|
Post by Mila on Oct 16, 2012 13:30:54 GMT 2
YvetteYnniNew forest-poni, tamma Ikä: 7v Säkä: 143cm Hoitaja: Kape (lokakuu -13 -->) Huomioitavaa: Esteillä suojat etusiin Hoitajahistoria:Vilma (heinäkuu - syyskuu -13) Paukkis 10/12 - 12/12
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 17, 2012 12:12:30 GMT 2
Uusi talli ja uudet juorut-Aivan ihanaa, odotan niin innolla jotta pääsen tallille. minä hihkuin -No, kiva että oot innoissasi. Siellä on varmastikkin kivaa. Vastasi luurin toisessa päässä lörpöttelevä kaverini Ella -Joojoo.. Mut nyt pitää mennä, moikka!! sanoin Ellalle -Moii.. Ella huokaisi Suljin luurin ja pinkaisin juoksuun. Juoksin rappuset alas ja hyppäsin autoon. Kaikki tarpeellinen oli mukana, siis puhelin ja lämpösemmät vaatteet. -Ja eikun matkaan... minä hymyilin isälle. Isä tallasi kaasun pohjaan ja niin sitä mentiin. Vaahterapolku oli meitä aika lähellä, mutta silti niin kaukana. Aikamme ajettua isä parkkeerasi auton Vaahterapolun parkkipaikalle. Avasin auton oven ja astuin tunkkaisesta autosta ulos. Hengitin syvään tuota raikasta talli ilmaa. Kävelin tallin ovesta sisään ja huomasin muutamia ihmisiä. Muutama tytöistä hymyili ja pari ihmistä mulkoili. Nostin hartioitani ja kävelin oven eteen jossa luki "TAUKOHUONE" En avannut ovea, jatkoin matkaani. Katselin joka puolelle uteliaana. Kun olin kierrellyt tallilla menin taukotupaan. Avasin oven ja istahdin sohvalle. Joku tyttö istui viereeni ja sitten aloimme jutella. -Hei olen Iida. tyttö hymyili ja katseli minua kysyvästi -Okei, no mä oon Paukkis. virnistin ja huokaisin syvään. Katselin taukotupaa joka oli täynnä ihmisiä. Kun olin aikani sohvalla istunut huomasin saaneeni jo kaksi kaveria. Tai no olin ainakin tutustunut Iidaan ja Lindaan. He molemmat vaikuttivat kivoilta. Kun sitten olimme rupatelleet hetken, menimme hakemaan tarhoista hoitsujamme. Minä hain Ynnin. (siitä on kuva Otin v.punaisen toppa topin taskusta omenan ja houkuttelin sillä ynnin luokseni. Tai ainakin yritin. Ynni katseli ja haisteli, mutta jätti tilaisuuden väliin. Siinä se kyhjötti aidan vieressä. Nappasin rohkeasti tamman päitsistä ja kiinnitin riimun-narun päitsien rinkulaan ja annoin ompun Ynnille. Talutin Ynnin portille ja avasin portin. Ja sitten ihan yhtäkkiä Ynni ryntäsi pois luotani, se pukitteli ja tiehui laukaten talli pihalla. Onneksi se lopulta rauhoittui ja pysähtyi. Otin sen kiinni ja katselin ympärille punastuneena. Talutin tamman talliin ja kiinnitin käytävä naruihin. Hain sitten Ynnin harjat ja menin takaisin Nyffi tamman luo. Eli New forest hoitsuni luo. Otin kopasta suan ja aloin harjata mustaa karvaa, jossa oli hirmuisen kokoisia muta läikkiä. Otin suan lisäksi piikkisuan ja aloin sillä sukia tamman karvaa. Kun Ynnin karvassa ei ollut kuin murusia kuivuneesta murusta, otin pölyharjan käteesi ja pyyhkäisin muruset pois mustasta karvapeitteestä. Selvitin harjan ja hännän takut nopeasti, sillä ne olivat suht takuttomat. Harjasin pää-harjalla Ynnin siron ja kauniin pään ja sitten siirryin kavioihin. Harjasin jalat huolellisesti ja nostin jokaisen neljän jalan vaivattomasti ja putsasinkin ne. Kaikki meni tänään niin hyvin, jollei sitä karkaamista lasketa. kun sitten Ynni tamma oli hoidettu, ajattelin laittaa sen karsinaan. Irrotin tamman käytävä naruista ja talutin sen omaan karsinaansa päitsistä. Sitten lakaisin käytävän kohdan, jossa olin hoitanut ja sotkenut lattian. Vein harjapakin paikoilleen ja menin sitten etsimään Milaa.. Löysin Milan siivoamasta karsinoita. Tervehdin ja kerroin että olen minä ja plaa plaa... -Heii!! Minä olen Paukkis.. sanoin iloisena -No moi, minä olenkin Mila. Tarvitsetko apua tai jotain? Mila kysyi -Empä taida tarvita. Kysyisin vaan, että voisinko vähän ratsastaa tolla Ynnillä? minä kyselin arasti. -Tänään se ei ole tunneilla, joten kai sää voit, mutta mee varovasti. Mila kehotti -No en mää nyt mitään metriäkään ala hyppäämään. Naurahdin -Ehkä se on järkevämpää. Mila hymyili ja jatkoi lannan lastaamista kärryihin. Menin sitten hakemaan Ynnin varusteet ja menin tammulin luo. Laitoin varusteet tangolle ja otin Ynnin käytävälle, sitten heitin satulan sen selkään ja tarkistin että huopa oli suorassa ja että satulavyö menisi kiinni. Kirin vyön vain sen verran, jotta se pysyisi Ynnin selässä. Avasin päitsistä remmin ja pujautin kuolaimet nopsasti Ynnin suuhun. Se kävi helpommin kuin luulin. Laitoin suitsen remmit kiinni ja kun Ynni oli varmis, otin kypärän ja hanskat. Sitten talutin Ynnin kentälle. Kentällä ei ollut ketään, mutta maneesissa muutama yksityinen ratsasti, joten päätin olla häiritsemästä heitä. Pysäitin Ynnin kentällä ja kirin vyön, lsakin jalustimet alas ja pomppasin satulaan. Kirin vielä vyön ja laitoin jalustimet oikean mittaisiksi. Sitten menimme köpöttelemään uralle. Ynnin käynti oli suht tasaista, eikä tammalla ollut kiireitä, eikä laiskuuskaan painanut. Alkukäynnit käveltyämme, keräsin ohjat ja sitten annoin hennosti pohkeita ja oho. Ynni ravaakin jo hyvässä tahdissa. Käänsin Ynniä