|
Post by Mila on Jan 20, 2015 18:06:21 GMT 2
Bambinya
welara, tamma 11v Hoitaja: Sara (elokuu 2016 ->)
Hoitajahistoria Essi (tammikuu - huhtikuu 2015) Emmi (Syyskuu - Lokakuu 2015)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 20, 2015 21:09:01 GMT 2
Ensi näkeminen
Menin pitkästä aikaa tallille tapaamaan uutta hoitohevostani. Koko päivän olin koulussa melkein pomppinut kattoon odottaessani pääseväni tallille. Onnekseni äitini ymmärsi etten ollut käynyt tallilla pitkään aikaan ja että ikävöin jo hevosten seuraa. Joten äiti lähti viemään minua tallille heti, kun olin valmis koulusta päästyäni. Ei kestänyt kauaa kun saavuin jo tallin pihalle. Muistin miksi pidin niin erityisesti tästä tallista. Se johtui siitä, että täällä kaikki oli niin ystävällisiä ja tunsin olevani kotona. Astui autosta ulos ja henkäisin raitista ilmaa keuhkoihini. Tätä kaikkea olin kaivannut. Sanoin äidilleni, että tulee hakemaan seitsemältä ja lähdin talleille. Vastaan tuli ihmisiä ja monet muistivat minut ja kyselivät miksen ollut käynyt talleilla. Kun menin itse tallin sisälle vastaan tuli Inna, joka oli ollut edellisen hoitohevoseni omistaja ja olimme ystävystyneet. Innakin kysyi samoja juttuja miksen ollut käynyt ja mitä kuuluu, myös Inna toivotteli minut tervetulleeksi takaisin. Minua harmitti etten ollut koulun takia päässyt käymään talleilla tai että sen takia jouduin välillä lopettamaan hoitohevoseni hoitamisen. Mutta olin kiitollinen, että sain taas tämän mahdollisuuden. Menin peremmälle tallin käytävää ja laskin karsina 1.. 2..3..4... ja siinä se oli karsina 9. Aukaisin karsinan oven ja esiin tuli kaunis harmaan värinen tamma. Hän se oli Bambi minun uusi hoitohevonen. Menin lähemmäksi ja Bambi tarjosi minulle heti turpaansa. Olin ikionnellinen. Seisoin siinä vain jonkun aikaan ja silittelin Bambia. Sitten laitoin Bambin kiinni ja lähdin hakemaan varuste huoneesta harjapakkia. Sain huomata, että meillä oli Bambin kanssa sama lempiväri. Päätin jo kotona, että tänään aion vain tutustua Bambiin ensimmäiseksi. Menin takaisin karsinaan ja aloitin ensimmäiseksi harjaamalla selän, jalat ja sitten puhdistin kaviot ja viimeisenä harjasin pään. Tiesin, että tästä alkaa hyvä ystävyys niin, kuin jokaisen aiemman hoitohevoseni kanssa. En voi tehdä sille mitään, että niistä tulee vain osa elämääni. Aika oli rientänyt otin muistoksi meistä kuvan ja sitten riensin viemään kävellen tietysti tavarat paikoilleen ja vielä ennen kuin kukaan tuli hakemaan minua minun oli ihan pakko viettää loppu aika Bambin kanssa. Minä vain katselin sitä ja se katsoi takaisin. Luulen, että se tiesi meistä tulevan läheisiä. Olisin halunnut olla pitempää kuin kaksi tuntia, mikä ei todellakaan tuntunut niin pitkältä. Auto kaarasi pihasta ja kotimatka alkoi. Kerroin koko matkan äidille miten oli mennyt ja miten ihana Bambi oli. Luulen, että toistelin itseäni ja puhuin puhumisen perään ja äiti taisi olla vähän iloinen, kun saavuimme kotiin. Menin omaan huoneeseeni ja printtasin kuvamme ja laitoin sen kehykseen sänkyni viereen. Juuri ennen nukahtamista viimeiset ajatukset olivat mitä teen Bambin kanssa ensi kerralla. En uskonut miten onnellinen olin ennen kuin nyt. Meillä tulisi varmaan olemaan vielä monia hyviä muistoja ja hetkiä ja siitä olin kiitollinen tallin omistajalle, että tunsin kuuluvani tallille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 21, 2015 13:58:03 GMT 2
Ensimmäinen askel
Olin viimeisellä väli tunnilla kun tekstasin äidille, että voisiko hän viedä minut tänään tallille ja muutaman minuutin päästä saapui viesti. ”Olen nyt kokouksessa ja tulen kotiin klo 16, sitten voin viedä sinut.” Kysyin aina äitiä viemään, koska hänen työpäivänsä olivat lyhempiä. Hätkähdin hereille kun välitunti kello soi ja lähdin kohti englannin luokkaa. Tunti meni aika sukkelasti, opettaja kysyi minulta muutaman kysymyksen tarkastaakseen, että olen vielä hereillä. Lähdin kiiruhtamaan ovesta ulos ja Elena paras ystäväni pysäytti minut. ”Minne sinulla on noin kiire?” Elena kysyi. Elenan ei tarvinnut kun vähän aikaa katsoa minua ja sanoi ” Arvaan tallille?” Minä nyökkäsin ja lähdimme eri suuntiin. Minun keskiarvo oli niin hyvä, että pysytin viettämään aikaa muuallakin kuin kirjojen ääressä. Kotimatka meni nopeasti kuunnellessani musiikkia. Avasin etu oven ja menin keittiöön tekemään eväät jotka söisin sitten tallilla. Otin tallivaatteet kaapista ja laitoin ne ylleni. Kerkesin tehdä kotiläksyt ja jutella Elenan kanssa ennen kuin äiti tuli kotiin. Menin alakertaan ” Voitko viedä minut nyt sinne tallille?” Kysyin ja äiti vain henkäisi ja huitoi ovelle päin. Laitoin laukkuuni eväät, lämmintä vaatetta ja puhelimen ja sitten ei kuin menoksi.
Meiltä tallille ei kestä kuin 15 minuuttia autolla, mutta kävellen kestää paljon pitempää. Tajusin matkalla etten voi vain pysyä poissa tallilta enkä haluaisikaan. Pompin penkillä koko ajan, että äiti joutui välillä varoittelemaan. Onneksi äidilläni on hyvä huumori tajua. Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja sitten huomasimme äidin kanssa, että meidän täytyy käydä tankkaamassa ja siinä kesti puoli tuntia pidempää. Minä rauhoittelin itseäni, että on se parempi käydä tankkaamassa kuin jäädä tien päälle. Olin päättänyt jo ajat sitten mitä touhuilen tänään Bambin kanssa ja tänään aioin olla ainakin kahdeksaan astin. Odotellessani äidin tankkaavan serkkuni Erika soitti minulle ja rupattelimme siinä kaikesta. Siitä oli pitkä aika kun viimeksi olin hänen kanssa, se oli silloin kun hoidin Ullaa. Serkkuni oli ihastunut häneen, mutta hän ihastuu jokaiseen hevoseen. Serkkuni ansiosta opin ratsastamaan, koska hän ehdotti menemistä ensimmäistä kertaa tallille, mutta serkkuni joutui muuttamaan pois ja sen jälkeen emme ole nähneet toisiamme.
Vihdoin ja viimein olimme tallin pihassa ja kuten aina sovimme äidin kanssa monelta hakea. Kävelin tallille päin kun nurkan takaa juoksi kissa ja kaksi koiraa. Kissa oli Tohelo ja ensimmäinen koira oli Wienna ja toinen Mico. Ne ovat Milan lemmikkejä. Mico ja Wienna tulevat luokseni nähdessään minut ja rapsuttelen molempia oikein kunnolla, Toheloa taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Nousen maasta ja lähden tallille niin molemmat koirat seuraavat minua kuin seuraa johtajaa leikissä. Kolmas koira Crowley istuu tallin edustalla vahtimassa, ihmettelin paljon miksi koirat olivat vapaalla, koska tunnit olivat käynnissä ja silloin he yleensä ovat häkissä. Koirat haistavat laukussani olevat leivät ja nuuhkii ja nuolee laukkuani. Leikin vähän aikaa koirien kanssa ja sitten menen sisälle talliin. Rakastan leikkiä koirien kanssa ja muutenkin olla niitten kanssa, mutta ajattelin käydä Bambin luona. Menin taukohuoneeseen joka oli täynnä väkeä. Siellä oli Inna, .Cahtherine, Luna ja muita ihmisiä joita en tuntenut. Minä tervehdin kaikkia ja vein laukun naulakkoon ja hain Bambin harjapakin varuste huoneesta.
Bambi oli tuotu jo sisälle talliin ja hän söi heinää kun tulin karsinan ovelle. ” Hei kaunotar” sanoin sille ja se käänsi katseen minuun päin. Bambi oli todella ihana, kuten olin huomannut jo eilen. Vaikka tiesin , että Bambi on kiltisti harjauksen ajan laitoin hänet silti kiinni. Karsinoiden ohi käveli paljon porukkaa, mutten huomioinut sitä. Bambi antoi taas harjata kaiken ihan rauhassa. Huomasin, että välillä tuli uusia oppilaita sisään ja ulos. Tällä kertaa viimeisenä puhdistin kaviot jotka eivät olleet kovin likaiset. Silittelin Bambia ja se näytti nauttivan siitä varsinkin päästä, koska hän laittoi silmät kiinni. Lähdin hakemaan Bambin suitsia ja satulaa, koska ajattelin, että tänään voitaisiin ratsastaa vähän. Menin sisälle taukohuoneeseen jotta voisin tässä välissä syödä eväät jotka olin tehnyt, mutta tällä kertaa siellä ei ollut ketään. Se oli aivan tyhjä, mutta sain ajatella. Menin sohvalle ja söin leipiä kun Catherine tuli sisälle. Tiesin hänestä, että hän on tosi kiltti ja avulias. Emmi pyysi, että söisin pöydän ääressä koska murustelin täydellisesti sitä sohvaa. Oli mukavaa että hän huomautti koska en tajunnut sitä itse ollenkaan. ” Kiitos, Minä olen muuten Essi ja sinähän olet Emmi?” Kysyin jotta voisin miettiä mistä jutella. ” Niin olen Villan hoitaja, Hauska tavata virallisesti.” Emmi oli yksi niistä ihmisistä joita en tuntenut aikaisemmilta vuosilta, mutta oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. No juttelimme siinä minkälaisia meidän hoito hevoset ovat ja mitä yleensä teemme niitten kanssa, myös juttelimme siitä mikä toi meidät juuri tälle tallille. Hevosemme oli yhtä kilttejä ja me molemmat rakastimme vain niitten paijaamista. Juttelimme, että ehkä joskus menemme yhdessä ratsastelemaan.
Lähdettyäni itse taukohuoneesta kävin viimein hakemassa ne ratsastus tarvikkeet ja palasin Bambin luokse. Aloitin satulasta ja se oli helppoa laittaa, olin kuullut että Bambi on todella kiltti ja rauhallinen , mikä oli aika hyvä juttu. Kävin nopsaa vaihtamassa ratsastus saappaani jalkaa ja huivin ja takin laitoin päälle ja myös hanskat, koska ulkona oli aika kylmä. Laitoin Bambille hänen suitsensa ja muistin, että jos Bambilla hyppää esteitä hänelle laitetaan martingaalit, mutta en aikonut tänään vielä hyppiä esteitä joten laitoin suitset päähän ja suojat etu jalkoihin ja olimme valmiita. Katsoin kelloa ja laskin, että hevoset saa yhdeksältä ruuan joten luultavasti kerkiämme ratsastaa noin kaksi tuntia jotta kerkeän äidin tulemiseen.
