|
Post by Mila on Aug 8, 2013 10:35:47 GMT 2
Zanzauthen BiuZanzaLewitzer, tamma Ikä: 7v Säkäkorkeus: 141cm Hoitaja: Amy (kesäkuu 2014->) HoitajahistoriaKape (syyskuu - lokakuu 2013) Nona (lokakuu 2013) Cami (tammikuu - helmikuu 2014) Moona (Helmikuu 2014)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 5, 2013 14:19:13 GMT 2
Ensimmäinen päivä Zanzan kanssa!! Olin menossa tallille, kun talli lähestyi hymyni vain leventyi leventymistään. Odotin jo innolla Zanzan hoitamista ja ratsastamista. Kun lopulta saavuin tallille, juoksin sisälle. Kävin katsomassa Zanzan karsinaa, että se ei ole siellä, no eihän se ollut. Kävelin varustehuoneeseen ja otin sen harjapakin. Otin päitset ja narun mukan. Kävelin Zanzan luo ja se hörähti oudosti. Laitoin sille päitset ja narun kiinni päitsiin. Laiton portin kiinni, että kaukaa katseleva Bawca ei karkaisi. Sain portin juuri kiinni ja Zanza älyää ruoho tupon kaukaa. Zanza vetää minua perästä ja minä yritän pysäyttää sitä. Lopulta se pääsee ruoho tupon luokse ja syö sen. Sitten talutin sen sisälle karsinaan ja otin narun pois. Sitten harjasin sen ja laitoin varusteet. Lähdin taluttamaan sitä kentälle, silloin se ei löytänyt mitään kiinnostavaa ruoho tuppoa. Nousin selkään ja aloitin alkukäynnit. Tein voltteja ja pääty ympyröitä. Sitten aloin ravaamaan koko uraa pitkin, tein käyntiin siirtymisiä. Menin pääty ympyrälle ja aloin laukkaamaan. Kun laukka ympyrällä onnistui aloin laukkaamaan koko uraa pitkin. Laukkasin pari kierrosta ja siirryin raviin. Ravasin hetken ja siitä sitten siirryin käyntiin. Tein vielä kolmikaarisen kiemurauran. Ja lopetin. Talutin Zanzan talliin ja purin varusteet pois. Harjasin ja putsasin kaviot vielä lopuksi. Talutin sen tarhaan ja lähdin kotiin todella onnellisena. // Ehkä enemmän kuvailua tarinaan olisin kaivannut. Myös kappalejaot helpottaa luettavuutta huomattavasti Mutta hyvä aloitus!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 1, 2013 15:31:16 GMT 2
Olin pyöräilemmässä tallille. Tallin näkyessä kiihdytin vauhtia, että varmasti kerkeäisin tehdä kaikkea kivaa Zanzalle. Olin nimittäin sopinut äidin kanssa että olisin kotona ennen pimeää.
Saavuin lopulta tallille ja hain Zanzan tarhasta. Ja vein sen karsinaansa ja otin narun pois. Menin hakemaan varustehuoneesta harjoja ja varusteita. Varustehuoneessa oli joku muukin. En ollut nähnyt häntä ennen. Kysyin häneltä: - Kuka sinä olet? Hän vastasi: - Olen Lispe. Kukas sinä sitten olet? Vastasin reipaasti: - Olen Kape, Zanzan hoitaja. Nimien selvityksen jälkeen. Otin harjat ja varusteet ja lähdin kävelemään Zanzan karsinaa kohti.
Zanzan hoidin sen karsinassa. Harjasin sen perinpohjaisesti. Sitten saapuivatkin tuntilaiset. Tuntilaiset kävivät katsomassa keillä he ratsastivat. Joku mukava tyttö ratsasti Zanzalla. Juttelimme kaikenlaista ja harjasimme Zanzaa vielä vähäsen. Sitten tyttö laittoi Zanzalle varusteet ja lähti kentälle.
Sillä aikaa kun tunti oli, siivosin Zanzan karsinan ja lisäsin vähän puruja. Sitten menin katsomaan tuntia. Kerkesin katsoa vähän ravia ja loppu käynnit. Tyttö ratsasti hyvin, toivoin itsekkin osaavani ratsastaa joskus noin hyvin.
Tyttö toi Zanzan karsinaan ja purki sen. Kysyin tytöltä: - Onko sinulla kiire kotiin? Tyttö vastasi: - Ei minulla ole. Miten niin? Vastasin: - Ajattelin kävelyttää Zanzaa maastossa. Tuletko mukaan? Tyttö vastasi: - Voin tulla. Tyttö jäi harjaamaan Zanzaa. Kun lähdin sanomaan Milalle, että menemme kävelyttä mään Zanzaa maastoon.
Etsin Milaa varustehuoneesta, siellä hän ei ollut. Sitten menin taukohuoneeseen. Siellähän se Mila oli. Sanoin Milalle asiani ja Mila suostui siihen, sitten menin takaisin tytön luo.
Tyttö oli harjannut Zanzan puhtaaksi. Sanoin tytölle, että voimme lähteä. Tyttö putsasi vielä vain kaviot ja olimme valmiita lähtemään. Tyttö laittoi Zanzalle narun ja lähdimme kävelemään ovea kohti.
Maastossa Zanza oli hyvin rauhallinen oli todella mukava kävellä sen kanssa maastossa ja tietenkin jutella sille tytölle. Yritimme saada Zanzan raviin, mutta ei siitä mitään tullut. Kun olimme kävelleet hetken aikaa huomasin jonkun olevan maastossa. Hän näytti tutulta, kun lähestyimme häntä älysin hänen olevan Lispe. Lispe oli Hillan kanssa maastossa. Lispe jatkoi matkaansa niinkuin mekin.
Tallilla tyttö lähti ja minä vein Zanzan tarhaan. Zanza jäi sinne tyytyväisenä mutustelemaan heinää Bawcan kanssa. Huusin vielä heippa Zanzalle ja lähdin kotia kohti.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 8, 2013 15:37:04 GMT 2
Istuin sohvalla lukemassa hevoshullua, kun äiti kysyi tarvitsisiko minun käydä kaupalla. Vastasin äidille: - Ei minun tarvitse. Oletko sinä menossa kaupalle? Äiti vastasi: - Kyllä olen, miten niin? Vastasin äidille: - Voitko viedä minut samalla tallille? Äiti tuli alakertaan ja sanoi: - Kyllä minä voin. Soitan sinulle kun olen tulossa pois. Suostuin äidin ehdotukseen. Juoksin pukemaan ratsastusvaatteet päälle. Kun olin pukenut hain porkkanan ja omenan Zanzalle.
Lopulta saavuimme tallin pihaan Wienna tuli luokseni. Äiti lähti ajamaan pois. Rapsuttelin Wiennaa hetken ja Tohelokin saapui paikalle. Kävin hakemassa Zanzan riimun ja narun satulahuoneesta. Sen jälkeen vein porkkanan ja omenan lokerooni. Wienna ja Tohelo lähtivätkin sen jälkeen omiin suuntiinsa.
Kävin hakemassa Zanzan tarhasta, jossa olikin uusi ystävä. Zanza tuli nätisti portille kunkutsuin sitä. Vika ja Bawca jäivät laitumen toiseen päähän. Zanza käveli nätisti, aivan kuin se olisi tiennyt, että minulla oli herkkuja sille. Otin narun irti riimusta ja jätin Zanzan karsinaansa. Zanza hörähti minulle, kun lähdin harjoja ja varusteita hakemaan.
Satula huoneessa oli uusia ihmisiä, mutta en heiltä mitään jäänyt kyselemään. Väkijoukon takaa ilmestyikin kaverini Lispe. Juttelimme hetken hevosista ja sitten muistinkin että en juttelemaan tullut vaan harjoja hakemaan. Vielä Lispelle heippa sanoin ja lähdin Zanzan karsinaa kohti.
Harjasin Zanzan ja puhdistin kavioit. Sitten vain suitset päähän ja satula selkään. Sitten sain idean, entäpä jos hyppäisin mutta Zanzallahan oli tänään tunti, eli ei mitään hyppyjä tällä kertaa.
Talutin Zanzan kentälle ja nousin selkään. Menin käyntiä pitkin ohjin melkein koko ajan. Ravia en paljoakaan ottanut ettei se rasittuisi liikaa. Keräsin ohjat ja aloin rueta taivuttelemaan sitä. Menimme esim. voltteja, pääty-ympyröitä ja kolmikaarista kiemurauraa. Zanza oli herillä, mutta ei kumminkaan liian hätiköivä. Tulin alas ja lähdin tallia kohti.
Purin Zanzan, koska tunti ei ollut vielä. Otin varusteet pois, tarkistin kaviot ja harjasin sen. Vein sen ulos, vaikka ensin meinasin karsinaan jättää ratsastajaa odottelemaan.
Rapsutin sitä vielä kerran ja päästin sen kavereiden luo. Huudahdin sille vielä heipat ja se hörähti takaisin.
Äiti soitti, että on tulossa hakemaan minua. Juoksin äkkiä talliin ja menin siivoomaan Zanzan karsinaa. Äiti tuli kesken siivoamisen, mutta hän odotti sen aikaa kun siivosin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 17, 2013 11:59:00 GMT 2
Hei, hei Zanza!
