|
Post by Mila on Jan 29, 2017 17:21:28 GMT 2
Koulutunti (HeB-HeA) maanantaina 13.2. klo 17:00 maneesissa/kentällä
Hevosvaihtoehdot: Goljat, Kakru, Kusti, Ossi (+ 1 yksityinen ratsukko) Mainitse osallistumisesi yhteydessä 2 hevostoivetta
Osallistujat Veera - Ossi Bella - Goljat Inna - Hazel Jannica - Kusti Julia - Kakru
"Aloitellaan ihan perinteisillä volttitehtävillä. Teette omaan tahtiin voltteja yrittäen saada ratsun taipumaan. Nyt ei tehdä mitään kananmunia tai muita epämääräisiä kuvioita, vaan pyritte tekemään täydelliset ympyrät. Onko selvä?" Goljat vähän kenkkuili, mutta kyllä sieltä lopulta löytyi hienot voltit.
"Okei, nostetaanpas sitten kevyt ravi. Jatkakaa volttien tekoa. Kusti ei oio niitä kulmia. Kulmat tulee ratsastaa myös oikeaoppisesti!" Ratsukot köpöttelivät reipasta ravia eteenpäin, kunnes Helena käski vaihtaa suuntaa. "Kokorata leikkaa. Hazel kärjessä." "Julia, en käskenyt hidastaa käyntiin. Ravissa vaihdatte suuntaa."
"Noniih, otetaanpas vähän siirtymisharjoituksia. Sekä pysähdyksiä. Leikitään sitä niin sanottua Helena käskee-leikkiä. Eli kun sanon, että pysähdys, kaikki pysähtyy. Jos sanon, että raviin, niin ravi nousee... Kyllä kai te hoksaatte homman juonen? Hyvä..."
Ja niin ne ratsukot teki sen, mitä Helena käski. Pari lipsahdusta sattui itse kullakin, muttei anneta sen häiritä. Laukka-käskyn kajahtaessa ilmoille, meinasi muutamalla hevosella mennä pasmat sekaisin, mutta hienosti ratsastajat saivat ratsunsa hillittyä eikä suurempaa kaaosta tullut. Kun laukkakin sujui jokaisella, oli aika lopetella.
"Muutama pohkeenväistöharjoitus tähän näin ja sitten aika antaa pitkät ohjat. Kiitos mukavasta tunnista."
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Feb 15, 2017 13:54:32 GMT 2
Hykertelin tyytyväisenä saadessani Ossin koulutunnille, siinä ponissa oli vain jotain mistä tykkäsin. Tosin tänään pääsin hieman tekemään töitäkin sen kanssa, kun maneesille viiden ratsukon joukko, niin piti alkutunnista vähän väliä vaihtaa paikkaa. Eihän sitä orista kumminkaan koskaan tietäisi, niin parempi pitää ympärillä hieman tilaa.
Aloitimme tunnin volttitehtävällä, jossa aluksi loppupuolisko voltista hieman kulmittui. Sisäpohje ei millään meinannut mennä tänään kunnolla läpi oikeaan kierrokseen. Vasenkierros oli paljon helmpompi. Etenkin ravissa tämä korostui. Toistojen myötä tehtävä lähti kumminkin luistamaan ja löysin taas hyvän tavan ratsastaa unelmaponia. Tämän jälkeen siirryimme tuttuun Helenä-käskee leikkiin. Siinähän kyllä jokainen ratsastajista skarppaantuu, sillä eihän nyt kukaan halua olla viimeinen joka siirtyy pysähdykseen tai ravii. Meillä meni Ossin kanssa ihan mukavasti, välillä tuli täydellisiä onnistumia, kun taas joskus siiryttiin oikeaan askellajiin viimeisenä. Ratsastaja ei vain ollut aina tarpeeksi napakka tai oli pysähdyksissä hieman lepsu. Laukkatehtävä on aina tunnin kohokohta, niinkuin oli tänäänkin.