Taluttelin Bambia kentälle, koska pakkasta oli vain jotain 15 celsiusta pystyi siellä ratsastaa. Menimme Bambin kanssa keskelle kenttää ja laitoin kypärän kunnolla ja hyppäsin selkään. Bambi oli minusta ihan sopivan korkuinen minulle. Lähdin menemään alkukäyntejä ensimmäiseksi. Menimme niitä varmaan jotain viisi minuuttia ja sitten rupesin ravaamaan. Jouduin alussa pidättelemään Bambia kun hän meinasi lähteä laukkaamaan, mutta pidin kumminkin kevyesti. Bambin ravi oli aivan ihana en malttanut odottaa kun aloittaisin laukkaamaan, joten siirsin hevosen laukkaan ja se oli kuin pilvillä olisi ratsastanut. Laukkasin vähän aikaa ja siirryin sitten välillä käyntiin. Bambi ei enää yrittänyt loppu ajasta lähteä käsistä, luultavasti se oli vain kaivannut ratsastamista. Rupesin käymään loppu käyntejä, koska tunsin että pakkanen nousee. Hyppäsin selästä pois ja taluttelin Bambia talliin. Bambi kävelee ihanan rauhallisesti vieressäni. Jotkut hevoset tallissa oli jo ruvenneet lepäilemään. Vein Bambin karsinaan ja otin satulan ja suitset pois ja suojaimet pois ja lähdin käymään taukohuoneessa jossa vaihdoin kengät ja otin ylimääräiset vaatteet pois. Palasin Bambin luokse ja harjasin sen ja puhdistin kaviot. Huomasin, että Bambi oli hikinen joten päätin hakea sen fleeceloimen. Ihmettelin missä kaikki oikein olivat ei yhden yhtäkään sielua missään. En yllättynyt että Bambin loimi oli pinkki ja minusta se väri sopii hänelle. Laitoin loimen Bambin päälle ja otin satulat ja suitset mukaan jätin toistaiseksi harjapakin vielä Bambin karsinan eteen. Pesin Bambin kuolaimet ja laitoin varusteet paikoilleen. Katsoin kelloa ja se oli yhdeksän ja äiti on joutunut odottamaan minua jo puoli tuntia. Kävin Bambin harjapakin ja sanoin hyvät yöt sille ja vein harjapakin paikoilleen ja kävin laittamassa omat tavarat kasaan. Lähdin kiireellä ulos.
Siellä se äiti odotti parkkipaikalla, odotin että kuulen valitusta mutta sen sijaan kuulen että äiti kysyy miten päivä meni. Selitin matkalla mitä kaikkea tänään tein ja keihin tutustuin. Äiti totesi että kiva että oli mukavaa. Kotiin päästyäni kävin suihkussa ja laitoin kaikki tavarat paikoilleen talli vaatteet pesuun ja huomiset kouluvaatteet sängylle. En ollut muistanut tehdä matikan läksyjä joten rustasin ne ja tein iltapuuhat. Luvin vielä ennen nukkumista kirjaa minkä olin vuokrannut kirjastosta ja silmäni olivat ruvenneet menemään jo kiinni. Unissani näin vain Bambin ja minut leijumassa pilvissä, mikä oli aika lailla outoa. Mutta toivoin, että Bambi nukkuu yhtä hyvin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 21, 2015 14:23:19 GMT 2
Bambi & Essi
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 22, 2015 16:42:01 GMT 2
Ihana päivä
Pääsin koulusta tänään jo yhdeltä, mikä oli aikamoinen helpotus. Tämä päivä oli ollut sellainen etten olisi kestänyt paljon pidempää koulussa, sillä Elena oli poissa koulusta. Mutta meidän luokalle tuli uusi oppilas, se oli jotain mikä oli kiinnostavaa. Uuden oppilaan nimi oli Emilia ja hänkin kuulemma rakastaa hevosia. En kerinnyt paljoa juttelemaan hänen kanssa, mutta ehkä joku päivä sitten. Tänään oli varsin kylmä päivä ja jouduin kävelemään kotiin. Ulkona oli kaksikymmentä astetta pakkasta, mutta onneksi olin aamulla pukenut paljon päälle. Matka meni aika ripeästi niin kuin aina. Vaikka liukastuin varmaan kymmenen kertaa ja kotiin päästyäni olin jaloista ihan märkä. Oli ihanaa päästä lämpimään, menin patterin viereen ja nostin kädet ja jalat sen päälle. Tein aina kotiläksyt koulusta päästyäni tai ainakin melkein aina. Söin myös jääkaapista tähteitä ja menin yläkertaan. Oli jo tapana, että menen joka päivä tallille joten äidiltä ei tarvinnut kysyä kyytiä. Tänään ajattelin touhuta Bambin kanssa kaikenlaista, riippui säästä minne menemme ratsastaa. Tänään vaate vuorossa oli pinkki villatakki ja ruskeat housut, hiukseni olivat pompulalla ja ratsastus kengät ja kypärä pakattu. Laitoin kassiin myös lisä vaatteita jos pakkanen nousee, vaikka luulen sen laskevan. Tallissa on onneksi lämmitys ettei sinne jäädy tai ainakin siellä on minusta paljon lämpimämpi. Äiti tuli varttia vaille kaksi koti pihaan ja jäi autoon odottamaan. Tällä kertaa otin kaakaota mukaan termostaattiin, enkä eväitä. Laitoin takin ja kengät jalkaan ja menin pihalle. Tönin ovea niin pitkään, kunnes kuului ”naks” mikä tarkoittaa että ovi on lukossa. Kerroin äidille mitä koulussa teimme , mutta äiti oli eniten kiinnostunut siitä kun kerroin, että luokallemme tuli uusi oppilas. Äiti kyseli hänestä paljon mutta ei ollut paljoa kertomista, koska en tiennyt hänestä melkein mitään. Tällä kertaa minulla ei ollut mikään kauhea kiire tallille vaikken malttanut odottaa Bambin näkemistä. Kävimme äidin kanssa matkalla kaupassa ,koska äiti ei tiedä mitä ostaa ilman minua, joten ostimme ruoka tarvikkeet ja outoa mutta jäätelöt. Me söimme jäätelöä pakkasella, nauroimme sille äidin kanssa. Minulle tuli mieleen kysymys mitä olin miettinyt pitkään ja päätin kysyä nyt. ” Äiti, miksemme voi mekin hankkia koiraa niin kuin muutkin?” Kysyin ja jännittyneenä odotin vastausta. Äiti vilkaisi minua ja sanoi ” No emme isäsi kanssa tienneet, että haluaisit koiran.” Suuni loksahti itsestään auki ” Totta kai kaikki haluavat ja rakastan koiria olen aina halunnut.” No äiti hymyili ja sanoi ” No voimme jutella siitä isäsi kanssa tänään ja voidaan katsoa netistä illalla onko täällä lähellä jotain kenneliä mistä ostaa.” Olin niin iloinen jos se toteutuisi, olen pienestä asti halunnut oman koiran jolle opettaa kaikkea, mutta en koskaan kehdannut mainita siitä. Vaikka olen jo täysi ikäinen olen vielä tasolla nuori. Kysyn äidiltä luvan ja teemme kaikki päätökset yhdessä.
Nousin autosta ja raikas tuuli lennähti naamalleni. Kello oli kolme eli minulla on paljon aikaa, minulla ei ole mitään kiirettä. Hyppelehdin tallin edustalle ja Bambi oli tarhassa niin kuin jotkut muutkin hevoset. Ainoat jotka eivät ole tarhassa ovat ne joilla on ratsastus tunti tänään. Koiria on taas tallin edustalla ja rapsuttelen niitä mennessäni sisään menen hakemaan Bambin päitsiä jotta voin hakea hänet sisälle mutta ennen sitä vien tavarani tauko huoneeseen. Melkein törmään kirjaimellisesti Innaan ja Inna kysyy ” minnekäs sinulla noin kiire on ” Vastaan ” Bambia hakemaan” Hymyni saa Innan kysymään ” Mikä saa sinut noin iloiselle päälle tänään?” Selitin Innalle, että saatan saada koiran ja että tänään tuntuu vain olla todella ihana päivä kaikki menee täydellisesti ainakin vielä. Inna tajuaa minua, hän oli ollut kuulemma yhtä iloinen kun oli saanut Ullan, Launon tai Iineksen hänen koiransa. Totesin että aika kuluu ja lähdin hakemaan Bambia tarhasta. Daniela oli vielä tarhassa, mutta Daniela meni vain omiin oloihin kun hain Bambin. Taluttaessani Bambi kulki todella hienosti vieressäni niin kuin aina. Bambi ei edes välitä mitä muualla tapahtuu ohi meni kissaa , koiraa ja ihmistä mutta se ei vain välittänyt.
Kun saan Bambin karsinaan lähden hakemaan harjapakkia ja samalla otan suitset ja satulan. Palaan karsinalle ja Bambilla on toppaloimi, kun pihalla on pakkasta yli 18 astetta. Otan toppaloimen Bambin päältä, mikä on myös pinkki. Laitan sen telineeseen ja sitten otan ensimmäisen harjan. Harjaan jalat,harjan, selän ja pään ja sitten kaviot. Koko sen ajan tuntui kuin Bambi katselisi mitä teen ja niin se saattoikin katsella. Silittelin ja halailin Bambia samalla. Jonkun aikaan me siinä oltiin ja sitten muistin että taskussani oli leipä annoin sen Bambille ja sitten lähdin taukohuoneeseen pitämään vähän taukoa. Taukohuoneessa ei ollut ketään koska oli heinien laittoa karsinoihin ja tarhoihin. Join kaakaota yhden kupillisen ja sitten istuin vain sohvalla. Menin auttamaan hakemaan hevosia tarhoista sillä aikaa kun Bambi syö heiniään. Ensimmäiseksi hain Annan, sen haku oli ihan normaalia hain Annan sieltä perältä mutta ei se laittanut vastaan. Enempää en kerinnyt hakea kun Bambi oli jo melkein syönyt joten siinä välissä menin pihalle ja tyhjensin harjat. Ulkona oli todella hiljaista, mutta kaunista aurinko oli juuri laskeutumassa metsän takana ja kauniimpaa en ollut nähnyt sitten ikinä. Palasin Bambin luokse ja ajattelin että on jo ihan tarpeeksi vitkasteltu joten otin satulan ja laitoin sen Bambin selkään. Juuri kun olin laittamassa satulaa Bambi vähän liikahti, mutta oletin sen tarkoittavan että ei malta odottaa. Ennen kuin laitoin suitset Bambin päähän menin tarkistamaan paljon on pakkasta, että mennäänkö kentälle vai onko maneesi vapaa. Tunnit oli loppuneet jo pari tuntia sitten joten pystyimme menemään ratsastamaan maneesiin. Menin Bambin luokse ja rupesin laittamaan suitset ja sitten muistin että Bambille pitää laittaa suojat etu jalkoihin joten lisäsin ne vielä. Vaikea päätös oli edessä hypimmekö tänään Bambin kanssa, mutta päätin että ei ihan vielä tänään, ehkä huomenna. Otin Bambin ohjaksista kiinni ja lähdimme kävelemään. Iippan hoitaja oli juuri aloittelemassa harjaamista kun pääsimme pihalle. Maneesissa ei ollut ketään, se oli aivan tyhjä, mikä ei ollut normaalia mutta joskus jotkut päivät ovat aika tyhjiä varsinkin iltaisin. Nousin Bambin selkään ja menimme alku käyntejä. Bambi näytti iloiselta kun joku taas ratsastaa sillä ja minä varsinkin olin iloinen. Menimme ympäri maneesia, teimme välillä volttia ja käännöksiä. Sitten siirryimme raviin ensimmäiseksi kevennettyä ja sitten vähän matkaa harjoitus ravia. Teimme vähän kouluratsastustakin kokeilin miten se onnistuu ja tosin hyvin onnistui. Välillä Bambia piti rauhoitella ja pidätellä, mutta muuten meni todella hyvin. Sitten laukkasimme jonkin ajan ja siinä oli tämän päivän ratsastus. Hyppäsin selästä ja astuin vähän huonosti, joten vähän aikaan nilkkaan koski mutta se helpotti ajan myötä. Ainut mikä jäätyi pihalla oli minun nenä ja talli hiljentyi hiljentymistään. Vein Bambin karsinaansa ja otin varusteet Bambin päältä ja tunnustelin onko Bambi hikinen , jotta tarvitseeko laittaa fleeceloimea, mutta ei ollut. Harjasin Bambin ja puhdistin kaviot. Menin viemään harjapakin ja satulan varustehuoneeseen ja sitten palasin hakemaan suitsia jotta voisin pestä kuolaimet, sen tehtyä niputin suitset ja laitoin ne paikoilleen. Menin taukohuoneeseen juomaan kupillisen kaakaota, tarjosin siellä oleville henkilöille. En tuntenut heitä mutta tallilla kaikki on ystäviä ainakin melkein. Pakkasin tavarat ja poistuin Bambin kautta niin kuin ihan aina. Äiti odotteli pihalla ja puhui puhelimessa, kun menin autoon hoksasin että äiti puhuu mummon kanssa. Mummi asuu kaukana joten näemme harvoin. Kun äiti lopettaa puhelun hän kysyy miten päiväni meni. Meillä alkaa olla sama rytmi joka ikinen päivä ja kysymme aina samoja kysymyksiä. Meidän päivämme eivät ole kauhean erilaisia, mutta tämä päivä oli paras koska kuulin sivu korvalla jotain koirasta ja ääni pääsi suustani ” Mitä?” äiti naurahti ja sanoi ” Juttelimme isäsi kanssa siitä koirasta ja tulimme siihen tulokseen ettei meillä ole mitään sitä vastaan jos vain pidät huolta siitä ja koulutat sen. ” Vastasin siihen ”Ihan takuulla lupaan sen.” Heti kun tulin autosta kiljuin iloa ja energiaa. Unelmani vihdoin toteutuu. Kävin suihkussa ja vaihdoin pyjaman päälle, minun oli ihan pakko soittaa Elenalle ja hän oli iloinen puolestani mutta hänkin halusi aina koiran, mutta hänen perheensä on allerginen. Minun iso siskoni on allerginen myös, mutta hän muutti pois kesällä. Koko ilta meni siihen kun katselimme netistä koiria ja lopussa löysimme täydellisen rodun ja sen koira koti oli aivan lähellä. Päätimme hankkia kultaisennoutajan. Äiti halusi sellaisen joka olisi kiltti ja mukava, vaikkei äiti tiedä roduista paljoa mutta koiran kasvattaja oli kuulemma hänen lapsuuden kaveri ja äiti oli nähnyt niitä aikaisemmin. Minulle oli ihan sama minkä rotuinen se oli kunhan oli koira. Äiti sanoi soittavan sinne huomenna ja jos ymmärsin oikein koira on jo luovutus iässä joten sen voi ottaa heti kotiin. Hyvä että maltoin edes nukahtaa, mutta kun sänkyyn pääsin niin siinä oli ihan pehmeä ja nukahdin heti.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 22, 2015 16:46:04 GMT 2
Bambi & Essi
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 23, 2015 19:01:27 GMT 2
Uusi tulokas
Tämä päivä tuntui olevan ikuisuuden päässä vaikka vain yksi yö on mennyt tässä välissä. Tämä päivä on erityinen, äitini soitti aamulla kenneliin ja tänään meille tulee koira. Kultainennoutaja enkä ole vielä päättänyt mikä tulee sen nimeksi. Kouluni alkoi kello kymmeneltä ja kesti neljään. Meillä oli liikuntaa, englantia, äidinkieltä, matematiikkaa. Kirjoitimme Elenan kanssa koiran nimi ehdotuksia paperille, josta voin valita sitten parhaan. Minulla ei ollut mitään hajua nimestä ja oli todella mahdotonta, että koiran saisi näin nopeasti ja helposti hankittua. Onneksi olimme säästänyt rahaa aina varmuuden vuoksi ja sen ansiosta voimme hankkia sen koiran. Elena ja minä kävelimme kotiin samaa matkaa, mutta jouduttiin erkaantumaan ennen minun tien risteystä koska Elena asuu ihan eri suunnassa.
