|
Post by Mila on Jan 11, 2016 8:16:26 GMT 2
1. Tunti - Peruskiemuroita maneesissa
Jemina - Ulla € Rosanna - Fella € Oona - Kessu Julia L. - Koda
"No niin ja tervetuloa kevään vakioryhmään!" Helena kailotti keskellä maneesia, kun ratsastajat kipusivat ratsujensa selkään. "Tänään otetaan ihan rauhallisesti, mutten kuitenkaan katso hyvällä liiallista laiskottelua!"
Ratsukot lähtivät pitkin ohjin etenemään kaviouraa pitkin ja Helena katseli heidän menoaan tarkkaavaisena. "Oona, katso ettei Kessu oo siellä Fellan persauksessa kiinni. Tee voltti tai ratsastasta kentän läpi toiselle sivulle jos tuntuu, että toisen hevosen takamus on koko ajan tiellä. Muistakaa muutkin turvavälit!"
"Menkää yksi kierros, jonka jälkeen otatte ohjat tuntumalle. Jemina ja Ulla etunenässä lähdette sitten kokorataleikkaa. Kun pääsette takaisin uralle, niin nostakaa kevyt ravi!"
"Hieno nosto Kodalla!" Helena kehaisi, kun Julia nosti ruunalla ravin. Ratsukot ravasivat kaviouraa pitkin ja Helenan käskystä tekivät voltin tai istuivat alas harjoitusraviin. "Tää on vähän tämmönen johtaja käskee-leikki..." Helena naureskeli.
Seuraavaksi harjoiteltiin siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan. Laukannostot sujuivat hienosti, mitä nyt pari kertaa joku ei olisi "jaksanut" nostaa laukkaa.
Loppuun otettiin vielä vähän puomiharjoituksia, jonka jälkeen oli sitten aika lopetella siltä kerralta. "Ensi viikolla nähdään taas. Olisiko teillä toiveita, mitä tehtäisiin silloin? Tai joskus tulevaisuudessa?"
Kuten syksylläkin, tunnin ekana maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille. Maksut tulee olla perillä viim. 18.1.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 13, 2016 18:07:31 GMT 2
- No niin ja tervetuloa kevään vakioryhmään! kailotti Helena kivutessani Ullan selkään. - Tänään otetaan ihan rauhallisesti, mutten kuitenkaan katso hyvällä liiallista laiskottelua! Helena jatkoi. Ohjasin Ullan kaviouralle ja annoin tamman lönkytellä rauhassa, sopivan välimatkan päässä edessä olevasta ratsukosta. Hieman myöhemmin Helena kehotti ottaa ohjat tuntumalle. Ulla ei tuntunut heräävän ollenkaan, vaan lönkötti edelleen kaula pitkänä. Tästä Helena huomauttikin ja ojensi minulle maneesin laidalta raipan, jonka olin sinne unohtanut tunnin alussa. Lullero huomasi raipan ja käänteli korviaan minua kohden hieman alistuneena. Et kai patista minua töihin, hei älä viitti, se tuntui ajattelevan. - ...Jemina ja Ulla etunenässä lähdette sitten kokorataleikkaa. Kun pääsette takaisin uralle, niin nostakaa kevyt ravi! Käänsin Ullan leikkaamaan radan ja hevosen saatuani suoraksi uralle annoin pohkeita ja Ulla pienellä viiveellä nosti ravin. Helena kommentoikin tästä ja antoi ohjeita seuraavaa nostoa varten. Kevensin tahdissa tamman ravatessa nätisti. Pohkeita sai välillä muistutuksena antaa, mutta positiivisesti yllätyin kuitenkin, ettei Lullero säikkynyt ollenkaan. Helenan leikkiessä kapteenia, me noudatimme hänen ohjeitaan ravissa kuuliaisina. Milloin piti tehdä voltti ja milloin istua alas. Ullassakin näkyi pieniä heräämisen merkkejä. Nätisti se teki pyydettyä, mutta edelleen aasimaisesti lönkötellen. Seuraavaksi harjoittelimme ravin- ja laukannostoja. Alussa Ulla innostui yhtäkkiä normaaliin tahtiinsa laukassa, mutta kun nostoja harjoiteltiin vielä muutama lisää, tämä hidasti taas hieman. Liekö tammalla semmoinen "ei jaksa, ei kiinnosta"-päivä. Tunnin loppuun menimme vielä muutamasti puomeja ja yhtäkkiä Ullalla löytyikin vielä puhtia nostaa jalkoja. Tamma tuntui syttymään vasta lopputunnista ja se jäi harmittamaan, sillä niin hienosti se ylitti puomit nätissä ravissa. Mutta joka päivä on erilainen ja tästäkin kerrasta opin jotakin. - Ensi viikolla nähdään taas. Olisiko teillä toiveita, mitä tehtäisiin silloin? Tai joskus tulevaisuudessa?" Helena kysäisi tunnin loppuessa. Kuulin muilta hyviä ehdotuksia, mutta nyt minulla löi päässä tyhjää. - Sopiiko jos mä hihkaisen ehdotuksia sulle myöhemmin, nyt en keksi siis kertakaikkiaan mitään, sanelen Helenalle tämän nyökätessä. Löysäsin vielä Lulleron satulavyötä ja sitten lähdin talsimaan tamman kanssa tallia kohti. //Ens tunnille Vanil!
|
|
|
Post by Rosanna on Jan 14, 2016 21:58:02 GMT 2
Saatuani kiristettyä Fellan vyön loppuun maneesissa, lasken jalustimet ja nousen ponin selkään. Heti tunnin alussa Helena kertoo meille, että vaikka tämän päivän tunti onkin hieman rauhallisempi, ei kenellekkään silti anneta lupaa laiskotella. Kävellessäni Fellan kanssa alkukäyntejä Helena muistuttaa ryhdistä, ja siitä että selkä tulee pitää suorana myös pitkin ohjin kävellessä.
“Kävelkää vielä kierros, jonka jälkeen ohjat tuntumalle ja kokorataleikkaan jälkeen nostatte ravin”, Helena toteaa, ja käskyn kuultuamme toteutamme tunninpitäjän toivetta parhaamme mukaan. Ravattuamme hetken ja saatuani Fellaa hieman paremmin kuulolle myös ravin kanssa, kertoo Helena tehtävää jota meidän pitää suorittaa. Helenan huutaessa tehtäviä jotka pitää toteuttaa mahdollisimman nopeasti mutta huolellisesti. Muutaman kerran sain noottia liian hätäisestä voltillelähdöstä, mutta muuten tämä ‘johtaja käskee’ leikki onnistui oikein hyvin osaltamme.
“Seuraavana treenataan hieman siirtymisiä. Ensin käynnistä raviin ja ravista laukkaan”, Helena kertoo. Siirtymisissä Fella kuuntelee tarkkaavaisesti, valitettavasti myös ympärillä tapahtuvaa ja säikähtää pariin otteeseen. Nopeasti poni kuitenkin jatkaa keskittymistä, jonka jälkeen siirtymiset onnistuvat hyvin. Loppuun Helena laittaa vielä puomitehtäviä ravissa, se hieman sekoittaa tamman ajatukset, jonka seurauksena puomit kolisevat aktiivisesti, mutta muutaman hyvän ylityksen jälkeen Helena antaakin luvan siirtyä loppukäynteihin pitkin ohjin, samalla kysellen mitä me ratsastajat haluaisimme tulevaisuudessa tunneilla tehdä. “Pellolle baanaamaan joku päivä? Tai jotain muuta yhtä kahjoa, kysy Milalta, sieltä niitä ideoita kyllä lentää”, vastaan itse naureskellen.
|
|
|
Post by Mila on Jan 21, 2016 15:12:33 GMT 2
2. TUNTI - Miniesteitä ja perushömpöttelyämaneesissa Jemina - Vanil €Rosanna - Huttu €Jannica - Rinja €Pistetään tylsästi "vastaa kysymyksiin" kun tää pohja (yllätys) vähän kesti... Toki saa kirjoittaa pidemmästikin jos haluaa! 1. Alkuverryttelyiden aikana ratsuni tuntui... 2. Siirtymisharjoituksissa... 3. Puomitehtävän alussa minulla oli vaikeuksia... 4. Esteet tuntuivat mielestäni... 5. Laukan aikana ratsuni... 6. Loppuverryttelyissä ajattelin vain... Huikeenvaikeenhuikeeta. Maksuja 25.1. mennessä. Ja ekana tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille.
|
|
|
Post by Rosanna on Jan 21, 2016 15:41:42 GMT 2
1. Alkuverryttelyjen aikana Huttu tuntui hieman tahmealta, mutta kuitenkin halukkaalta liikkumaan eteen 2. Siirtymisharjoituksissa alkoi vauhtia löytyä, eivätkä pidätteet meinanneet mennä läpi useaankaan otteeseen. 3. Puomitehtävien alussa minulla oli vaikeuksia löytää oikea paikka tai linja, sillä Huttu hiihti hieman liikaa puomeille. 4. Esteet tuntuivat mielestäni erittäin hyviltä. Vauhdin tullessa kontrolloitavaksi, löytyivät myös paikat hyvin. 5. Laukan aikana ratsuni rauhottui huomattavasti, ja vastasi apuihini hyvin. 6. Loppuverryttelyissä ajattelin vain, että tunti onnistui todella hyvin.