ympyrälle ja väänsin etuosa- ja takaosa käännöksiä. Kun niitä olin käynnissä ja ravissa koklannut. Otin muutaman pysäytyksen ja peruutuksen. Sitten huomasin että Iida tuli Lindan kanssa katsomaan minua. He sanoivat, että lähtevät myöhemmin maastoon, jotta saisivat katsoa minun ratsastustani. Mikäs siinä. Pyysin tyttöjä laittamaan pari puomia kentälle, ja tytöt tekivät pyynnöstä. Sillä välin kun tytöt laittoivat puomeja, siirryimme Ynnin kanssa käyntiin ja sitten annoin tammulille pitkät ohjat. Päästin jalkani pois jalustimesta ja lepuutin niitä. Kun olimme kävelleet rauhalliset välikäynnit, siirryimme jälleen raviin ja menimme puomeja. Ynni nosteli jalkoja ja liikkui upeasti. Väistökin sujui toistaiseksi ihan hyvin. Otin pääty ympyrät laukassa ja puomit ravissa. Aikamme touhuttua, lopulta siirryimme ravista käyntiin ja jälleen annoin Ynnille pitkät ohjat. Taputin Ynnin kaulaa ja pysäytin sen lopulta kaartoon. Laskeuduin satulasta ja vein sen talliin. Tunti hurahti nopeasti tarkalleen ratsastin kyllä 55 minuuttia, mutta melkein kuitenkin. Riisuin Ynnin varusteista ja harjasin kurat jaloista ja muutenkin tuli tamma harjattua läpi kotaisin. Sitten minä loimitin Ynnin ja vein sen sitten omaan karsinaansa ja tarkistin jalat. Ne olivat kunnossa. Suljin narisevan karsina oven ja lukitsin sen. Ja sittempä puhelimeni soi. Annoin vielä suukon Ynnille sitten isä soitti "pihassa ollaan ja ootetaan" Juoksin tallista pois ja pomppasin autoon. Ja niin sitä mentiin takaisin kotiin. Paukkis ja YnniAttachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 18, 2012 19:45:23 GMT 2
Tänään kävin katsomassa mitä tammulille kuuluu... 18.10.2012 Bissis Reeta ja naurun iloaTallilla sain hakea Ynnin sisälle ja auttaa tuntilasta laittamaan sen kuntoon. Ynni oli oikein kiltisti. Tunti oli nähtävästi mennyt hyvin ja iloitsinhan minäkin onnistuneista hypyistä. Kato kun ne hyppäsi esteitä. Katsoin Ynnin ekan tunnin ja päätin mennä sitten rupattelemaan muiden kanssa. Taukohuoneessa ei ollut juurikaan ketään. Pengoin laukkuani ja löysin sieltä purkkaa. No heitin purkan suuhuni ja aloin lonksuttaa leukojani. Istuuduin sohvalle ja avasin telkun. Pian Markus tuli huoneeseen ja kyseli kaikenlaista. Mm: kuulumisia, kukako oli hoitsu, kokemuksia ja sun muuta omituista. Vastailin kysymyksiin ja sitten Markus lähti. Ja niin tein minäkin, siis sammutettuani telkun. Käytävällä oli joitakin yksäreiden heppoja. Ja ohitseni kävelivätkin muutama omistaja. Jotka menivät tietysti heppojensa luo. Katselin hymyillen vierestä, heidän touhujaan. Sitten menin katselemaan tarhoja. Erica oli tarhassa ja se pitäisi hakea talliin valmiiksi Helppo C-D ryhmän tunnille. Joten päätin viedä tamman talliin. Erica oli toosi kiltti ja köpötteli karsinaansa ihan nätisti. Kun olin sulkenut karsinan oven. Kaksi koiraa juoksivat täyttävauhtia tallipihalle. Pihalla ne sitten riehuivat ja leikkivät. Se oli hauskaa katseltavaa ja sain jälleen hymyillä. Ja yhtäkkiä kuulin takaani, tutun äänen. Se oli meidän luokan bissis tyttö Reeta. Huom yhdellä t-kirjaimella. Hän oli pukeutunut tallille, mini-farkuissa ja tiukassa hupparissa. Korkkaritkin ylitsivät odotukseni. -Moi. minä moikkasin Reetalle -No moi, mitäs rento reiska täällä. Reeta virnisteli -En mitään, tai siis määhän oon ollu tääl jo aika pitkään. (valehtelin, mitäs muutakaan) -Ok.. Mä ajattelin tulla jollekkin tunnille, mut en tiiä kenellä? Ja ajattelin kysyä sulta, kun kerran oot niin fiksu heppa-tyttönen. Reeta ilkkui -Miks sää tuut ees tallille, kun ei hevoset kiinnosta? kysyin ilkeästi -No eks sää tajuu.. Ihmiset muuttuu ja mä haluun näyttää et kyl muutki osaa ku sä ja Ella. Reeta jälleen ilkkui -Älä viitsi Reeta. Sä ymmärrät myhemmin, että ei kannata olla noin siisteillä vaatteilla täällä tallissa. Minä selitin -Just. Reeta kohautti olkapäitään ja lähti kävelemään, ja kurkki karsinan kaltereista eri heppoja. Ja sitten kun hän pysähtyi, Erican karsinalle. Erica pyllyili Reeta päin ja pieraisi. -Hyyyii!! Reeta kiljui. -Mitä sää kiljut? kysyin ilkkuvalla äänen sävyllä ja näytin sääntö lappua. Jossa luki "ei saa huutaa/kiljua tallissa" -Aijjaa. Mutt.. Ärggg... Reeta murahti Reetaa peruutti ja törmäsi omena sankoon ja siitä hän kaatui suoraan pehvalleen kakka-läjään. Minkä Erica oli matkalla karsinaansa luonut. Ja tietysti minä nauroin, sillä Reeta oli niin kömpelö. Kun Reeta oli noussut ja soittanut äidilleen, että hakee hänet. Hän juoksi pihalle ja alkoi vollottaa. Ja taas minä nauroin. Reetan lähdettyä minullekkin taisi tulla tylsää ja päätin lähteä tallilta. Kävin kyllä moillaamassa Miliä ja Ynniä, joka oli juuri kaarrossa. Taputin tammaa poskelta ja rapsutin hetken sen otsaa. Ynni tökkäisi turvallaan minua ja sitten minä lähdin. Odottelin tietysti omaa kyytiäni hetken ja menin sitten kotiin. ~ P&Y
|
|
|
Post by Mila on Oct 19, 2012 4:26:31 GMT 2
