|
Post by Rosanna on Mar 27, 2016 16:52:02 GMT 2
Seitsemäs tunti vakkariryhmässä, ja tällä kertaa ratsunani on tuttu ja turvallinen Fella. Koska Helenan mukaan olimme viimeksi selviytyneet niin hyvin ilman satuloita, jätettiin ne myös nyt unholaan. Ja koska kostona kaikesta mitä olemme tehneet ikinä, suunnattiin tunti kentälle, kaiken mutaliejun sekaan. Enemmän pyykättävää, jes.
Kun alkukäynnit on suoritettu, käy käsky ottaa ohjat käteen, ja ratsastaa reeeeeipasta käyntiä eteen. ”Rosanna, napakampi tuntuma!” Helena ohjeistaa, ja nappaan hieman kireämmän ohjastuntuman ponini suuhun. Ravikäskyn käytyä valmistelen siirtymisen, ja annan ponin ponnahtaa raviin, josta saan nopeasti kommenttia. ”Hieman rauhallisempi tempo niin Fellalle kuin Tuikullekkin”, Helena ohjeistaa minua ja Carlaa. Ravi sujui Fellalta hienosti, kunhan kuski muisti tehdä mitä siellä yläilmoissa kuuluukin. Pian Helena asettelee kolme kartiota kentälle, ja käskee pujotella niitä. Fellahan otti tästä tulta hännän alle, ja yhden tötsän kiilaamisen johdosta meinasin joutua leipomishommiin. Ravipujottelujen jälkeen siirrämme ratsut välikäynteihin, ja sen jälkeen tulemme samat kartiot laukassa. Fella on jo normaali, ja laukka pyörii hyvin, eikä tempo ole liian nopea. Loppuverryttelyksi Helena patistaa meidät tekemään voltteja, sekä pohkeenväistöjä.
|
|
|
Post by Mila on Mar 29, 2016 16:10:38 GMT 2
8.TUNTI - 29.3.2016Maastossa Veera - Draama €Jannica - Koda €Rosanna - Liinu €(Helena - Hyrrä) Koska kevät teki kovaa vauhtia tuloaan, ei jaksanut köpötellä pelkästään maneesissa tai kentällä, joten Helena patisti ryhmäläiset maastoilemaan. Matkaan lähdettiin tuttuun tapaan käynnissä ja kun hevoset olivat varmasti vetreytyneet, nostettiin ravi. "Istukaa harjoitusravissa!" Helena komensi. "Tuon kaatuneen puunrungon kohdalla laukannosto! Laukkaa tuonne mutkaan saakka." Maastoesteradalla käytiin katsomassa ihan vain pellon kunnon. Esteet olivat jo hieman sulaneet lumen alta esiin, mutta muuten olosuhteet olivat sellaiset ettei hyppäämään vielä päästy. "Kyllä me vielä ennen kesätaukoa tullaan näitäkin kokeilemaan", Helena kertoi ryhmäläisille. Pikaisen maastolenkin jälkeen Helena tarjosi ryhmäläisille makkarat leirikodalla (jos joukossa oli kasvissyöjä, tämä sai tyytyä mehuun). "Mitäs te vielä haluaisitte tehdä näillä tunneilla? Kesätaukoon on vielä pari kuukautta aikaa, joten hyvin ehtii teidänkin toiveita kuunnella.."
Maksuja viim. 4.4. Ekana maksanut blääb blääb.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 29, 2016 18:11:18 GMT 2
Nousimme kentällä ratsujemme selkiin ja Helena järjesti meidän jonoon. "Minun ja Hyrrän perään Jannica ja Koda, heidän peräänsä Veera ja Draama ja peränpitäjäksi jääkin sitten Rosanna Liinun kanssa." , Helena opasti. Lähdimme peräkanaan kohti Vaahterapolkun maastomaisemia. Draama tanssahteli allani kevyin ja rauhallisin askelin. Vedin sieraimiini kevään tuoksua. Lumi oli sulanut todella kovaa vauhtia näinä lämpiminä päivinä ja lumikasoja oli enää siellä sun täällä. Pian korviini kantautui Helenan kirkas ääni. "Istukaa harjoitusravissa!" Kuulin myös jotakin laukannostosta, mutta minulla ei ollut haluakaan missä kohdassa se tuli tehdä. Piti vain seurata mitä Jannica teki edessäni. Draama nosti kuuliaisesti ravin ja istuin tiiviisti satulassa. Ohitimme puunrungon, jolla huomasin Jannican nostaneen laukan Kodan kanssa. Ruuna viipotti jo kaukana edessämme. Draama pysyi kumminkin rauhallisena ja nostin sillä kauniin pyörivän laukan. Vilkaisin olkani yli ja näin Liinunkin puksuttavan tasaisesti perässämme. Karu metsämaisema vilisi silmien ohi ja aivan liian pian kuulin Helenan huutelevan meitä ravin kautta käyntiin. Taputin Draamaa kaulalle ja annoin sille vähän pidempää ohjaa kävelyn ajaksi. Linnut visersivät kova äänisesti puissa ja aurinkokin koitti pilkistää puiden lomasta. Alkaisipa pian vihertää, niin maisemat muuttuisivat paljon kauniimmiksi, ajattelin. Oikaisimme maastoesteradan kautta katsomassa missä tilanteessa pohja näytti olevan. Draama selvästi tunnisti paikan, sillä tamma selvästi intoutui ja otti muutaman nopean steppi askeleen. "Ei kuule tuo maastopohja kestä vielä hyppäämistä.", naurahdin pirteälle tammalle. Jatkoimme matkaa. Maastoesterata oli kyllä kieltämättä näyttänyt todella mielenkiintoiselta. Ratsastelimme vielä ristiin ja rastiin Vaahterapolun maisemissa. Kaikki hevoset käyttäyivät siivosti ja niillä oli ilo ratsastella. Saavuimme maaston lopuksi leirikodalle ja laskeuiduimme makkaran paistoon. Hevoset odottivat kiltisti kytkettyinä, kun me ratsastajat esittelimme Helenalle ratsastustunti toiveita ennen kesätaukoa. "Minä haluaisin päästä hyppäämään vähän isompia esteitä." aloitin ja jatkoin :- "leikkitunnit ovat myös kivaa vaihtelua sekä ilman satulaa ratsastamiset. Tai oikeastaan minulle käy kaikki." Naureskelin. Seuraavalle tunnille toivon Kakrua.
|
|
|
Post by jannica on Mar 31, 2016 19:57:34 GMT 2
Paloin halusta päästä jo uuden tuttavuuden Kodan selkään. Ruuna oli ollut hoitaessa lauhkea, kuin lammas joten kuntoonlaitto sujui ongelmitta. Kevät teki kovaa vauhtia tuloaan, mutta lähtöaamuna oli vielä ollut aste pakkasta. Iltapäivällä lämpötila oli onneksi noussut jo nollaan ja aurinko paistoi mukavasti. Koko ryhmä oli jo pitkään ollut kuin tulisilla hiilillä, koska pitkä talvi oli tylsistyttänyt sekä hevoset että ratsastajat. Helenankin mielestä maastoilu oli erittäin hyvä ajatus, joten kokosimme tänään vakioryhmän oppilaat kasaan maastoilua varten. Iloinen puheensorina täytti pihamaan, kun oppilaat taluttivat hevoset ulos ja alkoivat ratsautua. Nousin ruunan selkään ja lyhensin jalustimia maastoilua varten muutamalla reiällä muiden seuratessa esimerkkiäni.
