|
Post by Mila on Mar 13, 2016 18:22:04 GMT 2
Leikkitunti maanantaina 21.3. klo 14:00 läheisellä sänkipellolla.
Osallistujamäärää ei ole mitenkään rajoitettu, joten kaikki halukkaat saavat tulla mukaan. Viimeinen ilmottautumispäivä on 20.3. Ilmottaudu alle. Muista myös mainita ratsusi.
OSALLISTUJAT Jonna - Osmo € Julia - Kiara € Rebekka - Likka Inna - Nekku Carla - Hermione Rosanna - Elli € Veera - Huttu € Jemina - Kakru €
Eihän se pellon pohja missään huippukunnossa ollut, kun ratsukot Helenan ohjeistamana paikalle saapuivat. Nainen oli aikaisemmin käynyt pystyttämässä pellolle viirejä ja kartioita, sekä pari miniestettä. Alkulämmittelyt olikin jo matkan aikana hoidettu, joten niihin ei tuhlaantunut aikaa.
Ensimmäiseksi oli kananmunankuljetus-kilpailu. Jokainen vuoronperään saivat kokeilla, miten onnistuu ratsastaminen lusikka suussa. Pisimmän matkan taivalsivat Rebekka ja Likka. Ravissa kananmunat eivät kyydissä pysyneet paria askelta pidempään...
Seuraavaksi ratsukot jaettiin kahteen joukkueeseen. Ensimmäisessä joukkueessa olivat Jonna, Rebekka, Jemina ja Rosanna. Toisessa tiimissä taas Carla, Julia, Veera ja Inna. Ratsukot saivat tehtäväkseen kiertää yksi kerrallaan pieni pujottelu/estehyppyrata viestin merkeissä. Ensimmäisenä matkaan lähtivät Jonna Osmolla ja Carla Hermionella. Puoliveriset saivat pitää ankkurin virkaa. Viestikilvan vei ensimmäinen joukkue...
Seuraavaksi taas yksilökilpailtiin. Jokaisen tuli kömpiä säkkiin ja hyppiä maalitolpalle. Sehän meni ihan plörinäksi Ellin saadessa kakkahalvauksen kun ympärillä pompittiin vieteriukkojen takia. Ellin paniikki tarttui myös Hermioneen ja kohta tammakaksikko viiletti toisessa päässä peltoa ilman ratsastajiaan/taluttajiaan. Pussihyppelyssä parhaiten pärjäsi Veera ja Huttu, jotka ehtivät päästä maaliin saakka ennen kuin pari hevosta lähti omille teilleen. Seuraavaksi oltiinkin hevosenmetsästysleikkiä, jotta Hermione ja Elli saataisiin kiinni.
Loppu"verryttelyksi" pelattiin peiliä jonkin aikaa ennen kuin oli aika lähteä kotia kohti.
|
|
|
Post by Jonna on Mar 26, 2016 21:54:55 GMT 2
Olin päässyt kokeilemaan tallin uusinta hankintaa, Osmo-ponia. Varustattessa se oli möllöttänyt kun tatti paikoillaan, eikä ollut vaikuttanut yhtään villimältä tapaukselta meidän kävellessä pellolle. Huomasin pellolla esimerkiksi kartioita ja miniesteitä, saipa nähdä mitä tästä tulisi.. Osmo vaikutti kyllä kiltiltä, joskin innokkaalta liikkumaan! Ensimmäisenä tehtävänä oli kananmunan kuljetus lusikassa, jota piti pitää suussa. Minulla tipahti kananmunat maahan jo parisen kertaa maahan ennen liikkeelle lähtöä, kun en saanut pidettyä lusikkaa hampaiden välissä. Sitten kun pääsimme liikkeelle, ei homma muuten vain sujunut - enintään kaksi metriä me päästiin eteenpäin kunnes homma meni taas plörinäksi.
Seuraavaksi Helena kertoi meille joukkueet. Minun kanssa samaan joukkueeseen sattui Rebekka, Jemina ja Rosanna. Minut määrättiin totta kai meidän joukkueesta ensimmäisiksi lähtijöiksi, radalle saimme vastaan Carlan ja Hermionen. Osmo käänteli korviaan hämmästyneenä ja yritti tulkita mitä halusin, ilmeisesti itsekin vähän jännitin. - Ja hep! kuului lupa lähteä ja suuntasimme heti reippaalla poniravilla pujotteluun. Pikku-Osmo kipitti kiltisti korvat hiukan taaksepäin suuntautuneena sinne minne käskin. Hermione tuntui vähän nakkelevan niskojaan jännittyneenä, joten pääsimme pienellä etumatkalla miniesteille. Saavuin ennen vastustajiani maaliin ja seuraavat pääsi lähtemään radalle. Loppujen lopuksi meidän joukkue voittikin tämän leikkimielisen kisan!
