Tähtivalmennus-viikonloppu (este) - 24.-25.3.

[Mila]

Estevalmennusviikonloppu Vaahterapolun maneesissa  24.3. - 25.3. 

Valmennukset ovat osa Tie Tähtiin-kisoja, joten jos et ole kyseisiin mittelöihin osallistumassa, et voi osallistua tälle valmennukselle.
Valmennukseen osallistumalla voit ansaita lisäarpoja Yläkokon osakilpailuun, joka kisataan 2.4.2017. 
Tähtivalmennus-viikonloppu on avoin kaikille Tie Tähtiin-kisaan osallistuville! 

Lisäarvat:
yli 200 sanan tarina: 1 lisäarpa
yli 500 sanan tarina: 2 lisäarpaa
Piirros: 1 lisäarpa

Valmentajana toimii Vaahterapolun ratsastuksenopettaja, Helena, joka kyllä huomaa pienimmätkin virheet ja tiukkasanaisesti ojentaa ratsastajia. 

Tallin ulkopuoliset ratsukot voivat jättää trailerit P-paikalle ja mikäli sinne ei mahdu, voi parkkeerata maneesin eteen. 
WC löytyy tallin taukohuoneesta jos hätä yllättää. 
Jos tarve vaatii, Vaahterapolun leirimökissä voi yöpyä, jolloin wc-toimenpiteet sekä suihkuttelut tulee toimittaa siellä tallin taukohuoneen pesutiloissa. Toooooooki jos tarpeeksi tallin omistajaa, Milaa, "lahjoo/kiristää/uhkailee", voi tämä lämmittää saunan ja antaa yöpyjien lainata omaa saunaansa sekä suihkutiloja.
Hevosille ei valitettavasti ole tyhjiä karsinapaikkoja, mutta eiköhän ne yhden yön pärjää trailerissa ja jaloittelemaan ratsut voi päästää tallin vieressä olevaan pikkutarhaan tai ratsastuskentälle.

---

OSALLISTUMINEN
Osallistumiset tähän alle muodossa:
Valmennus nro.
Ratsastaja - Hevonen (hevosen sivut), talli (mikäli osallistut yksityishenkilönä, etkä minkään tallin "alaisuudessa", tallia ei tarvitse mainita)

Jokaiseen valmennukseen mahtuu 5 ratsastajaa!
Osallistua voi aina 30.3. saakka ja "maksun" tulee olla tässä ketjussa viimeistään 30.3.
Voit myös maksaa valmennuksen heti osallistumisesi yhteyssä. 
Poistan osallistumisviestit sitä mukaa, kun ne lisään osallistujalistaan mikäli osallistumisen yhteydessä ei ole sitä maksua samalla.  

Tehtävänanto: Millaiset fiilikset olivat ensimmäisen osakilpailun (koulu) jälkeen? Vai osallistutko ratsusi kanssa vain tähän esteluokkaan? Aiotko pyyhkiä muilla vastustajilla pöydät puhtaaksi vai lähdetkö koitokseen lähinnä "huvin vuoksi"?
Helena painotti valmennuksen aikana erityisesti esteille lähestymistä suorassa linjassa. Miten meni? Tultiinko kiemurellen esteeltä toiselle vai menikö ratsusi hienosti läpi radan? Mikä tuotti ongelmia ja missä onnistuit?

Valmennus 1
Pe 24.3. klo 15:00 - 60cm 
Angelika - Gnekorrg (http://ylakokko.wixsite.com/ylakokko/karri), Yläkokko - 1 lisäarpa
Julia - Taffeltoff (http://vaahterapolku.altervista.org/hevoset/tohveli.html), Vaahterapolku - 2 lisäarpaa
-
-
-

Valmennus 2
La 25.3. klo 10:00 - 80cm
Mette - 21 Haircolors (http://honeyhillfarm.esy.es/alva.php) - 1 lisäarpa
Heidi - Moonglitter (http://jjulia.webs.com/rontti.htm) - 2 lisäarpaa
-
-
-