Anteeksi että on vähän vastaaminen kestäminen, on taas pari päivää tullu vaan rötvättyä tuolla sängynpohjalla. Kiva tuo ensimmäisen tarinan kuva! Meni hetki tajuta et miten nuo hevoset näyttää niin tutuilta! *olen fiksu, tiedän* Mieluummin nuo vuokrauspyynnöt tuonne vuokraustopana, mutta annettakoon nyt anteeksi! Pistän Erican sulle vuokratuksi 19.11. saakka.. Ja vaihdan hoitopäiväkirjan otsikon. Kirjoitatko muuten Erican vuokratarinat tähän vai teenkö oman? Ah, minä suorastaan nautin kun nuo hevoset jotain sikailee juuri näiden "IhQd44"-tyyppien läheisyydessä!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 26, 2012 18:12:35 GMT 2
kirjoitettu 26.10.-12 /ke & viikonloppu/ lumi valkoinenKe -Jippii!!! Minä huusin herättyäni ja katsoessani ulos ikkunasta. Ulkona satoi lunta ja maa oli valkoinen. Kuusen oksilla riippui lunta ja linnun-ruoka kipolla oli ruuhkaa. Aamupalan syötyäni menin vauhdilla ulos. Ulkona tein lumi enkelin ja lähdin Vaahterapolun tallille. Tai siis isähän minut vei. Tallillakin oli valkoista, vilkuilin tarhoista, olisiko hoitsuni Ynni siellä. No eipä tamma ollutkaan siellä vaan vapaana talli pihalla. Menin Ynnin luo ja otin sen kiinni. Talutin sitten karkulaisen karsinaan. Moikkasin ohi kulkevalle Milalle ja jatkoin matkaani "taukohuoneeseen" Ja siellä oli porukkaa aika mukavasti. Juttelin muutaman tytön kanssa ja menin sitten hakemaan Erica hepan sisälle. Erica seisoi tarhassaan ja katsoi minua, kun tulin sitä hakemaan. Kävelin rohkeasti tamman viereen ja sitten otin sen kiinni. Erica seurasi minua taliin asti ja käytävällä talloi varpaalleni. Ja minä hölmö päästin riimun-narusta irti ja sitten Erica kirmasi pihalle. -Voi eii.. Auts, mun varvas. Miksi ikinä laitoinkaan jalkaani koreteksit? Kysyin itseltäni. Sitten Mila ilmaantui paikalle ja pelkäsin niin että arvasin mitä hän sanoisi. Vastasin tietysti ennen kuin Mila kysyi. -en mä tahallani, se tallo varpaalleni ja ja... Mila keskeytti -Ei se mitään, kyllä me se kiinni saadaan. Mila vakuutti -Aijjaa no sitten... Minä huokaisin hieman nolona. Kun Erica oli saatu kiinni ja tamma seisoi kiltisti karsinassa sidottuna. Päätin harjata sen ja lähteä vähän maastoilemaan. (Viime kerralla olin mennyt kentällä ja se oli hurjaa. Melkein tipuin kun Erica säikkyi hieman lentävää pussia ja sitä riivattua oravaa ja niitä temmeltäviä koiria) Harjattuani Erican hain sen suitset ja sitten yritin parhaani saadakseni sille suitset päähän. Mutta ei millään. Erica nosteli päätään ja piti hampaitaan visusti kiinni. Onneksi lopulta Mila tuli auttamaan ja niin me päästiinkin maastoilemaan. Maastossa oli aivan ihanaa!! Vaikka ilman satulaa meninkin. Erica oli kuuliainen ja liikkui rauhallisesti. Otimme Erican kanssa rentoja ravi pätkiä ja vauhdikkaita laukka pyrähdyksiä. Pellolla otimme lumilaukkaa. Ja sekös oli sitten lumoavaa. Lumi hiutaleet leijjailivat hitaasti maahan ja kasvattivat lumi kasoja entisestään. Puilta saattoi välillä tipahdella kinoksia, mutta Erica ei niistä välittänyt. Palattuamme taas tallille, päätin ottaa loppu verkat maneesin suojassa. Erica oli edelleen toosi kiva ja lopetuttuamme vein tamman loimitettuna pihalle. Menin takaisin talliin ja otin Ynnin käytävälle, sitten hoidin ponin ja menin odottelemaan kyytiäni ja kun kyytiä ei näkynyt, soitin kaverilleni ja he tulivat perheineen hakemaan minua. Viikonloppu -Mitä?? Siis täh, ei kai!! minä kiljuin puhelimessa -Ei se voi. Ihan hirveetä. vastasin Kaverini vuokrasi yhtä hepoa yheltä tallilta ja nyt se poni meinataan lopettaa. -No just. Mun pitää ny lähtee, moikka. moikkasin kaverilleni Ellalle Tallilla oli tänään hyyvin kylmä päivä. Ajatella että kotona mittari näytti jo -8 C:ssiusta!! Ja tallilla pakaksta olikin kymmenen. Mentyäni taukohuoneeseen huomasin unohtaneeni kännykän kotiin. Ja tietysti tutkin taskut sun muut, mutta mikäs tässä. Hain Ynnin sisälle ja katsahdin kelloa. Se olikin jo 12.05 Hoidin hoitsuni huolellisesti turvasta hännän päähän. Tai siis hännän jouhiin. ;D Nostin satulan tamman selkään ja sitten pujotin suitsien remmit solkiinsa ja eikun maastoilemaan. Maastossa oli aika kivaa. Ynni vain lähti vähän lapasesta ja pääsi pukittelemaan. Mutta selässä pysyttiin. Ynni oli tänään tosin aika huimalla päällä. Laukkasin aika pitkiä pätkiä kun Ynni riistäytyi hallinnasta ja ravissakin oli vaikea pysyä mukana. Kun poni kaahaa täyttä vauhtia eteen päin. Ja meno vain kiihtyi tallille päin tultaessa. Mutta vihdoin sain Ynnin hallintaan ja kotiin asti se köpötteli nätisti. Päätin lopettaa jo siihen j vein tammulin talliin. Sitten riisuttuani ratsun, loimitin sen ja vein ulos. Sitten hain Erican ja kävin viskaamassa Ynnille päivä heinät. Vilkaisin jälleen kelloa. Se oli noin 14.30 eli suoraan sanoen 14.29. Että joo... Hoidin Erican nopsaa ja sitten lähdin taluttelemaan itä maastoon. Maastossa menimme pää osin käyntiä, mutta muutama ravi pätkä tulikin siinä otettua. Lauantai oli viikonlopussa kaikkein kaunein päivä, tai ainakin useimmiten. Sillä lauantaisin ei yleensä (huom yleensä) tuule tai sada. Joten tämä ei ollut poikkeus. Tänään oli pilvistä ja lunta leijjaili kivasti eikä tuullut. Eli aika kiva. (mua ärsyttää ku kirjotan "kiva" melkein joka paikkaan!!) Maastoilun jälkeen vein Erican karsinaan ja annoin sen olla sitten siellä. Menin ulos ja huomasin isäni odottavan autossa. Juoksin autoon ja lähdin kotiin.. Paukkis ja pollet Mukava tarina taas. Kiva että jaksat ahkerasti hoitaa sekä Ynniä että Ericaa!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2012 13:11:03 GMT 2
