|
Post by Veera Ruusula on May 10, 2016 20:56:08 GMT 2
Olin odottanut tämän päivän vakioryhmän tuntia hartaasti, kunnon maastolenkit tekevät kyllä hyvää vaihtelua kentällä ja maneesissa pyörimiseen. Tuikku oli oma energinen itsensä heti alku metreistä lähtien, tykkäsin. Ravailimme rennosti ja matkamme suuntautui lammen rannalle. Siellä puut jo vihersivät todella kivasti. Harmikseni sain huomata, ettei Tuikku halunnut mennä veteen. Onneksi tamma sentää viipotti tyytyväisenä muiden perässä laukassa, ja laukkaa siltä ei tarvinnyut kahta kertaa käskeä. Evästaon jälkeen odotti kauan odotettu laukkakilpailu pätkä, jonka ylivoimainen voittaja oli Inna ja Hazel. Rosanna pisti kyllä pitkään kampoihin Sammyn kanssa. Tuikku lähti myös hyvin kisaan ensimmäiset metrit, jonka jälkeen se päätti vetää muutaman pukin. Sellaiset minit, jossa oli helppo kyllä pyysä kyydissä, mutta jäimme auttomatta muiden perään. Me sitten pidettiin hienosti loppupäätä ja laukkailtiin loppumatka rauhassa. "Ens kerralla otetaan sitten etana kisa.", vitsailin, kun saimme muut kiinni. En ollut harmissani vaikka jäimme viimeikseksi, kesän aikana tulisi varmasti vielä monta mahdollisuutta ottaa maastoillessa laukkakisapätkiä.
Estetunnille toivon: risteytysponi-tamma Rita
|
|
|
Post by Inna on May 13, 2016 14:45:11 GMT 2
Kiristin Hazelin satulavyötä selästä käsin ja kiinnitin vielä reppuni rintaremmin kiinni. Sitten siirryin jonon hännille, joka oli lähdössä hieman vaeltamaan. Helena huuteli etunenässä ohjeita ja keikkui nuokkuvan Hutun selässä. Aurinko oli pilvessä ja tuskin näyttäytyisi tänään ollenkaan. Minun ja Hazelin edellä tepastelivat Jannica ja Eetu. Yritin pitää mahdollisimman isoa välimatkaa shettikseen.
Etenimme alkumatkan käynnissä ja Hazelin ollessa yllättävänkin rauhallinen, annoin sen kulkea hieman pidemmällä tuntumalla. Nappasin ohjat heti käteeni, kun kuulin ravi käskyn. Hazel ravasi eteenpäin reippaasti ympärilleen koko ajan katsellen. Eetu temppuili edessämme ja huomasin Hazelin painavan korvansa luimuun. Se ei selvästikään pitänyt ponin touhuista. Saavuimme lammen luokse, jossa Helena antoi luvan laukkailla. Muut menivät jo edeltä laukassa, kun yritin saada Hazelia laukkaan. Se ei tahtonut olla rantaviivan läheisyydessäkään, kun vesi puski rantaan. Lopulta sain sen nostamaan laukan ja kirimme muut kiinni hieman reippaammin. Taputin tammaa kaulalle.
Soramontun kiipeämiset ja laskeutumiset olivat mukavaa harjoittelua Hazelille. Se tuntui pitävän mäkien nousemisesta ylös, vaikka laskeutui ne alas hieman varovaisemmin. Montulta jatkoimme matkaa viime kesän leirintäpaikalle. Laskeuduin ensimmäisenä alas Hazelin selästä, nostin jalustimet ylös ja löysäsin hieman vyötä. Sidoin tamman lähelle nuotiopaikkaa puunoksaan, jonka jälkeen istahdin muiden seuraan syömään hieman evästä. Join termarista kahvia ja mussutin leipäni. Kaikkien syötyä jatkoimme matkaa, tällä kertaa jo takaisin tallia kohti.
Etenimme ripeällä tahdilla takaisinpäin ja Hazel tuntui oikein kivalta. Se ei enää katsellut niin paljoa ympärillä olevia puskia, vaan oli oikein mukava maastokaveri. Meidän pitäisi selvästi tehdä jokaisen treenin yhteyteen pieni maastopätkä. Siitä voisi ottaa jopa tavan. Saavuimme alta aika yksikön pellolle, jossa Helena ilmoitti jo perinteeksi tulleesta laukkakilpailusta. Joukko nosti laukan ja hevoset pinkaisivat laukkaan. Päästin Hazelin laukkaamaan vapaammin ja se nostikin tahtinsa niin reippaaksi, että muut jäivät maistelemaan mutaa. Taputin hengästynyttä tammaa tyytyväisenä kaulalle, kun siirsin sen käyntiin. Hazel tepasteli energisenä ja hikisenä, kun palasimme tallille. Tallilla laitoimme hevoset kuntoon.
|
|
|
Post by Rosanna on May 16, 2016 19:11:45 GMT 2
Aurinko se piiloon lähti, Sade meitä uhki, Helena meille toitotti, Otitteko vaatteita vaihtoon?
Matka käynnissä alkoi, Raviin pian suunta kääntyi. Rannalle suunnattiin, Rantaviivaa laukattiin. Sammy mennä kiisi, Tuikku vedelle sihisi.
Soramontuille suunnattiin, Mäkiä kiipeiltiin. Leirintäpaikka pystyssä tönötti, Mekin sinne menimme.