Olin tallissa, katselemassa hevosia joilla ei ole hoitajaa. - Ynni, huudahdin ihmeissäni. Se etsii hoitajaa. Tietenki ottaisin sen hoitsukseni, mutta entäs Zanza. Minun oli luovuttava Zanzasta. Mietin hetken ja tulin siihen päätökseen, että ottaisin Ynnin. Toivon kovasti, että se saa hyvän hoitajan, joka voisi joskus minun antaa auttaa Zanzan kanssa. Lähdin ''viimeisen kerran'' hakemaan Zanzaa tarhasta. Siellä se oli mutustamassa heinää tyytyväisenä, eikä se osannut aavistaa että tämä olisi viimeinen hoito kerta pitkään aikaan. Tallissa laitoin Zanzan karsinaan ja lähdin hakemaan sen harjoja. Harjat haettuani menin Zanzan karinaan ja harjasin sen. Harjattuani laitoin varusteet Zanzan päälle ja lähdimme kentälle. Kentällä kävelimme ihan rauhassa juttelin sille kaikenlaista. Ravasimme muutaman kerran ja pari laukka pätkääkin tuli otettua. Tulin selästä alas ja sain idean lähteä Zanzan kanssa maastoon vielä lopuksi, mutta en sitten halunnutkaan. Laitoin Zanzan karsinaan ja otin varusteet pois. Harjasin sitä ja sanoin melkein itkien: - Mä en koskaan unohda sua ja mä rupeen hoitamaan varmasti sua joskus, sen mä lupaan. Zanza tonäsi mua, aivan kuin se olisi ymmärtänyt mitä sanoin. Vein Zanzan vielä tarhaan mutustamaan heinää ja lähdin itse kotiin. Siihen loppui ainakin hetkellisesti minun ja Zanzan tarina. Jäi lyhyeksi, mutta se nyt on vaan voi,voi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 26, 2013 22:01:27 GMT 2
Tuuli sai hiukseni nousemaan ilmaan. Ne eivät millään pysyneet paikallaan, joka ärsytti minua. Tallo näkyi ensimmäistä kertaa edessäni. Sisältä kuului hörähdys, ja kavioiden kopsetta. "Moi", sanoin ujosti. "Moi, ootko sä se joka pyysi multa apua?" Tyttö vastasi hymyillen. "Iiris", tyttö, tai Iiris sanoi ja hymähti. Hymyilin hiukan ja kävelin hänen hoitoponinsa, tai minkälie, ohi. Tyttö jäi katsomaan perääni, ja kiihdytin vauhtia. Ei Iiris mitään pahaa ollut tehnyt, olen vai huono uusien ihmisten kanssa. Pysähdyin jähmettyneenä kun näin yhden karsinan edessä kyltin "Zanza". Sydämmeni hyppäsi kurkkuun, ja loikahdin karsinan ovelle. "Taidat olla se uusi hoitaja?" Ääni kuului takanani, ja tunnistin sen Milaksi. "Juu, Nona", sanoin. Mila nyökkäsi ja lähti. Avasin karsinan oven ja kaksi silmää katsoivat minua pilttuun perältä. Harjattuani ja tehtyäni muub tarpeellisen, päätin lähteä kotiin. Soitin äidilleni että hän tulisi hakemaan. "Lähdössä jo?" Iiris kurkisti karsinasta. "Joo, kaikki tuli tehtyä", sanoin ja onnistuin hymyilemään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 27, 2013 15:37:06 GMT 2
Vetäisin saappaani jalkaan, joissa oli rusetti polven kohdalla. Hain kottikärryt ja talikon, ja avasin Zanzan karsinan oven. Putsasin karsinan pikaisesti ja ja hain karsinaan uutta purua. Zanza hörisi minulle ja rapsutin sitä otsasta. Otin riimun koukusta, ja talutin sen käytävälle. Hain varustehuoneesta harjat, ja harjasin Zanzan huolellisesti. "Eikös tää oo Zanza?" Tunnistin äänen Iirikseksi. "On, joo", vastasin ja hymyilin tyytyväisesti. "Hoidat siis sitä?" Iiris kysyi varmistaen. Nyökkäsin. Hain vettä, pesusienen ja tiskiharjan, ja puhdistin Zanzan kupit. Zanzaa ei kiinnostanut juuri mikään, se vain söi. "Meen kattoo Dianaa", Iiris huikkasi ja ryntäsi tiehensä. Katsoin hänen peräänsä ihmettyneenä. "Tohveli!" Joku huudahti. Iiris kurkisti karsinan ovesta. "Luna...!" Iiris huudahti. Tohveli niminen hevonen rynnisti karsinasta. Vaistomaisesti suljin Zanzan karsinan oven ja yritin rauhoittaa Tohvelia. "Sooooo..." Tyttö nimeltänsä Luna, tai jotain, rauhoitteli hevosta. Nappasin Tohvelin riimusta kiinni ja talutin sen takaisin karsinaan. "Huh, tuossa olisi voinut käydä hassusti!" Iiris huudahti. Hymyilin. "Kiitos avusta", Tyttö sanoi. "Ole hyvä vain", sanoin hymyillen. Palasin Zanzan luo ja kävin hyvästelemässä sen. "Tuleeko joku puhdistamaan kanssani varusteita?" Naurahdin.
// Kannattaa aloittaa vuorosanat aina uudelta riviltä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 28, 2013 23:11:07 GMT 2
Oli juuri alkanut sataa lunta. Zanza peuhaili laitumella. "On ne vähän villihevosia", hymähdin. Iiris nyökkäsi. Viereisessä tarhassa Diana hyppeli samaan aikaan kuin Zanzakin. "Taidan mennä syömään eväät, tuutko mukaan?" Iiris kysyi. "Voisin tullakkin, putsaan karsinan ja varusteet ja kaiken muun tarpeellisen", naurahdin.
Pitkän urakan jälkeen istahdin taukohuoneen penkille huokausten. "Aijotko tulla ratsastamaan?" Iiris kysyi hiljaa. Pudistin päätäni, en ollut käynyt yhdelläkään ratsastustunnilla. "Taidan lykätä sitä viellä vähän kauemmaksi", totesin. Vein satulan ja suitset paikoilleen, ja kuulin kuinka ovi mäsähti kiinni. Olisi mukavaa itsekkin ratsastaa, muttei viellä.
Avasin taukohuoneen oven ja astuin talliin. Muutama hoitaja harjasi hevosiaan käytävällä. Otin riimun ja riimunarun ja lähdin kävelemään kohti laidunta. "Zanza!" Huudahdin portilla, ja Zanza ravasi luokseni. "Heippa", Hymyilin ja rapsutin hevosta otsasta. Lähdin taluttamaan Zanzaa talliin. Vein sen suoraan käytävälle, ja nappasin harjat viereeni. Katselin Zanzaa edestä päin. Kurassa. Yltäpäältä, kurassa. "Olet tainnut tarkoituksella liata itsesi?" Nauroin. Otin kumisuan ja aloin jyystämään. Harjasin ja harjasin, kunnes karva oli taas normaalin väristä. Puuskutin. "Olipa urakka", huokaisin helpottuneena.
"Missä on mun poni?!" Joku huusi oven raosta. "Missä se on? Se... Zanza", Se oli ylimielinen ja epämiellyttävä ääni. Puhuja oli silmälasipäinen, suorat blondit hiukset omaava ja paljon meikkaava, ehkä vitos- tai kutosluokkalainen. "Tässä...", Supisin. Tyttö käännähti kohti minua, ja käveli luokseni nenä pystyssä, ja katseli Zanzaa arvostelevasti. "Aika outo poni", hän totesi ja marssi matkoihinsa. Zanza-parka. Tuollaista joutuisi kyyditsemään. Vein Zanzan karsinaan ja pakkasin tavarani. Oli aika lähteä, vaikken halunnut.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2013 22:19:41 GMT 2
Napsaisin vaaleanpunaisen riimunarun kiinni Zanzan riimuun. Olin käynyt eilen Horzessa ja ostanut kaikkea kivaa Zanzalle. Tallissa oli hirveä hälinä, kaikkilla oli tekemistä. Kiinnitin Zanzan ja aloin harjaamaan sitä karsinassa. Ei oikein huvittanut mennä käytävälle, jossa oli täysi kaaos ja Zanza olisi kumminkin saanut hepulin. Tein nopeasti hoitohommat lopppuun, ja halasin ponia.
