|
Post by Mila on Sept 25, 2015 1:11:07 GMT 2
Koska syksy tuli ja melkein jo kohta on mennytkin, on aika pitää syystalkoot koko talliväen voimin! Sunnuntaina 4.10. klo 12:00 kokoonnutaan siivoamaan tallin pihapiiriä, tallia, tarhoja, pihattoa yms! Myös hevosten varusteita käydään läpi ja niin edelleen. Tallin väki tarjoaa ruokaa ja juomaa, joten ihan nälissään ei tarvi huhkia. Saunakin lämpeää urakan jälkeen jos tuntuu että on aivan kakkendaalenissa ja pesun tarpeessa. Jokainen siivoukseen osallistuja saa siivousmerkin (tulee myöhemmin). Päivästä ei tarvitse välttämättä kirjoittaa mitään (ellei itse halua), MUTTA Mila lupautuu piirtämään yhdelle raatajalle kuvan (liittyen siivouspäivään). Jokainen, joka vaivautuu kirjoittamaan 18.10. mennessä tarinantynkää tai piirtämään, osallistuu arvontaan jossa onnetar valitsee voittajan. Pohjatarinaa tulee sitten lähempänä ajankohtaa. Osallistujat jaetaan ns. työpisteisiin. Toiveita, mitä paikkaa haluat päästä puunaamaan, saa esittää, mutta se onkin sitten toinen juttu kuunnellaanko niitä toiveita. MUAH HA HAHAA! Työpisteet jaetaan kunhan osallistujat ovat selvillä, eli viimeistään 1.10. jolloin viimeinen osallistumismahdollisuus. Hopihopi orj... tallillaiset, nyt siivoomaan! TYÖNJAKO
TALLIN SIIVOUS | Jesse, Inna, Rebekka, | Ruokakuppien + karsinan seinienpesu, yleinen siisteys | TARHAT | Mila, Sandy, Julia, Sesilia | Kakkakasat pois, korjaustöitä jos tarvis, vesiämpäreiden pesu | PIHATTO + SIIRTOTALLI | Erin, Jonna, Luna, Eenaroosa | Kakat pois pihatosta/siirtotallin tarhasta, ruokakuppien pesu, yleinen siisteys | PIHAPIIRI | Stina, Jemina, Petra | Lehtien haravointia, roskat pois, koirankakkakasat pois | TIENVARSI | Eljas, Rosanna, Catherine | Roskat pois, tallin "mainoskylttien" kunnostus |
Kun työnjako oli tehty, kuului pientä nurinaa. Kaikki eivät olleet aivan tyytyväisiä paikkoihinsa, mutta kaikki lähtivät kuitenkin "Ohjaajansa" mukaan hakemaan siivousvälineitä ja siirtyivät "työpisteilleen". Jesse johti tallinsiivousporukkaa, Mila tarhaporukkaa, pihatosta sekä siirtotallin siivoamisesta piti huolen Erin, pihapiirin kimpussa hääri Stina ja Eljas ohjeisti tienvarren siivoamisessa. Aloitimme jo aikaisin aamulla siivoamisen ja touhua riitti aina iltaan saakka. Ennen kuin sauna oli lämmin, kokoonnuttiin kodalle paistamaan makkaraa sekä vaahtokarkkeja. Juttua riitti ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Pari kommellusta oli sattunut siivouspäivän aikana, mitä?
