|
Post by Mila on Nov 25, 2013 22:18:56 GMT 2
06.12. pidetään Vaahterapolussa pikkujoulut! Maneesi on jälleen muutettu "discoksi", jossa musiikki raikaa ja hauskaa on. Tarjolla on glögiä, pipareita, torttuja, mehua, kaakaota, kahvia, suklaata jne. Pippalot alkavat klo 16. Ensimmäiseksi on luvassa HIIHTORATSASTUSTA, johon kaikkien tulee osallistua. Se, joka pysyy pisimpään pystyssä, on voittaja! Mila toimii ratsastajana ja hevonen, joka suksien eteen laitetaan päätetään vähän myöhemmin. Jotta kukaan ei säästyisi lumipesulta, otetaan myös pieni lumisota! Kun kaikki ovat varmasti märkiä kuin uitetut rotat, mennään maneesiin syömään ja juomaan! Luvassa on yhteisiä leikkejä sekä pelejä. ÄÄNESTYS!Pikkujouluissa myös palkitaan vuoden äänestyksessä pärjänneet henkilöt/hevoset. Vaikket osallistuisi pikkujouluihin, voit siltikin äänestää. Äänestyslappuset minulle (Milalle) YKSITYISVIESTINÄ. Muistathan, ettei omaa hoitsua/hevosta äänestetä Eikä itseään. KategoriatVuoden tuntiratsu: Vuoden yksityinen: Vuoden Miss Polle: Vuoden Mr. Polle: Vuoden Känkkäränkkä-heppa: Vuoden estemaisteri (hevonen tai poni): Vuoden koulukiemuroiden taitaja (hevonen tai poni): Vuoden tarinoitsija: Vuoden hauskuuttaja: Vuoden ystävällisin: Vuoden sekopää: Kun kello lyö 21, ALAIKÄISTEN täytyy valitettavasti lähteä kotia kohti. Täysi-ikäiset saavat jäädä jatkamaan juhlia terästetyn glögin kera! Ilmottautuminen pikkujouluihin viimeistään 4.12. ! Maksimi osallistumismäärää ei ole, joten kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita. OSALLISTUJATMila Stina Markus Inna Petra Lispe Eljas Linda Anika Iiris Jonna Luna Hanna Anni Julia Amanda Rosanna Larissa Evie Jonah Nona Tessa Kape Rebekka MAKSU ei ole välttämätön, mutta olisi oikeinkin kiva jos edes jotkut "vaivautuisivat" raapustelemaan jotain tarinan tynkää! Suljen tämän topan tammikuun puolella.
|
|
|
Post by Mila on Dec 6, 2013 8:38:03 GMT 2
- Noniin, rauhotutaanpas jo! komentelin (jälleen) meluavaa sakkia, joka oli kerääntynyt pihalle. Celine ja Tähti hieman ihmettelivät mistä tämä hässäkkä johtui, mutta molemmat kuitenkin olivat jo suurinpiirtein tottuneet tallin meluavaan "kanalaumaan" eivätkä hirveästi hössötyksestä hätkähtänneet. - Minä ratsastan Celinellä ja Stina hyppää Tähden puikkoihin. Vuorotellen sitten tulette suksien päälle ja sitten mennään. Jee! hihkaisin ja yritin parhaani mukaan kavuta Celinen selkään, mutta eihän se tällä vartalon pituudella onnistunutkaan. - Annas kun minä, Eljas huokaisi ja punttasi minut Celinen selkään. No hyvähän se tuon hujopin oli sanoa... - Nonniih, eka pari uunista ulos, Stina kiljui Tähden selästä. Kape ja Lispe olivat ensimmäiset kokelaat. Kape meni Tähden perään ja Lispe tuli Celinen. Kannustimme Stinan kanssa ratsut ravin kautta laukkaan ja kiljunta täytti tallipihan. Lispe taisi ensimmäisenä lentää nurin naurun saattelemana eikä Kapekaan kauan pystyssä pysynyt huomatessaan kaverinsa lentäneen nurin. Jonah kuitenkin loppujen lopuksi vei sen meidän "hiihtoratsastusmaisteri"-tittelin. Luna tuli hyvänä kakkosena perässä, mutta juuri ennen maaliviivaa tyttö tuiskahti nurin. Seuraavaksi olisi ollut vuorossa lumisota, mutta koska pakkanen oli kirinyt ei lumipalloja tullut enää, joten se jäi välistä tällä kertaa.
