|
Post by Mila on Oct 25, 2015 23:18:28 GMT 2
Maanantaina 2.11. kello 16:00 maneesissa
Hevosvaihtoehdot: Bertta, Rita, Kessu, Eetu Mainitse osallistumisesi yhteydessä 2 ratsutoivetta
Osallistujat Jonna - Bertta € Julia - Kessu € Sini - Eetu Jemina - Rita €
"Nonniin! Tervetuloa leikkimään ponien kanssa!" kailotin sulkiessani maneesin ovea. Ratsastajat olivat ratsuineen jo liikkeessä pitkin ohjin ilman satuloita ja katselin heidän menoaan. Eetu testasi Siniä minkä ehti, mutta tyttö näytti shettikselle kyllä nopeasti kaapin paikan ja ruuna rauhoittui - ainakin hetkeksi. Muut ponit köpöttelivät nätisti ratsastajiensa alla ja käskin kerätä ohjat tuntumalle. Rakensin maneesin keskelle pienen tehtäväradan. Rata koostui matalasta esteestä, pujottelutehtävästä sekä puomikujasta, joka piti ratsastaa niin, että jokatoinen väli mentiin ravia ja jokatoinen käyntiä.
Ensimmäiseksi matkaan lähtivät Jemina ja Rita. Ponirouva lähti reippaasti matkaan, hyppäsi esteen suurella ilmavaralla ja jatkoi matkaansa pujottelutehtävälle ilman ratsastajaa, sillä Jemina oli tuiskahtanut alas selästä. Ei muuta kuin uudestaan selkään ja tällä kertaa Jemina pysyi tamman kyydissä, vaikka se matalan esteen ylitti edelleen turhan ilmavasti. Pujottelu meni hienosti, kuten myös puomikuja. Jonna ja Bertta olivat seuraavana vuorossa. Kimo tamma kipitti hienosti tehtäväradan läpi ja Jonnakin näytti erittäin tyytyväiseltä. Julia sekä Kessu suorittivat radan myös ihan leikittä. Eetu puolestaan hieman kiukutteli eikä suostunut hidastamaan puomikujalla ollenkaan raviin vaan ravasi häntä tötteröllä ne läpi. Ei muuta kuin uusintakierros ja tällä kertaa tehtävä onnistui melkein täydellisesti.
Seuraavaksi otettiin leikkimielinen kilpailu. Ensin ravattiin toiselle puolelle maneesia, käännyttiin ja tultiin laukassa takaisin. Kessu vei entisenä laukkaponina tämän kisan ihan mennen tullen. Eetu oli hyvänä kakkosena.
Jaoin ryhmäläiset pareihin. Jonna ja Julia muodostivat toisen parin ja Sini sekä Jemina toisen. Ideana oli mennä tää sama "kisarata" päästä päähän niin, että ratsua vaihdettaisiin kun tultiin takaisin lähtöpisteeseen. Jonna ja Jemina lähtivät ensimmäisinä matkaan. Vaihdos Bertasta Kessuun sujui hyvin, mutta Jeminalla oli hieman ongelmia päästä Eetun selkään sillä poni oli jo menossa toiseen päätyyn ennen kuin Jemina ehti takamustaan sen selkään iskeä. Eetu kuitenkin kiri Kessua ja tytöt olivat melkein rintarinnan maalissa. Julia ja Sini lähtivät nopeasti ratsuineen matkaan ja vaihdoskin sujui hyvin. Eetukin jopa malttoi odottaa, että Sini pääsisi kunnolla selkään eikä ollut touhottamassa eteenpäin ilman ratsastajaansa.