Pellolla laukassa kilpailtiin, Hazel voiton vei, Ei oo hopee häpee, Aatteli Sammy.
|
|
|
Post by jannica on May 16, 2016 20:37:49 GMT 2
Erkanimme Vaahterapolusta hyvää vauhtia, Eetu tuntui olevan enemmän kuin innoissaan maastoilusta pitkästä aikaa. Pääsisimme etenemään tänään vähän vauhdikkaammassa tempossa, sillä koko lenkille oli laskettu pituutta 20km ja ajattelimme selviytyä siitä tunnissa. Lähtiessämme pihasta tuuli painoi navakasti kypärät ratsastajien päähän ja sain nostaa sateen vuoksi sadetakkini kauluksenkin pystyyn. Eetu veti päätä sivuttain, se oli kai sen keino päästä kelistä eroon. Eväät oli pakattu siistiksi pinoksi reppuun ja olinpa muistanut ottaa varapaidankin mukaan retkelle. Puolivälissä maastoa Helena tiiraili taivaalle toivottaen kelin niin kauaksi kuin pippuri kasvaa. Sääneito ei kuitenkaan moisista välittänyt, vaan samanlaista ärsyttävää tihkua satoi yhä edelleen edetessämme matkassa. Käveltyämme tarpeeksi pitkään nostimme Helenan kehoituksesta ravin ja Eetun kanssa sai heti olla topakkana, ettei se säätänyt itse omaa vauhtiaan. Ruuna heitti ärsyyntyneenä päätään, mutta totesi sitten parhaaksi totella apujani ja pysyä kiltisti Hazelin perässä.
Lammen rannalla koitti odotettu laukkapätkä, jota halukkaat saivat suunnistaa laukkaamaan. Eetu oli sellaisella päällä, ettei suoraan sanoen tehnyt mieleni kokeilla onnea pysyäkö ruunan selässä vai ei, joten jätimme suosiolla laukan väliin. Niin teki myös muutama muu ratsukko. Hazel ja Tuikku sen sijaan painelivat ratsastajineen rohkaisun jälkeen rantaviivalla kuin elokuvassa konsanaan. Seuraavaksi menimme kiipeilemään soramontulle. Eetu ei millään voinut kävellä rauhassa mäkeä ylös, sen mielestä oli paljon hauskempaa laukata! Hienosti kuulemma pärjäsin silti ponin kanssa ja ainakin alaspäin tulimme rauhassa, jotain itsesuojeluvaistoa ruunalla oli siis yhä jäljellä (tai sitten Hazelin iso takamus esti sen suunnitelmat).
Viime kesän leiripaikka ohitettiin viimeisenä matkaetappina ja jäimme hevoset sidottuamme nauttimaan ansaitun päivällisen grillitulen loimuun. Hevoset olivat selkeästi tottuneet tuleen ja sen rätinään, koska ne söivät tyytyväisinä heinäverkkojaan, jotka Helena ja Mila olivat käyneet aamusta asentamassa paikoilleen. Sen jälkeen lähdettiinkin jo kotia kohti ja kotimatka sujui tottuneilta matkalaisilta kommelluksitta. Pellolla oli kuitenkin pakko laukata pienet laukkakilpailut, joiden ajan jopa Eetu suostui laukkaamaan pukittelematta! Kestosuosikit Hazel ja Sammy painelivat nytkin ensimmäisinä maaliin, eikä voittajasta ollut epäilystäkään. Pahimmilta sateiltakin vältyttiin reissun aikana, vaikka olivat sadetakit kyllä tarpeen, koska tihkua tuli koko matkan ajan.
Kiitos kaikille kivasta vaelluksesta!
|
|
|
Post by Mila on May 17, 2016 13:44:34 GMT 2
15.TUNTI - EstehyppypomppuloikkanenVeera - Rita € Inna - Kassu € Rosanna - Fella € Jannica - Hermione € "Noniin, aloitellaanpas ihan perinteisillä volteilla ja päätyihin ympyrät. Käynnissä mennään ja muistakaa, ettei niitä kulmia oiota ollenkaan", Helena papatti keskellä kenttää vetäen tuulitalin hupun päähänsä. Navakka tuuli pöllyytti hiekkaa ympäriinsä, mutta muuten keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi eikä vettä tullut pisaraakaan. "Ritalla saisi olla astetta reippaampi käynti." "Jannica, tarkista ohjasote. Nyt on ehkä himpun verran liian tiukat ohjat ja se jarruttaa Hermionea. Ei se käsistä lähde, joten huoletta voit höllätä. Vai jäikö sulla jarru päälle Eetun jäljiltä?" Helena vitsaili. "Innakin voisi herätä tähän päivään ja katsoa, ettei se Kassu luista tehtävistä..." "Rosanna, kantapäät!" "Okei, nostetaan sitten kevyt ravi. Toinen sivu harjoitusravissa ja toinen keventäen. Päätyihin edelleen ne ympyrät... Ja kun sanon, niin vaihdetaan suuntaa." "Hieno raviin siirtyminen Jannica!" "Rosanna, se toinen sivu piti istua harjoitusravissa!" "Veeralla hieno kevennys!" "Heräsihän se Innakin työskentelemään eikä vaan matkusta siellä Kassun selässä. Hienolta näyttää!" Suunnanvaihdoksen jälkeen samoja harjoituksia väännettiin jonkin aikaa, jonka jälkeen hieman laukkaympyröitä sekä pohkeenväistöharjoituksia. Välikäyntien aikana Helena rakensi pari pystyestettä keskelle kenttää. "Aloittaisko Rosanna ja Fella? Muut ravailee siellä toisessa päädyssä sillä aikaa. Kun käännytte kohti estettä sieltä uralta, niin nostatte laukan." Alkuun Fella toheloi omiaan eikä olisi millään halunnut hyppiä esteiden yli. Lopulta tamma ymmärsi, ettei se pääse tehtävistä luistamaan ja rupesi hyppäämäänkin. Alun hermoiluihin saattoi vaikuttaa myös Rosannan turhautuminen, kun tamma kieltäytyi esteellä ja sen vuoksi Fellakin hermostui. Vaikka Rita oli alkutunnista ollut hieman kuin pystyynkuollut lapamato, esteillä ponitammalta löytyi vauhtia. Yllättävän energiabuustin vuoksi Veera jäi ensimmäisellä esteellä hieman jälkeen hypyn kanssa, mutta yli mentiin siitä huolimatta. Toiselle esteelle tultaessa Veerakin oli jo mukana menossa ja kaksikko sai kehuja hienosta työstä. Jannica kehui Hermionea maasta taivaisiin esteiden jälkeen. Nainen oli luullut nuoren tamman kaahottavan esteeltä toiselle kuin mikäkin höyryjuna ja oli näin ollen hieman jännittänyt tunnin alussa. Onneksi Hermionella yleensä pysyy järki päässä ja se malttaa kuunella ratsastajansa ohjeita myös esteradalla. Innalla ja Kassullakin meni hienosti. Ensimmäisellä kierroksella Kassu hieman hätäili esteeltä toiselle, mutta Inna sai pidettyä mustan ruunan hallinnassaan. Yksi pudotus tuli, mutta eiiii se mitään. Lopuksi vielä hiottiin pohkeenväistöä sekä siirtymisiä, jonka jälkeen oli aika kiitellä tästä tunnista ja lopetella siltä päivältä.