Kaikkien saatua alkuvalmistelut kuntoon Helena laittoi jonon kuntoon. Veera pääsi heti Helenan taakse ja meidän paikkamme oli heidän perässään. Tykkäsin ratsastaa etujoukoissa, koska silloin oli mahdollisuus jutella opettajan kanssa niitä näitä retkellä. Alkukäyntien jälkeen nostimme tutuksi käyneestä paikasta ravin ja Helena komensi välillä istumaan harjoitusraviin. Siinä olikin hommaa kerrakseen, kun hevoset olivat päässeet vauhtiin. "Tuon kaatuneen puunrungon kohdalla laukannosto! Laukkaa tuonne mutkaan saakka." käskytys jatkui parin ratsukon päästä edestä. Laukkasimme pitkän pätkän reippaassa temmossa ja kävimme katsastamassa pellon kunnon, josko pääsisi jo hyppäämään maastoesteitä! Ikävä kyllä pelto oli vielä niin märkä (kuten osasin odottaakin), ettei esteille päässyt. Helena kuitenkin lupasi, että ennen kesälomaa pääsisimme kokeilemaan esteitä, joka herätti uudelleen iloisen puheensorinan ratsastajien keskuudessa.
Tunnin maastolenkin jälleen kokoonnuimme Helenan kanssa grillaamaan leirikodalle makkaraa ja juomaan ansaitut mehut. Jutustelimme tuntilaisten toiveista kevättunteja ajatellen ja todella monella oli toiveita koskien tunteja. Minäkin esitin kainon toiveen, että haluaisin ennen kesätaukoa käydä uittamassa hevosia ja rauhallisten ratsujen kanssa olisi kiva lähteä sään salliessa pidemmälle vaellukselle vaikkapa korvaten seuraavan viikon tunti parin tunnin vaelluksella ilman satuloita. Ja tietenkin niitä maastoesteitä olisi hauska kokeilla, koska olin päässyt hyppäämään sellaisia vain pari kertaa leirillä.
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 1, 2016 23:39:31 GMT 2
Napitan Liinun selässä tallipihalla, ja odotan Helenalta seuraavia ohjeita, jotka tulevatkin todella nopeasti. Asetun jonon perälle Liinun kanssa, ja pian aloitammekin maastotunnin. Suuntaamme tutulle reitille, jonka osaan jo lähes paremmin kuin omat taskuni, niitä on tullut kuitenkin pyörittyä sen kahdesta kolmeen vuotta eri hevosten ja ponien saattelemana.
Käveltyämme hetken, käskee Helena nostaa harjoitusravin. Istun pienen ponineidin satulaan, ja parhaani mukaan myötään ravin liikettä. "Tuon kaatuneen puunrungon kohdalla laukka!" Kaikuu jonon etunenästä. Yksi toisensa jälkeen hevoset(ja ponit) siirtyvät keinahtelevaan laukkaan.
Pyörähdämme tutkimassa maastoesterataakin, jonka kohdalla Helena ilmoittaa, että niitäkin pääsemme hyppäämään vielä kevään aikana. Jee! Käännymme tutussa kääntöpisteessä ympäri, ja jatkamme matkaa kohti tallia, jossa hoidamme ratsut huolellisesti takaisin tarhoihin.
Rauhallisen ja onnistuneen maaston päätteeksi suuntaamme kodalle, jossa saamme mehua ja makkaraa hieman evääksi. Kasvisruokailijoille ei valitettavasti oltu varattu mitään erikoista, mutta itselleni makkara kelpasi erittäin hyvin.
|
|
|
Post by Mila on Apr 5, 2016 11:58:11 GMT 2
9.TUNTI - Helppoa C:tä ja ehkä vähän B:täkin Kentällä
Veera - Kakru € Jannica - Tuisku € Rosanna - Fella € Roosa - Bertta €
"Noniin, olemme jälleen saaneet uuden ratsastajan ryhmään mukaan. Tervetuloa Roosa! Tänään vaihtelun vuoksi mennään ihan helppoja juttuja, vaikka uskonkin että te nämä osaatte ihan leikittä!" Ratsastajat menivät ensin pitkin ohjin kaviouralla, kunnes Helena käski koota ohjat tuntumalle ja pitää reippaan käynnin yllä. "Kakrulla hyvä tahti, kuten myös Bertalla. Fellaa saisi hieman pidätellä... Tuiskulla ja Jannicalla menee hyvin myös! Voitte tehdä voltteja ajankuluksi!"
Suunnanvaihdoksen jälkeen Helena ohjeisti tekemään siirtymisiä. "Eli jokatoinen kirjainväli ravia, joka toinen käyntiä." Ratsukot tekivät työtä käskettyä. "Roosa, hieman tiukempi ohjasote! Rosanna katsoo, että se Fella nostaa sen ravin HETI eikä puolessa välissä matkaa... Jannica puolestaan pitää huolen, että se Tuisku ei oio niitä kulmia. Ja Kakru ei ravaa niitä käyntipätkiä. Tai mene mitään ravikäynti-sekoitusta. Tarkkana siellä selässä jokainen! Vaihdetaanpas sitten suuntaa, eli koko rata leikkaa. Jannica ja Tuisku etunenässä."
Suunnanvaihdoksen jälkeen sama homma, eli siirtymisiä. Kun tätä tehtävää oli pakerrettu jonkun aikaa, treenattiin lisäyksiä sekä kokoamisia kevyessä ravissa. "Veera, rauhoita kevennys! Hyvä, just noin. Pidä toi." "Jannica, hyvin menee! Fella voisi siirtyä sieltä Bertan takamuksesta pois!"
Välikäyntien jälkeen treenattiin laukannostoja. "Pitkät sivut laukkaa, lyhyet ravia." Hienosti laukkatehtävätkin sujuivat tältä porukalta. Kakru ja Fella meinasi heittäytyä kaahareiksi, mutta ratsastajat saivat pidettyä ratsunsa kurissa.
Loppuun otettiin voltteja, väistöjä ja taivutuksia. "Kiitoksia tunnista! Ensi viikolla sitten treenataan tulevia kisoja varten. En tiedä kuinka moni teistä on niihin osallistunut, mutta harjoitellaan nyt kuitenkin! Eli esteitä luvassa..."
Maksuja viim. 11.4. Ens viikolla siis jokaisella ratsuna oma hevonen / hoitohevonen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 5, 2016 13:27:37 GMT 2
Olin hämmentynyt ikihyviksi, kun ratsunani oli pieni shetlanninponi. Siis shetlanninponi lähes 170 senttiselle teinitytölle! No, onneksi shettikset ovat suhteellisen vahvoja, enhän mä painanut melkein mitään. Niissä mietteissä lähdin harjaamaan Berttaa. Suloinen ponitamma katseli mua tuuhean otsaharjansa kiltisti. "Ootpa sä söpö!" tokaisin harjaillessani Berttaa pitkin vedoin. Tamma oli kieltämättä erittäin suloinen pikkuponi! Hoidin Bertan loppuun ja puin varusteet sen päälle.
Satula narisi allani, kun Bertta käveli rauhallisesti uraa pitkin. Helena toivotti mut lämpimästi tervetulleeksi, muiden tuntilaisten katseiden saattelemana. Kävelimme viitisen minuuttia pitkin ohjin, kunnes Helena ohjeisti meitä keräämään ohjat. Bertta säilytti tasaisen tahtinsa helposti. Tuntui oudolta ratsastaa niin pienellä ja kuuliaisella ponilla - jalkani suunnilleen viistivät maata! Olin tottunut kaiken lisäksi steppaileviin, kuumiin ja nuoriin hevosiin, joten Bertta oli jopa ihan mukavaa vaihtelua. Suunnanvaihdoksen jälkimainingeissa otimme siirtymisiä, jotka sujuivat osaltamme melko hyvin. Olisin saanut olla tarkempi hyvän ohjastuntuman kanssa, mutta Berttaa ei pyykkinaruohjat hetkauttaneet. Yritin silti pitää huolen tasaisesta tuntumasta. Bertan ravi oli yllättävän tasaista pikkuponin raviksi, joten harjoitusravissa oli mukavaa istua. Siirtymiset sujuivat toiseen suuntaan ihan hyvin, mutta oikea kierros oli mulle vaikeampi, joten meinasin käyttää ristiriitaisia apuja. Ratsuni yritti silti parhaansa. Shettiksen itsepäisyys tuli esiin pienenä hidasteluna ja pään viskomisena. Bertalla ei kuitenkaan ollut aikomuksiakaan heittää mua satulasta, joka oli hyvä asia - en tuskin antaisi Helenalle kovin hyvää kuvaa itsestäni leikkimällä pegasosta heti ensimmäisellä tunnilla.