Valmennus 3 - TÄYNNÄ
La 25.3. klo 14:00 - 100cm
Nanna - Tuulen Tirlittan (hallava.kuiske.com/hevoset/tinttu.html)
Jesse Aro - ML Hustler (http://vaahterapolku.altervista.org/y/husu.html), Vaahterapolku  - 1 lisäarpa
Jannica - Kaihomieli (http://joutokeino.net/sumu/h/alli/), Newerra - 1 lisäarpa
Rasmus - Kings Weebenger (http://coupie.webs.com/weebenger.htm, Vaahterapolku - 1 lisäarpa
Pyry - Discrimination (http://hiidentalli.weebly.com/kriminaali.html), Vaahterapolku  - 1 lisäarpa

[Mette13589]

Ensimmäinen Tie tähtiin -osakilpailu oli sujunut meiltä hyvin. Alva oli taitava koulutamma, mutta vielä taitavampi esteillä. Osallistuimme kuitenkin Vaahterapolussa järjestettävään estevalmennukseen, sillä tämä olisi hyvä tilaisuus päästä näyttämään Alvaa vähän muuallakin kuin kotipihassa. Olin suunnitellut alun perin, että tietenkin voittaisimme tammani kanssa, mutta tässä kohtaa toivoin, että pääsisimme ruusukesijoille. Estevalmennukseen suuntasimme kuitenkin luottavaisin mielin, Alva rakasti hyppäämistä ja 80cm esteet olisivat sille vain mukavaa verryttelyä.

Valmentajamme Vaahterapolussa oli Helena, joka kertoi, että hyppäisimme tänään rataa ja tarkoituksena olisi lähestyä suorassa linjassa kohti esteitä. Aloitimme alkuverryttelyn jälkeen muutamilla 50-60cm ristikoilla, joista valmennusporukkamme innon mukaan siirryimme pikkuhiljaa 70-80cm esteille ja rataan. Alva hyppäsi kaikki esteet hyvin ja oikein näteillä lähestymisillä. Saimme Helenalta paljon kehuja ja kehuin myös Alvaa kovasti. Alva totteli pelkillä äänikomennoilla, mutta valmennuksen edetessä yritin hieman hiljentää ääntäni ja käyttää myös pohkeita tamman kylkiin. Tällä kertaa onnistuin käyttämään pohkeita riittävän hiljaisesti ja vaivihkaa, jotta tammani ei yrittänyt singota minua kohti maneesin pohjaa.

Valmennuksen lopuksi Helena antoi meille kaikille palautetta. Me saimme lähinnä kehuja, mutta myös muistutuksen omasta asennostani hevosen selässä erityisesti hypyn aikana sekä kehotuksen jättää tammalle juttelemista vähemmälle. Kuuntelin palautetta tarkkana ja päätin treenata näitä asioita vielä kotona ennen kisoja, vaikkakin Alvalle juttelun vähentäminen olisikin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

[jannica]

Valmennus 3
Jannica - Kaihomieli (http://joutokeino.net/sumu/h/alli/), Newerra

[Heidii]

Valmennus 2, Heidi - Moonglitter (546 sanaa)

Tänään oli edessä Tie Tähtiin kisan valmennus Vaahterapolussa. Koulukisat menivät ihan kohtuuhyvin, vaikka Rontti olikin raastanut hermojani koko päivän. Vasta verkassa löysimme yhteisen sävelen, jonka ansiosta itse kilpailusuoritus meni oikein mallikkaasti. Eihän me mitään pokaaleita tai ruusukkeita kotiin tuotu, mutta pääasia oli, että molemmille jäi radasta hyvä ja tyytyväinen mieli. Seuraavissa kilpailuissa oli onneksi edessä oriin ja minun täysin hallinnassa oleva osaamisalueemme, nimittäin esteet. Niitä olimme Rontin kanssa treenanneet ahkerasti tänä talvena, joten olin valmis ottamaan ensimmäiset kisat luottavaisin (ja kilpailuhenkisin) mielin vastaan.
Vaahterapolussa meidät ottivat vastaan iloisin mielin paras ystäväni Julia sekä tallityönteijät Stina ja Sari, ohjeistaen minut tutustumaan talliin.
"Jos on jotakin kysyttävää, niin meitä saa tulla nykäisemään hihasta", he sanoivat yhdessä tuumin ja me kaikki nyökyttelimme. Tosin, tunsin Vaahterapolun jo oikein hyvin ennestään. Tuntilaisen urani oli kesti muutaman vuoden, ennenkuin siirryin vuokrahevosten kautta omiin kaakkeihin.