Maksuja viim. 23.5. Ja ekana maksanut päläpäläpälä.
|
|
|
Post by Inna on May 17, 2016 14:28:44 GMT 2
Kokosin Kassun ohjat tuntumalle ja ratsastin sen Helenan ohjeiden mukaisesti volteilla. ”Innakin voisi herätä tähän päivään ja katsoa, ettei se Kassu luista tehtävistä…” Helena kommentoi, hups. Keskityin hieman paremmin ratsastamaan Kassua peräänantoon ja kulmissa taivutin sitä hieman jopa liikaa. Volteilla vahvat ulkoavut ja vuolaa myös ratsastaja oli herännyt keskittymään. Kassu oli oikein mukavalla tuulella tänään, kunhan osasin vaatia siltä tarvittavia asioita. Kassu lähti raviin reippaasti, mutta itse sain hetken hakea sopivaa istuntaa, jotta pystyin istumaan pehmeästi ruunan selässä. Teimme yhä ympyrät päätyihin ja Kassu tuntui jo todella mukavalta, kun vaihdoimme suuntaa ja jatkoimme samaa harjoitusta. Vielä ennen hyppäämistä nostimme laukkaa ja teimme pohkeenväistöjä. Kassu laukkasi reippaasti eteenpäin ja pohkeenväistöissä meillä ei ollut mitenkään suuria ongelmia. Välikäyntien aikana Helena kokosi kentälle pari estettä. Kassu tuntui innostuvan jo niiden näkemisestä. Taputin ruunaa kaulalle. Helena ilmoitti Rosannan ja Fellan aloittavan. Me muut ravailimme toisessa päädyssä sillä aikaa. Seurasin muiden suorituksia samalla, kun ravasin Kassulla. Oman vuoromme koittaessa, nostin Kassulla laukan Helenan ohjeiden mukaisesti ja ratsastin suoran linjan esteelle. Kassulla oli kiire hyppiä esteeltä toiselle ja sen huomasi parhaiten ensimmäisellä kierroksella. Ruuna kyllä hyppäsi hyvin. Seuraavalla kierroksella pidättelin ruunaa paremmin ja kierroksemme meni huomattavasti paremmin sekä sulavammin. Yksi puomi kolahti Kassun takajaloista alas, mutta eipä sillä mitään suurta merkitystä suoritukseemme ollut. Taputin ruunaa kiitokseksi kaulalle, kun lopetin hyppelyn. Vielä loppu väistöjen ja siirtymisten jälkeen, laskeuduimme alas selästä. Tein loppukäynnit maastakäsin ja taputin ruunaa kaulalle kiitokseksi mukavasta tunnista.
Hazel vissiin sit seuraavaks
|
|
|
Post by Veera Ruusula on May 17, 2016 22:07:38 GMT 2
Estetunti tiedossa ja olin saanut tallin yhden luotto esteratsuista tunnille, olin enemmän kuin tyytyväinen. Hoitaessa Rita oli tuttu hapannaama, joka kiukutteli vähän joka asiaan. Olin tyyvyväinen, kun pääsin kentän keskellä nousemaan tamman selkään ja eikä enää tarvinnut miettiä tamman taluttamista. Kapusin Ritan selkään ja lähdimme kiertämään kenttää ympäri. Olin hieman pettynyt, kun kentällä ei heti ollutkaan esteitä. Kuiva hiekka pöllysi hieman, vaikka aamusta oli satanut vettä. Puuskittainen tuuli otti myös välillä aika ikävästi, mutta aurinko sentään paistoi pilvettömältä taivaalta. Teimme alku tunnista voltteja ja pääty-ympyröitä, jotka menivät ihan mukavasti. Tamma kääntyi näppärästi. "Ritalla saisi olla astetta reippaampi käynti." , Helena komensi meitä tomerasti ja siirtyi neuvomaan Jannicaa. Painoin pohkeita tamman kylkiin, ja askel reipastui hieman. Jatkoimme vielä volttien tekoa ennekuin siirryimme kevyeen raviin. Ritalla oli mukava ravi, jossa oli helppo pysyä tahdissa. Hyvähän mieli tuli, kun kuulin Helenan kommentoivan meille:- "Veeralla hieno kevennys!" Helena uusi suunnan vaihdoksen ja teimme sen täyskaarroilla. Tarkistin kevennyksen ja jatkoimme pääty-ympyröiden ravaamista. Kentällä oli helppo ratsastaa, eikä paikkoja tarvinnut vaihtaa. Ravien jälkeen siirryimme laukkaympyräille. Helena jakoi meidät puoliksi. Minä ja Jannica toiseen päätyyn ja Inna sekä Rosanna toiseen. Laukka onnistui tänään todella hyvin ja Rita viipotti hallitusti ympyrällä. Onnistuneen laukkaosuuden jälkeen teimme vielä hetken pohkeenväistöä. Ensimmäiset väistöt menivät hieman pipariksi, kun Rita juoksi alta. Helenan moitittua tarpeeksi, karppasin ja saimme seuraavat väistöt menemään paremmin. Olin tyytyväinen, kun saimme ottaa välikäynnit. Ritakin ojensi päätänsä kunnolla alas, kun annoin pidempää ohjaa. Rosanna sai luvan aloittaa esteradan, jonka Helena oli kasannut välikäyntiemme aikana ripeästi. Ravailimme sillä aikaa toisessa päässä kenttää. Ritakin tuntui energisöityvän, kun huomasi kentälle kohonneet esteet. Helena huikkasi meidät esteille ja ohjasin tamman ravissa kentän toiseen päähän. Helena kertoi missä järjestyksessä esteet tuli hypätä ja saimme luvan lähteä matkaan. Nostin Ritalla rauhallisen laukan, joka kumminkin kiihtyi esteen lähestyessä. Jäin hypystä pahasti jälkeen, kun en ollut varautunut tamman energiapiikkiin. Kasasin itseni kumminkin nopeasti ja pidätin tamman menohaluja. Saimmekin toiselle esteelle nappilähestymisen ja Helena kehui suoritustamme. Kehut kyllä lämmitti, kun yleensä naiselta sai aina noottia, tosin aiheesta (yleensä). Jannican ja Innan hypätessä vielä ravailimme kentän toisessa päässä. Tein Ritalla myös voltteja, jotta saisin pidettyä tamman mielenkiinnon yllä tuntia kohtaan. Kaikkien hypättyä esteitä teimme vielä pohkeenväistöjä, jotka menivät jo paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Vielä tuli muutamia kertoja, kun Rita koitti vähän lähteä alta. Tuntiin olin kumminkin enemmän kuin tyytyväinen.
