|
Post by Mila on Oct 7, 2013 13:48:58 GMT 2
16.10.2013 kello 16 Vaahterapolun kentällä Ratsu: Zanza
Maksu tarinalla viimeistään marraskuun aikana Milan kirjoittaman tuntipohjan perusteella. MAKSETTU
Mila kertoo - Jaahas, täällähän on tämä minun rääkättävä ratsukko jo alkuverryttelyissä, hyvä hyvä! Otetaan tänään perusjuttuja, istuntaa ja etenkin siirtymisiä, joissa on ollut eniten ongelmia kevään ja kesän aikana. Muutenhan Bona on ollut aika rentona ja hyvässä vetreydessä, aloitin, kun Salma kävelytti Bonnieta kentän ympäri taluttaen.
Ota vähän reippaampaa käyntiä, nyt Zanza vaan löntystelee eteenpäin... Se on vähä tommonen laiskiainen ja sitä saa ajaa eteenpäin koko ajan. Tossa sulle tää raippa, käytä sitä jos tuntuu ettei se usko muita apuja Mutta älä kuitenkaan käytä sitä turhaan, siitä se vaan hermostuu. Nyt kun on kävelty, mennään pääty-ympyrälle. Nosta ravi ja tee vähän isompi ympyrä. Kuvittele, että kosketat jokaista sivua hetken ja kentän keskipistettä. Kädet voit laittaa vähän alemmas, nyt ne vähän tahtoo nousta korkeuksiin... Kevennä vain... Kokeileppa niin, että nostat jalustimet siihen ristiin eteen ja yritä keventää ilman jalustimia. Hahahah, nooh, miksi noin myrtsi ilme, se on helppoa! Okei, voit laittaa jalustimet uudestaan jalkoihin... Voit jatkaa kaviouraa, tee loivaa kiemurauraa molemmilla pitkille sivuille ja päätyihin ne pääty-ympyrät. Ulkopohje kääntää ja ulko-ohja tukee sitä kääntämistä...
No okei, nostetaampa laukka. Pohkeita vaan reilusti ja pieni näpäytys raipalla jos laukka ei nouse. Noiin hyvä Jonna. Rentouta kädet... Voit siirtyä raviin, älä vedä ohjista, nojaa hivenen taaksepäin ja hengitä syvään. Huomaatko, että jo rauhallinen hengittäminen saa Zanzankin rauhoittumaan. Jännää...
Okei nyt voidaan ottaa välikäynnit pitkin ohjin. Rakennan sillä välin tähän parit esteet. Okserin ja ristikon...
Aloitellaan ensin ravissa näiden esteiden lähestyminen. Muista puolipidätteet sekä pohkeet. Hyvä, noin.. Aja vaan Zanzaa reippaammin eteenpäin, se ei aina tahdo jaksaa nostaa niitä koipiaan. Hyvä! Hyvältä näyttää...
Ratsukko selvisi "radastamme" vaivatta.
Oli loppukäyntien aika. Anna pitkät ohjat ja nosta taas jalustimet siihen satulan eteen ristiin.. Oliko aivan kamalaa?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 11, 2013 19:58:13 GMT 2
Minkä laista tuntia olet ajatellut? Niin saisin tietää millä tavalla liikutan sen, jos liikutan.
|
|
|
Post by Mila on Oct 11, 2013 20:04:23 GMT 2
Esteitä ja koulua mennään
|
|
|
Post by Jonna on Oct 15, 2013 21:35:49 GMT 2
Yksityistunti Zanzalla 16.10.2013 ~?
Viettelin syyslomaa, ja sen kunniaksi olin saanut Vaahterapolulta yksityistunnin. Ratsuehdotusta en sanonut, joten ratsuksi tuli Zanza. Olin ihan tyytyväinen, toki olin saanut kuulla ettei se paras hyppääjä ollut. Se hieman jännitti aamusta tunnin alkuun saakka.
Tunti oli jännittänyt minua jo pitkän aikaan. Heräsin jo kello 7.00, ja valmiina ollessani vain pyörittelin sormiani. Kun sitten kello löi 14.50, olin jo täysissä tallikamppeissa ja ruinasin kyytiä. Siinä ei sitten auttanut kuin isäni minua lähteä kuskaamaan, sillä pyörästäni oli rengas puhki. Tallille meno matka meni mukavasti, mutta rauhattomissa merkeissä. Isäni sanoi monta kertaa matkan aikana, että koittaisin ottaa rauhallisemmin, ja että olin muka villimpänä kuin silloin, kun olin menossa Eetua ensimmäistä kertaa katsomaan. Pyh, en varmana ollut! Kyllä Eetun ensitapaaminen oli jännittävämpää. Kun lopulta automme kaarsi tallinpihaan, avasin oven jo melkein vauhdissa. Kiitin nopeasti kyydistä ja menin tarkastamaan ilmoitustaulun. Ei mitään ihmeempiä, luki päivän ratsastukset - mukaan lukien yksityistuntini. Automaattisesti pääni kääntyy Zanzan karsinalle päin. Siellä se jo seisoskeli - ja minkä näköisenä! Yltä päältä kurassa, ainakin töitä riittäisi.