30.10 Valkoista mustalleTänään sain mennä tallille ihan vaan bussilla. Bussi jätti minut tien varteen ja kävelin sitten tallille noin puolessatunnissa. Pysähdyin monesti matkalla, kun tuli niin kamala WC-hätä. No kun reippaasti kävelin, niin pääsin tallille ja juoksin samantien vessaan. Vessassa tein tarpeeni ja sitten menin kurkkaamaan mitä taukohuoneessa tapahtui. Huone oli yllätyksenä ihan tyhjä. Räpsyttelin silmiäni ja suljettuani oven käännyin ja törmäsin Milaan. -Iiik!! Minä ja Mila paruimme, ja huomattuamme toisemme aloimme nauraa. Ihan päätöntä touhua. Aikamme naureskeltua, juttelimme ja kyselimme kuulumisia. Talliin oli kuulemma tullut uusi heppa ja kaikki oli ihan muuten normaalisti. Pian tallissa olikin tusina ihmistä ja tunnistin ainakin Kathreenen, Hentun, Even, Lindan ja uusimma hoitajan Olivian. Kaikki olivat omien hoitsujensa tai hevosen kimpussa. Ja niin minäkin olin pian. Menin hakemaan Ynnin sisälle, hassua muta poni oli melkein valkoinen, tai siis selästä ainaskin. Hoidettuani mustan nyffi hoitsuni hain riimun-narun ja liitin sen Ynnin päitsiin sitten lähdin taluttamaan sitä maastoon. Lunta satoi aika jyrkästi, joten reissumme päätyi puoleen tuntiin. Palasimme tallille ja sitten varustin hoitsuni. Samalla myös itseni sitten eikun maneesiin. Maneesissa touhusivatkin jo Henttu ja Kat. Menin siis mukaan, kun he antoivat. Tunti meni makeasti hypätessä noin 40-60 cm. Ynni oli loistava! Jollei muutamaa kieltoa ja pukkia laskettu. Pysyinhän kummiskin selässä, tai osittain. Tai siis kun tamma kilsi minä roikuin kaulassa kunnes tammuli pysähtyi ja minä vedin itseni takaisin satulaan. Loppu käynnit köpöttelimme lumisessa maastossa. Tässä vielä tällänen sarjakuva. Ei parasta laatua mutta piirsinkin pika pikaa. Lyhyt, mutta ytimekäs tarina. Ja ihana tuo sarjakuva! Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 31, 2012 15:38:24 GMT 2
31.10. Tacata (laita tää kappale soimaa ennen ku luet tacata you tube-Mooi, ihuna höppänä. Minä lässytin kun menin Ynnin karsinalle. Tamma hörisi tyytyväisenä saatuaan rapsutuksia ja maukkaan leivän johon oli upotettu porkkanan ja omenan paloja. Sujautin Ynnille päitset päähän ja talutin sen käytävälle. Käytävällä onneksi ei ollut ruhkaa ja lähes kaikki hepat olivatkin sisällä. Eli voisin nyt hakea harjat ja aloittaa harjaamaan likaista hoitsuani. Palasin harjojen kera Ynnin luo ja huomasin, että se pikku paholainen oli vääntänyt kakat keskelle käytävää. Laskin harjat maahan ja kipaisin hakemassa talikan. Ja kun tulin takaisin huomasin ponin kadonneen. No siivosin kakat ja vein lantalaan. Sitten nappasin Erican ja otin kaksi riimunnarua, jotka kiinnitin päitsiin. Nousin selkään ja eikun seuraamaan kavion jälkijä. Jälkien perässä... Laukkasin Ericalla nopeaa tahtia. Tarkkailin ympäristöä ja tutkiskelin kavion jälkijä. Erica laukkasi tasaisesti ja totteli käskyjäni. Ja kun katsoin oikealle, näin kun musta varjo kiisi metsän halki takaisin tallia päin. Käänsin Erican ympäri ja potkin pollen kylkiä niin, että se ampaisi kiitoon. Ja kun sitten yritin tarkkailla, misää tuo kummallinen varjo olisi, no sehän laukkasi jo meidän edessä. Pyysin Ericaa kirimään tahtia, ja kunnes olimme niin lähellä Ynnin kylkeä, aukaisin yhden riimun-naruista irti ja köysitin Ynnin. Ja kun tamma oli kiinni siirryimme pikku hiljaa ravin kautta käyntiin. Tallin pihalla laskeduin Erican pehmoisesta selästä ja talutin molemmat neidit talliin. Jätin lähinnä Erican karsinaan lepäämään ja hoidin&varustin nopeasti Ynnin. Sitten menin Ynnin kanssa kentälle. Oli kaunis talvinen keskiviikko. Lunta leijjaili joka paikassa ja kinoksia oli kertynyt joka paikkaan. Nostin jalkani jalustinmeen ja pomppasin satulaan, sitten kirin vyön ja käänsin Ynnin uralle. Kenttä oli tasainen ja lanattu. Vainn parin sentin korkuinen lumipeite kenttää peittikin. Ynni haisteli ilmaa ja ravisteli itseään pariin otteeseen. Tavallisten alku käyntien jälkeen, keräsin ohjat ja pyysin Ynniä kävelemään reippaammin. Tamma totteli nätisti. Käänsin Ynnin ympyrälle ja väänsin (yritin vääntää) muotoon. Mikä onnistuikin osittain. Ynni kyllä taivutti kaulaansa mutta pukitti sen sijaan kuin olisi mennyt muodossa. Ja arvaas kuka pysyi pukissa mukana, no minäpä en. Minä se mutkahdin maahan. Istuskelin ja naureskelin maassa ja ihmettelin että mitä oli tapahtunut. nousin kuitenkin ylös ja sitten Mila tuli ja kysyi -Ei kai sattunut, mitä itketkö vai nauratko? -Noo ei muhun hst.hihaaheheh.. Joo ei sattunu, ja teen varmaankin molempia. Sitten Mila poistui paikalta hymyillen. Minä taas nappasin Ynnin ja nousin takaisin satulaan. Pyysin Ynnin raviin ja taivuttelin sitä kunnes tamma taipui tarpeeksi. Otin käynnissä väistöjä ja sitten väli käynnit. Tylsien välikäyntien jälkeen otin ravia ja sitten laukkasin muutaman kerran ja sitten otimme loppuverkat ja lähdimme maastoon loppukäyntien ajaksi. Tunnin jälkeen harjasin Ynnin ja loimitin. Ja sitten menin harjaamaan Erican ja lopulta piti lähteä kotiin. Mukavia nämä sinun tarinasi, vaikka "lyhyitä" ovatkin. Vaikka pitkästi ei ole rustailtu, niin tapahtuu sitäkin enemmän! Onneksi ei käynyt pahasti vaikka Ynnin selästä alas tulitkin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 4, 2012 16:44:41 GMT 2