Kokoamisharjoituksessa Bertta olisi mieluiten viipottanut menemään pitkässä muodossa, mutta kunhan olin napakkana, tamma alkoi toimia taas yhtä kuuliaisesti kuin alkutunnistakin. Lisäykset sujuivat osaltamme varsin mainiosti, mutta yksi muista poneista, oliko se nyt Fella, meinasi kulkea lisäyksissä Bertan hännässä. Odotin innolla laukkatehtäviä, ja odotus palkittiinkin nopeasti. Bertan laukka oli pyörivää ja mukavaa.
Loppuverryttelyissä annoin Bertalle puolipitkää ja pitkää ohjaa. Tunnin jälkeen jäi tosi hyvät fiilikse, ja mitä parhainta, Bertta ei lösähtänyt tällasen hevosratsastajan päälle! (;
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 5, 2016 20:50:14 GMT 2
"Noniin, olemme jälleen saaneet uuden ratsastajan ryhmään mukaan. Tervetuloa Roosa! Tänään vaihtelun vuoksi mennään ihan helppoja juttuja, vaikka uskonkin että te nämä osaatte ihan leikittä!" Helena aloitti tunnin aluksi. Ohjasin Kakrun hyvään väliin kentällä. En ollut ratsastanut ruunalla aikaisemmin ja ilokseni sain huomata sen liikkuvan kepeästi eteenpäin. Pian keräsimme ohjat tuntumalle ja lähdimme tekemään voltteja. Saimme kehuja hyvästä tahdista. Kakru liikkui mukavasti ja ruuna käätyi helposti volteille. Volteista tuli aika symmetsisiäkin. Vaihdoimme täyskaarroksen avulla suuntaa ja jatkoimme volttien tekoa. Kakru asettui tähänkin suuntaan hyvin, mutta volttien lopulla ruuna vähän painoi voltilla sisälle. Aktivoin sisäpohjetta ja ulkokättä, jotta voltin lopustakin tulisi tasainen.
"Eli jokatoinen kirjainväli ravia, joka toinen käyntiä.", kuului Helena opastus alkukäyntien jälkeen. Harmikseni sain huomata Kakrun olevan vaikeasti hallittavissa ravissa. Menimme alkuun todella epämääräisesti ja sain Helenalta tuon tuosta kommentteja. "Ja Kakru ei ravaa niitä käyntipätkiä. Tai mene mitään ravikäynti-sekoitusta.", kuulin Helenan taas motkottavan. En tajua miten tänään tuotti niin paljon vaikeuksia saada hevonen käyntiin. En selvästikkään ollut Kakru tyyppiä. Alkukäyntien hyvänolon tunne oli tipotiessään, kun koitin päästä jyvälle miten tätä 163cm korkeaan ihanan väristä junttia ratsastettaisiin. "Mä haluun Iipan.", valittelin itsekseni puoliääneen. "Mitä se Veera siellä harmittelee.", Helena uteli. "Mä en osaa ratsastaa tätä ruuna, Iippaa mä sentään jotenkin tajuan.", vastailin hieman häkeltyneenä, kun Helena oli kuullut marmatukseni.
Vaihdoimme suuntaa kokorataleikkaalla. Nyt aloin jo pääsemään vähän Kakrun aaltopituudelle ja ratsastaminen ei (ehkä) näyttänyt niin räpiköinniltä. Ruuna teki siirtymät jo paremmin, mutta sain tasaisin väliajoin kuulla Helenan kommentia ratsastuksestani niinkuin kyllä saivat kaikki ratsastajat, eihän sitä muuten kehityttäis, vaikka siinä hetkessä ne pienetkin korjaukset tuntuu turhilta, kun kaikkesi teet hevosen selässä ja hevonen ei kumminkaan liiku niinkuin tahdot...
Laukkahtehtävä osottautui helpoksi. Kakru nosti helposti laukan ja sain pian huomata, että ruuna viipottaisi niin kovaa kentällä kuin sen kintuista pääsisi, jos en olisi selässä mukana. Sain pidätellä ruunaa ja muistuttaa olemassa olostani. Nyt ruuna sentään kuunteli pidätteeni, jotka ravi-käynti siirtymissä oli ollut pahemman kerran hukassa... Siirtymiset raviin onnistuivat hyvin, ja Kakru alkoi tuntumaan jo ihan mukavalta ratsulta. Lopuun otimme vielä voltteja ja väistöjä. Ehkä tuolla Kakrulla voisi mennä toisenkin tunnin, suunta ei voisi olla kuin ylöspäin. Niin takkuista oli meno ollut joissakin kohdissa. Ensi viikolla olisi kumminkin tiedossa oma "rakas" hoitopolleni Iippa.
|
|
|
Post by jannica on Apr 6, 2016 21:00:48 GMT 2
Satuloin innolla punaraudikkoa suomenhevosruunaa, en ollutkaan päässyt pitkään aikaan suokin selkään ja tunti oli ensimmäinen Tuiskun kanssa. Jännittävää oli myös se, että tunnilla oli jälleen uusi ratsastaja, Roosa, joka hoiti Tujua. Tuntiajankohta oli kaiketi osoittautunut hieman hankalaksi, kun osallistujat vaihtuivat vähintään kerran kuukaudessa. Itse tosin tein kaikkeni, että pääsin paikalle joka viikko, vaikka se tarkoittikin koulutehtävien kasaantumista iltaan, usein kun hoidin Villankin tuntipäivinä vielä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, näet. Talutimme hevoset kentälle, joka oli vuodenaikaan ja sateisiin nähden erinomaisessa kunnossa! Ratsauduttuamme Helena tuli sopivasti paikalle ja toivotti Roosan tervetulleeksi.
Tunnin ohjelmassa oli kuulemma uuden ratsastajan vuoksi perusasioiden kertausta. Kävelimme ensin jokusen kierroksen pitkin ohjin uraa pitkin, Tuisku tuntui alkuun heti mukavalta liikkeissään ja reippaalta kuin mikä! Seuraavaksi aloittelimme tunnin kokoamalla ohjat ja pyytämällä reippaampaa tahtia, vaikkakin Tuiskulla meni kuulemma hyvin. Teimme pysähdyksiä ja voltteja, joiden jälkeen vaihdoimme suuntaa ja aloimme tekemään ravisiirtymiä joka toisen kirjaimen kohdalla. Tuiskun kanssa Helena ohjeisti ratsastamaan syvälle kulmiin ja muistamaan ulkoapujen tuen. Sitten saimme vaihtaa suuntaa minä ja Tuisku ensimmäisinä. Huulilleni nousi väkisinkin hymy, kun saimme mennä "esimerkkinä" kokorataleikkaan. Eihän se toki mitään erityiskohtelua tarkoittanut, mutta oli aina hauska "johtaa joukkoa".
Suuntaa vaihdettuamme jatkoimme siirtymisiä eri tehtävillä. Seuraavaksi otettiin lisäyksiä ja kokoamisharjoituksia. Olin erittäin tyytyväinen Tuiskun työpanokseen ja Helena pääsi kehumaan ruunan hyvää muotoa, se kulki ajoittain jopa perääannossa pitkiä pätkiä ympyrällä. Lopuksi otimme kevyttä ravia pidemmällä ohjalla. Raviharjoitusten jälkeen otimme pitkät välikäynnit ja sitten aloimme treenaamaan laukannostoja. Pitkät sivut mentiin aina laukkaa ja lyhyet sivut ravissa. Tehtävä sujui muiden osalta hyvin, mutta Fella meinasi heittäytyä aivan mahdottomaksi.
