|
Post by Mila on Sept 9, 2012 0:16:58 GMT 2
Puoliveritamma- Lallaa hoitelee Paukkis. Hoitajahistoria: Tiksu (syyskuussa 2012, jonka jälkeen ei enää näkynyt)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 9, 2012 1:07:04 GMT 2
Tiksusta: 157cm pitkä rämäpää tyttönen, ikää 18 vuotta. Vaaleanruskeat pitkät hiukset, usein poninhännällä kiinni korkealla. Iloinen ja tempperamenttinen paketti, joka ei jää kyllä hiljaiseksi isommassakaan porukassa. Uskaltaa sanoa sanottavansa. Luonteeltaan aikamoinen sähläri, tekee asiat yleensä nopeimmalla mahdollisella tavalla, mutta yrittää aina parhaansa. Hevosien kanssa huolellinen, jättää varusteet kuntoon ja ei turhia kuitenkaan hössötä. Tulee toimeen hepan kun hepan kanssa, mutta vaativammat tapaukset jättää suosiolla ammattilaisille. Luotettava ja maalaisjärkeä omaava tyttö. Saavuin sunnuntai-aamuna tallille jo ajoissa, kello oli noin kymmenen. Ajattelin haluavani tulla kunnolla ajan kanssa, kun oli mun ensimmäinen hoitamiskerta ikinä. Olin pyytänyt hoitohevosekseni puoliveritamma Lallaa, joka vaikutti olevan aivan upea hevonen. Ripaus luonnetta, mutta kuitenkin kelpo kaveri ja ihan semmonen mukava hoideltava, jolla kuitenkin on vähän pilkettä silmäkulmassa. Pientä haastettahan minä kaipasinkin, ajattelin. Liian isoa haastetta taas en, mutta arvelin minun ja Lallan kemioiden sopivan yhteen. Vaikka onhan kaksi akkaa aina kuitenkin kaksi akkaa, ei mikään helpoin yhdistelmä välttämättä. Kävin ensimmäisenä moikkaamassa tallinomistajaa Milaa. Juttelimme siinä hetken ja kerroin vielä vähän itsestäni ja Mila esitteli minulle paikkoja. Hän näytti kentän, maneesin, satulahuoneen sekä Lallan karsinan. Lalla oli kyllä kaunis, päistärikkö tamma. Se tuijotteli minua karsinan kaltereiden takaa ja päätin mennä moikkaamaan sitä. - No hei tyttö, miten menee, lepertelin tammalle. Lalla haistoi ojennettua kättäni ja oli korvat hörössä uteliaana. Se vaikutti mukavalle tyttöselle, vaikka ehkä siinä saisi olla omat niksinsäkin, miten sen kanssa saisi tultua kunnolla sinuiksi. Päätin hakea tamman harjat ja löysinkin sen punaisen harjapakin pian. Siinä luki kissankokoisin kirjaimin Lalla, en voinut erehtyä. Toki harjalaatikko oli ylähyllyllä, joten siihen oli ehkä hieman vaikea kaltaiseni pienen henkilön ylettää. Päätin luovuttaa ja ottaa jakkaran. Saatuani harjapakin käteen huomasin takanani seisovan toisen hoitajan. - Moi, mä oon Henttu. Jorin hoitaja, blondi tyttö sanoi minulle hymyillen. -Taidat olla uusi täällä, ainakaan minä en ole sinua ennen nähnytkään. - Joo, tänään on mun eka päivä hoitajana, olen ton Lallan hoitaja, siis jos huomasit kun mulla on sen harjapakki, sopersin jotain epämääräistä. -Mutta oli kiva nähdä, täytyy mennä harjailemaan heppa! Heilautin kättäni Hentulle ja lähdin kohti Lallan karsinaa. Otin karsinanedestä riimut käteeni ja menin karsinaan. Harjapakin siis jätin tietenkin karsinan ulkopuolelle. Ajattelin sitoa Lallan kuitenkin näin ekalla kerralla kiinni, vaikka Mila olikin kertonut, ettei sitä välttämättä tarvitse pistää kiinni. Olin kuitenkin ekaa kertaa vieraan hepan karsinassa ja muutenkin ei ikinä tuntemattomasta hevosesta tiedä. Joten päätin ottaa varman päälle ja heitin riimut päähän - tämä sujui helposti, vaikka tamma onkin korkea ja halutessaan saa turpansa hyvinkin korkealle ... - ja sitten sidoin sen solmulla kalteriin kiinni. Hain ensin kumisuan ja rupesin pyörittelemään sillä tamman kaulaa, selkää, vatsaa ja pyllyä. Lalla huokaisi rentoutuneena ja vaikutti pitävän harjauksesta, olihan kumisuka ihanan hierova ja mukavantuntuinen varmasti sen mielestä. Karvaa Lallasta lähti ihan kiitettävästi. Sen häntä tuntui olevan hieman takussa, joten päätin selvitellä sitä käsin. Heitin kumisuan harjapakkiin ja menin sen pepun sivulle häntä käsissäni. Siinä kuluttelin vähän aikaa käsillä setviessä häntää ja sainkin sen ihan mukavannäköiseksi. En löytänyt mistään selvityssuihketta, mutta ehkä näin normipäivänä pärjäisi ilman sitäkin. Jatkoin harjaamista sitten pehmeällä harjalla ja harjasin eka koko hepan ja sitten jalat. Eipä tamma vaikuttanut aristelevan oikein mitään paikkoja ja se oli ihan kiva juttu. Jotkut hepat kun aristelee mahanalustaa - se on ikävää ja ärsyttävää mielestäni. Puhdistin vielä kaviot ja onnekseni Lalla ei ollut maahan kavionliimaajatyypiä vaan nosti kaviot kivasti. Tokihan sen piti yrittää vierittää kaikki naiselliset 600 kiloansa minun käsilleni, mutta työnsin sitä vain poispäin ja pian se uskoi, että mua ei jekuteta. Vähän se meinasi yrittää etukavioita ottaessa puraista minua takapuolesta, mutta se jäi ihan pelkän ajatuksen tasolle kun vähän jouduin oikaisemaan tammaa ärähtämällä sille. Pään vielä harjailin rauhallisesti pääharjalla, jonka jälkeen rapsuttelin sitä hieman. - No, mitäs pidät, Mila tuli kyselemään minulta. - No onhan tää ihan mahtava tamma, tosi mun tyylinen, vastasin. -Vähän se yrittää mua testailla, mutta eiköhän tää tästä. Saas nähä minkälainen se on sitten ratsastaa kun joskus selkäänasti pääsen. - Vaativahan se on, Mila tuumaili vähän hiljaisesti. -Mutta kyllä sillä oppii menemään ja se sitten ainakin kehittää sua. Voisit tulla jokupäivä ensi viikolla ratsastamaan sillä. - Se olisi kyllä kivaa, vastasin. Mila nyökkäsi ja lähti kävelemään. Se oli sitten sovittu, eka ratsastuskertani. Luultavasti ohjatulla tunnilla, sillä eka ratsastus on aina se eka ratsastus. Tänään en ollut muutenkaan meinaamassa edes ajatella ratsastusta, sillä eka kerta on musta se pyhittäminen ihan sille tutustumiselle. Otin riimunnarun