Tästä tuli ylilyhyt. 4 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 11, 2013 20:00:19 GMT 2
Olin ollut pitkään kipeä, mutta vihdoin olin taas terve. Avasin Zanzan karsinan oven, ja se hörisi minulle ilahtuneesti. Laitoin harjat ruokakuppiin ja harjasin sem huolellisesti. Zanza katseli minua korvat hörössä. Nyt vasta tajusin miten minulla oli sitä ikävä. Äitini lupasi, että saan käydä vain hetken nyt tallilla, ja sitten pitäisi lähteä kotiin lepäämään. Mälsää minusta. Vein Zanzan laitumelle, hyvästelin sen ja lähdin kotiin iloisin mielin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 21, 2013 17:53:34 GMT 2
"Zanza!" Huudahdin. Tamma teki vielä parit pukit, ja ravasi sen jälkeen luokseni. Rapsutin hevosta otsasta. Kiinnitin riimunarun ja avasin laitumen portin, ja talutin Zanzan talliin. Harjasin Zanzan erittäin huolellisesti. Se nuuhkaisi ilmaa ja hörisi. Painoin pääni tuon selkää vasten. Sama, tuttu haju. Huokaisin. Jokainen päivä ilman Zanzaa oli kidutusta. "Moikka!" Se oli Iiriksen, iloinen ääni. Käännyin ja hymyilin. "Moi, hoiditko jo Dianan?" kysyin hymyillen. Iiris nyökkäsi. "Mennäänkö samaa matkaa kotiin?" hän kysyi. "Mennään vaan, sain hommat jo valmiiksi", sanoin virnistäen. // Vähän enemmän pituutta toivoisin näihin sinun tarinoihisi
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 28, 2014 12:06:49 GMT 2
Tavaroiden vientiä tallilleSeisoskelin bussipysäkillä. Raahasin perässäni isoa kassillista varusteita. Olin ostanut Zanzalle varusteita ja päätin viedä ne heti tallille. Samalla voisin tehdä tuttavuutta Zanzaan. Pian bussi kaartoi pysäkille ja hyppäsin kyytiin. Otin vakiopaikkani bussin perältä ja katselin varusteita. Kaikki varusteet olivat liilan värisiä. En voi kieltää, ettei Zanzan väriin sopisi vaikka mintun vihreä, mutta Zanzan kaikki varusteet olivat liilat, joten päätin ostaa samaa väriä. Ostin riimun, riimunarun, satulahuovan ja fleeceloimen. Kävelin talliin. En nähnyt ketään. Menin satulahuoneeseen ja aloin järjestellä ostamiani varusteita. -Tuota... Zanzalla on jo tuollainen riimunaru... joku sanoi takanani. Kiepsahdin ympäri ja näin Milan kasvot. - Ai... No tätähän voi käyttää jos toinen hukkuu tai menee rikki, sanon ja hymyilen vinosti. -Olen muuten Mila ja taidat olla Zanzan uusi hoitaja, Mila sanoi ja ojensi kätensä. - Joo, oon Camilla. Tulin vaan viemää varusteet mitkä ostin ja vähän harjailemaan Zanzaa, sanon. - Okei, Mila sanoi ja lähti. Otin Zanzan harjapakin ja lähdin etsimään sen karsinaa. Käytäväälä törmäsin Venskuun. Kaikki harjat lentelivät sinne tänne. Kun olin saanut kaikki kerättyä kysyin Venskulta: - Miks sä tääl oot? Ethän sä enää Nukia hoida. - En nii, mut aattelin tulla kattoo sitä. Entä sä? - Hoidan Zanzaa ja toin sille varusteita. Nyt meen harjaa sitä, joten moikka! sanon ja kävelen Venskun ohi. Katselin Zanzaa, kun se seisoi tallikäytävällä. Se oli kaunis, ruunikkokirjava tamma. Mietin minkälaista sillä olisi ratsastaa. Pukittelisiko se? Sivuutin kuitenkin kamalat mielikuvat siintä kuinka lentäisin suuressa kaaressa tamman selästä ja murtaisin luuni. Otin harjapakista liilan harjan ja aloin harjata Zanzaa. Se selvästi nautti, kun harjasin sitä tarkasti ja poistin jokaisen pikku likatahran. Jonkin aikaa harjattuani, Zanza alkoi lepuuttaa toista jalkaansa ja ummisti silmänsä. Voi kuinka se nautti! Zanzan kavioihin oli tarttunut suuria luminokareita, jotka poistin kaviokoukulla. Kun olin saanut Zanzan harjattua ja olin puhdistanut sen kaviot, siirryin jouhiin. Ne olivat ihan takussa! Oikaisin pitkän tovin Zanzan takkuisia jouhia. Kun viimein katsoin kelloa, minulla oli mennyt noin tunti Zanzaa harjattaessa! Oli välipala aika. Otin repustani kerros voileivän ja haukkasin siintä palan. Kun olin syönyt leivän kokonaan, nappasin repusta omenan ja syötin sen Zanzalle. Kun olin saanut Zanzan päänkin harjattua, ihailin työtäni kauempaa. Zanzan karva kiilsi ja voisi luulla, että se on osallistumassa kilpailuun. Oli jo keskipäivä ja tallille olin tullut 08.36. Aika hurahti todella nopeasti ja oli aika palata kotiin. Talutin Zanzan tarhaan, missä musta hevonen sitä jo odotteli. Muistin haaleasti, että se oli tamma ja sen nimi oli Merida. Zanza jäi kiltisti odottamaan, että otan riimunarun pois ja päästän sen menemään. Kävin hakemasta tallista reppuni ja lähdin kävelemään lumista tietä pitkin bussipysäkille. Käännyin vielä kerran ja näin, kuinka Zanza katseli perääni. Ihastin Zanzaan ensisilmäyksellä. "Pian nähdään", kuiskasin ja lähdin. Tuli nyt tällainen lyhyt...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 28, 2014 12:41:39 GMT 2
Ärsyttää kun en saa tuohon niiden varusteiden kuvia
|
|
|
Post by Mila on Jan 28, 2014 12:45:22 GMT 2
Kun pistää siit "maisemakuvasta" niin laittaa link kohtaan sen kuvan linkin niin se tulee
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 28, 2014 12:53:07 GMT 2
Tai sitte mulla on huono kone... Aina kun laitan sen linkin, se laitta sen, mut sitä ei näy
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 29, 2014 17:38:47 GMT 2
Hoitokilpailu
Kävelin lumista tietä pitkin tallille. Pakkasta oli ainakin -12 astetta. Olin eilen tutustunut Seminaan. Hänellä oli vaaleat hiukset ja silmälasit. Minusta hän oli ujo. No, kuitenkin. Päätimme, että pidämme tänään hoitokisan. Minä hoidan Zanzaa ja Semina Meridaa. Olimme eilen kysyneet saisiko Semina hoitaa Meridaa, mutta Mila ei vastannut. Eikös hiljaisuus ollut myöntymisen merkki? Kun tulin tallille, Semina oli hakemassa Meridaa tarhasta. Zanza yritti päästä mukaan, mutta Semina tukki sen tien. Menin Seminan, Meridan ja Zanzan luokse. Nappasin Zanzan kiinni, ja laitoin riimunarun sen riimuun. -Moi, Semina sanoi. -Moi, minä vastasin ja hymyilin vinoa hymyäni. Lähdin taluttamaan Zanzaa talliin ja Semina seurasi hevosenmitan päässä taluttaen Meridaa.
Tuomarinamme toimi Inna. - Bonusta saa, jos tarjoaa minulle karkkia, Inna sanoi ja vinkkasi silmää. -Saatte minulta karkkipussit, Inna lisäsi. - Se, kuka löytää ensin minun lempikarkin, saa viisi "bonus-pistettä", Inna sanoi. Kaivelin pussia. - Tässä se on! huudahdin ja kipaisin Innan luokse. Hän merkkasi taulukkoonsa minun kohtaani "Bonus" sarakkeeseen 5p. Inna antoi meille aikaa hakea harjapakit. - No niin, peli käyntiin! hän ilmoitti. Kun tulin Zanzan luo, Semina oli jo vauhdissa. Aloin harjata Zanzan karvaa niin, että se kiilsi. Kun olin saanut sen harjattua, siirryin sen etupuolelle ja aloin kammata sen harjaa. Kun vaihdoin häntään, Inna antoi Seminalle tehtäväksi voidella Meridan kaviot. Harjasin Zanzan hännän pikaisesti ja aloin voidella sen kavioita. Sain yhden huolettomuus virheen, koska kiirehdin. Zanza käyttäytyi tosi nätisti, mitä nyt välillä näykkäisi jalasta - Nyt voitte ansaita lisää bonus-pisteitä, vaikka letittämällä hevosenne harjan, tai vastaavaa, Inna kertoin. Ongin taskustani liilan värisiä rusetti pampuloita. Letitin Zanzan harjan moneksi pieneksi letiksi ja kiinnitin ne pompuloilla. Tein vielä Zanzan häntään ranskanletin. Kun minulla sitä aikaa oli, vilkaisin Meridaa. Se säihkyi.
Havahduin munakellon pirinään. Se tarkoitti, että aika oli loppunut. Inna käski meidän viedä harjapakit satulahuoneeseen. Kun tulimme takaisin, Inna alkoi laskea pisteitä. Oli hiljaista. Välillä jokin hevonen hörähti. Inna kohotti katseensa taulukosta ja nyökkäsi. - Hoiokilpailun voittaja on... Cami! hän sanoi ja ojensi minulle ruusukkeen. - Jihuu! huudahdin ja halasin Zanzaa. Semina tuli onnittelemaan minua. Annoin lohdutuspalkinnoksi hänelle karkkipussini. -Voi kiitos! Semina kiitti ja halasi minua. Koska kello oli jo puoli kuusi, avasimme letit ja veimme hevoset karsinoihin. -Kuljetaaks samaa matkaa bussille? Semina kysyi. Nyökkäsin. Matkalla puhuimme minun tulevasta tunnista Zanzan kanssa. Olisiko siellä kivaa? Miltä Zanza tuntuisi? Ensimmäiseen vastaan jo kyllä. Siintä olen varma!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 31, 2014 14:20:13 GMT 2
Rati riti ralla... Nousin sängystä ylös. Olin erityisen iloisella päällä. Vedin farkut jalkaani ja mustan hupparin päälle. Hyppelin keittiöön. Nappasin korista omenan ja aloin selailla hippoksen lehteä. Oli niin kaunis päivä! Olin jo eilen päättänyt, että menen tallille ja olen siellä koko päivän. Kahdeksan tai yhdeksän maissa isä sitten hakisi minut. Pakkasin reppuuni paljon hedelmiä ja pari kerrosvoileipää. Niillä kyllä selviäisi! Vedin tennarit jalkoihini ja avasin oven. Ainiin! Fanta unohtui jääkaappiin. Kipaisin hakemassa limsani ja lähdin. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja pakkasta riitti! "Rati riti ralla, tuli talvi halla..." aloin rallatella matkalla tallille. Jos voisin ratsastaa Zanzalla, menisin ilman satulaa maastoon. Harmi vain, että ratsastustuntini olisi 06.02.14 ja nyt oli 31.01.14. No, ainakin saisin hoitaa Zanzaa! Käännyin Vaahterapolkuun vievälle tielle. Näin jotain musta valkoista. Se oli poni! Kaivoin taskustani porkkanan ja kävelin hiljaa lähemmäs ponia, joka ilmestyi Eetuksi. - Sä vintiö kyllä osaat! sanoin Eetulle samalla kun se söi porkkanaa ja lähdin taluttamaan sitä tallille. Tallilla Mila juoksi minun ja Eetun luokse. - Miks Eetu on sun matkas, ja viel ilman riimunaruu?! Mila kysyi. - Se tuli mua vastaan kun olin tulos, sanoin. - Aaa... Sori, Mila sanoi hieman nolona. Sitten hän nappasi Eetun minulta ja vei sen pihattoon. Menin hakemaan Zanzaa tarhasta. Jaoin toisen porkkanan sen ja Meridan kesken. Suukotin Zanzan turpaa, niin kuin olin ottanut tavaksi. Kate tuli hakemaan Meridan, mutta minä jäin vielä hetkeksi tarhaan. Talutin Zanzan sisälle. Emme päässeet hoitopaikalle, koska Kate ja Merida olivat vallanneet sen. Niinpä päätin hoitaa Zanzan sen karsinassa. Hain Zanzan harjapakin ja matkalla pysähdyin rapsuttamaan Meridaa. Oli se kyllä upea näky! Menin takaisin Zanzan luokse. Aloin harjata sitä. Harjatessa löysin siltä jalasta haavan. Hain heti Milan paikalle. Mila kertoi, ettei haava ollut paha ja antoi minulle tehtäväksi pestä ja puhdistaa haava sekä levittää siihen haavavoidetta. Koska en ollut ennen pessyt hevosta, hain Petran apuun. Petra neuvoi minua samalla kun pesin Zanzaa. Kun olin pessyt Zanzan aloin puhdistaa haavaa. En oikeastaan tiennyt mitä pitäisi tehdä. Onneksi Petra tarjoutui puhdistamaan haavan. Sillä välin kun Petra puhdisti haavaa, mietin mistä haava oli tullut. Ehkä tarhasta! - Meen kattoo jos Zanza on saanu ton haavan tarhasta, sanoin ja lähdin ennen kuin Petra kerkesi vastata. Kiersin tarhaa ja toisessa päässä huomasin törröttävän naulan. Siintä se oli varmasti tullut! Kerroin asiasta Milalle. - Osallistuuko Zanza tänään tunnille? kysyin Milalta. Juuri kun Mila oli vastaamassa, hänen kännykkä soi. En koskaan saa kysymyksiini vastausta. Ihan mun tuuria! Kävelin takaisin talliin. Petra oli puhdistanut haavan ja levitin siihen haavavoidetta. Zanza näytti kiitolliselta. Koska se oli vielä märkä, laitoin sille fleeceloimen päälle ja talutin sitten tarhaan. Halasin sen kaulaa. Pian, pian saisin ratsastaa sillä.
