29.10.Heräsin pikkuisilta päivätorkuiltani myöhään illalla, kellon näyttäessä puoli kymmentä illalla. Siristelin hetken silmiäni, yrittäen saada selvää aivan liian kirkkaan puhelimeni näytöstä selvää ja jouduin kaksin verroin kauemmin pohtimaan, oliko kello iltapuolikymmenen vai aamupuolikymmenen - hiton Suomi, kun ulkona olevan valon määrästäkään voinut päätellä. Kiroillen nousin sängystäni paha maku suussani. Olin sitten ottanu kevyet seitsemän tunnin pikkutorkut ... Ja voi paska, unohtanut sitten hoitaa Hukkiksen ja Tuuven kamppeet kisakuntoon! Huoneeni ovi oli raollaan ja kuulin Midaksen kynsien rapisevan lattiaa vasten ja pian nuori koira kurkkasikin ovesta, häntä heiluen villisti hyppien minua kohti. Kielsin hurttaa väsyneesti, raahautuen alakertaan, jossa Mila, Jesse, Juuso ja Inna. Moikkasin nelikkoa, jotka olivat syventyneet tuijottamaan jotakin murhasarjaa.
"Tietääks joku, onks Julia viel tallissa?" kysyin suunnatessani keittiöön hakemaan jotain pikkupurtavaa.
"Oli se siel viel öö... puol tuntii sitte?" Inna vastasi sohvan pohjalta.
"Eljas joutu lähtemään vähä aikasemmin, ni jos meet talliin ni laitakko ovet kii ja sammutat sieltä valot ku lähet? Mä muuten laitoin Hukkiksel ja Tuuvelle iltaruuat siinä muiden ohessa" Mila huuteli sohvalta, jonka lupasinkin tehdä ja säästää vanhan ja raihnaisen tallinomistajan jalkaparkoja, varsinkin kun olin jo vähän päsäsyt livahtamaan valvollisuuksistani vieraillessani unten mailla. Nappasin jääkaapista itselleni jugurtin ja omenan, vetäen kengät jalkaan ja ottaen Midaksen mukaani. Olin aiemmin päivällä ollut lähdössä tallille ja olin jo vetänyt tallikamat päälle, mutta olin pätätänyt ihan hetken selata kännykkää ja seuraavan kerran tosiaankin heräsin puoli kymmeneltä. Prrrrkl.
Pääsin hyisen tuulisen pihan läpi talliin, jossa tuuli paiskaisi oven kiinni perässäni.
"No kuka sieltä tuli ja mitä pahaa se ovi oli sulle tehny?" kuulin Julian äänen satulahuoneesta, vaikka välissä oleva ovi sitä vaiensikin.
"Se yritti erottaa mut ja Hukkiksen kalliin merkkisatulan" ilmoitin saatuani satulahuoneen oven auki. Julia istui penkillä, puhdistellen Tujun kamoja.
"Mä kävinki jo joku aika sitte sisällä, mut sä vedit täysillä sikeitä kuola valuen ni en viittiny herättää" Julia ilmoitti virnistäen, jolloin pyörittelin silmiäni, antaen nopean pusun toisen huulille, napaten sitten itsellenikin penkin ja ottaen Hukkiksen ja Tuuven suitset viereeni - satulat olinkin urakoinut puhtaaksi alkuviikosta. Aloin purkaa ensin Hukkiksen suitsia, hinkaten niitä sienellä puhtaiksi. Putsasimme hevosten suitsia hiljaisuudessa Julian kanssa, välillä pyytäen toiselta saippuaa tai vettä. Hiljaisuus lämpimässä satulahuoneessa oli varsin mukavaa ja levollista. Hevoset rouskuttelivat iltapöperöidensä loppuja ja yksityispuolelta kuului, kun joku kierteli karsinaansa ja oli ilmeisesti käymässä makuulle. Aloin puhdistaa Tuuven suitsia saatuani Hukkiksen meksikolaistyyppiset suitset puhtaiksi ja rasvatuiksi. Julia sai myös Tujun suitset valmiiksi, mutta jäi seurakseni istumaan satulahuoneeseen, jutellen niitä näitä hiljaa, jotta hevoset eivät häiriintyisi.