Julia kutsui minut talolle illaksi, sillä Mila oli heltynyt lämmittämään saunaa vieraille, kerrankin. Jutustelimme Julian kanssa uudesta ponistani, joka oli saapunut vastikään meidän yhteiselle tallillemme.
"Eikö Kelmistä enää ookkaan näille radoille vai mistä moinen ostos?" Hän kysyi ja minä vain kohautin olkiani. Totta, Julian pienen koulutusjakson jälkeen Kelmi oli ollut monipuolinen ratsu, mutta jokin siinä ruunassa ei enää sytyttänyt niinkuin ennen.
"Halusin tempperamenttisen orin", totesin ja sain naisen vain nauramaan pöydän ääressä. Kelmihän oli tunnetusti vain äkäpussi.
Milalle kiitokset heitettyäni kävin heittämässä Rontille iltaruuat traikkuun ja puin sille loimen ylle, jos kylmä yllättäisi. Orii hörisi minulle hiljaa, joten kyykistyin rapsuttamaan sen vaaleanpunaista turpaa.


"Herätyys!" Sari paukkasi leiriaittaan ja sai jokaisen hypähtämään ylös sängystä. Kello oli vasta muutamaa minuuttia vaille 8, mutta ensimmäisen ryhmän valmennus alkoikin jo kahden tunnin päästä. Ainiin, siis myös minun valmennukseni. Puin kiireellä kimpsut ja kampsut ylleni, suunnaten mussuttamaan aamupalani ponini seuraksi. Välillä Rontti meinasi ottaa maistiasen leivistäni, mutta patistin sen imuroimaan omat ruokansa sankonpohjalta.
Jaloittelin oriin kanssa maastossa puolisen tuntia, ennenkuin aloin varustaa sitä valmennusta varten. Aurinko porotti kauniisti pilvettömältä taivaalta, saaden lumisen maiseman vetistymään hetkessä. Rontti käveli vierelläni yllättävän rauhallisesti ja nautti linnunlaulusta kanssani. Tallipihalle palatessamme porukka oli alkanut jo varustaa ratsujaan, joten minunkin oli joutuin alettava valmistautumaan.

Alkuverryttelyssä Rontti vaikutti tänään kuuliaiselta, joten päätin käyttää tilaisuuteni hyväksi ja tehdä monipuoliset verryttelyt. Helena käski meitä pyörittelemään useita ympyröitä ja loivia kiemurauria, jotta ratsut olivat mahdollisimman taipuisia tämän päivän estetehtäviä varten. Minun ei tarvinnut pitää kuin pohkeet lähettyvillä oriin kirjavia kylkiä, jolloin se kulki jo reipasta vauhtia eteenpäin.
Ennen itse esteitä tultiin puomeja ravissa ja käynnissä. Pääty-ympyrällä viuhkaksi asetetut puomit sai tulla joko reilulla askelvälillä tai mahdollisimman lyhyellä. Aluksi menimme oriin kanssa leveämpää puolta, jossa pompottavat raviaskeleet saivat ponin tuntumaan hevosmaiselta. Lyhyemmässä välissä olikin jo hieman tekemistä koota Rontin reipasta ravia, jottei se kompuroinut itseään turvalleen hiekkaan.

"Heidi voi aloittaa kun oot valmis", Helena käski ja nostin oriillani napakoin avuin laukan. Suuntasin kohti estesarjaa, joka koostui ristikosta ja pystystä. Rontti keräsi kierroksia vain nähdessään esteitä, joten sain käännellä voltteja ennen esteille ohjaamista muutaman kerran. Kun tuntui, että hallitsin sen menohalut, ohjasin ponin keskelle esteitä ja myötäsin reilusti. Hypyt olivat ehkä hitusen hätäisiä, mutta muutaman toiston jälkeen orii alkoi rauhoittua ja minä pystyin hallitsemaan sitä ohjalla että painoavuilla.
Helena nosti korkeutta pikkuhiljaa kohti maksimia, ja käski meidän pitää huolta erityisesti lähestymisestä. Rontti kyllä tuli suorassa esteille, mutta saattoi välillä vääntää päänsä vinoon, että pääsi laukkaamaan lujempaa.
"Hyvä, Heidi ota loppuravit", Helena sanoi ja päästin samontein ohjaa käsistäni.