Lopuksi leikittiin vähän peiliä, jonka jälkeen oli aika lopetella. Kiitos mukavasta tunnista.
|
|
|
Post by Mila on Oct 31, 2015 15:34:47 GMT 2
pohja tullut.
|
|
|
Post by Jonna on Oct 31, 2015 16:37:31 GMT 2
- Nonniin! Tervetuloa leikkimään ponien kanssa! Helena huudahti ensitöikseen hänen tullessa maneesiin. Olin vihdoin saanut ratsukseni Bertan, sillä siitä asti kun poni oli tullut talliin olin päättänyt että pakkohan minun jossain vaiheessa olisi päästävä kokeilemaan Vaahtiksen toinen shettis. Keräsin ohjat tuntumalle open käskyn mukaan ja Bertta alkoi mukavasti liikkua heti eteenpäin. Helena rakenti maneesiin radan, jossa oli matala este, pujottelutehtävä ja puomikuja. Me lähdimme liikkeelle toisina. Este oli ensimmäisenä. Pompukkaisiin askeleisiin tottuneena selässä pysymisessä ei ollut mitään ongelmaa, ja hyppy sujui hyvin. Pujottelutehtävä sujui helposti pikkuruisella shettiksellä, eikä puomikujassa ollut itsessään mitään hankalaa. Välillä Bertta ei vain olisi malttanut siirtyä jatkuvalla syötöllä käyntiin, kun kohta piti kuitenkin ravata. Rata sujui mielestäni tosi kivasti, ja Bertta oli niin eri maata Eetun kanssa!
Seuraavaksi meillä oli laukkakilpailun tapainen tehtävä. Bertta yritti pikkujaloillaan kipittää hirveää kyytiä, ja kun saavuimme käännökseen nostin laukan. Bertalla oli tosi kiva ja pehmeä laukka, ja oisin voinut laukata pidemmänkin pätkän. Bertta ei monen muun ponin tavoin kiihtynyt leikkimielisen kilpailun aikana, vaan pysyi pientä pään heittelyä lukuunottamatta hallittavissa. Helena jakoi meidät pareihin, minun parini oli Julia. Minä lähdin ensimmäisenä meistä kahdesta Bertalla. Rita hieman isompana ponina kiihdytti heti alussa paljon nopeammin kuin Bertta, mutta emme me paljoa jälkeen jääneet. Hyppäsin nopeasti Kessun selkään, joka laukkasikin jo hiukan nopeampaa kuin pikkuruinen Bertta. Palasimme lähtöpisteeseen, jossa Julia olikin jo lähdössä tehtävään Bertalla. Loppuun pelasimme peiliä. Me olimme siinä melko hyviä Bertan kanssa, kun en päästänyt tammaa liian innokkaasti etenemään. Kuuliaisesti se myöskin pysähtyi tosi helposti, kun vähän vatsalihaksia käytti. Kerran voitimme ja pääsimme ensimmäisenä maaliin. Sen jälkeen olikin jo aika lopetella, joten löysytin Bertalle vapaat ohjat. Bertta oli kyllä kiva tamma, sillä voisin joskus mennä satulallakin tunnin!
Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Julia on Nov 9, 2015 18:05:18 GMT 2
Kessuponin lämpöiseen selkään päästyäni ruuna lähti kiertämään laiskan opetusponin tavoin kehää, välittämättä kuinka Eetu kuskasi uutta ratsastajaansa mennen tullen sen edellä. Helenan kasattua jonkunmoinen tehtävärata kentälle, pääsimme keräilemään ohjaa ja koittamaan onneamme satulatta puikkelehtiessa. Ritan ensin näyttäessä hyvin opetushevosmaista mallia meille ehdin jo pelätä, että Kessustakin kuoriutuisi vilkaskin ratsu, mutta turhaan. Se laahusti esteiden yli ravissaan ja pujotteli puomikujan läpi kuin kilpikonna, eikä edes uusintakierros saanut Kessuun sen kovempaa vauhtia.. Onnekseni pääsimme testaamaan vähän kilpailuhenkisesti mihin ratsuistamme oikein oli. Laukkapohkeiden jälkeen ruuna kyllä toden totta syttyi pahaa avistamatta elämäänsä ja laukkasi itsensä voittoon, minun roikkuessa sen tummassa harjassa. "Ei se suotta ole entinen laukkaponi", Helena naureskeli, minun ällistellessä suu ammollaan. Vai että laukkaponi!