irti kalterista ja sitten otin Lallalta myös riimut pois. Annoin sen jäädä karsinaan ja pistin riimut karsinaneteen naulakkoon ja sitten vein harjaboxin paikoilleen. Päätin tsekata vielä sen ratsastusvarusteet. - Huh kun on likanen satula, ajattelin mielessäni ja pyyhkäisin sitä sormella. - Täytyis varmaan pestä tämä joku päivä.. ja suitset. Tänään en meinannut sitä kuitenkaan tehdä vielä, sillä ajattelin vain hengailla Lallan kanssa tänään. Kävin kysäisemässä Milalta, saisinko antaa Lallalle pari omppua ja kyllähän minä sain. Hain niitä muovipussista, minkä bongasin satulahuoneesta ja menin Lallan karsinaan. Oltiin sitä kyllä iloista tyttöä, ai että. Kyllä se tais haistaa, että mulla ois jotain kivoja tuliaisia. - Rauhotu hei, sanoin sille naurahtaen. Pistin omenat sen ruokakuppiin - enhän halua opettaa hoitsulle huonoja tapoja - ja taputtelin sitä hieman. Rapsuttelin sitä vielä siinä jonkun hetken, kun mulle tuli joku tallityöntekijä sanomaan, että se pitäisi viedä tarhaan. - Voit varmaan viedä sen tonne tarhaan, tallityöntekijä sanoi. - Sähän olet se uusi tyttö? Mä olen Sari, tallityöntekijä. - Voin joo viedä. Mä olen muuten Tiksu, sanoin Sarille ja hymyilin. - Siellä vissiin sataa? Sari nyökkäsi, joten tulin karsinasta pois ja lähdin hakemaan Lallan sadeloimea. Punaista jälleen, kuten Lallan kaikki kamat. Vaalealle tammalle sopii kyllä punainen hyvin, ajattelin mielessäni kantaessani loimea. Avasin karsinan ja en jaksanut laittaa Lallaa kiinni, joten pistin vain sille loimen nopsaan päälle. Laitoin karsinanoven kiinni ja kysyin vielä Sarilta, joka oli viereisessä karsinassa siivoamassa sitä, että mihin tarhaan se menisi. - Ai niin, no minä voin tulla näyttämään ja avaamaan portin, Sari vastasi ja heitti talikon kottareihin. Ripeästi heitin riimut päähän ja napsautin narulukon kiinni. Sitten lähdettiinkin ulospäin. Siellä tihutti vähän ja oli ilmeisesti satanut vähän rakeitakin, mutta mitään hirveää sadekuuroa ei ollut. Lalla vähän katseli nyrpeänä keliä, mutta tajusi varmaan itsekkin, ettei mua tarvitse välttämättä nytkin testata. Sen verran pientä tihutus oli, ettei Hänen Majesteettinsa sisäinen tasapaino vielä järkkynyt. Tallityöntekijä Sari höpötteli minulle kaikkea ja esitteli tallia ulkoapäin varmistaen että tiesin missä oli jokapaikka. Pian olimmekin jo Lallan tarhalla ja Sari avasi portin. Kävelimme rauhallisesti sisään, pysäytin Lallan ja avasin lukon. Sitten päästin sen menemään. - Noin hyvä, sanoin. - Mun täytyisi sitten varmaankin mennä. - No, nähdään hei ensiviikolla. Kiva kun saatiin uus hoitaja, Sari sanoi ja vilautti lähes takahampaitaan. - Kiva oli päästä uudelle tallille, uudet tuulet puhaltaa, vastasin. - Lalla vaikuttaa tosi kivalta kyllä. Ja koko talli muutenkin, ilmapiiri ja kaikki. Kyllä tänne kelpas tulla hoitamaan. - Jepjep, no mutta nähdään! Sari huikkasi ja lähti kävelemään sisälle talliin. Minä taas suuntasin nokkani kohti autoani ja etsiskelin hetken autonavaimia taskustani. Sieltähän ne takin vuorensisästä löytyi, täytyykin ehkä ostaa uusi talleilutakki... Tervetuloa joukkoomme! Toivottavasti viihdyt!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 9, 2012 20:27:44 GMT 2
Ensimmäistä kertaa selässäTulin tänään taas reilusti ajoissa tallille, sillä meinasin puhdistaa Lallan satulan sekä suitset tänään. Viimeksihän ne tosiaan jäivät minulta puhdistamatta. Joten saavuin hyvissä ajoin ja ekana heitin autoni parkkiin tallinpihalle ja tälläkertaa varmistin kolme kertaa avaimienpaikan. - Moi, kuulin takanani huudon. Käännyin. - Ai hei Mila, vastasin ja hymyilin tallinomistajalle. - Aikaisessa tänään taas? Hyvä. Tänään voisit tosiaan ratsastaa Lallalla itsenäisesti kentällä, minä tulen katsomaan miten teidän yhteispeli pelaa. Jos menee hyvin, niin voit alkaa ratsastaa sillä itsenäisesti kun ei ole tunteja, Mila kertoi minulle. - Joo, sanoin. - Puhdistan vain satulan ja suitset ja pistän sen valmiiksi. Tulen sanomaan sitten. - Selvä! Kiiruhdin talliin ja kävin Lallan karsinalla. Se oli tyhjä. Ainoastaan Bella kuikuili suuntaani viereisestä karsinasta. Rapsutin sitä hieman turvasta ja lähdin haahuilemaan kohti satulahuonetta. Aikani siellä pyörittyäni ympyrää ja vaikka mitenpäin, löysin vihdoin satulasaippuan. Hain tyhjän ämpärin, siihen hieman vettä sekä vein satulan käytävälle, johon laitoin sen puhdistettavaksi. Siinä aloitin hinkkailemaan satulaa ja kyllä siinä aikansa sai puhdistella, ennenkuin valmista tuli. Vein satulan takaisin ja hain suitset ja purin ne. Onneksi Lallalla ei ole mitkään ihmesuitset, ettei niiden kokoamiseen tarvitse osata mitään avaruustiedettä. Suitset oli nopsasti putsattu ja sitten oli varusteet kiiltävinä. Lähdin hakemaan tammaa siis ulkoa, missä ajattelin sen olevan. Siellähän se tarhassa möllötti ihan iloisena syksyauringon paisteessa. Bella oli onneksi sisällä, joten ei tarvinnut miettiä miten pitäisi kelpotella Lalla ulos sieltä, ilman että päästäisi Bellan karkuun. Laitoin alalangan ylälangan pidikkeeseen ja lähdin huutelemaan tammaa. No eihän sitä kiinnostanut ja tähän olin varautunut. Rapisutin hieman taskussani olevaa muovipussia ja johan mun luokse kiidettiin sitten. Annoin pienen heinätupon Lallalle palkaksi ja napsautin lukon kiinni. Taituroin meidät ulos tarhasta pitäen lankaa toisessa kädessä ja toisessa narua. Onneksi Lalla päätti tehdä yhteistyötä, nimittäin maa oli vähän kurainen - syksy & sade, tottakai - niin etten liukastunut ja lervassut siihen paikkaan. Lallan jalat oli vaihtanut väriä ruskeiksi, mutta semmonen pohja