|
Post by Mila on May 1, 2017 9:46:58 GMT 2
Yleistunti 11.5. klo 17:00 kentällä
Hevosvaihtoehdot: Paukku, Randy, Tohveli, Tuike (+ 1 yksityinen ratsukko) Mainitse osallistumisesi yhteydessä 2 ratsutoivetta
Osallistujat Julie - Tuike Jannica - Tohveli Nella - Randy Jonna - Paukku Catherine - Pilgrim
Alkukäyntien jälkeen otetaan ohjat tuntumalle ja jatketaan köpöttelyä käynnissä. "Tehkää pitkille sivuille loivaa kiemurauraa."
Kun kiemurauraa oli väännelty pari kierrosta, Helena käski jatkamaan kiemuroiden tekoa ja lisäämään päätyihin isot ympyrät. "Ja muistakaa jälleen kerran ne kulmat ratsastaa oikein. Ei noin niin kuin Pilgrim äsken meni.." "Okei vaihtakaa suunta tulemalla tuolta kulmasta tänne kulmaan. Jannica ja Tohveli ensimmäisenä."
Ratsastajat näyttivät hieman jo kyllästyvän pelkkään käyntityöskentelyyn, joten Helena käski nostamaan ravin. "Jatkakaa tätä äskeistä tehtävää." "Tuikehan näyttäisi menevän todella hienosti! Loistavaa työtä Julie."
Suunnanvaihdoksen jälkeen jatkettiin jälleen kiemuroilla kiemurtelua, mutta laukassa. Randy näytti hieman innostuvan laukkatehtävissä ja Nella sai hetken taistella ex-laukkurin kanssa, jotta se rauhottuisi eikä paahtaisi menemään. Onneksi Randylle oli opit nopeasti mennyt päänuppiin eikä se kauaa jaksanut hölmöillä. "Puuuuuhhh", Nella huokaisi syvään, kun Randy rauhoittui.
"Nyt kun Randykin malttaa laukata maltillisesti, hypätään parit esteet!" Helena kajautti ja kasasi pikaisesti matalan pystyesteen kentän keskelle. Paukkuhan se tulla pyyhälsi esteelle tuulispäänä ja leiskautti esteen yli vaivattomasti. Ruunasta huomasi, että se kyllä piti esteiden pomppimisesta. Tuike ja Randy ei ensimmäisellä kerralla millään olisi halunneet hypätä, mutta pienen eipäs-juupas-leikin jälkeen molemmat lopulta hyppäsivät. Ei ehkä niinkään tyylipuhtaasti, mutta hyppäsivätpäs kuitenkin.
"Kiitoksia kivasta tunnista. Antakaa hevosille pitkät ohjat."
|
|
|
Post by Jonna on May 19, 2017 15:02:24 GMT 2
Allani köpötteli mulle täysin tuntematon poni, joka oli karsinassa pistänyt mut koville tempuillansa. Oltiin kuitenkin keritty tunnille ajoissa ja liikkeelle kaarrostakin pääsin suhteellisen nopeasti. Paukku kuitenkin alkoi nykiä ohjaa heti sen tuntumalle kerätessäni. Eka tehtävä oli ratsastaa pitkille sivuille loivaa kiemurauraa. Ajattelin, että sehän on ihan kivaa ja onnistuu varmasti. Vaan Paukku osoitti luuloni vääriksi kiemurtelemalla miten sattuu ja toisinaan emme päässeet kääntymään edes koko reitille. Toistoilla sain reitin vähän paremmaksi, mutta kohta tehtävään lisätyt ympyrät vaativat taas oman aikansa onnistuakseen. Toisaalta mua ei Paukun pelleily haitannut, oikeastihan mä tykkäsin tällaisistä oman pään omaavista poneista.
Suunnan vaihdon ja samaisten reittien jatkamisen jälkeen me siirryttiin raviin. Paukulla oli mun makuun kivan ponimaiset askeleet, vaikka ravissa pysyminen oli välillä yksi kysymysmerkki. Alkoihan new forest lopulta vähän lämmetä ja ravasi pätkittäin ihan kiltisti. Laukkaan siirtymisessä Paukku nyki ohjaa ja saadessaan edetä meinasi välillä tempo karata turhankin vauhdikkaaksi. Kiemurat eivät myöskään aina pitäneet ihan omaan muotoaan, kun apujen kuuntelu oli Paukun osalta vähän hakusessa.. Lopputunnista Helena ilmoitti meidän hyppäävän vielä muutamat esteet. Mulla ei oikeastaan ollut hajuakaan, millainen hyppääjä ruuna oli. Jo näiden muutamien loikkien perusteella se kuitenkin osoittautui loistavaksi esteponiksi, ja alkutunnin kiukuttelu oli tiessään. Kohta me alettiinkin loppuverkkailla, ja olin kyllä vaikeuksista huolimatta tyytyväinen. Paukkukin vaikutti tosi mukavalta ponimaisine metkuineen!
|
|
|
Post by Catherine on May 20, 2017 17:12:09 GMT 2
Tuntui kummalliselta kävellä Pilgrimillä uraa pitkin neljän muun ratsukon kanssa. Ruunasta kyllä huomasi kuinka se keräsi kierroksia muista, se ei nimittäin ole mikään paras ratsu useamman hevosen seurassa. Mutta kaikkeen se pitää totuttaa, joten tänään sain luvan kärvistellä sen selässä ja menettää hermoni.