[Julia]

Valmennus 1, Julia - Taffeltoff (506 sanaa)

Fiilikset koulukisojen jälkeen olivat katossa. Kaikki tallilaiset ja muut hevostuttavat olivat ihmetelleet ratsuvalintaani kilpailuihin, sillä monet keikistelivät kisapaikalla hienojen puoliveristen ja sievien isojen ratsuponien kanssa. No, vaikka muut katsoivatkin kieroon läskiä ja sekarotuista ratsuani, viiletti se radalla meidät mennen, tullen ja palatessa voittoon. Siitä yllättyneenä itsekin sain kunniakierroksen jälkeen monilta katsojilta merkitseviä katseita ja Tohveli paljon rapsutuksia. Jessekin pudisteli päätään, kun viimein lastasimme hevosiamme samaan traileriin.
"Empä olisi uskonut", hän sanoi ja minä vain kohautin olkiani. En oikeastaan minäkään, mutta olin tiennyt aina, että Tohveli oli muutakin kun pelkkä kehänkiertäjä ja lastenponi.

Suorituksesta innostuneena päätin tähdätä seuraaviinkin kisoihin täysillä ja pitää lipun korkealla. Tiedä, vaikka loistaisimme ensikisoissakin!
Perjantain tunnit siirtyivät tänään kentälle, meidän valmennuksemme vuoksi. Tohvelifanit kerääntyivät ruunaa paijaamaan, kun hoidin ja varustin sitä käytävällä.
"Eikö Tohveli tuu tänään tunneille?" Eräs tytöistä kysyi huolestunut ilme kasvoillaan. Minä pudistin vain päätäni ja sain tytön huokaisemaan syvään.
"Ensiviikolla se on taas mukana menossa, mutta tänään meillä on valmennus. Sitten se on taas vähän taitavampi ratsu", selitin blondille tytölle. Hän nyökkäsi ymmärtäväisesti ja suukotti ponia otsalle, ennenkuin koko konkkaronkka siirtyi taukotupaan "Tunnille!" -huudon kuullessaan. Hymyilin itsekseni ja nakkasin viimeisen harjan takaisin harjapakkiin. Varusteet nakkasin ruunan ylle reippaasti, sillä se antoi laittaa ne kerrankin ongelmitta, ihme kyllä.

Helenasta huomasi jo aluverkassa, että tänään ei laiskoteltaisi. Hän käski meidän alkaa tekemään kiemurauria ja ympyröitä, jotta ratsut vertyisivät hyvin esteitä varten. Tohveli oli alkuun aika hidas käynnistymään, mutta sain siihen vauhtia ympyröistä ja istunnasta, jonka olin oppinut jo aiemmin. Jätin pohkeiden paukuttelun suoraan lapsille, ja keskityin lukemaan ruunan eleitä.
Ravissa teimme jo puomitehtäviä, keskiympyrällä sekä pitkällä sivulla. Ympyrään oli laitetty lyhyellä että pitkällä puomivälillä puomeja, joten siinä sai koota että pidentää askelta. Tohvelin kanssa meillä onnistui kokoaminen paremmin, mutta muutaman maiskuttelun ja raipan kosketuksen jälkeen alkoi askelta löytyä tästäkin ponista.
"Hienoa työtä, otetaan sitten välikäynnit ja jatketaan esteiden parissa", Helena tokaisi ja annoimme ratsuillemme ansaitun hengähdystauon.

Esteillä keskityttiin tänään ratsastamaan tiet hyvin. Kaarevan linjan ja suoran linjan harjoituksina olivat tänään ristikkosarjat.
"Ja kuka ensiksi kerkeää, voi aloittaa", Helena ohjeisti ja minä jäin joukon hännille nostamaan napakkaa laukkaa. Tohveli nosti laukan nätisti, ilman pukkihyppelyään, ja suuntasimme ensin kohti suoraa linjaa. Pohkeella autoin Tohvelia löytämään oikean ponnistuspaikan, jolloin hyppy sujui tasapainoisesti. Kaarevalla linjalla minun piti toisella ohjalla tukea ruunan laukkaa, joka lähti liikaa viemään oikealle. Toistojen jälkeen onnistuin ohjaamaan kaarevalle linjalle ponin suorana, ja sain Helenalta paljon kehuja.
"Tosi hyvä! Anna kunnon taputukset Tohvelille", opettaja sanoi ja minä tein työtä käskettyä.

