|
Post by Mila on Nov 15, 2015 13:36:01 GMT 2
Sammy Wii! Sammy
Puoliverinen, ruuna ikä: 5v
Hoitaja: Oona H. (tammikuu 2016 ->)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 5, 2016 14:11:56 GMT 2
T U T U S T U M I S T A 5.1.2016
Kävelin kohti Vaahterapolkua. Lumi narskui kenkieni alla, hengityskin höyrysi. Hanki oli noussut päivässä jo aika isoksi, mutta onneksi tie Vaahterapolkuun oli aurattu. Tietä El Doradoon ei varmaan ees tarvitse aurata lumilingolla, tai lapiollakaan... Pian tunnilta tuttu talli tontteinee ilmestyi esiin kulman takaa. Kaksi pientä ponia laukkasi villisti pihatossa, Sammy taas piehtaroi tarhassaan. Kävelin Sammyn, Rinjan & Sallin tarhalle, ja pysähdyin aidan viereen. "Sammyy!" viheltelin kirpeän pakkassään vuoksi riekkuvalle Sammylle. Rehellisesti sanottuna resupekan näköinen ruunikko teki äkkipysähdyksen niin että lumi pölähti. Ruunan harja oli takkuuntunut ja sojotti sinne tänne, lumipaakuista puhumattakaan. Mä en voinut olla tirskahtamatta. Nappasin joltain maahan jääneen riimunnarun paleltuneisiin tassuihini, ja pujahdin puuaidan ali sisälle tarhaan. "Hei Sammy", tervehdin syliin tunkevaa ruunaa. Sammy oli kuitenkin ilmeisesti hieman huumorintajuisella tuulella, joten heti, kun olin saamassa riimun hoitsuni päähän, se ryntäsi pierupukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Pilkullinen Rinja katseli Sammyn puuhia hieman hölmistyneenä, Salli taas yhtyi leikkiin. Sammyn hippaleikin säännöt meni niin, että kun olin melkein saanut riimun ruunan päähän, se laukkaa täysiä tarhan toiseen päähän, ja jää odottamaan mua. Ei Sammylle kuitenkaan ärtynyt voinut olla, joten otin leikin vaan huumorilla. Puolisen tunnin hippaleikin jälkeen Sammy tarjoutui itse kiinni. Hikisenä talutin myöskin hionneen Sammyn talliin, ainakaan ei enää paleltanut. Matkalla törmäsin tutun näköiseen naiseen. "Moi! Mä oon Oona, Sammyn uus hoitaja. Mikä on Sammyn karsina?" kysyin häneltä. "Moikka! Joo, mä oon siis Mila, tallin omistaja. Sammy kuuluu tohon Vanilin viereen", Milaksi esittäytynyt nainen sanoi, ja osoitti kauniin väristä, mutta vähän juron näköstä Vanilia. Talutin Sammyn sen viereen, ja päästin ruunan irti. "Leikittikö Sammy muuten sua? Niin hikinen se on", Mila tirskahti, ennen kun lähti vastausta odottamatta omiin hommiinsa. "Joo, kyllä sä vähän taisit", mumisin rauhallisesti jalkaansa lepuuttavalle Sammylle. Rapsuttelin Sammya kevyesti korvan takaa, ennen kuin aloin hommiin.
Pörrötin Sammyn karvaa kumisualla. Ruunikko nautti hoidosta täysin rinnoin, mutta virtaa riitti vielä touhujeni katseluun valppaana. Sammyn korvat lurpattivat sivuille, ja hengitys tuhisi. "Noinko kivalta tuntuu, kun harjataan?" kysyin erittäin tyytyväiseltä ruunalta. "Sammy on aina noin rauhallinen", jonkun ääni kuului takaani. Käännähdin käytävälle päin, Sammykin valpastui. "Jooo, tänään se vaan vähän päätti leikkiä hippaa", puuskahdin. "Heh, ennen Sammy anto helposti kiinni, nykyään se on tullu vähän huumorintajusemmaks", blondi tyttö kertoi, ja silitti samalla Sammyn päätä. Sammy ei tuntunut olevan millänsäkään huomiosta. "Hoitaessa se ei onneks oo keksinyt ainakaan vielä mitään konnankoukkuja", mietiskelin, ja kyhnytin Sammyn turpaa kevyesti. "Ai joo, me ei ollakaan esittäydytty. Mä oon siis Oona, ja hoidan Sammyy. Sä?" muistin. "Joo, mä oon siis Jemina. Mulla on vuokralal yks yksityinen Ulla", Jemina kertoi. "Kiva! Mitä sä aiot tehä sen kaa tänään?" kysyin Jeminalta. "Aattelin vähän hypätä pikkuesteitä", Jemina myhäili. Heitin karvakuorrutuksen saaneen kumisuan pienen puhdistuksen jälkeen harjakoppaan, ja vaihdoin sen pölyharjaan. "Tarviitko apua esteiden kantamisessa?" kysyin Jeminalta. "Joo, se ois kiva. Mä voin kävellä Ullan kaa tästä Sammyn ohi, niin tuu meidän perässä maneesiin kasaamaan esteitä", Jemina sano, jä lähti yksäripuolelle. "Haluutko mun kaveriks kasaamaan esteitä", kysyin Sammylta. Sammy nosti päätään ylös, ja heilutteli korviaan kuuntelemisen merkiksi. "Mä valitsin kyllä maailman parhaan hevosen hoitsukseni", sanoin Sammylle, ja halasin sen korkealle noussutta kaulaa, pehmeä pölyharja kädessäni. Hetken päästä jatkoin rapsuttelun sijaan harjausta. Harjasin Sammyn perusteellisesti kaikkialta, kaviotkin tuli putsattua. "Lääh, miten voikin tulla noin pahat tilsat", läähätin kavioita putsatessani.