Tulee nyt koko ajan tälläsii lyhkäsii ja tylsii Toivottavasti ei haittaa. Ei oikein inspistä löydy...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 31, 2014 16:28:26 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 31, 2014 16:53:11 GMT 2
Zanzalla ei vielä ratsastusloimea ole, nii päätin sellaisen ostaa. Ei kyllä harmikseni löytynyt liilaa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 31, 2014 18:31:48 GMT 2
ILOINEN PÄIVÄ Rallattelen kävellessäni lumista tietä eteenpäin. On kylmää ja lumihiutaleita leijailee taivaalla. Todella kaunis päivä. Mila ajaa ohitseni autolla. Onkohan Mila käynyt kaupassa? Ryhdistäydyn kun talli alkaa näkyä. Alan hymyillä. Kävelen tallin pihaan ja hengitän tuttua tuoksua sisään. Täällä sitä taas ollaan! Nään hoitohevoseni Zanzan taas kerran. Tuntuu kuin Zanza olisi minun ikioma hevonen. No, kai se toisaalta on, sillä vain minä saan hoitaa sitä. Olin ihastunut Zanzaan ensi silmäyksellä, kun katselin Vaahterapolun hevosia. Salasin asian äidiltäni. Vasta kun minut hyväksyttiin hoitajaksi, kerroin äidilleni. Hän ei ollut kovin mielissään... Mutta nyt olin täällä Zanzan luona, enkä miettisi mitään muuta! Kävelen sisälle talliin. Näen Milan lakaisemassa lattiaa. On hauskaa nähdä Mila lakaisemassa lattiaa, koska nainen on joka kerta kun käyn tallilla sisällä. Menen taukohuoneeseen jossa on paljon porukkaa. Moikkaan äkkiä Dinaa ja Petraa. Sitten haen ostamani riimunarun ja sokeripalan. Kävelen ulos tallista raittiiseen talvi-ilmaan. Mietin, kuinka monena päivänä olin jo käynyt hoitamassa Zanzaa. Olikohan niitä neljä? Menen Zanzan tarhan luo, missä asustaa myös musta tilastohevonen Merida. Avaan aidan ja menen tarhaan. Kuiskaan Zanzalle; "Olet kyllä ihanin hevonen." Zanza hörisee ja suukotan sen turpaa. Pian Zanza kyllästyy ja ravaa tiehensä. Hihitän ja kutsun Zanzan takaisin. Nappaan sen kiinni ja laitan narun sen riimuun. Zanza yrittää päästä lehtiapajilleen mutta pidän tiukasti narusta kiinni. Sillä on kai nälkä. "Eikun me mennään talliin", sanon ja vetäisen hellästi narusta. Zanza lähtee löntystelemään perässäni. Pian voin löysätä otettani narusta ja Zanza seuraa. Pian se kuitenkin vetäisee itsensä irti ja menee lehtiapajilleen. Hihitän ja menen Zanzan luo. "Et sä noin voi tehä", sanon sille ja otan narusta kiinni. Yritän saada sen liikkeelle, mutta Zanza ei liiku. "Zanza", kutsun ja lähden kävelemään tallia kohti. Se lähtee kuin lähteekin seuraamaan minua. Zanzan suusta törröttää jäätyneitä lehtiä. Se näyttää huvittavalle. "Sööttiä, söpömpi Zanza..." mutisen. Onneksi Zanza ei karannut! Kun pääsen talliin, talutan Zanzan hoitopaikalle. Kello oli jo kuusi, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Kiinnitän Zanzan molemmilta puolilta kiinni. Sitten haen sen harjapakin ja alan harjata. Harjaan Zanzaa hellin vedoin pehmeällä pölyharjalla. Sain Zanzan todellapuhtaaksi jo sillä! Hieron sitä vielä kumisualla, ja siintä se näyttää nauttivan. Harjaus sujuu hyvin, niin kuin aina. Haen vielä kamman, jolla oion Zanzan harjan. Siitäkään ei koidu ongelmia. Lopuksi tarjoan Zanzalle kuivan ruisleivän palkkioksi hienosta käyttäytymisestä. Palautan harjat ja otan kaviokoukun. Sitten menen sen oikean etukavion viereen ja nostan jalan. Se nousee helposti ylös. Irrotan lumipaakut sen kavioista. Sitten menen oikean takasen luo ja nostan sen. Siinä jalassa Zanzalla on haava, joten se nousee vasta parin yrityksen jälkeen. Zanza näykkäisee minua takareidestä, mutta olen kuin en olisi huomannutkaan. Kun olen saanut kavion puhdistettua, levitän haavaan haavavoidetta. Menen Zanzan toiselle puolelle kaulan alta ja puhdistan etukaviosta liat. Zanza lepuuttaa päätään rentona. Teen toiselle takaselle vielä samat operaatiot. Irrotan kettingit ja lähden taluttamaan Zanzaa riimusta ulos pimeään. Tähdet loistavat taivaalla. Miksei ulkona ollut hevosia? Sitten muistan, että ne on viety jo sisälle. Taluatan Zanzan siis takaisin tallin lämpöön. Olisin halunnut ratsastaa, muuta pitäisi käydä ratsastustunnilla. Sisällä Merida hirnahtaa iloisesti Zanzalle. Zanza vastaa ja talutan sen karsinaan. Suukotan vielä sen samettista turpaa. "Söpöliinini...", mutisen sille. Zanza hörähti kuin sanoen minulle: "Itse olet". Viimein irrotan Zanzasta ja se jää paikalleen syömään heiniään. Hymyilen ja lähden kotiin. Leikitään, että tää on humisen hoitomerkintä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 1, 2014 19:21:24 GMT 2
Taas tallilla Olin taas päättänyt tulla tallille Zanzaa hoitamaan. Oli sumuista, ja vaikea nähdä eteensä. Matkalla olin pari kertaa jo eksynyt väärälle tielle. Mutta tässä sitä nyt oltiin, Vaahterapolussa. Hymähdän, kun joku tyttö valittaa kuinka hänen kyntensä halkesi varusteita laittaesa. Jotkut tallilaiset olivat kyllä idiootteja! Katselin taukohuoneen seinällä olevaa kalenteria. Vielä neljä päivää, että saisin ratsastaa Zanzalla! Hymyilen ja moikkaan huoneeseen tulevaa Reetaa. - Moi Reeta, sanoin ja heilautin kättäni. - Moi! Sessi on kyl söpö! Ihanaa, että saan hoitaa sitä, Reeta sanoi. - Mä tykkään tosi paljon Sessin ulkonäöst, mut Zanza on paras! sanoin ja hymyilin. - No sovitaan sitte niin, Reeta sanoi ja vilkutti. Vilkutin takaisin ja lähdin hakemaan Zanan harjapakkia. Moi Zanza, sanoin ja talutin sen käytävälle. Onneksi Zanza oli sisällä, koska kello oli jo niin paljon. Muuten olisin varmaan ottanut väärän hevosen! Syötin taas Zanzalle porkkanan. Kesällä se on varmaan jo niin paksu, ettei jalat yllä maahan Taputtelen Zanzaa hetken, ennen kuin otan pääharjan. Vaikka ulkona olikin sumuista, ajattelin, että käyn taluttelemassa Zanzaa pihalla. Zanzan ylähuuli roikkui rentona, kun harjasin sitä hellin ottein. Otin pakista pölyharjan ja kumisuan. Jonnaaw oli kertonut, että hevosen saa puhtaammaksi jos hieraisee pölyharjaa välillä kumisukaan. Se oli totta! Zanz oikein kiilsi! Lopuksi vielä hieroin Zanzaa kumisualla pyörivin liikkein. Sen jälkeen kyllä houduin harjaamaan uudelleen pölyharjalla. Dina, jota kutsuttiin Tessaksi ja mielestäni tallin ujoin tyttö oli tähän asti tarkkaillut tekemistäni. Sitten hämmästyksekseni hän sanoi: - Harjaatpa sä tarkasti! Mä en pystyis tohon! Purskahdin nauruun. - Ai tarkasti?! Siis mullahan jäi monta likatahraa, sanoin ja virnistin. Dina, tai siis Tessa, hymyili ja lähti. Aloin putsata Zanzan kavioita. Irrottelin kavioista taas lumipaakkuja, mutta vain isompia kuin eilen. Takajalan haava oli jo kokonaan parantunut. Onneksi! Kyllähän siinä rupi oli, muutei sitä haavaksi voinut sanoa. Nostin takasen ylös ja täälä kertaa Zanza ei näykkäissyt. Haavaan siis ei enää koskenut. Siirryn toiselle puolelle ja aloin irrotella lumipaakkuja. Irrotin