Ponienvaihtokisaa en oikein kerinnyt edes tajuta, kun Helena laski meidät matkaan ja kuulemma aina kisaradan toisessa päässä piti vaihtaa poneja. Minun vuorollani kiitin vain reisilihaksiani, kun jouduin kapuamaan Ritan selkään, joka sujui ihme kyllä ongelmitta. Ponirouva oli tänään hyvin kiukkuisella päällä ja kehtasikin vielä pukin heittää minun antaessa sille ravipohkeita. Pah. Kiitin luojaa että pääsin takaisin Kessun selkään, josta olin jo muuttanut mielipiteeni tunnin aikana. Peilissä ruuna meinasi olla melkein voittamaton kiukkupersponeihin verrattuna, mutta Bertta oli pienistä kintuistaan huolimatta nopeampi ja jäimme Kessun kanssa nuolemaan näppejämme. Loppuverkan jälkeen kehuin ruunaa kuitenkin taputuksin, sillä se ei ollut yhtään hullumpi ratsu entiseksi laukkaponiksi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 30, 2015 19:57:57 GMT 2
Keräsin ohjat vasempaan käteeni ja pompin muutaman kerran paikoillani Ritan katsellessa uteliaana touhujani. Kolmannella pompulla ponnistin kovempaa ja pääsin helposti tamman ruskeaan selkään mahalleni. Nopsasti nostin jalkani ponin pepun yli ja kohottauduin istumaan ryhdikkäämmin selkään. Helenan laittaessa maneesin ovea kiinni mnä painoin pohkeeni hellästi Ritan kylkiin ja päästtin ohjia pidemmiksi. Tamma lähti lönköttelemään reippaasti uralle minun keikkuessa selässä ja kuunnellessa Helenan höpötyksiä tulevasta tunnista. Kun on aika, kiristin ohjia tuntumalle ja huomasin heti Ritan kääntävän korvia minuun päin kuuliaisena. Harjoittelimme ponin kanssa pysähdyksiä volteilla ja sivuilla. Ne sujuivat hyvin, vaikka tamma lähtikin välillä liian aikaisin liikkeelle. Seuraavaksi peruuttelimme Ritan kanssa lyhyillä sivuilla. Kiemurtelimme aluksi, mutta sitten Helena opasti, että vika oli istunnassani. Olin antanut oikeita apuja, mutta olin silti tamman peruuttaessa huojunut paino istuinluulta toiselle, ja Rita oli tuntenut sen ja alkanut sen johdosta hieman hämmentyneenä kiemurtelemaan. Imin heti opin aivoihini ja heti seuraavilla kerroilla menimme suorana taaksepäin. Hieman taas Rita ennakoi eteenpäin lähdöissä, mutta en sen enempää puuttunut siihen, vaan lämmittelin Ritaa vielä vain hetken muissa askellajeissa, sillä Helena alkoi esittelemään meille tekemäänsä tehtävärataa. Ensimmäisenä radalla oli matala este, jota odotin estehirmuponin kanssa innolla. Sen jälkeen oli oransseista tötsistä tehty pujottelutehtävä ja viimeisenä puomikuja, jonka uskoin olevan meille se vaikein, sillä jos en keskittyisi ihan täysillä, Rita puskisi vain huolimattomasti kujan läpi tai alkaisi taas kiemurtelemaan. Minä ja Rita lähdimme ensimmäisinä radalle. Kun Helena antoi lähtöluvan, painoin pohkeeni Ritan kylkiin maiskutuksen saattelemana ja tamma syöksähti reippaasti matkaan. Otin heti hyvän linjan esteelle ja mukauduin ponin tasaiseen laukkaan. Laskin mielessäni Ritan laukka-askeleet ja oikean paikan