4.11.-12 esteitäTänäämpä putkahdin tallille het aamusta. Sää oli mukavan raikas ja lumi oli jo hieman sulanut tumman maa pinnan päältä. Istuuduin mukavasti auton etupenkille ja kerroin isälle, koska hänen pitäisi hakea ja näin minä sanoin :- Isä tulethan hakemaan kun soitan? Isä vastaa :- Kyllä muru, hei nyt ollaan perillä. Vastasin isälle hymyillen ja nousin autosta heti kun se oli parkissa. Paiskasin auton-oven kiinni ja kipitin talliin. Tallissa oli vain Markus ja hänen tyttöystävänsä Ilona. Markus katseli minua jonkin aikaa ja sitten moikkasi hymyillen. -Morjens, mikä siun nimi olikaan? Markus virnisti -Mooi, mä oon paukkis. kerroin ujosti -Haluaisitko siivota jonkun krsinan, ennen kuin siivoamme kaikki? Marksu kysyi ystävällisesti. -Joo, taidampa siivota Ynnin ja Erican karsinat. Minä vinkkasin -Kyllä käy, haluaisitko siivota Peikonkin karsinan? Ilona kysyi ivallisesti -Okeei.. minä huokaisin ja tartuin talikkoon. Työnsin kärryt karsinaan ja aloin luoda lantaa. Kylläpä se Erica oli sotkuinen neiti. Minä pohdin ohi mennen. Yhden karsinan jälkeen huokaus ja sitten tyhjentämään lantakärryt lantalaan. Sitten uudet turpeet tilalle ja Ynnin karsinaa siivoamaan. Ynnin karsina oli kyllä toki siistimpi kuin Erican, sillä Ynni oli kakannut yhteen paikkaan, eikä joka paikkaan. Siivottuani Ynnin karsinan, ajattelin putsata hoitsuni ruoka ja juoma astiat, mitkä olivatkin ihan hirveän näköisetn. Ne siivottuani menin Peikon karsinalle ja aloin taas täyttää kärryjä ja kun kärryt oli täynnä vein ne lantalaan ja vaihdoin puhtaat karsinaan. Sitten hain putsattuihin karsinoihin omat asukit ja jätin heistä Ynnin käytävälle. Hain harjat ja aloin sukia sualla Ynnin kuraista karvapeitettä. Kun se oli taas musta, selvitin tamman takkuisen hännän ja harjasin harjan. Sitten nostin kaviot ja putsasin ne. Ompa yksinkertaista. Kun Ynni oli hoidettu huolellisesti, hain sen varusteet. Sitten kun palasin varusteineni Ynnin luo sanoin tammalle :- Tänään hypätään. Ynni katsoi minua kuin olisi järkyttynyt. No laitoin varusteet Ynnille ja itselleni, sitten menimme kentälle ja minä nousin satulaan. Alkuverkat mentyäni, menin pika vällärit ja sitten aloimme pomppia koottuja pystyjä. Lämmittely hypimme ihan pieniä ristikkoja ja nyt pääsisimme pomppimaan korkeampia pystyjä. Lähestyimme 55cm pituista estettä. Ynni laukkaa, kiihdyttää askelia ja hyppää hienosti liitäen esteen yli. Käännän Ynni toiselle esteelle, joka onkin jo ihan 70cm korkea. Ynni laukkaa reippaasti, maatapaukkaavat kaviot liitävät ilmaan ja kolahtavat puomiin, niin että puomi putoaa pidikkeiltä. Henttu nosti puomin takaisin ja me menemme jo kolmannelle esteelle, joka periaatteessa on innari. Kolme estettä töröttää edessämme ja Ynni ravaa kovaa vauhtia, laukka nousee viime hetkillä ja viimeisellä esteellä, vauhti on huumaava. Kaikki puomit pysyivät pidikkeillä ja Ynni jatkaa samaa vauhtia 70cm esteelle, jossa äsken oli puomi tippunut. Yhtäkkiä Ynni alkoi poukkoilla ja minä seison jalustimilla ja olen melkein tippua, onneksi Kathreen osuu paikalle ja saa Ynnin pysäytettyä. Kaikki selvisivät yhtenä palana. Loppuverkat menivät vetreästi ristikoilla ja loppu käynnit tallustimme jälleen maastossa. Ynni oli loppu tunnista oikein oikein kiva. Tallissa oli jo aika kivasti ihmisiä, hoidin Ynnin ja vein sen ulkoloimen kera ulos. Vein sille vielä ison sylillisen heinää ja sitten soitin isälle joka tuli jo vartissa tallipihaan ja eikun kotiin. "MOIKKA" ~paukkis ja Ynni +Erica ja Peikko Hyvä että avitit Markusta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 19, 2012 20:22:21 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 21, 2012 19:20:46 GMT 2
