|
Post by Mila on Oct 2, 2017 16:16:44 GMT 2
Marie omistaa suloisen Sintin
|
|
Marie
Hyvän päivän tuttu
Posts: 13
Oma hevonen: Scintilla
Ikä: 22v
|
Post by Marie on Oct 3, 2017 15:05:00 GMT 2
03.10.2017 MuuttoPieni vaalea tammavarsa katseli minua siniset silmät hämmentyneinä trailerista avatessani etuoven. Hetken mietinnän jälkeen Sintti hörähti ja työnsä turpansa innoissaan minua kohti. "Heippa tyttö! Miten matka sujui?" jutustelin varsalle ja tervehdin myös toisella puolella traileria seisovaa nuorta voikkoa suomenhevostammaa Donnaa. Donna on siskoni Lyydian ja tämä oli meillä mukana vain Sintille rohkaisevana traileriseurana. Tavarat olin tuonut Vaahterapolkuun jo eilen illalla, joten nappaisin vain Sintin ulos ja Lyydia pääsisi palaamaan Donnan kanssa kotiin. Menin sisälle traileriin ja Lyydia avasi trailerin takasillan heti kun Sintti oli minulla narun päässä. Sintti peruutti trailerista melko vauhdilla ja tanssahteli Vaahterapolun tallirakennuksen edustalla. Kuulin tallin oven käyvän ja tallin omistaja Mila asteli sieltä ulos. "Tervetuloa nyt vielä virallisesti!" nainen tervehti pirteästi. Sintti päästi hieman hermostuneen hirnahduksen ja pörräsi ympärilläni, mutta malttoi hetken kuluttua rauhoittua. Silitin kovaa vauhtia kasvavaa varsaa. Sintti on vasta hieman reilu puoli vuotta, eikä välttämättä muutto tutulta tallilta ollut ihan järkevää vielä tässä vaiheessa, mutta päätös oli tehty ja tulisimme varmasti viihtymään Vaahterapolussa. Hevosilla olisi vielä jonkin aikaa tarhailuaikaa jäljellä, joten lähdin Milan perässä kävelemään tyhjälle pikkutarhalle, jossa Sintti saisi ainakin tämän päivän asustaa, ennenkuin päätettäisiin millaisessa seurassa pikkutamma pääsee jatkossa ulkoilemaan. Jätin Sintin tarhalle hyvillä mielin ja heitin sille pienen sylillisen heinää. Itse suuntasin talliin, jossa järjestäisin vielä meidän vähät tavaramme paikoilleen. Ei Sintillä ollut vasta kun pari riimua, naruriimu, juoksutusliina, harjapussukka ja heppanameja. Yksi pieni loimi meiltä löytyi sateiden varalle ja viikkasin sen siististi Sintille varatulle hyllykölle. Lopulta suuntasin tallin puolelle, jossa oli oikeasti yllättävän rauhallista. Ryhmä tuntilaisia oli tainnut juuri lähteä Milan perässä ulos, joten tuntihevostenkaan puolelta ei kuulunut mitään. Katsastin Sintin karsinan läpi ja hieman mietteliäästi silmäilin purukuiviketta. Sintti on tottunut turpeeseen ja Milan mukaan siihenkin on mahdollisuus, mutta päätin antaa purulle mahdollisuuden. Lopulta palasin Sintin tarhalle, jossa pieni tamma hieman eksyneen näköisenä katseli ympärilleen. Menin tarhaan rapsuttelemaan nuorukaista ja jutustelin sille rauhallisella äänellä kaikenlaista. Lyydialta napsahti puhelimeeni viesti, että tämä ja Donna olivat päässeet turvallisesti takaisin kotiin. Huomasin että taskussani on pari porkkananpalaa, joten annoin ne Sintille ja vielä hetken rapsuttelun jälkeen päätin lähteä käymään kotona. Tulisin vielä illemmalla käymään tallilla ja varmistamaan että kaikki on hyvin, mutta nyt Sintti saisi rauhassa kotiutua. ~ Marie Seppänen
