Tähtivalmennus-viikonloppu (koulu) 10.-11.3.

[Mila]

Kouluvalmennusviikonloppu 10.-11.3. Vaahterapolun maneesissa.
Valmennus on yksi Tie Tähtiin-cupin alla pidettävistä Tähtivalmennuksista, joten jos et ole kyseisiin mittelöihin osallistumassa, et voi osallistua tälle valmennukselle.

Valmennukseen osallistumalla voit ansaita lisäarpoja Haapametsän koulukisoihin, jotka järjestetään 17.3. 
Lue lisää lisäarvoista Tie Tähtiin-sivuilta.
Valmennukseen saavat osallistua myös Vaahterapolun ulkopuoliset ratsukot

Valmentajana toimii Vaahterapolun ratsastuksenopettaja, Helena. Tiukka täti, joka kyllä huomaa, jos joku yrittää luistaa tehtävistään.


Lisäarvat:
yli 200 sanan tarina: 1 lisäarpa
yli 500 sanan tarina: 2 lisäarpaa
piirros: 1 lisäarpa

Tuotosten tulee olla minulla tässä ketjussa viimeistään 15.3.2017. 
Voit maksaa valmennuksen heti osallistumisen yhteydessä tai sitten hieman myöhemmin.  

Osallistumiset tähän alle muodossa:
Valmennus nro.
Ratsastaja - Hevonen (hevosen sivut), talli (mikäli osallistut yksityishenkilönä, etkä minkään tallin "alaisuudessa", tallia ei tarvitse mainita)

Jokaiseen valmennukseen mahtuu 4 ratsastajaa.

---

VALMENNUS 1
Perjantaina 10.11. klo 15:00 - Helppo C
Millaiset fiilikset olivat, kun saavuit Vaahterapolkuun? Jännittikö tuleva valmennustuokio? Miten meni loppupeleissä?
Julia Luoti - Taffeltoff (http://vaahterapolku.altervista.org/hevoset/tohveli.html), Vaahterapolku (2 lisäarpaa)
Moona - Ramona (http://huuruturpa.net/laura/yks/ramona.html) (2 lisäarpaa)
Saana - Unchained X (http://ylakokko.wixsite.com/ylakokko/sanni), Yläkokon Ratsastuskoulu (2 lisäarpaa)
-

VALMENNUS 2
Lauantaina 11.11. klo 10:00 - Helppo B
Ratsusi sai pienet hepulit kesken laukkatyöskentelyn. Miten ratkaisit tilanteen? Vai maistelitko maan pohjaa?
Veera Ruusula - Inferno Beat (1 lisäarpa)
Jonna - Helon Hehkuma (http://suomenpolle.webs.com/koto/Hehkuma.htm) (1 lisäarpa)
Mette - 21 Haircolors (http://honeyhillfarm.esy.es/alva.php), Honey Hill Farm (1 lisäarpa)
-

VALMENNUS 3
Lauantaina 11.11. klo 14:00 - Helppo A
Millaisin fiiliksin lähdet mukaan Tähtikisoihin? Onko odotukset korkealla vai lähdetkö leikkimielellähakemaan vain kokemuksia kisoista?
Nella Pekkinen - Melvanlis (http://jjulia.webs.com/melvanlis.htm), Vaahterapolku
Jesse Aro - ML Hustler (http://vaahterapolku.altervista.org/y/husu.html), Vaahterapolku (2 lisäarpaa)
Jannica - Kaihomieli (http://joutokeino.net/sumu/h/alli/), Newerra (3 lisäarpaa)
-

[Veera Ruusula]

Valmennus 2.
Veera Ruusula - Inferno Beat (http://vaahterapolku.altervista.org/hevoset/iippa.html), Vaahterapolku

Koska luovuus on päivän sana 

[Pierre]

Valmennus nro. 2
Jonna - Helon Hehkuma (http://suomenpolle.webs.com/koto/Hehkuma.htm)
Tämän viikon maanantaina olimme käyneet valmentautumassa Hallavassa ja näin lauantain kunniaksi pakkasin Herkon varusteineen uudestaan kuljetusautoon ja suuntasin auton nokan kohti Vaahterapolkua, jossa saisimme vielä lisävarmistusta tekemiseemme ennen ensimmäistä osakilpailua, joka pidettäisiin seuraavalla viikolla Haapametsässä. Molempia matkaajia taisi hieman väsyttää nämä aikaiset heräämiset, mutta valmennuksen alkamisaika oli lyöty kymmeneksi, joten siihen mennessä piti olla paikan päällä ja hevonen valmiina.