|
|
|
Post by Mila on Oct 3, 2015 14:52:18 GMT 2
Sen verran laadukas ja kattava pohja, et olkaapa hyvät! Siivoamaan siitä D:
|
|
|
Post by Julia on Oct 5, 2015 10:37:38 GMT 2
Mila mätkätti tallissa paikalle ilmestyneille mihin paikkaan kukakin "joutuisi" ja pyyhkäisin jo valmiiksi hikeä otsaltani. Onneksi noita tarhoja ei ollutkaan kun lähemmäs miljoona. "Miks meidänkin piti osallistua?" Kuiskasin Petralle sekä hänen vieressä seisovalle Innalle. "Tietysti piti, älä nyt hulluja puhu", Petra sanoi ja läimäytti minua hanskoillaan käsivarteen. Inna näytti yhtä innostuneelta kuin minäkin ja olin niin näkevinäni ajatuskuplan sisällä pyörivän kaljapullon naisen pään päällä.. Pahin pääpiru johti meidät, eli minut, Sandyn ja uuden tytön, Sesilian, tarhoille ja iski jokaiselle talikot käteen. "Nonni, sitten vaan hommiin!" Mila sanoi ja ohjeisti meidät siivottaville tarhoille. Mila määräsi minulle neljä tarhaa, mutta muille tytöille vaan kolme. "Hei! Tää on epäreilua", kitisin, muttei Mila tyytynyt kuin nauramaan räkäisesti. "Elämä on!"
En edes halunnut tietää milloin tarhat olivat viimeksi siivottu, koska sitä itseään löytyi uusina kuin ikivanhoinakin, fossiilin näköisinä jäännöksinä pitkin tarhoja. Minun kottikärryt täyttyivät ainakin heti ja puhjenneen kumin takia niitä olikin entistä raskaampi työntää. Kurkin matkallani taakseni, sillä minusta näytösti, että Mila vain heilutteli talikkoaan ympäri tarhaa. Voi taivas.. "Mila, täältä kyllä pääsee Olaf kohta karkuun", Sandy huusi ja Mila lähti tuomaan tytölle sähkölankaa, lautoja, nauloja sekä vasaran. "Siitäpäs alkaa nikkaroimaan niin että ei pääse", omistajatar totesi ja sanoi lähtevänsä hakemaan mönkijää vesiastioiden täyttämistä varten. Niiin varmaan.. Viimeistä tarhaa vietiin ja aloin olla jo yhtä vetelä kuin makaroni. Jos sää olisi ollut yhtään tyynempi ja aurinkoisempi, olisin varmaan saanut jo lämpöhalvauksen ja heittäytynyt tarhojen vesiastiana toimivaan ammeeseen. Sesilia oli vaikeuksissa oman tarhansa ammeen kanssa, eikä saanut sen sisältöä millään kaadettua pesua varten. "Ootas mä vähän jeesaan", tokaisin ja tyrkkäsin retroammeen kumoon, saaden sen tulvimaan pitkin tarhaa ja lopulta valumaan myös omille kumisaappailleni. "Kiitti", pienempi tyttö sanoi ja pisti tiskiharjan samantien heilumaan. Sandykin oli saanut hommansa tehtyä nopeammin kuin minä, ja siivosikin nyt Milalle jääneitä tarhoja. Osasi se nuori työvoima ollakin tehokasta!
Milakin sai lopulta aikaiseksi ilmestyä paikalle lupaamansa mönkijän kanssa. "Tällä rakkineella oli jotain minua vastaan", Mila mutisi mutta jokainen tajusi naisen kyllä olleen ihan jossain muualla. Rahtasimme jo puhtaalta näyttäviä saaveja mönkijän perään ja istuimme kaikki mönkijän kyytiin huokaisten helpotuksesta. Sandy valitteli kipeitä kinttujaan ja Sesilia taas velttoja käsiään. "No no, kyllä se vaivannäkö kohta palkitaan", Mila totesi ja huristeli tallipihalle. Täytimme saaveja ja ammeita täyteen, mutta se nostaminen takaisin kärryyn olikin sitten ihan asia erikseen. Sandy ja minä nostelimme ammeet, Sesilia ja Mila saavit. Milalle oli ikävä kyllä sattunut yksi rikkinäinen saavi kannettavaksi, joka täytenä fuskasi reippaan määrän vilpoisaa vettä omistajattaren päälle. "Voi perrr....kausveitsi!!" Nainen huusi ja heitti saavin maahan. Vähän tietysti nauratti mutta olisi saanut kahta kauheammin selkään, jos olisi suunsa aukaissut. "Paha sai palkkansa", Sandy sanoi meille Milan jo rientäessä talliin vaihtamaan kuivempaa kampetta päälle. Sesilia uhrautui nostamaan vuotavan, puolillaan olevan saavin kyytiin, jonka jälkeen käskinkin tyttöjä hyppäämään kyytiin. "Pitäkääs kiinni!" Varoitin tyttöjä kaasuttaessani mönkkärillä tarhoille päin.