Illan suussa Heidi oli tulossa oman poninsa kanssa yöpymään Vaahterapolkuun, joten päätin kysyä jo etukäteen Milalta, jos tänä iltana vieraat saisivat tulla saunaan, mikäli halusivat.
"Nojoo, miksipähän ei", hän sanoi, ihme kyllä! Yleensä hän ja Jesse vaativat talon tyhjäksi yhdeksi illaksi viikossa, joka oli yleensä perjantai.. Tutun maasturin valaistua pimeää tallipihaa riensin auttamaan parasta ystävääni hänen poninsa kanssa. Kävimme pienellä kävelyllä juttelemassa niitä näitä, ennenkuin heinäladon kautta poikkesimme hakemaan oriille iltasapuskaa traileriin.
"On se kyl niin komee", sanoin pidellessäni komeinta ponia, mitä olin koskaan nähnyt. Heidi vain nyökytteli tietäväisenä.
"Sauna ois kohta lämmin, tuutko käymään?" Kysyin brunetilta, johon hän myöntyi pienen houkuttelun kautta.

[Jesse]

Jesse Aro - ML Hustler

Nousin Husun selkään päättäväisin mielin ja otin ohjat välittömästi tuntumalle, sillä tiesin orin olevan vähän tollukka ja häslä aina treenien alussa. Ja ehkä vähän sen jälkeenkin...
Ensimmäiset koulukisat oli kisattu ja olin itseasiassa vähän yllättynyt, sillä meidän nimi oli viidentenä tuloslistassa. Ei siis oltu siellä kärkikahinoissa mukana, muttei siellä listan häntäpäässäkään niin kuin olin uumoillut...

Helena komensi tekemään siirtymisiä sekä taivutuksia ennen itse työntekoon rupeamista. Husu kyttäili valmennuksessa mukana olevia ratsukoita ja esitti oikeinkin kovaa jätkää. "Mun mestat, menkää te vierailijat kuuseen täältä!" Rasmus ja Pyry ratsuineen olivat Husulle jo tuttuja naamoja, joten niille ei tarvinnut irvistellä niin pahasti toisin kuin Nannan ja Jannican ratsuille.
Kirosin kopukan (jälleen) alimpaan manalaan ja yritin antaa hevoselle muuta mietittävää, kuin ohi kipittävät muut hevoset. Ei ollut nämä ryhmävalmennukset oikein meidän juttu...

Kun alkuverryttelyt oli verrytelty, oli aika ryhtyä hommiin.
"Kiinnitän tänään erityisesti suoriin linjoihin huomiota, joten olkaapa tarkkana!" Helena kailotti keskeltä maneesia. "Nanna ja Tuulen Tirlittan saa aloittaa!"

Meidän vuoro oli seuraavana. Husuhan säntäsi matkaan kuin tuulispää ja ensimmäinen kierros meni aivan penkin alle orin säntäillessä esteeltä toiselle ilman minkäänlaista kontorllia.
"Pidä se hevonen kurissa! Älä anna sen päästä sun niskan päälle. SINÄ päätät mihin mennään ja minkälaista vauhtia!" Helena karjui minun kuunnellessa moitteita naama punaisena. Että hävetti...

