|
Post by Mila on Oct 25, 2015 23:22:25 GMT 2
Tostaina 19.11. kello 14:00 maneesissa
Hevosvaihtoehdot: Rinja, Vanil, Bambi, Koda (+ 1 yksityinen ratsukko) Mainitse 2 ratsutoivetta osallistumisesi yhteydessä
Osallistujat Julia - Koda € Rosa - Valle € Luna - Vanil € Jemina - Bambi € Sandy - Rinja €
Alkuverryttelyjen jälkeen tunti aloitettiin hommat kevyessä ravissa (äähähää, keventäkää keventäkää vaikkei oo jalustimia "tukena"). Ajatuksena oli tehdä asetuksia molempiin suuntiin, ratsukot alkuun kangertelivat asian kanssa, mutta pikkuhiljaa sieltä rupesi löytymään hienon näköisiä asetuksia ja myhäilin tyytyväisenä. Asetuksia väännettyämme otettiin avotaivutuksia sekä pohkeenväistöä pitkillä sivuilla. Rinja ei olisi millään halunnut väistättää, mutta pienen taistelun jälkeen Sandy sai tamman menemään todella hienon näköistä pohkeenväistöä.
Laukkatyöskentelyssä käskin ratsukoiden ratsastamaan pääty-ympyröillä. Koda, Vanil ja Bambi toiseen päätyyn ja Valle sekä Rinja toiseen päätyyn. Julia vinkui tippuvansa Kodan selästä, mutta käskin lopettamaan kitinän ja istumaan selkään kunnolla. Jemina puolestaan teki sen, mistä Julia valitti, nimittäin Bambi säikähti jotain ja teki yllättävän sivuloikan. Tulos: Jemina maassa. Käskin kaikkien pysähtyä, tarkistin Jeminan kunnon ja tämä kertoi olevansa ihan kunnossa. Sain Bambin nopeasti kiinni ja Jemina nousi uudestaan tamman selkään. Vielä hetki laukkatyöskentelyä pitkillä sivuilla, jonka jälkeen otettiin vielä kokoamisharjoituksia ravissa.
Tunti meni oikein näppärästi. Kiitokset kaikille osallistujille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 3, 2015 18:12:01 GMT 2
Tuntui hassulta mennä koulutunnille, kun satula jäi talliin. Eihän se voinut silloin olla kouluntunti, vai voiko? Ainakin tunnin jälkeen ratsastajalla oli kuuma ja ratsu väsynyt, mikä saattoi johtua molempien kunnon romahtamisesta.
Tunnilla jouduin tekemään sitä, mitä olen aina vihannut – keventämään ilman jalustimia. Vallella oli pomputtavat liikkeet ja selässä oli hankala keventää. Jo kevensin väärään aikaan, pompautti liike minut noin puoli metriä ilmaan. Siitä olisi ollut erittäin mukava tippua. Onneksi sain pidettyä kevennyksen oikeana. Kun rupesi tuntumaan, että Valle lisäsi vauhtia, istuin hetkeksi alas pidättämään. Tasapainossani ei ollut moitittavaa, mutta ilman satulaa meno ei ollut minulle niin tuttua vielä jos köpöttelyjä ei lasketa. Harvoin menin tosissani ilman satulaa. Satula jäi talliin vain, jos kyseessä oli humputteluratsastus.
Laukkaa jännitin jo valmiiksi. Jos Valle päätti ottaa hatkat, se kyllä otti ja ilman satulaa minulla ei ollut siihen mitään sanottavaa. Varma tippuminen olisi siinä tilanteessa taattu. Onneksi Valle sai pääty-ympyrälle kaverikseen melko rauhallisen oloisen, pilkullisen hevosen. Se pysyi hanskassa, joten Vallekin pysyi. Ruunani otti niin herkästi mallia muista! Yksi tippuminen kuitenkin sattui, mutta Valle seisoi rauhallisesti paikoillaan, vaikka tippujan ratsu pääsi vaeltelemaan maneesissa vapaasti hetkeksi aikaa. Ehkä Vallesta oli tulossa tylsä ja rauhallinen tuntiratsu, joka joskus voisi kuljettaa pikkuratsastajia kyydissään.