tarhassahan on hyvä. Normaalille tunnille Lalla ei tarvinnut kun etusiin suojat, joten niitä ajattelin vähän huuhtasta. Ei tohon kuralälliin viittinyt mitään pistää, ettei tule hiertymiä. Kipaisin nopeasti sen kanssa pesuboksissa ja vähän huuhtasin jalkoja. Sitten laitoin Lallan käytävälle kiinni ja siihen se jäi tyytyväisenä töpöttmään. Hain sen harjat ja kulutin aikaa mukavasti leperrellen tammalle ja harjaillen sitä autuaan pitkästi. Kaviotkin nosti tänään taas mukavasti ja tamma vaikutti kyllä niin tyytyväiseltä. Harjasin sen jalat oikein kunnolla ja onneksi niistä tuntui kura lähtevän. Hain tamman varusteet ja aiai kun ne kiiltelivät. Heitin Lallalle satulan selkään ja eipä se siitä mitään tuumannut. Suitset iskin riimunnarunaulakkoon siihen käytävälle - en ole ihan varma kenen naulakko se oli, mutta väliäkö tuolla - ja sitten aloin säätämään satulan kanssa. Nosto ja liu'utus, tämähän on mielenkiintoista kun on heppaa 10cm lyhempi. No onneksi Lalla on helppo satuloitava, tämä voisi olla oikeasti vaikeaa mikäli se rupeaisi inhottavaksi. Satula paikoilleen, vyö pari reikää ja sitten suitsien kimppuun. Lalla vaikutti niin lunkilta, että otin riimut kokonaan vekeen ja pistin ohjat kaulalle. Kuolaimet uppos helposti suuhun ja remelit kiinni. Sitten olinkin valmiina reissuun, mutta laitoin vielä Lallan karsinaan hetkeksi. - Mila hei, oisin nyt valmis, huikkasin tallinomistajalle. - Mee vaan kentälle, mä tuun perästä, vastaus kuului. Hain kypärän ja iskin sen päähäni. Saappaat mulla oli jo valmiiksi jalassa. Vielä ratsastushanskat ja normaalinmittanen raippa ja enköhän ollut valmis menemään. Otin tamman karsinasta ja turpa kohti kenttää. Ulkona oli kiva ilma, aurinko paistoi ja oli semmosta kirpsakkaa. Mukavaa. Siinä talutin tamman kaartoon ja se seisoskeli siinä tyytyväisenä. Nöyrästi parkkeerasin sen jakkaran viereen, että pääsisin selkään. Hobittiminä, mutta semmoista se oli, lyhyen ihmisen elämä. Jalustimet alas, vyön kiristys ja sitten pungerrusalustalle (lue: jakkaralle). Siitä sitten kyytiin ja vielä vyötä yhdellä reiällä kireämmälle. Jalkkareiden säädössä meni heti jos toinekin, mutta lopulta sain niistä sopivat. Kentällä ei ollut muita. Hellästi annoin pohkeita ja Lalla lähti liikkumaan reippaasti eteenpäin. Se oli luonnostaan ihan eteenpäinpyrkivän oloinen, eikä mikään jatkuvasti potkittava. Se on ihan kiva piirre musta hevosessa. Pari kierrrosta menin siinä käyntiä ja otin ohjat sitten. Otin tuntuman suuhun ja tein pysähdyksiä ja liikkellelähtöjä, Lalla vaikutti kuuliaiselta ja ihan kiltiltä. Ratsastin C:stä pituushalkaisijalle ja puolessavälissä aloin menemään pohkeenväistöä oikealle. Siinä oli vähän hankaluuksia, mutta lopulta sain sen menemään. Tässä vaiheessa Mila tuli kentänlaidalle. - No sehän näyttääkin ihan hyvälle toi teidän meno. - Kiitos, sopersin. -Kivaltahan tää tuntuukin, mukava tamma. Sain kehoituksen siirtyä raviin ja annoin taas pohkeita. Lalla lähti innokkaasti ravailemaan ja aloin keventelemään. Kiinnitin huomiota käsiini, etteivät ne menisi kevennyksen tahtiin ylös-alas, vaan pysyisivät suht paikoillaan. Lalla vaikutti kivalle. Tein paljon ympyröitä ja kiemurauraa, niin että hevonen ei voinut ennakoida, milloin me lähdettäisiin menemään kiemuraa. Istuin alas harjotusraviin ja voi että, voi olla hevosella iso ravi... Kyllä siellä sai ihan tehdä töitä että siellä pystyi istumaan! Tein ravi-käynti-pysähdys siirtymisiä ja Lalla oli hyvin kuulolla. Peräänannossa se ei missään vaiheessa mennyt, mutta sitä nyt en olettanutkaan ensimmäisillä kerroilla. Mila käski kokeilla laukkaa, joten nostin keskeltä pitkääsivua laukan ja laukkasin lyhyensivun keskelle, josta tein pääty-ympyrän. Milalla oli mukava laukka, helppo istua ja sulautua siihen. Vähän se jopa parin askeleen ajaksi tuntui menevän peräänantoonkin, siellä laukassa oli tosi helppoa istua. Siirryin sitten raviin ja vaihdoin suuntaa. Otin laukkaa taas toiseen suuntan ja menin keskiympyrän ja se meni ihan hyvin. Juuri silloin kentän ohi meni auto ja Lalla säikähti sitä ja teki pienen sivuloikan. Pysyin kyydissä ja automaattisesti kiristin vähän ohjista. Lalla viskaisi hieman päätään ja siirtyi käyntiin. - Okei, se säikähti. Nosta ravi ja koita laukkaa uudelleen, tuli Milan käsky. Nostin ravin ja menin harjoitusravissa voltin ja sitten tein puolipidätteen. Lalla nosti laukan ja otti muutaman aika reippaan askeleen, mutta rentoutui sitten ja laukkasi kivasti. Siirsin raviin ja sitten käyntiin. Otin seuraavalla pitkälläsivulla vähän avotaivutusta ja se tuntui menevän ihan hyvin. Sain jopa Lallan peräänantoon käynnissä ja se oli kivaa. - Hyvä Tiksu, noin juuri. Anna pitkät ohjat ja kävele pari kierrosta. Käveltiin siinä sitten hetki ja ei Lalla vielä edes puuskuttanut. Hyväkuntoinen tamma. Mila huikkasi minut luoksensa ja ohjasin Lallan kohti tallinomistajaa. - Noniin, eli se vaikuttaa hyvältä ja teidän kemiat pelaa yhteen hyvin. Olis kiva jos osallistuisit sillä välillä myös tunneille, mutta kyllä mä sut uskallan laskea ratsastamaan itsenäisesti. Voisit käydä loppuverryttelemässä tossa maastossa, minä lähden tallillepäin. - Selvä! Mila avasi aidan ja sitten kävin kävelemässä vähän Lallan kanssa maastopätkän alussa. Käveltiin ehkä 5-10 minuuttia, jonka jälkeen ratsastin tallineteen. Taputin ja tulin alas selästä. Nostin jalkkarit, löysäsin pari reikää vyötä ja talutin tamman karsinaansa. Otin siltä nopeasti varusteet pois ja jätin sen karsinaan. Kävin pistämässä varusteet paikoilleen ja metsästin Lallalle fleeceloimen. Punaista