"Niin mis luokis sä oot Tujun kanssa?" kysyin laittaessani Tuuven suitsia kokoon, nostaen ruskeiden silmieni katseen tyttöystävääni.
"Helppo Cee ja 60cm" Julia vastasi, sormeillen Tujun suitsien solkia.
"Mä ja Hukkis niiiiin päihitetään teiät siin kuudeskympis!" uhittelin, saaden vastaukseski märän, satulasaippuaisen sienen naamaani ja päälle paskaisen naurun, kun valitin satulasaippua + likavesi + yleinen mutavelli-makuyhdistelmää.
"Lähetäänkö talolle? Mun pitää laittaa valot pois ja ovet lukkoon mut sit oon valmis?" kysyin, nousten kankeasti pikkuiselta penkiltä, ripustaen suitset paikoilleen. Olin mussuttanut jugurtin suitsienpuhdistuksen yhteydessä ja Julia oli saanut lahjoituksena nälkäänsä valitellessaan omenan, jonka olin ottanut mukaan, joten siivosimme eväidemme vähäiset jäljet ja aloimme sammutella valoja. Laitoin ovia lukkoon, tarkistaen ne vielä ja kurkaten, että kaikilla kopukoilla oli kikki hyvin. Julia kävi tarkistamassa pihaton ja siirtotallin porukat.
Kävelimme Julian kanssa rinta rinnan talolle, suunnaten sitten suoraan yläkertaan nukkumaan, koska huomiset kisat tulisivat olemaan kuitenkin rankat, teki mitä vain ja vaikkei kummankaan tarvinnut tehdä mitään niin erikoista. Nukahdimme melko pian, vaikka alkuun en meinannut millään saada unen päästä kiinni, mutta käpertyessäni lämpimän peiton alle tyttöystävä vierelläni, hävisin takaisin unimaailmoihini nopeasti.
30.10.Heräilin pitkin yötä seonneen unirytmini vuoksi jännittämään tämän päivän kisoja. Tänään olisi Hukkikselle helpompi osuus, koulupuoli, mutta Tuuve oli aina yhtä kuspää. Lopulta luovutin nukkuvan esittämisen ja hiippailin vaatteita päälle vedettyäni alakertaan. Aloin kokkailla talolle aamupalaa, laittaen kahvin porisemaan ja aloin laittaa lettutaikinaa valmiiksi. Raahauduin sohvalle odottelemaan taikinan turpoamista, avaten television ja aloin selailla kanavia. Eipä sieltä oikeen mitään tullut puoli kuuden aikaan aamulla. Loikosin sohvalla reilun vartin verran, mutta päätin nousta, kun pihalta kuului auton ääni. Nousin jossain määrin kankeasti ylös ja kävelin eteiseen, vetäen puoliunessa takin päälleni ja päästin ovelle hössöttämään tulleet koirat ulos. Wienna ja Iines juoksivat minut melkein kumoon. Moikkasin Markusta, joka nousi juuri autostaan ja jonka jaloissa pyöri parin sekunnin päästä koiralauma. Kuulin Markuksen käskevän koiria talon ovelle asti, kutsuen ne sitten pois kiusaamasta tallityöntekijää. Koirat alkoivatkin tehdä tarpeitaan pitkin pihaa, minun nyrpistellessäni nokkaani – nuokin pitäisi taas siivota, viimeistään ensi vuonna kun Mila keksisi taas talkoilla … Laitoin koirat Midasta lukuunottamatta häkkeihinsä riehumaan, käskien Midaksen sivulleni ja lähdin kävelemään tallia kohden, jonne Markus oli mennyt laittamaan aamupöperöitä hevosille.