Pika pikaaTänään aika kulki veturinlailla. Eli todella nopeasti. Sää oli hyvin tuulinen ja aurinkokin piilekseli pilvien alla. Oli aika vilpoisaa. Muutama lumikökkäre oli jo sulanut ja tumma maa jo pilkotti lumen alta.. "Voi ei, ei se nyt saa sulaa" minä pohdin mielessäni. Piip piip piip pipipipi.. kuului laukustani, se oli puhelimen viesti ääni. Avasin puhelimeni ja lukaisin viestin. Siinä luki ... "hei vaan paukkis, pääsisitkö tulemaan viikonloppu reissulle tuonne rinteille? T: Ella Mietin hetken ja nyökyttelin hymyille, että se varmaan käy isällekkin. Ja saman tien olin jo virkeämpi. Vaihdoin talli vaatteet ylleni ja lähdin saman tien tallille. Ja tänään kävelisin.... Matkalla kaaduin kolmesti jää paakkuihin ja liukastuin myös lätäkön yllä. -Auts, tää on eka ja viimene kerta ku kävelen tallille. Minä mutisin Jatkoin reippaana matkaa ja sain jälleen viestin puhelimeeni. "Kiva juttu" Vastasi Ella vastasin viestiin "niin on, miustakin" Ja Ella vastasi siihen että "!!!! ;D" Ja samantien saavuinkin tallin pihaan. Venyttelin pikaisesti ja kipitin talliin. Tuntilaiset olivat jo näköjään laittamassa heppoja ja minä menin suoraan auttamaan yhtä Ynnin ratsastajaa, jolla taisi olla ongelmia laittaa satulaa ja suitsia. Kysyin tytöltä tarvitsiko hän apua ja tyttö nyökytti. Tyttö oli aika lyhyt ja varmaan pohti ettei saisi satulaa eikä suitsia korkealle ponille. Vaikka Ynni ei korkea kyll olekkaan, mutta tyttö oli sen verran lyhyt. Autettuani varusteet Ynnille, kysyin tytön nimeä ja tyttö vastasi tarmokkaasti, että hänen nimensä oli Tia. Nyökkäsin ja sanoin olevani Paukkis. Tyttö hymyili ja sitten min lampsin tauko-huoneeseen. Taukohuoneessa olikin jo kivasti porukkaa. Menin rupattelemaan muiden kanssa pöytään, töhersin kukkia käteeni ja naureskelin muitten mukana, vaikka en tiennytkään mistä puhutaan. Yhäkkiä Mila hyppää huoneeseen ja sanoo reippaasti asiansa ja sulkee oven. Huoneesta lähti viisi henkilöä. Mm: minä, Markus, Kathreen, Fyu (kirjotin aika varmaan värin) ja Linda. Kysyin matkalla että mitä se oli sanonu ja kukaan ei malttanu selittää. Ja paikalle päästyämme huomasimme ongelman. Sähkö pylväs oli kaatunut kentän päälle ja rikkonut kentän aidan säpäleiksi. Markus lähti juoksien pois ja muut vain ihmettelimme. Toinenkin ongelma oli, että maneesin katto oli repeytynyt ja se riepottava kappale pelottaisi ääniä tehden hevosia ja sitten syntyisi sekasorto. Minä ehdotin heti hymyillen.. -Menkää maastoon!! Mila katsoi minua kuin hullua ja selitti sitten... -Kyseessä on aloittelia porukka.. Kuka taluttaa kuutta ratsastajaa? -Me! minä vastasin.. -ehei, meitä on viisi ja heitä kuusi, ehei. Ja nyt meitä on neljä, kun Markuskin lähti. Mila ärtyi Sitten Mila meni talliin ja sanoi että tältäpäivältä tunnit peruttaisiin. Koska on tapahtunut vähän kaikenlaista ja niin pois pin. Ratsastajat olivat pettyneitä, mutta heille luvattiin ensikerraksi sellaiset hepat kenellä haluaisivat mennä ja olisi luvassa kauneuskilpailut. Me tytöt hymyilimme, kun tuntilaiset hihittivät ja olivat intoa täynnä. Autoin Ynnin ratsastajaa purkamaan varusteet ponilta pois ja sitten hän lähti. Vein Ynnin pihalle ja katsoin kentälle. Markus oli jo traktorin kanssa vetämässä pylvästä pystyyn. Ja joku oli jo korjaamassa maneesin kattoakin.. Oltuani tallilla vielä hetken ajattelin soittaa kyydin hakemaan ja sitten pääsin takaisin kotiin.. Viikonloppuna luvassa tunturi tarina... T: paukkis Kiva tarina. Ainakin erilainen
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 8, 2012 15:48:19 GMT 2
Ei tuota lappi tarinaa tulekkaa, ei riitä inspis.. Mutta nyt taas hoito-tarina Tänään oli erityisen kireä pakkanen ja täytyi pukea oikein hyvin, jettei tarvitsisi palella. Mutta onneksi tuuli oli painunut muualle, sillä jos se olisi jäänyt olisi pakko jäädä sisälle, mutta nyt tämä on sää kohdallaan!! Max kyytsäsi minut moottoripyörällään tallille. Pysäköityään mopon, minä nousin kyydistä ja halasin lujasti maxia sitten ampaisin talliin. Vilkutin ovelta vielä Maxille ja sitten hän lähti kaasupilvet jättäen. kävelin Ynnin karsinalle, tamma hörisi ja toljotti minua kuin kauhuissaan. Naurahdin ja avasin narisevan oven, menin karsinaan ja otin tamman kiinni. Talutin sen sitten käytävälle ja hain nopaesti sen harjat, sitten aloin harjata Ynniä ja harjattuani nyffi tamman ajattelin loimittaa sen ja sitten viedä sen tarhaan. Heitin siis loimen hoitsuni niskaan ja talutin sen tarhaan. Sen kaveria ei oltu vielä tuotu, joten se joutui odottamaan sitä jonkun aikaa. Mentyäni talliin otin talikon käteeni ja nappasin kottarit, sitten aloin täyttää kottareita ja aina sen täytyttyä kaadoin kaiken lantalaan. Hikeä valui ja tuntui siltä että kuuraisisin vielä koko karsinan näin joulunalla. Ja niin siinä kävi että sieni ja sankko päätyivät käteeni. Kuurasin ja kuurasin likaiset seinät niin että ne olivat puhtaat. Lopuksi pesin ruoka kupit ja toin uudet turpeet karsinaan. Sitten huokaisin ja menin hetkeksi taukohuoneeseen. Juteltuani muiden kanssa puhelimeni soi ja isä soitti, että hän tulisi hakemaan. Sanoin heipat tytöille ja tapasin käytävällä Milan ja tietysti jäin juttelemaan hänen kanssaan. Kuulin auton pysäköivän parkille, joten Milallekkin sanoin heipat ja sittempä kipitin autolle ja lähdin kotiin. paukkis&Ynni lyhykäinen P.S. toivottavasti kelpaa.. P.P.S. teetkö sille yksälle oman vai kirjoitanko tänne molempien tarinat sun muut? Mieluiten kirjoittaisin yhteen päikkyyn.. P.P.P.S. Voitko laittaa nuita kuvia esim Ynnin sivuille tai jotain?? Ehotus vaan..
|
|
|
Post by Mila on Dec 8, 2012 15:56:46 GMT 2
Voit kirjoittaa tähän samaan kyllä vuokratkin Yritän saada itseäni niskasta kiinni ja laittaa näitä teidän kuvia sivuillekkin näkyviin....