jälleen, ajattelin sitä hakiessani. Pistin sen karsinaneteen ja otin harjan ja harjasin tamman hitaasti läpikotaisin. Lalla nautti ja nuuskutti minua turvallansa. Nauroin sille, kun se oli niin höpsö! Hain loimen ja pistin sen sen niskaan. Lalla oli tyytyväisen oloisena. Näin Sarin astelevan talliin ja kysyin olisinko voinut auttaa jotenkin. - Pärjään kyllä hyvin, mutta jos haluat voit antaa Lallalle heinää 3 siivua, hän sanoi ja osoitti sormella heinäpaalia. Kävin kahmimassa syliini 3 siivua heinää ja sitten vein ne Lallan karsinaan ja tamma alkoikin ahnaasti mutustella niitä. Taputin sitä ja jätin sen omaan rauhaansa ja kävin hoitajienhuoneessa. - Moikka Tiksu, mua tervehdittiin. Siellä oli paljon muita hoitajia istumassa kahvilla ja he katsoivat mua. - Moikka vaan kaikille, sanoin ja hymyilin. - Kävitkö ratsastamassa Lallalla? eilen näkemäni Henttu kysyi. -Miten meni? - Hyvin, se oli tosi kiva mennä, ehkä se muuttuu vaikeammaksi kun siltä pitää alkaa vaatimaan enemmän. Mutta saanpahan ratsastaa nyt itsenäisesti. - Kivaa! punahiuksinen tyttö hihkaisi. - Voit tulla mun ja Lucan mukaan maastoretkille. Olen Zelja. - Se olisi kivaa, vastasin iloisena. Mulle pidettiin vielä nimikierros ja muistin jopa ehkä kaksi tyyppiä sitten nimeltä. Vietettiin varmaan puoli tuntia höpötellen siellä ja kaikki kertoivat minulle vähän itsestään. Pian olikin aika lähteä ja kävin sanomassa Lallalle heipat. - Heippa Lallero, nähdään taas, sanoin ja rapsutin vähän tamman kaulaa. Sitten meninkin autolle ja jopa löysin avaimet tälläkertaa. Hurraa minä! Sinähän ahkera kirjoittelija olet Leikitään, että tää on kirjoitettu maanantaista, sillä sunnuntaisinhan hevosilla tosiaan on vapaapäivä jolloin niillä ei ratsasteta.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 22, 2012 16:09:46 GMT 2
OHOSää oli raitis ja aurinko uskaltautui näyttäytyä pilvien lomasta. Ilma oli kylmää ja lumiloisti valkoisena. Maisemat olivat kauniit ja ajomatka hyvin töyssyinen. Pian saavuin vaahterapolun lumiseen parkkiin ja hypätyäni mopon päältä hiivin talliin. Tallissa oli mukavan lämmintä ja mukavat tervetulo hörähdykset saivat minulle hymyn huulille. Kävelin Ynnin karsinalle ja silitin sen silkkistä turpaa. Tallustelin sitten Lallan luo. Lalla oli todella kiinnostunut, mutta kun avasin oven se käänsi pehvansa minua päin. Mutta sitten mitään ei tapahtunutkaan. Onneksi.. (sillä muutaman kerran on niin käynyt, että poni on potkaissut) Yritin maiskutella a kutsua Lallaa, mutta se ei hievahtanutkaan. Painoin kädelläni suurehkoa valkoista peppua ja sitten Lalla kääntyi. Tamma nuuhkaisi kättäni ja antoi minun taputtaa itseään. Nappasin Lallan riimusta kiinni ja talutin kimon käytävälle. Otin harjakopan ja saatuani tamman käytävälle aloin harjata sitä rauhallisesti. Kun sitten olin harjannut likaisen tamman jälleen valkoiseksi, aloin selvittää takkuista häntää. Sitten Mila tuli luoksemme. -Hei, mitäs ajattelit tänään puuhata? Mila kysyi -Moi, en mä sen ihmeempää. Mutta varmaan jotai taluus juttuja tai jotai. Minä hymyilin -Okei. Mila myöntyi - Saisinko leikata ja siistiä Lallan harjaa? Minä kysyin, juuri kun Mila oli lähdössä. -Joo, saat saat.. Mila lupasi ja meni ulos Jatkoin takkujen selvittämistä ja ahkeroituani tamman takut auki. Hain sakset taukohuoneesta ja aloin napsia jouhia poikki. Osan jouhista keräsin talteen ja osan heitin roskiin. Kun kaunis kimo oli kunnostettu viskasin fleece-loimen sen niskaan ja pujotin suitset sen päähän. Kiinnitin riimun-narun kuolimiin ja lähdin taluttelemaan Lallaa maastoon. Lalla käveli nätisti perässäni ja pärskähteli välillä. Höyryjä puuskutteleva Lalla vaikutti hieman jännittyneeltä. Jatkoimme kyllä matkaa ihan normaalisti ja yhtäkkiä, aivan tyhjästä. Lalla pomppasi viereltäni ja alkoi riehua umpihangessa. Tiirailin ympärille ja sitten havahduin. Kahden pienen kuusen takana seisoi ilves. Lalla siis yritti pelotella sitä pois ja onnistui kuin onnistui siinä. -huhhuh.. minä huokaisin helpotuksesta, ettei mitään sattunut Kun ilves oli lähtenyt ja Lalla rauhoittunut, nappasin tamasta kunnon otteen ja pomppasin selkään. Tamma hytkähti, mutta seisoi silti paikallaan. Ohjasin tammaa eteen päin, mutta tamma päätti viskuroida ja alkoi heitellä päätään. Sitten näin tien päässä hirven. Ja arvaat varmaan mitä Lalla teki, se kääntyi aivan äkisti, mutta todella upeasti, se tuntui ja varmaan näytti upealta. Sitten Lalla pinkaisi täyteen laukkaan ja laukkasi aivan tallille asti. Mutta onneksi olin pysynyt selässä ja Lalla oli siirtynyt ravista käyntiin talli pihalla... -viiuuuu.. Laskeuduin alas ja vein tamman talliin. Passuutin Katin hakemaan Lallan satulan ja Kati toi sen reippaasti minulle. Heitin satulan tamman selkään ja huolellisesti laitoin satulavyön kiinni. Otin oman kypäräni ja pamautin sen päähäni, sitten nousin satulaan ja lähdin ravaten ulos. Ulkona ohjasin tamman toiseen maastoon. Ravasimme ja ravasimme ja sitten nostin laukan ja Lalla laukaksi aivan upeasti. Mutta yhtäkkiä ja hyppäsi sivuun ja minä tipahdin lumihankeen. Lalla pysähtyi ja käveli luokseni turpahipoen hankea. Ja kun Lalla saapui kohdalleni halasin tamman päätä ja aloin nauraa. Lalla nosti päänsä hieman korkeammalle jotta pääsin nousemaan ylös. Nousin takaisin satulaan ja käänsin tamman turvan kohti tallia. Lalla käveli todella nätisti takaisin ja saavuttuamme talliin. Laskeuduin satulasta ja riisuin Lallan varusteista. Jätin lallan karsinaansa ja annoin kuivan leivän, sitten menin Poken luo ja siitä sitten Poken päikyssä. ~paukkis and Lalla Heips!