Kotiin päästyäni tein taas kaikki samat jutut kun joka päivä, läksyt, söin välipalan, laitoin talli tavarat kasaan ja vaihdoin vaatteet. Sitten pyysin kyydin tallille kummitädiltäni, joka asuu vähän matkan päässä viemään minut tallille. Koska niin minun vanhemmat neuvoivat. Heillä kuulemma menee niin myöhään, koska heidän pitää hakea se koiranpentu. Kummitätini on tullut äitiini, hän on niin ymmärtäväinen myös. Mutta Kummitätini puhuu paljon itsestänsä ja ongelmistansa. Olin tavallaan onnellinen, kun auto pysähtyi tallin parkkipaikalle. Sanoin terveiset kummilleni ja lähdin Bambin tarhaa kohti. Saavuin Bambin karsinan luokse.” Terve kaunotar, tulen hakemaan sinua kohta” Sanoin ja lähdin viemään tavaroitani taukohuoneeseen.
Väkeä oli taas paljon tallilla, joka puolella oli joku. Tervehdin kaikkia ja jatkoin matkaa. Taukohuoneessa laitoin eväät jääkaappiin, monet olivat kahvitauolla. Ymmärrän hyvin , oli kiva istua joskus ja jutella vain. Mutta nyt ei ehtinyt, minulla oli ollut kauhea ikävä Bambia, joten hain päitset ja palasin Bambin luokse. Siellä se vain odotti minua aidan vieressä, tavallaan tuntui että Bambi ymmärsi kun kerroin hakevani hänet. Talutin Bambin takaisin sisälle, omaan karsinaan. Tänään en aikonut ratsastaa Bambilla, vaan harjata hitaasti ja huolella. Kävin hakemassa harjapakkia, kun joku tuttu tuli vastaan ja muistin että se oli Emilia meidän uusioppilas. ” Hei, mitäs sinä täällä?” Hän kääntyi ja hämmästyi ” Hei, sinä olet … Essi, niin Essihän se oli, minun sisko käy täällä tunnilla ja ajattelin tulla katsomaan minkälaista täällä on, mitäs sinä?” vastasin ” No minä olen Bambin hoitaja.” Ja otin harjapakin maasta ja näytin sitä Emilialle. ” No minun täytyy mennä hoitamaan Bambia, mutta oli kiva nähdä.” Emilialla meni vähän aikaa tajuta mitä sanoin. ” Aa no nähdään koulussa.” Lähdin Bambin luokse ja siellä se odotti minua. Aukaisin karsinan oven ja aloitin hitailla ja pitkillä vedoilla Bambin selästä ja siirryin hitaasti jalkoja kohti. Vaihdoin harjan kavio koukuksi ja puhdistin kaviot yksi kerrallaan. Talvisin kaviot eivät ole kovin likaiset koska maassa ei ole mutaa tai hiekkaa, mutta kesäisin ja varsinkin syksyisin ne ovat äly likaiset. Harjasin pään ja sitten vaihdoin harjaa ja aloitin harjaamaan Bambin harjasta ja siirryin häntään. Letitin Bambin Hännän ja harjan ja otin kuvan siitä tuli todella kaunis. Näytti kun Bambi olisi poseerannut kameralle. Minulla oli ideat lopussa mitä tekisin Bambin kanssa, joten idea tipahti päähäni, jotain mitä haluaisin kokeilla. Ratsastaa ilman satulaa Bambilla. Tiesin, että Bambi on entinen kisaratsu ja tarvitsee ohjelmaa, mutta tänään voisi tehdä jotain mitä ei olla vielä tehty. Kävin hakemassa suitset varustehuoneesta ja laitoin ne Bambin päähän, kesti vähän aikaa kunnes sain kuolaimet suuhun, mutta kyllä ne sitten menivät. Laitoin Bambille suojat vielä ja sitten uistin että kypärä unohtui. Lähdin hakemaan sitä taukohuoneesta ja muistin että evääni olivat jääkaapissa, joten haukkasin nopeasti jotain ja laitoin takin päälle. Kiirehdin koska en halunnut Bambin joutuvan odottamaan suitset päässä.
Menin takaisin karsinan luokse ja olin lähdössä mutta huomasin, että jotenkin suitsien jotkut soljet olivat auennet. Laitoin ne takaisin kiinni ja lähdimme pihalle, ulkona ei ollut kauhean kylmä joten pystyimme ratsastamaan kentällä. Menimme kentälle ja otin penkin aidan vierestä jotta pääsen Bambin selkään. Nousin penkille ja sitten ponnistin selkään. Aina on outoa ratsastaa ilman satulaa, hevosen selässä. Lähdimme käyntiä ja vaihdoimme välillä suuntaa ja sitten kokeilin ratsastaa ravia ilman satulaa ja välillä mentiin käyntiä ja kun me molemmat oltiin uuvuksissa menimme vähän aikaa löysillä ohjaksilla käyntiä ja sitten suuntasin kentän keskelle ja hyppäsin selästä. ” Hyvä tyttö” Sanoin ja pussasin Bambia turpaan. Lähdimme kipittelemään sisälle.
Aina kun olen tallilla ajan tuntuu menevän todella nopeasti, niin nopeasti että se tuntuu vain muutamalta tunnilta vaikka oikeasti olisimme viisi tuntia. Talutin Bambin karsinaan ja riisuin suitset ja suojat jaloista. Harjasin Bambia taas varmaan puoli tuntia. Kävin pesemässä Bambin kuolaimet ja niputin suitset niin kuin joka ikinen kerta. Palasin Bambin luokse ja harjasin suojukset. Ajattelin että jokin päivä voisin putsata Bambin varusteet ja minun kenkänikin olisi aika jo puhdistaa. Siivosin Bambin harjapakin kun se oli aika sotkuinen ja vein sen paikoilleen. Menin taukohuoneeseen ja ajattelin että voisi olla aika syödä ne minun eväät.
Istuin taukohuoneen sohvalla ja söin eväitä kun ovesta tuli kaksi ihmistä sisään, toinen oli poika jolla oli ruskeasilmät ja punertavatukka sekä punatukkainen, oliivinvärisensilmäinen tyttö. He puhuivat niin tuttavan kaltaisesti, että oletin heidän olevan sisaruksia ja olin oikeassa. He esittäytyivät minulle ja sain selville että poika on Eljas ja tyttö Aino. Poika on 19-vuotias ja Aino on 16-vuotias. Eljas kuulemma opiskelee maalariksi ja tekee tallitöitä kerätäkseen rahaa omaan hevoseen. Ainosta en oikein saanut tietää mitään muuta kun että hän tykkää kisata. Oli kiva tutustua joka päivä uusiin ihmisiin. Olin jo löhönnyt sohvalla tarpeeksi joten lähdin liikkeelle ennen sitä vaihdoin kengät ja laitoin laukkuun tavarat. Aukaisin taukohuoneen oven ja oven edestä juoksi koira se oli Wienna, Milan koira. Kutsuin koiran luokseni ja rapsuttelin sitä. En voinut uskoa että olin unohtanut, mutta tänä iltana meilläkin on oma koira. Silti vakuutin itselleni että se tuleva koira saa yhtä paljon huomiota kuin Bambi. Vaikka suurin osa ajastani menee sen kouluttamiseen. Mutta voisinhan kysyä joiltakin neuvoa sen kouluttamiseen.
Hyvästelin Bambin ja menin parkkipaikalle ja sain yllätyksenä huomata että isä odotti minua siellä. Isä ei melkein koskaan kerinnyt hakea tai viemään minua minnekään. Nousin auton kyytiin ja emme puhuneet matkalla paljoa, mutta en malttanut odottaa kotiin pääsyä. Oli niin paljon juttuja mitä piti vielä hankkia. Kun tulimme koti pihaan isä sanoi autossa että menisin ensimmäisenä käymään suihkussa, isä kai arvasi että haluaisin nähdä pennun ensimmäisenä. Tottelin isää ja menin suihkuun ja vaihdoin vaatteet ja sitten menin alakertaan äidin luokse. Äiti katsoi minua iloisena ja käännyin, isä kantoi pientä karvapalloa sylissä. Se oli niin söpö ja pehmeä. Leikin sen kanssa ja silittelin sitä kun äiti kysyi ” Minkä olet päättänyt sen nimeksi?” Se oli tyttö, mutta se ei helpottanut valintaa. Minun oli vaikea keksiä sitä mutta sillä hetkellä kun katsoin niitä suklaan värisiä silmiä keksin sen. ”Rose” Niin meidän tyttö koirasta tuli Rose niminen. Se sopi hänelle. ” Se on hyvä nimi” Sain ottaa Rosen viereeni nukkumaan ja äiti sanoi hankkivan tarvitsevat tavarat huomenna mutta sain olla maku tuomari. Olin onnekas minulla oli Rose ja Bambi voisiko asiat olla paremmin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 23, 2015 19:22:12 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 23, 2015 19:23:38 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2015 16:53:24 GMT 2
Vihdoinkin Lauantai
Vihdoin lauantai, ei aikaista herätystä eikä koulua. Oli ihana herätä aamulla siihen, että Rosen nuolemiseen. Oli todella erilaista että oli koira, siihen piti tottua. ” Huomenta tyttö” Ja otin Rosen syliin ja hellin sitä vähän ajan. Menimme ala kertaan ja vanhempani olivat jo hereillä ja söivät aamupalaa. Vanhempanikin tykkäsivät Rosesta he antoivat hänelle ruokaa sillä aikaa kun tein itselleni aamupalaa. Puhuimme tai oikeastaan suunnittelimme tätä päivää. Ei ollut yllätys että minä menen tallille, mutta vanhempani halusivat että alan myös kouluttamaan Rosea mutta sen kerkeää myöhemminkin. Söin aamupalan ja vaihdoin pyjaman tallivaatteisiin ja pakkasin kassin niin kuin joka kerta kun menen tallille.