Ens tunnille Hyrrä (jos ei mahdollista, niin Hermione)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 21, 2016 18:29:00 GMT 2
1. Alkuverryttelyiden aikana ratsuni tuntui kankealta, mutta vetreytyi pikku hiljaa. 2. Siirtymisharjoituksissa Vanil toimi reippaasti, kuin ajatus. 3. Puomitehtävän alussa minulla oli vaikeuksia sovittaa ruunan askeleet puomeihin sopiviksi. 4. Esteet tuntuivat mielestäni aluksi hieman hankalilta, sillä askeleiden sovitus oli edelleen vaikeaa, mutta Helenan avustuksella meno alkoi tuntumaan todella hyvältä. 5. Laukan aikana ratsuni oli tohkeissaan ja korskuen laukkasimme ratsukkona ympäri kenttää. 6. Loppuverryttelyissä ajattelin vain, että on mukavaa ratsastaa erilaisilla hevosilla välillä. Kiitos tunnista ja ens kerralle sitten Lullero!
|
|
|
Post by jannica on Jan 22, 2016 10:39:26 GMT 2
Kiva tällainen helppo aloitus vakkaritunneille, i like! Tein kyselyn pohjalta lyhyen tuntikertomuksen Olin enemmän, kuin innoissani nähdessäni ensimmäisen vakituntini tuntilistan, olin saanut Rinjan! Mila oli näköjään ajatellut todella ottaa varman päälle, että saisin ensimmäisestä hyppäämiskokemuksestani turvallisen, sillä olin kertonut hänelle onnettomuudesta, jonka vuoksi hieman pelkäsin hyppäämistä etenkin uusien tuttavuuksien kanssa. Rinjan tunnistamisessa tarhasta ei todellakaan ollut ongelmia, sehän erosi jo kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta toisista melko tavalla! Rinja oli rauhallinen taluttaa ja hoitaessakin se nuokkui koko toimituksen ajan. Otin satulan telineestä karsinan ulkopuolelta ja asetin sen tamman selkään. Suitsin tamman nopeasti ja laitoin remmit kiinni. Muut alkoivat olemaan valmiita, joten menimme maneesille. Ulkona oli reippaasti pakkasta, joten emme tarjenneet enää ratsastaa kentällä. Talutimme ratsut keskihalkaisijalle ja hyppäsin selkään. Mila laitteli meille sillä välin pieniä esteitä keskemmälle. Saimme aloitella itsenäisesti alkuverryttelyjä Milan tarkkaillessa hevosia ja ratsastajia. Keskityin Rinjan kanssa pidättäviin apuihin, tamma oli reipastunut melkoisesti huomattuaan esteet ja halusin varmistaa, että se pysyisi käsissä. Aloitimme pääty-ympyrällä ja tein pidätteitä aina maneesin keskellä asettaen samalla tammaa ulos. Se oli hieman jäykän oloinen, mutta mentyämme ympyrällä pidempään alkoi harjoitus sujumaan. Otin vielä hieman raviväistöjä ja sitten meidät koottiin keskiympyrälle laukkaamaan hetkeksi. Alkuverryttelyiden aikana ratsuni tuntui vauhdikkaalta ja tikittävä askel vaati tottumista, vaikka olinkin mennyt paljon myös poneilla. Kokonsa puolesta en olisi kyllä arvannut Rinjalla olevan tällaiset askeleet. Siirtymisharjoituksissa tammaa sai todenteolla pidellä, mutta kyllä se hyvin vastasi pidätteisiin, kun piti itsensä rentona selässä. Pienikin jännitys sai näet Rinjan hermostumaan silminnähden. Seuraavaksi aloitimme kavaletti- ja puomiharjoitukset ravissa ja laukassa. Puomitehtävän alussa minulla oli vaikeuksia saada kiireinen tamma asettumaan kulmissa, jotta olisin saanut hyvän lähestymisen puomeille. Loppua kohden tehtävä kuitenkin helpottui Milan laittaessa oranssin kartion siihen kohtaan, mistä piti kääntyä. Rinja selvästi nautti puomitehtävistä ja kuulemma Villa oli samanlainen, joten ajattelin joskus kokeilla harjoituksia myös sen kanssa. Seuraavaksi päästiin hyppäämään ja ensimmäiset pienet ristikkohypyt sujuivat helposti. Sitten koitti se hetki mitä olin jännittänyt salaa koko ajan, esteitä nostettiin aluksi 50cm ja sitten 60cm. Esteet tuntuivat mielestäni toisella kierroksella jo majesteettisilta, vaikka eiväthän ne tämän kokoiselle ja tasoiselle hevoselle olleet kuin harjoitusesteitä. Epäröin itse niin paljon 60cm esteiden ylittämistä, että Rinjasta huomasi selkeästi jännitykseni. Se kuitenkin päätti ylittää hienosti esteet ja loi minuunkin uskoa. Ensimmäiset hypyt olivat varovaisia ja ratsastin Rinjaa ehkä liikaakin pidättäen, mutta hiljaa hyvä tulee, eivätkä tämän kokoiset esteet nyt varsinaisesti mitään vauhtia vielä tarvinneet. Hyppäsimme tämän isomman radan vielä kertaalleen kaikki, toisille nostettiin hieman vielä, mutta minulta ei onneksi edes kysytty. Toinen kerta meni jo paljon paremmin ja uskalsin lähestyäkin reippaammassa tempossa. Taputin Rinjaa tyytyväisenä kaulalle, hyppääminen oli sujunut vieraallakin hevosella hyvin. Loppuverryttelyiksi otimme laukkapuomeja ja laukanvaihtoja lävistäjällä. Laukan sai vaihtaa joko ravin kautta tai suoraan, me vaihdoimme tietenkin suoraan, koska molemmat osasimme. Laukan aikana ratsuni tuntui jo rentoutuneen niin paljon, ettei sitä enää tarvinnut pidättää joka askeleella, vaikkakin tamma tuntui vähän innostuvan laukanvaihdoista, jota kuulemma myös Villa teki. Mietin mielessäni, että tammat olivat kyllä hyvin samanlaisia, sen vuoksi ehkä Mila olikin valinnut minulle tällä kertaa Rinjan. Loppuverryttelyissä ajattelin vain sitä, miten hyvin tunti oli mennyt. Kaikki saivat lopuksi palautteen miten tunti oli sujunut ja oli Rosannan vuoro toivoa itselleen ensi kerran hevosta. - Haluan Hyrrän, ja jos sitä ei voi ottaa niin Hermionen, tyttö sanoi topakasti. Mila nyökkäsi ja sanoi, että voisimme mennä halutessa kävelemään loppukäynnit maastoon, koska pakkanen oli laskenut 18 asteeseen. Päätimme lähteä pienelle lenkille kaikki kolme. Kävelimme lähes koko matkan, alussa otimme hieman ravia, koska maneesissa olimme ainoastaan laukanneet hyppäämisen jälkeen. Kun tulimme takaisin huomasin Rinjan olevan hiessä. Pakkanen oli tehnyt kivan kuuran sen hikikohtiin, joten vein kiireesti tamman sisään. Otin varusteet pois ja loimitin neidin. Sitten se sai jäädä sisään syömään iltapäiväheiniä, jotka jaettiin sopivasti kolmelta. Attachments:
|
|
|
Post by Mila on Jan 25, 2016 18:15:35 GMT 2
3.TUNTI - MaastoiluaOsallistujatJemina - Ulla € Rosanna - Hyrrä € Jannica - Kassu € Helena - Villa Koska paukkupakkaset olivat vihdoin ja viimein ohi, päätti Helena viedä ryhmäläiset pienelle maastolenkille. "Minä menen edellä, Jannica tulee Kassun kaa seuraavana, sitten Jemina ja Ulla ja perää pitää Rosanna Hyrrän kanssa", Helena selitti järjestystä, kun ratsastajat nousivat ratsujensa selkään. Matka johti metsäteitä pitkin kuntopolulle ja lammen rannalla käännyttiin takaisin päin. Mennään pääosin käyntiä sekä ravia, mutta eiköhän pari laukkapätkääkin mennä. Miten maastoreissu mielestäsi meni? Totteliko ratsusi? Oliko ongelmia? Mikä oli parasta lenkissä? Joko odotat kesähelteitä vai oletko enemmän talvi-ihmisiä? Sana on vapaa.