|
|
|
Post by Julia on Dec 5, 2015 21:08:18 GMT 2
Pumpulinpehmeän Kodan selässä matkustellessani kuvittelin tunnin menevän ihan ilman onkelmia, mutta raviin siirtyessämme ruunan selkä oli kahta kauheampi istua kuin satulan kanssa. Kaiken kukkuraksi Helena käski meidän vielä keventää, joka sai todella reidet tekemään töitä. Pyörittelin paljon ympyröitä ja koitin hakea Kodaa vähän enemmän alle, että sen kyyti ei olisi ihan niin kovaa herkälle takapuolelleni. Koska poni oli erityisen taitava kouluponi, meillä ei ollut ongelmia avoissa eikä pohkeenväistöissä. Suunnanvaihdon ja kiemurtelun jälkeen aloin saadakin ruunaan jo parempaa kontaktia, eikä sen askeleet olleetkaan niin töksähteleviä, vaan pehmenivät askel askeleelta.
Laukkatyöskentely oli aluksi kuitenkin vaikeaa. Koda lähti ensiksi laukkaan kuin tykin suusta, ja itkinkin siitä Helenalle kun olin lähellä tipahtaa kyydistä. Istuessani kuitenkin taaemmas ja kunnolla istuinluillani, Koda nosti pyöreän laukan ilman ylimääräisiä hypähdyksiä ja pyrähdyksiä. Toiseenkaan suuntaan ei ollut enää ongelmia, ja pystyin hallitsemaan laukkaa joko lyhentämällä tai pidentämällä. Jemina kuitenkin halusi välttämättä leipoa meille kakkua ja Bambin juostessa ohi täyttä päätä ratsastajatta, pysähdyimme odottamaan tilanteen rauhoittumista. Kokoamisharjoitukset onnistuivat meiltä tänään virheittä, sillä ruuna lämpesi minulle nopeasti ja teki kyllä parhaansa, vaikka keikuinkin selässä välillä tasapainon horjuessa rajustikin.
|
|
|
Post by Luna on Dec 29, 2015 10:40:21 GMT 2
Vanil oli iso, se oli siis hevonen, ei mikään poninpallero vaan iso hevonen. Mä kökötin sen selässä ja kokeilin yltäisivätkö pikkuiset jalkani sen mahanreunen yli, varpaat onnistuin kurkottamaan mutta muuten istuskelin siellä suuren vaalean karvamopon kyydissä ja jännitin hieman. En ollut käynyt tunnilla pitkään aikaan, saatikka ratsastanut muilla kuin Tohvelilla.
Aloitimme alkuerkan jälkeen ravissa, Vanil oli reipas ja harppoi isoin askelein menemään. Hieman jouduin pidättämään innokasta ruunaa ennen kun löysimme sopivan ravin meille molemmille. Kevennys oli vaikeaa ilman jalustimia mutta alkoi hetken päästä sujua hyvillä ohjeilla vaikka asetus siinä lomassa oli pieni haaste, Vanil asettui hyvin mutta kääntyi herkästi aivan liian mutkalle. Kertauksilla ja hellemillä avuilla aloin loppujen lopuksi saamaan hevosta nätteihin asettuksiin joista oli hyvä jatkaa väistöihin ja avotaivutuksiin jotka kuulianinen kouluheppa Vanil hoisi mutkitta minun kököttäessä kyydissä ja ajatellessa tehtävää.
Jakauduimme laukassa kahdelle ympyrälle, päädyimme Venili kanssa samalle ympyrälle Kodan ja Bambin kanssa. Laukkasimme ympyrällä, meinasin horjahtaa muutaman kerran mutta en sanonut mitään. Yritin keskittyä vain istumiseen, en huomioinut muuta kunnes yhtäkkiä tömähti ja Jeminna oli pudonnut Bambin selästä. Hidastimme ja Jemina kiipesi takaisin Bambin selkään. Jatkoimme laukkailua pitkillkä sivuilla, nyt olin todelllllllla lähellä putoamista Vanilin kiitäessä laukassa pitkin uraa. En kuitenkaan pudonnut ja tunti meni muutenkin kohtalaisen hyvin ja Vanil oli ihana hevonen, vaikka oli ihan hevonen eikä poni.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 14, 2016 20:28:21 GMT 2
Maneesissa kuului vain vaimeita tuskanparahduksia, kun Helena ilmoitti, että on aika harjoitusravin. Perhanan opettaja, mutisin, mutta kiltisti annoin Bambille pohkeita. Poni nosti hienosti ravin ja aloin etsimään oikeaa kevennystahtia. Se tuntui olevan kaikilla enemmän tai vähemmän hakusessa, mutta itse löysin sen suhteellisen nopeasti.