tullessa tamma ponnisti. Ja todella ponnistikin! Muut tuntilaiset kertoivat minulle jälkeenpäin, että se oli ollut todellinen kenguruloikka! Ja minä en ollut valmistautuut siihen, joten Ritan laskeutuessa takaisin maankamaralle minä tipahdin ilmasta esin ponin kyljelle ja siitä sujuvasti maahan. Minun noustessa ylös Rita jatkoi pujotteluun yksinään ravaten. Eikun vaan poni kiinni muitten nauraessa ilmalennolleni hyväntuulisena. Pudistelin vaatteitani hieman maneesin hiekasta ja hyppäsin uudelleen Ritan selkään Helenan käskiessä minun tulla uudelleen rata. Nostin laukan ja hain taas hyvän linjan esteelle. Tälläkin kertaa Rita ponnisti oikeassa kohdassa, mutta taas kenguru-tyyliin. En sentään enää tippunut, vaikka kaulalle hetkeksi tuiskahdinkin. Onneksi ponirouva nosi nopeasti kaulansa ylös ja olin nopeasti taas puikoissa. Jatkoin pujottelutehtävälle, joka meni yllättävän hyvin, olin onneksi sisäistänyt istunta-asiat hyvin. Sitten oli puomikujan vuoro, joka meni niinkuin meni. Jouduin hiljentämään Ritan vauhtia, sillä se olisi vain arvailejuni mukaan puskenut koko puomikujan läpi. Pidättelemisen takia tamma hieman kuikustui minulle, mutta ei niskojen nakkelun lisäksi muuten osoittanut sitä. Sain kuitenkin suoritukseni jälkeen Helenalta positiiviset kommentit kujasta, joten taputtelin tammaa hieman hämillään. Seuraavana ohjelmassa oli leikkimielinen kilpailu, jossa piti ravata ensin toiselle puolelle maneesia ja sitten kääntyä ja laukata takaisin lähtöpaikkaan. Ritan innostui kisasta kovasti, mutta kannustuskiljahtelujen lomassa voiton vei selkeästi entinen laukkaponi Kessu ja toiseksi kamalaa kyytiä laukkasi pikkuruinen Eetu. Sitten Helena jakoi meidät pareiksi viestiä varten. Oin Sinin pari, joten tajusin pääseväni myös pippurisen shettiksen kyytiin... Minä ja Jonna lähdimme ensimmäisinä matkaan. Painoin taas pohkeeni innostuneen Ritan kylkiin, joka ampaisi kuin raketti matkaan. Pääsimme Ritan kanssa pieneen johtoon, vaikka Bertta tipsuttikin kovaa vauhtia vaihtoon. Sitten loikkasin Ritan selästä suoraan Eetun luo. Olin juuri saanut jalkani shettisruunan selän yli, kun tämä päättikin lähteä jo matkaan. Käänsin Eetun takaisin lähtöön ja hyppäsin salamannopeasti selkään ja ampaisimme taas kuin tykinkuulat matkaan. Kun oli viimeisien aika lähteä radalle, me kaikki, Helena mukaan lukien, kannustimme omaa tiimiämme hurjasti. Sini sai kirittyä ja lopulta viimeiset ratsukot tulivat rinta-rinnan maaliin. Lopuksi leikimme peiliä ja me kaikki pääsimme eteen monesti. Ritankin kiukku oli laantunut ja tamma lökytteli rauhassa, mutta kiinnostuneena lopputunnista. Kiitin Helenaa tunnin päätteeksi, sillä tunti oli ollut todella kiva! Myös Ritakin sai tunnin loputtua ja minun päästyä selästä pois roimasti taputuksia. // Toi viestikisa-kohta on tosi epäselvä kun en jostain syystä sitä millään tajunnu, mutta älkää lukeko sitä niin tarkasti, pliis
|
|