Ekana maksanut saa tuttuun tapaan valita ratsunsa ensi tunnille. Maksuja viimeistään 1.2.
|
|
|
Post by jannica on Jan 26, 2016 0:30:28 GMT 2
Koska paukkupakkaset olivat vihdoin ja viimein ohi, päätti Helena viedä ryhmäläiset pienelle maastolenkille. Harjailin ja laitoin Kassun kuntoon rivakasti. Katselin samalla hieman kateellisena Helenaa, joka laittoi hoitsuani kuntoon. Onneksi Kassukin oli kuulemma varma ja rauhallinen maastolija. Kaikkien saatua ratsunsa valmiiksi Helena johdatti letkan pihaan. "Minä menen edellä, Jannica tulee Kassun kaa seuraavana, sitten Jemina ja Ulla ja perää pitää Rosanna Hyrrän kanssa", Helena selitti järjestystä, kun ratsastajat nousivat ratsujensa selkään. Matka johti metsäteitä pitkin kuntopolulle ja lammen rannalla käännyttiin takaisin päin. Menimme pääasiassa käyntiä ja ravia, mutta sään salliessa otimme myös muutaman pätkän laukkaa menomatkalla. Maastoreissu meni erittäin hyvin, Kassu oli juuri niin rauhallinen ja rento, kuin minun oli annettu odottaakin. Sen kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia ja matka sujui jouhevasti. Parasta lenkissä olivat ehdottomasti ne muutamat laukkapätkät! Kassun kanssa ei ollenkaan tarvinnut jännittää jarrujen pitävyyttä, vaikka toinen pätkä olikin reippaampi kuntopolulla. Nautin vain vauhdinhurmasta ja antauduin laukanrytmiin. Vaikka maastoilu oli kivaa en silti malttanut odottaa kesähelteitä, jolloin pääsisimme pulahtamaan lammen rannassa. ------------------- Ensi tunnille toivoisin ketäpä muuta kuin Villaa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 26, 2016 19:14:37 GMT 2
Ihanan lauhassa säässä kiristelimme ratsujemme satulavöitä tallin pihalla. Ratsunani oli jo tutuksi tullut Ulla ja tämä nyökytteli päätään innokkaana tietäessään, että pääsee pian kavereittensa kanssa maastoilemaan. - Minä menen edellä, Jannica tulee Kassun kaa seuraavana, sitten Jemina ja Ulla ja perää pitää Rosanna Hyrrän kanssa, Helena selitti noustessamme ratsujemme selkään. Huomasin ilokseni olevani jo tottunut oloon Lulleron selässä.
Matkan johtaessa metsätietä pitkin kuntopolulle otimme muutaman rauhallisen ravipätkän. Ulla ravasi mukavanoloisesti eteenpäin ja nautin täysin rinnoin reissusta. Lammella käännyimme takaisin tallia kohti ja otimme reippaita laukkapätkiä. Kaikki hevoset laukkasivat korvat hörössä, välillä pärskien vauhdin huumasta. Loppumatkalla ravasimme vielä kerran, mutta sen jälkeen taitoimme lopun rauhallisesti käynnissä.
Maastoreissu meni todella hyvin ja Lullerokin oli menossa täysillä mukana. Mitään ongelmia ei tamman kanssa ilmennyt ja siksi lenkissä parasta oli ratsastaminen yhteistyöhaluisen ratsun kanssa kauniissa maisemissa. Tosin, kesällä maisemat vain parantuvat, kun metsät ja niityt alkavat kukoistaa auringon voimasta. Aaaaah, kumpa kesä olisi jo täällä! Ei minulla siis talvea vastaan mitään ole, mutta katsokaa nyt tuonne ulos, kevät nitistää nietokset loskaksi. En nauti!
Tunnin ja hevosen hoidon jälkeen etsin Helenan käsiini. - Hei, en silloin ekalla kerralla osannut sanoa niitä toiveita seuraaville tunneille. Nyt sain mieleeni jotakin, tosin en mitään ennentekemätöntä. Mulla olis hinku päästä heti lumen sulaessa maastoesteille! Miten olisi? papatin iloisesti. - Täytyy katsoa missä kunnossa se rata on talven jäljiltä, mutta ehkäpä se onnistuu, Helena kertoi hymyillen innolleni. - Jos sitä täytyy nyt keväällä kunnostaa, niin mä oon siinä ainakin mukana! No, mutta kiitos tunnista ja nähdään viimeistään ensi viikolla. Hei hei!
|
|
|
Post by Rosanna on Jan 30, 2016 8:45:22 GMT 2
Maastoreissu sujui rauhallisissa tunnelmissa, eikä kenenkään ratsu hölmöillyt turhia. Hyrrä oli erittäin miellyttävä ratsu, ja mieluusti tällä tulen uudestaankin menemään. Parasta lenkissä oli vauhdikas laukkapät, kun pohjat olivatkin yllättävän hyvät! Kesää ja kunnon kisakautta odotellaan, vaikka talven treenikausi onkin myös hyvää aikaa.
// En tunnin meikä menis Ellillä mieluusti
|
|
|
Post by Mila on Feb 3, 2016 13:44:21 GMT 2
4. TUNTI
Jannica - Villa € Jemina - Hermione € Rosanna - Elli € Veera - Eetu €
"Terveppä taas!" Helena kailotti maneesin keskeltä. Ratsastajat olivat kulkemassa kaviouralla pitkin ohjin ja Helena selitti, että tänään harjoiteltaisiin perusjuttuja puomien kanssa.
"Ottakaa ohjat tuntumalle. Tehkää molempiin päätyihin isot ympyrät..."
Ratsastajat tekivät työtä käskettyä, kun pari kierrosta oli menty käynnissä, Helena käski nostamaan kevyen ravin ja jatkamaan ympyröiden tekemistä ravissa.
"Jemina, Hermionella saisi olla himpun verran reippaampi ravi!"
"Veera, pidätä vain reilusti jos tuntuu että Eetu lähtee käsistä. Sen kanssa kannattaa olla tarkkaavaisena ettei se pääse pompottelemaan sinua miten haluaa."
"Jannicalla ja Rosannalla menee hienosti!"
"Lisätään pitkille sivuille kiemuraurat. Ja ne pääty-ympyrät tehdään myös!"
"No nyt se Elli vähän luistaa näistä kiemuroista... Tarkkaavaisena Rosanna! Älä anna sen luistaa tehtävistä!"
"Ja Villa pysyy ravissa myös niillä ympyröillä..."
"Hermionella hyvä tahti! Pidä toi..."
"Älä anna sen Eetun kaartaa tänne keskelle. Ja ratsasta kulmat oikein!"
Kun ratsastajat ravailivat tällä kertaa harjoitusravissa pitkin poikin, Helena asetti keskelle kenttää yhden maapuomin.
"Tulette tälle puomille ravissa, nostatte laukan heti, kun olette ylittäneen puomin. Hidastus käyntiin kun tulette takaisin kaviouralle. Villa saa aloittaa..."
Ratsukolla tehtävä ei tuottanut ongelmia. Laukka nousi vaivatta ja tamma malttoi hidastaa käyntiin kun oli sen aika.
Ponitamma Hermione nosti laukan myös, muttei olisi malttanut hidastaa käyntiin.
Elli leikki, että puomi oli joku kamala hevosia syövä hirviö eikä meinannut ensin ylittää hökötystä ollenkaan, toisella kerralla tamma unohti pelleilynsä ja suoritti tehtävän hienosti.
Eetulla ja Veeralla meni hienosti.
Kun ratsukot olivat tulleet puomin pariin otteeseen, otettiin välikäynnit. Sillä välin Helena asetteli puomeja molempiin päätyihin ympyrälle.
"Otetaan näitä ravissa. Ponit tähän päätyyn ja hevoset sinne toiseen... "
Ratsukot köpöttelivät puomien yli omissa päädyissään. Kaikilla näytti menevän varsin mallikkaasti, joten vaihdettiin puolia.
"Otetaampas tällä kertaa laukassa nämä. Älkää antako ratsujen kuitenkaan kaahottaa miten sattuu!"
Ratsukot suorituivat tehtävistä hienosti. Eetukin unohti alun kiukuttelunsa tajuttuaan, ettei se Veera antaisi lupaa perseillä miten sattuu.
Lopuksi otettiin vielä kulman ratsastusharjoituksia ennen kuin oli aika lopetella siltä päivältä.