Hyppäsin sisälle säkkiin ja valmistauduin lähtöön. Muiden pomppimista oli hupaisaa seurata, mutta kun itse oli vuorossa olikin se yllättän rankkaa! Kerkesin kerran käydä hyppimässä maalitolpalle, kunnes tuli kauhea kohtaus Ellin ja Hermionen johdolla. Osmo olisi mieluusti innokkaana peltoilijana ottanut myös laukkakisaa, mutta pysyi kuitenkin kuuliaisesti ohjan ja pohkeen välissä. - Ihan rauhassa, koetin kuiskailla kun pudonneet ratsastajat laukkailivat ratsujensa perässä. Kun tammat oltiin viimein saatu ruotuun, oli viimeisenä vuorossa peilin pelaaminen. Kovin useasti ei peili vaihtunut kun kaikki hevoset olivat niin virkeinä äskeisen konfliktin johdosta. Pääsimme kuitenkin Osmon kanssa parikin kertaa päätyyn muita vahtaamaan, kun kiltti ruuna totteli pidätteitä nopeasti. Leikin loppuessa suuntasimme erittäin reaktiivisen hevosjoukon kanssa takaisin Vaahtikseen - ihme kyllä kaikki yhtenä kappaleena. Osmo oli kyllä kuuliainen ja mukava poni, jolla menisin mieluusti toistekin!
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 29, 2016 15:55:55 GMT 2
Olin toivonut tämän päivän leikkutunnille Huttu-ruunaa ja sainkin sen. Mukava päästä kokeilemaan erilaisia hevosia, vaikka Iippa onkin mukava(n vaikea) hoidokki. Huttu osoittautui todella rauhalliseksi tyypiksi hoitaa, kavioiden putsaamisestakin selvittiin vaikka jalat eivät millään meinanneet pysyä ylhäällä. Iloinen puheen sorina kuului tallipihalta, kun talutin Huttua sinne. "Missäköhän me tänään ratsastetaan, kun kentällä ei näy mitään.", kuulin Jemiman tuumivan. Talutin Hutun vähän erilleen muista ja jäin odottamaan, että Helena saapuisi pian paikalle. Pian nainen saapuikin. "Nyt tytöt äkkiä ratsaille ja pellolle mars.", Helena komensi tuttuun tapaan. Kiristin vielä satulavyön ja kapusin rauhallisen Hutun selkään. Jättäydyin jonon viimeiseksi ja pian kahdeksan hevosen letka lönkytteli Helenan perässä märälle pellolle. Huttu väisteli vesilätäköitä matkan varrella. Teimme pikaiset alkulämmittelyt pellolla. Tilaa oli hyvin ja saimme lämmiteltyä ratsumme sulassa sovussa. Huttu liikkui rauhallisesti eteenpäin ja meni sinne minne sitä pyysin. Mukavan oloinen heppu. "Aloitetaampas nyt tämä leikkutunti virallisesti." Helena kailotti kovaan ääneen. Keräännyimme naisen ympärille kuulemaan päivän ensimmäisen leikin. Helena ei suostunut paljastamaan olivatko kananmunat keitettyjä vai raakoja, kun alkoi jakamaan meille ratsastajille ensiksi lusikoita ja tämän jälkeen kananmunia. Huttu seisoi onneksi kiltisti paikoilaan hievahtamatta, kun asettelin ensiksi lusikkaa suuhuni ja siihen sitten kananmunaa. "Eihän tää pysy täällä lusikan päällä.", parahdin ja jatkoin :- "Tää ei ainakaan ole raaka." Sain lopulta kananmunan aseteltua lusikalle ja pääsin painamaan pohkeet kiinni Hutun kylkiin. Ruuna otti ensimmäisen askeleen ja kananmuna kierähti hienosti lusikasta ja läsähti maahan. Silmät selällään katselin hidastettuna kananmunan putoamista ja rikkoutumista. Siinä meni meidän suoritus. Siirryin Hutun kanssa sivumpaan ja jäin seuramaan muiden suoritusta. Rebekalla oli omintakeinen, mutta hyvä tyyli. Hän pääsi Likan kanssa ottamaan muutaman raviaskeleenkin lusikka suussa. Taputimme voittaja ratsukolle ja siirryimme viestiin. Minun joukkueeseeni tulivat Carla, Julia ja Inna. Sovimme järjestykseksi Hermione, Huttu, Kiara ja Nekku. Huusimme äänemme käheiksi jo ensimmäisen ratsukon lähtiessä vetämään viestiä. Huttu otti rauhallisesti odottamisen ja itseasiassa koko kisan. Ruuna ei paljon välittänyt kilpaajuoksemisesta vaan lönkötti rauhallista laukkaa tehtäväradan läpi. Esteille ruuna sentään tuli sulavasti ja ylitti puomit