Vielä kun Vallenkin tarhan portti oli saatu kunnolla paikoilleen, uskalsimme lyödä kinttaat yhteen ja kammeta tallille päin. Menihän siinä siivotessa kylläkin hyvä tovi että olimme niin nälkäisiä, että olisimme voineet syödä vaikka hevosen. No, ei nyt ihan kirjaimellisesti.. Kodassa ensimmäisinä olivat jo kikattelemassa Catherine sekä Rosanna, jotka olivat Eljaksen kanssa siivonneet tienvartta. Niin nauravista naamoista päätellen sitä siivottavaa ei sitten kyllä ollut paljon yhtään.. Muita odotellessa nappasin ainakin itselleni jo paistettavaksi makkaran kiljuvaan mahaani. Tovin päästä pimenevään iltaan loputkin talkoolaiset alkoivat valua kotaan, hyvin nuutuneen näköisinä. "Mä kuolennnnn", Jonna valitti ja Rebekka nyökytteli samaistuvansa äskeiseen. "Noniin arvon tallilaiset! Kiitoksia siivousavusta, toivottavasti jälki on sen mukaista ettei useammin tarvitse tälläisiä koettelemuksia järjestää", Mila nauroi ja korkkasi vielä kaljankin päälle. Perhana, ensikerran omistajatar siivoaa yksin ja me vuorostaan vedetään lonkkaa... Kun kaikki olivat saaneet syödäkseen, useimmat kertoivat kaikenlaisista siivouksen temmellyksessä sattuneista kommelluksista, kuten että Inna oli saanut pesuainetta silmäänsä, Luna oli kaatunut lantalaan ja Jemina astunut koiran jätöksiin.. No sattuihan noita, varsinkin Milalle, joka ei kyllä varmasti kertonut omasta mokastaan muille..
|
|
|
Post by Sesilia on Oct 5, 2015 15:23:12 GMT 2
Olimme talliporukalla kokoontuneet pitämään syystalkoot tallin ja pihapiirin siistimiseen sekä kunnostamiseen. Mukaan olikin innostunut yllättävän paljon tallilaisia- minä kun olin kuullut että talliporukka ei siivouksesta erityisemmin piitannut. Mila alkoi kertomaan mitä kukakin tekisi ja kenen johdolla. Olin ihan tyytyväinen hommaani tarhojen puhdistuksessa. Ryhmäämme kuuluivat myös Mila, Julia sekä Sandy. Alkusyksyn aurinko paistoi taivaalla ja syystuuli heitteli pihamaan lehtiä. Vedin valkoisen huivini suojaamaan paremmin. Onneksi sadetta oli luvattu vasta illemmalle. Lähdimme Mila etunenässä tarhoille päin. Aloimme kaikki ensiksi siivota kakkoja- kuinkas muutenkaan! Hain kottikärryt sekä talikon ja aloin hommiiin. Työt luistivat hyvin. Aamun kirkas aurinko alkoi pikkuhiljaa jäämään uhkaavien pilvien taakse. Manailin sitä juuri itsekseni kun ensimmäiset sadepisarat tippuivat jo valmiiksi ihan mutaiseen tarhaan. Onneksi sade ei ollut erityisen kova.
Mila ilmoitti lähtevänsä hakemaan mönkijää vesiastioiden tyhjentämistä varten ja me muut jäimme tuskailemaan lantakasojen kanssa. Kun olin viemässä viimeistä kärryllistä lantalaan onnistuin kaatamaan kottikärryt eteeni ja hyvä etten kaatunut siinä rysäyksessa itsekkin jätösten päälle! Vilkuilin nolona ympärilleni ja nostelin kakkakasat takaisi kottikärryihin. Sitten lähdin lantalaan. Seuraavaksi aloin putsata juomakuppeja. Siinä tulikin sitten vastaan ongelma. En saanut täyttä ammetta millään tyhjennettyä, ja aivan huomaamattani Julia olikin ilmestynyt viereeni.