Minä ja Stina kävimme hoitamassa Tähden ja Celinen sillä välin kun muut siirtyivät maneesin lämpöön. Muut hevoset olikin jo haettu sisälle hyvissä ajoin ja hoidettukkin. Musiikki raikasi maneesissa ja "possut" olivat ahmimassa hyvää vauhtia herkkuja suihinsa. - Jättäkää nyt meillekki, Stina mutisi ja raivasi tilaa itselleen tarjoilupöydän ääreen. Markus oli ilmestynyt jonkun tangon kanssa paikalle ja kiljui vuorossa olevan limboamista. - Kuka onkaan tallin limbomaisteri! Markus kailotti ja komensi Larissan pitelemään tangon toista päätä. - Mila, musiikkia, Markus mylvi. Liekkö jätkä jo käynyt vähän jostain taskumatista juomista nauttimassa, sellainen virne sillä oli koko ajan naamalla. Väänsin musiikkia isommalle ja yksitellen tallilaiset lähtivät kokeilemaan onneaan. Itse jätin tuon touhun välistä, sillä tiesin olevani kankea kuin rautatanko, joten... Pikkuhiljaa porukkaa alkoi tippumaan kisasta pois ja lopulta jäljellä oli vain Hanna ja Eljas. - Eljas, miten ihmeessä sinä tuon vartalon kanssa pääset noin matalalle, Markus ihmetteli. - Taitolaji, Eljas hymyili ja lähti yrittämään onneaan, mutta sitten muksahti takapuolelleen. - Hanna, jos sinä tämän pääset niin oot voittaja, Markus selitti innoissaan. Tyttö alitti riman leikittä ja näin ollen tallin limbomestari oli ratkottu.
- No niiin, kuunnelkaapa taas, huhuilin mekkalan yli. - Eiköhän ole aika jo kertoa vuoden tittelit? Vai mitä? - JOO! - Ok... Jännitystä...
Vuoden tuntiratsu: Tohveli Vuoden yksityinen: Hukkis Vuoden Miss Polle: Didi Vuoden Mr. Polle: Eetu Vuoden Känkkäränkkä: Harri Vuoden estemaisteri: Tuuli Vuoden koulukiemuroiden taitaja: Nappi Vuoden tarinoitsija: Petra (ota yhteyttä haluatko kuvan (millaisen), valmennuksen vai mitä palkinnoksi) Vuoden hauskuuttaja sekä Vuoden Ystävällisin: Inna (ota yhteyttä haluatko kuvan (millaisen), valmennuksen vai mitä palkinnoksi) Vuoden sekopää: Larissa (ota yhteyttä haluatko kuvan (millaisen), valmennuksen vai mitä palkinnoksi)
- No eipä tullut Hukkis eikä Harri yllätyksenä, joku naureskeli. Maneesi täyttyi onnen toivotuksista ja musiikki valtasi taas maneesin.
Kellon lähentyessä yhdeksää, alkoivat alaikäiset valumaan kotia kohti. Hevoset käytiin ensin ruokkimassa ennen kuin "aikuiset" siirtyivät talolle saunomaan ja khrrmmm, nauttimaan sivistyneesti viiniä... Todellisuudessa kaikki olivat räkä kännissä. Eljaksen suu kävi taukoamatta ja muut tuijottivat miehen puhetulvaa suu ammollaan. - Se siis osaa puhua, Markus laukoi huvittuneena. - Otaha tosta vähän viunaa...