Ynnillä taitaa olla hieman ikävä sinua, mutta eiköhän se pärjää. Lalla on kyllä ihan yhtä ihana hoidettava kuin Ynnikin, joten etteköhän te tule pärjäämään.
Noissa kimoissa hevosissa on se huono puoli, että ne näyttävät lähes aina p*skaisilta, joten hyvä että puunasit Lallan kunnolla ja vielä siistitkin sen harjaa. Pitäis vissiin ostaa talli täyteen harmaita ja ruskeita hevosia niin kukaan ei huomaa jos ne on hieman kakkaisia.
Teillehhän tuli paljon elikoita vastaan maastoretkellä. Onneksi nuo elukat tuntuvat pelkäävän enemmän meitä ihmisiä kuin me niitä, että yleensä pysyttelevät poissa näkyvistä. Tosin hirviä tuntuu kiinnostavan nuo hevoset aika usein, varsinkin silloin kuin näillä metsän sarvipäillä on "Ne Ajat" jolloin sukua pitäisi jatkaa...
Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka Lallan selästä alas tulitkin. Onneksi on tuota lunta maassa, niin sekin hieman vaimentaa sitä muksahdusta Lallakin kun kuitenkin on aika iso hevonen...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 22, 2012 16:26:38 GMT 2
Ja tuossa tommone kuva maastosta.. Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 24, 2012 20:29:31 GMT 2
JOULU AATTO-Ihanaa, niin paljon kaikkea.. Minä aamu tuimassa laskeskelin monta lahjapakettia olin saanut. Joulu kuusi oli ilmassa, lahjojen varassa, nimittäin niitä oli niin paljon. ;D Söin sitten reippaasti aamupalan ja laitoin tallivaatteet ylleni. Sitten sanoin heipat isukille ja nousin mopon satulaan ja lähdin kaasutellen pois. Lumi pöllysi takana päin ja nyt kun pitäisi löytää tallille. Hohhoh.. Kyllä, mä sitten päädyin tallille ja ihan kivasti hurahti puolisentuntia. Jätin moponi oman onnensa nojaan ja lampsin talliin. Tallissa oli aika vähän ihmisiä, mutta hiljaista siellä ei ollut. Sillä ensinnäkin Markus ja Ilona väittelivät ja Mila murisi puhelimeen. Mutta olihan tallilla nuita innokkaita hoitajia, jotka harjailivat reippaasti omia hoitsujaan karsinoissa. Moikkasin hymyillen tyttöjä ja pysähdyin Lallan karsinalle. Otin taskustani purnukan, joka oli täynnä heppa herkkuja sellaisessa soosissa. Menin karsinaan. Lalla nuuhkaisi ojennettua kämmentäni ja tällä kertaa seisoi nätisti paikoillaan. Halasin tammaa ja toivotin hyvää joulua, sitten kauhaisin isolla lusikalla soosia ja annoin Lallan maistaa sitä. Lalla nuoleskeli huuliaan ja ojensi kaulaansa ja yritti saada purnukasta lisää. Minä naurahdin ja annoin vielä lusikallisen lisää. Sitten otin tamman käytävälle ja piilotin purnukan pakkiin. Sitten aloin harjaamaan sottuista neitiä. Kun olin sitten hoitanut tamman ja sitten pujotin suitset sille ja heitin loimen päälle. Vein tamman pihalle ja nousin selkään. Ohjasin Lallan tielle ja niin sitä köpöteltiin rauhallisesti pois päin. Lalla oli oikein rento ja rauhallinen, totteli pohkeita ja oli oikein mallikas. No sitten kun siirryimme raviin, tamma pukitti ja alkoi viskellä päätään ja pukitella lisää. Sitten se vielä lähti kiitoon ja arvaat varmaan miten kävi. Minä tumpsahdin jääkovalle alustalle ja Lalla kirmaili talli päin. -Voi ei.. Minä totesin ja yhtäkkiä kuulin ääniä takaani.. -Moi! Mitä sä tääl teet? Kysyi Pientä Damonponia talutteleva suuva. -En mä.. Tota, juuhhh. Selitän myöhemmin. Minä väpersin. -Aha, no tuu meijjä mukaan. Amanda ehdotti, hän talutti hoitsuaan Tuikkua. -Joo, se olisikin ihan mukavaa.. Minä totesin ja kävelimme porukalla tallille. Ja saavuttuamme perille, Mila astui Lallan karsinasta ja näytti huolestuneelta. -Mitä on tapahtunut, sattuiko, tipuitko, kerro kaikki heti!! Mila ulisi -Joo, mutta mennään taukohuoneeseen, ihan ensiksi. Minä säpersin ja huokaisin syvään. Selitin Milalle tarinani ja hän vain nauroi, vaikka oikeastaan oli siihen syynsäkin. Minä vain hymyilin. Sitten Mila päästi minut pois ja sanoi :- muista olla jatkossa varovaisempi. -Joo-o.. Minä myönnyin ja menin Lallan luokse. Otin tamman suitsista kiinni ja talutin sen maneesiin. Otin liinan ja sidoin ohjat Lallan kaulalle. Sitten juoksutin tammaa puolisentuntia ja siinäpä se hikoili. Nousin vielä tamman selkään ja punnersin sillä vielä kunnon loppuverkat ja loppukäynnit vierähtivän maastossa. Vein sitten Lallan talliin ja mässäytin purnukasta muutaman lusikallisen tamman eväskulhoon ja suljin sitten karsinan oven. Sittempä lähdin kotia, odottelemaan joulupukkia.. Hyvää joulua sinullekkin! (tosin vähän myöhässä)
Sinähän olet sitten ilmeisesti ollut kiltti tyttö, kun noin paljon joululahjoja sait! Hyvä hyvä!