”Haluutko Petra antaa yksityisille ruuat, jos mä hoidan tän tuntsareiden puolen?” Markus kysyi, kun pääsin rehulaan asti, sekoitellen kaurojen sekaan ties mitä lisiä. Suostuin hoitamaan yksityisten puolen, kun kuitenkin omani ruokkisin ja siitä syntyisi vain hirveä hulabaloo jos ruokkisin vain kaksi kahdestatoista asukkaasta. Aloin laittaa yksäreille niiden ruokia, katsoen omistajan ohjeet pienestä elämää nähneestä vihkosesta – olin aika varma, että olin alun perin kirjoittanut samaiseen vihkoon Hukkiksen ensimmäiset ruokintaohjeet? Olin paljon hitaampi laittamaan ruokia kuin Markus, mutta sain pian kaikki ruoat valmiiksi ja aloin kantaa niitä hevosille järjestyksessä. Midas seurasi minua häntä heiluen talliin, nuuskien pesukarsinan lattiaa minun suunnatessani lähimpänä olevalle ensimmäiselle karsinalle. Salli könysi karsinan pohjalta ylös kun saavuin nuoren tamman karsinalle ja hörisi minulle, mutten jäänyt paijailemaan suloista tammaa, koska koko muu talli alkoi hermostua, kun pöperöitä ei ollut vielä ilmestynyt kauralaareihin. Likka ja Elli meinasivat lähes syödä käteni, kun yritin tunkea neideille ruokia. Hukkis taas ei keskittynyt ruokaansa, vaan enemmän etuhiuksieni hamuamiseen, kun tungin orin aamuruokia kauralaariin. Taputtelin orin kaulaa, jatkaen sitten kierrostani. Saatuani Fellallekin ruoat, kurkkasin tuntiponien puolelle, jossa Markus ruokki viimeisiä tuntsareita.
”Mä sain noi ruokittua, ni meen nyt takas sisälle. Tuun joskus tunnin päästä viemään noi mun jätkät pihalle!” huikkasin miehelle, kiitäen sitten kylmän pihan läpi talolle, jossa Julia oli jo noussut ja luki aamulehteä kahvikupin kanssa. Jessekin ilmestyi samassa keittiöön, kun sain ulkovaatteeni pois ja annoin suukon Julialle, Jessen naljaillessa meille jotain, mistä en jaksanut välittää. Siirryin turvonneen lettutaikinan pariin, paistaen kasan lettuja tarjolle. Inna ja Juusokin onnistuivat nousemaan lettujen tuoksun houkuttelemana ja saapuivat keittiöön, jossa minä, Julia ja Jesse olimme kasanneet lautasillemme kasan lettuja.
”Sinä! Yrität ostaa Milan suosion! Mielistelijä! Petturi!” Inna syytteli minulle, vaikka naiselle tuntuivat letut maistuvan ihan niin kuin muillekin …
”Tolla vauhdilla ku jatkat ni ei Mila saa mun lahjontalettuja!” ilmoitin Innalle, syy naurussa.
”Pitäiskö se Mila herättää syömään sen lahjontaletut?” Jesse puuttui keskusteluun ja nousi sitten herättelemään Milaa meidän muiden hihitellessämme. Jesse jäikin reissulleen, koska ehdimme koko konkkaronkka siirtyä vetämään vaatteita päälle ja Juuso ja Julia ilmoittivat käyvänsä kotonaan hakemassa kisavaatteet ja Jessekin lähti töihin hetken kuluttua. Mila nousi vihdoin ja viimein reilun vartin päästä ja oli normaaliin tapaansa aivan pihalla kaikesta seuraavan tunnin. Lähdin Midas perässäni jälleen ulos. Markus vei juuri Ritaa pihalle, kun kävelin tallille päin. Jätin Midaksen tarhaansa kiusaamaan muita ja menin sitten talliin, jossa otin ensin Tuuven karsinastaan ja talutin sen pihalle omaan tarhaansa. Tuuve steppaili paikoillaan ja esitti niin hienoa oritta tammojen edessä, mutta sain orin vaalean persiin raahattua tarhaansa. Palasin sitten hakemaan Hukkiksen, joka mateli perässäni tarhoille, selvästi inhoten hieman kosteaa ilmaa. Taputtelin Hukkiksen kaulaa kun ori löntysteli tarhaansa. Päästyään aitojen sisälle ori kuitenkin sai vähän potkua ja alkoi ravailla ympäriinsä tarhassa. Katselin mustaa oritta hymyillen, puoliksi nojaten aitaan. Kävelin takaisin tallille päin, ottaen mukaani kottikärryt ja talikon. Aloin viskellä Hukkiksen ja Tuuven kakkoja kärryihin, samalla hoilottaen Halseyta vahvasti nuotin vierestä.