Ossi ei taaskaan pettänyt ihanalla ratsastettavuudellaan. ^.^
|
|
bella
Uusi kasvo
Posts: 5
|
Post by bella on Feb 17, 2017 9:07:15 GMT 2
Ensimmäistä kertaa vaahteramäessä
Kävelin melko hiljaisella tallin käytävällä ja perhoset leijailivat vatsassa. Minua jännitti. Tänään pitäisi ratsastaa todella hyvin, tehdä hyvä ensivaikutelma. Menin sisään ovesta, jossa luki ”taukohuone”. Siellä oli paljon porukkaa. ”Noniin kaikki taitavatkin olla nyt täällä, joten jaetaan hevoset” sanoi nainen, joka esitteli itsensä melkein heti perään Helenaksi. Minulle ei sinänsä ollut ratsulla niin väliä, enhän vielä tiennyt vaahteramäen hevosista mitään. Sain Goljatin, pienen ponin, joka asui pihatossa. Goljat käveli nätisti vierelläni talliin pesupaikalle. Kiinnitin sen siihen kahdelta puolin kiinni. Poni oli nätisti harjatessa, mutta ilmeisesti kavioita nostaessa piti kokeilla. Goljat ei millään nostanut etujalkoja, mutta lopulta kun nosti, riuhtaisi se sen nopeasti maahan. Takajalat nousivat onneksi. Satulavyötä kiristäessä poni pullisti minkä pystyi. Olin valmis jopa hieman etuajassa ja odottelin hieman muita. Oli ihana nousta pienen tauon jälkeen ponin selkään. Goljat oli todella kivan kokoinen. Jalustinten säätämisen jälkeen pyysin ponia kävelemään. Se käveli reippaasti heti alusta lähtien. Heti kun oltiin kerätty ohjat, käski Helena alkaa tehdä voltteja eikä vaan mitä tahansa voltteja, vaan täydellisiä pyöreitä voltteja. Goljat ei halunnut alkuun ollenkaan hyväksyä tuntumaa vaan alkoi heilutella päätä ylös alas. Helena alkoi heti sanoa siitä, että voltin molempien puolien pitää olla yhtä suuria. Goljattia ei paljoa kiinnostanut, se punki sisäpohjetta vasten koko ajan. Muutamaan kertaan Goljat ei kuunnellut olleenkaan apuja ja käveli vain suoraan yrittäessäni saada sitä kääntymään voltille. Pikkuhiljaa voltit alkoivat onnistua ja Goljat asettui kivasti, kun sen sai keskittymään. Sama jatkui ravissa. Goljat oli ravissa paljon parempi kuin käynnissä. Vaihdoimme suunnan. Sen jälkeen aloimme tehdä siirtymisharjoituksia Helena käskee-leikkinä. Varsinkin aluksi oli hyvin hidas reagoimaan Helenan huutoihin ja kerran pysähdys ravista venyi ja meinasimme mennä päin jo pysähtynyttä Kustia. Siirtymiset saivat taas Goljatia paremmaksi. Kun olimme tarpeeksi tehneet käyntiä, ravia ja pysähdyksiä sanoi Helena hieman yllätyksellisesti laukka. Goljat nosti laukan yllättävän nopeasti ja reippaana. Istun tiiviisti satulaan ja hengitin. Goljat tuli vähitellen paremmille avuille. Ratsastin vielä laukassa ympyrän, jolloin sain Goljatin lopullisesti avuille laukassakin. Kaikki ratsukot kulkivat nyt hyvässä laukan rytmissä, joka riitti Helenalle. Muutamat väistö piti yrittää vielä tehdä. Goljat oli nyt käynnissä jo todella hyvä ja takapääkin työskenteli. Väistöt olivat hyviä, joten pystyin hymy huulilla kiittämään ponia ja annoin sille pitkät ohjat. Muutaman käynti kierroksen jälkeen kaarsimme kaartoon, kiitimme poneja ja laskeuduimme selästä. Goljat oli ollut todella mukava uusi tuttavuus. Tunnin jälkeen Goljat oli huomattavasti mukavempi hoitaa, kuin tunnille. Se kerjäsi herkkuja koko ajan. Tällä ponilla menisin mielelläni varmasti joskus toistekin.