Maksuja viim. 8.2. ja kuten varmaan arvata saattaa, ekana maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Feb 4, 2016 12:38:10 GMT 2
Talutin pienen ponin maneesin keskelle, ja jäin odottelemaan opettajan saapumista tunnille. Eetu tuntui vierelläni todella pieneltä. Saa nähä miten selviäisin pikku shettiksen kanssa. "Terveppä taas!", Helena kailotti maneesin keskeltä. Kiristin Eetun satulavyön ja kapusin ponin selkään. Ratsastajat olivat kulkemassa kaviouralla pitkin ohjin ja Helena selitti, että tänään harjoiteltaisiin perusjuttuja puomien kanssa:- "Ottakaa ohjat tuntumalle. Tehkää molempiin päätyihin isot ympyrät." Keräsin ohjat käsiini. Eetu kulki eteenpäin reippaasti, mutta hieman vikuroiden. Helena pyysi meitä nostamaan ravin joten painoin hellästi pohkeet kiinni Eetun kylkiin. Ja enhän minä yhtään osannut istua tuon pikkuruisen ponin selässä, hytkyin edes takaisin ja pian kuulin Helenan huutelevan meille. "Veera, pidätä vain reilusti jos tuntuu että Eetu lähtee käsistä. Sen kanssa kannattaa olla tarkkaavaisena ettei se pääse pompottelemaan sinua miten haluaa." Naamapunaisena koitin saada Eetua kulkemaan edes suorana kaviouralla, alku oli näyttänyt lupaavalta kun poni oli ollut siivosti selkään noustessa. Nyt ruuna näytti kaikki metkunsa mitä se oli ratsastuskouluvuosina oppinut. Oli todella vaikea saada siltä pohjetta läpi ja poni olisi halunnut itse päättää minne se olisi menossa. Pian Helenan ääni kantautui korviini, "Lisätään pitkille sivuille kiemuraurat. Ja ne pääty-ympyrät tehdään myös!" Ensimmäinen kiemura meni hyvin, mutta sitten poni kyllästyi ja ei olisi halunnut enää palata takaisin uralle päin. "Älä anna sen Eetun kaartaa tänne keskelle. Ja ratsasta kulmat oikein!", Helena motkotti minulle. Yritin tehdä selässä parhaani, mutta Eetu taisi viedä minua 6-0. Isoilla hevosilla ratsastaminen oli paljon helpompaa. Näin silmäkulmasta, kun Helena raahasi maapuomin keskelle maneesia. Nainen kertoi seuraavan tehtävän, "Tulette tälle puomille ravissa, nostatte laukan heti, kun olette ylittäneen puomin. Hidastus käyntiin kun tulette takaisin kaviouralle. Villa saa aloittaa Jannican kanssa." Odottelin vuoroani ja koitin saada Eetun menemään suoraan uralla sekä kuullolle pohkeelleni. Sitten olikin meidän vuoro ja nostin ravin. Koitin tähdätä keskelle puomia ja ilokseni sain huomata, että Eetu kipitti kuuliaisena suoraan. Tein pidätteen ja annoin laukka-avut. Shettismäinen laukkanousi heti avuistani. Yllätyin suuresti ja varmistin että tahti säilyi. Eetu meni puomilla oikein kivasti, mutta uralla ruuna jatkoi kiemurteluaan. Menimme puomitehtävän muutamaan kertaan ja annoimme sen jälkeen hevosille pitkän ohjan. "Otetaan näitä ravissa. Ponit tähän päätyyn ja hevoset sinne toiseen. " Ratsastimme Jemiman ja Hermiomen kanssa omalle ympyrälle. Katsoimme sopivan etäisyyden toisistamme. Eetu meni aika mallikkasti puomien yli. Olin vähän häkeltynyt, kun ei voinut ollenkaan tietää ponista, mitä mieltä se olisi seuraavasta tehtävästä ja miten se käyttäytyisi. En varmaan koskaan osaa ymmärtää pienten shettisten monimutkaista maailmaa.. Helena oli näköjään tyytyväinen näkemäänsä, sillä maneesin keskeltä kuului:- "Otetaampas tällä kertaa laukassa nämä. Älkää antako ratsujen kuitenkaan kaahottaa miten sattuu!" Pidin ohjat napakasti käsissäni ja annoin laukka-avut. Koitin tähdätä ponin askeleet sopimaan maapuomien väliin. Eetu koitti lähteä oikomaan, mutta olin napakkana. Olin alkanut oppia tuon pienen ponin yritykset livistää työstä. Pian siirryimmekin loppuraveille ja Helena tuli kyselemään tuntifiiliksiä. Taisin olla ensimmäinen kuittaajaa. ^.^ Toivottavasti meni oikein.. Seraavalle tunnille toivon Iippaa, mutta jos ruunan taso on huono niin sitten toiveena on Draama.
|
|
|
Post by Rosanna on Feb 7, 2016 16:17:07 GMT 2
Ellin kirmatessa, kuskin pidättäessä, kaviot kopisee, hiekkaa taivaaseen. Esteet toisensa jälkeen, taakse jääpi. Puomit pieniä poneja söivät, Elli niitä komeasti loikki.
(ei toki tullut kiire.... öh)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 7, 2016 17:53:59 GMT 2
Palanen Jeminan tuntipäiväkirjaa: Tunti: Vakioryhmä, perusjuttuja maapuomeilla Ratsu: Hermione Paikka: Maneesi
Ensinnäkin tämän viikon ratsustani. Wuhuu! Olisin juuri toivonut seuraaville tunneille Hermionea, mutta Helena taitaakin osata lukea ajatuksiani! Ihme ennustajaeukko No mutta tunti alkoi, yllätys yllätys, alkukäynneillä pitkillä ohjilla. Hermione tuntui heti alussa mukavalta, ehkä hieman laiskahkolta. Ensimmäiseksi tehtäväksi Helena antoi isojen pääty-ympyröiden tekemiset käynnissä. Suoriuduimme Hermionen kanssa niistä ihan hyvin, mitä nyt ne eivät aina välttämättä näyttäneet ihan ympyröiltä. Seuraavaksi meidän piti nostaa kevyt ravi ja jatkaa samaa tehtävää. Hermione ravasi hieman liian hitaasti ja tästä Helena huomauttikin meille. Korjasin asian ja Hermione alkoikin ravata hyvässä temmossa eteenpäin.
Tämän jälkeen meidän piti lisätä tehtävään myös kiemuraurat. Teimme tamman kanssa kuuliaisesti kaikki tehtävän osat hyvin ja saimmekin hyvää kommenttia tästä. Hermione tuntui kuin peililtä, teki asiat mitä pyysin. Mutta minun piti pysyä todella tarkkana, että sain tamman kulkemaan hyvin.
Sitten Helena toi kentälle puomin ja tehtävän antona oli tulla ravissa puomille ja heti sen jälkeen nostaa laukka. Tämän jälkeen käynnissä takaisin uralle. Omalla vuorollani Hermione toimi kauniisti, mutta laukan nostettuani en meinannut saada sitä enää käyntiin. Jos totta puhutaan, olisin itsekin mieluusti jatkanut laukkaamista sillon Tulimme puomin vielä muutaman kerran samassa tehtävässä ja ponitamma oli kontrollissa ja toimi nätisti. Seuraavaksi oli välikäynnit, jolloin Helena asetteli puomeja molempiin päätyihin ympyrälle. Hetken päästä Helena asettelikin jo ponit toiselle ja hevoset toiselle ympyrälle. Menimme puomeja ravissa köpötellen ja meillä ylitykset meni ihan mallikkaasti.
Tunnin loppupuolella vaihdoimme vielä ympyröitä ja tulimme puomeja laukassa. Helena kuitenkin kielsi kaahottamisen, harmi, sillä olisimme halunneet Hermionenkin kanssa vähän päästellä ;D Tämän jälkeen teimme vielä kulman ratsastusharjoituksia ja niissä hieman lintsasimme, sillä emme olisi millään enää jaksaneet ponin kanssa tehdä mitään
Kaikinpuolin tämä oli onnistunut tunti ja ensikerralla ratsuna olisikin sitten vanha kunnon Lullero!
|
|
|
Post by jannica on Feb 7, 2016 18:19:37 GMT 2
Helenan iloinen tervehdys kaikui tiistaisessa maneesissa vakkariryhmän tepastellessa maneesiin. Olin aivan onneni kukkuloilla, kun tuntihevoseksi oli varmistunut viime tunnilla toivomani Villa. Lähdimme ratsauduttuamme koluamaan maneesin nurkkia pitkin ohjin Helenan selittäessä mitä tänään tehtäisiin. Vuorossa olisi puomiharjoituksia ja perusasioiden kertaamista, mikä ainakin meidän kohdallemme tuli hyvinkin ajankohtaiseksi. Aloittelimme pikkuhiljaa keräämällä ohjat tuntumalle ja tekemällä isoja pääty-ympyröitä. Muutaman kierroksen jälkeen Helena hymyili tyytyväisenä ja käski ottamaan ravissa samaa tehtävää. - Jannicalla ja Rosannalla menee hienosti! kuulin Helenan kehuvan ohimennen. Pienen hetken myhäilin itsekseni tyytyväisenä ja kehuin Villaa. Sitten keskityin taas täysillä harjoitukseen. Helena varoitti parhaillaan Eetusta, jolla saattoi energisena olla vinkeitä ideoita.