Tällä kertaa meinasi tulla hieman hoppu ja alkuvalmisteluihin jäi vain tovi aikaa. Hevonen oli saanut kuitenkin ennen kuljetusautoon astumista pikapuunauksen, joten riitti, että hieman pyörittelin pölyharjalla karvan pintaa ja tarkistin kavioiden kunnon ennen varusteiden laittoa. Pojat olivat eilen illalla antaneet hevosten varusteille uuden elämän niitä puhdistamalla ja puunaamalla, joten ainakin Herkko saisi tahrattomat kamat niskaansa. Asettelin neliöhuovan ja lampaankarvapehmusteen orin tuuhealla talvikarvalla varustettuun selkään ja nakkasin mustan satulan heti perään. Kiinnitin vyön löysästi kiinni ja nappasin kätösiini satulan väriin mätsäävät suitset, jotka sujahtivat yhteistyöhaluisen hevosen päähän hetkessä. Kuolaimetkin Herkko noukki omatoimisesti suuhunsa kädestäni asetellen ne itselleen mieleiseen kohtaan kielellään. Kun viimeisetkin soljet oli kiinnitetty ja ratsastajakin oli ratsastuskunnossa, suuntasimme muiden ratsukoiden tavoin maneesiin, josta edellisen ryhmän ratsukot poistuivat samalla ovenavauksella.

Näin toisella valmennuskerralla itsellä ei ollut päällä ihan samanalaista jännitystä, mutta jälleen uusi valmentaja teki toki tehtävänsä ja yritin suoriutua annetuista tehtävistä hyvin ja vähin äänin. Valmentaja antoi kyllä hanakasti kommenttia kaikesta korjattavasta, mutta välillä suusta sateli myös kannustavia kommentteja, jotka kyllä ainakin allekirjoittaneen kohdalla nostattivat mielialaa, kun homma tuntui toimivan varsin jouhevasti. Tuudittauduin ehkä liian helposti hyvän olon tunteeseen ja tipahdinkin nopeasti alas pilvilinnoistani; laukkatyöskentelyn yhteydessä hevoset säpsähtivät jotain ulkoa kuulunutta ääntä ja rojahdin Herkon kaulalle sen tehtyä yhtäkkiä kunnon sivuloikan. Rohkealuontoinen Hehkuma asettui kuitenkin sen yhden loikan jälkeen niille sijoilleen kuin odottaen, että saisin kerättyäni itseni takaisin satulaan.

Loppuajan olinkin valmistautunut kaikkeen, mutta uusilta yllätyksiltä vältyttiin ja homma saatiin pakettiin varsin kiitettävin arvosanoin. Parit hyvät kehitysehdotukset saimme mukaamme ja niitä ehtisin makustella hyvin kotimatkalla, johon pääsisimme vasta hoidettuani Herkon matkakuntoon ja pakattuani kaikki tavaramme takaisin autoon. Harjauksesta selviydyimme ripein ottein ja autoon Herkko talsi rivakoin ottein huomattuaan peräseinällä odottavan heinäverkon sisältöineen. Vielä luukku kiinni, varusteet ja välineet matkaan ja kohti kotikontuja.

[Jesse]

Valmennus 3
Jesse Aro - ML Hustler (http://vaahterapolku.altervista.org/y/husu.html), Vaahterapolku

"Osallistu sinäkin tohon Tie Tähtiin-kisoihin!" Mila oli ehdottanut, kun Hallavan Aleksi oli hänelle tulevista kisoista vinkannut. "Mä en nyt jaksa, mä keskityn järjestämiseen ja teidän paimentamiseen."
Olin luvannut miettiä asiaa. Olihan minulla kaksi hevosta, joilla voisin osallistua ja saisin kuulemma jotain tuntihevosistakin lainata, jos mieli teki. Hörpin kahvia ja mietin kuumeisesti, mitä tekisin. Toinen hevosistani, Salli, oli tiineenä, joten se oli aikalailla poissuljettu vaihtoehto, vaikka tamman tiineys olikin vasta alkumetreillä. En halunnut, että tamman kanssa kävisi niin kuin edellisen hevoseni, Danielan, joka oli menehtynyt synnytyksessä ja sen myötä myös varsakin, joten Salli saisi keskittyä kotipihassa humputteluun niin kauan, kunnes ratsastus olisi kiellettyä möhömahan kanssa.
Lopulta päädyin osallistumaan Tie Tähtiin-cupiin orillani, Husulla. Käskin Milan lisäämään meidät niin koulu- kuin esteluokkaankin, olihan ori kuitenkin kenttäpainotteinen hevonen, jolta kyllä löytyi osaamista molempiin luokkiin. Eriasia, miten se jaksaisi kisoissa keskittyä...

Nousin Husun selkään päättäväisesti ja odotin, että valmentaja antaisi luvan lähteä liikkeelle. Ensimmäiset Tie Tähtiin-kisat häämöttivät pikkuhiljaa edessäpäin ja nyt oli aika harjoitella tulevia kisoja varten.
Valehtelisin jos väittäisin, että lähdimme Husun kanssa täysin leikkimielellä kokeilemaan onneamme Hallavan omistajan ideoimaan ratsastuscupiin, sillä ainahan se menestys kivalta tuntui. Mutta en minä mieltäni pahottaisi, vaikkei Husun kanssa pärjättäiskään.