Lopuksi otimme itsenäistä verryttelyä ravissa, volttejä, väistöjä ja avotaivutuksia. Sen jälkeen pääsimme hoitamaan hevoset pois. Minulla menikin siinä hommassa melkoisen kauan, koska jouduin pesemään hikisen hevosen lähes kokonaan. Sitten piti vielä loimitella ja viedä Tuisku ulos. Ensi viikolla kuulemma treenataan kisoja varten. Minulla oli Adinan ponien kanssa täysi tohina kisoissa, joten en ollut ilmoittautunut Villan kanssa mukaan, mutta oli aina kiva päästä hyppäämään tamman kanssa.
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 9, 2016 18:33:49 GMT 2
Vakkariryhmä uuden kasvon sai, Tervetuloa Roosa vain!
Helppoja juttuja tehtiin, Fella kuitenkin meinasi lähteä tähtiin. Vaikka tähdet olikin lähellä, Oli tempo alipäheetä.
Huolimattomuutta itse huomasin, Tiedä onko vika huomisessakin. Fella pian alkaa toimia, Aivan kuin sieniä poimisi.
Ensi kerralla esteitä treenataan, Ellin kanssa lennetään!
|
|
|
Post by Mila on Apr 9, 2016 21:28:11 GMT 2
Rosannalle pätkähti supertunti-merkki tän maksun myötä! Aloittelen kuvaa huomenissa. Ja pohjatarina ensi viikon tunnille yrittää myös tulla huomisen aikana!
|
|
|
Post by Mila on Apr 10, 2016 22:22:30 GMT 2
10.TUNTI - Estekisoihin treenausta Maneesissa
Roosa - Tuju € Veera - Iippa € Jannica - Villa € Rosanna - Elli €
Tehdään helpoimman kautta, joten vastailkaa seuraaviin kysymyksiin lyhyesti (tai pitkästi).
1. Alkuverryttelyissä (puomeja ja kavalletteja) ratsusi oli...? 2. Mitkä sanoisit olevan ongelmakohtia omalla kohdallasi esteiden hyppäämisessä? 3. Oletko aikaisemmin osallistunut estekisoihin? 4. Pystyesteen kanssa ongelmia oli...? 5. Vesimatolla ratsusi...? 6. Sarjalla onnistuit erityisesti...? 7. Odotuksesi kisoja varten ovat...? 8. Mikä Helenan neuvo jäi parhaiten mieleesi? 9. Loppuverryttelyissä sinä...? 10. Tunnin jälkeen...?
Tuttuun tapaan ensimmäisenä maksanut saa valita itselleen ratsun seuraavalle tunnille. Maksuja viimeistään 18.4.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 11, 2016 12:26:33 GMT 2
1) Alkuverryttelyssä Iippa oli todella tahmea ja meni pää ulkona. Minulla oli vaikeuksia saada ruuna kuulolle. 2) Ensimmäisillä esteillä tuli todella paljon ohi menoja, kun en saanut tuumaa avuille ja en toisaalta uskaltanut ratsastaa tarpeeksi rohkeasti. 3) Olen osallistunut Iipan kanssa Rinnsteinin este ja koulukisaviikonloppuun. 4) Pystyesteen kanssa ongelmana oli lähestyminen ja temmon säilyttäminen. 5) Vesimatolla Iippa oli todella vaikea ratsastettava ja hypyt olivat kamalia. 6) Sarjalla onnistuimme pitämään todella hyvän linjan, vaikka muuten menimme turhan usein esteistä ohi. Sarjalla niin ei käynyt kertaakaan! 7) Odotukseni kisoihin ovat aika heikot tämän päivän esityksen jälkeen. Sarjoja kiitos mukaan, niin onnistutaan kisoissa. ;D 8) Helenan useimmista neuvoista (ja turhautumisesta) parhaiten mieleeni jäi 'katse eteen' ja 'pohkeet kiinni ennen niitä hyppyjä' -lausahdukset. 9) Loppuveeryttelyssä koitin saada Iipan rentoutumaan. 10) Tunnin jälkeen puunasin Iipan perusteellisesti ja analysoin kulunutta ja hieman epäonnistunutta tuntia. Ensi viikon tunti toiveena sh-r. Tuisku.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 11, 2016 12:56:12 GMT 2
1. Alkuverryttelyissä Tujulla oli energiaa ihan riittämiin, hepulikohtauksia koettiin ja maapuomitkin loikittiin jättiloikilla... 2. En osannut komentaa Tujua riittävän napakasti, joten ruuna kaahotteli ihan omiaan, jolloin tuli hyppyjä mitä omituisimmistakin paikoista. 3. Olen kyllä kisannut, mutta en Tujun kanssa. 4. Pystyesteen kanssa murheenkryyneinä oli huonot lähestymiset ja hypyt. Oksereilla Tuju hyppäsi hyvin ja pyöreästi, mutta pystyillä tuli hissiloikkia. 5. Vesimatolla Tuju epäröi hiukan, mutta kun otin ääniavutkin käyttöön, ruuna sai tarvitsemaansa lisärohkeutta, ja hyppäsi oikein kauniisti. 6. Sarjalla onnistuin melko hyvin. Tuju olisi mieluiten viilettänyt miten sattuu, mutta kun Helena turhautui tarpeeksi monta kertaan mun ja ratsuni kohellukseen, napakoiduin ja sain Tujun hyppäämään sarjoilla hyvin. Etenkin linjat ja oman tasapainon pitäminen onnistui hyvin. 7. Odotuksesi kisoja varten ovat vähän niin ja näin. Alkutunti oli sellasta kohellusta että huh huh, mutta lopputunnista menomme oli jopa siedettävää. Kisat saattavat onnistua ihan hyvinkin, kunhan jaksan pysyä heti alkutunnista napakkana. 8. Helenan tuhansista neuvoista päähäni jäi yksi ohje. Naikkonen neuvoi Tujun hepulikohtauksissa kääntämään ruunan voltille, kun taas mä meinasin jäädä vetämään ohjista kilpaa ratsun kanssa. 9. Loppuverryttelyissä yritin saada Tujua venyttämään kaulaansa ja selkäänsä pitkänä. En antanut edes puolipitkää ohjaa, sillä ruuna oli niin räjähdysherkkänä. 10. Tunnin jälkeen katselin äidin kuvaamia videoita ja tietenkin palkitsin & hoidin Tujusen =)
|
|
|
Post by jannica on Apr 11, 2016 17:32:31 GMT 2
1. Alkuverryttelyissä ratsuni Villa oli hieman laiska, mutta alkoi vähitellen vetreytyä ja tahtikin parani ravitehtävien edetessä. 2. Omalla kohdallani ongelmakohtia hypätessä on liian aikaisin hyppyyn lähteminen, myötään myös pienemmillä esteillä vähän liikaa ohjalla. 3. Olen osallistunut useisiin estekisoihin. 4. Pystyesteen kanssa ongelmia oli varmastikin tiukan linjan ja esteen kapeuden vuoksi. Villa pääsi ensiyrittämällä kiertämään esteen ohi, mutta sain tilanteen korjattua helposti toiselle hypylle. 5. Vesimatolla ratsuni näytti kyntensä (vai pitäisikö sanoa kavionsa) ja ylitti esteen ensimmäisenä ryhmästä. 6. Sarjalla onnistuin erityisesti lähestymisessä sekä sarjavälin laskemisessa. Villa onnistui pitämään koko sarjan yllä hyvän tempon, enkä häirinnyt tammaa liiaksi esteiden välillä. 7. Odotukseni kisoja silmällä pitäen: paljon tiukkoja teitä etenkin uusintaradalle, erikoisesteitä isompiin luokkiin. 8. Parhaiten Helenan neuvoista jäi mieleeni pohkeenpaikka hypyissä ja se, ettei saa lähteä hyppyyn liian aikaisin. 9. Loppuverryttelyissä teimme itsenäisiä siirtymisiä ja voltteja, koska Villa oli melko reipas. 10. Tunnin jälkeen hoidin tamman hyvin, laitoin jalkoihin linimenttiä ja suihkutin sen viileällä vedellä. Sitten loimitin hevosen ja vein sen ulos, ennen kuin menimme Helenan avuksi kokoamaan esterataa pois.