Vähitellen ympyrät sujuivat ja pitkille sivuille aloiteltiin kiemuraura. Osa tytöistä unohti kokonaan tässä kohtaa ne ympyrät tietenkin, joten Helena joutui muistuttamaan muutamaa. Myös minä jouduin muistuttamaan vuorostani Villaa, joka olisi mieluusti kävellyt koko ympyrät, vailla mitään kiirettä. Eetu meni keskelle kenttää seisoskelemaan, mutta Helenan ja Veeran yhteistyöllä ruuna saatiin takaisin työhön. Ravailimme hetken samoja tehtäviä harjoitusravissa sillä välin, kun Helena laittoi keskelle puomin. Seuraava tehtävä olikin hieman erilainen: puomin yli mentiin ravissa ja heti sen jälkeen nostettiin laukka, joka piti saada käynniksi uraan mennessä. Tehtävä oli meille helppo, Villa nosti laukan sadasosasekunnissa ja hidasti tyytyväisenä käyntiin uralla. Myös Hermionella ja Jeminalla tehtävän alku sujui hyvin, mutta tamma ei olisi millään halunnut hidastaa käyntiin, kun tuli sen aika. Ellin mielestä taas puomi oli ihan hirveä kapistus, mutta toisella lähestymisellä Rosanna sai tammaan sen verran puhtia, että se ylitti puomin ja teki tehtävän kunnialla. Myös Eetu ja Veera suoriutuivat hyvin.
Tämän tehtävän jälkeen otettiin välikäynnit ja sitten saimme tulla pääty-ympyröillä puomeja ravissa. Ponit pääsivät omaan päätyyn ja hevoset toiseen. Köröttelimme puomien yli ja kaikilla meni hyvin, joten vaihdoimme suuntaa ja päätyjä, koska Helena epäili ponien keksivän jotakin omaa kivaa "pelottavassa" päädyssä. Seuraavaksi nostimme ympyröillä laukan ja tulimme puomien yli. Osalla oli aivan liikaa vauhtia, joten homma meinasi karata tosiaan varsinkin ponipäädyssä käsistä. Lopulta Eetukin alkoi toimimaan ja koko porukka rauhoittui samantien ja tehtävä alkoi sujumaan. Lopuksi harjoittelimme vielä itsenäisesti kulmaan ratsastamista ravissa ja laukassa Helenan ohjatessa ja korjatessa yksityiskohtaisesti. Sitten olikin aika lopetella tunti tältä kerralta, loppukäyntien kautta, tietenkin.
|
|
|
Post by Mila on Feb 23, 2016 15:27:16 GMT 2
5. TUNTI - maneesissa
Veera - Iippa € Rosanna - Draama € Jemina - Tuju € Jannica - Jätkä €
Alkulämmittelyt: Ravisiirtymisiä sivujen päädyissä. Lyhyet sivut käyntiä, pitkät kevyttä ravia. Käskystä vaihdetaan suuntaa haluamallaan tavalla. Otetaan myös kahdeksikolla ravaamista harjoitusravissa.
Jatketaan siitä temponvaihteluharjoituksiin, jonka jälkeen laukkatyöskentelyä. Vaihdetaan suuntaa lävistäjän kautta ja jatketaan vastalaukassa menoa (Tuju voi olla vähän pihalla tässä tehtävässä, mutta kyllä se yleensä tän homman osaa).
Laukkatyöskentelyn jälkeen otetaan välikäynnit, jonka jälkeen harjoitellaan pysähtymistä ravista. Loppusilaukseksi kiemurauria harjoitusravissa ja laukassa.
Lopuksi verrytellään niin hevoset kuin ratsastajatkin erilaisilla jumppatehtävillä
Maksuja viim. 1.3. Ekana maksanut saa valita itselleen ratsun ensi tunnille JA päättää mitä seuraavalla kerralla tehdään.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Feb 23, 2016 15:48:00 GMT 2
Kiristin satulavyön ja kapusin Iipan selkään. Jäin odottamaan, että muut tuntilaiset olivat päässeet ratsujensa selkään. Painoin hellästi pohkeet kiinni Iipan kylkiin ja ruuna lähti lompsottamaan uraa pitkin. Pyysin ruunalta vähän aktiivisemman käynnin. Muutaman kierroksen jälkeen Mila pyysi ratsastajia kerämään ohjat käsiinsä ja kertoi meille päivän ensimmäisen tehtävän. Teimme siirtymiä ravin ja käynnin välillä. Iippa lähti kuuliaisesti ravamaan, mutta hidastamisen ruuna teki vähän viiveellä. Ravi oli ajoittain vähän tahmeaa ja sainkin tehdä töitä selässä, että se tuli edes jollakin tasolla siedettäväksi. Siirryimme tekemään ravikahdeksikkoa, jolla Iippa oli aluksi hieman kankea ja ruuna hakikin muotoa muutamalla käynti siirtymällä. Koitin tukea ruunan menoa mahdollisimman paljon ja lopulta kahdeksikko alkoi luonnistumaan. Saimme hyvin tehhtyä kahdeksikkoa neljän hengen porukassa ja törmäämisiltä vältyttiin. Pian pääsimmekin laukkatyöskentelyn pariin. Iipalla oli tänään kehno laukannosto päivä. Laukkaa sai hakea olan takaa ja muutama onnistunut nostokin saatiin aikaan. Vielä en ole löytänyt sitä täydellistä harmoniaa ruunan kanssa, miten saisin ratsastettua sen hyvin. Treeniä lisää! Kun laukan sain nostettua, oli se pyörivää ja oikein mukavaa. Vastalaukkakin onnistui meiltä, vaikka tässäkin oli vähän hakemista aluksi. Laukkaamisen jälkeen annoimme ratsuille pitkän ohjat ja otimme välikäynnit. Kun kuulin seuraavan tehtävän, ajattelin etten kyllä Iipan kanssa tule siitä selviämään, ravista pysähdys. Sysäsin ajatuksen syrjään ja lähdin suorittamaan tehtävää. Ja yllätyksekseni Iippa suoriutui ensimmäisestä ravi pysähdyksestä ilman käynti askelta! Alkutunnin hidastamisen puute oli tipotiessään. Seuraava siirtyminen ei sitten enää mennykkään niin hyvin. Oma virhe, kun tuudittauduin hyvän olon tunteeseen. Skarppasin itseäni ja saimme seuraavista siirtymistä taas yhtä sulavia kuin ensimmäisestä. Olin iloisesti yllättynyt Iipasta! Lopputunnin laukkakiemuraurakaan ei tuottanut ongelmia, kun olin saanut niin hyvän fiiliksen päälle tuosta ravi-pysähdys harjoituksesta. Aivan mahtava lopputunti. Viihdyin todella hyvin ruunan selässä ja saimme melkein nappisuorituksia.
Seuraavalle tunnille toivon Iippaa (yllätys yllätys :DD , jossakin vaiheessa testaan muitakin hevosia). Aiheeksi toivon kavaljetti työskentelyä ilman satulaa.
|
|
|
Post by jannica on Feb 24, 2016 13:03:33 GMT 2
Kävelin tallille iltapäivällä, koska meillä oli vakitunti tänään. Kävin hakemassa tallista Jätkän riimun katsottuani tuntilistalta, että menisin sillä tänään. Lähdin tarhalle hakemaan suomenhevosta sisään. Kaivelin matkalla taskustani porkkanan puolikkaan Jätkälle, joka oli kovin innoissaan tuliaisestaan. Tultuamme talliin kävin hakemassa harjat ja harjasin läsipään puhtaaksi. Sitten hain satulan ja suitset. Laitoin ruunan muutenkin lähtövalmiiksi. Kun kaikki olivat valmiita talutimme ratsumme maneesiin peräkanaa.
Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Kävimme ensin maastossa kävelemässä ja ravailemassa rennosti, ennen tunnin aloitusta ja sitten menimme vääntämään maneesiin kunnon koulua, mistä Jätkä varmasti pitäisi! Maneesiin oli jätetty puomeja, joita sai alkuun hyödyntää itsenäisessä verryttelyssä. Seuraavaksi Helena ohjeisti meitä yhteiseen tehtävään: pitkät sivut mentäisiin kevyttä ravia ja lyhyet käyntiä. Tehtävä oli älyttömän helppo meille helppo A ja vaativan tasoisille ratsukoille, mutta teille työtä käskettyä ja tottakai Helena odotti meiltä myös hieman enemmän, kuin helppo C tasoisilta.. Jätkä meni todella hyvin, kuten arvata saattoi ja nautti kyllä tekemisestä. Sunnanvaihtojen jälkeen ravasimme hetken harjoitusravissa kahdeksikkoa. Jätkä meni hyvin, kunhan sen sai keskittymään tehtävään, eikä katselemaan mitä edellä tai takana tuleva teki. Tämän tehtävän kun olimme saattaneet kunniaan tuli aika tehdä temponvaihteluja omaan tahtiin. Päätin Jätkän kanssa tehdä niitä kokorataleikkaalla, missä isoaskelisella pojalla oli tarpeeksi tilaa venyttää askeltaan.