// Tervetuloa molemmille! Sintti on kyllä syötävän suloinen <3 -Mila-
|
|
Marie
Hyvän päivän tuttu
Posts: 13
Oma hevonen: Scintilla
Ikä: 22v
|
Post by Marie on Nov 25, 2017 12:05:07 GMT 2
-- Sintti on ikääntynyt 3v! Neljän vuoden ikään Sintti kääntyy uuden vuoden jälkeen --25.11.2017 RatsaillaHeilautin hieman oikeaa kättäni ja otin muutaman askelta lähemmäs Sintin takaosaa. Tamma lähti muutamalla raviaskeleella suurelle ympyrälle ympärilleni. Jo kolmen vuoden iän saavuttanut tamma oli nyt jo hyvin tottunut satulaan selässään ja tänään olin päättänyt kiivetä ensimmäistä kertaa selkään niin, että kävelisimmekin muutamat kierrokset. Olin pari kertaa jo selässä istunut, mutta mitään sen kummempaa ei tamman kanssa ole vielä tehty. Juoksutin Sinttiä satulan kanssa molempiin suuntiin pienet hetket, jonka jälkeen Mila saapui maneesiin. Olin saanut naisen avukseni taluttamaan Sinttiä ja itse kiipeäisin jälleen kerran selkään. Pysäytin vaalean pikkutamman Milan luokse ja tämä tervehti Sinttiä silittämällä tamman turpaa. Ojensin tamman juoksutusliinan tälle ja hain itselleni jakkaran. Olin totuttanut Sintin jakkaraan huolella, eikä tammaa tuntunut vähempää kiinnostavan sen viereen tuotu esine. Nousin jakkaralle ja taputtelin Sintin kaulaa, takapuolta ja hieman satulan päälipuolta. Tamma vilkaisi minua epäröiden, mutta juttelin sille rohkaisevaan sävyyn, jolloin se laski taas päätään alemmas. Hetken jakkaralla heiluttuani nostin jalkani jalustimeen ja sen kummempia miettimättä nousin tammani selkään. Olin aamulla käynyt ratsastamassa sisareni suurella huomenhevosella, joten Sintti tuntui ihan valtavan kapealta ja hontelolta. Pudotin jalustimet pois ja heiluttelin hieman jalkojani, jonka jälkeen noukin jalustimet takaisin jalkoihini. Seuraavaksi heiluttelin vuorotellen molempia käsiäni oikein suurieleisesti ja Sintti tyytyi vain pyörittelemään korviaan ja nostamaan päänsä hetkeksi pilviin. Kun alkuheiluminen oli suoritettu, painoin kevyesti pohkeeni tamman kylkiin samalla kun annoin äänikomennon 'Käynti!'. Sintti lähti taas eteen pienellä ravikipityksellä, mutta pienellä tuntumalla suuhun sain sen siirtymään käyntiin. Pidin ohjia puolipitkinä siten, että minulla oli kokoajan pieni tuntuma suuhun. Tuntuman Sintti tuntui hyväksyvän ihan uskomattoman hyvin selästäkin, olinhan ohjasajanut sitä paljon, jonka lisäksi olin tehnyt maastakäsin tuntumaharjoitteita. Kävelimme maneesia ympäri ja Mila vain käveli hiljaa pitäen juoksutusliinasta kiinni. Itse kehuin Sinttiä kokoajan ja kun olimme kiertäneet maneesia kolmisen kertaa, pysäytin tamman ja laskeuduin ratsailta. "Oon vähän ajatellut että opettaisin Sinttiä nyt siihen pisteeseen, että pystytään ravaamaan liinassa, jonka jälkeen se saisi ainakin pari viikkoa lomaa niin että tehtäisiin vain maastakäsin hommmia. Sit seuraavaksi taas vietäis hommaa pikkuhiljaa eteenpäin siihen pisteeseen, että liinaa ei enää tarvita. Sitten taas loma