”Ootas mä vähän jeesaan” Tyttö kaatoi astian sisällöt melkein jaloilleen, mutta ehti juuri ja juuri väistää tulvan.
”Kiitos”, sanoin vähän nolostuneena ja aloitin puhdistaa ammetta tiskiharjalla.
Hetken päästä Milakin suvaitsi saapua paikalle mönkijän kanssa.
”Tällä rakkineella on jotain minua vastaan”, hän murahti, mutta uskalsin kyllä epäillä jotain muuta... Nostelimme kuitenkin huomattavasti puhtaammat juoma-astiat mönkijän perään ja hyppäsimme kyytiin.
”Ai että mun jalat on kipeet”, Sandy valitti ja minäkin ryhdyin kuoroon kertoen veltoista käsistäni. Julia taas vain näytti olevan niin onnellinen siitä, että pääsi istumaan, ettei pukahtanut sanaakaan. Mila vain naureskeli ja ilmoitti että ”kyllä se kohta helpottaa” Täytimme ammeet ja saavit täyteen ja aloimme nosteleemaan niitä mönkijään. Kun Mila oli nostamassa erästä saavia, se osoittautuikin rikkinäiseksi ja pian tallinomistaja lähtikin manaillen vaihtamaan vaatteitaan.
”Paha sai palkkansa”, Sandy naurahti ja nostin rikkinäisen saavin mönkijään. Sitten Julia päätti ottaa ohjat käsiinsä ja käski meidän hypätä kyytiin. Vilkaisin vähän epävarmana Sandya ja otin tiukan otteen mönkijän reunasta Julian kaahatessa tuhatta ja sataa tarhoille.
Kun päivän kaikki työt olivat vihdoin tehtyä lähdimme lampsimaan kodalle. Makkaran tuoksu leijaili kauas ja huomasin olevani todella nälkäinen. Kodalla makkaraa söivätkin jo Catherine seka Rosanna jotka olivat ilmeisesti olleet siistimässä tienvartta. Hetken päästä loppuporukkakin pääsi pois töistään ja aloimme syödä. Ahmin makkarani nopeasti ja ehdin santsatakkin. Kun oli vuoroni kertoa jostain päivän kommelluksesta, myönsin levittäneeni kottikärryjen sisällön tallipihalle. Muutkin kertoivat koomisia, mutta myös epäonnisia tapahtumia! Kaikki saivat hyvät naurut ja porukka vaikutti tyytyväiseltä lähtiessän kuka minnekkinpäin koteihinsa.
|
|
|
Post by Mila on Oct 12, 2015 21:56:11 GMT 2
Arvonta-ajankohtaa siirretty 18.10. saakka. Nyt kirjottelemaan jotakin!
|
|
|
Post by Petra on Oct 12, 2015 22:24:02 GMT 2
Olin jo aikaisin tallipihalla norkoilemassa. Lämmin syysaurinko poltti niskaa ja toivoin mielessäni, että pääsisin sisöhommiin - tallissa sentään pääsisi varjoon... Ei sillä, olin varsin innoissani talkoopäivästä, kun pitkästä aikaa isompi porukka hoitajia ja yksityisten omistajia saatiin kasaan. Julia ja Inna nurisivat vieressäni jotain Milalle, kun itse keskityin kuuntelemaan, milloin tallinomistaja kertoisi meille pisteemme. Pian sainkin kuulla olevani Stinan orjuutettavana Jeminan kanssa pihalla. Mitä äsken saninkaan? Etten halua pihalle hommiin? Haahaa, onpa taas hauskaa. Kele.