Tämän harjoituksen jälkeen oli vuorossa laukkaaamista. Ensimmäisessä laukannostossa Jätkä yritti pukittaa, mikä ilmeisesti kieli vain ylimääräisestä energiasta, koska loppuharjoitukset menivät hyvin laukassa. Lävistäjältä jatkoimme uraa pitkin vastalaukkaa, eikä tämäkään harjoitus tuottanut herralla minkään sortin ongelmia. Välikäyntien jälkeen siirryimme jälleen ravitehtäviin, jossa otettiin pysähdyksiä ja suoraan raviin siirtymisiä. Tehtävä oli monelle paikallaan (ja haasteellinen), koska hevoset olivat vähän vauhdikkaita laukkaamisen jälkeen. Lopuksi teimme kiemurauraa omaan tahtiin ravissa ja toisella sivulla laukassa. Piti ajoittaa oma kiemura aika hyvin, olihan meitä kuitenkin loppujen lopuksi maneesissa neljä opettajan lisäksi.. Loppukäyntien aikana teimme erilaisia jumppatehtäviä ja sitten pääsimme lähtemään taluteltuamme hevosia hetken maastakäsin.
Laskeuduin satulasta ja talutin ruunan talliin riisuakseni varusteet. Se oli hionnut ratsastuksessa melkoisesti, joten pesin ensin sienellä hiet pois. Säädin veden melko lämpimäksi ja Jätkä tuntui nauttivan toimituksesta. Sulkiessani hanan Jätkä kuopi maata mielenosoituksellisesti, olisi kaiketi halunnut kylpeä vielä lisää? Loimitin Jätkän Helenan ohjeiden mukaisesti fleeceloimella ja talutin hetken pihaa ympäri, ennen kuin kävin vaihtamassa ulkoloimeen. Se oli kuivunut melko hyvin taluttaessa, mutta laitoin kuitenkin vuorellisen loimen ulos, koska siellä oli muutama aste pakkasta. Annoin portilla ruunalle porkkanan, minkä jälkeen se katosi nopeasti portilta syömään päiväheiniään. Jäin hetkeksi ihastelemaan hevosia ja hetken kuluttua menin siivoamaan varusteet pois. Siivosin vielä lopuksi Villan karsinan ja laitoin tamman iltaruoat valmiiksi sen ämpäriin odottamaan. Kun hommat oli tehty, oli aika minunkin lähteä kotiin syömään.
|
|
|
Post by Rosanna on Feb 29, 2016 20:02:17 GMT 2
"Heippa mummi! Pahoittelen, etten kerennyt käydä sen nopemmalla visiitillä syntymäpäivilläsi, mutta heppajutut oli pakko hoitaa. Tahdoit kuulla millaiselle tunnille pääsin, ja tässä pientä selostusta! Alkuverryttelyt tehtiin käynti-ravi siirtymisillä. Ratsunani oli Puoliveritamma Draama - joka muuten on nimensä veroinen! Alkuun avut ei tahtoneet mennä läpi, mutta pienien taistelujen, ja Helenan rääkkäyksien myötä saatiin tamma todella hyvin avuille, ja pehmeäksi! Piskkoin tehtiin temmonvaihteluja, vähän samalla tyylillä kuin sinä teet autoilla. Välillä enemmän vauhtia ja välillä vähemmän. Simppeliä. Pian otettiin laukkaa, eli se yksi nopeimmista askellajeista. Draama oli vähän turhankin innoskas, ja sen takia vastalaukka meni miten meni. Loppuun treenattiin vielä kiemuroita niin ravissa kuin laukassakin. Tunti oli ihan hyvä, hieman oli nappulat hukassa Draaman kanssa."
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 1, 2016 21:18:10 GMT 2
Kaartoon minut vietiin, ja siellä selkääni hypättiin.
Tänään ratsastajani oli Jemina, tyttö vaaleahiuksinen.
Alkukäynnit rauhassa sujui, sitten vuoro siirtymisten oli.
Ravi oli temmokasta, siitä kehut saatiin.
Siitä seurasi temmonvaihtelut, siinä hieman niskoittelin.
Temmon halusin itse päättää, pyh kuinka se olikin tylsää.
Pian oli laukan vuoro, jiihaa, sit kans mentiin!
Jemina minua sai hiljennellä, kun kovaa mennä halusin.
Vastalaukoissa ymmärtänyt en mitään, mutta se ei haitannut yhtään!
Oli kiva tunti, ratsastajakin ihan ok!
Kiitos!
//Tönkkö kakka, kiire!
|
|
|
Post by Mila on Mar 7, 2016 22:41:15 GMT 2
6.TUNTI (8.3.2016) Kavallettiharjoituksia ilman satulaa, maneesissa Veera - Iippa € Jannica - Anna € Rosanna - Kakru € Jemina - Rino Tänään jätettiinkin sitten satulat pois kokonaan, joten tunnille valmistautuminen sujui nopeammin kuin aikaisemmin - tosin eipä vakkariryhmäläiset mitään hitureita hevosen hoidossa muutenkaan olleet vaan osasivat kyllä ratsunsa varustaa käden käänteessä. Olin jo aikaisemmin tullut maneesiin laittelemaan paikkoja valmiiksi, joten ratsukot pääsisivät heti työntekoon. Aloitimme alkukäyntien jälkeen ravityöskentelyn kolmikaarisella kiemurauralla niin, että samalla ratsukot ylittivät kolme puomia, jotka olin asetellut matkan varrelle. Rino näytti olevan hieman säpsyllä tuulella ja pelkäsi muka milloin mitäkin narahdusta, mutta Jemina piti päänsä kylmänä eikä näin ollen lietsonut mustan ruunan paniikkia turhaan. Anna meinasi tuttuun tapaansa olla alussa kuutamolla eikä tuntunut olevan hereillä ollenkaan. Jannica saikin tehdä töitä, jotta tamma heräisi horroksestaan ja ryhtyisi työskentelemään. Kakru näytti osaavan käyttäytyä Rosannan kanssa eikä pilkullisen hevosen normaalia alkusähläilyjä ollut havaittavissa ollenkaan. Myös Iippa meni todella hienon näköisesti hoitajansa, Veeran, kanssa. Nostin keskimmäisen puomin ylemmäs muita, joten kiemurauralla köpöttelevät hevoset saisivat nostella hieman jalkojaan enemmän. Edelleen jatkettiin ravissa ja ratsukot menivät oikein näppärästi. "Jos haluatte, voitte ottaa laukkaa pitkillä sivuilla. Jos tuntuu, ettei uskalla niin sitten pois kaviouralta sisäradalle ravailemaan!" ohjeistin. Itse sillä välin pystytin kaksi kavalettia keskihalkaisijalle, joita ratsukot tulisivat vuoron perään ravissa. Ensimmäisenä vuorossa olivat Jannica ja Anna. Musta tamma suoritti tehtävän vaivatta eikä ratsastajankaan työskentelyssä ollut moittimista. Kakru meinasi puolestaan innostua pienistä hypyistä liikaakin ja yritti ryöstää kavalletille laukassa, mutta Rosanna sai nopeasti ruunan takaisin hallintaansa ja uusintakierros meni huomattavasti paremmin. Rinokin mennä köpötteli matalien "esteiden" yli ilman sen suurempia ongelmia, kun taas Iippa päätti että se minun rakentama kyhäelmä oli aivan kamala hirviö ja löi niin sanotusti jarrut pohjaan. Ei muuta kuin uudestaan ja tällä kertaa ex-ravuri suostui hypähtämään kavalettien yli. Jatkoimme lopputunnin puomi- ja kavalettitehtäviä ennen kuin oli jälleen aika lopetella. Loppuverryttelyiksi käskin tehdä voltteja sekä väistöjä ennen kuin oli lupa antaa hevosille pitkät ohjat.