Hih, pisti hymyn huulille tuo "Markus ja Ilona väittelivät ja Mila murisi puhelimeen"-lause. Usein tuleekin "muristua" sinne langan toiseen päähän, jos jotkin asiat eivät ota onnistuakseen.
Lalla - kuten kaikki muutkin hevoset - tuntuu olevan aikamoinen herkkusuu. Toki niille kaikille saa antaa herkkuja aina silloin tällöin, mutta ei kuitenkaan koko ajan. Siitä voi seurata pahimmassa tapauksessa ähkyä tai sitten hevoset oppivat siihen herkutteluun. Siinäpä sitä sitten oltaisiin, kun koko talli olisi täynnä herkun himossa kärsiviä hevosia, jotka alkavat kiukuttelemaan aina, kun joku niille ei jotain namia anna...
Ulisenko minä? Taidan minä vähän ulistakkin Pitäähän teistä rämäpäistä olla huolissaan, varsinkin silloin kuin hevonen juoksee talliin ilman ratsastajaansa Jospa ensi ratsastuskerralla pysyisit siellä selässäkin
- Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 4, 2013 16:03:37 GMT 2
UusivuosiOli jo kuu painunut pilveen nukkumaan, odottamaan ensivuotta. Kello lyö kaksitoista ja raketit pakenevat vankiloista ja valaisevat taivaan kirkkailla väreillä ja eriskummallisilla kuvioilla. Oli säihkettä ja vilkettä. Kun melu oli laskeutunut, raketit ammuttu. Painuttiin kotiin. Kotona juhlittiin uuttavuotta, syömällä paaljon namia ja kaikenlaista hyvää ja kuunneltiin musaa ja pelattiin lautapelejä. Ja kun kaikkia oikein väsytti, raahauduttiin omiin peteihin... Aamulla herätyskello piippaili ja hätisteli minut nousemaan äkkiä ylös. Kun sitten oikein olin silmiäni hieronut ja venytellyt, pystyin pukemaan, sammutin edelleen piipittävän kellon ja marssin keittiöön, sitten raahauduin vessaan ja sieltä tullessani muistin, että nyt on vuosi 2013, enkä ollut käynyt vielä tallilla. Elettiin jo toistapäivää ja minä vain kotona torkuin. Vetaisin ulkovermeet päälleni ja nousin mopon satulaan ja tallasin kaasunpohjaan. Ajoin hurjaapäätä tallille (rikkomatta nopeusrajoituksia) Tallilla oli mukavasti porukkaa, mutta ehkä liian hiljaista. Ei, perun sanani. Astuttuani taukohuoneeseen alkoi korviani särkemään (päätäpäs) hirveä metakka yllätti minut ja nyt seisoin hiljaa melujien joukossa. istuin pöytään tyttöjen viereen ja moikkasin pirteästi. Kaikki moikkasivat takaisin ja kysyivät uudenvuoden vietostani. Vastasin hymyillen"ihan sika hyvin". Ja sitten niitä kysymyksiä alkoi sadella oikein niin että tulvatuli. Vastattuani kysymyksiin, kysyin vuorostaan muiden kuulumisia yms yms. Poistuttuani paikalta törmäsin Milaan ja hänelläkös oli asiaa. Hän kertoi kuulumisiaan ja kysyi minulta että "miten on mennyt?". Ja vastasin jälleen, että "ihan sika hyvin" Menin sitten Lallan luo ja sain yllätyksellä mukavan vastaan oton. Kimo hörähti pirtsakasti ja haisteli lapasiani isoilla sieraimillaan. Rapsutin tamman otsaa ja sitten astuin karsinaan. Pujotin päitset Lallan isoon päähän ja kiskoin hepan käytävälle. Käytävällä hoidin Lallan nopeasti ja heitin varusteet sen niskaan ja painoin kypärän päähäni. Talutin Lallan sitten maneesiin ja nousin satulaan. Tunti meni sutjakasti kouluohjelmia harjoitellen ja hepon hallitsemiseen. Ratsastettuani talutin tamman suoraan tarhaan ja riisuin varusteet siltä pois. Vein kamat sisälle ja palasin tarhalle loimi ja heinä kasa mukanani. Pudotin heinät maahan ja Lallan niitä syödessä heitin loimen sen niskaan. Ja sitten poistuin vähin äänin. Menin sitten liikuttamaan Pokea... -paukkis ja Lalla Uusia vuosia! Mukavan lyhkäinen ja ytimekkäästi kerrottu turina tällä kertaa. Vaikka tuo Lallan kanssa puuhailu jäi tarinassa vähän vähemmälle, ei se haittaa. Eihän sitä tarvitse koko ajan olla puuhaamssa hoidokkinsa kanssa jotain vaan pitäähän sitä välillä touhuta noiden kaksjalkaistenkin parissa. - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 5, 2013 15:49:13 GMT 2
Esteitä keskiviikko (vapaaliikutus) Oli oikein kirkas ja lämmin päivä. (ei siis helteitä vaan vähän pakkasta) Saavuin tallille 12 aikaan amulla/päivällä.. Istuin taukohuoneessa rupatellen muiden kanssa ja sitten ajattelin käydä hakemassa Lallan ulkoa. Talutin tmman karsinaansa ja sitten minut valtasi tunne, että joku tarkkaili. Katselin ahdistuneena ympärille ja yhtäkkiä joku hypähti nurkan takaa.. -IIIKK!! Minä kiljaisin ja tjusin sitten että se olikin talli-koira. Ravistelin päätäni ja suljin Lallan karsinan-oven ja katselin sitten posketpunoittaen ympärille "Toivottavasti kukaan ei huomannut" minä ajattelin. Kävelin sitten taukohuonetta päin ja´sitten Mila tuli luokseni huolestunut ilme kasvoillaan. -Kuka kiljui, sattuiko jotain? Mila hätääntyi entisestään. -Ei ei, minä vain hieman säikähdin.. Minä selitin ja astuin tukohuoneeseen. Tukohuoneest päästyäni marssin varustehuoneeseen ja Lallan vrusteet sylissäni lampsin tamman luo. Laitoin varusteet lattialle ja otin suan hrjapakista ja harjasin Lallan nopsasti. Heivasin satulan tamman selkään ja kirin vyön huolellisesti. Sitten pujotin kuolaimet neidin suuhun ja värkkäsin nopsasti remmiensoljet kiinni. Painoin jälleen kypärän päähäni ja sitten talutin tamman maneesiin. Sidoin Lallan estetolppaan ja kokosin muutaman esteen. Esteet olivat sijoitettu