Husulla tuntui olevan hieman energiaa alussa, mutta lopulta se malttoi rauhoittua ja kuunnella ohjeitani maltillisesti. Ori ollut minulla nyt noin kolme kuukautta, jonka aikana olimme kyllä päässeet jonkinsortin yhteisymmärrykseen treenien osalta, vaikka kisoissa ei meidän menestyksellä hirveästi juhlittu.
Kenttäepelinä tämä cremello ori kyllä mainio, mutta kouluosuus tuotti meillä eniten ongelmia. Olisinhan minä voinut osallistua pelkästään este-luokkaan näissä Tähtikisoissa, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla myös koululuokissa kisaamista. Jos ei menestystä tulisi, niin ainakin sitä kokemusta sitten... Hah.

Saimme Husun kanssa kommenttia lähinnä takapään työskentelystä. Se olikin aina ollut orilla hieman ongelmakohtana, mutta Helenan valvovan silmän alla se takapääkin alkoi toimimaan pikkuhiljaa niin kuin pitikin. Olimme treenanneet Husun kanssa ahkerasti, mutta edelleen se pyllerö jäi vähän "jumimaan". Myös pientä yleistä pösseilyä oli ilmassa, sillä meinasi Husulla hermot mennä hetkittäin. Ja sen myötä myös minulla, joten yhteistyö ei koko aikaa pelannut yks yhteen. Yritin lohduttaa itseäni sillä, että meidän yhteiselo oli vasta lasten kengissä, mutta eihän se nyt hirveästi mieltä nostattanut kuitenkaan.
Aikaisemmin omistamani hevoset olivat olleet aikalailla helppoja kavereita, joiden kanssa ei ongelmia ollut pahemmin, mutta Husu oli sitten sellainen orimainen häslä, jonka kanssa kirosanat tuppasivat lentelemään ja hiukset tuntuivat harmaantuvan ennen aikojaan.

Laukkatehtävissä meinasi orilla pylly lennellä yläilmoihin, mutta sain orin rauhoitettua nopeasti eikä näin ollen suurempaa kaaosta syntynyt. Hyvähän se oli, että muut saivat viihdettä meidän toilailuista. Tietäisivätpä ainakin, että me ei välttämättä olla siellä vakavasti otettavien vastustajien listalla... Mutta voidaan me yllättääkin! Tai sitten ei. Veikkaan, että ei. 

Valmennuksen lopussa olin väsynyt, hikinen ja ehkä hieman pettynytkin. Paremminkin olisi voinut mennä, todellakin. Mutta toisaalta, olisihan tämä valmennustuokio voinut mennä huomattavasti huonomminkin. Treeniä treenin perään, niin eiköhän tämä tästä. Näiden valmennusten avullahan sitä pääsi helposti treenamaan kisoja varten ja valvovan silmän alla ongelmakohdat löytyi helpommin kuin itsenäisesti harjoittelemalla.
Olin myös valmennuksen aikana seurannut sivusilmällä muiden ratsukoiden työskentelyä ja näin ollen saanut hieman vihiä, millaisia ratsukoita meillä vastassa olisi... Tiukka kisa tulisi! Ihan kuten RKM-kisoistakin.
Jää nähtäväksi, miten meidän käy. Ollaanko siellä tuloslistojen häntäpäässä vaiko siellä jossain keskivaiheilla. Toki siellä tuloslistojen etupäässä olisi myös kiva olla, mutta ollaanpas nyt rehellisiä eikä fantasioida mahdottomuuksia...

"No, eihän se nyt ihan huonosti mennyt.." Mila yritti lohdutella illalla, kun nurisin, että näistä kisoista ei tulisi lasta saatika kakkaa ainakaan koulun osalta. 
"Eipä..."
"Mut hei, tosta on suunta vain ylöspäin. Ja jonkun pitää olla se viimeinen!" nainen veisteli.
"Kiitos lohduttavasti sanoista."
"Ole hyvä."