Maksuja viimeistään 14.3. Tuttuun tapaan ensimmäisen maksanut saa valita itselleen ratsun (Rosannalla ja Jeminalla tosin omat hevoset vuorossa, kun unohdin että olis ollut niiden vuoro.. )...
|
|
|
Post by Rosanna on Mar 8, 2016 10:34:44 GMT 2
Tämän päivän vakioryhmän tunnilla en ratsastanutkaan Fellalla, koska Connemara oli onnistunut raapaisemaan vekin jalkaansa. Ratsukseni oli valikoitunut pilkullinen risteytysruuna Kakru, joka onkin jo aijemilta kerroilta minulle tuttu. Hoitaessa Kakru odotteli kiltisti, että harjauksen jälkeen säädin vielä tarvittavat varusteet sekä ruunalle että itselleni. Varustauduttuamme lähdimme suuntaamaan kohti maneesia, jossa Helena olikin jo valmistellut meille kavalettitehtäviä. Intoa kihisten nousen Kakrun selkään, ja siirryn kaviouran sisäpuolella, jotta urasta ei tulisi metrin syvyinen. Käyntien jälkeen saamme käskyn nostaa ravin, ja pääsenkin jo heti alusta hyvin mukaan Kakrun askeliin, sekä tuntumaan. Kolmikaarisella taivuttelun lomassa Helena kehaisi meitä, kun Kakru on heti alusta asti hyvin töissä, eikä turhia säiky. Kiemurauralla olleet puomit Kakru ylitti hienosti, eikä edes turhia riehaantunut. Taputin ruunaa jokaisen hyvän ylityksen, tai vaihtoehtoisesti kohdan jälkeen. Keskimmäinen puomi nostettiin piakkoin hieman korkeammalle, jotta hevoset saisivat vähän nostella jalkojaan, ja kuskit kehittää tasapainoaan. "Saatte laukata pitkät sivut, mutta jos laukka tuntuu pahalta, siirtykää keskemmälle ravaamaan!" Helena ilmoittaa, ja nostan huolellisesti laukan pääty-ympyrän jälkeen. Kehun Kakrua hyvästä nostosta, ja annan ruunalle hieman kevyempää ohjastuntumaa, sekä istuntaa. Pian muutan istuntani taas normaaliksi, ja hidastan ruunan raviin. Lopuksi hyppäämme pienet "esteet" ravissa, josta Kakru tosin on erimieltä, ja koettaakin hypätä laukalle. Saan kuitenkin pilkullisen ruunan rauhoittumaan, ja hidastamaan takaisin raviin. Ylitys itsessään menee hyvin, mutta Helena käskee tulla vielä uudestaan, jolloin ratsuni pysyy hyvin ravilla, sekä hyppää hyvin. Loppuverryttelyksi teemme puomi- ja kavalettitehtäviä. Loppuraveissa Helena köskee tehdä paljon voltteja sekä väistöjä, jonka jälkeen saamme luvan antaa pitkät ohjat.
Enskerralle tosiaan sitten se Fella
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 8, 2016 11:59:21 GMT 2
Odotin tämän päivän tuntia innolla. Ilman satulaa on kiva ratsastaa, mutta minkäköhän lainen selkä tuolla lv-ruunalla oikein on istua. Kapea kun mikähän se on. Näissä mieteissä taluttelin Iipan maneesille,jossa tämän kertainen vakkaritunti pidettäisiin. Kapusin penkin avulla ruunan selkään ja yllättävän hyvä siellä oli istua. Säkä tosin nousi todella korkealle. Iippa lähti heti liikkeelle, kun painoin pohkeet kiinni sen kylkiin. Ruuna oli heti reipas ja sain aika nopeasti ryhmistä kiinni. Pian Mila pyysikin meitä siirtymään raviin ja kolmikaariselle kiemurauralle. Aluksi oli vähän kaarteissa hakemista, kun Iipan ravin tahti vaihteli. Osa syynä olin kyllä minä, kun keikuin Iipan kapealla selällä. Puomit ori ylitti nätisti ja juuri siitä mistä halusin ruunan kulkevan. Tehvävä oli oikein mukava, kun löysi oikean rytmin. "Jos haluatte, voitte ottaa laukkaa pitkillä sivuilla. Jos tuntuu, ettei uskalla niin sitten pois kaviouralta sisäradalle ravailemaan!" Mila ohjeisti. Minua ei kahta kertaa tarvinnut pyytä, vaan nostin Iipalla laukan. Ihan heti laukka ei noussut, mutta uudella yrittämällä kyllä. Onhan se nyt mahtava tunne, kun pysyt hevosen selässä ilman satulaa kovemmassakin vauhdissa, ja tippuessa ei ole vaaraa jäädä roikkumaan jalustimeen. Lähestyimme hyvässä ryhmissä pientä kavaljettiä. Iippa alkoi epäröimään, ja en ollut tarpeeksi hereillä, joten kieltohan sieltä tuli. Ärsytti oma typeryys, olisihan se esteen yli voinut kävelläkkin. Uudella yrittämällä oli napakampi ja Iippa ravasi hyvin kavaljetin yli. Loppu tunnin kavaljetit menivät todella hyvin, kun pysyin selässä napakkana. Iippa olisi muutaman kerran halunnut kieltää. Ps. Anteeksi vähän tönkkö ja lyhyt teksti kuittuas..
|
|
|
Post by jannica on Mar 11, 2016 13:40:00 GMT 2
Tunnille valmistautuminen kului nopeasti, koska tänään emme tarvinneet satuloita. Harjasin Annan kuitenkin huolellisesti ja suitsin sen ennen kypärän laittamista omaan päähäni. Alkukäyntien jälkeen aloimme todellisen työskentelyn, ei tänään silti päässyt helpolla vaikka menimmekin ilman satulaa. Anna oli ilmeisesti asiasta eri mieltä, sillä tamma lintsasi miltei koko tunnin minkä kerkesi. Menimme alkuun kolmikaarista, jonka kullekin kaarella oli laitettu puomi. Saimme aloittaa tehtävän Annan kanssa ja se sujui helposti. Rinolla ja Jeminalla tuntui olevan hieman ongelmia, vaikka keli oli tosi tyyni, eivätkä maneesin seinätkään nyt natisseet tuulesta, mikä toisinaan aiheutti hevosen kanssa vaikeuksia. Sain herätellä Annaa ihan tosissaan koko tehtävän ajan ja lopulta vaivannäkö kannatti. Rosannalla ja Kakrulla meni hyvin, eikä pilkkuheppa sähläillyt totuttuun tapaan tänään lainkaan. Sekin varmasti oli rauhallisemmalla mielellä, nyt kun satulat oli jätetty talliin. Parhaiten tehtävissä onnistui varmaankin Veera, mutta ihmekös tuo kun tyttö sai mennä hoitsullaan..
Kiemurauralle seuraava tehtävä oli ylittää keskimmäiselle kaarelle nostettu pieni kavaletti ravissa, jolloin jalkoja piti tietenkin vähän jaksaa nostella. Tehtävä sujui oikein hyvin ja halutessaan sai pitkät sivut laukata, mutta muutama halusi ravailla keskemmällä. Keskelle pystytettiin sillä välin pari kavalettia lisää, joita tulimme vuorotellen ravissa. Saimme taas aloittaa tehtävän ja meillä sujui helposti. Opettaja tyytyi vain sanomaan että hyvin meni! Meitä seuranneella Rosannalla oli täysi työ saada ruunansa pysymään ravilla kavaletille tullessa, joten ratsukko sai työstää hyvän aikaa lähestymisiä. Muut kerrat sujuivatkin parilta jo huomattavasti paremmin kiitos Helenan ohjeiden. Rinolla meni myös tämä tehtävä hyvin, kun taas Iipan mielestä tällaisia esteitä ei voinut lainkaan ylittää ja se toppasi joka kerta ensimmäisen kavaletin eteen. Uusintakertojen jälkeen ex-ravuri suostui vihdoin ylittämään pienet kavaletit (tosin valtavalla loikalla!)
Lopputunti mentiin lisää puomitehtäviä ja noita samoja kavaletteja. Sitten oli aika lopetella itsenäisten verryttelyjen kautta. Tein Annan kanssa väistöjä ravissa molempiin suuntiin ja lopetimme muiden tavoin ravivoltteihin, joilla tamma sai venyttää kaulaansa eteen-alas. Sen jälkeen saimme luvan siirtää käyntiin ja tarjota pitkän ohjan. Olin loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen tuntiin, joka oli jälleen mennyt nopeasti.
|
|
|
Post by Mila on Mar 20, 2016 20:29:54 GMT 2
7.TUNTI (22.3.2016) Kouluhumputtelua ilman satulaa, kentällä
Rosanna - Fella € Veera - Sammy € Jannica - Rita € Carla - Tuikku
Koska viime viikkoinen miniesteily ilman satulaa oli sujunut hienosti, jätettiin tänäänkin satulat varustehuoneeseen. Koska kevät oli sulattanut ratsastuskentän, komensin vakkariryhmäläiset sinne ratsuineen. Hieman oli mössönä kentän pohja, mutta kyllä siinä ratsastaa pystyi. Ja olisipahan varmasti enemmän pyykättävää jos joku sattuisi alas hevosen selästä tulemaan. *muah hah haa*
Alkukäyntien jälkeen käskin koota ohjat tuntumalle ja ratsastaa reipasta käyntiä eteenpäin. "Rosanna, hieman napakampi ohjastuntuma saisi olla", komensin poniratsukon köpötellessä ohitseni. Rosanna korjasi nopeasti virheensä ja nyökkäsin hyväksymisen merkiksi. "Tuikkua saa hieman pidätellä. Älä anna sen päästä niskan päälle", sanoin uudelle tuttavuudelle, Carlalle, joka oli uskaltautunut minun rääkättäväkseni. "Veera muistaa välimatkat, ei mennä siellä Ritan persauksessa kiinni..."