Jätettyäni tavarat taukohuoneeseen haen tottumusteni ulkopuolelta Zanzan pakin. Ihastelen sen harjoja, sillä kaikki ovat yhden lempivärini värisiä. Otan myös riimunarun, jolla kiinnitän sen kiinni karsinassa. Päitset oli jo jätetty päähän. Kaivan esille pöly- ja piikkisuan, joilla sitten aloin tomerasti piehtaroinnista tulleita jälkiä putsaamaan. Zanza katselee minua ystävällisesti, ja välillä haistelee takkini taskuja. Silloin jään hetkeksi rapsuttelemaan tammaa harjan alta, kunnes kellon käynti muistuu mieleeni. Selviteltyäni pikaisesti harjaa ja letitettyäni etuharjan, olin tyytyväinen. Hain kaviokoukun ja nojasin ensimmäiseen kavioon. Kavio nousi huomattavasti kivemmin kuin Eetulla, vaikka hoitoponini oli selvästi pienempi. Kaikki kaviot puhdistuivat yhtä nätisti, joten aikaa jäi myös pienille rapsutuksille. Lopulta pistän tamman etujalkoihin kuuluvat etusuojat sen koipiin.Kun kello alkaa näyttää sitä, että olisi satulan aika, haen sen satulahuoneesta. Palaan sen kanssa Zanzan luo. Se vain katselee minua ystävällisesti, mutta peruuttaa pari askelta. Ihmettelen, miten näinkin kiltti hevonen voi olla. Lasken satulahuovan ja itse satulan selälle pehmeästi, ja sitten kiristän vyötä. Siinäkään tamma ei kun vähän korviaan taakse paina, siinä sen reaktio. Kello on 15.55, joten haen nopeasti suitset. Avaan remmejä ja lammittelen ihan hetkisen kuolaimia, ihan vain Zanzaa ajatellen. Sitten otan päitset pois häiritsemästä ja koita n saada kuolaimet suuhun. Ensimmäisen kerran koko laittotuokion aikana se temppuilee! Se nostaa päänsä niin ylös, etten pätkänä yllä päähän. Kun pää sitten asettaa alas, on suu kiinni. Tungen sormeni hammaslomaan, ja suu kyllä aukeaa. Ainoa ongelma vain se, että nyt pää nousi taas ylös! Huokaan ja luovutan hetkeksi. Odottelen hetken, kunnes kuuluu: "Hei Jonna, kun oot valmis nii mee vaan jo kentälle. Tuun sinne sit kun kerkeen!" Mila! Ääks, sanon mielessä. "Joo!" sanon Milalle, ja Zanzalle sanon: "Nyt heti nää suitset päähän hei!" Kun saan tarmonpuuskahduksen, ymmärtää Zanzakin olla temppuilematta. Kiitän sitä, mutta kiirehdin fleksit laitettuani jo kilvan kynttä laittamaan kypärää ja turvaliiviä, vaikka Zanza oli kuulema laiska. Kaiken varulta!
Kiirehdimme kentälle kovaa vauhtia - korjaan. Minä kiirehdin tunnille, Zanzan laahustaessa perässä. Maiskautan kerran ja lopulta tamma lähtee sovinnollisesti liikkelle nopeammin. Kaartoon päästessamme lasken jalustimet alas ja nakkaan ohjat kaulalle. Zanza seisoo kiltisti paikallaan kuin odottaen seuraavaa käskyä. Milaa ei vielä näy, joten en pidä kiirettä. Olin napannut jakkaran mukaani, ja kiristettyäni vyötä reiällä, kapusin selkään koroke apunani. Säädin jalustimet hyviksi, tavallista lyhyemmiksi, sillä tänään myös hypättäisiin. No niin, valmista oli! Painallan pohkeet kevyesti Zanzan kylkiin, mutta reagtiota - ainakaan minun toivomaani - ei tapahdu. Painan uudelleen, tällä kertaa vahvemmin. Niin hevonen allani lähtee miellyttävän leveään ja pehmeään käyntiin, ja uskallan jopa ottaa jalustimet pois parin kierroksen jälkeen. Eetulla en vielä pitkään aikaan näin tekisi. Mila saapuu, ja ilmoittaa, että tänään harjoiteltaisiin ihan perusjuttuja, joka sai jännityksen sisälläni hieman helpottumaan. Sitten ottaisimme myös istuntaa, mutta se oli minusta mukavaa jopa huonoaskelisella hevosella. Sitten vielä siirtymisiä, mutta sekin oli ihan kivaa. Mila ei maininnut esteitä, mutta unohti varmaan.