Kirjoitin äidille listan jossa luki kaikki mitä äidin piti ostaa eläinkaupasta. Matkalla ohitimme metsän, huoltoaseman ja runsaasti taloja. Kello oli 12 joten minulla on runsaasti aikaa, mutta en tiedä miten käytän sen ajan. Vähän ajan päästä saavuimme tallille jossa kaikki hevoset olivat tarhoissa. Kaukana Bambi söi heinä tarhassa. Tallin parkkipaikka oli täynnä autoja. Mikä oli tyypillistä viikonloppuisin. Silloin ihmisillä on aikaa tulla tallille kun ei ole koulua tai töitä. Tallilla on ainakin yksityisten omistajat ja hoitajat. Menin viemään tavarat taukohuoneeseen ja sitten lähdin hakemaan Bambia tarhasta. Tallissa kaikki olivat työn touhussa.
Kun menin tarhaan hakemaan Bambia, se tuli jo vastaan tarhan portille. Hän tiesi että tulin hakemaan häntä sisälle. Bambi tarjosi minulle turpaansa jo ennen kuin nostin laittamaan päitsiä Bambille. Tuuli tuiversi kasvoilleni ja kävelytin Bambin sisälle talliin. Bambi oli yhtä ihana kuin aina, Menimme Bambin karsinaan ja hain harjapakin. Harjasin Bambin pään, harjan, hännän ja selän. Sitten jalat ja puhdistin kaviot. Bambin ensimmäisessä kaviossa oli kivi minkä otin varovaisesti pois kaviokoukuilla mutta muuten kaviot olivat ihan siistit. Onneksi kivi ei ollut tehnyt haavaa koska se oli lumen sisällä Pussailin Bambia turpaan ja hain Bambin varusteet, varustehuoneesta. Otin samalla satulasaippuan. Palasin Bambin luokse ja laitoin Bambille ensimmäiseksi suojat jalkaan ja sitten satulan. Viimeisenä laitoin suitset ja matringaalit koska aion hyppiä esteitä tänään. Menin tarkistamaan oliko maneesi vapaa, kun näin taulun niin riemastuin. Kello oli 15.00 joten tunti loppui ja seuraava alkaa vasta 16.00, kerkeisin hyppimään muutaman esteen maneesissa.
Vaihdoin kengät taukohuoneessa ja puin lisää päälle vaatetta ja palasin hakemaan Bambia. Otin kypärän ja lähdimme maneesia päin. Maneesissa kuljetin Bambia pitkillä ohjailla perässä, samalla kun yritin jotenkin laittaa estettä. Laitoin aluksi pienen esteen ja yhden puomin. Nousin Bambin selkään ja menimme kaviouraa jonkin aikaa ja sitten menimme ravia vähän lämmittelyksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun menin Bambilla esteitä. Luotin Bambiin ja Bambi oli jo kauhean innokas se rupesi jo melkein laukkaamaan itsestään. Menin harjoitusravissa maneesin päähän ja siirryin laukkaamaan ja este lähestyi ja lähestyi ja sitten hyppäsimme ja se meni täydellisesti. Hyppäsimme esteen muutaman kerran ja vaihdoimme suuntaa välillä ja muutimme tyyliä. Sitten muutin estettä erilaiseksi ja nautin hypyistä, ne meni niin hyvin en tippunut kertaakaan. Tunti oli rientänyt joten vein Bambin nopeasti karsinaan ja sitten palasin maneesiin siivoamaan jälkeni. Minulla on ollut tosi hyvä tuuri kun olen voinut ratsastaa Maneesissa silloin kun en ole voinut kentällä ratsastaa. Ratsastus ryhmä oli tulossa tunnille kun olin valmis, onneksi kerkesin laittamaan esteet paikoilleen. Menin Bambin luokse ja otin varusteet Bambilta pois ja sitten harjasin Bambia ja laitoin fleeceloimen, koska Bambi oli hikinen. Vaihdoin taukohuoneessa kengät ja sitten aloitin Bambin satulan puhdistamista, se oikein kiilsi kun se oli valmis, se oli kuin uusi. Vaihdoin myös satulahuovan ja kävin viemässä satulahuovan pesukoneeseen ja laitoin sen päälle, laitoin jotkut muutkin pesukoneeseen. Pesin Bambin kuolaimet ja puhdistin Bambin suitsetkin. Minulle jäi vielä muutakin siivottavaa, mutta päätin tehdä ne huomenna. Puhdistettua Bambin suitset niputin ne ja laitoin Bambin kaapin järjestykseen. Bambin kaappi oli aika siisti. Menin Taukohuoneeseen vähän lepäilemään ja lukemaan lehtiä. Joitakin ihmisiä tuli ja meni mutta olin niin hiljaa että kukaan ei varmaan huomannut minua.
Menin tarkistamaan Bambia, mutta siellä se vain muputti heinää. Menin karsinaan ja istuin kyykkyyn ja Bambi tuli haistelemaan minua. Bambi oli todella luotettava hevonen . Silittelin Bambia ja hyräilin yhtä laulua jonka olin kuullut. Petra, eräs tallilta joka omistaa useamman yksityisistä hevosista meni ohi vaikkakin yksityiset hevoset ovat toisella puolella tallia. Kävelin tallissa ja yritin kuluttaa aikaa, mielellään Bambin kanssa, mutta minulla ei tosiaankaan ollut mitään tietoa miten. Mitä voisin tehdä Bambin kanssa, mietin sellaisia mitä olin joskus halunnut tehdä mutta, talvella ne on rajoitettuja ja aikaakin oli vain vähän. Joten päätin pestä Bambin suojukset, mutta niissä ei kauaa mennyt. Siivoilin loppu ajan tallissa esimerkiksi lakaisin tallin käytävää.
Sitten kun äiti tuli hakemaan, päätin että teen listan mitä kaikkea voin tehdä Bambin kanssa. Äidin takapenkki oli täynnä eläinkaupasta ostettuja tarvikkeita. Kotiin päästyä tervehdin Rosea ja aloitin opettamaan sille ”istu” käskyä. Äiti oli ostanut Roselle sängyn, ruoka/vesikupin, herkkupaloja, ruokaa ja kaulapannan ja hihnan, myös joitakin tavaroita esimerkiksi leluja. Kävin suihkussa ja Rose kyllä haisteli tarkkaan ja laitoin pyjaman päälle ja aloitin tekemään Bambille omaa leikekirjaa. Tykkäsin tehdä käsillä kaikenlaista kivoja askareita. Kirjoitin myös listan mitä haluaisin tehdä Bambin kanssa. Listasta tuli aika pitkä, mutta suurin osa niistä oli sellaisia mitä pystyy tekemään kesällä. Päätimme vanhempieni kanssa, että Rose saa nukkua huoneessani.
Minun täytyi tehdä iltapuuhat ja kotityöt mitkä olivat tällä kertaa pyykkikoneen ja astiakoneen tyhjentäminen. Paijailin Rosen kanssa ennen nukkumaan menoa ja luin kirjoja joita olin hankkinut ennen kun Rose tuli meille. Kirjoissa oli kivoja opetus ideoita. Huomenna menen päivällä tallille auttelemaan, kuulemma tallilla on apua joillakin ihmisillä. Ajattelin että siivoaisin Bambin karsinan ja puhdistaisin Bambin harjat. Minua ei vielä väsyttänyt, joten päätin puhdistaa saappaani ja tallikenkäni. Laitoin ne eteiseen ja etsin sitä purkkia jolla pystyi pudistaa nahkakengät. Mutta en löytänyt sitä, kävin kysymässä äidiltä, mutta äiti ei tiennyt missä se oli ja sitten kysyin isältä muttei hänkään tiennyt. Loppujen lopuksi löysin sen kaappini pohjalta ja Rose katsoi vain pää kallellaan mitä tein. Puhdistin saappaat ja niistäkin tuli todella kiiltävät, kuin uudet. Laitoin saappaat kenkä kaappiin missä säilytin niitä. En viitsinyt pitää niitä oman huoneen kaapissani koska ne toivat mutaa mukanaan. Äitini hoputteli minua jo nukkumaan vaikka kello pli vasta kymmenen, mutta hän ei halunnut , että unirytmini muuttuu ja olin samaa mieltä koska silloin olisi toisi vaikeaa herätä kouluun. Näytin Roselle hänen uutta sänkyä kesti vähä aikaa ennen kuin Rose suostui nukkua siinä. Uni mitä näin oli todella erilainen kuin muut mitä olen nähnyt Bambista. Sillä tämä uni oli sellainen mikä sai minut oikeasti hymyilemään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2015 16:58:05 GMT 2
_
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2015 16:59:24 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 30, 2015 22:41:54 GMT 2
Vihdoin ja viimeinOn kulunut monia päiviä siitä kun viimeksi kävin tallilla. Tällä välin on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Rose on oppinut sisäsiistiksi, mutta papereita on vielä varmuuden vuoksi. Minä olen vuorostaan keskittynyt kokeisiin ja sain hyviä numeroita. Minulla on ollut aikaa miettiä paljon, joten tiedän mitä haluan tältä päivältä. Mutta ainut asia mikä ei ole muuttunut on se että koulussa on edelleen todella tylsää. Tänään onneksi pääsen tallille ja itse asiassa olen matkalla tällä hetkellä tallille. En malta odottaa Bambin näkemistä. Minulla on ollut kauhea ikävä Bambia. Vihdoinkin tallilla, matkakesti todella kauan, yleisempää kauemmin. Melkein juoksin Bambin luokse, mutta maltoin itseni ja kävelin rauhallisesti, ensiksi hakemaan päitset ja sitten Bambin luokse. Heti kun näin Bambin tarhassa ryntäsin hänen kaulaan, mutta ennen sitä Bambi tuli vastaan portille. Halasin vain jonkin aikaan Bambia ja sitten kun olin saanut tarpeeksi lähdimme sisälle, vaikka en koskaan saa tarpeeksi Bambista. Kävin hakemassa Bambin harjapakin kun olin vienyt Bambin karsinaan. Bambin harjapakki oli juuri siellä mihin olin sen jättänyt. Otin harjapakin ja palasin Bambin karsinan luokse, otin taskustani omenan ja annoin sen Bambille. Bambi näytti olevansa tyytyväinen, eihän hän ollut saanut pitkään aikaan mitään herkkuja. Harjasin ja puhdistin Bambin kaviot ja se näytti nauttivan siitä kovasti. Nautin itsekin olla Bambin seurassa. Laitoin Bambin valmiiksi ja otin varuste huoneesta tarvikkeet ja lähdimme kohti kenttää. En kehdannut heti ruveta ratsastamaan Bambilla vaikka olin kaivannut sitä todella paljon. Menimme pihalle ja Bambi hieroi turvallaan selkääni kun kävelimme kentälle. Kentälle oli muodostunut selkeä kavioura jo aikaisemmin. Vein Bambin keskelle kenttää ja aloitin juoksuttaa Bambia aluksi ihan käyntiä sitten ravia ja sen jälkeen oikein laukkaa. Kun laukkasimme niin sitten rakensin yhden esteen ja Bambi meni sen ihan helposti. Sitten Bambi rupesi olemaan hengästynyt joten vein Bambin sisälle. Tallissa oli paljon lämpimämpi kuin pihalla. Kun menimme karsinaan Bambi meni enaimmäisenä juomaan, juoma automaatista. Harjailin ja halailin Bambia ja sitten laitoin Bambille fleece loimen. Sitten kävin Sankon ja sienen ja pesin Bambin ruokakupin ja juoma automaatin, myös siivosin muutenkin karsinan, sillä en ollut kerinnyt käydä viime sunnuntaina tallilla, mikä on virallinen siivouspäivä tallilla. Siivoilin myös Bambin kaapin uudelleen ja laitoin kaikki likaiset loimet ja satulahuovat pesukoneeseen. Heitin Bambin kaapista kaiken turhan tai tyhjät purkit ja kirjoitin paperille mitkä oli loppuneet ja täytyisi ostaa