paakut molemmista kavioisa. Vein harjat ja kaviokoukun pakkiin ja otin kamman. Harjailin tovin Zanzan harjaa. Miten se voi mennä aina niin takkuun vaikka harjaan sen joka päivä? Kohautan olkiani ja harjaan hännän. Zanza hämmästyi kun irrotin kettingit sen riimusta ja talutin sen pihalle. Ulkona näytti samalta kuin aikaisemminkin. Lähden taluttamaan Zanzaa sumuun. Yksi etu sumussa oli: Zanza ei nähnyt missä sen lehtiapajat sijaitsivat Yhtäkkiä Zanza pelästy jotain ja hypähti sivulle. Ilmeisesti jostain oli hypännyt mörkö ja yhtä nopeasti kuin oli tullukkin, se lähti. - Zanza, se mörkö meni jo! sanoin ja raahasin Zanzan pelottavan kohdan ohitse. Zanza teki vielä kaksi sivuloikkaa: yhden kun käännyttiin ja toisen kun menimme uudestaan kohdan ohitse. Vein Zanzan sisälle ja suukotin sitä otsaan. Vaihtelu virkistää! Heilautin kättäni ja lähdin. Minua jäi mietityttämään kohta, missä Zanza oli pelästynyt. Matkalla katsoisin sen! Ulkona törmäsin Milaan. Kerroin Milalle miten Zanza oli hyppinyt sivuun ja, että menisin katsomaan mitä se pelästyi. - Sepä jännää! Oisin tullu mukaan jos ei väsyttäis näin paljoo, Mila sanoi ja haukoteli. Nyökkäsin ja kaivoin repustani taskulampun. Vilkutin vielä Milalle ja lähdin. Menin ojaan ja osoitin taskulampulla metsikköön. Tietysti! Tuo oli jonkun vanha pyörä! Joku oli varmaan unohtanut sen metsään. Työnsin pyörän tallille ja laitoin Milalle tekstarin: - Et sä olis halunnu mukaan. Se oli vaa jonkun vanha pyörä. Toin sen tallille jos joku sitä kaipailee -. Työnsin kännykän taskuuni ja lähdin kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 2, 2014 12:24:08 GMT 2
Talutusratsastusta
On todella valoisa päivä. Nojailen Zanzan tarhan aitaan. Välillä taputan Zanzaa kaulalle. Iiris tulee viereeni. - Moi, hän sanoo. Vastaan nyökkäämällä päätä. - Mikä nyt on? Iiris kysyy. Huokaisen syvään ja sanon: - Ilmotin mut ja Zanzan villeihin koulukilpailuihin. En oo ees ratsastanu Zanzal! - No hitsi! Mutta... Sähän oot jo ilmottanu ittes tosi monelle tunnille ja... Iiris hymyilee. - Ja mitä? kysyn. - Ja mähän voin opettaa sua, Iiris sanoo. - Oikeesti? Voi kiitos! Me osallistutaan helppoon C:hen, sanon. - Okei... Kun mehän mennään seitsemäs päivä maastoon, niin käviskö... Torstai? Iiris kysyy. - No mul on silloi tunti! Ihan tyhmää! sanon. - No keskiviikko sitten. Nähää keskiviikkona taukohuoneessa kello kolme. Moikka! Iiris sanoo ja lähtee. Ennen kuin kerkeän edes vastata, Iiris lähtee. Halaan innoissani Zanzan kaulaa. - Me osallistutaa kilpailuun!
Sisällä Markus lakaisee tallin lattiaa. - Moi! sanon ja moikkaan Markusta. - Markus katselee minua hetken ja vastaa sitten: - Sun nimihän oli Camilla. Sä oot sen Zanzan uus hoitaja. Nyökkään ja otan Zanzan riimunarun. - Meen hakemaan sen sisälle! sanon ja lähden tallista. Minusta on hassua käydä tallilla joka päivä. Johtuen siintä, etten ole ratsastanut kertaakaan. No, eihän se mitään haittaa! Tallilla on kivaa vaikkei ratsastaisikaan. Työnnän Meridaa edestäni. Ilmeisesti sekin on lähdössä mukaani. - Mä tulin hakee Zanzaa, en sua! hihitn Meridalle kun se nappaa riimunarun kädestäni. - Anna se heti takaisin! huudan sille ja yritän saada narusta kiinni. Zanza katsoo huvittuneena touhuamme. Pian aidan ympärille kokoontuu enemmän väkeä. Lopulta kun saan riimunarun Meridalta, yleisö rupeaa aplodeihin ja taputuksiin. Lopuksi kumarran yleisölle ja nappaan Zanzan kiinni. Kun yleisö hälvenee, talutan Zanzan tarhasta. Sisällä kiinnitän sen hoitopaikalle ja nauran kun se riisuu Markuksen lippalakin. - Hei! Sinä senkin! Anna se heti takaisin! Markus sanoo ja nappaa lakkinsa Zanzalta. Naurelen kun Zanza irvistää Markukselle.
Haen Zanzan harjapakin ja aloitan sen harjaamisen. Talliin kävelee pikku tyttö äidinsä kanssa. Tytön äiti kysyy Riinalta, joka parhaillaan hoitaa Ressua: - Voisiko tyttöni ratsastaa Ressulla? - Sori. Ressulla on tänään tunti, joten sillä ei voi ratsastaa. Menen hätiin ja sanon: - Tyttösi voi ratsastaa Zanzalla, tuolla kirjavalla hepalla. Se on tosi kiltti! - Sehän on jättiläinen! tytön äiti kauhistuu. - Mutta kiltti ja lapsirakas, sanon ja hymyilen sievintä hymyäni. Nainen miettii hetken ja nyökkää sitten: - Hyvä on! Laita se valmiiksi. Hymyilen ja haen Zanzan varusteet. Nostan satulan Zanzan selkään ja asetan sen oikeaan kohtaan ja kiinnitän satulavyön. Sitten otan naulasta suitset ja nostan ohjat kaulalle. - Sitten kuolaimet! sanon Zanzalle ja usutan kuolaimia sen suuhun. Mutta Zanza pitää hampaat tiukasti tanassa. - Zanza! Kuolaimet? Onko tuttu sana? kysyn. Onneksi Zanza ei jaksa leikkiä sitä leikkiä kauaa, vaan ottaa kuolaimet suuhunsa. Taputan Zanzan kaulaa ja haen tytön sekä äidin taukohuoneesta. Tytöllä on jo kypärä päässä.
Talutan Zanzan kentälle ja nostan tytön Zanzan selkään. - Ota ohjista kiinni, ohjeistan noin neljä vuotista tyttöä. - Oletko valmis? kysyn ja tyttö näyttää valmiilta. Lähden taluttamaan Zanzaa ympäri kenttää. Tytön vaaleat hiukset pursuavat kypärän alta ja hän nauraa. Lapsen naurua on ihana kuunnella! - No niin, eiköhän jo riitä, tytön äiti sanoo ja hymyilee silmät kyynelissä. Ilmeisesti lapsen nauru on koskettanut häntäkin. Nostan tytön alas ja tyttö halaa Zanzaa. Hymyilen. Kysyn tytöltä: - Haluatko auttaa sen harjaamisessa? Tyttö vain nyökkää päätään ja lähtee talliin. Katselen hetken tytön perään ja lähden taluttamaan Zanzaa. Otan varusteet Zanzalta ja ojennan pienen harjan tytön käteen. Hihitän kun tyttö harjailee Zanzan jalkoja kuin okenut hevostyttö. Kun tytön piti lähtä, puhdistan Zanzan kaviot. Harja on niin silkkinen, etten edes viitsinyt alkaa sitä kampailla. Talutan Zanzan tarhaan. Jään katsomaan aidalle kun se tekee pari ilopukkia ja juoksee sitten Meridan luo. Haen reppuni sisältä ja lähden kotiin sankassa lumisateessa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 2, 2014 15:58:32 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 2, 2014 19:15:52 GMT 2
Uusia tuttavuuksia
Kävelin tallin taukohuoneeseen. Sohvalla istui Iiris. Esittäydyin ja istahdin hänen viereen. Sitten Iiris esittäytyi. Juttelimme kaikesta: Vaahterapolusta, tallin hevosista ja vähän kaikesta muustakin. Iiris oli mukavan oloinen tyttö. Pian taukohuoneeseen tuli Luna. Moikkasin Lunaa. Iiris ei jaksanut enää istuskella sohvalla, vaan lähti puhdistamaan Kassun varusteita. Juttelin Lunan kanssa tulevista kilpailuista. Pian joku pamauttaa taukohuoneen oven auki ja hyppää sohvalle. - Hellurei! tyttö, jonka tunnistin Riinaksi, sanoi. - Mikä sulla nyt on? ihmettelen. - No lauantai! Maailman paras päivä, Riina selittää. Nyökkään ihmeissäni. Pian Riina lähtee putsaamaan Ressun karsinaa. Koska Lunakin lähti, päätin minäkin lähtä.