|
|
|
Post by Mila on Feb 17, 2017 9:11:36 GMT 2
*Vaahterapolussa Mut joo, nyt saat luvan ratsastaa Ginnylläkin itsenäisesti.
|
|
|
Post by jannica on Feb 17, 2017 10:44:07 GMT 2
En voinut uskoa silmiäni katsoessani tuntilistaa, minulle, jopa 155-senttiselle ratsastajalle oli laitettu KUSTI. Kävin oikein Helenalta varmistamassa, että olikohan sattunut jokin virhe. Ei kuulemma ollut, hän vain halusi nähdä Kustin välillä osaavan ratsastajan kanssa etenkin koulutunnilla. Alusta alkaen tunti meni hyvin, vaikka minua jännittikin ison hevosen kanssa työskentely. Kusti oli rauhallinen ja huomatessaan, että nyt ei ollutkaan eilisen teeren täti selässä se alkoi heti alkukäynneissä toimia hienosti kaula kaarella ja väistöissäkin joita menimme itsenäisesti osan ajasta alkuverkaksi se otti takapäätä pienellä raipan muistutuksella hyvin mukaan. Myös ravissa ruuna työskenteli erinomaisesti käyttäen kokonaisvaltaisesti itseään. Otimme muutamia avotaivutuksia ravissa ja käynnissä, ennen kuin Helena rupesi ohjeistamaan meitä enemmän. Aloittelimme käynnissä ja ravissa tekemään voltteja, muutamia jouduttiin vähän muistuttelemaan volttien muodosta, mutta meillä ne sujuivat pääsääntöisesti hyvin. Samalla piti muistaa ratsastaa syvälle kulmiin, tosin meitä ei siitäkään tarvinnut muistutella ja Kusti taipui kulmissa hienosti takaosan päällä sisälle ulkopohjetta kuunnellen ja istuntaa. Loppuun otettiin vielä siirtymisiä ja muuta mitä Helena keksikään pyytää. Alkuun Kusti oli vähän hidas pohkeelle, mutta loppua kohden se toimi hienosti istunnalla etenkin hitaampaan askellajiin siirryttäessä. Laukattuamme otettiin vielä jonossa pohkeenväistöä vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Kustilta ja minulta ne sujuivat hyvin, kun olimme niitä jo treenanneet ja saimme luvan tulla niitä myös ravissa pariin otteeseen toisten siirtyessä jo kävelemään. Olin tykännyt Kustista kovasti ja olisihan iso ruuna kiva saada toistekin tunnille, vaikkapa maastoon.
|
|
|
Post by Julia on Feb 19, 2017 16:38:49 GMT 2
Ratsuni oli minulle jo ennestään tuttu, joten kapusin sen selkään enemmän kuin mielelläni. Muutamalla muulla oli pientä sanomista hevosistaan, mutta minun mielestäni oli ihan mukava mennä erilaisilla hevosilla. Kakru yllätti minut tänään yllättävänkin reippaalla alkukäynnillä. Se kääntyi ympyröillä harvinaisen pyöreästi, kun yleensä ruuna kiemurteli ja halusi mennä omia teitään. Käytinkin tilaisuuden hyväksi ja tein ympyrät joka pitkälle- ja lyhelle sivulle.