lisää. Puhdistin ja pesin myös harjat ja harjapakin. Kaikki Bambin tavarat olivat todella puhtaita sen jälkeen. Laittelin Bambille lettejä ja muutenkin siistin sitä ja se näytti niin hurmaavalta niin kuin aina. Viimeinen tunti oli alkamassa joten yksi tyttö näki minut varustehuoneessa ja pyysi minulta apua laittamaan hevosta. Tyttö oli menossa Annalla ratsastamaan ja tarvitsi apua koska hän oli aika lyhyt. Kuulemma myös kavioiden puhdistaminen ei onnistu, sanoin että sitä sattuu usein Annan kanssa. Tytön nimi oli Krista ja hän kuulemma harrastanut ratsastusta vasta vähän aikaan mutta on hoitanut niitä pitkään. Minä nostin Annan kavioita ja Krista puhdisti ne. Satulan minä taas nostin selkään ja annoin Kristan laittaa satulavyön kiinni ja suitset Krista laitoin ja minä vain laskin Annan päätä alemmas. Jouduin tietenkin auttelemaan pienissä hommissa mutta en paljoa. Hän kyseli paljon, esimerkiksi onko minulla oma hevonen ja kerroin hänelle Bambista. Tyttö oli todella ystävällinen ja hän pyysi voisinko tulla auttamaan hänet selkään ja lupasin niin, mutta ennen sitä menin katsomaan tarvitseeko kukaan muu apua. Autoin satuloitten kanssa enimmäkseen, mutta välillä autoin suitsien kanssa, sillä kaikki eivät tiedä miten tiukalle tai miten laitetaan. Ja kysymyksessä oli alkeisryhmä ja suurin osa olivat todella nuoria lapsia. Kello alkoi olla pykälässä joten menin Annan karsinan luokse ja lähdimme maneesiin jossa sitten autoin Kristan Annan selkään, myöhemmin hän tuli toki minulle vielä juttelemaan ja hän oli todella utelias, mutta ymmärsin sen hyvin. Hänen tuntinsa oli kuulemma mennyt hyvin vaikka häntä oli jännittänyt ja hän ei malttanut odottaa ensi kertaa. Hän sanoi unelmoivansa saada oman hoitohevosen joskus. Mutta ennen kaikkea tätä olin maneesista tullessa ihmetellyt, että mihin jäinkään. Ja muistin olin laittelemassa Bambille lettejä. Bambi on taas ollut koko päivän niin hienosti että hienommin ei varmaan voisi edes olla. Kävin hörppäämässä kahvia taukohuoneessa, vaikken erityisemmin pidä siitä, mutta uni oli ruvennut maittamaan ja pitäisi jaksaa kotiin asti. Muutaman tunnin päästä äitini haki minut ja pääsin kotiin. Vaikka sitä joku ei pakosti huomannut mutta Rose oli kasvanut todella nopeasti, vasta hän oli sylin kokoinen ja nyt hän ei melkein mahdu syliin enää. Rose tuli minua ovelle vastaan suoraan syliini. Tein yö puuhat niin kuin joka ikinen ilta ja menin yö puvulle. Nukahdin melkein heti. // Otahhan joskus Rose mukaan tallille! Kilttejä ja ystävällisiä koiria nää meidän elukat ja varmasti tykkäisivät uudesta tuttavuudesta. - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 30, 2015 22:50:58 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 8, 2015 21:37:21 GMT 2
lauantain tarina Viikko vierähtänyt
Päivät vierivät, taas on mennyt viikko. Koulun kannalta tykkään, että viikot vierivät mutta minusta tuntuu kun kävisin tallilla koko ajan vähemmän ja vähemmän. Odotan lomaa jotta pääsisin käymään tallilla useammin. Mutten mahda sille, että vanhempani täytyvät tuoda ruoka pöytään. Huomaan joka päivä miten Rose kasvaa ja hänestä on tulossa kunnon koira. Rose oppii koko ajan uusia asioita. Rose ei tee tarpeita enää sisälle, Rose ei myöskään hauku ja on ystävällinen muille eläimille. Olen opettanut Roselle näyttelyä ja agilitya ja muita temppuja. Ajattelin, että hänestä tulee kunnon seurakoira ja Rose osaisi eri lajeja. Mila tallin omistaja oli pyytänyt, että voisin joskus tulla tallille Rosen kanssa ja ajattelin että tänään voisi olla hyvä hetki, voisin opettaa Rosen tutustumaan hevosiin. Rose on nyt yli kolme kuukautta vanha ja tosi söötti.
Kysyin aamulla äidiltä käykö heille jos Rose tulisi tallille ja äiti sanoi että jos Mila on antanut luvan niin kyllä sitten. Pakkailin tavaroita aamulla ja söin aamupalaa ja otin Roselle tavaroita myös, minun täytyi valmistautua siihen ettei Rose pakosti viihdy hevosten kanssa mutta toivoin parasta. Siitä lähtien kun olin saanut ilmoituksen Milalta en ollut malttanut odottaa Rosen tapaavaan tallin hevosia, ihmisiä ja muita eläimiä. Olen myös suunnitellut ystäväpäivä ohjelmaa Bambille ja Roselle ja ehkä voisin tehdä pienen yllätyksen tallille, täytyy miettiä vielä sitä. Äiti lähti viemään minua tallille, hyvä kun pysyin istumaan rauhallisesti penkillä. Lähestyimme tallia ja äiti yritti rauhoitella minua mutta en kuullut mitään.
Sitten pääsin vihdoin tallille ja äiti toivotti onnea ja nousimme Rousen kanssa autosta ja seisoimme, kunnes otimme rohkaisevan askeleen ja lähdimme tallille. Kentällä oli Julia ja Kiara ratsastamassa ja Julia tervehti minua ja minä tervehdin takaisin, olin iloinen kun Rose ei haukkunut Kiaralle. Rose oli varmuuden vuoksi hihnassa vaikka Rose ei ollut karannut vaikka olin päästänyt Rosen välillä vapaaksi. Lähdin hakemaan Bambin päitsiä ja vastaan tuli monta ihmistä mutta enemmäkseen vanhoja tuttuja. Vastaan tuli Stina joka kysyi ” kukas tämä hurmaava tyttö on?” minä vastasin ” Hänen nimi on Rosen, tämä on hänen eka kerta tallilla.” Siinä rupattelimme niitä näitä ja toivotti onnea siitä että sain koiran ja myös että kaikki menisi hyvin. Monia kiinnosti uusi tulija, monista Rose oli söpö, vaikka se kyllä ainakin minusta oli totta. Rose oli todella iloinen ja pirteä. Rosea ei yhtään pelottanut, tai sitä ei ainakaan huomannut.
Kun haimme Bambia karsinasta kokeilin uhkarohkeasti päästää Rosen vapaaksi ja Rose haisteli vähän Bambia jaloista ja Bambi haisteli Rosea ja kaikki näytti menevän hyvin. Rose tajusi pysyä kaukana Bambin jaloista kun kuljettelin Bambia karsinaan. Roselle piti välillä ehkä pyytää vierelle, mutta sekin oli vain varmuuden vuoksi. Vein Bambin karsinaan ja pyysin Rosea istumaan ja hän totteli. Kaikki on tähän astin mennyt hyvin. Hain harjapakkia ja samalla pysähdyin taukohuoneeseen. Kun Rose pysyi niin hyvin vapaana joten palkkasin Rosea välillä herkuilla ja annoin hänen olla vapaana. Taukohuoneessa oli monia ja varsinkin Inna sanoi, että hänen koiransa ja Rose voisi tutustua. Kuulemma Iines on tänään tallilla ja niin me menimme etu pihalle missä Rose ja Iines tutustuivat ja he taisivat tykätä toisistaan tosi paljon koska he alkoivat leikkiä. Kohta paikalle ilmestyi myös Milan koirat Mico ja Wienna, he olivat varmaan kuullut Rosen ja Iineksen haukkumisen. Rose ja Mico tulivat myös erittäin hyvin toimeen, koska molemmat olivat pentuja mutta onneksi Rosella ei ollut juoksuja viellä sillä Micoa ei olla leikattu viellä. Myös Rose ja Wiennakin tuli toimeen. Kun oltiin tarpeeksi leikitty palasimme Bambin seuraksi kävin hakemassa harjapakin ja laitoin Rosen kiinni karsinan seinään.
Bambi oli yhtä ihana kun aina, hän antoi kavioita itse niitä puhdistaessani ja laski päätä kun harjasin sitä. Rose uikutti karsinan ulkopuolella joten minun oli pakko välillä käydä tervehtimässä sitä, mutta muuten kaikki meni todella hyvin. Tein Bambille lettejä ja halailin sitä. Olisin vain halunnut laittaa satulan Bambin selkään ja lähteä ratsastamaan mutten voinut jättää Rosea kunnes, Tiia käveli käytävällä ja kysyin häneltä voisiko hän mitenkään vahtia Rosea ja minun onnekseni hän lupautui. Laitoin Bambin tarvikkeet päälle ja itselleni myös ja lähdimme ulos. Ratsastin pihalla metsäpolkuja eri askellajeilla ja sitten palailimme tallille.
Tiia tuli vastaan ja kyselin miten meni ja hänestä Rose oli ollut kiltisti ja hänestä Rose oli ihanaa seuraa. Tiia oli ollut tosi ystävällinen kun oli vahtinut Rosea sen ajan kun olin käynyt ratsastamassa. Kiittelin Tiia ja menin hoitamaan Bambia. Harjasin ja riisuin Bambin ja sitten kävin pesemässä kuolaimet. Tiesin että aikamme oli loppumaisillaan mutta en halunnut ajatella sitä yhtään. Menin taukohuoneeseen ja lämmittelin siellä, siivosin myös Bambin kaapin siellä ollessaan. Sillä aikaa Rose oli nukahtanut lattialle. Vein Bambin tavarat paikoilleen ja valmistelin lähtöä. Hyvästelin Bambin ja lähdimme kotiin.
Äiti kyseli samoja asioita kun aina ja olin todella iloinen kun Rose oli pärjännyt niin hyvin ja ei ollut tullut mitään ongelmia. Rose oli illalla niin likainen että hänet piti viedä pesuun, en tiennyt missä hän oli likaantunut niin pahasti että turkki muistuttu niin paljon enemmän mustaa kun kultaisennoutajan turkkia. Mutta menimme nukkumaan puhtaina ja iloisina.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 1, 2015 20:45:16 GMT 2
Koe kausi
Minua todella harmitti etten ole taaskaan päässyt Bambin luokse, olen toki käynyt välillä tunneilla ja tervehtimässä Bambia mutten ole kerinnyt ratsastamaan, kokeita tulee vähän väliä uusia. Onneksi loma alkaa kohta ja Bambi saa sitten kaiken huomioni. Muuten perheelleni kuuluu ihan samaa, paitsi Rose on jo todella iso se on polviini asti ja hän kasvaa kasvamistaan. Tänään päätin mennä tallille, ystävänpäivä jäi juhlimatta Bambin kanssa ja päätin että juhlin sitä tavallaan nyt todella paljon myöhemmin. Kukaan ei arvaa mikä päivä tänään on. Tänään on aprillipäivä, mutta en ole juhlinut sitä. Uskomatonta jo kuukausi on mennyt kun tapasin Bambin. No päätin että tänään vietämme tyttöjen aikaa. Otan Bambille pari leipää kotoa ja sitten aion letittää Bambin, ehkä menemme luistelemaan ja ratsastaa ilman satulaa ja jotain tällaista.
Kouluni loppui kahdelta joten heti siitä äitini vei minut tallille, olin ottanut lokerooni tavarat ja vaihdoin koulussa vaatteet. Aika moni koulustamme harrastaa ratsastusta joten kukaan ei ihmetellyt paitsi paras kaverini kysyi että olenko taas menossa tallille. Hän ei oikein ymmärrä sitä. Hän on muuttunut vuosien aikana, mutta yritän olla huomaamatta sitä vaikka tiedän että joku päivä minun täytyy huomata se.