Kävelin laitumelle. Halailin Zanzaa kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä Merida lähti pois. Ilmeisesti se kyllästyi. Sitten näen Meridan uuden hoitajan tulevan. - Moi, sanoin. - Moi! Mikä sinun nimesi on? Minä olen Kate ja hoidan Meridaa, Kateksi esittäytynyt tyttö kertoi. Merida hinkkasi päätään Kateen. - Olen Cami, Zanzan hoitaja, esittäydyn reippaasti. Kate nyökkäsi ja lähti Meridan kanssa talliin. Jäin leikkimään hippaa Zanzan kanssa. Päätin odottaa siihen asti, että Merida tulisi takaisin. Muuten Zanza olisi yksinäinen. Näin jonkun naisen kävelevän talliin. Ilmeisesti joku tätiryhmän ratsastaja. Pian nainen tuli ulos. Eikös hänen pitäisi laittaa hevonen valmiiksi? Nainen jäi juttelemaan Milan kanssa. Sitten nainen haki Meridan sisältä ja lähti talliin. Näin Katen katselevan heidän peräänsä. Leikin koko naisen tunnin ajan Zanzan kanssa hippaa. Sitten Kate toi Meridan tarhaan. Halasin Zanzaa ja lähdin Milan luokse pizzalle.
Tuli ylilyhyt! Lasketaanko noiden varusteiden kuvat hoitomerkinnäksi?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 3, 2014 13:45:01 GMT 2
Tällaisen sitten äitipuolen kanssa tekaisin Lisäätkö kanneksi?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 4, 2014 18:12:47 GMT 2
LEMMIKIN ESITTELYÄ
"Fassii! Tule!", huutelen sekarotuiselle koiranpennulleni. Fassi kipittää luokseni ja hyppii iloisesti. "Rauhotu! En vie sua kenellekkään näytille jos oot tollain!", ärjäisen koiralle. Fassi peruuttaa pari askelta ja seuraa nätisti minua taukohuoneeseen. "Oiiii! Mikä toi on?", kuulen Lunan kysyvän. "Se on Fassi. Mun uus koiranpentu", sanon ja hymyilen tytölle. "Olin viime kerral tulos tallilt ja näin tän pikku söpöliinin harhailevan tiellä. Ilmeisesti eksynyt. Odotin pari päivää, ja ei alkanut kuulua, että koira olisi kateissa, niin pidin sen", kerron Lunalle. Mila kävelee huoneeseen. Fassi ryntää tulijan luokse ja hyppii innoissaan Milan päälle. "ISTU! PAIKKA! MAAHAN!" huudan koiralle. Ensin Fassi istuu ja sitten käy makaamaan. Mila menee kyykkyyn ja rapsuttaa Fassia korvan takaa. "Onks tää sun koira?" Mila kysyy. Nyökkään. "Sen nimi on Fassi ja se on sekarotuin" Luna kertoo Milalle. Mila nyökkää ja sanoo: "Se on tosi söpö". Sitten Mila ottaa kahvia ja käy sohvalle istumaan. "Inna värjäs hiuksensa blondeiks", Mila kertoo. Suuni loksahtaa auki. "Oikeest?!" kysyn (tai oikeastaan huudan). Mila nyökkää. "Ja leikkas olkapäille. Se oikeestaan sopii Innalle", Mila sanoo. "Toivottavast!"sanon ja jatkan perään: "Meen nyt hoitaa Zanzan. Moikka! Fassi, tule!"
Kiinnitän Zanzan kettingeillä käytävälle. "Pikku mussukkani. Onko ollu ikävä?" kysyn. Zanza hörähtää ja nyökkää päätään ihan kuin olisi ymmärtänyt kysymykseni. "Ja... Ostin hevosen. Tein karsinapaikka haun sille tänne, Vaahterapolkuun. Toivottavasti tärppää. Voisin aina samalla liikuttaa sut", kerron Zanzalle. Zanza painaa päänsä kylkeeni. "Älä pelkää. Hoidan sua yhtä paljon kuin nytkin. Siintä puheen ollen... käyn hakemassa harjat" sanon ja menen varustehuoneeseen. Inna tulee ovelle. WOW! "Ostiko sä oikeest hevosen? Minkä rotuin se on?" Inna kysyy. En saa sanaa suustani. Niin hämmästynyt olin. "Is..is... islanninhevonen", kakistelen. "Siistii! Inna sanoo. "Mut meen nyt. Moikka! hän huutaa perään. Se hiustyyli tosiaankin sopi Innalle. Pitäiskö munkin värjätä ruskeiks? Kohautan olkiani. Hieron Zanzaa kumisualla pyörivin liikkein. Sitten harjaan irronneet karvat pölyharjalla pois. Zanza lepuuttaa toista takastaan ja torkkuu silmät visusti ummessa. Alan kammata sen harjaa. Voi kuinka monta piirustusta olin jo tehnyt Zanzasta! Niitä oli monta. Piirustukset täyttivät huoneeni seinät. Nojaan Zanzan etuseen ja se nousee. Puhdistan kavion huolellisesti. Sitten siirryn takasen luo ja nostan sen. Haavaa ei enää näkynyt, ei sitten yhtään. Onneksi se oli parantunut. Fassi torkkui karsinan oven edessä. Putsasin loputkin kaviot. Aika on mennyt todella hitaasti. Olen putsannut kaviot ja harjannut Zanzan, eikä siihen mennyt kuin 15 minuuttia! No, ihan sama. Talutan Zanzan karsinaan ja Fassi hätkähtää. "Hyvä kun heräsit. Nyt lähdetään kotiin", sanon ja kävelen autolle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 5, 2014 16:41:10 GMT 2
ENSIMMÄINEN RATSASTUSTUNTI ZANZALLA Hyppelen Fassi perässäni tallin pihalle. Ai mikä ihana päivä! Tänään saisin ratsastaa Zanzalla! Menen ilmoitustaululle. Minulla olisi aikaa vielä 45 minuuttia. Nipistän itseäni. Jep, totta tämä on! Nappaan Zanzan riimunarun ja lähden ulos. Fassi jää viltille tallin taukohuoneeseen. "Moikka Zanza!" sanon kirjavalle hevoselle. "Tänään ratsastetaan!" kerron ja hymyilen. Napsautan riimunarun Zanzan riimuun ja lähden taluttamaan sitä talliin. Moikkaan ohimennen Juliaa joka taluttaa juuri Vikaa talliin. Taputan Zanzaa kaulalle ja vien sen talliin. Harjaan pölyharjalla Zanzan pehmeää karvaa. Se ei ollut oikeastaan edes likainen. Otan pakista kamman ja oion Zanzan harjan nyppimällä lumipaakkuja sieltä. Söötti Zanzani! Puhdistan vielä Zanzan kaviot. Aikaa on vielä rutkasti, ainakin puolituntia! Niinpä letitän Zanzan harjan. Letti meni ihan pieleen! * aikaa kuluu puolituntia* Muut alkavat taluttaa hoitsujaan maneesiin kun minä vielä kiroan letin kanssa. Lopulta luovutan ja olen juuri irrottamassa Zanzaa. Mitä hittoa mä teen? Eihän Zanzalla oo ees varusteita! Inna kävelee ohitseni. "Saat aikaa viis minaa" hän sanoo. Voi hitsi! Haen äkkiä Zanzan varusteet ja laitan ne Zanzalle. Tällä kertaa se ottaa kiltisti kuolaimen suuhunsa. Irrotan Zanzan ja talutan sen tallipihalle. Nousen äkkiä sen selkään ja ravaan maneesiin.
Tällä htkellä Zanza tuntuu hyvältä. Ratsastan muiden viereen riviin. Pian Inna antaa liikkeellelähtö merkin. Napautan pohkeillani Zanzan kylkiä. "No, hopi hopi", sanon hevoselle. Mutta ei, ei se vaan liiku. Mikä siinä nyt mättää? Pian kuitenkin Zanza lähtee löntystelemään eteenpäin. Inna kertoo, että nojasin liikaa eteenpäin. En kuitenkaan ymmärrä Innan ohjetta, joten heitän sen menemään.
Raviympyröillä vauhti vain hidastu ja hidastu. Yritän saada Zanzaa menemään eteenpäin, mutten onnistu. Onneksi Inna ei sano mitään. Ravaamme vielä hetken ja sitten alamme vuorotellen nostaa laukkaa. Nostaessa tuntumani ohjiin katoaa ja laukka ei nouse. Harmikseni Inna komentaa minut erikseen ympyrälle, pyytää ottamaan enemmän tuntumaa ohjiin ja nojaamaan rutkasti taaksepäin, painamalla samalla kantapäät alas. Olen ihan nolona kun kuulen parin tytön kikattavan uralla. Lopulta se laukka nousi.
Taivutan Zanzaa ulospäin pitkällä sivulla ja se hidastaa raviin. Inna käskee minua ottamaan itseäni niskasta kiinni ja näyttämään kuka oikein määrää. Nyt nauru kuuluu vain kovempana. Lehahdan tomaatin punaiseksi. Toivottavasti Inna ei näe! Laukanvaihdot onnistuvat mielestäni lopuksi ihan hyvin.
Lämmittelemme esteillä. Matelemme estettä kohden. Hyppy, alastulo. Kuulen kolahtelua. Niinpä tietenkin! Olemme tiputtaneet kaikki puomit! Huooh... Ehkä tämä tunti ei ole parhain elämässäni... Kun loppu alkoi lähestyä, myös Zanzalta alkoi vauhtia löytyä. Jopa pari ihan hyvää hyppyä tuli. Yhdessä hypyssä satula valahtaa taaksepäin ja horjahdan hieman. Onneksi Inna keskittyy jo seuraavaan ratsukkoon!