ketterästi. Harmitti katsoa, kun toinen joukkue pääsi jo vaihtamaan kolmanen ratsukon, kun me olimme juuri päässeet radan puoleen väliin. Aina ei voi voittaa. Inna sen sijaan veti tyylikkäästi Nekun kanssa ankkurin viran. Heidän vauhdikasta menoa oli ilo seurata. Köhisimme yhteen ääneen, kun Helena kertoi meille seuraavaa leikkiä, pussihyppelyä. Huttu olisi tässä varmasti vahva, ajattelin tyytyväisenä. Oma suoritus voisi tosin epäonnistua kaatumiseen taikka muuhun kämmiin. Pääsimme starttaamaan kolmansina. Otin ruunan ohjista vain päästä kiinni ja toisella kädellä pidin pussia ylhäällä. Saimme lähtöluvan ja lähdin pomppimaan minkä jaloista pääsin. Huttu köpötteli tyyneesti vierelläni pää alhaalla. Käännös meni hieman huterasti, kun Huttu meinasi jatkaa matkaansa suoraaneteenpäin.. Pääsimme maaliin, jossa huomasin Ellin käyvän todella kuumana. Rosannalla oli tammassansa pitelemistä. He olivat meidän jälkeen vuorossa. Rosanna ehti ottaa vain muutaman hypyn, kun Ellilla pimahti päässä. Herkkä tamma ei ymmärtänyt leikkimme perään vaan päätti ottaa jalat alle. Ellin lähdetyä omille teilleen, päätti myös Hermione esittää järkyttynyttä ja säntäsi kaverinsa perään. Tamma kaksikko laukkasi hännät tötteröllä pitkin peltoa. Huttu katseli kummastuneena tammojen perään. "Taisi tulla hevosenmetsästysleikki.", Helena sanoi. En tiedä oliko nainen harmissaan vai huvittunut. Kapusin Hutun selkään ja lähdimme ravamaan karkulaisia kiinni. Elli ja Hermione ravailivat aluksi levottomina mutta tulivat lopulta antamaan kiinni. Inna sai napattua Ellin ja Rebekka Hermionen. Olihan tämäkin ohjelmanumero oikein viihdyttävä. Huttu otti hevosenmetsästyksen oikein rennosti eikä se välittänyt muiden hevosten hermoilusta. Olin ratsu valintaani erittäin tyytyväinen, vaikka viestissä Huttu oli ollut hieman tahmea. Mukava mennä välillä tämmöisillä rauhallisemmilla kopukoilla.
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 12, 2016 16:11:16 GMT 2
”Voi helkkari” kerkeän ajatella ennekuin tajuan tammani jo viilettävän toisella puolella peltoa, minä siinä arviolta keskikohdassa. Taisi olla neiti herkkähipiälle liikaa se semmoinen pussihyppely. Kammetessani ylös mutaiselta pellolta, huomaan myös Carlalla olevan hieman ongelmia oman ratsunsa kanssa, ja piakkoin myös Hermione viilettää häntä tötteröllä Ellin kanssa. Toivotaan että ne eivät ala keskenään tappelemaan.
Seuraava hauskuus onkin hevosenmetsästys. Hieman hämillään oleva Hermione antaakin kiltisti kiinni, mutta Elli haistattelee ja juoksee karkuun minkä kerkeää. Kuintenkin loppupeleissä kun saarramme tamman Julian, Innan, Jonnan ja Veeran kanssa, ei tamma löydä pakoreittiä, ja saan tarrauduttua kiinni ohjiin. Kipuan takaisin selkään, ja loppuleikiksi pelaamme peiliä, jotta hevosia saadaan hieman rauhoitettua(tai riehumaan enemmän), jonka jälkeen matkaamme takaisin tallille.
|
|
|
Post by Julia on Apr 20, 2016 17:47:16 GMT 2
Parhain tunti, millä kannatti aloittaa taas Kiaran säännöllinen treenaminen, oli kyllä leikkitunti. Yleensä tammasta lähti silloin eniten vauhtia ja innostusta, jolloin yhteistyötä oli mukava tehdä. Leikkitunti oli tänään kuitenkin vetisellä pellolla, jonka takia hoidimme alkuverryttelyt matkan aikana. Ei tarvinnut Kiaraakaan kahdesti käskeä ravaamaan, kun tamma jo pinkaisi kavereiden perään. Kananmunankuljetus oli minulle kokemuksesta erityisen vaikeaa, varsinkin kuin allani oli käynin ja ravinsekaista askellajia höseltävä tamma. Kananmuna luiskahti muutaman reippaamman askeleen seurauksena syliini ja siitä Kiaran kavion alle. Puhumattakaan ravista, jossa minun lusikkanikin tippui pellon kuravelliin alta aikayksikön..