Auto matka meni todella nopeasti ja riensin Bambin karsinan luokse jonne joku oli hänet jo hakenut. Halasin Bambia oikein kunnolla. Annoin hänelle myös yhden leivän. Oli todella ihanaa olla taas täällä. Monet ihmiset tallilla olivat myös huomanneet saapumiseni.Harjapakin haettuani ja tavarani laitettua menin karsinaan ja harjailin Bambia ja sen jälkeen letitin ja laitoin itsellenikin letit. Olimme kuin kaksi marjaa. Hengailimme kahdestaan siinä vähän aikaa ja sitten laitoin Bambille suitset päähän ja lähdimme ulos.
Ulkona oli ihana sää, juuri sopiva meille. Olin laittanut laukkuun itselleni vara vaatteet kaakaota ja kaiken tarvittavan jo aamulla valmiiksi, toki kaakaon äiti toi jotta olisi lämmintä vielä tallille mennessäni. Menin pihalle Bambin kanssa ja hyppäsin Bambin selkään jakkaralta. Sitten pikku tyttö käveli ohi ja tunnistin hänet. ”Hei Krista” Tyttö katsoi minua ihmeissään ja kysyi ” Mistä tiedät nimeni” Ja minä selitin ” Autoin sinua kerran ennen tuntia hevosen kanssa” Sitten kaikki oli valjennut Kristalle ja hän tajusi. Seuraavaksi hän kysyi ” Saanko halata Bambia” Siihen vastasin ” Siitä vaan” Ja hymyilin hänelle. Krista sanoi että Bambi on todella kaunis eikä tämä ollut minulle mikään uusi juttu.
Meidän piti lähteä aika nopeasti koska muutaman tunnin päästä tulee pimeää. Joten menimme ravilla metsään. Ravailimme siellä ja vähän laukkasimme. Oli ihanaa olla hänen selässä pitkästä aikaa. Bambi ikävöi minuakin niin kuin minä häntä. Olisi todella kiva jos välillä voisin vain keskittyä Bambiin ja Joriin eikä vain lukea kokeisiin koko aikaa. Ilmassa oli viimaa ja mietin että vain vähän matkaa enää ja olemme takaisin tallilla. Tämä sai olla riittävästi tältä illalta.
Palasin Tallille lämpimään ja jotkut olivat ihmetelleet minne katosin. Katsoin kelloa ja olin ollut pihalla melkein kolme tuntia plus juttelut Kristan kanssa. Vein Bambin karsinaan ja teimme kaiken perus jutun mitä aina ja olihan minun pakko halailla häntä. Järjestelin tavarat paikoilleen ja piti taas jättää talli taakseen. Kotona olin niin väsynyt että en melkein jaksanut mennä suihkuun mutta pakkohan se oli. Menin suihkuun ja puvin pyjaman ja kaaduin suoraan sänkyyn. Minun pitäisi ottaa välillä aikaa varmaan rentoutumiseen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 1, 2015 20:50:39 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 29, 2015 19:53:59 GMT 2
Laitan tarinan huomenna kun on viimenen päivä, kone simahti ja laitan tänkin puhelimmella kun ei toimi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 30, 2015 18:52:55 GMT 2
But firs, let me take a selfie Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 31, 2015 21:59:25 GMT 2
Olin päättänyt yllättää vaahtislaiset ja raahauduin autosta kaikenlaisen nyssäköiden kanssa ulos. "Heippa! Soitan kun voit tulla hakemaan!" huikkasin siskolleni ennen kuin suljin autonoven ja lähdin kävelemään talliin. Tyhhensin kasseistani kaikenlaista tavaraa taukohuoneen pöydälle samalla kun Petra, Sandy, Mila ja ovesta tuleva Jonna ihmettelivät vierestä. "Nyt pidetään halloweenjuhlat! Tai en ehkä sanoisi juhlat, toin vaan kaikkee herkuu ja silleen... Täs on mokkaaloja, kurpitsapiirakkaa ja limsaa, ja laitan kahvit vielä tippumaan..." selitin ja kaivoin kaapista kertakäyttölautasia ja mukeja."Emmi, mistäs hyvästä nämä on?" Mila hoksasi kysyä, "No mulle iski leipomisinto ja tykkään halloweenista, joten ajattelin ilahduttaa teitäkin!" vastasin. Jätin ihmiset pian taukohuoneeseen ja löhdin Bambin luo. "Mooi poni, mitä kuuluu?" juttelin sille samalla kun rapsutin sen otsaa. Otin harjat ja aloin puhdistaa tamman karvaa, se seisoi kiltisti paikallaan ja nautti kun sitä hoidettiin, varsinkin kumisuka tuntui mukavalta karvassa kun se pyöri ja pyöri... Kumisuan ja kovan harjan jälkeen otin pehmeän ja pölyharjan ja aloin ottaa niillä irtoinaista pölyä ja muuta pienempää hiekanmurusta. Sitten puhdistin kaviot ja harjasin pään oikein pehmeällä harjalla. Lopuksi vielä selvitin harjan ja hännän takuista ja roskista. "Lähdetäänkö ulos? Ehkä mä laitan sulle loimen kun tuolla on niin kylmä..." höpötin ja otin Bambin karsinan ovesta vaaleanpunaisen fleeceloimen, laitin sen sen selkään ja kiinnitin kaikki hihnat ja härpäkkeet. Kävelimme vaan ympäri ja ämpäri tallialuetta, Bambin hengitti sieraimiinsa kirpeää syysilmaa ja vedin pinkiä tupsupioa syvemmälle päähäni. Viimeainkoina olin oppinut käyttämään säönmukaisia vaatteita ja nytkin minulla oli kaulahuivi, toppaliivi ja pipo tavallisen varustuksen päällä. Kylmistä tennareista en varmaan koskaan pystyisi luopumaan mutta olin edennyt jo huvin kohti talvea. Aikamme kävelimme Bambin kanssa kunnes se vähän kyllästyi ja kääntyi itse talliin päin ja lähti määrötietoisesti kohti sitä. Olisin gelposti saanut sen pysäytettyä mutta ehkä itsekkin pikkuriikkisen halusin lämpimään talliin...? Riisuin Bambilta loimen ja jätin sen karsinaansa torkkumaan, itse lähdin taukohuoneeseen. Taukohuoneesa istui ja makasi paljon ihmisiä huokaillen ja täpötäysi mokkapalapelti oli tyhjennetty jokaista murua myöten. Kurpitsapiirakkaa oli jäljellä yksi pala. Kaadoin itselleni kahvia ja söin viimeisen piirakkapalan. Pikkuhiljaa keräsin tarjoiluadtiat reppuuni ja siistin taukohuoneen puhtaaksi. Huikkasin vielä heipat ihmisille ja painuin tallin puolelle sanomaan Bambillekkin heippa. Lähetin siskolle nopean viestin että voi tulla hakemaan, ja Rapsuttelin Bambia hetken." Moikka! Nähdään ensi tiistaina!" sanoin sille ja lähdin ulos. Autobolikin jo tallin pihassa ja istin kyytiin. Ajoimme pois pihasta.
|
|
|
Post by Sara on Aug 23, 2016 18:51:53 GMT 2
23.8.2016 - Se päivä, kun aloitin Bambin hoitamisen
Astun raikkaaseen syysilmaan miltein tyhjästä bussista. Ja kyllä, syysilmaan. Tai ainakin se minusta tuntui siltä. Kesä on nyt ohitse ja koulut ovat rutiiniensa mukaan alkaneet. Kävellessäni suoraa hiekkatietä pitkin ajattelen viime käyntiäni Vaahterapolussa. Olin ollut tunnilla ja Helena oli tullut tunnin jälkeen ratsuni karsinalle juttelemaan minulle. - Ollaan tässä Milan kanssa mietitty, ettetkö haluaisi alkaa hoitaa jotain Vaahterapolun hevosta? Helena oli udellut. - No, tuota, kun... olin alkanut änkyttämään jostain syystä. - Ei sitä nyt tarvitse tietää. Kävisikö jos miettisit asiaa ja kertoisit minulle vaikkapa sitten ensi tunnin jälkeen, että mihin päätökseen olet tullut. Olisi mahtavaa saada lisää aktiivista väkeä tänne! Helena oli kertonut. Ja tässä sitä oltiin. En malttanut odottaa seuraavaan ratsastustuntiin, vaan päätös oli selvä. Olin jo aikaisemmin ajatellut hoitajaksi ryhtymistä, mutta en ollut vain saanut mitään tehtyä asialle, mutta onneksi Helena nyt potkaisi minua persauksille asian kanssa.
Saapuessani tallipihaan suuntaan suoraan punaiseen päätalliin. Toimistosta löydänkin Helenan silmälasit päässään tutkien seuraavan viikon tuntilistoja keskittyneenä, mutta minun astuessa huoneeseen nainen kohottaa katseensa ja hymyilee. - Kiva, että pistit näinkin nopeasti viestiä. Mitäs hevosta oot ajatellut alkaa hoitaa? Helena kysyy pistäen paperit sivuun ja katsoen minua silmiin. - Noh pari hyvää ehdokasta olis Bambi ja Anna, ne nyt jäi päällimmäiseksi mieleen semmossista kivoista, joilla ei oo hoitajaa, kerron. - Jaa että Bambi ja Anna... olisin uskonut että Sammyä tai Liinua pyydät, kun ne semmossia sun tyyppisiä on, mutta eihän noissakaa mitään vikaa ole, Helena naurahti mietteliäänä. - No mutta, kumman kirjaan sulle tänne listaan? - Tota... kun mä oon aika huono valitsemaan, naurahdan hieman nolona. Kuka ei muka ole päättänyt hoitsuaan valmiiksi, kun sitä menee pyytämään?! No minä. - Noh, yksinkertaista. Haluutko laiskan ja hitaammin syttyvän, mutta semmosen syttyessään kunnolla kilparatsun elkein menevän hevosen, vai reippaan, vähän pidäteltävänkin, mutta herkänkin ponin, jonka kanssa voi puuhata miltein mitä vain? Kumpi kuullostaa enemmän sunlaiselta, Sara? - No mä otan Bambin, en mä vaan voi sanoo sille ei! parahdan hymyillen. Bambi oli vienyt tunneilla mun sydämeni, saa nähdä, miten meillä alkaa sujumaan tämä arki sitten yhdessä. - Hei hienoa, elikkäs Sara ja Bambi.... noin! Nyt on valmista! Tervetuloa hoitajaksi! Helena toivottaa iloisesti. - Kiitos, mä meenkin nyt suoraan sen höpsön luokse, kun ei muutakaan tekemistä ole, sanon. - Heippa! Se taisikin piehtaroida tuolla tarhassa tänään aikasemmin... Pidä hauskaa! Helena hihitti. Näytän tälle hyväntuulisena kieltä irvistäen ja lähden tarhoille päin.
Sujahdan vikkelästi tarhan naksuvan sähköaidan ali ja kutsun kuraista welara-tammaa luokseni. Mutta tämä ei edes korvankääntöä uhraa minulle huhuillessani sitä, vaan jatkaa rentoa nautiskeluaan tarhatovereidensa kanssa. Joudun siis lähtemään tallustamaan sen luokse ja sinne päästyäni poni näyttääkin yllättyneeltä: "Ai hei, olisit jotain ääntä pitänyt, niin olisin voinut tulla vastaan!" se tuntuu sanovan ajatuksissaan. Napsautan riimunarun päitsiin kiinni ja lähden ruskeaharmaan (kura...) tamman kanssa käppäilemään talliin päin riimunaru löysällä.
Saadessani heitettyä Bambin karsinaansa käyn hakemassa sen harjapakin ja rupean kuorimaan sitä sen ruskeanharmaasta kokovartalonaamiostaan. Tamma vain seisoo nätisti paikallaan ja katselee (ruuasta) kiinnostuneena käytävällä satunnaisesti puuhailevien touhuja ja kääntelee korviaan minuun päin höpötellessäni sille tyhmiä. Käytän kumisukaa, piikkisukaa, pölyharjaa, että saan kaiken kuran pois ponista. Miten se olikaan saanut itselleen noin hyvän kerroksen tuota hevosenhoitajan kauhua? Otan käteeni vielä pehmeämmän harjan ja käyn sillä koko tamman lävitse, jonka jälkeen on kavioiden vuoro. Ensimmäinen kavio, toinen kavio, kolmas kavio, neljäs kavio, done. Mitäs sitten, ajattelin pakatessani kaikki harjat takaisin ihanaan vaaleanpunaiseen pakkiin.