Jotkut lähtivät baariin vielä, mutta Mila jäi kotiin tapeltuaan Joonaksen kanssa (taas vaihteeksi)...
|
|
|
Post by Jonna on Dec 6, 2013 11:26:02 GMT 2
"Nyt mu täytyy mennä", sanon Eetulle. Taputan sitä vielä kerran, ennen kuin lähden. Suljen portin visusti perässäni ja lähden menemään pihalle. Huomaan siellä olevan jo todella paljon porukkaa, Mila myös. Kiirehdin nopeasti paikalle ja suljen suuni. Melu on kova. Mila alkaa puhua, mutta melu ei ota sammuakseen. Hän kohottaa ääntään niin, että lopulta ei kuulu kuin hevosten äännähdyksiä ja Mila. Stina saa ratsastaa Tähdellä, kun Mila menee taaskin Celinelle. Tai ainakin yrittää... Eljas menee ja punttaa, vihdoin Mila on kyydissä. Ensimmäiset menevät jo, kuuluu todella paljon kiljuntas. Kauhulla odotan omaa vuoroani, ja kun se tulee, olen kauhuissani. En kyllä pitkälle pääsekään, sillä en jännitykseltäni muistanut olla joustavana. Olla jökötin vain. No, Jonah voitti ja toiseksi tuli Luna. Ehkä ensi kerralla paremmin... Osan harmiksi Mila ilmoitti, ettei lumisotaa pidetä kovaksi yltäneen pakkasen vuoksi. En ollut kovinkaan pettynyt, lumisota ei kuulunut lemppareihin.
Menen sisälle, ja onhan ulkona tullut nälkäkin. En näköjään ollut ainoa, koska pöydän ympärillä hääri lähes kaikki. Otan oman osani ja menen kauemmaksi, tehden tilaa nälkäiselle Stinalle. Kai Milakin kohta tulisi. En saanut melkein syötyäkään, kun Markus alkaa yllyttää meitä limboon. Kai sitä voisi kokeilla, vaikka olenkin todella epänotkea... Larissa meni toiseen päähän ja niin peli alkoi. Markus näytti jotenkin humalaiselta... Kuten arvelin, ei tässäkään lajissa tullut edes lähimaille sijoitusta. Lyhyt Hanna voitti kisan. Miten pystyin olemaan näin huono, kun olen näin lyhytkin? Eljas, se pitkä hujoppihan, tuli nimittäin toiseksi. Kumma juttu...
Sitten alkoi minun ja parin muun osalta viimeinen osuus illassa. Mila kailottaa äänensa taas ylitsemme, olimme kuin joku teurastettava sikalauma... Hyi. Hän alkaa luetella ensin esimerkiksi vuoden yksityistä. Hukkis, no sen arvasinkin. Itse asiassa olisinkin halunnut sen voittavankin. Kuuntelen jännittyneenä, kunnes sanotaan Eetun nimi, vuoden mr. pollen kohdalla. Alan hymyillä, ja alkaa päivä vaatia jo verojaankin. Kuuntelen listan loppuun, mutta sitten alkaa K18 bailut. Puen ulkovaateet jq
|
|
|
Post by Jonna on Dec 6, 2013 11:28:25 GMT 2
Tabletti on ihana....
Puen ulkovaatteet päälle ja menen vielä pihstolle. "Tiiätkö mitä....Oot vuoden mr. polle", kuiskaan ja halaan unista ponia. Sitten on aika lähteä. Automme odottaakin jo pihassa, joten pääzsen heti lämpöön ja kotiin.
/sori jos on kvirheitä . Kska tabletti ?