Vanhalla tottumuksella kakat tuli laitettua nopeasti kärryihin ja laitettuani Tuuvelle vähän lisää puruja suuntasin takaisin sisälle, linnoittuen omaan huoneeseeni katsomaan puolella korvalla Faking It-sarjaa, selaillen samalla hevosten myynti-ilmoituksia ja laitellen erilaisille foorumeille viestejä, kikatellen typerille kissavideoille. Olihan tämäkin ajanvietettä …
Kisat alkoivat vasta viiden aikoihin, mutta pohdiskelin, miten saisin sekä Hukkiksen että Tuuven verkattua – Tuuve olisi tässäkin tapauksessa vaikeampi, koska orilta pitäisi ottaa ensin luulot pois. Hukkis oli jo tottunut kisakonkari ja oli välillä mennyt hyvinkin vähillä lämmittelyillä kisaamaan… Samassa keksin: Misak! Kaivoin heti puhelimen taskustani ja istahdin huoneeni sängylle. Laitoin Misakille viestin ja sain vastauksen hetkessä.
Petra 08:43 ”Moi! Ootko tulossa tänään kattoo noita tallin mestaruuskisoja? Hukkis pitäis lämmitellä ainakin maasta käsin ja voisin tarvita apuja
”
Misak 08:45 ”En mä aikonu, mut tuun tietenki! Mihin aikaan tuun?”
Petra 08:45 ”Jees, mahtavaa, kiitti! Ne kisat alkaa viideltä, että jos koitat olla jossain kolmen ja neljän välillä täällä?”
Misak 08:49 ”Joo, mulla loppuu koulu kahen aikaan, voin tulla siitä suoraan, käyn vaa kaupasta hakee jotai syötävää välis”
Petra 08:52 ”Tuu suoraan tänne, mä oon kotona ni tuut talolle ni saat jotai syötävää”
Misak 09:00 ”Okei
”
Suljin puhelimeni ja jäin makaamaan sängylleni selälleni, tuijottaen kattoon. Hevosten päiväheinienkin jakoon oli vielä pari tuntia aikaa, puhumattakaan kisoista. Nukkuakaan en uskaltanut. Nousin sängystä ja aloin siivoilla huonettani vähän, vieden likapyykit pyykkikoriin ja pedaten sängyn. Pinosin Julian vaatteet omaan vaatekaappiini, koska blondi ne kuitenkin sieltä osaisi ottaa. Löysin puoliksi syödyn karkkipussin ja kauan kateissa olleen hupparini (ex-Erkin hupparin). En saanut siivoamallakaan kulutettua tarpeeksi aikaa, joten koitin keksiä itselleni jotakin muuta tehtävää. Talossa olijat varmasti arvostaisivat ruokaa, mutta toisaalta sen voisi tehdä vasta niin, että Misak saisi ruokaa tullessaan. Hmmhmm. Suuntasin alakertaan, käyden pikaisesti suihkussa, joskin pesten myös hiukseni. Föönäsin hiukseni kuiviksi, mietiskellen samalla, miten saisin pitkiksi kasvaneet kutrini hyvin kypärän alle. Taiteilin hyvän aikaa letitettyä nutturaa ja vedin sitten vanhat kolitsit ja vaaleanharmaan pitkähihaisen päälleni, suunnaten jälleen ulos. Kello oli ehtinyt jo yhteentoista ja työvuoroonsa saapunut Eljas olikin juuri pussittamassa heiniä valmiiksi. Yllätin punapään rehulassa, tarjoutuen viemään heinät hevosille hänen pussittaessaan niitä. Myös Inna ja Mila raahautuivat avuksi taukohuoneesta, Milan jäädessä Eljaksen kanssa pussittamaan ja minun ja Innan viedessä heiniä tarhoille.