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 12, 2016 16:17:28 GMT 2
1. Alkutunnista Elli oli jähmeä, eikä millään olisi halunnut taipua, saati totella apujani. 2. Se, että unohdan ratsastaa kulmat, jonka takia koko rata saattaa mennä pilalle. 3. Paljonkin ollaan kisattu, vaihtelevalla menestyksellä. 4. Ponnistuspaikka. Elli halusi hypätä esteen joko ihan liian kaukaa, tai sitten liian läheltä, ja ennenkaikkia paikaltaan, koeta siellä nyt pysyä. 5. Vesimatolla hypättiinkin sitten kolmen metrin loikka, kun se pieni vesimattohan syö hevosia. 6. Sarjalla onnistuin kohdentamaan paikat hyvin, ja Elli hyppäsi skarpisti. 7. Odotukseni kisoja varten ovat toiveikkaat, sillä tamma hyppäsi kuitenkin, eikä kiellellyt suuremmin. 8. ”Muista nyt se kulma, TAI minä tuun sinne satulaan sinun taakke ja muistutan!” 9. Loppuverryttelyissä olin aivan puhki, sillä tunti pisti minut pitkästä aikaa myös esteillä todella koville. 10. Tunnin jälkeen Elli päättikin sitten kirmata tallipihaa pitkin ilman meikäläistä, typerä koni.
|
|
|
Post by Mila on Apr 20, 2016 14:52:01 GMT 2
11. TUNTI - 19.4.2016 maneesissa
Veera - Tuisku € Roosa - Vanil Jannica - Tohveli € Rosanna - Kessu €
Maksuksi kirjoittakaa pieni runo / tarina! Sisällyttäkää sanat Milan synttärit, pullo ja takapuoli maksuunne!
Ensi viikolla lähdetään maastoesteille jos ei sada kaiken maailman sontaa taivaalta. Ekana maksanut saa valita ratsunsa ensi viikon tunnille ja maksujen tulee olla perillä 25.4. !
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 20, 2016 15:17:32 GMT 2
Heti herättyäni Milan synttärit muistin, Lahjaani puistin. Keittiöön suunnatessani, Pullo kädessä naisen näin. Pian kuitenkin maneesissa, Takapuoleni Kessun satulaan istutin. -- Aika luovaa. Ens kerralle Draama!
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 20, 2016 15:22:29 GMT 2
Tuisku laukkaa viipottaa, Veeran maassa istuessaan takapuoli hellänä. Kuinkas tässä näin kävikään? Ei tainnut Tuisku tietää, et Milan synttärit häämöttää. Tuisku nyt kiltisti ravaa, ja Veerakin on taas hyvä olla, hevosen selässä on turvallista olla. Tuisku ja Veera tais tunnista selvitä. Vaik joutuu ratsastaja kakun leipomaa ja ehk synttärisankarille pullon ostamaan taik jotain hyvää tuomaan. ************* Hahaa, en koskaan kirjoita 'runoja'. xD
|
|
|
Post by jannica on Apr 22, 2016 13:45:16 GMT 2
Maneesiin menimme, Milan synttäreitä juhlimme. Oli mukana väki soma, ei kuitenkaan ratsuna hoitsu oma. Pullo kiersi ringissä, oli tehtävänä ratsastaa haaste maneesissa. Pullonpyöritys ponin kanssa oli tehtävä hauska, paitsi kun omalle kohdalle osui haaste porkkanamurska. Tohveli oli innoissaan kyllä porkkanat syömässä, minä siinä sitten mukana auttamassa. Tunnin rankempi osio oli lopussa, kun Helena laittoi meidät keventämään ilman satulaa selässä. Oli siinä takapuolet hellänä tallissa, hyvä kun oli poni tunninkaan päästä hoidetussa mallissa!
|
|
|
Post by Mila on Apr 26, 2016 19:58:21 GMT 2
12.TUNTI - maastoesteitä
Rosanna - Draama € Veera - Rinja € Jannica - Hyrrä €
Taivas oli tummien pilvien takana piilossa, mutta Helena luotti siihen, ettei vakioryhmä saisi kaatosadetta niskaansa. Ilma oli painostava ja pari kumeaa ukkosen jyrähdystäkin kantautui jostain kaukaisuudesta. "Jospa me ei kastuttaisi..." Helena virnisteli polkiessaan polkupyörällä hevoseletkan edessä.
Ensin rata kierrettiin rauhallisessa käynnissä ja Helena kertoi vinkkejä esteiden ylitykseen. Rataan kuului vesieste, tukki, lankku sekä muutama risuista kyhätty este.
Ratsukot lähtivät vuoronperään kokeilemaan onneaan esteille. Miten meni? Menikö päin takapuolta vai pääsittekö esteiden yli kunnialla läpi?
Uusintakierroksiakin otettiin sekä leikkimielinen laukkakilpailu pellon laidasta toiseen. Sen jälkeen olikin aika lähteä takaisin tallille.
Ekana maksanut saa vaihteeksi valita ratsun itselleen. Otathan huomioon, että ensi viikolla mennään pikkuponeilla! Maksuja viimeistään 2.5.