jne.", selostin Milalle suunnitelmiani löysätessä Sintin satulavyötä ja nostaessani jalustimet ylös. "Se kuulostaa oikeen hyvältä suunnitelmalta. Mä pystyn tulee auttamaan aina kun vaan on aikaa, mutta täält löytyy varmasti monia muitakin ketkä voi auttaa tarpeen vaatiessa", Mila sanoi ja nyökkäsin tyytyväisenä. Varmasti apua ainakin löytyisi näin alkuun. Tässä vaiheessa Mila lähti talliin hoitamaan askareitaan ja itse jäin vielä kävelemään pari kierrosta Sintin kanssa, jonka jälkeen menisin hoitamaan tamman pois ja se pääsisi takaisin ulkoilemaan. ~ Marie Seppänen-- Sinttiä ei vissiin löydy vielä tarhausjärjestyksestä? En ainakaan itse sitä sieltä pongannut. Voi tarhata melkein millaisessa porukassa vain, tulee toimeen kaikkien kanssa:)
// Sintti on kyllä aivan *epämääräistä lässytystä tähän väliin* <3 Ja koska joku lahopää on unohtanut laittaa Sintin tarhausjärjestykseen näkyviin, niin pistin sen nyt samantein tarhaan nro. 4... Pääsee tarhailemaan Tessan ja Sallin kanssa akkaporukassa. -Mila-
|
|
Marie
Hyvän päivän tuttu
Posts: 13
Oma hevonen: Scintilla
Ikä: 22v
|
Post by Marie on Jan 2, 2018 22:31:04 GMT 2
02.01.2018 Uusi vuosi, treenit jatkuuSintti on kehittynyt huimaa vauhtia täytettyään kolme. Tamma oppii todella nopeasti ja tuntuu työskentelevän ihmisen kanssa aina mielellään. Tällä hetkellä Sintti liikkuu kolme kertaa viikossa selästä käsin 10-20min kerralla ja kaksi kertaa viikossa joko juostaan liinassa tai kävellään maastakäsin. Selästä käsin tehdään vasta ihan perusjuttuja, keskitytään kaasuun, jarruihin ja rattiin.
Tänään Sintillä oli hieman reippaampi päivä. Uuden vuoden vaihteen tamma sai lomailla, mutta nyt palattiin takaisin hommiin. Kävelimme maastakäsin huolelliset alkukäynnit, jonka jälkeen hyppäsin ratsaille. Kävimme aina ratsastuspäivinä mahdollisimman aikaisin aamulla maneesissa, jotta olisi mahdollisimman rauhallista. Tänään pääsimme yllätyksekseni tyhjään maneesiin, mikä on aina positiivista.
Sintillä oli virtaa ja sainkin tehdä töitä saadakseni sen malttamaan. Otin suuria ympyröitä ja siirtymisiä, joilla haimme vain apujen herkkää kuuntelua ja tasapainoa. Käyntityöskentelyä en vielä kovinkaan paljon tehnyt käynnissä, vaan keskityin ratsastamaan ravia ja laukkaa eteenpäin.
Ravityöskentelyssä Sintti vielä malttoi, mutta kun otin laukkoja suurilla ympyröillä ja koko uralla, tamman oli pakko heittää parit innostuspukit. Seisoin jalustimilla ja mukailin tamman liikkeitä. Kehuin Sinttiä aina suuresti kun se malttoi laukata rauhassa ilman turhia tanssiliikkeitä. Vaikka Sintti on pienikokoinen, sillä on todella kivat ja suuret liikkeet, joita ehdottomasti kelpaa esitellä.
Lopetellessani ratsastusta ja siirtyessäni taas kävelyttämään Sinttiä maasta käsin, vilkaisin maneesin laidalla olevia puomeja. Pian olisi aika lisätä parit puomit ja ristikotkin ratsastustyöskentelyymme silloin tällöin. Ei siihen enää kauaan mene, kun Sintti kääntyy nelivuotiaaksi, jolloin aloitamme rauhalliseen tahtiin pikkukisoissa pyörimisen.