Neljän voimin hevoset oli ruokittu ennätysnopeudella ja aikaa jäi jälleen vähän turhankin paljon. Loikoilimme koko nelikko taukohuoneessa, Eljaksen ja Innan hörppiessä hiljaisena kahvejaan ja Milan tutkiessa netin ihmeellistä maailmaa.
”Kai sitä jotain pitäis tehdäkki” Mila puuskahti, sulkien koneen ja kääntyen meitä päin.
”No neiti on hyvä ja kertoo mitä tehdään? Ja mä en ainakaan siivoo” Inna ilmoitti, ilkikurinen pilke silmässään.
”Nooo… Maneesi pitää käydä kattomassa valmiiksi kisoja varten ja kattoa, että kaikki kamat on tallella ja paikallaan ku kisaajat tulee tänne kiireessä ja paniikissa eikä löydä jotain pölyharjaa” Mila ehdotti.
”Selkis! Mä voin kattoa sen satulahuoneen, ni mee sä Inna kattoo se maneesi vaikka?” ehdotin Innalle kulmat koholla.
”Mä voin mennä Innan kanssa. Mut kato, et siel on tosiaan satulat ja suitst paikoillaan ja kurkkaa vähä, et hoitopakeissa on harjat, koukut ja muut semmoset paikoillaan” Mila puhui vetäessään takkia päälleen. Eljas livahti tallin puolelle ja Inna ja Mila hävisivät ulos maneesia kohden. Suuntasin siis itse askeleeni satulahuoneeseen, jossa aloin laittaa suitsia paikoilleen. Muuten kaikki tuntui olevan paikoillaan, joskin niiden hevosten ja ponien, joilla ei hoitajia ollut, suitset ja satulat olivat välillä ristissä ja vähän siellä täällä, kun taas hoitajallisten hevosten kamat olivat tip-top kunnossa paikoillaan ja suorastaan säihkyvinä tätä ja huomista päivää varten.
Aloin laittaa hevosten harjapakkeja järjestykseen, joutuen hetken etsimään Eetun hävinnyttä harjaa, joka löytyi lopulta koiran kuolaisena loimen alta. Pari muutakin tavaraa harjapakeista oli omilla teillään tallin käytävillä tai jonkun muun harjapakeissa, mutta pian olin saanut tavarat järjestykseen ja siistinkin samassa mylläkässä koko satulahuoneen.
Kellon näyttäessä vähän vaille yhtä suuntasin talolle, jossa etsin käsiini viikolla ostamani tarjouskanankoivet, alkaen valmistella koipia laitettavaksi uuniin. Laskeskelin, että kanat olisivat valmiita aika pitkälti niin, että Misak pääsisi syömään ja ruoka ehtisi ”laskeutua” ennen kuin nousisimme hevosten selkiin kisaamaan – tai no, toivottavasti Innalla ei laskisi, että päihittäisin kämppikseni! Ei vais. Sain kanat ja riisit uuniin pikapuoliin ja jäin odottaman niiden valmistumista. Juliakin pääsi Vaahterapolkuun asti kymmentä vaille kaksi, kisavaatteet valmiina ja siistinä ja huoliteltuna kouluratsastajana – saisi nähdä, olisiko Tuju yhtä siisti ja hillitty. Toivotin Julian tervetulleeksi muutamalla suukolla ennen kuin jatkoin ruoan vahtaamista. Munakello tikitti ja kertoi, että minulla olisi aikaa vielä 25 minuuttia, joten istahdin Julian kanssa sohvalle. Telkkarista tuli jokin luontodokumentti, mutta enpä minä sitä kauheasti ehtinyt katsomaan…
Ovelta kuului varovainen koputus, jolloin suorastaan hyppäsin ylös
Julian päältä sohvalta ja Julian korjaillessa paitaansa paremmin avasin oven hymyillen Misakille, joka seisoi jossain määrin epävarman näköisenä laukku olallaan oven takana.