Ravissa Kakru oisi halunnut kaahottaa, mutta jatkoin taivuttelua pienemmillä ympyröillä, jotta ruuna rauhottaisi vähän menoaan. Ravi alkoi olla mukavan kevyttä kevennettävää, eikä kulmatkaan menneet sivuluisussa, kun muisti pitää ulko-ohjankin sopivasti tuntumalla. Suunnanvaihdon Kakru olisi halunnut tehdä kävellen, mutta Helenan motkotuksen jälkeen pistin pikimiten ruunaan vauhtia.
Helenan selittäessä tätä hänen "Helena käskee-leikin" ideaa, oli se minulle harvinaisen tuttu. Niin kauan kun olin ratsastuksenopettajan tunneilla käynyt, oli hän enemmän kun mielissään päästessään käskyttämään ratsukoita. "Ravi!" Kajahti maneesissa ja mehän ravattiin. Ja käveltiin. Ja peruutettiin, pysähdyttiin. Kakru vähän kävi hitaalla ja meinasi monet kerrat jäädä pysähdyksiin, mutta kuullessaan Helenan huudahtavan laukka, oli ruunassa enemmän pitelemistä! Istuin ruunan laukkaa tiiviisti satulaan, jotta se sai itse hakea siihen sopivan rytmin. Pärskähdyksistä päätellen tein jotakin oikein.
Pohkeenväistöt sujuivat kuin vettä vaan, kun Kakru oli saanut lapojaan vähän verryteltyä laukassa. Ohjastuella sain ruunan väistämään tosi kivasti, ja kehuinkin sitä taputuksin sekä pitkin ohjin.
|
|
|
Post by Inna on Sept 10, 2017 1:06:34 GMT 2
(Shhhhhhhh, hups) Kampesin itseni Hazelin satulaan ja työnsin saappaani metallisiin jalustimiin. Kurottelin hieman hankalasti vielä vyötä pari reikää kireämmälle ennen kuin päästin tamman maneesin uralle kävelemään. Olin vuorannut itseni toppatakkiin, mutta varpaani olivat jäässä jo alkumetreillä. Hazelin päällä oli ratsastusloimi, jonka aioin pitää ainakin alkuverkan ajan. Helena komensi meidät tekemään aluksi voltteja, joten keräsin Hazelin kankiohjat käsiini ja aloitin muiden mukana. Hazel oli kiireinen ja raskas edestä, mutta toimi hyvin pohkeelle. Volttimme olivat pyöreitä, mutta Hazelin kiireisyyden takia, en saanut tammaa asettumaan kovinkaan hyvin.
Ravissa Hazel tuntui yhä raskaalta edestä ja tamma painoi kuolaimelle. Pyrin liikuttelemaan sormiani ja kuuntelin Helenan ohjeita. Takajalat mukaan Inna, oli naisen suosikkilause tänään. Siispä yritin keventää etupäätä ja saada takaa tammaani aktiivisemmaksi. Kokorataleikkaan jälkeen otimme siirtymisiä. Tunti ei ollut kovinkaan raskas, joten loppujen lopuksi päätin pitää Hazelilla loimen koko ajan pehvan päällä. Tuttu Helena käskee –leikki meni meiltä ihan hyvin. Sen avulla Hazel keventyi huomattavasti edestä ja myös takajalat joutuivat siirtymisissä töihin, jonka ansiosta menomme alkoi näyttää ihan kivalta, kun peileistäkin vilkaisi ohimennen. Laukassakin Hazel oli aktiivinen ja loppujen lopuksi tamma tuntui harvinaisen hyvältä selästä.
Vielä ennen loppukäyntejä, teimme pohkeenväistöjä. Hazel meni väistöt ihan kuin vettä vain ensin taipuen sisälle ja lopulta myös pienessä sulussa. Taputin tammaa roimasti hyvän tunnin ansiosta kaulalle, kun vapautin ohjat pitkiksi. Juuri, kun olin päässyt ajattelemaan, ettei Hazel ollut viitsinyt edes pelätä mitään… lunta tippui kopisten maneesin katolta ja hevoseni teki loppuspurtin. Hienoa.
|
|