Sitten komensin nostamaan harjoitusravin. Tuikku yritti rynniä höyryjunan tavoin eteenpäin, mutta Carla ei antanut periksi. "Fellallakin saisi olla hieman rauhallisempi ravi!" Sammy ja Rita mennä köpöttelivät maltillisesti eteenpäin ja kuuntelivat ratsastajia hienosti.
Kun ratsastajat näyttivät pysyvän ravissakin ratsujensa selässä, asettelin kolme kartiota pitkille suorille. "Jos joku ei vielä arvannut, niin nämä tullaan ravissa pujotellen." Ritalle iski joku hetkellinen känkkäränkkä eikä meinannut suostua kuuntelemaan Jannicaa, mutta pienen änkyröinnin jälkeen tammarouva ravasi kartioiden ympäri hienosti. Fellakin meinasi kaahailla miten sattuu ja hetken näytti siltä, että Rosanna tippuisi alas mutta nuori nainen sai pidettyä tasapainonsa eikä näin ollen joutunut kakun leivontaan.
Pujotteluharjoittelujen jälkeen otettiin välikäynnit. Halukkaat saisivat tulla kartioita myös laukassa, mutta ne jotka eivät uskaltaisi laukata, saisivat ratsastaa sisäradalla ravia.
Lopuksi otimme vielä volttien tekoa ja pohkeenväistöharjoituksia. Tuikku meinasi hermostua Sammylle, joka oli koko ajan sen perseessä kiinni ja hetken näytti siltä että ruuna saa kaviosta. Veera kuitenkin ehti kääntää ruunikon pois tamman takapuolesta ja tilanne rauhottui.
Kiittelin mukavasta tunnista ja annoin luvan lopettaa siltä päivältä.
Maksuja viim. 28.3. Ensimmäisenä tunnin maksanut saa tuttuun tapaan valita ratsun itselleen.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 20, 2016 21:08:19 GMT 2
Olin innoissani tänään pääsimme taas ratsastamaan ilman satuloita ja olin saanut tunnille Sammy-ruunan. Uusi tuttavuus minulle. Ruuna seistä nökötti kiltisti paikoillaan kun Mila tuli punttamaan minua selkään. Ruunalla oli tasaisen pyöreä selkä, jossa oli mukava istua. Ruuna lähti käskystä liikkeelle rauhallisesti. "Sitten keräätte ohjat ja aloitetaan verryttelemään hevosia.", Milan raikuva ääni kantautui kentällä. Pian sain kuulla naisen äänen jatkavan: "Veera muistaa välimatkat, ei mennä siellä Ritan persauksessa kiinni..." Sammy mennä puksutti tamman perässä kiinni, vaikka vähän väliä teimme paikanvaihtoa ja voltteja välimatkan pidentämiseksi. Märkä kenttä litisi hevosten kavioiden alla ratsastaessamme uraa pitkin. Sammy nosti kuuliaisesti ravin ja voi, että miten tasainen ruuna askellus olikaan. Selässä oli todella helppo istua kyydissä, muutaman kerran sain kyllä pyytää parempaa tempoa. Lähdimme tekemään pujottelua ravissa. Pujottelu meni meidän osalta todella hyvin ja ruuna totteli kivasti kääntävät avut. Olin kuullut, että Sammy osaa hypätä hyvin 150cm esteitä, joten ei ihme että ruuna osasi kääntyä sulavasti tötteröille. Välikäyntien jälkee halukkaat saivat ottaa pujottelun laukassa. Minua ei tarvinnut kahta kertaa pyytää, huimapää kun olen. Sammylla oli pyörivälaukka ja tehtävä sujui yhtä mallikkaasti kuin ravissa. Olin todella tyytyväinen. Ruunan selässä oli niin helppo keikkua ilman satulaakin ja eikä tarvinnut pelätä äkkinäisiä liikkeitä ja selästä tippumista. Rosannalla oli ollut hetken vaikeuksia, mutta ihmeen kaupalla tyttö oli pysynyt ratsunsa selässä. Kukaan ei halunnut joutua leipomaan kakkua. ;D Laukkapujottelun jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistö työskentelyä. Hieman oli hakemista ja Mila sai moneen kertaa moittia minua omien jalkojen asennosta, välillä ne oli liian edessä ja välillä liian takana. Ota nyt selvää missä niiden kuuluu sitten olla. *Heh* Itse väsitöt menivät kohtalaisesti, parannettavaa kyllä löytyi. Sammy otti onneksi rennosti möhläilyni ja jalan asennon hakemisen rennosti. Fiksu ruuna (?). Voltit sen sijaa menivät hyvin. Mitä nyt ajauduimme taas vähän lähelle muita hevosia. Missä lie haavemaailmoissa ratsastajaa elelee kesken tunnin? Heppatoive ens tunnille olisi: Draama (nyt lähti sitten hevosten kokeilu mun osalta :DD )
|
|
|
Post by Mila (puhelimella) on Mar 23, 2016 1:23:55 GMT 2
Se on sit tosiaan Helena joka tunnit pitää... ;l
|
|
|
Post by jannica on Mar 24, 2016 2:14:04 GMT 2
Innosta puhkuen puin varusteita vakitunnin ratsulleni. Olin tahtonut tunnille Ritan (tai edes jonkun ponikokoisen) jo kauan, koska en hirveästi ollut tottunut ratsastamaan isoilla hevosilla. Tamma näytti rumaa naamaa kiristäessäni vyötä, nosti jopa uhkaavasti takajalkaa, mutta en jaksanut välittää mokomasta kiukuttelusta, tamma oli aina tamma, varsinkin kiimassa. Olin saanut luvan ratsastaa alkutunnin satulan kanssa, koska tamma oli viime aikoina ollut melkoisen kenkku, eikä ilman satulaa ollut niin takeita pysyisinkö kyydissä, vaikka omasinkin vankkumattoman tasapainon. Talutin Ritan Sammyn perässä kentälle. Talutimme ratsut keskihalkaisijalle ja Helena auttoi ilman satulaa ratsastavat kyytiin. Sitten aloiteltiin alkukäynnit uralla myötäpäivään. Tamma vaikutti todella rauhalliselta tapaukselta, oli vaikeaa uskoa, että se edes osaisi tehdä mitään ilkeää.
Alkuharjoitusten jälkeen riisuin Ritaltakin satulan ja uskaltauduimme muiden mukaan tekemään harjoituksia. Rita kiukutteli Sammylle, koska Veera ei saanut pidettyä ruunaa tarpeeksi kaukana. Rita oli reipas, eivätkä alkuharjoitukset vaatineet sen kummempaa ohjaamista meidän osaltamme. Nostimme pyynnöstä ravin ja Ritan kanssa meni hienosti, myös Sammy oli rauhoittunut, eikä enää halunnut olla ihan niin hännässä kiinni. Tuikku kiikutti Carlaa kuin höyryjuna pitkin kenttää, kun taas Fella ei meinannut herätä työntekoon lainkaan. Seuraavaksi tehtävää vaikeutettiin pujottelun muodossa. Ritaa ei voinut aluksi vähempää kiinnostaa mokomien oranssien tötsien kiertely, sen mielestä olisi ollut hauskempaa jatkaa köpötttelyä uraa pitkin. Pienen neuvottelun ja Helenan neuvonannon jälkeen kuitenkin pääsimme tehtävään niin sanotusti sisään ja homma alkoi sujumaan. Fella oli selkeästi löytänyt uuden vaihteen ja hetken jo luulimme Rosannan pääsevän kakunleipomishommiin, mutta tyttö pysyi kuin pysyikin huimissa kaarteissa tamman kyydissä.
Lopputunnista huimapäät saivat koettaa pujottelutehtävää laukassa, mutta me tyydyimme ravailemaan ponin kanssa pitkällä sivulla ja pujottelijoita ei loppujen lopuksi montaa ollut, joten he mahtuivat keskelle kenttää. Loppuverryttelyksi otimme väistöjä käynnissä ja ravissa sekä voltteja ravissa. Sammy oli ottanut uudeksi kohteekseen Tuikun, joka ei suhtautunutkaan ruunan perässä hiihtelyyn yhtä maltillisesti, kuin Rita. Ruuna kuitenkin vältti potkun päin näköä nopealla väistöliikkeellä, Veeran kiikkuessa ketterästi mukana. Lopettelimme pian ja talutin vielä tammaa kentällä muiden lähdettyä hetkisen. Hoidin ponin ja varusteet huolella ennen kuin lähdin kotiin odottamaan innolla seuraavaa vakituntia.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 24, 2016 18:07:26 GMT 2
Se on sit tosiaan Helena joka tunnit pitää... ;l Hups. :S Kyllähän mä noi henkilöesittelyt oon lukenut, mut en näköjään oo sit muistanu niitä sit enää tuntitarinoita kirjoittaessa. Ens kerralla koitan muistaa kirjoittaa Helena. ;D
|
|