Uusinnanuusinnanuusinta-kerralla mekin onnistuimme radan hyppäämisessä täydellisesti ja sain huokaista helpotuksesta. Helena muisti kehaista, että Husussa kyllä potentiaalia oli, mutta tuo yleinen häslääminen pitäisi saada kitkettyä pois.
Helenakin väläytti sitä ruunaamista, mitä olin Hallavan valmennuksen jälkeen miettinyt.
"Mutta en tiedä raaskiiko sitä..." mutisin laskeutuessani alas hevosen selästä.
"Niin.. Sukunsa ja meriittien puolestahan se olisi kyllä oiva siitoshevonenkin..." Helena tuumasi taputtaessaan Husua kaulalle. "Eikös sillä jo pari varsaa ole?"
"Joo, kaksi jälkeläistä on jo maailmalla. Oon kyllä miettinyt, että pari lisää ja sitten ehkä se ruunaus..."
Helena nyökytteli ja totesi, että enköhän minä itse tiedä parhaiten, mitä hevoseni kanssa tehdä.
Hymyilin leveästi ja lähdin taluttamaan oria ulos maneesista. Sauna tekisi tällä hetkellä enemmän kuin hyvää.

[Pyry]

Valmennus 3
Pyry & Discrimination (269 sanaa)

En yleensä jännittänyt valmennuksia, mutta nyt tuntui inhottava tunne vatsanpohjassa. Maneesissa tulisi olemaan täysin vieraita ratsukoita, ja tulevia vastustajia tulevassa koitoksessa. Koulussa oli ilmeisesti kisattu, mutta itse olin päättänyt keskittyä esteluokkiin.

Astuessani kuitenkin maneesiin, sain huomata, että vieraita naamoja ei ollutkaan vastassa. Vaahterapolkulaisia valtaväestö, ja valmentajahan oli tuttu Helena. Jännitys katosi yhtä nopeasti kuin oli iskenytkin keskittyessä Criminalin paikallaan pitämiseen jalustinsähläyksen aikana.

Lämmittelyt saivat pienen huolen heräämään. Criminal tuntui suorastaan nukkuvan kävellessään rauhallisesti uraa pitkin. Olinko rasittanut sitä liikaa viime ratsastuksella, vai oliko rehujen vähentäminen virhe?
En oikeastaan edes tiennyt mikä päähänpisto tähänkin kisaan osallistuminen oli. Salaisestihan sitä toivoi pärjäävänsä, mutta vilkuillessa muiden hevosia ensimmäisten hyppyjen kaukana, pärjääminen tuntui kaukaiselta haaveelta. Kisakin oli ihan kulman takana, ja treenaaminen retuperällä. Etenkin Jessen Husu herätti ihastusta, kuten aina. Kiiltokuvat orin kopiosta silmissäni olin kai mennyt sen varsankin ostamaan.

Ensimmäiset hypyt saivat myös tamman heräämään, ja Criminalin moottori ilmeisesti palasi toimintaan. Ratsu tuntui olevan innoissaan hyppäämisestä - mikä ei sinänsä ollut ihme. Olihan viime estetreeneistä aikaa, kun olin käynyt estetunneilla lähinnä muilla hevosilla ja jättänyt loikkimiset Criminalin kanssa vähemmälle.

Puoliveriseni tuntui kuumuvan ensimmäisten hyppyjen jälkeen huomattavasti, mikä ei auttanut yhtään, kun tunnin teemana tuntui olevan lähestymiset. Linjat olivat toki suurin piirtein suorat, mutta puomeja lenteli huonojen hyppykohtien takia ja tuhraantuminen ei ollut kaukana.
" Pyry voisi hieman rauhoittaa tahtia esteelle! "
" Joo, jos seuraava rata sijaitsee syvässä suossa... " jupisin lähinnä itselleni ja koetin tehdä mahdollisimman kovasti töitä sen eteen, että tammani suostuisi kuuntelemaan ja rauhoittumaan.

Toiset kerrat menivätkin jo huomattavasti paremmin. Puomit pysyivät aloillaan ja saimme jopa kehua muutamasta lähestymisestä, mikä sai pienen kiven vierähtämään rintakehästä. Voisimmeko sittenkin pärjätä, jos Criminal menisi yhtä hyvin kisoissa?