Tallissa riisun Zanzan varusteet ja menen pesemään kuolaimia. Julia kävelee ohitseni. "Oli ihan sika kivaa!" hän sanoo. Nyökkään. Oikeasti tunti oli mennyt yli odotusteni Puhdistan kuolaimet ja alan harjata Zanzaa. Nyt se oli hurjan pölyinen ja aikaa kuluu noin tunnin. Ainakaan ei voi moittia etten harjannut kunnolla! Muut ovat jo lähteneet. Niinpä päätän kiirehtiä. Vien Zanzan varusteet ja harjapakin paikoilleen. Sitten irrotan Zanzan ja alan taluttaa sitä pois tallista. Olen juuri lähtemässä tarhasta, kun käännyn ympäri. Juoksen Zanzan luo ja halaan sen kaulaa. "Kiitos. Kiitos ihanasta tunnista" sanon ja suukotan vielä sen turpaa. Sitten lähden hyvillä mielin kotia kohti.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 6, 2014 16:33:21 GMT 2
Maastoon
On upea talvinen iltapäivä. Pyöräilen kohti talleja. Minulla on ollut hurja ikävä hoitohevostani Zanzaa. Olen ollut koko viikon lomalla, ja sillä välin minun hyvä ystävä on huolehtinut kauniista tammasta. Kuvittelen hevosen silmieni edessä: mustavalkoisen harjan ja ylvään, kirjavan rungon. Saavun tallille. Pysäköin pyöräni tallin seinustalle ja hengitän sisään tallin tuttua tuoksua. - Ihanaa olla taas täällä, kuiskaan hiljaa itsekseni. - Eikö vain? Mila, tallin omistaja, laittaa yllättäen kätensä olkapäälleni. - Säikäytit minut, sanon. Yhdessä kävelemme tallien läpi pääsisäänkäynnin luo. Zanza on melkein kauimmaisessa karsinassa, ja kävelen sinne. - Hei, kultaseni. Olen kaivannut sinua. Tervehdin kirjavaa tammaa, ja Zanza näykkäisee hiuksiani. - Oletko kaivannut minua? silitän Zanzan turpaa.
Otan harjan ja harjaan Zanzan karvan puhtaan kiiltäväksi. - Luuletko, että ehtisimme käydä pikaisesti ratsastamassa? Saan työni valmiiksija katson jälkeä tyytyväisenä. Nyt olet entistäkin kauniimpi, Zanza! - Kyllä me todellakin lähdemme nyt ratsastamaan. Haen Zanzan satulan ja suitset. Muutamaa minuuttia myöhemmin Zanza kävelee rauhallisesti ratsastuspolkua pitkin kohti metsään, ja minä hengitän raikasta metsän tuoksua. - Mitä sanot, ravataanko vähän? huikkaan Zanzalle, ja kirjava tamma siirtyy tasaiseen raviin. Nautin olostani. Pari lintua suuntaa kohti tallia, ja polkua reunustavat puut hehkuvat huurteisina. Yhtäkkiä Zanza pysähtyy kuin seinään, ja lennän selästä. - Mitä nyt muruseni? taputan tammaa, ja samassa huomaan, mihin Zanza reagoi - edessä on suuri uroshirvi! Se on valtava pitkine sarvineen. En halua sen lähelle. Hirvi rymistää takaisin metsään yhtä nopeasti kuin oli tullukkin, mutta Zanza on jähmettynyt paikalleen. Se kieltäytyy liikahtamasta. Käsken napakasti hevostani: - Mennään jo, Zanza! Hirvi lähti jo! Lopulta Zanza ottaa pari epäröivää askelta, mutta se tuntuu edelleen epäilevän, että hirvi palaa.
Annan Zanzan kävellä, kunnes se rauhoittuu, ja kehotan sitten raviin. Jälleen nautin luonnosta ja upeasta hevosesta ja kiihdytän tämän hetken kuluttua laukkaan. - Mennään, Zanza! huudan ja painan kannat hevosen kylkiä vasten. Zanza laukkaa kuin tykinkuula. Se lentää. Nauran ja nojaan taaksepäin. On aika palata kotiin. Ravaamme takaisin talleille ja Zanza rentoutuu. Kun olemme takaisin talleilla, linnut ovat yhä hereillä ja laulavat kaunista melodiaa. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Lintujen viserrys kuulostaa niin haikealta. Kyynelistä huolimatta oloni on huoleton. Minulla on upea hoitsu, ihanat vanhemmat sekä hyvä koulu. Zanza kääntää päänsä kohti minua aivan kuin arvaten ajatukseni ja hörähtää tyytyväisenä. Nauran. Elämäni on täydellistä, nyt ja aina.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 10, 2014 9:52:33 GMT 2
ILON JA SURUN KYYNELIÄ Juoksin tallille. Hyppäsin tarhan aidan yli ja valahdin Zanzan kaulaan. "Mun koira... Siis ei Fassi... Se lähti Saksaan eikä... se palaa..." nyyhkytän Zanzan harjaan. Zanza hörisee lohdutukseksi. "Onneks sä oot mun tukena..." sanon Zanzalle ja tarjoan porkkanaa. Tamma ottaa sen tyytyväisenä vastaan ja alkaa rouskuttaa sitä. Meridaa ei näy. Kai se on sisällä. Otan Zanzan riimunarun ja talutan sen sisälle. Harmikseni en kerkeä tänään ratsastaa koska kello on jo niin paljon. Huomenna sitten. Onkohan Milalla rekeä? Jos vaikka lähtisin rekiajelulle! Paha tuuleni on jo poissa. Haen harjapakin ja alan harjata litimärkää hoitsuani. Sitten otan kaviokoukun ja poistan isot tilsat kavioista. Heti parempi. Alan oikaista sen harjaa kammalla. Se on takussa, koska en ole vähään aikaan käynyt tallilla. Pian Zanza hohtaisi. Ehkä sittenkin menisin ratsastamaan. Hain tamman varusteet ja puen ne Zanzalle. Talutan sen tallipihalle ja hyppään selkään. Oho! Kukakohan toi on? En oo koskaa ees nähny, mut komee se on! Hemmetti! Cami, se on sua ainakin 7 vuotta vanhempi! Ryhdistäydy! Kiroan itselleni ja komea mies kävelee ohitseni katsoen minua kummasti. Lehahdan kirkuvan punaiseksi. Napautan pohkeillani Zanzan kylkiä ja se heittää minut yllättäen selästään. Voi hitsi! Nyt se mies viel nauraa. Nousen Zanzan selkään ja lähden tallipihalta. Nyt mennään maastoon! Zanza köpöttelee nätisti polkua pitkin metsään. Tuuli uivertaa puissa ja taivas on pilvetön. Aika kiva ilma, saaneen minun sanoa. Hetkinen... Eikös tänään pitäisi olla vakioryhmän tunti? Vai oliko se tänään? No, ihan sama. Nyt meen maastoon ja sillä selvä. Hyppään alas satulasta ja kaivan kaviokoukun. Zanzan kavioihin on kertynyt isot tilsat. Poistan ne ja taputan tammaa. Se hörähtää. - Ihanaa, että voin jo ratsastaa sulla, sanon ja nousen takaisin satulaan. - Käännytäänkö jo takasin? kysyn Zanzalta joka oma-aloitteisesti kääntyy ja lähtee löntystelemään tallille. Usutan sen laukkaan. Laukkaamme tietä pitkin. Alkaa olla hieman viileä. Hidastan Zanzan raviin ja sen jälkeen käyntiin. - Hieno tyttö... sanon sille. Sitten näen ikäiseni pojan tulevan vastaan. Harmikseni hän kääntyy, enkä saa tilaisuutta tutustua. Tallilla otan varusteet pois ja harjaan Zanzan. - Voinko siivota Zanzan karsinan? kysyn Milalta. - Joo, tietty, Mila sanoo hymyillen. Kun hän lähtee, muistan unen minkä Inna oli kertonut minulle ja purskahdan nauruun. Hihitellen putsaan Zanzan karsinan ja vien tamman tarhaan, missä Merida jo odottaa. Jään tallille miettimään mitä tekisin. No, kai jään vain hengailemaan tänne. Kivaahan täällä on // Muistuttaisin lukemaan täältä kuluvan kuun tuntilistan niin näet, ettet olisi tänään voinut Zanzalla ratsastaa, koska se menee tunnille...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 10, 2014 13:52:19 GMT 2
Rakas Zanza
On lauantaiaamu, ja olen odottanut koko viikon, että saan olla kahden Zanzan, rakkaan hoitsuni ja bestikseni, kanssa. Mutta kun saavun sen karsinalle, ovella roikkuu taas Emma, tuo ärsyttävä pikkutenava. Jostain syystä hän hengailee aina Zanzan karsinan luona. "Sun pitäis olla jo kotona!" "Mutta Zanza potkii... Se haluaa ratsastamaan." "Pysy poissa; se ei ole sun hoitsu." " Se rauhoittui, kun annoin sille omenan. Se tykkää minusta." Olen yleensä mukava pienille heppatytöille, mutta Emma ärsyttää minua. Hän on aina kertomassa, mitä minun pitäisi tehdä hoitsulleni. Ok, Zanza vähän potkii karsinassa. Ja ok, ehkä se haluaa vähän lisää liikuntaa. Mutta hoidan sitä niin hyvin kuin voin. Olenhan tallilla melkein koko ajan! Lopulta Emma häipyy ja saan keskittyä hoitsuuni. "Hei rakas... oma kulta, olen tässä...." Ojennan käteni ja taputan Zanzaa. Avaan karsinan oven ja tartun kiinni riimuun. Silittelen hevosta ja nojaan otsani sen pehmeää turpaa vasten. Tervehdimme aina toisiamme tällä tavoin lähekkäin, kun tapaamme - ja kuuntelemme toinen toisemme hengitystä. Haistan hevosen tuoksun, ja lämmin onnen tunne leviää rintaani. Kun harjaan Zanzaa, mietin, miten kaiki oikein sai alkunsa. Olin saman ikäinen kuin nytkin, kun aloin pyöriä äitini Satun kanssa ratsastuskoululla. Sitten aloin katsella hoitsua ja näin Ismon. Sain Ismon hoitsuksi. Mutta sitten se lähti Innan matkaan. Sitten löysin Zanzan. Se oli vailla hoitsua, ja lumosi minut heti. Kukaan muu ei tehnyt hoitajahakua, joten minusta ja Zanzasta tuli parhaat kaverukset. Jo parin päivän kuluttua se alkoi totella minua ja aloj ratsastaa sillä. "Hei Cami, mitä kuuluu?" Markus ilmestyy talliin, ku olen satuloimassa Zanzaa. Juttelemme hetken, ja avaan karsinan oven lähteäkseni ratsastamaan Zanzalla. "Ei ollakkaan nähty pitkään aikaan. Onko koulussa kiirettä?" " Joo, meillä on projekti meneillä... Siksi en päässyt viikonloppuna tulemaan." Markus sanoo olevansa pahoillaan. "Tosi harmi, kun hieno hevonen joutuu vain seisomaan karsinassaan..." "Tiedän, mutta juuri nyt on tosi paljon läksyjä. Ja pitkiä koulupäiviä."