|
|
|
Post by jannica on May 20, 2016 17:54:33 GMT 2
Odotin jännityksellä tänään tuntilistan tuloa, estetunnit jännittivät aina, mutta tänään vielä enemmän, koska en yhtään tiennyt kenellä menisin. Lopulta Helena lätkäsi naamani eteen (kirjaimellisesti) valkoisen paperilappusen naurahtaen, että ilmoitustaulu kohta putoaisi paikaltaan, jos tuijottaisin sitä vielä kauemmin. Luettuani ratsuni listalta annoin naisen kiinnittää sen tauluun. Hermione? Mieleeni tuli ainoastaan Harry Potter sarjassa seikkaileva ruskeahiuksinen tytönhupakko, mutta ratsuni näkyi olevan ihan toista maata.. Rautiaanpäistärikkö ponitamma katseli minua kiinnostuneena otsatukkansa alta, kun hiippailin kohti sen karsinaa. Avasin karsinanoven ja yllättäen tamma peruuttikin peräseinään. Tyynnyteltyäni sitä hetkisen sain sille riimun päähän ja pääsin aloittamaan harjauksen. Sen jälkeen varusteet ja suojat ja ei kun menoksi!
Käveltyämme kentällä alkukäynnit suunnistimme Helenan ohjeiden mukaisesti tekemällä voltteja ja pääty-ympyröitä, kulmiinkin piti muistaa kiinnittää huomiota. Tuuli oli melkoinen, mutta lämmin ilma ei tehnyt siitä kummoista ja hevosetkin vaikuttivat todella rauhallisilta (osa ehkä jopa pystyynkuolleilta). Aurinko lämmitti mukavasti, mutta epäilen, että kentän keskellä seisovalle Helenalle saattoi kyllä tulla opettaessa hiki. Heti alkuun Veeraa ja Ritaa muistutettiin eteen kävelystä ja minä puolestaan sain muistaa Eetun tiukan komennon jälkeen ottaa rennommin herkän Hermionen kanssa. Myös Innaa muistutettiin työnteosta, eikä vain mukana matkaamisesta, Rosannalla oli kantapäiden kanssa ongelmaa. Kun kaikki olivat saaneet nämä perusjutut kuntoon saimme ottaa kevyttä ravia toisen pitkän sivun ympyröitä unohtamatta. Hermione siirtyi hienosti heti raviin pyynnöstäni, eikä hyvä yhteistyö jäänyt haukan tavoin vahtivalta Helenaltakaan huomaamatta. Rosanna unohti jo tehtävänannon ja kevensi tyytyväisenä molemmat pitkät sivut. Veera sen sijaan oli jo saanut reippaan vaihteen päälle ratsulleen, samoin Inna.
Suunnanvaihdon jälkeen teimme vielä hetkisen samoja harjoituksia, jonka jälkeen laukkasimme kahdella ympyrällä ja teimme pohkeenväistöharjoituksia. Välikäyntien aikana Helena kokosi tallityttöjen kanssa muutaman esteen keskemmälle. Rosanna pääsi aloittamaan hypyt Fellan kanssa ja me toiset ravailimme sillä aikaa toisessa päädyssä. Uralta nostettiin laukka.. tai siis olisi pitänyt nostaa. Fellalla olikin muut mielessä eikä se olisi halunnut lähteä turvallisesta päädystä yhtään mihinkään. Hermoiluista yli päästyään tamma suuntasi esteelle, mutta Rosanna vaikutti jo temppuiluun sen verran kyllästyneeltä, ettei ajanut sitä tarpeeksi esteelle ja Fella kielsi. Ritan vuoro tuli seuraavaksi ja ponitamma tuntui heräävän todenteolla henkiin esteet nähtyään. Veera jäi hypyssä vähän jälkeen yllättävän vauhdikkuuden vuoksi, mutta yli päästiin joka tapauksessa. Toinen este meni jo paljon paremmin. Esteille päästyämme oli minultakin jo pahin jännitys poissa ja sain suorituksemme jälkeen kehua hienon ponin maasta taivaisiin. Se oli todella järkevä ja kuunteli kaikki pienetkin avut hyppyjä ennen. Myös Inna selvitti radan ongelmitta, vaikka Kassu olikin vähän hätäinen. Inna sai kuitenkin hienosti pidettyä ruunan hallinnassa pudotuksesta huolimatta.