|
|
|
Post by Petra on Dec 6, 2013 12:54:57 GMT 2
Petra # Haukotellen saavuin tallin pihaan, unisena kuin mikä. Olin vetäissyt päälle tummanpunaisen hupparini ja jalkoihini mustat, farkkukankaiset housut. Olin käynyt aamupäivällä Hukkiksen kanssa lumisessa maastossa, kun Julia oli istunut pulkassa – ja välistä minäkin Julian istuessa selässä ja kannustaen Hukkista kunnon laukkaan. Onneksi pojalla oli jo piikkipopot, muuten oltaisiin kupsahdettu eräässä tiukemmassa kurvissa… Jimmy oli nauttinut liikutuksensa pääsemällä vapaaksi kentälle riehumaan. Oriit olivat jo karsinoissaan, Jimmy fleeceloimi päällä. Olin käynyt kotona ottamassa torkut ja meikannut kevyesti – rajausväriä, ripsiväriä sekä puuteria ja se siitä. Julia oli tullut hakemaan minut, kun taas äitini hakisi minut – Julia jäisi ryyppäämään. Ketutti aika lailla, kun synttärini olisivat vasta 30. päivä ja enhän minä saanut hieman alaikäisenä jäädä viinaa vetämään. Eikä minulla muutenkaan ollut erityisen hyvä kännipää… Saa nähdä mitä tulevista baarireissuistakaan tulisi … Maneesi oli jo täyttynyt pölpöttävistä ihmisistä, kun hiipparoimme käsi kädessä Julian kanssa maneesiin, jossa Inna ja Larissa hyökkäsivät heti juttelemaan niitä näitä. Milan yritykset vaientaa porukka olivat melko heikkoja, kun syömisen lomassa puoliksi huusimme toistemme päälle. Lopulta porukka oli turpa kiinnes ja Mila patisteli meidät pihalle. Tajusin, että pelätty hiihtoratsastus olisi edessä. Menin viimeisten joukossa suksille, saaden vetäjäkseni Tähden. Kiljaisin, kun sukset lähtivät liikkeelle ja alle metrin päästä kupsahdin kumoon muiden räkättäessä. Höh. Olin aina inhonnut talvilajeja: en ollut käynyt suksilla kunnolla kuin kerran elämässäni ja luisteluakin vältin viimeiseen asti – en osannut sitäkään. Pulkkailu kyllä kelpasi … Pääsimme sisälle maneesiin. Julia oli pahuuttaan tunkenut lunta takkini ja paitani sisällä, joten nyt koko paitani selkämys oli märkä ja kääriydyin loppuillaksi Hukkiksen turkoosimustaan fleecevilttiin. Syöminen jatkoi ja ahdoimme naamaamme uskomattomia määriä hetkissä kaikenlaista nannaa. Milan ja Stinan liityttyä mukaan, Markus alkoi kysellä limboajia. Itse uskaltauduin mukaan, tällä kertaa minulla jopa sujui. Väitän edelleen, että koska Inna nauratti minua sukkajutuillaan kesken limboamiseni, niin räkätykseni takia leukani kosketti tankoa ja olin poissa pelistä. Noin kaksi metriä pitkä Eljas sekä Hanna sen sijaan loistivat lajissa … Ei oo reiluuuuuu! Hanna oli lopulta parempi kuin Eljas, jonka jälkeen alkoi vuoden tittelien jako. Kiljaisin hämmennyksestä, kun Hukkis kruunattiin Vuoden Yksityiseksi. Miiiiiinun pikku polle nih. Minua onniteltiin ja jotkut nauroivat, ettei valinta tullut yllätyksenä … Kyllä se minulle vain tuli perkeles. Minut palkittiin myöhemmin myös vuoden tarinoijaksi, joka tuli aivan yhtä puskan takaa kuin Hukkiksen voittokin. Hyvä etten itkenyt onnesta.
Kello alkoi olla jo senverta, että päätin madella kotia kohti. Tuikkasin suukon Julialle ennen lähtöä ja kiittelin Milaa, jättäen musiikki raikuvan maneesin taakseni muiden alaikäisten seurana.
|
|
|
Post by Luna on Dec 8, 2013 10:37:06 GMT 2
Pikku joulut
"Kuka tulee ensiksi tänne suksille?" huikkasi Mila. Kape ja Lispehän sinne uskaltautuivat ja heidän jälkeen monet muut. Omalla vuorollani kiinitä sukset jalkoihin ja pidän kovaa kiinni. "Jousta polvista" hoen itselleni ja pääsen kuin pääsenkin senhetkiseksi ykköseksi. Ikävä kyllä Jonah pääsi muutamia metrejä pidemmälle kuin minä, olenhan sentään kakkonen. Lumisota jäi väliin pakkasen vuoksi mutta ei se minua hirvittävästi haitannut. Mila lähti rukokkimaan hevosia ja me jäimme maneesiin. Markus pisti pystyyn limbon, pärjäillin kohtuullisella menestyksellä. Ikävä kyllä kaaduin kun kompastuin jalkoihini, samalla meinasin kaataa viattoman Rebekan, onneksi tämä kyseinen henkilö väisti viime hetkellä. Limbokaan ei tainnut olla lajini. Mila saapui paikalle ja kuulutti äänestyksen voittajat. Kunntelin hieman epäaktiivisesti kunnes... "Vuoden tuntiratsu: Tohveli" kuulutti Mila "Häh, Tohveli, siis jes" Huusin innoissani ja onnistuin tulemaan naurun alaiseksi.