Olen ollut matkoilla ja harrastan tanssia, joten minun on ollut pakko vähentää ratsastusta, jotta selviän kaikesta. Nyt kun sain sen tanssistipendinkin. Kaksi tallikaveriani auttaa minua Zanzan hoidossa. Kysyin jopa Milalta luvan. "Ratsastaako Vensku Zanzalla torstaisin? Hän ei saanut sidottua Zanzaa kunnolla kiinni. Minun piti käydä auttamassa häntä. Ehkä sinun pitäisi pyytää apua joltain muulta? "Mutta onhan sillä ratsastustunnit..." Markus ehdottaa paria tyttöä, joille voisin soittaa. Kävelemme yhdessä tallipihalle. Markus jatkaa: "Ehkä Zanza on sekaisin? Se on tottunut eri ratsastajiin, mutta vapaapäivinään sinä et ratsastakkaan sillä. Ehkä sillä pitäisi olla toinen hoitaja? En vastaa ja Markus jatkaa: "Sitten voisit keskittyä paremmin koulunkäyntiin ja saisit välillä käydä ratsastamassa." En ikinä. Zanza on minun rakkaani. Zanza hirnahtaa ja polkee maata. Nousen satulaan ja taputan sitä hellästi kaulalle. En jätä sinua koskaan, rakas ystäväni. Ja Markus nyökkää kuin osaisi lukea ajatukseni. "Mieti sitä, Cami." Nyökkään tuima ilme kasvoillani ja huikkaan "hei". Tänään, kauniina lauantaipäivänä, haluan vain olla onnellinen ja nauttia ratsastuksesta. Aamu on vielä varhainen, mutta aurinko paistaa. On kylmä, ja taivas on kirkkaansininen ja pilvetön.
Vietämme Zanzan kanssa ihanan päivän, ja palaan kotiin bussilla vasta iltahämärissä, koko kroppa kipeänä ratsastamisesta. Zanza oli loistava sekä esteillä, että myöhemmin maastossa. Mutta minua itkettää. Suolaiset kyyneleeni valuvat poskiani pitkin, nikottelen ja nojaan otsaani bussin ikkunaa vasten. Alan olla Zanzalle vain tuttu. Tunsin sen, kun hypimme esteitä. Soitin tytöille, joita Markus suositteli, ja he kuulostivat lupaavilta - kunnes kerroin, että kyse on Zanzasta. Siinä vaiheessa he sanoivat, että "ei kiitos." Zanzahan oli unelma hevonen. Mikä siinä oli vialla? Aiemmin minusta oli ihanaa, että Zanza rakasti vain minua. Mutta nyt se on iso ongelma. En halua jakaa Zanzaa toisen hoitajan kanssa, sillä haluan ratsastaa sillä aina kun voin. En ehdi olla tallilla edes neljänä päivänä viikossa. Kysyn Milalta apua. "Cami, missä sinä olet?" Äiti soittaa kännykkääni. Taisin myöhästyä taas illalliselta, ja äiti on raivoissaan, kun en siivonnut huonettani, kuten lupasin. "Olen bussissa ja ihan kohta kotona." "Mikä hätänä? Itketkö sinä?" Nyt itken ääneen enkä välitä, vaikka bussissa joku katsoisi. Oloni on surkea. "En jaksa enää! On hirveää, että olen pelkkä tuttu parhaalle ystävälleni! En halua sitä!" "Mutta kulta, oletko taas jutellut Markuksen kanssa?" Äiti murehtii, ja minusta tuntuu hyvälle, kun hän yrittää lohduttaa minua. "Kulta, keksimme kyllä jonkun ratkaisun..." Kunpa äiti olisi oikeassa. Mutta tilanne vain pahenee. Viikon kuluttua saamme projektimme takaisin ja pääsin vain juuri ja juuri läpi. Opettaja pyytää minua jäämään luokkaan tunnin jälkeen. Hän on huolissaan projektistani. "Ehkä tarvitset tukiopetusta?" Olinpa missä tahansa tai teinpä mitä tahansa, aina joku valittaa, että en riitä! Kyyneleet nousevat silmiini, kun pudistan päätäni ja kerron hänelle ongelmistani Zanzan kanssa. "Mutta Camilla, koulu on paljon tärkeämpää kuin hevonen!" Ei se ole niin yksinkertaista! Zanza ei ole vain hevonen. Se on rakas ystäväni ja tarvitsee minua. Parasta kaveria ei jätetä koulun takia. Yritän selittää opettajalle, mutta sitten luovutan ja soitan uudelleen Venskulle, vaikka hän onkin surkea ratsastaja. Ainakin minun mielestä. "Voisitko huolehtia Zanzasta tänään?" "Valitettavasti en voi. Minulla on menoa." Vensku on kiireinen, kuten myös kolme muuta tyttöä joille yritän soittaa. Lopulta minun on pakko mennä tallille itse. Hevosesta on huolehdittava. Sen harjaaminen on hoitajan velvollisuus.
Kiirehdin bussille ja yritän lukea matikkaa bussissa. Mutta ajatukseni pyörivät Zanzassa. Potkiiko se juuri hermostuneena karsinassaan? Tunnen oloni kurjaksi. Juoksen alas mäkeä tallille ja rämäytän oven auki. Mutta tänään karsinasta ei kuulu potkimista. Matkalla karsinan luo pysähdyn, sillä huomaan, että Emma on karsinassa.Hän seisoo hiljaa otsa painaantuneena Zanzan turpaa vasten - juuri niin kuin minäkin. Ja rakas ystäväni on taivuttanut suuren päänsä alas, niin että pikku tyttö yltää siihen. Heidän välillään hehkuu lämpöä ja hellyyttä. Näyttää ihan siltä kuin he juttelisivat sanattomasti - vain seisoen lähellä toisiaan. Emma taputtaa pienellä kädellään Zanzaa, joka näyttää siltä, ettei haluaisi tytön koskaan lopettavan. "Hei..." Sydämessäni risteilee monia tunteita: Olen mustasukkainen, loukkaantunut, tunnen itseni hylätyksi - mutta ennen kaikkea muistan, miltä se tuntuu. Olla siinä ja seisoa samalla tavalla hevosen edessä. Ratsastushousuissa ja toppaliivissä, mitkä äiti oli ostanut minulle. Sydän täynnä unelmia. Muistan, miten onnellinen olin, kun painoin ensi kerran otsani Zanzan turpaa vasten. Ja silloin tajuan, että Emmalla on aikaa - jota minulla ei ole. Itkenkö? Jos itken, niin lähinnä helpotuksesta. Emma katsoo minua hieman epävarmasti. Zanzakin katsoo ylöspäin, ja näen sen viisaista silmistä, että se tietää jo. Se tietää, että minulla ei ole niin paljon aikaa, kuin Emmalla. "Aiotko ratsastaa sillä?" "Joo... Haluatko auttaa laittamaan sen valmiiksi?" "Kyllä!" Emma loistaa kuin aurinko, ja ojennan hänelle yhden harjoista. Harjaamme pitkään, ja Emma on hyvin huolellinen. Zanza nauttii ja seisoo rauhallisesti karsinassaan. Vaikka Emma on vasta viisi, hän on hyvin varmaotteinen. Hän huolehtii Zanzasta hyvin. "Saanko katsoa, kun ratsastat?" "Haluaisitko hoitaa tällaista hevosta kuin Zanza?" Emma nyökkää hymyillen, ja tajuan, että Emma voisi olla ratkaisu, jota olen etsinyt. Mutta vain viikoksi! Sitten alkaisi hiihtoloma ja minulla olisi aikaa. "Haluatko kokeilla ratsastaa sillä?" "Oi, saisinko...? Kiitos Cami, olet paras!" Emma halaa minua ja avaa karsinan oven nauraen. Kävelemme yhdessä kentälle, ja Emma tanssii ilosta. Hän on niin onnellinen. Olen ylpeä päätöksestäni. Se oli oikea ratkaisu Emmalle, minulle - ja varsinkin Zanzalle, rakkaalle ystävälleni....
Eli halusin vaihtelua tarinoihin, joten tämän ajan ennen hiihtolomaa, kirjoitan Emmasta, joka hoitaa Zanza sen aikaa. Käyhän se? P.s. Tuli toooooosi pitkä!
|
|