[Mette13589]

Mette - 21 Haircolors:

Osallistuimme Alvan kanssa jo toiseen kouluvalmennukseemme, joka järjestettiin tällä kertaa Vaahterapolussa. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen ja muutama pakkasaste teki ilmasta ihanan raikkaan. Vaahterapolun kenttä oli hyvässä kunnossa, joten päätimme nauttia kauniista säästä ja pitää valmennuksen ulkona. Valmentajanamme toimi Helena, josta olin kuullut pelottelutarinoita tiukkana tätinä. Nousin Alvan selkään mahdollisimman ripeästi tamma tanssahdellessa paikallaan. Aloitimme valmennuksen rauhallisesti, keskityimme tärkeisiin perusasioihin, kuten istuntaan ja vakaaseen ja rauhalliseen työskentelyyn. Kun on monta vuotta ratsastanut kansallisen tason kilpahevosia, tällainen pelkkä perusasioihin paneutuminen tuntuu oikein mukavalta vaihtelulta. Nautin suunnattomasti työskentelystä Alvan kanssa, tamma oli oma ihana itsensä, herkkä ja kuuliainen ja se katseli ympärilleen korvat iloisesti pystyssä kun teimme tehtäviä Helenan johdolla käynnissä ja ravissa.

Pian tulikin laukkatyöskentelyn vuoro ja viime valmennuksesta viisastuneena en käyttänyt pohjetta juuri ollenkaan, vaan pyysin tammalta suullisesti laukkaa, jonka se nostikin kauniisti pitkällä sivulla. Laukkasimme muutaman ympyrän, ja nautin kauniista kevätpäivästä ja vauhdin huumasta. Kun jatkoimme matkaamme taas pitkälle sivulle, Alva päätti ilmeisesti keväästä innostuneena hieman irroitella ja teki yhtäkkiä valtaisan loikan eteenpäin, jonka jälkeen heitti vielä hieman takapäätänsä ilmaan. Tuntui kuin olisi vaihtanut hienon puoliveriseni rodeoratsuun, kun keikuin satulan etukaaren ja tamman kaulan välissä puristaen tiukasti tamman harjaa. Komensin Alvaa kuuluvalla äänellä "Seiiiis!" ja onnekseni tamma pysähtyi kiltisti niille sijoilleen. Siirryin takaisin satulaan ja oikaisin hieman ryhtiäni ja olin hyvin huojentunut, että pysyin kyydissä enkä päätynyt maankamaralle. Loppuvalmennuksen ajan me kuitenkin pitäydyimme yleisen turvallisuuden nimissä ravi- ja käyntitehtävissä.

[Saana]

Valmennus 1.
Saana - Unchained X (http://ylakokko.wixsite.com/ylakokko/sanni), Yläkokon Ratsastuskoulu

Talutin kimon tamman maneesin keskelle ja pysähdyimme. Sanni tutkaili kiinnostuneena uutta ympäristöä ja hörähteli hiljaa vierelle tulleelle poniratsukolle. Säädin jalustimet vielä yhden reiän pidemmiksi ja tarkistin satulavyön ennenkuin ponkaisin kimon selkään. Jäin odottelemaan, että valmennuksen kaksi muuta ratsastajaa pääsi vielä ratsujensa selkiin. Pikkuinen päistärikön värinen poni näytti olevan aika veikeä tapaus, kun musta korkea tamma näytti olevan rauhallinen tapaus. Mahtuisimme siis hyvin liikkumaan suuressa maneesissa. Sanni ja minä tarvitsisimme kumminkin hieman tilaa ympärille, herkkä kun tuo tamma oli.

Keräsin hieman ohjia käsiini ja lähdin sitten Sannin kanssa uralle. Tamma lähti ensiksi harppomaan pitkin ja hermostunein askelin, joten jarrutin hieman sen menoa ja hengittelin itsekkin syvään hieman liioitellusti. Tämä olisi meidän ensimmäinen Yläkokon Ratsastuskoulun ulkopuolinen valmennus, joten perhosia oli hieman minunkin vatsassani. Kyllähän Sanni oli osaava ratsu, kun se oltiin koulutettu vaativaB-tasolle kouluratsastuksessa, mutta meidän yhteinen taival oli kestänyt vasta muutaman kuukauden verran. Tästä johtuen olimme ilmoittautuneet helpoimmalle tasolle Tie Tähtiin-cupissa.

Sain huomata heti alkuvalmmennuksesta, että Vaahterapolun ratsastuksenopettaja Helena oli tiukka täti, joka porasi katseensa jokaiseen ratsukkoon yhtä tarkasti. Saimme Sannin kanssa kuulla siitä, että menomme oli aluksi hieman hermostunutta ja jarrutin itse tamman liikettä, kun jännitin hartioitani ja asentoni oli hieman etupainoinen. Sainkin pyöräytellä muutaman kerran olkapäitäni taakse ja tarkistella nyrkkieni asentoa, mutta näiden myötä Helena antoi hyväksynnän paremmasta asennosta. Huomasin itsekkin Sannissa muutoksen, kun tamman askellus tasaantui. Teimme valmennuksessa kaikkea perusasioita pääsääntöisesti käynnissä ja ravissa. Alkuunsa Sannin ravi oli todella töksähtelevää ja tamma hieman vilkuili uran ulkopuolelle. Sain neuvoksi ratsastaa tammaa hieman pidemmällä ohjastuntumalla ja minun tuli kiinnittää omaan katseeni erityistä huomiota. Volteilla Sanni meinasi alkaa hieman kaatua uransisälle, jolloin minun tuli ratsastajana huomioida paremmin sisäpohje ja ulkotuon merkitys. Loivallakiemurauralla sen sijaan pääsimme melkein heti yhteisymmärrykseen Sannin kanssa, ja tästä eteenpäin ratsastustehtävät lähtivätkin hieman paranemaan. Sain omat virheeni siis korjailtua, jolloin myös Sannin askellus parani ja hermostuneisuus katosi. Siirryimme sitten tekemään kolmikaaristakiemurauraa, jolla oli tarkoitus saada ratsut kunnolla pohkeelle ja kuulolle, ennen laukkatehtävää.