|
|
|
Post by jannica on Apr 26, 2016 22:29:17 GMT 2
Tänään oli vakitunnilla kauan odotettuja maastoesteitä, kevät oli siis todenteolla tullut! Tein koulun jälkeen eväitä tallille, koska en ehtinyt päivän jälkeen syömään ennen ratsastusta. Matkasin bussilla Vaahterapolkuun, koska vanhemmat olivat tietenkin vielä töissä tunnin aikaisena ajankohtana. Kävelin tutun reitin pysäkiltä tallille ja avasin tallinoven. Ulkona oli hitusen viileä keli, vain neljä astetta, jonka vuoksi ovi oli vedetty visusti kiinni. Tallissa ei näkynyt ristinsielua ja hevosetkin olivat ulkona. Sytytin valot ja laitoin Villan iltaruoat valmiiksi turpoamaan. Sitten siivosin sen karsinan ja pesin kupit. Homman tehtyäni menin vielä hakemaan sen iltaheinät karsinaan punnittuna ja sen jälkeen Helena tulikin tuntilistojen kanssa tallille. - Ai hei Jannica, oletpas sinä ajoissa! Nainen tervehti jo kaukaa hymyssä suin. - Joo, mä tulin heti koulun jälkeen, että ehdin hoitaa ennen tuntia noi Villan asiat. Nainen hymyili merkitsevästi ja kiinnitti tottuneesti nastoilla tuntilistan omalle paikalleen, minua jännitti, kun kurkistin varovaisesti mitä listaan oli kirjoitettu. Olin tyytyväinen, koska en ollut aiemmin mennyt Hyrrällä. Varustin ruunan reippaasti, koska tunnin alkuun ei ollut enää pitkälti aikaa ja menimme sitten kentälle nousemaan kyytiin. Hyppäisimme tänään helpohkoja maastoesteitä, varmaankin korkeintaan 60-senttisiä, koska mukana oli ensikertalaisia. Me olimme käyneet jo muutamaan otteeseen katsomassa Villan kanssa maastoesteitä, joten ne olivat minulle tuttuja. Otimme kentällä ensin alkukäyntien jälkeen verryttelyä itsenäisesti ravissa ja sitten laukassa. Hyrrä tuntui hyvin rauhalliselta, joka lupaili hyvää hyppäämistä ajatellen. Verryteltyämme tarpeeksi lähdimme Helenan johdolla maastoesteille jännittyneesti jutellen. Ensimmäiseksi kävelimme selästä käsin radan läpi, hyppäisimme tänään ainoastaan radan muutamia ekoja esteitä. Saimme kokeneimpana aloittaa rataharjoitukset eikä ruunaa tarvinnut montaa kertaa esteelle pyytää! Hyrrä hyppäsi esteet komeasti, jonka jälkeen Helena kävi nostamassa niitä vielä 60cm:n. Nostin uudelleen laukan, ensimmäinen tukkieste sujui kevyesti, mutta ruuna kiersi toisen esteen jostakin syystä oikealta puolen. - Kunnolla vaan pohjetta ja oikea pohje kiinni, tuon se teki kyllä aivan tahallaan! Helena ohjeisti topakasti. Pyysin ruunan esteelle uudelleen, tällä kertaa Hyrrä totteli ja ylitti ne kiltisti. Menimme vielä muutaman kerran bankettia, jonka idean ratsuni ymmärsi heti ensikerrasta hienosti! Kävelimme loppukäynnit koko porukalla, kaikkien hypättyä, pienellä maastolenkillä ja palasimme sitten tallille, missä Helena jo odottelikin porukkaa kotiin saapuvaksi. Hyrrä oli aivan hiestä märkä, vaikka kävelylenkki olikin pahimmat vaahdot jo kuivattanut auringonpaisteessa. Talutin ratsuni suoraan pesupaikalle, missä riisuin varusteet ja vein ne paikoilleen. Sitten huuhtaisin letkulla koko hevosen ja loimitin kevyesti. Kaikki saivat jäädä hetkeksi sisään kuivumaan ja syömään päiväheinät. Annoin Hyrrälle pari porkkananpalaa kiitokseksi hyvin sujuneesta tunnista ja suljin sitten viimeisenä lähtijänä ovet perässäni. Lähdin odottamaan bussia hyvillä mielin omaankin panokseeni tämän päivän estetunnilla. Olipas oikea superratsukko ! ----- Saisikos ensi tunnille Eetun ?
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 28, 2016 19:56:31 GMT 2
Sain tämän päivän tunnille hauskan värisen Rinja tamman, en ollut hevosella aikaisemmin mennytkään. Olin kuullut muilta hoitajilta, että tamman askellajit tuntuvat aluksi todella kamalilta. Ja tähän kyllä voin yhtyä, kun ravailimme kohti Vaahterapolun maastoesteitä. Rinjaa ei maassa olevat vesilätäköt haitanneet. Itse koitin parhaani mukaan mukautua tamman kummallisiin askeliin ja samalla mietin, että toivottavasti taivaalla möllöttävät tummat pilvet eivät alkaisi tiputtamaan vesipisaroita niskaamme. Pian maastoesteet häämöttivätkin edessä päin. En ollut vielä koskaan nähnyt niitä läheltä. Kaukaa katsottuna ne näyttivät pieniltä, mutta kun lähdimme kiertämään niitä käynnissä niin ne näyttivätkin oikeastaan aika isoilta. Varsinkin tukki näytti arvelluttavalta. Helena kumminkin antoi hyviä vinkkejä miten ja millaisessa temmossa sekä kulmassa esteitä tulisi lähestyä. Kuuntelin korvatarkkana naisen kommentointi. Ensimmäisenä esteitä lähti ylittämään Jannica Hyrrän kanssa. Me jäimme Rosannan kanssa lämmittelemään ratsujamme. Ravailin Rinjan kanssa ja tein voltteja. Otin myös vähän laukkaa. Se tuntui paljon miellyttävämmältä kuin töpöttely ravi, vaikka ei siihenkään ollut helppo mukautua. Jannican suoritettuaan radan oli seuraavana vuorossa Rosanna. Rinja kulki kuuliaisena eteenpäin ja aloin ehkä jo hieman löytämään rytmiä ravissa keventämiseen. Laukka nousi tamman kanssa kepeästi, mutta alkuun jäin ehkä liiaksi taakse enkä mukautunut tamman liikkeeseen. Kuulin Helenan huhuilevan meidän vuoroa ja ravasin naisen luokse. Helena kertasi vielä missä järjestyksessä esteet hypätään ja saimme luvan lähteä liikenteeseen. Rinja nosti laukan ja lähdimme ensimmäiselle esteelle, risupystylle. "Enemmän eteen Veera ja katse sieltä ponin säästä eteenpäin." , kuulin Helenan huikkaavan. Rinja kiristi vähän tahtia ja ylitimme ensimmäisen esteen vaivatta. Tämähän on mukavaa kerkesin tuumata. Seuraavaksi oli vesieste ja sekin meni mukavasti. Rinja hyppäsi kivalla tekniikalla ja kevyessä istunnassa kummallinen laukka ei häirinnyt. Vesiesteen jälkeen tuli risueste, jossa itse horjahdin alas tulossa ja enkä saanut kasattua itseäni tukille. Rinja alkoi epäröimään, kun keikun kummallisesti satulassa ja tamma veti liinat kiinni. Kuulin tyttöjen huokavan ja pysyin ihmeen kaupalla tamman selässä. Tarrauduin tamman kaulasta kiinni. rinja ravaili hetken kummastuneena ennenkuin sain kammettua itseni ylös ja hiljennettyä vauhdin. "Sitten vaan uudestaan.", Helenan iloinen ääni kailotti. Otin uuden laukan noston, tein ison voltin ja otin uuden lähestymisen. Mietin mielessäni Helenan kommenteja ja selvitimme tukin. Tämän jälkeen oli vielä yksi hyppy ja ratamme oli siinä. Ravasimme taas Helenan luokse kuulemaan kommentit radasta. "Nyt jäi uuden kakun leipominen sitten sivuun.", nainen naureskeli muka harmistuneena. Helena tiesi tallissa nimittäin odottavan suuri suklaaleivos viime viikkoisen vakiotunnin tippumiseni myötä Tuiskulta. Saimme ottaa radan vielä toistamiseen läpi ja tällä kertaa meille tuotti vaikeuksia ensimmäinen este. Rinja meni kaksi kertaa ohi, muuten loppu rata meni mallikkaasti. En osaa sanoa mistä ohi menot johtuivat, kun tamma oli niin nätisti ensimmäisellä kierroksella hypännyt ja loppu esteetkin menivät niin hyvin. Kaikkien iloksi Helena ilmoitti, että tunti päättyy laukkakisaan. ^.^
|
|
|
Post by Rosanna on May 2, 2016 12:48:34 GMT 2
”Suuntasimme maastoesteille, vaikka jostain kaukaa kuuluikin muutama ukkosen jyrähdys. Alkuun kiertelimme rataa äynnissä, kuunnellen Helenan vinkkejä. Vinkit mielessäni lähdimme vuoronperään hyppäämään rataa. Vesieste tuotti ongelmia Draaman kanssa, ja tamma alkuun hieman kiemurteli, ja hyppäsi esteen hieman ylireagoiden. Tukki sekä lankku meni hyvin. Ensimmäinen risueste tuotti samalla tavalla ongelmia kuin vesi, mutta seuraava este sujui jo hyvin.
Uusintakierrokset menivät huomattavasti paremmin. Myös leikkimielinen laukkakilpailu sujui hyvin meidän osaltamme”
|
|
|
Post by Mila on May 3, 2016 16:46:58 GMT 2
13.tunti - miniponit kentällä
Jannica - Eetu € Veera - Pallo € Rosanna - Osmo Inna - Tohveli €
"Sehän olis jo toukokuu, elikkä viimeisiä tunteja jo viedään!" Helena kailotti ja hymyssä suin katseli kentälle kerääntynyttä ratsujoukkiota. Eihän ne ratsastajat ehkä ihan sopineet pikkuponien selkään, mutta eiköhän tunnista suoriuduttaisi ihan kunnialla. Ehkä. Olihan mukana Eetu, Pallo sekä Tohveli. Ponit, jotka eivät aina tahtoneet ratsastajiaan kuunnella. Mutta ehkäpä nämä ratsastajat saisivat riiviöt pidettyä kurissa!