Siinä keräillessäni ohjastuntumaa, sainkin heti ensimmäisen komennon, ja se oli reippaampi käynti. Nyt kun asiaaa todella tunnusteli, oli se hidastempoista. Päätin terästäytyä, sillä nytkin olin tuudittautunut sen varaan, että tuo äskeinen vetelä käynti kelpasi. Painalsin pohkeeni kiinni kylkiin hetkeksi ja kun jotain tapahtuikin - tässä tilanteessa reippaampi käynti - rentoutin pohkeeni. En kuitenkaan kauaa askeltanut, kun Mila jo tarjosi raippaa. Tartuin raippaan ja nyökytin kun hän selitti sen käytöstä. Saan kutsun siirtyä pääty-ympyrälle. Sitten täytyy siirtyä raviin, joten annan oikeat avut. Pienen nahjailun jälkeen olemme melko onnistuneesti ympyrällä ravissa. Ilmeisesti ympyrämme on liian pieni, sillä saan kehotuksia ja vinkkejä ympyrän isonnukseen. Toimin annettujen ohjeiden mukaan, ja menemmekin lopulta ihan nätisti isoa pääty-ympyrää. Käsiä Mila käskee minun laskea alaspäin, joten vilkaisen käsiäni. Ne ovat tosissaan nousseet ylös. Johtuisiko tämä siitä, ettei shettiksien harjan seasta niin paljoa kiinnitä käden korkeuteen? Ehkä pidin aina kättä liian korkealla, varsinkin shettiksillä.
Mila sanoo pyynnön nostaa jalustimet kaulalle satulan eteen. Jännityn hieman, sillä olin mennyt harvoin ilman jalustimia. Olin jopa mennyt enemmän ilman satulaa, mutta silti jännitin ilman jalustimia menoa, häh? Kuitenkin nostan jalustimet kaulalle ja siirryn uudelleen Zanzan pehmeään raviin. Minun pitää yrittää keventää ilman jalustimia, joten ilmeeni kääntyy pakosti hieman hämmentyneeksi. Koitan niin hyvin kuin voin, mutta en onnistu tamman pehmeässä ravissa kovin hyvin, koska ravi ei pompauttamalla auta paljoa yhtään. Saan ottaa jalustimet takaisin, ja huokaan helpottuneena. Noudatan ohjeita ja alan mennä loivia kiemura uria ja pääty-ympyröitä. Ne ovat ihan helppoja Zanzalla, kun tammaankin on tullut verryttelyn myötä puhtia. Taputan kiireiltäni lewitzeriä kerran. Seuraavana tulee vuoroonsa laukka. Siirryn perusistuntaan ja koitan pelkillä laukka-avuilla. Laukka ei nouse, joten käytän raippaa taakse. Pehmeä laukka nousee ylle, ja jään ylläpitämään sitä. Koetan rentouttaa kädet. Saan käskyn siirtyä raviin, ja noudattaen Milan neuvoja, nojaan taaksepäin.
Sitten on välikäynnit, jonka aikana Mila rakentaa kaksi estettä, okserin ja ristikon. Annan jalkojeni taas roikkua ilman jalustimia vapaina, ja pyörittelen nilkkojani ympäriinsä. Mila antaa käskyn alkaa lähestyä estettä ravissa, joten keräilen ohjat ja annan napakat pohkeet. Teen puolipidätteitä mutta kuitenkin ajan myös eteenpäin. Hyppäämme esteen hieman puomiin kolauttaen. Mila käskee ajaa eteenpäin enemmän, joten hipaisen kevyesti raipalle taakse. Heti tehoaa, ja seuraava este tullaankin ilman kommelluksia. Lopuksi saan koettaa tulla molemmat esteet heti peräkkäin, ja onnistummekin ilman mitään osumia tai virheitä. Toki täytyy ajaa eteen hurjasti, mutta silti meni ihan kunniallisesti. Mila kehuu, ja se tuntuu kivalle. Lopuksi annan vapaat ohjat ja laitan jalustimet eteen ristiin. Taputan Zanzaa kaulalle ja kävelemme hiljoksiin. Menen kaartoon, ja Mila kysyy mielipidettäni: "Ei se ollut. Jännitti vaan vähän alussa!" sanon Milalle ja löysytän vyötä. Hyppään alas selästä ja nostan jalustimet ylös. Otan ohjat käteeni ja kiitän vielä Milaa tunnista. Vien Zanzan talliin.
Tallissa vien varusteet paikallensa, ja Zanza käyttäytyy varsin mallikelpoisesti. Tamma tuntuu hieman hikiseltä, joten kavioiden kunnon tarkastettuani laitan Zanzan niskaan fleeceloimen. Annan palkinnoksi puolikkaan leivän ja taputan. Sitten kerään tavarani ja autokyyti odottaakin minua jo ulkona.
Kiitos tunnista! Toivottavasti kelpaa!
|
|