Saan päähäni mennä sen kanssa tekemään muutaman maastakäsinharjoituksen kentälle, kun siellä ei näyttänyt vielä satavan, vaikka taivas hieman uhkaavan harmaalta näyttääkin. Pistän Bambille vain riimun päähän ja siihen juoksutusnauhan kiinni, usein sillä on kivempi touhuta maasta. Nappaan taskuuni myös muutaman herkkupalasen, sillä pitäähän tuo otus nyt jotenkin palkita!
Kentällä kävelen ensinnäkin reilut alkulämmittelykäynnit tamman kanssa, jotta se ja sen kankea hoitaja vertyisivät. Kymmenen minuutin jälkeen otan nauhan irti Bambin vaaleanpunaiesta riimusta ja maiskutan sille pois peruuttaessani. - Raavia! huudan. Olisikohan pitänyt ottaa raippa mukaan? Bambi näyttää selkeästi, että ei, sillä poni pukittaa ja lähtee laukkaamaan rempseää laukkaa kenttää ympäri innoissaan. - Prrrrrrr RAVIA! Tamma ihme kyllä hetken päästä hidastaa raviin ja annan sen ravailla hetkisen verran kenttää ympäri ämpäri. - Noniin prrrr ja kääyntiiin. Kyykistyn ja pyydän sitä luokseni. Ensin se jatkaa ravailuaan ihan itsekseen ja katselee kentän ulkopuolelle, mutta sitten se hidastaa käyntiin ja tulee reippaasti kävellen luokseni. Annan sille pienen makupalan ja kehun hellällä äänellä. Sitten maiskutan sille taas ja käsken sen ravata uudelleen ja nostaa sitten laukan. Ja taas kyykistyn ja pyydän sitä luokseni. Muutaman kierroksen se vielä laukkaa, jonka jälkeen sen aivot alkavat taas selkeästi raksuttaa ja tämä liihottaa ravilla mun luokse - herkkujen toivossa tietysti. Teemme vielä pari kertaa tuon samaisen harjoituksen ja sitten otan sen muutaman kerran ihan vain pelkästään kehuilla. Se näyttää hieman pettyvän luokseni tullessa, mutta kiltisti aina silti tulee, tosin pienellä viiveellä. Päätän siirtyä seuraavaan vaiheeseen ja kokeilla, että seuraako se käynnissä mua. Lähden kävelemään eteenpäin sen luota ja se jää hölmistyneenä tuijottamaan mun perään. Sitten se alkaa haistelemaan kentän hiekkaa ja kellistyy maahan piehtaroimaan. Noh, ei saa odottaa liikoja.... Yllättävän hyvin se on kylläkin toiminut tänään ja osoittanut luottamusta, vaikka oon sillä muutamasti vaan tunneilla mennyt.
Otan sen kymmenen minuutin päästä kiinni ja talutan takaisin talliin omaan karsinaansa. Sillä välin kun olen ollut puuhaamassa sen kanssa kentällä, on talliin tupsahtanut jostain väkeä. Hoidan Bambin pois ja Helenaan törmätessäni pakkia viedessä kerroin hänelle mitä olimme tehty ja miten oli mennyt. - Kuullostaapa kivalta, Bambilla ei olekkaan pitkään aikaan ollut hoitajaa, vaikka se tuommoinen poni onkin, joka tykkää oikeasti touhuta ja on mukana aina kaikessa mitä ikinä sen kanssa tekeekin. Mutta nyt se pääsee taas touhuamaan vaikkapa mitä kivaa, eikö niin Sara? Helena kysyy viekkaasti. - Juurikin niin, yhdyn Helenaan nauraen. Sen jälkeen tassuttelen taukohuoneeseen hakemaan jääkaapista vanhan juissinjämäni ja samalla huomaan siellä olevan muutakin porukkaa. - Hellurei! Tuota noinniin mä oon Sara ja oon myös Bambin uus hoitaja, esittelin itseni kahdelle henkilölle, joista ainakin toisen olin nähnyt Vaahtiksessa pyörivän aikaisemminkin. Naiset esittäytyvät Innaksi ja Emilyksi ja mukaan pelmahtaa vielä Mila ja Veera. - Velkam velkam, Mila toivottaa ja tarjoaa palaa snickers-patukastaan, josta sattumoisin kieltäydyn.
Hetkeksi jään vielä juttelemaan ja hörppimään mehunloppujani, kunnes huomaan bussin tulevan aivan pian. - No mutta hei oli kiva tutustua, mutta nyt mun täytyy kyllä juosta! hihkaisen taukohuoneen väelle ja pinkaisen ulos ja syksyiselle tielle, josta olin muutama tunti sitten tullutkin.
Sara & Bambi 1HM & 1,5p. (1009 sanaa)
|
|
|
Post by Sara on Oct 20, 2016 17:09:54 GMT 2
20.10.2016 - Se päivä, kun tajuan sairastavani vakavaa syysmasennusta Raahustan Nokian keltaisissa saappaissani pihan poikki talliin ja haen kaikki tavarat valmiiksi Bambin karsinan eteen. Kompuroin lätäköitten läpi tihkusateessa tarhoille ja metsästän ponin tarhan ulkopuolelle narun toiseen päähän ja jatkan kompurointia, mutta vain suuntaa kääntäen. Saan huokaista jopa helpotuksesta huomatessani piehtaroinnista pitävän hoitoponini päällä sadeloimen pirteällä printillä (joka on nyt syvän savi- ja likakerroksen alla visusti piilossa). Hoidan hoitorutiinit ripeästi koneen lailla ja pian huomaan olevani valmis päivän ratsastukseen. Kipaisen vielä toiveikkaana katsomassa, olisiko maneesi vapaana, jospa… EI OLE TOTTA! Silmäni siintävät kilpa-auton lailla tuntilistalla, jossa lukee, että maneesi on varattu tuntilaisille JA että KENTTÄÄ EI SAA KÄYTTÄÄ 20.10, koska se täytyy lanata ennen kovia yöpakkasia. Suljen silmäni hitaasti kiinni ja nipistän itseäni käsivarteen lujaa. Ei, ilmoitus ei katoa siitä mihinkään. Ei kuin tuhka tuuleen, eikä pierun lailla Saharaan. Siinä se pysyy kivenkovana paikallaan. Käännyn hitaasti ympäri kädet nyrkeissään ja kävelen takaisin Bambin karsinalle. Mielessäni käy lyyhistyä voimattomana tuohon maassa makaavan, juuri hevosen selästä tulleen loimen päälle ja hakeutua sikiöasentoon. Mutta sitten tajuan, etten niin tekemällä pääse ikinä kotiin kuumaan suihkuun, kuiviin yövaatteisiin ja lämpimiin pehkuihin katsomaan Netflixiä. Sitä varten kannattaakin tehdä töitä tai vaikka lähteä sateiseen maastoon ratsastamaan. Pengottuani koko lokerokaappini lävitse löydän kuin löydänkin vanhan keltaisen sadetakkini sen syövereistä ja nakkaan sen päälleni. Sitten suuntaan hakemaan uljasta ratsuani karsinasta ja yhdessä tallustamme tallin käytävää pitkin ulos, minä urheasti marssien ja samalla Netflixistä haaveillen ja uljas ratsuni iloiset kulissit rikkoen, laamamaisesti raahustaen perässäni. Pihalle parkkeerattuamme säädän ripeästi jalustimet suunnilleen oikeaan mittaan ja heivaan itseni satulaan hymyillen voittajana, sillä olin onnistunut pääsemään jo tähän asti ilman kummempia sattumuksia. Käännän jo ratsuani maastoteiden suuntaan kunnes tajuan… voi hitto! Sen jälkeen kun olen käynyt laittamassa heijastimet sekä itselleni että ratsulleni JA ilmoittanut lähdöstäni, olemme viimein valmiita lähtöön! Jo hetken käveltyämme mietin, ettei tämä ulkona ratsastaminen ollutkaan niin paha juttu, kuin luulin, sillä kyllä täällä hyvin sadevaatteissa pärjää. Ja eihän minua mistään sokerista ole tehty! Kannustan Bambin raviin ja vastentahtoisesti, haikea katse kotiin päin suunnattuna poni nostaa ravin. Laukkasuoralle tullessa olo on jo kuin voittajalla. Hymyilen itsevarmasti edelleen Netflixistä haaveillen ja käsken Bambia nostamaan laukan ja tämähän nostaa! Liidämme kuin pilvien päällä tiellä ja kuulen vain tuulen huminan ja kavioiden kopinan korvissani… TUMPS. Laukkaavien kavioiden ääni vaimenee ja avaan silmäni. Näen iloisesti pukittelevan harmaan perseen jo kaukana ja nousen väkevästi kiroillen ylös maasta. Voittajafiilikseen ei saisi luottaa ikinä, se on tullut todistettua tänään ja toista kertaa, mutisen itsekseni. Polvea särkee ja selässäkin tuntuu ilkeältä. Perkuleen perkule. Lähden kinkaten tallustamaan kohti Vaahterapolkua ja samalla pääsee itku. Kaikki menee ihan perseelleen, ihan sama mitä teen. Koulu ja työt painaa päälle ja kotonakaa ei hommat lopu. Aikaakaan ei tuntuisi riittävän edes kavereille, saatika sitten itselleen. Bambin hoitamisen lopettamistakin harkitsin, kun ei se ees aina tunnu omanlaiselta, mutta no, se olisi ollut vai säälittävää, koska kuka vannoo hoitamisen alussa aikaa riittävän, mutta sitten parin kuukauden päästä lopettaa ajan puutteen vuoksi? Onneksi tallinväki oli ymmärtänyt ja antanut vähän taukoaikaa selvitellä asiat pois tieltä. Nyt pitäisi vaan saada mieli kondikseen kun hommatkin alkavat hiljalleen väistyä. Tai no oikeastaan nyt pitäisi vain toivoa, että Bambi on selvinnyt tallille yhtenä kappaleena ja ettei tähän polveen käynyt pahemmin. Kymmenisen metriä ennen tallinpihaan saapumista juoksee Jannica mua vastaan. - Onks kaikki okei? MILA SE ON TÄÄLLÄ! - No joo, polvi otti vaan vähä damagee… Tulihan Bambi jo tallille? - Joo tuli se iha hetki sitte. Tipuitsä iha täs lähel vai? - En, tipuin ainaki jo joku kilsa sitte. - Missäköhä se yks on sit seikkaillu, iha vaurioitta se kuitenki tuli toho pihalle. - Nii sitä en tiiä.. Illalla iltapalaa syödessäni tutkin lääkärin antamaa lappua. Ei mitään vakavaa onneksi, mutta rasitusta tulee välttää viikon ajan. Mila oli lähtenyt viemään minua lääkäriin huomatessa kinkkaukseni ja polven turvotuksen. Mukaan tytöt ojensivat vielä viltin ja kupin kuumaa kaakaota, koska hytisin Jannican mielestä aivan liikaa. Oli se mahtavaa, että omalta tallilta löytyy noinkin ihania ihmisiä, jotka auttavat sitä tarvitsiessa. Mutta nyt vihdoin olisi aikaa Netflixille. Kuitenkaan minulle ei tullut sellaista tunnetta, että tarvitsisin juuri nyt ruutuaikaa yhtään enempää, joten huoneeseeni tassuteltua siirrän koneeni sängyn päältä työpöydälleni ja sukellan suoraan vällyjen väliin nukkumaan hihittämään muistikuvalle, jossa Bambi yhtäkkiä pukittaa hurjasti ja pahaa-aavistamaton Sara sinkoutuu voltilla suoraan nelinkontilleen kylmälle hiekkatielle ponin pinkoessa jo edelläpäin. Sara & Bambi 2HM & 2,5p. (704 sanaa) //ahh tältäkö se tuntuu kirjoittaa tarinaa kun tekstiä vaan tulee ilman että se tuntuu pakkopullalta? Tähän voisi jopa tottua
|
|
|
Post by Sara on Nov 20, 2016 13:20:21 GMT 2
20.11.2016 - Se päivä, kun joudun jättämään hyvästit vain 3 kuukauden taipaleen jälkeen
Huokaisen syvään. Suunnitelmissa oli lähteä heti aamusta tallille, jolloin ulkoilman täyttäisi raikas ilma ja kirkkaat auringonsäteet. Mutta. Kotona olinkin hurahtanut täysin kaikkiin mieluisiin kotiaskareisiin niin, että nyt kun neljän maissa vihdoin sain parkkeerattua isäni mustan Mersun Vaahterapolun parkkipaikalle, on ulkona pimeää kun tontun persiissä. Voihan talvi.