"Okei neidit, Mila on luvannut mulle molemmilta munuaisen ja viidesosan sielua siitä että toimin teiän työnjohtajana, joten hopihopi! Petra, sulla kun on koira ja talossa oot, niin sulle tuleeki sitten se paskamaisin homma - kirjaimellisesti" Stina messusi pihalla kulkiessaan minun ja Jeminan edellä. Saatuaan saarnansa loppuun ja jätettyöään minut ihmettelemään, mikä omaksi hommakseni "siunaantuisi", sain käteeni kasan koirankakkapusseja. Nenääni nyrpistellen aioin jo käänty etsimään ekoja kikkareita, mutta silloin Stina nappasi minua olkapäästä. "Ei niin nopeesti. Keräät kans kaikkia roskia samoihin pusseihin. Me haravoidaan" Stina ilmoitti suu virneessä, jolloin huokaisin liioitellun dramaattisesti ja raskaasti ja lähdin keräilemään kakkeja. Onneksi suurin osa koirankakoista tuntui olevan yhdessä osassa pihaa - ilmeisesti talossa asuvien koirat olivat ottaneet kimppakakkapaikan ja siivosin koirien häkitkin siinä sivussa, mutta sitten alkoi yksittäisten, tallilaisten koirien, kikkareiden kerääminen. Ehdin astua yhteen jos toiseenkin kasaan, jolloin ilmoille vapautui aina iloinen löyhkä. Kertaalleen ehkä ihan vahingossa potkiskelin Stinan jalkoihin erään erityisen ison ja haisevan pökäleen ja jatkoin matkaa kuin en olisi huomannut kyseistä kasaa. Stina kyllä huomasi - viimeistään siihen astuttuaan. Kosto se oli pienikin kosto. Olin saanut mielestäni pitkälti kaikki koirankasat pois pihalta, kun otin jätesäkin mukaani ja lähdin kiertelemään tallin pihaa. Tallilaiset olivat onneksi melko siistiä porukkaa ja sain siivoilla lähinnä pari pulloa erilliseen pullokassiin ja muutamat hintalaput hanskoista ja kahden käden sormilla laskettavan määrän erilaista pikkuroskaa. Tyhjensin myös tupakantumppiastian samaan pussiin lantalan takaa, yökkien lannan ja vanhan tupakan hajulle. Hyi hitto. Kun aloin olla valmis, päivä oli jo pitkällä, mutta siltä talli näyttikin - ympäristössä oli paljon enemmän tai vähemmän ahkeria työn raskaan raatajia. Päiväkin oli mennyt pilveen ja tuuli oli alkanut pyörittää Stinan ja Jeminan vaivalla keräämiä lehtikasoja, joka sai Stinan lähes kirkumaan raivosta. Aloin olla oman hommani kanssa valmis, joten menin kipaisemaan satulahuoneeseen, jossa istui muutama tallityttö, ainakin Rebekka, Sesilia ja Luna, siivoilemassa kamoja. Itse otin hyllystä kaikki Hukkiksen ja Tuuven suojat aloin puunata niitä - satulat ja suitset olin huoltanut muutama päivä sitten, joten nyt keskistyin ravan, mudan ja ties minkä pasken kuorruttamiin suojiin ja heitin kaikki pyykkikorin vaaleat huovat koneeseen mylläämään. Laittaessani Hukkiksen suojia paikalleen, kuulin Erinin huikkaavan, että saisimme alkaa mennä kodalle. Näinpä nousimme koko sakki ja lähdimme laahustamaan kohti kotaa, jolta tuoksui jo kauas makkaran tuoksu, jolloin meidänkin jalkoihimme tuli vähän enemmän vauhtia ... Kunnes sitten Rebekka onnistui astumaan järkyttävään kasaan hevosenlantaa tienpenkalla. Syötyämme makkarat ja kun kaikki olivat saaneet vuodatettua, mikä oli mennyt tänään vähän väärin, Mila alkoi kysellä saunaan menijöitä, joiden mukaan itsekin tungin - oli muuten harvinaisen rapainen olo! No, mutta ainakin oli kivaa... Tai, ainakin oli kivaa Stinan kustannuksella ... Tai... Noh, ainakin talli oli vähän siistimpi!