Pallo kyllä malttoi alkuun totella, mutta Eetu ja Tohveli olivat ainakin alkuverryttelyissä omia "ihania" itsejään. Osmo mennä köpötteli eteenpäin sitä vauhtia kuin pyydettiin ja teki sen, mitä käskettiin. Pallo hieman tuntui kiukuttelevan pohkeenväistöharjoituksissa, mutta Veera sai shettiksen nopeasti hallintaansa.
Laukkatehtävissä ei menoa ja meininkiä puuttunut, kun Pallo veti hienot pukkisarjat ja pisti Veeran maistelemaan kentän pohjaa. Myös Tohveli näytti rodeoratsun taitojaan, mutta Inna pysyi kuin pysyikin ruunan selässä. Eetu mennä kaahotti harja putkella eteenpäin eikä tahtonut kuunnella Jannican käskyjä... Ja Osmo nyt eteni hienosti laukassa ja vähät välitti vaikka muut perseilivät menemään...
Lopputuntia kohden meno parani huomattavasti ja kyllähän pikkuisista ruunanrupsukoista kuoriutui hienoja ratsuja loppupeleissä. "Never again..." Inna mutisi, kun laskeutui alas Tohvelin selästä. "Mun takapuoleen sattuu!" Veera nurisi. "Huhhuh. Tuli ainakin hiki!" Jannica totesi. "Minusta kai tää tunti meni ihan hyvin!" Rosanna ilmoitti saaden osakseen hieman nyrpeitä katseita. Hyvähän hänen oli sanoa.
Maksuja viimeistään 9.5. Ensi viikolla ollaan lähdössä pienelle vaellukselle! Lähdetään jo klo 12:00 ja takas tullaan joskus illalla yhdeksän aikaan. Jokainen saa valita ratsunsa!
|
|
|
Post by Inna on May 3, 2016 17:14:38 GMT 2
Että pitikin ilmoittaa itsensä takaisin vakkaritunneille juuri, kun tiedossa oli ponitunti… Talutin jo heti temppuilevan Tohvelin kentälle. Olihan tämänkin tietysti kokemus päästä kokeilemaan kuinka Tohveli kesytettäisiin! Tohveli oli ehkä porukan korkein poni, mutta silti sen säkä oli vain ison shettiksen verran. Ärähdin ponille, kun laskin jalustimet ja huomasin heti, jonku pikkulikan ratsastaneen pukkikoneella viimeksi. Sain pidentää jalustimia monella reiällä jo maasta käsin. Pidensin niitä sen verran kuin uskoin antavan minulle myöden, mutta ne eivät olleet liian pitkät. Tein saman toisen puolen jalustimelle ja ponnautin itseni jalustimella selkään. Olisihan jalkani varmaan mennyt ruunan ylitsekin, mutta ehkä näin oli ihan hyvä. ”Nyt sitten!” murahdin Tohvelille, joka olisi viilettänyt jo heti uralle, ellen olisi pidättänyt ruunaa.
Helena puhui viimeisistä kevään tunneista jotain ja katseli hymyillen, kun tappelimme kukin omamme ponin kanssa. Taisi tosin niitä ongelmia olla lähinnä minulla ja Jannicalla, joka istui Eetun selässä. Alkuverryttelymme Tohvelin kanssa oli yhtä tahtojen taistoa. Tohveli tiesi tasan sen, että sen selässä keikkui ratsastaja, joka ei sillä vielä ollut mennyt. Siksi ruuna pistikin minulle hanttiin jokaista apua, esitti pelkäävänsä mörköjä kulmissa ja yhtäkkiä vaihtoi menosuuntaa. Miten helkutissa Luna pärjäsi tämän riiviön kanssa? Väistöissä tunsin itseni jo voittaneeksi, kun Tohveli väisti suhteellisen helposti, vaikka väittikin joihinkin apuihini vastaan.
Laukkatehtävät olivat kaikkien muiden kanssa rodeota paitsi Osmon. Tohveli kyllä nosti laukan, mutta painoi heti pienen päänsä alas ja lähti esittelemään pukkisarjojaan. Iskin tomerasti pohkeita ruunan kylkiin ja yritin pitää ponin pään ylhäällä. Pukkisarjojen lisäksi oli hyvin lähellä etten tipahtanut, kun Tohveli yhtäkkiä ampaisi väärään suuntaan. Veeralla ei ollut yhtä hyvää tuuria, kun tipahti Pallon selästä. Helena huusi kaikkia pysähtymään, mutta se oli kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Tohveli lähinnä yritti jatkaa laukkaamistaan ja päästin suustani suuren kasan ärräpäitä sillä aikaa, kun pidättelin ponia pienen pienellä ympyrällä. Oliko tämä poni oikeasti sopiva tuntihommiin? Makkaraksi vain!
Lopputunnista Tohveli myönsi tappionsa ja kulkikin yllättävän hyvin. Ei mitenkään vastaan pistämättä, mutta tarpeeksi, että se vakuutti minut siitä kuinka kuitenkin oli tuntiponiksi kykenevä. Huokaisin selvästi helpottuneena, kun tunti loppui. Pysäytin Tohvelin kaartoon ja laskeuduin alas selästä. ”Never again…” mutisin ja nostin jalustimet. Saman tyylisiä valituksia tuli myös Jannican ja Veeran suusta. Rosanna sen sijaan kehtasi ilmoittaa, että hyvinhän sen tunti meni. No, kai se lopulta sitten meni, mutta tämä tunti vahvisti miksi olen hevosratsastaja!
Eiköhän sitä Hazelilla tulla vaeltamaan!