|
|
|
Post by Luna on Dec 8, 2013 10:37:32 GMT 2
Lyhyt mutta ytimeksäs, eli ei
|
|
|
Post by Julia on Dec 25, 2013 15:39:21 GMT 2
Huomasin et tällänen oli mun säpössä ja päätin pistää tännekki, pikkasen myöhässä vaan mut nooh. Perhana, meinasin ihan unohtaa Vaahterapolun pikkujoulut. Kaikki tallit pitivät pikkujoulukestejä vuorollaan ja kuinka ollakkaan - kaikki olivat sattuneet peräkkäin. Petralle kilautettuani aloin valmistautumaan ja kohta minulla olikin yllä siedettävät vaatteet sekä lainemaiset kiharat hiusteni latvoissa. Noudettuani Petran kurvasimme kiireen vilkkaa Vaahterapolkuun, jossa porukkaa alkoi olla jo tallipihan täydeltä. " Siinähän te oottekin joten kaikkien pitäis olla nyt paikalla ", Mila mutisi ohimennen ja alkoi epätoivoisesti kavuta jättiläismäisen Celinen selkään. Eihän moisesta mitään meinannut tulla joten Eljas riensi paikalle auttamaan pikkuruista emäntää selkään. Ensimmäiset olivat jo suksilla ja väittelivät kumpi pysyisi pidempään pystyssä. Eipä aikaakaan kun ratsut pinkaisivat jo laukkaan ja tytöt yrittivät kaikin keinoin pysyä perässä, mutta eiväh kyllä kauaa kestäneet. Kohta molemmat maistelivat jo pehmeää kinosta nauraen. Minun vuoroni tullessa tökkäsin kenkäni suksiin ja pitelin kiinni minulle annetusta narusta. Celinen pinkoessa isoaskelista laukkaansa olin enemmänkin kuin kauhuissani kun vauhti alkoi pikkuhiljaa kiihtyä. Kauaa en minäkään suksilla pysynyt vaan ajauduin kurvissa lumipenkkaan ja naurusta ei meinannut tulla loppua. Lopulta Petra tuli nostamaan minut ylös penkasta kun itse en nauruiltani jaloilleni päässyt. Lopuksi Jonah nappasi itselleen hiihtoratsastusmaisterin tittelin ja muut hurrasivat nuoren miehen saavutukselle. Vihdoin pääsimme siirtymään maneesin lämpöön, heti sen jälkeen kun olin antanut Petralle pienen lumipesun. Harmi että lumisota jäi pakkasen takia pitämättä, olisin kyllä pommittanut kaikki läpimäriksi. Muiden osallistuessa limbokisaan minä juttelin turhuuksia Larissan ja tyttöjen kanssa. Samalla kun vetelin jouluherkkuja kaksin käsin, kannustin Petraa jonka keskittymistä Inna kokoajan jaksoi häiritä hulvattomilla sukkajutuilla. Limbomestarin tittelistä kamppailivat sinnikkäästi Eljas ja Hanna jotka näyttivät olevan notkeita kuin kissat, mutta lopulta Hanna kuitenkin vei kilpailun voiton. Vuoden titteleitä jaettaessa muutamat olivat kyllä niin itsestäänselvyyksiä että ihan nauratti, varsinkin Harrin nappaama "vuoden känkkäränkkä". Ilta jatkui mukavissa tunnelmissa, odotellessa alaikäisten lähtöä että kunnon pirskeet pääsisivät alkamaan. Ei sillä, kyllä minä olisin Petrankin mukaan voinut lähteä, joka niin haikein mielin minulle pusun tuiskautti, toivotti mukavaa iltaa ja lähti vaeltamaan muiden lapsosten kanssa kohti kotia..
|
|