[Angelika]

Valmennus 1
Angelika - Gnekorrg


Sain lastattua Karrin ongelmitta traileriin Yläkokon tallipihassa. Suljettuani takaluukun, hyppäsin Iidan viereen tämän auton penkille. Nainen oli lupautunut kuljettamaan meidät valmennukseen ja takaisin tallille, sillä Sanna pitäisi kaikki illan tunnit. Muita ratsukoita ei Yläkokosta ollut lähtenyt valmennukseen, mutta itse koin sen tarpeelliseksi sillä en ollut ratsastanut hoitoponillani kuin muutaman kerran, hyppäämisestä puhumattakaan. Neljänkymmenen minuutin matka Vaahterapolkuun sujui rennosti rupatellen ja perille päästyämme otin Karrin heti ulos trailerista ja aloin varustaa sitä. Valmennuksen alkuun olisi noin puoli tuntia aikaa. Viimeisimmät koulukilpailut eivät olleet menneet meidän kohdalla mitenkään erityisen hyvin, oltiin toiseksi viimeisiä. Pistän meidän mokailun kuitenkin sen piikkiin, että Karri on mulle vielä ihan uusi poni. Ehkä meillä siis olisi vielä toivoa seuraavien kisojen suhteen, vaikka ihan huvin vuoksi olinkin tähän juttuun mukaan lähtenyt.

Alkuverkka sujui mielestäni ihan hyvin. Karri oli tietysti aluksi oma laiska itsensä, mutta laukkojen jälkeen alkoi jopa hiukan kuumua. Iidalta olin saanut muistutuksen siitä, että mun tulisi ratsastaa suoraan kohti esteitä ja pitää pohkeet hyvin kiinni – muuten Karri kieltäisi tai juoksisi ohi esteestä. Tämän sain huomata heti valmennuksen alussa, kun tulimme suoraa linjaa kuuden askeleen välillä. Ensimmäisellä kerralla poni veti liinat kiinni okserin kohdalla, mutta onneksi Helena oli napakka opettaja ja tämän vinkkien avulla alkoi hyppääminen lopulta sujua. Radalla Karri häsläsi vähän omiaan esteiden välissä, mutta ainakaan kieltoja ei enää tullut. Sain Helenalta vinkiksi jatkoon ratsastaa Karria rohkeammin eteen ja keksiä ruunalle mahdollisimman paljon tehtäviä myös esteiden välillä, ettei se ehtisi kadottaa keskittymistään!

[Rasmus]

Valmennus 3
Rasmus - Kings Weebenger

Juuh elikkäs. Mä olin ilmoittanut itseni ja Benkun Tie Tähtiin -cupiin jostain hetken mielijohteesta ja vaikka mä toisin toivoinkin, ensimmäinen osakilpailu alkoi lähestyä. Koulussa oltiin kisattu jo aiemmin mutta siihen me ei tietenkään osallistuttu – mä en ollut kouluratsastaja eikä Benkku kouluhevonen. Mutta esteillä, meille pienehkössä luokassa, me ehkä voitaisiin pärjätä.

Paino sanalla ehkä, sillä kevään kunniaksi mun ja Benkun pakka oli aika hyvin levällään ja musta tuntui, etten saanut enää kortteja järjestykseen. Olin alkanut kyseenalaistaa mun hevosvalintaani ja miettiä, vieläkö voisin vaihtaa kisaratsukseni Sasun, jos oikein nätisti pyytäisin. Mutta varmaan se laskettaisiin luovuttamiseksi ja siihenhän mä en alkanut, joten päätin kestää Benkun kanssa sen mitä vastaan tulisikaan.

Ihan ensimmäisenä vastaan tuli kisoihin valmisteleva estevalmennus meillä kotona Vaahterapolussa. Ei onneksi jännittänyt, mua eikä hevosta. Benkku oli innoissaan ja pärisi menemään alkuverryttelyssä siihen malliin, että en tiennyt miten saisin sitä pideltyä esteiden noustessa. Kyllähän se hyppäisi, mutta tyylistä tai harmoniasta ei ehkä voisi puhua meidän kanssa samana päivänä.

Meidän onneksemme valmennuksen teemana oli tällä kerta suoruus, mikä oli meille aika helppo nakki. Benkku ei ollut mikään kiemurtelija luonnostaan, se eteni esteeltä toiselle kuin juna ja imi hyvin ponnistuksiin. Vinoon se saattoi kyllä lähestyä ja pari hyppyä mentiin niin, että mun polvi hipoi tolppaa, mutta yhtään estettä mä en onneksi potkaissut itse kumoon. Ehkä siihen jo täytyi olla tyytyväinen.