Pelleilyn lomasta tunti jatkui vähän "vakavammissa" merkeissä, kun meidät jaettiin kahteen ryhmään. Otimme meidän ryhmässä kilpailun ilmeisesti liian totisesti, kun toinen joukkue voitti meidät leikiten, vaikka Elli riehuikin ja meinasi saada koko joukkueen häviämään meille. Kiaraakaan ei paljon pujottelut kiinnostaneet, vaan se kaatoi tolppia mennessään ja pisti ohjasavuille vastaan kuin pahanmainen pikkukakara! Koska joukkokilpa ei tuntunut iskevän kaikkiin tuntilaisiin, kokeiltiin kilpailuhenkeä myös yksilöllisesti... Nimittäin pussihyppelyllä! Olin vihannut sitä niin kauan kuin vain muistan ratsastaneeni, mutta siinä minä taas pujotin jalkojani jätesäkkiin, Kiaran mulkoillessa minua kuin idioottia. Hyppely vetisessä pellossa tuotti ongelmia, mutta onneksi Kiara seurasi minua tasaisen rauhallisessa käynnissä, kolmen metrin etäisyydellä... Maaliin asti tasainen vauhtimme ei kuitenkaan riittänyt, mutta ainakin rauhoitimme kahta irti päässyttä ja villiintynyttä tammaa!
Peilissä olimme Kiaran kanssa hakoja ja pääsimmekin kertaalleen maaliin, vaikka Innan mielestä Kiaran jalka liikahtikin vielä millin eteenpäin.. Kaikenkaikkiaan Kiara oli matkallamme tallille aika nuutunut kovasta aivojenkäytöstä, että voikai tätäkin kutsua sitten treeniksi!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 28, 2016 16:24:36 GMT 2
Joojoo sama luritus, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäiseksi saimme kokea perinteisen kananmunankuljetus-kilpailun. Kakru oli kuuliainen ja yritti ymmärtää, että mitä minä siellä selässä säädän. Mutta vaikka kuinka kääntelin ja vääntelin pilkukkaan ratsuni selässä, että kananmuna pysyisi lusikassa, se silti tippui jo ensimmäisillä metreillä sylini kautta pellon syövereihin. Seuraavaksi meidät jaettiin kahden neljän hengen joukkueisiin. Omassa joukkueessani oli minun lisäkseni Jonna, Rosanna ja Rebekka. Tehtävänantona oli, että meidän pitäisi kiertää pieni pujottelu/estehyppyrata yksi kerrallaan viestin tapaan. Meidän joukkueesta ensimmäisenä radalle lähti kiitämään Jonna pikkuruisella Osmolla. Kannustin heitä kovaan ääneen, kunnes oman vuoroni tultua pinkaisimme Kakrun kanssa suorittamaan tehtävää. Rata meni ihan hyvin, mitä nyt maalilinjan toisella puolella Kakru teki hallitun siirtymisen sijasta äkkipysähdyksen, jonka seurauksena lensin kuin leppäkeihäs ruunan korvien yli mutaiselle pellolle. Mutta onneksi muut seurasivat silmät tarkkana radalla vielä kilpailevia ratsukoita, niin kipitin nopeasti maasta hevoseni luokse ja hiljaisesti nousin takaisin selkään kenenkään huomaamatta ja kukaan ei likaisista vaatteistani ja viattomasta hymystäni päätellyt yhtään mitään.Seuraavan lajin piti olla pussihyppelyä, mutta se johtikin hevostenmetsästykseen, sillä Elli ja Hermione saivat hepulit muitten hullusta loikkimisesta ja päättivät ottaa ritolat. Itse kompuroin ihan lahjakkaasti pari kertaa itseni maahan saakka, muut olivat lähinnä semmoisia horjumisia 90 asteen kulmassa. Onneksi Kakru jaksoi odottaa korvat hörössä tälläistä sätkivää oliota. Tai sitten se vain säikähti mua niin paljon että ei uskaltanut edes liikkua... Loppuun otettiin vielä iki-ihana peili, joka meni parhaiten näihin tämän tunnin muihin leikkeihin verraten. Pääsimme jopa itsekkin monesti jääneiksi. Sain todella positiivisen kuvan Kakrusta tämän tunnin myötä (vaikka tuli kerran sellainen maastoutuminen), pyydän vamastikkin herraa joskus uudestaan ratsukseni, kun vain tulee sellainen mahdollisuus!
|
|