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 9, 2012 21:06:13 GMT 2
Mooi!! Tänään tulin tallille heti päästyäni koulusta. Ahersin läksyt taukohuoneessa ja sitten menin moikkaamaan Ynniä. Otin ponin käytävälle ja laitoin kuntoon ratsastustavarten. -Menisinkö koulua vai esteitä? kysyin mustalta tammalta. Nappasin raipan ja talutin päättäväisesti Ynnin maneesiin. Rakensin kolme estettä ja nousin sitten satulaan. Esteet olin laittanut 40cm-60cm korkuisiksi, mutta yhden säädin 80cm:iin. Varkkasin tamman huolella ja aloin pomppia 40 korkuista ristikkoa, Ynni oli loistava. Ei yhtään pudotusta, hyppäsin ristikkoa molemmista suunnista ja kun poni oli taas hallussa kokeilin yhtä hieman korkeampaa 60cm korkuista pystyä. Laukkasimme huimaa päätä esteelle ja juuri kun Ynni oli hyppäämässä tasapainoni petti ja tipahdin maahan ja Ynni melkein talloi minut, mutta huomasi ja loikkasi ylitseni. Makasin maassa jäykkänä, mutta hetken maattuani, nousin ylös ja etsin katseellani mustaa ponia. Ja siellä kulmassahan se seisoi. Lähdin kävelemään tammaa päin, mutta yhtäkkiä tamma lähti kiitolaukkaan ja pukitteli hirmuisesti. Yritin rauhoitella tammaa, mutta se ei ottanut kuuleviin korviinsa. Lopulta se kuitenkin pysähtyi.. Onneksi.. Noustuani takaisin satulaan Ynni oli toistaiseksi ihan kunnossa. Hyppäsin kokeiluksi ristikko ja Ynni hyppäsi sen ihan hyvin. Hyppäsin sitten 60cm pystyä, Ynni ponnisti ja puomi tipahti. -Ei se mitään, jatketaan. sanoin kuiskaten Ynnille Ynni laukkasi rennosti ja ennen korkeaa 80cm pystyä sen laukka hieman kiihtyi, mutta hyppy oli tasainen ja siisti. -Bravo! Max huudahti maneesin reunalta taputtaen käsiään. Siirsin Ynnin raviin ja hymyilin Max. Sitten Ynni pukitti ja minä putosin Ynnin kaulalle, mutta onneksi sain koottua itseni ja istuuduin takaisin satulaan. Max katsoi epäillen, mutta hymyili leveästi tämän jälkeen. Verryttelin kunnolla Ynnin vielä lopuksi ja sitten nousinkin alas satulasta. Max tuli miedän luoksemme ja kävelimme reippasti yhdessä talliin. Riisuin Ynnin varusteista ja pyysin samalla että Max toisi Ynnin loimen. Ja hän toi juuri oikean loimen "ihme" Heitin loimen Ynnin niskaan ja sitten talutin ponin karsinaan ja annoin herkun. Ja lopulta suljin karsinan oven ja menin moikkaamaan Pokea. Poke oli karsinassaan ja hörähti minun tullessani sen luokse. Ojensin kuivan leivän ruunalle ja taputin sen kaulaa. Max:kin taputteli ruunaa, sitten kuulin kun Markus ja Ilona rähjäsivät toisilleen. -Ketä noi on? Max kysyi minulta -He ovat Markus ja Ilona.. Älä välitä heistä. Minä selitin Ilona vilkutti ja hymyili minulle, mutta jatkoi räyhäämistään Markuksen kanssa. Onneksi minun ei tarvinnut enää ratsastaa tänään, sillä Poke menisi tunnilla. Ärsyttää olla lukiossa, käyn lauantai päivisin koulussa, sillä minulla ei nuo tunnit mahtuneet viidenpäivän sisään. ;D Muiskautin Poken poskelle suukon ja sitten suljin karsinan oven. Kävelimme Maxin pyörälle ja sitten sitä lähdettiin pois..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2012 16:33:31 GMT 2
KUN SUHUN IHASTUIN (runo) Näin sut siellä, olit ihmeellisellä päällä, ihastun suhun, vaik oli harmaa päivä, ja sä itkit kuin putous. Sä olit se joka mut sai ymmärtää, et tää maailma romahtaa, jos me unohdetaan, mitä oiken tapahtuu.. Elämä ei vaan pyydä tai anna, se myös ottaa ja tää oli sulle Yvette. www.youtube.com/watch?v=98WtmW-lfeE&NR=1&feature=endscreenHyvästi, anteeksi kun ei mulla aikaa riittänyt.. :`(
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 27, 2013 12:19:50 GMT 2
Tänään Mila äidilleni soitti, vihdoin se onnen päivä koitti. Ynnin hoitsukseni sain, huoneestani tallikamat hain. Sitten tallille mä kiiruhdin, siinä matkalla mä iloisesti hyräilin.
Tallissa Ynnin luokse hyppelehdin, sitä sitten silittelin. "Enempää en vois toivoakkaan, kuin että sun kanssa olla saan." Ynni kullan harjat hain, harjata mä sitä sain. "Sinä olet poni kultainen, kukaan muu ei voi olla sun kaltainen."
Ynnin mä suin ja sitten sille riimun puin. Harjat paikoilleen mä laitoin, porkkanan sitten kahtia taitoin. Toisen puolen Ynnille annoi, "Suo mä rakastan ain," vannoin. Sitten Ynnin tarhaan mä vein ja katselin miten Ynni iloisesti pukitteli. Ihania silmiään se suloisesti räpytteli.
Ynni ja Vilma 1 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 27, 2013 15:10:05 GMT 2
Tämmösen kannen tein
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 28, 2013 23:31:54 GMT 2
2 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 29, 2013 19:18:05 GMT 2
Kun saavuin tallille huomasin jotain erikoista, nimittäin sen että tallilla oli uusi karvakorva joka kurkisti ulos karsinastaan. - Hei vain sinullekkin, sanoin iloisesti punarautiaalle suokille ja silitin sen turpaa. - Hei Vilma, pääsit näköjään jo tutustumaan tallin uusimpaan kauraturpaan, Mila joka oli ilmestynyt yllätten selkani taakse sanoi. - Huh että säikähdin, onko sulla tapana säikytellä muita, tai mä taidan vaan olla niin säikky, mutta joo. On tää ainaskin tosi sulonen, sanoin. - Sen nimi on P.O. Vikarasti, mutta sitä voi kutsua Viaksi, Mila selitti ja rapsutti Vian otsaa. - Ai siis niin kuin Vika vai? kysyin. - Vika, Mila sanoi. - En kyllä ymmärrä mikä tuossa olisi vikana. Se on tosi södekin, sanoin. - Niin on ja ainiin Ynni on tarhassa, voit hakea sen sieltä, Mila kertoi.- No mä taidankin sitten mennä hakemaan sen sieltä, totesin ja lähdin hakemaan tamman riimua ja riimunnarua. Kun olin hakenut narun suunnistin kohti Ynnin tarhaa.