Valmennuksen keskivaiheella otimme pienen laukkatyöskentely osuuden. Herkkänä ratsuna Sanni ylireagoi hieman alussa laukka-apuihini. Tämä oli kotitalliltakin tuttua, joten muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen homma lähti luistamaan. Laukkatehtävän jälkeen siirryimme takaisin ravitehtäville. Jatkoimme kolmikaarisen kiemurauran ratsastamista. Lopputunnista Helena kiinnitti meidän menossa huomiota erityisesti minun kohdalla paremmin kääntyvään kroppaan ja Sannin kohdalla tasaisemmin liikkuvaan hevoseen. Tässä menikin sitten valmennuksen loppu ja olin saanut paljon hyviä vinkkejä kotiin vietäväksi. Valmennus oli mennyt siis alkujännitystä ja muutamia kömmähdyksiä lukuunottamatta oikein rattoisasti ja oli tykännyt Helenan tiukasta linjasta. Nainen uskalsi sanoa, jos tehtävät ei mennyt niin hyvin, ja kiitosta sai jos oikeasti paransi suoritustaan ja ratsasti ratsunsa hyvin. Ei mitään turhia löpinöitä, vaan asiatekstiä alusta loppuun asti. Voisin ehdottomasti tulla uudestaan Vaahterapolkuun valmentautumaan.

Ratsastimme ratsukot loppukaartoon ja Sanni sai kiitokseksi isot taputukset. Laskeuduin alas satulasta ja löysäsin heti ensimmäiseksi satulavyön. Sitten kiepsautin jalustimet ylös. Sanni tökki minua hellästi turvallaan kun pujotin ohjat sen pää yli. Rapsutin tammaa otsaan ja kuiskasin sille: "sehän meni aika hyvin, katsotaan saatiinko mitään vinkkejä Haapametsän kisoihin."
Lähdimme kahden muun ratsukon perässä kohti maneesin ovia. Seuraavaksi olisi vuorossa Sannin hoitaminen ja sitten tulisin katsomaan miten ystäväni valmistautuisivat helppo B:n valmennukseen.

(502 sanaa)

[Moona Lund]

Moona & Ramona (523 sanaa)

Huhuthan kertoivat, että tulevan valmennuksen pitäjä Helena (tai Hellu kuten itse tahtoisin kutsua - ihan vaan koska salkkarit ja mafiamummot) oli kovinkin tiukka täti, taattua mafia-ainesta siis. Liekkö siinä ollut syy siihen, että kun meidän punainen Range Rover kaarsi Vaahterapolun pihalle, mua jännitti ihan pirusti. Osasyynä saattoi tietenkin olla se, että tammani Ramona oli saanut viikolla pari vapaapäivää ja vaikka olin sen eilen kevyesti liikuttanut, aavistelin jo että neiti pitäytyisi energisoituneessa mielentilassaan. Edellisen kerran me tosiaankin valmentauduttiin maanantaina Hallavassa ja vaikka meidän osalta kyseinen tuokio oli erittäin opettavainen ja eteenpäinvievä, oli samana iltana myös muutto uudelle kotitallille - kun tallilla oltiin yhdentoista maissa illalla, oli mun mielestä ihan loogista olla ratsastamatta Nallea seuraavana päivänä, ja ehkä sitä seuraavanakin. 

Punaiseen loimeen ja samaa sävyä oleviin kuljetussuojiin puettu tamma kolisteli itsensä ulos trailerista shown kera. Se heitteli päätään ja pärskähteli ja mä katsoin apua pyytävästi kuljettajana toiminutta Emppua.

"Me käytiin tää läpi jo maanantaina. Sä et, tänäänkään, jänistä. Viime kerrallakin meni oikeesti tosi hyvin ja vaikka se mafiamummo ottais sut silmätikukseen, se edellinen maikka antoi sulle monta hyvää vinkkiä jatkoa ajatellen. Otat tän harjotuksen kannalta, mä hyväksyn ainoastaan kultaset palkinnot kisoista", toinen koitti omalla erikoisella tyylillään tsempata mua. Huokaus lipsui mun huulieni välistä kun harjasin tamman pörröistä talvikarvaa viimeisistä, täysin olemattomista puruista ja muista haivenista. Lopulta me molemmat, Nalle ja minä, oltiin varusteissa ja käynti kohti mafiamummon ryöpytysluolaa alkoi olla lähempänä ja lähempänä.