pitkillesivuille yksi lyhkäisellesivulle ja muutm halkaisijoille ja ne pystytettyäni menin tamman luo ja heilasin ohjat sen kaulalle ja nousin satulaan. Säädin jalustimet j tarkitsin vyön. Ja sitten tallustimme käynnissä uraa pitkin, pitkillä ohjilla. Alkuverkoissa Lalla oli hieman jäykkä mutta muutman kerran kun tivuttelimme väistössä ja ympyrällä. Pian pääsimme jo ekoille esteille. Hyppäsimme ristikot ja laukkasimme kahden pystyn ohi innarille ja voi että se Lalla oli niin hyvä. Siis se totteli upeasti ja pomppi esteiden yli taitavasti. Sitten ahyppäsimme koko radan ja Lalla hyppäsi este kerrallaan aivan loistavasti ja sitten seuraavalla yrityksellä tamma hyppäsi innarilla melkoisen kengguruloikan ja minä tumpsahdin vatsalleni seuraavan esteen puomin päälle ja sitten näin vain kun Lalla loikkasi hassusti ylitseni ja jatkoi matkaa laukaten. Sitten kaikki pimeni.. Heräsin taukohuoneessa ja tuntui kuin heräämiseeni olisi mennyt vuosia, en oikein muistanut mitään. Toki muistin Lallanja sun muut, mutta en viimeisiä tunteja milloin olin hereillä. Näin ympärilläni tuttuja kasvoja ja erotin joukosta ainakin Kathereenin, Iidan, Hentun, Cidan, Fuyn ja Milan. Kaikki olivat ympärilläni ja tuijottivat minua. Avasin silmäni ja hieroin niitä. Sitten muistin tippuneeni ja olin sitten selvin päin.. Kait?? Nousin ylös ja sitten kysymyksiä tulvi syliini. esim.. -Miten voit? -Sattuiko? -Haluatko jotain? -Miksi me kysellään? -Seis! minä katkaisin kysymysten tulvan ja sitten tuli hiljaista. Lallan karsinassa taisin istuskella hetken, silittelemässä kimon jalkoja ja aina välillä sen kaunista päätä ja silkkistä turpaa. Sitten minusta tuntui että En ratsastaisi ennen kuin leiri alkaisi. Säästelisin voimiani sinne ja halattuani Lallaa lähdin kotiin. Tietysti sanoin heipat kaikille ja niin ees päin... ~paukkis ja Lalla tuossa on ratapiirrustus.. Hui, kyllä me säikähdettiin kun nähtiin sinut siellä makaavan tajuttomana... Onneksi jälleen kerran selvittiin pelkällä säikähdyksellä.Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 9, 2013 15:31:06 GMT 2
Vaihtaisin siis omaa esittely tekstiä. Ja tässä se nyt tulleepi. Minäkö? Millainen olen? No olen aika innokas, utelias ja öö.. Puhelias ja todella kiva kaikkia kohtaan. Minulla on vaaleanruskeat hiukset, vihrtävät silmät, hymy korvissa ja yleensä pidän korviksina helmi tai timantti nappeja. (ei aitoja) Siis, pukeudun yleensä harmaisiin gollege housuihin, tyylikkääseen huppariin ja rendikkäisiin tennareihin tai vaan tallikenkiin. Olen iältäni nyt 15 vuotias, asun isossa omakotitalossa isäni ja adoptoidun pikkuveljeni kanssa. Rakastan kaikkia eläimiä paitsi karvaisia hämähäkkejä yms, iljettäviä pikku otuksia. Saatat tallilla nähdä minut hoitamassa isoa uljasta hevosta tai ratsastamassa maastossa valkoisella kimolla. Eiköhän tän voi nyt tähän päättää. Ja jos viittisit, nii ois kiva vaihtaa tän päikyn nimi. ;D "paukku, Lalla ja Poke touhuaa"
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 14, 2013 15:23:24 GMT 2
KuulumisiaHyvin on toistaiseksi, meillä mennyt Poken kanssa. Herra on vaan päässyt lihomaan. Olisi kiva jos herralle saisi liikuttajan. Kun aikaa menee liikutusponiin ja hoitsuun. En viitsisi viedä Pokea muuallekkaan, tää on niin hyvä paikka Pokelle ja se viihtyy täällä hyvin. Estekisoissa ei sijoituttu, mutta hyvin ne silti meni. Ja aika täällä menee leppoisasti. Ja tuossa ny tommone kuva. Toivottavasti nää kuulumiset kelpaa. Ensi kerralla paremmin kerron ja varmaan tarinan väsään. Mutta katsotaan nyt. -paukkis and Poke Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 18, 2013 19:29:40 GMT 2
Lalla rakasAttachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 4, 2013 16:52:06 GMT 2
Anteeksi epäaktiivisuuteni täällä päikyssä. Kirjoitan tänne heti kun kerkeän, nyt on katsos ollut niin monta kissan ristiäistä. Niin tota tota, palaan piakkoin. Muuten saattaisitkohan hakea Pokelle liikuttajan täksi kuukaudeksi? Se olisi toodella mahtavaa, kun ruuna hieman lihonut. ;D
|
|
|
Post by Mila on Feb 6, 2013 6:18:20 GMT 2
Eipä haittaa. Kyllä me se Poke liikutetaan
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 20, 2013 15:21:14 GMT 2
Hei! (pitkästä aikaa) Anteeksi nyt tämä minun olemattomuuteni. Koulu kiireitä.. Ähh, nyt ryhdistäydyn ja lomalla kirjoitan (kiusaksi) MONTA tarinaa. Ei vaine, muutama tarina.. Inspiskin on vähän päässyt katoamaan, mutta toivottavasti tämä tästä vielä jotenkin syttyy. Tässä nyt väähän tommosta matskua. Oli iltapäivä. Todella aurinkoinen sellainen. Aurinko lämmitti poskiani, kävellessäni tallille. Tallille saapuessani, muistin että olin sopinut treffit erään pojan kanssa. Huokaus.. -No hei! Missä sä olet ollut? Kuului takaani.. Käännyin ympäri ja siinähän seisoi Petra. -Mooi... Joo nyt on tullut vähän taukoa (koulua) jos ymmärrät. Minä selitin -Ahaa. Mutta sun on pakko tulla katsomaan mitä kaikkee on tapahtunut tauko-huoneessa. Petra intoili -Odotan innolla. Minä vastasin hieman (peloissani) järkyttyneenä Kävelimme reippaasti taukohuoneelle ja sielläkös oli melkoinen muutos.. - Kato nyt! Se on niiin hieno.. - Uusi