Tarhalla huomasin että Ynni ja sen tarhakaveri Ren oleilivat aivan toisella puolella tarhaa, joten koitin kutsua Ynniä luokseni. - Ynnii. tuu tännee, mutta turhaan, sillä Ynni ei ollut kuulevinaankaan minua. Joten minun piti mennä Ynnin luo. Kun pääsin Ynnin luo tajusin jotain mitä en vielä äsken ollut huomannut, Ynni oli piehtäroinut varmastikkin koko tarhan mutaisimmassa kohdassa. - Jaahas, vai on neiti sitten kieriskellyt mullassa ja mudassa, sanoin tammalle toruvalla äänellä, mutta se viis veisasi minun torumisistani. Sitä kiinnosti enemmän taskujeni sisältö. - Odottappa nyt hetkinen senkin taskuvaras, sanoin Ynnille joka koitti tyhjentää taskujani omenan paloista. Laitoin riimun hoitsuni päähään ja kiinnitin riimunlukon. Sitten lähdin taluttamaan Ynniä tarhan portille päin. Vasta portilla tajusin että Ren oli seurannut meitä ja se ilmeisesti halusi myöskin sisään talliin. - Valitan Ren, en voi ottaa sinua mukkaan. Katsos kun minulla ei ole lupaa siihen, sanoin tammalle ja silitin sen turpaa, mutta Ynni tuli Renin saamasta huomiosta kaatelliseksi ja tuuppasi minua turvallaan. - Hei sitten Ren, hyvästelin Renin ja avasin tarhan portin, josta sitten menimme Ynnin kanssa ulos. Suljin portin ja lähdimme Ynnin kanssa sitten talliille päin.
Kentällä näin Milan ratsastamassa tummanruunikolla hevosella, jonka nimi taisi olla Bella. - Hei Vilma muuten, jos et ole vielä niin voisit tutustua Moonan hoitajaan, Annikka on 9 vuotias ja todella mukava, Mila sanoi ja olen varma että hän myöskin vinkkasi silmää. - Joo juttelen sille jos tapaan sen, vastasin Milalle. Talutin Ynnin omaan karsinaansa ja otin siltä riimun pois päästä. Sitten lähdin hakemaan tamman harjoja satulahuoneesta. - Miten Mila voi päästä niin nuoren hoitajaksi, ehän on vasta 10. Tuskin se edes osaa hoitaa hevosia, kuulin jonkun sanovan satulahuoneessa. En tiennyt kuka sen sanoi, enkä halunnutkaan tietää, mutta siitä huolimmatta menin satulahuoneeseen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja otin sieltä Ynnin harjat. Sitten kiiruhdin takaisin Ynnin karsinaan. - Sinulle kelpaan sellaisena kuin olen, vai mitä, sanoin Ynnille ja halasin sen kaulaa. Millään muulla ei ollut väliä kuin Ynnillä, ihan sama mitä muut ajattellivat minustta. Ynni oli se tärkein, ainaskin minulle, tuumin ja aloitin harjaamaan likaa Ynnin karvoista.
Ynni ja Vilma 3 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 31, 2013 22:18:42 GMT 2
- Ynnii, tuu tännee, kutsun tammaa sen ravatessa kauepana. Ynni pysähtyy, ja katsoo minuun päin, mutta ei tule luokseni. Kävelin ponin luokse ja annoin sille omenan. Samassa huomasin aidan luona vilkuttavan Milan. - Moi Mila, tervehdin tätä ja laitoin riimun Ynnin päähän. Lähdin taluttamaan Ynniä porteille jonne Mila oli ehtinyt yllättävän nopeasti. - Niin, oliko sulla mulle asiaa? kysyin naiselta.- Joo, kyllä on. Tiesitko että hoitajat saavat ratsastaa hoitsuillaan? Mila kysyi.- En, mutta en mä myöskään viitti kun en oo varma uskallanko, mumisin.- Arvasin tuon, mutta mitäs sanoisit jos minä katsoisin ainaskin näin aluksi ettei mikään mene hirveästi pieleen, Mila sanoi ovela hymy huulillaan.- Joo, käyhän se, sanoin hieman yllättyneenä. En ollut nimittäin aavistanutkaan että hoitajat saisivat ratsastaa hoitsuillaan.- Hyvä hyvä, no mutta moi mä meen nyt, Mila sanoi ja kiiruhti jonnekkin.- Minnekköhän sillä oli noin kiire? kysyin mustalta new forestin ponilta jota kiinnosti enemmän olikominulla enemmän omenoita kuin kysymykseni. Tallissa törmäsin Moonan karsinan luona ruskeaan koiraan ja ikäiseeni tyttöön. - Moi, mä oon Vilma, tervehdin tyttöä. - Moi, mie oon Annikka, Moonan hoitaja. Oleks sä Ynnin hoitaja? hän kysyi. - Joo, oon mä ollu jo vähän aikaa, vastasin. - Saako sitä silittää? kysyin Annikalta ja katsoin kysyvästi koiraan.- Saahan Dinoa, mutta varo koskemasta sen päähän! Siitä se ei tykkää, Annika vastasi. Rapsutin koiraa korvan takaa samalla kun juttelimme Annikan kanssa niitä näitä. Annikka oli kuulemma 9 vuotias ja ratsastanut vähän päälle vuoden. Yht'äkkiä Annikka katsoi kelloaan. - Sori mun pitää lähtee, ko mamma tulee kotiin, Annikka sanoi ja rupesi pakkamaan kamojaan. - Moikka, sanoin ja vilkutin Anikkalle joka jo kiiruhti kohti tallin ovia. Sitten hän kääntyi ja sanoi vielä: - Moikka Vilma, näkyillään. - Olipas hän mukava, sanoin Ynnille kun Annika oli lähtenyt. Vilma ja Ynni 4 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 12, 2013 18:04:11 GMT 2
Ynni tarhassa sateella. 5hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 20, 2013 16:39:25 GMT 2
Eka kerta Ynnin kanssa
Olin tallilla auttelemassa joka viikkoisessa siivouksessa. Siivosin Ynnin karsinan ensimmäisenä. Aloitin Ynnin karsinan siivouksen lannanluonnista, sen sain tehtyä äkkiä. Seuraavana puhdistin ruoka- ja juomakupin. Sitten tarkistin seinät, ettei se ollut järsinyt niitä. Löysin pari kohtaa jota oli järsitty. Laitoin kohtiin vähän tervaa, ettei se enää menisi seinää järsimään. Kun siivouksen olin tehnyt hain Ynnin sisälle ja harjasin sen. Kun olin harjannut sen letitin sen harjan. Harjan letittettyäni, puhdistin kaviot. Kun olin kaikki harjat laatikkoon saanut kävin viemässä sen pois varustehuoneeseen. Otin Ynnin karsinasta ja lähdin sen kanssa tarhaa kohti. Tarhaan sen jätin ja kotia kohti lähdin. Tuli lyhyt. Kape ja Ynni 1hm
|
|