Lähdimme lopulta maneesista samalla ovenavauksella, kun joku minulle tuntematon hoitaja tai yksityisenomistaja saapui ratsuineen maneesiin. Huikkasin pirteän moikan ja lupasin sulkea oven perässämme. Sintti hörähteli tulijalle hurmaavasti ja käveli asiallisesti vierelläni ulos maneesista. Kun ovi oli vihdoin suljettu takaatamme, taputin vaalean tammani kaulaa ja lähdimme tyytyväisinä kävelemään kohti tallia. ~ Marie Seppänen
// Pahoittelut laiskottelusta, koitan saada jatkossa vähintään sen 1 tarina/kk
|
|
Marie
Hyvän päivän tuttu
Posts: 13
Oma hevonen: Scintilla
Ikä: 22v
|
Post by Marie on Mar 10, 2018 17:52:14 GMT 2
10.03.2018
Kaunis Sintti maneesissa! Treenit ovat edenneet hienosti ja ollaan jo silmäilty ekoja kisoja keväälle.
~ Marie Seppänen
|
|
Marie
Hyvän päivän tuttu
Posts: 13
Oma hevonen: Scintilla
Ikä: 22v
|
Post by Marie on Jul 23, 2018 21:28:09 GMT 2
22.07.2018
Niin, meidän piti aloittaa kisaaminen jo keväällä, mutta se nyt vähän venähti..
Tänään kuitenkin oli meidän ekojen kisojen aika. Turvallisesti kotitallilla, joten luokaksi valittiin hiukan riskillä Helppo B, Helppo C kun olisi ollut varma valinta. Yllättävän hyvin sitä kisahermot kestivät pitkän tauon jälkeenkin ja aloin jännittää vasta hetki ennen selkään nousua.
Me edustettiin Sintin kanssa tyylikkäästi ihan kunnon kisavarustuksella. Tammalla valkea huopa näteillä kultakirjailuilla, itse vedin helteestä huolimatta oikein kisatakin niskaan, vaikka kuumahan siinä tuli jo heti ekan viiden minuutin aikana. Verkassa mentiin meidän uusien ihanien pörröisten koulusuojien kanssa, mutta radalle ne tottakai napattiin pois.
Verryttelyssä Sintti oli hieman vetelä, mutta muutamilla laukannostoilla tamma alkoi heräillä ja olla oma energinen itsensä. Tein verryttelyssä vaan simppeleitä siirtymisiä ja taivuttelin Sintin läpi ympyröillä. Kun eteenpäinpyrkimys löydettiin, alkoi oma jännitykseni taas helpottaa ja pystyin kertailemaan rataa vielä kävellessäni hieman välikäyntejä.
Radalle kutsumisen jälkeen ehdin ottaa muutamat ravi- ja laukkapätkät kouluaitojen sisällä, joita kohtaan Sintti suhtautui hieman epäröiden, mutta kun annoin sen hetken tuijotella, alkoi tamma rentoutua. Tuomaripääty oli vähän jännä nuorelle tammalle, mutta sieltäkin selvittiin sitten hengissä.
Lähtömerkin saatuani Sintti jännittyi ihan oudoksi. Se hirnui pariin otteeseen alkutervehdykseen tullessamme ja pysähdys meni ihan vinoon. Itse hermostuin ja eteen lähdettiin sitten kiirellä. Koko rata meni periaatteessä läpi ihan ok, mutta meno oli kovin kiireistä ja itse jäin selässä jähmeäksi. Lopputervehdyksessä minua lähinnä hävetti, kun olin antanut Sintin parin hirnahduksen vaikuttaa itseeni, enkä ollut saanut ratsastettua tammaa enää rennoksi.
Lopullinen sijoituksemme oli 12/16, aika häntäpäässä siis, mutta ei viimeisiä! Ei se rata nyt meidän ekaksi kisaradaksi mikään täysi lässähdys ollut, mutta paremminkin olisi voinut mennä. No, nyt jatketaan kohti uusia pettymyksiä, tai siis... treenataan enemmän, jotta jatkossa onnistutaan!
~ Marie Seppänen
|
|