televisio ja tietokone!? Nyt en ihan ymmärrä.. Mutta mikäs tässä. Minä mutisin. -Ei vaan toi matto! Iida vinkui Huokaisin syvään ja sitten katsoin silmät pyöreinä tyttöjä. Hetken hiljaisuuden jälkeen purskahdimme nauruun. Nauroimme siiinä kunnes. Neiti täydellinen astui huoneeseen. - moikka. Mille te oikein nauratte? Jos mulle, niin se on viimenen tekonne. Katsoimme toisiamme silmiin ja kuin salaman iskusta Ilona katosi (ovi paukahtaen)..... Kävelin rakkaan hoitsuni Lallan luokse. Tamma tietenkin ihmetteli kuka olen? Mutta haisteltuaan minua hetken hörähti suloisesti. Painoin pääni tamman harjaan ja mietin mitä tekisin nyt. Lalla vain pällisteli ja huokaili syvään välillä. Rapsutin Lallan otsaa ja tamman luomet painuivat kiinni. Taputin sitten Lallaa kaulalle ja nappasin pakion käytävältä. (huom, Lallan pakin) ja otin sieltä harjan ja aloin rauhallisin ja hitain vedoin harjailla tammaa. Kun olin sitten harjannut Lallan. Päätin hakea sille suitset ja ratsastaa ilman satulaa. Painoin kypärän päähäni ja suitsin valkoisen hoitsuni. Kun Lalla oli valmis, päästiin lähtemään. Pihalla nousin jakkaralta Lallan selkään ja siinä sitä köpöteltiin auratulla tiellä. Kimo tamma käveli pää hieman heilahdellen narskuvan lumikerroksen päällä. Olin melkein nukahtaa Lallan keinuttavaan käyntiin, mutta pakkasen ansiosta pysyin hereillä. Otin ohjat ja pyysin Lallaa raviin. Tamma teki työtä käskettyä ja siirtyi raviin. Aluksi oli hieman ristiriitaista mennäänkö lujaa vai hiljaa, mutta loppujen lopuksi Lalla menikuin menikin rauhallista ja hiljaista ravia. Kännyimme sitten käytetylle polulle ja sen me sitten kävelimme.. Polun loputtua saavuimme jälleen auratulle tielle. Keräsin ohjat ja pyysin valkoista ratsuani jälleen raviin. Tällä kertaa ravi oli valmiiksi rauhallista ja tasaista. Ei tarvinnut vedellä ohjista. Ja kun annoin lisää pohkeita nousikin laukka. Lalla laukkasi oikein vetreää ja tasaistalaukkaa. En ollutkaan ennen kokenut sellaista. Siirryimme sitten ravin kautta käyntiin ja aloimme harppoa hangessa. Ajattelin tehdä oman polun. Lalla harppoi hangessa, minun ohjaamana. Yhtäkkiä Lalla lähtikin hirmuiseen laukkaan ja heittipä muutamat pukitkin. Mutta en tippunut. Harvoin sitä tulee pysyttyä hevosen selässä näinkin hyvin. Onneksi Lalla rauhoittui ja pääsimme takaisin tielle. Köpöttelimme loppumatkan käynnissä. Säikähdin edellisestä spurtista niin, etten uskaltanut antaa tammalle pitkää ohjaa vasta kun olin laskeutumassa maahan.. Tallissa riisuin Lallan ja päätin käydä moikkaamassa Pokeakin. Hain ruunan sisälle ja harjasin sen nopeasti. Kiskoin varusteet ruunani ylle ja hyppäsin jo käytävällä herran selkään. Sitten köpöttelinkin maneesille. Mila oli ilmeisesti kipeänä, koska häntä en tallilla ollut nähnyt. Mutta Ilonan ja Markuksen kylläkin. Leppoisilla verkoilla aloitettuani, siirryinkin vähän rajumpaan harjoitteluun. Pistin ruunan koville ja sen huomasin tunnin jälkeen. Nimittäin se oli ihan HIKINEN! "Miten herrani tälläiseen kuntoon on päässyt?" kysyin itseltäni, kun huuhtelin ruunaa pesarissa. Kun olin ruunaa siinä huuhdellut jonkin aikaa. Kuivailin sitä pyyhkeellä käytävällä ja lopuksi heitin Poken niskaan pari loimea ja sitten ruuna karsinaan. Pääsin sitten ajoissa lähtemään kotiin.. Valmistautumaan illan treffejä varten.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2013 19:41:51 GMT 2
Kissan karvoja-Huah.. minä huokaisin peiton alla. Viime iltana oli niin paljon vilinää ja vilskettä, että hyvä kun sain illalla enää nukutuksi. Nimittäin olimme ostaneet kissan (koiramme iloksi). Se nimettiin Lunabeliksi, Lunaksi sitä harmaata pitkä karvaista kissan pentua kutsuttiin. Koirani Feelix ei tykännyt oikein uudesta tulokkaasta ja niinhän siinä kävi että Feelix jahtasi koko illan pientä pentua, ja me kun yritimme kovasti saada edes jompaa kumpaa elukkaa kiinni. Ja lopulta sitten saimme kuin saimmekin Feelixin kiinni ja jätimme havanna koiran sitten yksin kylppäriin. Jotta kissa saisi olla rauhassa. Feelix oli onneksi aamulla jo hyväksynyt tämän tulokkaan ja nyt ne sitten kyhnöttivät sohvalla. Luna härnäsi Feelixiä sorkkimalla käpälällään koira rassun heiluvaa häntää. Istuin sohvalle ja nostin Lunabelin syliini. Feelix kääntyi selälleen ja toisella kädelläni aloin rapsuttamaan koiraa mahasta... Nyt kävelin loskaisella tiellä kissa sylissäni. Veisin Lunan tallille, kun sitä ei voinut jättää minnekkään yksin. Tallilla en muuta tehnytkään kuin ihmetellyt taukohuoneessa, kun pientä kissan pentua tulivat kaikki katsomaan. Kaikki ihmiset ulisivat "että miten suloinen pentu oli ja plää plää plää" Sitten Ilona astui kehiin ja alkoi saarnata, että vie puhdas kissa pois likaisesta tallista, jottei se vaan likaa itseään. -Vai niin, mutta taidan pitää sen täällä.. Minä kerroin ja nappasin Lunan pöydältä. Ja istuuduin sohvalle. Hetken siinä maattuani päätin käydä Poken luona. Poke oli erittäin kiinnostunut uudesta pienestä pennusta. Se nuuhki sitä ja sai välillä kunnon sätkyn kun kissa vähän käpälällään sörkki ruunan turpaa. (kuva tilanteesta /löytyy poken sivuilta) ~Paukku and Poke
|
|