|
|
|
Post by jannica on May 3, 2016 18:00:55 GMT 2
Toukokuu kun ovelle saapui, Helena päätti: pikkuponeilta perseily päättyi. Oli tunnilla aikamoinen meno, taisi Rosanna olla ainoa ero. Sain tänään ratsuksi Eetun, juuri ja juuri selkään mahdun. Pallon kanssa sujui alkuun Veeralla todella hyvin, samaa ei kuitenkaan voinut sanoa muista toviin. Eetu päätti ottaa tilanteesta kaiken irti, pian jo kuitenkin töihin ratsastaja pisti. Osmo taisikin toimia erinomaisesti, Pallolta kuitenkin pohkeenväistöt sujui toisenlaisesti. Pian koitti ponien lempikohta, huusi Helena keskeltä: nyt laukkaa ota! Pallo pukitti heti alkuun Veeran komeasti alas, myös Tohvelilla oli pomppukengät jalas. Eetu kaahotti laukassa tukka putkella, oli aivan sama yrittää siellä jotain selässä huudella. Osmolta sujui Rosannan kanssa laukkakin, oli hänellä aikaa virnuilla meillekin. Tätä en kokeile enää ikinä, sanoi Inna kun vihdoin alas pääsi rättinä. Veerankin kankut olivat koetuksella, minulle tuli myös älytön hiki ja voin sanoa kokemuksella, etten ihan vähään aikaan selkään ilman satulaa kipua. Rosanna katseli hetken kummissaan, oli tunti mennyt hänen osaltaan hyvin ja tyttö ihan onnessaan. --------------- Voisin mennä maastossakin Eetulla, jospa saisi pojalta luulot pois
|
|
|
Post by Veera Ruusula on May 5, 2016 14:24:05 GMT 2
"Voih, Pallo.", huokaisin kun luin vakioryhmän tuntilistan. Helena oli kyllä varoitellut, että seuraavalla kerralla on ponitunti, mutta olin ajatellut että pidempänä ratsastajana olisin saanut isomman ponin. No ei auttanut, kuin lähteä hakemaan Palloa harjattavaksi. Olihan tuo otus kyllä todella söpö ja kivan värityksen omaava. "Sehän olis jo toukokuu, elikkä viimeisiä tunteja jo viedään!" , Helena kailotti kovaan ääneen kentän keskeltä, kun olimme kapuammassa ponien selkiin. Tänään oli myös uusi tuntilainen tullut tilalle, tuttu naama kumminkin tallilta. Tammikuusta asti olen ryhmässä käynyt ja muutamat naamat ovat kerenneet vaihtua. Jannica taisi olla ainut joka on pysynyt samana, kun äkkiseltän ajattelee. "Täähän on kamalan pieni.", marmatin, kun istuiduin Pallon selkään. Jalat kyllä tosiaan hipoivat lähemmäksi maata, joten polvet sai olla aika koukussa, että saisin poniin edes jonkinlaisen vaikutuksen. Yllätyksekseni sain kumminkin huomata, että Pallolla oli ihan ilo ratsastaa. Eetu ja Tohveli vetivät omaa showta. Kerkesin tyytyväisenä huokaamaan, että onneksi en saanut niistä kumpaakaan kun meilläkin alkoi Pallon kanssa vaikeudet. Alkuverryttelyjen jälkeen lähdimme tekemään pohkeenväistöä. Ruuna vähän heitti takapäätänsä, mutta alistui sitten ja lähti väistämään. Töitä sain tehdä ja tuntui että jalat huitoivat enemmän ilmaan, kuin ponin kylkiä. Pohkeenväistöstä kumminkin selvittiin. Pohkeenväistön jälkeen lähdimme suorittamaan laukkaa. Tarkoitus oli nostaa lyhyen sivun jälkeen laukka. Pallo äkkäsi edessä menevän Eetun jo nostelevan laukkaa ja poniherra kävi vähän kuumana lyhyen sivun. Poniampaisi laukka-avut annettua eteenpäin ja aloitti pukkishow. Taisin muutaman ensimäisen pysyä kyydissä ja sitten huomasin istuvani kentänpohjalla. Pallo ravaili tyytyväisenä kentällä, mutta saimme Helenan kanssa ruuna kiinni. "Taisi tulla taas kakun leipominen.", harmittelin Helenalle. Ei ollut viime kuukausi mennyt ihan putkeen vakiotunneilla, kun olen tippunut Tuiskulla ja nyt sitten Pallolla. Onneksi muillakin poniratsukoilla oli vähän haasvataa, tai no Rosanna pääsi Osmon kanssa helpolla. Otimme Pallon kanssa vielä muutamat laukannostot ja ne menivät hieman paremmin. Selästä en tullut enää alas, mutta hieman vaikeuksia oli pikkuponin kanssa. Ponit ei ole minun juttu, onneksi Helena kertoi ensi tunnilla olevan vaellus, jonne saimme itse toivoa ratsuja! Vaellukselle toivon Tuikku-tamman.
|
|
|
Post by Rosanna on May 5, 2016 22:38:56 GMT 2
Talutin itselleni vielä uuden tuttavuuden kentälle. Osmoksi nimetty tiikerinkirjava poniruuna oli erittäin kiltisti odottanut sitä kun sain varusteet puettua ruunalle. Tunnilla oli valittu kaikki tallin 'riiviöponit' ja kiitinkin onneani, että itse olin saanut puheiden mukaan kiltin ja rauhallisen ratsun.
Kipusin ponin selkään, ja lähdin köpöttelemään pitkin uraa. ”Se onkin sitten jo toukokuu, joten viimeisillä tunneilla ollaan!” Helena ilmoitti, ja innoissani mietin, kuinka paljon olin saanut kokeilla erilaisia hevosia kauden aikana. Pohkeenväistöharjoitukset alkuverryttelyinä herättivät omalle kohdalleni vilunväreitä, mutta piakkoin huomasin Osmon taitavan väistöt hyvin, ja pystyin hyvillä mielin verryttelemään.
Ravityöskentelyt teimme aika itsenäisesti, ja Osmo tuntui todella kivalta, ja hyvältä pikkuponiksi. Laukassa muut ponit pelleilivät minkä kerkesivät, ja ainakin Pallo sai Veeran kokeilemaan kentän hiekkaa tarkemmin. Osmoa ei muiden ponien perseilyt kiinnostanut, ja ruuna puksutti kiltisti eteen, ohjeideni mukaisesti. Lopputunnista myös muiden ratsut alkoivat rauhoittua, ja itse olin aivan umpirakastunut tähän pilkulliseen ratsuuni. ”Minusta tää tunti meni kai ihan hyvin!” sanoin, kun muut valittivat kipeistä takapuolistaan, tai muusta mistä valittaa pystyi. Huomasin heti saaneeni hieman nyrpeitä katseita. Okei, ehkä en ollut paras sanomaan mitään tässä tilanteessa.
Ensi kerralle voitaisiin ottaa Sammy.
|
|
|
Post by Mila on May 10, 2016 13:35:51 GMT 2
14.TUNTI - minivaellusInna - Hazel € Jannica - Eetu € Veera - Tuikku € Rosanna - Sammy € Helena - Huttu Ratsujoukkio oli lähtenyt etenemään tallipihalta Helena etunenässä. Oli aika lähteä pienelle vaellukselle vakkariryhmän kanssa alkaneen kesän kunniaksi. Tottahan toki säätila oli heittänyt häränpyllyä yhdessä yössä ja aurinko oli piiloutunut visusti pilvien taa. Mutta ei se menoa hidastanut, ratsastajat olivat varautuneet asianmukaisesti sadetakeilla ja vaihtovaatteilla, jotka oli sullottu eväiden kanssa reppuihin. "Jospa se sade jättäisi meidät rauhaan..." Helena mutisi tiiraillessaan taivaille. Matka alkoi rauhallisesti käynnissä, mutta pian oli aika nostaa kevyt ravi. Eetu hieman testaili Jannican hereillä oloa, mutta edellisviikon tunnin jälkeen Jannica osasi jo varautua ruunan temppuihin eikä hänellä mennyt niin sanotusti sormi suuhun heti kättelyssä. Ensimmäiseksi hevosjoukkio suuntasi kulkunsa lammen rannalle, jossa halukkaat saivat hetken laukkailla rantaviivaa pitkin. Hazel näytti ensin kammoksuvan liplattavaa vesistöä, mutta rohkaistui lopulta. Tuikku puolestaan pysyi visusti ns. kuivalla maalla, mutta laukkasi kuitenkin muiden mukana. Matka jatkui soramontuille harjoittelemaan hieman kiipeämistä ja laskeutumista hevosten kanssa. Hienosti ratsastajat osasivat oikeaoppisen istunnan mäessä kulkiessa. Viime kesän leirintäpaikka oli edelleen pystyssä, joten ratsujoukkio pysähtyi pienelle nuotiopaikalle syömään eväitään. Eväshetken jälkeen käännyttiin jo kotia kohti. Matka taittui ripeästi eikä suurempia kommelluksia sattunut. Pellolla otettiin tuttuun tapaan pieni laukkakilpailu, jonka voiton Hazel vei ihan leikittä. Sammy oli hyvä kakkonen... Sateeltakin vältyttiin, vaikka Helena oli ollut lähes varma, että jossain vaiheessa pilvet repeäisi ja kastelisi koko joukkion läpimäräksi. Mutta ei onneksi....
Ensi viikolla sitten taas ns. paluu arkeen. Hypätään vähän esteitä ja mennään peruskoulukiemuroita... Maksuja viim. 16.5. ja tuttuun tapaan ekana maksanut saa valita ratsunsa.
|
|