Ulla käveli Jeminan kanssa alkukäyntejä. Kasasin Jeminan ohjeistuksella esteitä, Sammy riimunnarun päässä perässä tullen. Tallipäivä oli jonkin ajan päästä paketissa, ja lähdin hyvillä mielin kotiin. Tuli ihan heti ikävä Sammya <3
lisään tähän kuvan jossain vaiheessa
#1, Sammy & tyyppi
|
|
|
Post by Julia on Dec 12, 2016 16:22:36 GMT 2
11.12.2016 RKM - 2. osakilpailu Yläkokossa
"Sehän meni hienosti!" Mila kannusti kun poistuin Sammyn kanssa kouluradalta. "Emmä tiiä.. Ei niin hyvin kun Innalla ja Annalla", sanoin ja Mila kohautti harteitaan. Sammy pärskähti tyytyväisen oloisena ja roikotti päätään, vaikka oli ollut kuin rautakanki koko radan ajan. Jo verkassa huomasin, ettei ruunalla kyllä tänään koulumestaruutta voiteta, mutta kävimme kuitenkin radalla. Palkintojenjaossa Inna ja Veera saivat tänään ruusukkeet koulupuolelta. Toivotin onnea ensimmäiseen esteluokkaan osallistuvalle Noralle, joka oli ollut tyytyväinen ratsuunsa koko päivän. Ilmeisesti Venna oli nähnyt vanhoja heppakamujaan ja luullut pääsevänsä takaisin 'kotiin'. "No, mikäs mielen noin synkäksi vetää?" Inna sanoi ja tökkäsi minua kahviossa kädellään. "Ei mennyt rata hyvin ja mulla on aivan kamala nälkä", sanoin ja ahmin kahvia sekä pullaa niin, että jaksaisin vielä muutaman tunnin heppailla. Inna vaikutti sangen tyytyväiseltä, ja saikin olla. Anna oli tehnyt todella hyvän suorituksen. Toki hänen mielialaansa kohensi myös tämä salaperäinen mies, joka kannusti naista tekstiviesteillä..
Kahvit juotuani puin jälleen kisatakin päälleni ja kipitin hevoskuljetusautolle, jossa meidän poppoo odotti ratsastusvuorojaan. Itse kilpailin vasta viimeisessä luokassa Rasmuksen ja Innan kanssa. Mila jakeli ratsastusohjeita nuorimmille, kun taas me saimme pärjätä omillamme. Kello tikitti nopeasti ja lähdimmekin verkkaamaan hevosiamme miltei samaan aikaan. Rasmus ja Kusti tulivat jo melkein toimeen, Innalla ja Annalla ei ollut ongelmia ja Sammy hyppi allani kuin mikäkin kenguru. Sammy oli juuri sellainen hevonen, että se keräsi kierroksia pakkasesta, eikä -20 asteen pakkanen auttanut yhtään asiaa. Verkkahypyt sujuivat kuitenkin ihan siedettevästi, joten uskalsimme lähteä suorittamaan rataa. Vaikka kaikki esteet tulisi alas, aioin jatkaa loppuun asti.
"Seuraavana viimeinen ratsukko Vaahterapolun ratsastuskoulusta, Julia Luoti ratsullaan Sammy Wii!" kaikui maneesissa ja minä tervehdin jo tuomareita. Mitä nopeammin tämä oli ohi, sitä parempi. Sammy lähti pehmeään laukkaansa ja tuuppasin siihen kokoajan lisää vauhtia. Ruuna hyppi yllättävän siistin radan, okserilla hieman pelotti sen puolikas askel, mutta sitä myöten pääsimme nopeammin maaliin. Raikuvien aplodejen kera poistuimme radalta, jonka valtasi jo seuraava, yksi viimeisimmistä ratsukoista. "Hei sehän meni ainakin hyvin!" Mila kehui ja minä nyökyttelin. "Noo, saatiin ainakin puhdas rata", nauroin ja hyppäsin alas ratsuni selästä. En kuitenkaan kerennyt ajatella asiaa sen koommin, kun tulokset olivat jo selvillä. Ensimmäisistä luokista ei herunut meille voittoja tai sijoja, mutta Mila oli tyytyväinen, vaikka Goljat olikin heittänyt Saran alas selästään.. "Ja viimeisen luokan tulokset. Ajat olivat hyvin tasaisia mutta pieniä, sadasosasekuntin eroja kyllä löytyi. Voitto meni kuitenkin tänään Vaahterapolkuun!" Minä taputin ja oletin Innan ja Annan pääsevän palkintopallille. "Onneksi olkoon, Julia Luoti ja Sammy Wii!" Raikui kaijuttimista ja minä mykistyin. Mitä ihmettä? "No, mitä sä ootat, mee jo!" Mila hoputti vieressäni ja yritti puntata minua jo Sammyn selkään. Vieläkään en uskonut sitä todeksi mutta kun sinivalkea ruusuke ripustettiin Sammyn suitsiin, olin perillä mitä olimme saavuttaneet. Ei ainakaan tultu kakkosiksi niinkuin Saara Aalto!
Kunniakierrosten jälkeen oli aika pakata hevosia autoon. Mila ei malttanut pysyä housuissaan, kun olimme tänään kirineet sijoille monessa eri luokassa. Olipahan kerrankin jotain kerrottavaa taukotuvassa!
|
|