"Me ei opiskella tänään munien vatkaamista! Moona, ne kädet pysyy paikallaan, sanoisin että tuosta olis tosi hankala vetää nyt sitä suoraa viivaa kuolaimeen", mafiamummo seisoi toppatakkiinsa kietoutuneena keskellä maneesia, pyörien ja hyörien ympäriinsä ja samalla seuraten ratsukoiden työskentelyä. Ramona puri kuolaimelle ja taisteli käskyjä vastaan, jonka vuoksi huokaisinkin helpotuksesta, kun mafiamummo käski jokaisen käyntiin, hieman löysemmille ohjille. Tamma tuntui käyntien aikana, rentoutumistarkoituksesta huolimatta, keräävän itseensä vain lisää simputusenergiaa, jonka avulla kettuilla mulle valmennuksen aikana - ei selvästikkään mikään maailman paras päivä, meillä kummallakaan.

Helenan ääni kaikui maneesissa naisen luetellessa seuraavaa tehtäväämme. Nalle käänteli korviaan kiinnostuneen oloisena ja nosti pienten apujen saattelemana ravin. Se tuntui kovinkin menohaluiselta ja oli työn ja tuskan takana, että sain sen kulkemaan haluamaani vauhtia. Asiaa ei helpottanut tietenkään se, että mafiamummo päätti pistää seuraavaksi tehtäväksemme laukkaa sisältävän harjoituksen - myös Nalle huomasi tilaisuutensa tulleen ja muutaman kerran tehtävän aikana se saattoikin ryöstää joko liian aikaisin laukalle, tai esitellä muuten vain nopeaa eteenpäinpyrkimystään. Normaalisti vauhtia rakastavana olin onneni kukkuloilla, kun laukkatehtävän jälkeen suuntasimme harjoittelemaan pysähtymisiä ja peruutuksia.

Kun Hellu toisti jo useampaan kertaan, kuinka ratsu töksähti pysähdykseen tai kuinka ratsastaja ei istunut koko painollaan, oppi katsomaan ennen tehtävälle menoa oman istuntansa ja vauhdinsäätelyn kuntoon. Niimpä me selvittiinkin melko lievillä huomautuksilla tunnin viimeisestä tehtävästä, mitä nyt sain kuulla käsistäni (tällä kertaa Helena ei kuitenkaan puhunut mitään munien vatkaamisesta, tällä kertaa vaahdotettiin maitoa...). Loppukäyntien aikana pystyin viimeinkin hengittämään tasaisemmin, samalla hieman taputellen tammaa hienosta mutta menohaluisesta työskentelystä. Valmennus meni loppupeleissä melko hyvin ja selvisimme elossa mafia-Helenan käsittelystä, joten kuppia sille. Olihan meillä vielä kotipuolessa hiottavaa ja treenattavaa ennen ensimmäisiä kisoja tulevalla viikolla, mutta tämän päiväisestä jäi runsaasti käteen. Huonosta päivästä huolimatta tehtävät tuli suoritettua ja kyllä Hellu muutamia kehujakin jakeli - uskoisin että ihan syystä. Tästä olisi selvästikkin hyvä jatkaa eteenpäin.

[Julia]

Valmennus 1

"Irti!" Karjahdin ponille, joka yritti repiä hihaani samalla, kun kiristin sen satulavyötä. Ehkä en ollut ajatellut ihan loppuun asti sitä, että osallistuisin valmennuksiin ja moniin kisoihin tällä poninperkeleellä. Tohveli oli kuitenkin jo tovin ollut hoitajaton, joten päätin käyttää tilaisuuteni hyväksi ja testata sen lahjoja vaativammilla kiemuroilla.
Varustin päistärikön vielä sinisin blingbling timantein koristelluihin suitsiin, jonka jälkeen olimme valmiita näyttämään taitomme.
"No, ala tulla", sanoin Tohvelille joka jumitti karsinassaan, vaikka kiskoin sitä ohjista perässäni. Se ei hievahtanutkaan, mutta onneksi tiesin miten siihen sai vauhtia. Nostin vain raippani ylös, ja poni suurinpiirtein juoksi perääni.
"Oivoi", huokaisin ja lähdin kohti maneesia, jossa tuleva valmennus sai minut jo valmiiksi häpeämään silmät päästäni.