Kipitän kovaa vauhtia koleasta ulkoilmasta tallin lämpöön, kunnes ovella olen törmätä Rasmukseen, joka on ilmeisesti juuri lähdössä.
- Ai, anteeksi, Rasmus pahoitteli.
- Ei se mitään, minähän tässä se huolimaton olin, hymyilin anteeksipyytävästi. Rasmus hymyili minulle lämpimästi takaisin ja lähti sitten omille teilleen. Hitsit kun ehtisin joskus tallille oikeitten ihmisten aikaan (yleensä kun saavun Vaahtikseen, on jo ilta ja tallissa on vain taukohuoneessa piereskelevä Mila ja omaa lempilätkäjoukkuettaan kovaan ääneen kannustava Inna. Huoh.), niin tutustuisin paremmin muihinkin tallilaisiin, muuten kuin nopeasti tallin ovella ohi mennessä, niin kuin nyt.
Nappaan Bambin varusteet matkaani niiden ohi kävellessäni, jonka jälkeen suuntaan suoraan taukohuoneeseen, jossa tallin vakiolaiskottelijat Mila ja Inna istuvat sohvalla juoruilemassa, sekä Jannica evästämässä Hevosurheilu-lehden kera pöydän ääressä. Istahdan Jannicaa vastapäätä ja heitän viereiselle tuolille reppuni ja Bambin suitset sekä harjapakin suojineen.
- Siellä on kahvia pannussa, keitin just, sanoo Jannica nostamatta katsettaan lehdestään. Haen satula käsivarsillani kahvia itselleni ja nappaan samalla piparin kulhosta, jonka vieressä seisoo lappu ”saa ottaa”.
- Saitsä Sara sen mun viestin siitä Bambista? Mila kyseli mun istahtaessa uudelleen paikalleni.
- Joo, sain, vastasin hieman surullisella äänellä.
- Meinaatko sä nyt lopettaa vai miks annoit Milan laittaa Bambin myyntiin? Inna uteli.
- Een tietenkään aio, Bambi ei vaan sytyttäny. Mulla on semmoinen tuntu, että joku näistä uusista tulokkaista vois olla just se oikea, nii pakko kai sille on tilaa tehdä, vastasin hieman nolona.
- Aa okei, kiva kun et lopeta kuitenkaan! Inna sanoi pirteästi. Niin, tässä sitä oltiin puhdistamassa haikeana tulevan ex-hoitsun varusteita uuteen kotiin. Bambi menisi kuulemma jollekin tytölle kisaponiksi, josta olin oikeasti todella iloinen. Mutta mikä oli saanut minut luopumaan tammasta? Jos totta puhutaan, niin en itsekkään tiedä. Se vain oli jotenkin selvä päätös. Ehkä Bambi ei vain ollut minun tyyppiäni, vaikka niin alussa kuvittelin ja toivoin. Mutta mitä aion tehdä tulevaisuudessa Vaahterapolussa? Uuden hoitohevosen aion hankkia, mutta vasta sitten kun oikea nelijalkainen osuu kohdalle. En halua enää hoitaa hevosta, jonka kanssa ei syty heti. Koska jos en heti saa siihen yhteyttä, peli on menetetty. Niin minä ajattelisin. Nyt vain sormet ristissä toivotaan, että sellainen oikea hevonen osuisi kohdalle.
Huuhtelen pesusienen ja lisään siihen hieman satulasaippuaa. Hörppään vielä kahvistani, ennen kuin jatkan puhdistusoperaatiotani. Mila kertoi eilen, että tallille tulisi meidän pyynnöstämme (=minun ja Julian vingunamme johdosta) Russ-poni, heti kun pihattoon tulisi Eetun lähtiessä tilaa. Voisiko tämä russi olla se oikea?
- Tosiaankin, Bambia saatetaan tulla hakemaan päivänä minä hyvänsä, Mila havahduttaa minut mietteistäni ja jatkaa:
- Joten haluaisitko sä Sara mennä vielä kerran ratsastamaan sillä? Mä annan sulle nyt erikoisluvan, vaikka onkin sunnuntai, Mila tarjoaa ja on ilmeisesti huomannut normaalia alakuloisemman olotilani.
- Totta kai mä menen, heti kun olen puhdistanut nämä varusteet! Kiitos paljon Mila! kiittelen tallinomistajaa iloisena.
Puolisen tuntia myöhemmin tallustan tarhoille Bambia hakien. Tamman tarhan kohdalle päästyäni koko tarhassa asustava konkkaronkka on minua vastassa portilla. Ujutan näppärästi Bambin portin raosta ulos ilman, että jompikumpi hänen tovereistaan seuraisi perässä.
Talliin päästyämme harjaan ponin puhtoiseksi ja lähden metsästämään sille varusteita. Mutta juurihan minä ne jynssäsin puhtaaksi, enhän minä voi mennä niitä heti likaamaan, ajattelin. No mutta minähän voin mennä pelkällä riimulla! Hieman uhkarohkeaa ehkä, mutta yolo, you only live once. Pian tajuan vielä senkin, että tänään minun ei tosiaan pitänyt ratsastaa, joten ratsastusvarusteetkin housuista saappaisiin jäivät kotiin. Onneksi kypärä minulta löytyy aina tallilta, ettei muilta tarvitse lainata. Käyn ujuttamassa Bambille päitset päähän ja kiinnitän siihen riimunarun ohjiksi.
Maneesiin päästyämme haalin jakkaran käsiini ja talutan Bambin kaartoon maneesin keskelle. Heivaan jalkani Bambin harmaan pepun yli ja asetun istumaan paremmin harmaissa lökäreissäni ponin selkään. Tässä sitä nyt oltiin, viimeistä kertaa tämän Welara-tamman selässä.
Ratsastuksen aikana teen käynnissä sekä ravissa erikokoisia voltteja ympäri maneesia. Bambi kulkee nätisti ja pirteänä tottelee apujani. Laukassa tamma hitusen innostuu ja heittää peräänsä muutaman kerran. Roikun kuitenkin selässä apinan lailla, joten maneesin hiekkaan ei tarvinnut sen lähemmin tehdä tuttavuutta. Loppuun kävelemme vielä runsaat kymmenen minuuttia, jonka jälkeen asetumme taas kaartoon. Hyppään vastentahtoisesti alas ihanan ratsuni selästä ja halaan sitä pitkään. Miksi tämä tuntuu näin pahalta? Kerään ohjat käsiini ja lähdemme käppäilemään takaisin tallille päin.
Tallissa otan tammalta riimun pois ja harjaan sen vielä nopeasti lävitse. Sydäntäni kirpaisee, kun harjauksen päätökseen saatuani seison karsinan ovella kaunista ponia katsellen. Oliko luopuminen sittenkin huono päätös? Pieni kyynel valuu oikeasta silmäkulmastani poskeani pitkin tehden siihen juovan. Miksi en nyt haluakkaan päästää siitä irti? Minun on vielä pakko astua tamman luokse, halata sitä ja rapsuttaa sen säkää hiljaisesti niiskuttaen.
- Onko kaikki okei? Mila kysyy varovaisesti takaani. Pyyhin nopeasti silmäkulmastani kyyneleen ja siirrän käteni Bambin kaulalle.
- On kai, tuntuu vaan jostain syystä niin pahalta, vastaan.
- No mutta hyvä juttu tässä on se, että se pääsee rakastavaan kotiin ja sinä saat uuden, vähintäänkin yhtä kivan hoitohevosen täältä, siitä olen varma, Mila lohduttaa puhuen minulle kuin ala-astelaiselle.
- Tottahan se on, myönnän päästäessäni tammasta irti ja kääntyen karsinan ovelle sulkien sen. Katsomme vielä hetken Milan kanssa Bambia karsinassaan, jonka jälkeen Mila haluaa esitellä uuden tulokkaan.
- Oletkos nähnyt jo uuden tulokkaan, joka saapui tänään aamupäivästä Rinon karsinaan? Se on kuule todella hieno, siitä saisitkin mainion hoitohevosen! Mila selittää intoillen. Saavumme Rinon vanhalle karsinalle, jossa seisoo ylväänä kaunis, musta tamma meitä varovaisesti katseella tutkiskellen.
- Sen nimi on Like A Twinkle, eli Tuike! Olen kuolannut jo monia Kicsin Georgian Grande-rotuisia hevosia ja tässä semmoinen nyt vihdoin ja viimein seisoo! Mila kertoo haltioituneena. Onhan se todella kaunis tamma, ajattelen.
- Ja jos tämä ei nyt sinua innosta, niin onhan se russikin tulossa lähiviikkoina, että siinä seuraava hoitsuehdokas! Anteeksi, en tiedä onko tämä nyt hirveän hyvä aika puhua uudesta hoitohevosesta kun olet vasta luopumassa edellisestä, mutta kun olen niin innoissani tallin uusista vahvistuksista! Mila selittää.
- Joo, ei se mitään. Ja kyllä minäkin tietysti olen, vaikka tuo Bambin lähtö vähän minun mieltäni painaakin. Mutta pakko pitää se ajatus mielessä, että se menee hyvään kotiin, jossa se pääsee vielä kisaamaankin!
- Niin. Mutta mennäänkös nyt taukohuoneeseen, sinne on tullut kuule paljon lisää porukkaa!
Ja niin me mentiin. Sinne olikin sitten kerääntynyt sekä uusia, että vanhoja kasvoja, muun muassa Jonna oli tullut pitkästä aikaa pistäytymään ja pääsin vihdoin tutustumaan paremmin myös hieman uudempaan tallilaiseen, Emilyyn! Hyvässä porukassa huono fiilis jäi taka-alalle ja Mila sekä Jannica saivat minut taivuteltua osallistumaan vakioryhmään uudelleen. Tästä porukasta en ainakaan eroon pääsisi!
Sara & Bambi 3HM & 4p. (1091 sanaa)
|
|
|
Post by Sara on Nov 21, 2016 18:12:16 GMT 2
21.11.2016 - VIIMEINEN
Harmaa poni katoaa trailerin uumeniin ja Mila sulkee takaluukun lähettäen Bambin aivan uuteen seikkailuun. Olin ottanut tamman lähdön odotettua raskaammin, en tarkoita että olisin itkenyt aamusta iltaan, mutta kyllähän siinä tallin pihamaalla suorana seistessä ja pois lipuvaa traileria katsellen tuli tippa linssiin viimeistä kolmea kuukautta muistellen. Oli tullut ponin kanssa vaikka ja mitä puuhattua sekä koettua, mutta parempi näin.
Kävelemme hitaasti Milan kanssa taukohuoneeseen glögin toivossa, sillä nyt tarvitsisimme jotain lämmikettä tänne kylmään ja pimeään. Julia on jo vallannut koko sohvan röhnötyspaikakseen, kun olemme istumassa mukiemme kanssa alas.
- Joko se Venna on saanut hoitajan? Julia ihmettelee samalla kovaan ääneen glögiään hörppien.
- Nopeasti meni, mutta erittäin hyvä juttuhan se on, Mila kertoo.
- Vielä olis Tuike ja Goljat vapaana, tarraappas Sara jompikumpi niistä ittelles! Julia tyrkyttää innokkaana.
- Mun täytyy ensin vähän tutustua kumpaankin yksilöön, vaikka ne molemmat tuntuvat todella sopivilta mulle. Ehkä liiankin sopivilta? mietin.
- Mieti vaan rauhassa, mutta varo ettei ne ehti mennä jo! Julia varoittelee. Nainen puhuu totta, mutta päätös on silti erittäin vaikea, joten ei sitä ihan yhdessä yössä päätetä. Vai päätetäänkö?
Sara & Bambi 4HM & 4p. (189 sanaa)
|
|