Loppuverryttelyiksi otimme vielä pohkeenväistöä ja siirtymisiä ravista käyntiin, jonka jälkeen saimmekin jäädä kävelemään. Menimme koko porukalla kävelemään loppukäynnit metsälenkille, josta palasimme iloisesti rupatellen puolta tuntia myöhemmin. Maastoilu sujui hienosti ja Hermione oli yllättävän rohkea, ilmeisesti porukan voima antoi sille lisärohkeutta. Sen jälkeen oli ansaittujen pesujen aika ja sitten hevoset pääsivätkin hetkeksi kokeilemaan laitumelle miltä vihreä tuntui pitkän talven jälkeen. Hevosten pyydystäminen sieltä olikin työn ja tuskan takana, mutta varttia myöhemmin oli loputkin herkkusuut pyydystetty kauraämpärin voittaessa taistelun ruohoa vastaan.
|
|
|
Post by Rosanna on May 23, 2016 0:46:36 GMT 2
Pitkästä aikaa meillä olisi vakkaritunnilla aiheena esteet, ja onnenonkijana tälle kerralle osuisi tietysti Fella. Meillä tuo hyppääminen on jäänyt hieman taka-alalle, kun ollaan treenailtu koulupuolta, ja sen kyllä huomasi tunnilla. Alkuverryttelyt menivät hyvin, mitä nyt alkuun unohdin mitä sen kuskin piti tehdä. Kun alettiin ihan hyppäämään, saimme Fellan kanssa aloittaa. Alkuun olimme molemmat ihan hukassa, eikä askeleet meinanneet sopia millään. Fella kaiken lisäksi myös sohelsi jotain omaa, jonka takia hieman itsekkin turhaudun. Muutama hyppy menee kohtuu hyvin, jonka jälkeen jään ratsastamaan liikaa ”kyllä tää yli menee”- fiiliksellä, ja saankin kokea kuinka kova Fellan kaula on. Hieman otan tukea esteestä, ja kampean itseni takaisin satulaan. Helena käskee tulla vielä pari hyppyä, jotta saataisiin hyvä rytmi ja fiilis takaisin. Ravailen muiden hyppyjen ajan, ja teen enimmäkseen ravi-käynti siirtymiä. Loppuverryttelyksi teemme lisää siirymisiä, sekä pohkeenväistöjä, joissa Fella on jo hieman väsynyt, eikä millään jaksaisi toimia kunnolla.
|
|
|
Post by Mila on May 24, 2016 18:33:34 GMT 2
16.TUNTI - Sitä sun tätä kentällä
Inna - Hazel € Veera - Villa € Jannica - Tuju € Rosanna - Jätkä €
"Pahoitteluni, että olen hieman myöhässä!" Helena papatti paahtaessaan tukka putkella kentälle. Ratsukot olivat jo aloitelleet alkuverryttelyjä itsenäisesti sillä välin, kun ratsastuksenopettaja oli jäänyt halailemaan taukohuoneen vessanpönttöä. "Onkohan Helena raskaana?" Rosanna kuiskutti Innalle. "Ehkä se on vain syönyt jotain sopimatonta", Inna vastasi Hazelin selästä.
"Okei, ottakaa ohjat tuntumalle. Leikitään sitä Helena käskee-leikkiä hetken..." Helena ryki ja hörppäsi vesipullostaan. Vaikka aurinko oli pysytellyt pilvien takana koko päivän, oli lämpötila kuitenkin pysynyt koko ajan +20 asteen yläpuolella. "Tehkää voltti!" Helena karjaisi. Inna ilmeisesti oli jäänyt omiin ajatuksiinsa jumiin, sillä Hazel ei kääntynyt voltille vaan jatkoi matkaansa reippaassa käynnissä vaikka muut ratsut volteille vääntyivätkin. "Innaa, herätys!"
"Nostakaa kevyt ravi!" "Stop!" "Eteenpäin käynnissä!" "Voltti!" "Pohkeenväistöä!" "Ravia!" "Vaihtakaa suunta!"
"Hienosti menee Veeralla ja Villalla!" "Jannica, älä anna Tujun päästä niskan päälle. Pidätteitä, jos tuntuu sen hötkyilevän turhia." "Rosanna, ne kantapäät ylös!"
Laukkatehtävistä kaikki suoriutuivat kunnialla. Kukaan ei tippunut, yksikään hevonen ei saanut hepulikohtausta, laukka nousi heti eikä viidestoista päivä ja muutenkin Helenan naamalla oli tyytyväinen hymy, kun hän seurasi ratsukoiden menoa.
Loppuun otettiin pieniä matalia esteitä, joiden yli ratsukot pomppivat tottuneesti. "Hienosti meni! Ensi viikolla onkin sitten viimeinen tunti tälle keväälle... Voitais melkein pitää joku kevyt leikkitunti. Paitsi jos haluatte jotain rääkkitreeniä ennen kesälomaani? Miltäs mieltä te olette?"
Maksuja viimeistään 30.5. Viimeisen tunnin kunniaksi jokainen saa valita itselleen ratsun.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on May 24, 2016 20:59:04 GMT 2
Helenaa ei näkynyt missään, joten päätimme yhteistuumin kavuta jos tuntirausujemme selkiin. Villa seisoi kiltisti aloillaan, kun kapusin sen selkään ja pidensin jalustimia yhdellä reiällä. Painoin hellästi pohkeeni Villan ruunikkoa karvapeitettä vasten ja tamma lähti kuuliaisesti eteenpäin. Aloin tekemään tamman kanssa voltteja ja pysähdyksiä. Sain huomata, että tamma oli todella kuulainen ratsu, jolle riitti pienetkin avut. Volteilla tamma toisinaan kumminkin koitti vähän luistaa ja oikoa. Alkukäyntienkin aikana alkoi tulla hiki. Helenakin saapui paikalle, ja kailotti kovaan ääneen: -"Pahoitteluni, että olen hieman myöhässä!"