Pihalla liukastellessamme maneesiin olivat ehtineet jo muut, vierailevat ratsukot. Helenaa moikattuani parkkeerasin Tohvelin isojen hevosten väliin, jotka tuijottivat pientä äkäpussiratsuani höristen. Tohveli vain heitteli päätään ja ilmeisesti osoitti olevansa tämän tallin kingi.
"Massu sisään!" Karjahdin kiristäessäni satulavyötä vielä selästä, jotten löytäisi tietäni maneesin hiekkaan poniruunan kyljelle valahtaneesta satulasta. Tohveli irvisteli minkä kerkesi, mutta onnekseni muut eivät sitä huomanneet.
Alkukäynnit olivat harvinaisen laiskat ja pitkät, sillä Helena yritti mahdollisimman hyvin tutustua uusiin ratsukkoihin.
"Ja Julian ja Tohvelin mä jo tunnenkin.. Eiköhän kerätä sitten ohjat käteen", Helena mutisi itsekseen ja huusi sitten ohjeet kaikille.

Pyörimme alkuun Tohvelin kanssa paljon ympyröillä, sillä isommat ratsukot jäivät helposti kyttimään pienen ponin häntään. Vähän väliä jouduin ratsastamaan ruunaa pohkeella eteenpäin, jotta se ei jäisi laahustamaan muiden eteen.
"Julia ja Tohveli voi ottaa sisäuralla vähän ravia niin tulee käyntityöskentelyyn vähän ryhtiä", Helena huusi ja minä nyökkäsin, paukutellen pohkeitani Tohvelin kirjaviin kylkiin. Lopulta jouduin kuitenkin käyttämään napakan iskun raipastani, jonka johdosta poni lähti reippaasti ravilla eteenpäin. Keventelin kierroksen reipasta ravia, jonka jälkeen Tohveli oli ratsastettaessa jo aivan toista maata.

Kolmikaarinen kiemuraura tultiin ensin käynnissä, sitten ravissa. Muilla ratsukoilla näytti menevän yhtä tasaisen hyvin kuin meilläkin, tosin sain käännettyä pienemmällä ponilla paljon paremmat tiet. Siitä saimmekin Helenalta heti kehuja.
Raviin siirryttäessä loivaa kiemurauraa tehtiin pohkeenväistöillä jokaiselle pitkälle sivulle. Tohveli veti välillä päätään vinoon ja juoksi apujeni läpi.
"Löysää ohjaa ja käytä raippaa, Julia", Helena kommentoi ja seuravalla kerralla raipan vaikutus ponin väistävään askeleeseen oli huimaava. Ehkä tämä koululupaus olikin pilattu jatkuvalla pohkeenpaukutuksella! Toiseen suuntaan tehtävä olikin jo aiempaa helpompi, joten Tohveli kuunteli minua jo huomattavasti paremmin.

"Otetaas välikäynnit ja mietitään, mitä vielä voitaisiin parantaa apujen annossa", Helena selitti ja laskin Tohvelille pidemmät ohjat. Se venytti paksua kaulaansa ja olisi mielellään halunnut jäädä seisomaan keskelle kenttää.
Maneesin ovet pian kävivät ja tutut tallilaiset tulivat katsomaan, miten meidän Tohveli koulurääkissä pärjäsi.
Ohjat kerättyämme Helena käski vuorollaan ratsukot kentän keskeen, ja opasti meitä lukemaan hevostemme eleitä oikein. Minun vuorollani ratsastuksenopettajan neuvot olivat käyttää raippaa ja pitää alapohkeet kiinni sekä ohjat vain tuntumalla. Tohveli toimi paremmin löysemmällä ohjalla, jolloin se pystyy itse pyöristämään kaulaansa, mikäli tuntee sen tarpeelliseksi.
"Hyvä, sitten otetaan muutamat laukannostot ja tehdään pitkän kaavan loppuverryttelyt", Helena sanoi ja otimme lyhyillä sivuilla laukannostot, laukkasimme pitkät sivut ja teimme uudet nostot käynnistä. Tohvelin kanssa meni aikansa, kunnes sen sai nostamaan käynnistä ravin sijaan, mutta yllättävän hyvin meillä oli mennyt, sillä en saanut osakseni yhtäkään pukkia tai muutakaan riehumista.

(504 sanaa)

[jannica]

Valmennus nro 3
Jannica - Kaihomieli (http://joutokeino.net/sumu/h/alli/), Newerra

Olimme saapuneet valmennukseen tuttuun paikkaan, tähtivalmennus järjestettiin nimittäin Vaahterapolussa tänään. Päästyämme paikan päälle talutin Allin sille varattuun karsinaan kuntoonlaittoa varten. Noudin autosta harjalaatikon, satulan, suitset, suojat sekä omat varusteeni ja aloin sitten kaikessa rauhassa puunailla tammaa. Mikään kiire ei ollut, koska olin halunnut tulla pelipaikalle hyvissä ajoin ja niin olimme saapuneet Vaahterapolkuun lähes tuntia ennen valmennuksen alkua. Toiset olivat maneesissa valmentautumassa, joten verryttelemäänkään ei oikein päästy ennen kuin he lopettaisivat, joten päätin pyhittää ylimääräisen ajan pieneen välipalaan harjattuani tamman perusteellisesti. Se oli syönyt koko matkan tänne, joten se ei kyllä tarvinnut mitään ruokaa. Syötyäni kävin letittämässä tamman harjan ja hännän selvitettyäni ne ja varustin sitten laitettuani suojat jalkaan. Alli oli, kuten tavallista, kiltti hoitaa tänäänkin. Saatuani tammani valmiiksi vedin kypärän päähäni ja hanskat käteen, chapsit olinkin saanut kiskottua kaverin avustuksella jo autossa.