Tunti lähti ihan lupaavasti käyntiin, ottaen huomioon hevosen mielentilan. Teimme ihan hyvät kiemurat ja ympyrät, mutta Pilgrim halusi jatkuvasti kiilata kulmat. Potkimalla niihinkin päästiin, heh.
Kun askellaji vaihtui raviin, jokin napsahti pienen ruskean ponini päässä. Se lähti kiitämään ihan hullun lailla ja puri kuolaimeen kiinni. Pyöräytin silmiäni, ja pyrin ensin rauhallisesti saamaan sen taas kuulolle. Noh, suunitelma A ei tuottanut tulosta, joten oli aika siirtyä suunitelma B:hen: pakota se kuulolle. Pilgrim yritti edelleen sooloilla, mutta loppujen lopuksi hänen egonsa antoi hieman periksi, ja pääsimme jatkamaan tehtävää edes hieman sutjakkaammin.
Huomaamattani Helena oli tuonut kentälle pienen pystyn, jota aloimme koko porukka tulemaan. Katselin muiden hyppimistä ja minusta tuntui, että niin myös ratsuni. Meidän vuoron tullessa Pilgrim ampaisi täyteen laukkaan ja loikkasi noin 40 senttimetriä korkean pystyn niin kuin se olisi ollut triplasti suurempi.
Lopputunti sujui ilman suurempia kommervenkkejä.
|
|
|
Post by Mila on May 21, 2017 18:12:16 GMT 2
Catherinelle napsahti tämän maksun myötä supertuntilainen-merkki! Piirrän, kunhan ehdin.
|
|
|
Post by jannica on May 22, 2017 20:13:13 GMT 2
Lampsimme Tohvelin kanssa kentälle muiden perässä maleksien. Tänään oli niin lämmin, että t-paita oli jo hoitaessa liimaantunut selkään, jaiks, kuinka mukavaa! Kaiken lisäksi vuorossa oli Helenan kurin alainen koulutuuppaustunti, jossa ei varmasti hikeä ja kyyneleitä säästelty. Alkukävelyt suoritettuamme Helena komensi ottamaan ohjat tuntumalle ja tekemään loivaa kiemurauraa. Tohvelin kanssa se sujui hyvin, koska muutenkin ruuna kierteli ja kaarteli huvikseen uralta joka suuntaan, eikä minun tarvinnut kuin matkustella mukavasti mukana. Sitten mukaan lisättiin ympyrät ja kulmiinkin piti muistaa ratsastaa, joka meinasi tykkänään unohtua Catherinelta Pilgrimin kanssa. Sitten vaihdoimme Tohveli kärjessä suunnan kokorataleikkaalla ja Helenan saadessa natinaa vastaukseksi saimme vihdoin ruveta verryttelemään ravissa, koska aurinko paistoi todella kuumasti päin. Teimme samaa tehtävää myös ravissa, joka sujui meidän osaltamme ihan kivasti, vaikka Tohvelin ravissa pitäminen olikin työn ja tuskan takana. Emme olleet edes vielä laukanneet, kun tuntui että kaikki energia oli jo imetty jonnekin meistä molemmista (jos nyt Tohvelilla sitä oli ollutkaan).
Julie sai kehuja Tuikkeen kanssa tehtävästä, helppoahan se oli JOS hevonen liikkui omalla moottorilla. Toiseen suuntaan tehtiin laukassa kiemurauraa, joka tuotti Nellalle vaikeuksia Randyn vielä epätasapainoisen laukan vuoksi. Hyvin tyttö kuitenkin sai hevosen pideltyä rauhallisena ja jopa vähän kääntymäänkin kaarteisiin, vaikkei sitä ihan vielä kiemurauraksi voinut kutsua. Tohvelia ei tuntunut laukkaaminen kiinnostavan pätkän vertaa, mutta lopputunnistapa Helena keksikin oivan keinon saada meihin kaikkiin puhtia, hän nimittäin kokosi muutaman matalan pystyn kentälle! Siinä kohtaa alkoivat hevosetkin Tuikkeen kaveriksi heräilemään ja varsinkin Paukku tuntui innostuvan esteet kohdatessaan. Tuiketta ja Randya sen sijaan eivät esteet jaksaneet kiinnostaa ja tytöt olivat vuorostaan vaikeuksissa niiden sujahtaessa ohi kummaltakin puolen estettä Helenan muistuttaessa, että hevonen oli pidettävä ohjan ja pohjan välissä lähestymisissä. Tohveli ylitti matalat pystyt tottuneesti, mutta muutoin hieman tuntui ettei Helena tänään suuremmin jaksanut pienen ponin työskentelyyn paneutua. Mikä oli hyvä asia, koska en olisi sen enempää jaksanutkaan mitään suurempaa rääkkiä. Tunnin lopuksi tarjoiltiin hikisille poneille suihkut.
|
|