Tehtävänä oli tehdä asetuksia molempiin suuntiin. Alussa Bambi asettui liikaa, mutta muutaman uusintakerran jälkeen se alkoi sujua, kun osasin asettaa tamman oikein. Helena myhäili kentän keskellä tyytyväisenä meidän ahertaessamme.
Pohkeenväistössä me loistimme. Bambi väisti todella hyvin ja Helenakin kehui meitä kauniiksi ratsukoksi. Yhteistyömme vain luisti ja todennäköisesti hymyilin kuin Naantalin aurinko, sillä en ollut eläissäni saanut mitään ponia menemään noin kivasti. Taputin Bambia kaulalle aivan pöllämystyneenä. Avotaivutuksessa oli taas alussa epämääräistä säätöä, mutta Helenan ohjeilla kuljimme taas kiitettävästi.
Seuraavana oli laukkatyöskentely. Helena jakoi meidät pääty-ympyröihin ja samalla päädyllä kanssani pyöri Julia Kodalla ja Luna Vanililla. Bambi laukkasi energisesti ja hyvässä tahdissa, joten istuin selässä ilman ihmeellisimpiä huojumisia. Julia vinkaisi tippuvansa, mutta Helena vaiensi hänet. Mutta samassa Bambi pelästyi jotain, en itsekkään tajunnut että mitä, mutta niin vain poni tekee ripeän sivuloikan ja kapsahdan maahan kyljelleni. Helena käski kaikkien pysähtyä ja kävi tarkastamassa kuntoni. Sanoin, että kaikki on kunnossa ja hän lähti saalistamaan Bambia takaisin minulle. Nopsasti hän sen saikin eteeni ja pomppasin selkään sujuvasti. Laukkasimme vielä pitkillä sivuilla ja me kiidimme Bambin kanssa nauttien sivuilta sivuille. Helena pyysi vähän hidastamaan, joten rauhoituimme tahdikkaan rauhalliseen laukkaa.
Lopuksi vielä kokosimme ratsujamme ravissa. Hieman väsähtänyt tamma kokosi itseään kuitenkin auliisti. Tunnin loputtua olin todella ylpeä ponista ja se sai roimat taputukset osakseen. Todella kiva poni, jolla menisin mielellään uudelleenkin!
Kiitos tunnista!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 31, 2016 14:22:35 GMT 2
Helena punttasi minut Rinjan selkään ja lähdin köpöttelemään uralle muiden mukana. Olin hieman jännittynyt tästä tunnista, sillä Rinjalla ei ollut mikään maailman pehmein selkä. Noh, ehkä tästäkin selvittäisiin. Käyntien jälkeen nostimme ravin. Helena käski meidän keventää. Se oli yhtä tuskaa ja meinasin ties kuinka monta kertaa luiskahtaa Rinjan selästä. Asetuksista ei ollut tietoakaan ennen kuin sain hyvän rytmin kevennykseen. Sen jälkeen pystyin ajattelemaan muutakin kuin selässä pysymistä ja rupesi ne asetuksetkin sieltä löytymään. Väistöt tuottivat alkuun hirveästi ongelmia, mutta muutaman kerran jälkeen Rinja suostui yhteistyöhön.
Seuraavaksi otimme laukkaa pääty-ympyröillä. Rinja oikein syöksyi laukaan ja pelkäsin jo tippuvani maahan, mutta selässä pysyttiin. Tein pieniä pidätteitä, jotta saisin Rinjan menevään sellaista laukkaa jossa pysyisin kyydissä. Olimme juuri saaneet oikean rytmin, kun Jemina putosi Bambin selästä ja Helena käski kaikkia pysähtymään. Lopputunti sujui kommelluksitta ja olin oikein tyytyväinen tammaan kun tulin selästä alas.
|
|