|
Post by jannica on Mar 24, 2017 19:25:43 GMT 2
Jos metsään haluat mennä nyt, sie takuulla yllätyt.. Voit takuulla yllättyä avattuasi tämän topan! Jannica on nimittäin luvannut huhtikuussa viedä porukan metsälenkille huhtikuun toisena viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina tehdään rauhallisempi noin kymmenen kilometrin pituinen lenkki ponien kanssa ja sunnuntaina on vuorossa vauhdikkaampi maasto. Matkaan startataan kello kymmeneltä aamulla, joten aamu-unisimpien on parempi jäädä vällyjen alle torkkumaan.. Matkalla laukataan muutamia pätkiä, joten ihan aloittelijoille reissu ei sovi, vaikkemme lujaa menekään. Maastoon saa toivoa ketä tahansa ponia ja myös yksityiset poniratsukot huolitaan mukaan. Ratsukoita otan kaitsettavaksi neljä kappaletta, joten kannattaa heti tulla mukaan, jos mielii. Kuittaustapa paljastetaan vasta aprillipäivänä, ja EI, se ei ole pilaa Jannica - Ginny Veera - Ossi Kuittaus: Kuittaa maastosi joko runolla tai pienellä tarinalla (100-200s) johon ujutat mahdollisimman monta metsän eläintä, jotka maastossa tulivat vastaan tavalla tai toisella!
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 24, 2017 20:11:09 GMT 2
Veera - Ossi / Ginny
|
|
|
Post by jannica on Apr 1, 2017 16:06:17 GMT 2
Kuittauksia otetaan jo vastaan, mukaan mahtuu vielä!
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 10, 2017 11:27:14 GMT 2
Ossi näytti tarhasta hakiessa enemmän mammutilta tai pörröiseltä karhulta, oikeastaa se oli ihan kamalan näköinen. Eipä siinä auttanut kuin alkaa jynssätä sen irtotalvikartaa irti ja toivoa, että saisin pahimmat likapaakut putsattua sen valkoisen, keltaisen, ruskean, harmaan kirjavasta karvapeitteestä irti. Harjaus oli muutenkin tehtävä nopeasti, että pääsisimme Jannican kanssa aikataulussa matkaan ponimaastolle.
Kapusin tallipihassa orin selkään. Sain juuri asettettua jalustimet jalkoihin, kun Ossi säpsähti yhtäkkiä sivulle valtavalla loikalla. Mätkähdin sen kaulaa vasten, mutta pysyin selässä. "Mikäs sille tuli?", ennähdin hämmästelemään, ja huomasin samalla tallipihan ylitse vilistävän harmaapukuisen oravan. "Kurre sai Ossilla pupun pöksyyn.", Jannica naureskeli Ginnyn selästä. "Katotaan miten meidän käy, kun tää on nyt ihan hermoheikko.", vastasin hieman vakavana, vaikka kyllä tuo äskeinen oravan pelästyminen hieman naurattikin. Lähdimme perätysten kulkemaan kohti maastopolkuja. Ossi nyppi ohjasta ja oli levottoman oloinen. Minä puolestani koitin istua rauhallisesti syvään hengittäen sen selässä. Taisi rauhallinen tahti ja iloinen lintujen viserrys rauhoittaa oriakin, ja Ossin askellus alkoi pikkuhiljaa tasaantua. "Kuulitko tuolla taisi olla jo tikka?", huikkasin Jannicalle ja kuulostelin muutenkin metsän keväisiä ääniä. Pääsimme maastoretken aikana ihastelemaan pellon laidalla ollutta pientä peuralaumaa, johon onneksi tällä kertaa Ossikin suhtautui rauhallisena, tämän lisäksi Jannica näki jäniksen, joka loikki heti karkuun, kun äkkäsi meidät. Muuten koitimme tunnistella laulavien lintujen ääniä, mutta kummallakin oli tästä aika hatarat tiedot, joten lähdimme keksimään omia nimityksiä. Maastomme menikin mukavasti rupatellen ja keväisestä maisemasta ihaillen.
|
|