Aloitimme tunnin erinlaisella tehtävällä, joka oli oikeastaa aika hauska. Villa totteli kuuliaisesti kaikki apuni, ja siirtymät ravista pysähdykseen tai pohkeeväistölle onnistuivat mallikkaasti. On kyllä mukava välillä päästä ratsastamaan tämmöisellä helpolla hevosella. Kuiva kenttä pölisi, kun Villan kaviot rummuttivat kevyessä ravissa uralla. Helenakin pääsi kehumaan suoritustamme, ja taisi nainen muutenkin olla hyvällä tuulella, kun muutkin saivat enemmän kehuja kuin risuja.
"Seuraavaksi laukkatehtävä.", Helena aloitti ja opasti miten päivän laukkaosuus suoritettaisiin. Laukkasimme vuoron perään pääty-ympyrälle ja toisen pitkän sivun. Tamma nosti kuuliaisesti laukan, joka kumminkin alkuun oli vähän liian hidas tempoista omaan makuuni, ennenkuin aloin löytää sopivaa ryhmiä ja toisaalta saatua patistettua tammaa paremmin työstämään jalkojansa laukassa. Muiden tehtäessä laukkatehtävää tein käynnissä peruutus ja voltti harjoituksia sekä katsoin ettemme olleet Villan kanssa kenenkään tiellä. Innostuin kuin Helena kertoi, että otamme tunnin lopuksi vielä muutaman hyppytehtävän. Muistelin Villan hypänneen 120cm ratoja, joten tamman oletti osaavan hyppäävän. Helena viritti muutaman pikku esteen, jota jokainen pääsi ylittämään muutamaan kertaan. Pyyhkäisin hien kasvoiltani, ennenkuin pyysin Villan laukalle oman vuoromme tullessa. Villa toimi moitteettomasti ja teki muutaman ylisuuren hypyn, johon oli kumminkin helppo myötäytyä mukaan.
"Hienosti meni! Ensi viikolla onkin sitten viimeinen tunti tälle keväälle... Voitais melkein pitää joku kevyt leikkitunti. Paitsi jos haluatte jotain rääkkitreeniä ennen kesälomaani? Miltäs mieltä te olette?", Helena kyseli mielipidettämme. "Leikkitunti ehdottomasti.", hihkaisin ensimmäisenä ja jatkoin:- "Mä haluun Osmon."
|
|
|
Post by Mila on May 24, 2016 22:19:59 GMT 2
Ja Veeralle napsahti supertuntilainen-merkki tän maksun myötä! Piirrän kuvaa, kunhan ehdin!
|
|
|
Post by jannica on May 26, 2016 22:52:46 GMT 2
Helena saapui tunnille taas jälleen kerran viime tingassa paapattaen loppumattoman ajan puhelimeensa. Viimein hän sai toosan kiinni ja alkoi opettamaan meitä sellaista vauhtia, että heikommat olisivat jo lähteneet kotiin aika päiviä sitten. Helena ei ehtinyt edes alkuverryttelyjä ohjaamaan, vaan ryntäsi suorinta tietä taukohuoneen vessaan, joten olkia kohtauttaen jatkoimme verryttelyä itsenäisesti. - Onkohan se raskaana? kuulin Rosannan kuiskailevan Innan suuntaan. - Tuskinpa sentään, tyttö sanoi. Sen sanottuaan nainen olikin jo palannut takaisin ja jatkoimme tuntia normaaliin tapaan. Menimme tuttua Helena käskee-leikkiä, missä tehtiin kirjaimellisesti kuten käskettiin. Ensin saimme tehdä voltin (muut paitsi Inna, joka ei ilmeisesti ollut kuunnellut taaskaan). - Inna herätys nyt! nainen suorastaan karjahti keskeltä. Tyttö hätkähti ja käänsi punastuen Hazelin voltille. Sitten mentiin kevyttä ravia, pysähdyksiä ja voltteja ennen kuin siirryttiin vaikeampiin asioihin. Pohkeenväistöt sujuivat, mutta sitten oli aika nostaa ravi ja Tujulla tuntui olevan aivan oma käsitys siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Helena tietenkin heti huomasi olevani ongelmissa ja komensi pitämään suomenhevosruunan ojennuksessa. Vilkaisin kateellisena Veeraa, joka ratsasti hienosti hoitohevostani. Hyvähän se oli Villan kanssa.. Kuulin Helenan muistuttavan kantapäistä, en ollut varma oliko komento tarkoitettu minulle, mutta varmistettuani että ne olivat oikealla paikallaan jatkoimme seuraaviin tehtäviin, eli laukkaan. Tehtävät sujuivat sikäli hyvin, ettei kukaan pudonnut, mutta kyllä siitä joukosta oli aika vaikea mitään huippuratsastajaa löytää tänään. Osuus oli kuitenkin sujunut ihan mukiinmenevästi, eikä Helena tuntunut löytävän mitään vikaa kenestäkään, kerrankin! Lopuksi pääsimme vähän verryttelemään esteillä, joiden yli ratsukot pääsivät helposti. Ensi viikolla olisikin kevään viimeinen tunti, joten vuorossa oli vähän vapaampaa harrastelua. Kaikki saivat esittää toiveita koskien tuntia ja toivoin itse maastolenkkiä rennolla mielellä, mikäli säät sallisivat. Myös koulutunti sopi minulle mainiosti, mikäli maastoon ei pääsisi. Toivoin tunnille Berttaa, koska en ollut vielä päässyt kokeilemaan ponitammaa ja se vaikutti varsin rauhalliselta maastokaverilta. -------------- Oisko mullakin mahtanu tulla 20. tunti täyteen tämän myötä ?