Aurinkoinen keli piristi mukavasti ja odotin valmennukselta paljon, etenkin sitä mitä Helena sanoisi ratsastuksestamme, hänhän oli minun vakio-opettajani kuitenkin.. Millään kisamielellä emme kylläkään olleet lähteneet Allin kanssa cupiin mukaan, koska se oli sen verran uusi tuttavuus minulle, että olimme vain harjoittelumielessä mukana, eikä odotuksia sijoitusten suhteen ollut, vaikka olisihan se ollut hienoa menestyä heti ekassa kisassa tamman kanssa, ja vieläpä näin arvovaltaisessa! Viimeisenä ratsukkona suljin maneesin oven toisten poistuttua edellisestä ryhmästä ja talutin sitten Allin kaartoon. Nousin selkään ja pidensin jalustimia parilla reiällä, olimme kaiketi käyneet maastossa viimeksi.. Sitten kiristin vyötä ja lähdimme kävelemään uralle. Viitisen kierrosta käveltyämme vaihdoimme yksissä tuumin toisten valmennuslaisten kanssa suuntaa ja kävelimme toiseenkin suuntaan, ennen kuin Helena alkoi pitämään valmennuksen verryttelyosiota käynti- ja ravitehtävien parissa. Aloimme harjoittelemaan miltei oitis tulevaa kisarataa kukin vuorollansa. Saimme aloittaa Allin kanssa (varmaankin kohteliaisuuttaan, koska Nella ja Jesse olivat vakiokävijöitä myöskin). Ravasin paikaltani keskelle maneesia tervehtimään tuomaria ja aloitin loppurataa muistellen suorituksen.

Sitten siitä jatkoimme harjoitusravissa ja teimme kokorataleikkaan kevyessä ravissa pidentäen askelta. Seuraavaksi tuli toinen kokorataleikkaa, jossa otettiin keskellä käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Uralta tuli siirtyminen käyntiin ja pääty-ympyrä käynnissä. Alli heilautti päätään, kun nostin laukan, se oli kai jo odottanut koska pääsisi laukkaamaan. R kohdalta siirsin tamman raviin ja tein täyskaarron vaihtaen suuntaa. M kirjaimen kohdalle tuli siirtyminen käyntiin ja aika pian laukannosto, jota jatkettiin pääty-ympyrällä koko kierros ja S kirjaimen kohdalta siirtyminen raville. Sitten vielä harjoitusravissa E kohdille täyskaarto ja pituushalkaisijalle tervehdys. Helena antoi lyhyen palautteen radasta, mikä oli mennyt hyvin ja mitä saisi vielä harjoitella paremmin ennen kilpailua. Mikään kiire meillä ei kuitenkaan ollut, sillä kisoihin oli enää muutamia päiviä ja rata hyvin hallussa.

Laukkaosuutta saimme vielä harjoitella kotona lisää, koska Alli oli ollut nostoissa ja laukan ylläpitämisessä vähän laiska. Taputin Allia antaen sille pitkät ohjat ja menimme kävelemään toisten tehdessä omaa suoritustaan. Seurasin tarkasti toistenkin ratoja, pitihän tulevista kilpakumppaneista olla selvillä! Silmiini pisti Jessen suoritus erityisesti, joka oli kyllä todella loppuun asti hiottu, miltei täydellisyyttä hipova! En voinut kuin ihailla, miten pikkutarkasti mies oli jokaisen siirtymisen harjoitellut. Osasi varmasti radan jo unissaan. Pieni kateuden siemen oli itänyt kisoja varten näemmä. Kaikkien saatua radat esiteltyä teimme itsenäiset loppuravit ja kävelimme sitten kymmenisen minuuttia Helenan antaessa vielä palautetta koko valmennuksesta. Meidän osaltamme se olikin mennyt nappiin ja Alli oli laukkaamista lukuunottamatta toiminut tänään erinomaisesti! Käveltyämme loppukäynnit talutin neidin maneesista ulos muiden seuratessa ja hoidettuani sen karsinassa huolellisesti sekä pestyäni, pääsimme kotimatkalle Newerraan.

(527 sanaa)