|
|
|
Post by Inna on Oct 12, 2015 22:56:47 GMT 2
Se hetki, kun Jesse Aro komenteli naisia liikaa!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 18, 2015 19:37:28 GMT 2
Keräännyimme tallipihalle kuulemaan työnjaon. Auringon lämmittäessä selkääni kuulin raatavani tänään pihamaan kimpussa Petran ja Stinan kanssa. Stina pyysi Petraa siivoamaan koirien jätökset ja hän itse tuli kanssani haravoimaan lehtiä. Petran naamasta oikein paistoi ärsytys, kun hän lähti hakemaan pussia kakoille. Me Stinan kanssa haimme vanhahkot ja ruosteiset haravat tallin seinämältä ja aloimme huhkimaan. Haravoinnissa oli vain omat haasteensa, kun haravan piikit sojottivat ihan eri suuntiin, jotkut pohjoiseen, jotkut etelään ja joissakin kohdissa ei piikkiä näkynyt lainkaan. Työn sillä sai kuitenkin jotenkin tehtyä. Teimme Stinan kanssa ensin pienempiä kasoja ympäri pihaa, kunnes aloimme yhdistelemään niitä isoimmiksi pinoiksi. Minulla oli vaikeaa pidellä naurua, kun näin Stinan astuvan isoon koirankakkakasaan ja alkavan valittamaan Petralle huonosta työstä tämän katsoessa ilkikurisesti yhdellä jalalla pomppivaa Stinaa. Nainen lähtikin pesemään kengänpohjaansa talliin, joten jatkoin yksin värikkäiden lehtien haravointia isompiin kasoihin. Erään pienen lehtikasan kohdalla lähdin haravoimaan sitä isompaan kasaan, jonne olin haravoinut jo ainakin 5 pientä lehtikasaa. Saadessani siirrettyä kasaa hieman eteenpäin astuin johonkin pehmeään. Ajattelin että ei, ei voi olla. Mutta kyllä oli. Nostaessani jalkani hitaasti ylös maasta huomaan olevani astunut ällöttävän ruskeaan kakkakasaan. Se oli ollut salamyhkäisesti piilossa pienen lehtikasan alla, jota olin juuri lähtenyt liikuttamaan. Kirosin hiljaa ääneen tuuriani taas kerran. Samaan aikaan Stina saapuu paikalle ja kehottaa minun menevän pesemään kenkäni, koska muuten kammottava löyhkä saattaisi kulkea perässäni ainakin tämän päivän ajan. Käyn nopsasti huuhtaisemassa jalkineeni ja menen jatkamaan töitä. Kun vihdoin saamme kaikki lehdet yhteen isoon kasaan, olen jo hiessä. Mutta luontoäiti päättikin, että nyt saan hikoilla ihan kunnolla, kun tuuli puhaltaa lehtikasaamme ja vaahteranlehdet sinkoavat siististä kasastamme tuulen pyörteisiin. Stina kihisi kiukusta ja minunkin helpottunut hymyni hyytyi hyvinkin nopeasti. Onneksi puuska jäi miltein ainoaksi, joten saimme haravoitua lehdet takaisin edes jonkin näköiseksi kasaksi. Ehdin vielä pari roskaa kerätä pihalta ennen kuin Stina julisti olevamme valmiita menemään kodalle paistamaan makkaraa. Kiiruhdin kotaan ja istahdin Sesilian ja Innan väliin juomaan monta mukillista mehua, sillä suuni tuntui yhtä kuivalta kuin Saharan autiomaa. Saatuani mehut alas kurkustani nappasin makkarapaketin sitä tarjoavalta Julialta ja aloin käristämään herkulliselta näyttävää juustomakkaraani. Monet alkoivat kertomaan päivän aikana tapahtuneita kommelluksiaan ja minäkin avauduin kakkakasaan astumisesta. Meillä oli mukavaa kodalla ja kukaan ei sanonut katuvansa tuloaan. Ainakaan tosissaan.
|
|
|
Post by Mila on Oct 19, 2015 12:31:08 GMT 2
Ja arvonnan voitti Sesilia! Jeij! Piirrän kuvatusta kunhan ehdin!
|
|
|
Post by Mila on Oct 21, 2015 12:24:18 GMT 2
Vanil tutkii Sesilian vesiämpäriä
|
|