|
|
|
Post by Mila on May 28, 2016 9:40:15 GMT 2
Kyllä minä vähän muistelisin, että tulee. Pitää huomenna tarkistaa, kun kotikoneelle pääsen. // Edit. Kyllä. Supertuntilainen-merkki tuli Jannicallekin! Yritän ehtiä piirtämään molempien kuvat ennen vuotta 2017... Noei, tässä viikon sisällä.
|
|
|
Post by Inna on May 31, 2016 0:10:45 GMT 2
En ollut aivan varma, aikoiko Helena pitää meille kokonaan koulutunnin tänään, joten päätin jättää kanget hyllyyn. Sen sijaan virittelin hieman jopa koomisen näköisesti martingaalin koulupenkkiin. Ainakin minun mielestäni martingaali näytti hieman hassulta koulupenkissä kiinni. En varmaan saisi kaikkea irti Hazelista tänään ilman kankia, mutta olisihan tämäkin meille harjoitusta. Yksityispuolelta ei tullut ketään muuta tänään, joten talutin muita odottamatta Hazelin kentälle. Selvisikin, että minä olin viimeisenä paikalla ja muut odottelivat Helenaa kentällä. Kiristin koulupenkin vyötä siihen mihin pitikin ja nostin itseni sitten mukavaan satulaan. Olin joutunut turvautumaan nykyisin romaaniin penkin alla, jotta se istui paremmin. Pelkäsin hieman, että joutuisin luopumaan maailman ihanimmasta koulutuolista, koska se ei enää sopinut tammani selkään. Taputin Hazelia kaulalle ja päästin sen uralle kävelemään. Koska odottelimme Helenaa, Rosanna siirtyi ratsastamaan Jätkän kanssa meidän rinnalle ja turisimme siinä joutavia. Vartin päästä Helena ilmestyi kentälle tukka putkella ja taisimme Rosannan kanssa olla ainoat, jotka vielä kävelivät pitkillä ohjilla. Jannica ja Veera paahtivat kuuliaisesti käynnissä alkuverryttelyjään. Rosanna kuiskutteli minulle jotain Helenan raskaana olemisesta, jota kyllä epäilin vahvasti. Ehdotin hänen vain syöneen jotain sopimatonta. Helenan käskiessä napata ohjat tuntumalle Rosanna käänsi sisäuralla tallustelevan Jätkän ympyrälle, koska oli aika ryhtyä töihin. Keräsin mietteissäni Hazelin ohjat tuntumalle. Tamma pureskeli kuolaintaan, eikä tuntunut kovinkaan tyytyväiseltä. Sain kunnolla pitää liikettä käsissäni ja oikeasti ratsastaa Hazelia, jotta sain sitä edes hieman ottamaan tuntumaa myös minuun eikä keskittymään muuhun. Samassa kuulin oman nimeni ja herätys käskyn. Oho! Mitä piti tehdä? Muut tekivät voltin loppua, joten käänsin Hazelin voltille nolostuneena siitä, etten ollut kuunnellut Helenaa ollenkaan. Selvästi meillä oli Helenan perus käskytysleikki menossa, koska käskyjä alkoi tulla tiuhassa tahdissa. Ensin nostettiin kevyt ravi ja sitten jo melkein heti pysähdyttiin. Hazel pysähtyi hieman hangoitellen vastaan, josta sainkin noottia Helenalta. Pysähdyksen jälkeen jatkettiin käynnissä ja sitten jo tehtiin taas volttia. Seuraavaksi oli vuorossa pohkeenväistöä. Eihän se näyttänyt varmaankaan kummoiselta, kun lähinnä keskityin pitämään hevoseni suorassa, enkä keskittynyt ollenkaan väistämään. En meinannut keretä Hazelin kanssa edes uralle, kun Helena jo huuteli siirtymään raviin. Istahdin rakkauspenkkiini, jonka varmasti laittaisin vaikka Tessalle, jos se ei muka enää Hazelille sopinut. En kerinnyt miettimään asiaa sen enempää, kun meidän käskettiin vaihtamaan suuntaa. Käänsin Hazelin kanssa täyskaarron. Seuraavaksi teimme laukkatehtäviä, jotka sujuivatkin yllättävän hyvin. Hazel nosti lempeän laukan ja laukkasi pyörivästi eteenpäin. Se ei tuntunut jaksavan kauheasti laittaa enää vastaan ja jopa kulki kivasti muodossa kouluratsun elkein. Helenan ilmeestä huomasi heti, kuinka hyvin koko ryhmällä meni. Nainen säteili tyytyväisenä kuin Naantalin aurinko. Onneksi olin laittanut martingaalin kankien sijaan, koska Helena kyhäsi kentälle matalia esteitä vielä loppuun. En ole ennen hypännyt kangilla, enkä tiedä haluanko edes kokeilla. Hazel loikki esteet vauhdikkaasti turhia hötkyilemättä. Taputin tammaa kaulalle, kun ravasimme loppuraveja. Päästin ohjat pitkäksi ja istahdin sitten harjoitusraviin antaen Hazelille itselleen mahdollisuuden siirtyä käyntiin.
Tunnin myöhässä! Unohdin jo tän kokonaan Mutta jos saan vielä viimeisen tunnin olla, niin toiveena Anna ja me halutaan rääkkiä!
|
|
|
Post by Rosanna on May 31, 2016 0:44:00 GMT 2
Kentälle me suunnattiin, Innan kanssa juteltiin. "Onkohan Helena raskaana?" Varmaankin vain syönyt huonosti. Helena meille huuteli, Parhaamme hoidettiin. Kantapäät ei millään oikeella paikallaan olisi tahtoneet olla, Ja niihin sainkin keskittyä todella. Laukat meillä onnistui hyvin, Ei kukaan turhia possuillut. Loppuun vielä esteet ylitettiin, Eikä lopettaa olisi millään malttanut.
Huhhuh, kiireitä pukkaa. Jos meikäkin viimeiselle tunnille saa vielä tulla, niin toiveena Fella ja kunnon treeni
|
|
|
Post by Mila on May 31, 2016 18:06:01 GMT 2
Kevätkauden viimeinen tuntimaastossa Veera - Osmo € Jannica - Bertta € Inna - Anna € Rosanna - Fella (Helena polkee pyörällä) Koska aurinko porotti jo neljättä päivää pilvettömältä taivaalta, kaikki ryhmäläiset tuntuivat pitää ideasta, että lähdettäisiin lammen rannalle pitämään tunti. Satulat jätettiin matkasta tällä kertaa. Helena urhoollisesti polki pyörällä hevosjoukkion edessä kohti laavua ja rantahietikkoa. Perille saavuttaessa ei kuitenkaan heti sännätty, sillä Helena piti pienet koulutreenit hietikolla, jonka jälkeen rantaviivalla leikittiin erilaisia ratsastusleikkejä. Kun leikit oli leikitty, sai sännätä ratsunsa kanssa lampeen pulikoimaan! Kiitos mukavasta kevätkaudesta! Nähdään taas näissä merkeissä syksyllä! Muistakaa heinä-elokuussa seurata foorumia, kun pärähtää uusi ryhmähaku käyntiin.. Olisi kiva, jos tunti maksettaisiin tässä viikon sisään, mutta kiirettä ei ole...
|
|
|
Post by Veera Ruusula on May 31, 2016 19:57:28 GMT 2
Kevään viimeinen vakioryhmätunti, ajattelin haikeana kun harjasin Osmon pilkullista karvapeitettä. Ruuna torkkui harjauksen aikana. Suitset sujahtivat ruunalle helposti ja sitten jäinkin odottamaan, että muut tuntilaiset oli saaneet ratsunsa valmiiksi. Kapusin ketterästi pienen ponin selkään, ja matkamme kohti lammen rantaa saattoi alkaa. Kuiva hiekkatie pöllysi ja aurinko lämmitti mukavasti niskaa. Osmo heilutteli päätänsä kärpäsistä, jotka olivat alkaneet herämään talvihorroksesta. Pian puiden välistä alkoi pilkottamaan tuttu rantaviiva. Kaikkien pettymykseksi Helena patisti meidät rannassa tekemään pohkeenväistöä ja ravilisäys tehtäviä. Onneksi olin pyytänyt Osmoa tämän päiväiseksi ratsuksi, koska ponin kanssa homma luisti niin mukavasti. Ruunan tasaisessa ravissa oli mukava istua ja itseasiassa nautinkin kouluväännöstä kivan maiseman ympäröivänä. Ei sitä jokaisella ratsastuskoululla omaa uimarantaa olekkaan ja tällaisi puitteita kun Vaahterapolussa on. Kouluväännön jälkeen siirryimme leikkien pariin. Tänään vuorossa olivat viesti ja kuka pelkää ratsastuksenopettajaa leikki. Viimeisessä leikissä meno alkoi jo käydä hurjaksi, kun me tytöt innostuimme laukkamaan toisiamme karkuun, joten Helena huusi leikin poikki ja päästi meidän pulikoimaan kylmään veteen. Tyytyväisenä jäin Osmon kanssa rannalle, koska omia jalkojani en olisi kehdannut vielä kylmään veteen uittaa. Helenahan tämän tottakai huomasi ja tuli kesän kunniaksi roiskuttamaan vettä päällemme.
|
|
|
Post by jannica on Jun 4, 2016 12:25:33 GMT 2
Aurinko porotti taivaalta kuumasti, oli asteita aivan valtavasti. Lammelle yksissä tuumin suuntasimme, ilman satulaa selkään kipusimme. Helena jaksoi tahdikkaasti koko matkan pyöräillä, oli silti meitä helppo sieltäkin käsin määräillä. Hiekalle päästyämme oli mieli jo järvessä, mutta nainen ohjasikin meitä ensin koulutreenissä. Leikkimisen jälkeen saimme vihdoin lampeen suunnata, ja antaa ratsuille ansaitun mahdollisuuden kahlata. Meni viimeinen kauden tunti mielestäni nopeasti, syksyllä taas jatkamme tätä uutterasti.
|
|
|
Post by Inna on Jun 7, 2016 21:49:08 GMT 2
Puoliksi hyppäsin jakkaralta Annan mustaan selkään ja hain sopivan paikan sään kohdalta. Tamma ei edes meinannut hievahtaa liikkeelle ja sainkin hieman vahvemmilla pohkeilla siirtää Annan muiden luokse. Olihan tamma hieman outo, kun Hazel toimi vain pienellä hipauksella. Helena odotteli jo pyörän selässä, että olimme kaikki valmiita ja lähdimme sitten jonossa liikkeelle. Anna kulki rauhallisesti eteenpäin ja saatoin rentoutua selässä. Vähät välitin mistään kantapäistä tai muusta. Annoin Annan vain tallustella eteenpäin. Ravissa sain hieman helteen lamaannuttanutta tammaa ratsastaa reippaammin eteenpäin, mutta muuten annoin sen kulkea omaa tahtia.
Lammella jouduin välittämään kantapäistä ja muista asioista, kun Helena meille piti pientä treenintynkää. Anna oli ihanan leppoisa kaveri, vaikka vaatikin koko ajan eteenpäin ratsastusta. Tamma ei kuitenkaan laittanut missään kohdin vastaan tai painanut kädelle. Leikeissä pirteämmät ponit olivat ylivoimaisia, emmekä me edes Annan kanssa viitsineet yrittää tosissamme. Uimisesta Anna näytti nauttivat täysin rinnoin. Se olisi tahtonut lähteä hieman pidemmällekin, mutta ohjasin sen pysymään tarpeeksi matalalla, että vesi ylsi tamman vatsaan. Onnistuimme Annan kanssa kastelemaan Rosannan täydellisesti, eikä nainen mahtanut meidän vesipesulle mitään!
|
|