”Moi! Tuu vaan sisään! Tein kanankoipii riisillä, toivottavasti kelpaa. Saat syyä meiän kanssa iha kunnolla” pölötin Misakin ottaessa kenkiä pois jaloistaan ja ripustaessa takkia. Hukkiksen hoitaja heitti laukkunsa lattialle ja seurasi minua keittiöön. Julia moikkasi Misakia sohvalta. Misak istuutui pöydän viereen kysellessäni joisiko poika jotain, munakello pirahti ja ilmoitti kanojen olevan valmiita. Huusin Julian syömään ja otin kanat uunista, nostaen ne pöytään ja asettaen lautaset, mukit ja aterimet kaksikon eteen ja kattaen vielä itselleni.
Mussutimme kanaa ja riisiä, jutellen päivän kisoista ja odotuksistamme, kun Inna ja Mila pääsivät sisälle ja alkoivat heti hotkia ruokaa. Misak, minä ja Julia olimme kuitenkin jo lopettelemassa ja vaihdettuani vaatteeni äkkiä omassa huoneessani mustiin ratsastushousuihin ja valkoiseen kisapaitaani, jonka päälle laitoin vielä tummansinisen kisatakkini. Todettuani näyttäväni tarpeeksi edustavalta menin alakertaan, jossa Misak ja Julia odottelivatkin jo minua, vedin vielä tallikenkäni jalkaan ja otin ratsastussaappaani mukaan ja suuntasin talleille kaksikko perässäni. Julia erkani joukosta hakemaan Tujua sisälle ja jäimme kahdestaan Misakin kanssa.
”Aattelin et jos kävelyttäisit ja juoksisit Hukkiksen kanssa vaikka tässä pihalla sillä aikaa ku mä liikutan Tuuvea. Kuitenki ku nyt tänne tulee niin paljon hermoheikkoja hoitajia ni voi olla sullekki kivempi päästä ekaa kertaa silleen ettei Hukkiski ois iha hermona” esittelin ideaani Misakille. Poika suostuikin, tähän nyökytellen, hento hymy kareillen huulillaan. Kävelimme sisälle talliin, hakien riimunnarut hevosia varten. Ketjuriimunarun kilahdellessa Misakin kädessä poika jatkoi matkaansa kohti Hukkiksen tarhaa minun jäädessä Tuuven tarhalle. Pujottauduin Tuuven tarhaan, jossa Tuuve oli sen näköisenä, ettei sitä voinut vähääkään kiinnostaa, mitä tein tai miksi sen tein, kunhan se ei joutuisi töihin – voi tietäisitpä Tuuve vaan! Jouduin muutaman juoksuspurtin hippasille Tuuven kanssa, kunnes ori tuntui tajuavan, että pääsisi nopeammin tuulesta ja viimasta pois, jos antaisi kiinni ja ori laskikin päänsä ja vielä kerran koitettuaan, lähtisinkö hippasille, antoi ottaa kiinni, jolloin lähdin taluttamaan oritta kohti tallia. Näin tallin oven sulkeutuvan Misakin ja Hukkiksen perässä, jolloin lähdin kävelemään nopeammin, Tuuven hölkätessä vieressäni ja hirnahdellessa viereisten tarhojen tammoille. Ori korskahteli avatessani ovea ja olin tyytyväinen, kun näin käytävän olevan tyhjän ja Hukkiksen kurkkiessa omasta karsinastaan.
Misak ilmestyi satulahuoneesta Tuuven ehjä harjapakki kainalossaan ja käsivarsillaan Hukkiksen rikki mennyt harjapakki. Kiitin ahkeraa hoitajaa ja nappasin pölyharjan, jolla aloin sukia Tuuven karvaa.
Hiljaisuudessa hoidimme hevosia, minun jutellessani välillä rauhoittavasti Tuuvelle, etenkin puhdistaessani suokin kavioita. Hukkis hörähteli välillä ja olin kuulevinani, että Misak puhui Hukkikselle, kenties kuiskaten, koska en saanut hiljaisista sanoista selvää.
”Miten mä laitan tän harjan?” kuului yht’äkkiä Misakin ääni Hukkiksen karsinasta, jolloin nostin katseeni Tuuven harjan nypläämisestä.
”Tee joku letti, mikä vaan itestä tuntuu kivalta. Voit kans jättää auki, jos haluut” ilmoitin, tajuten sitten, että minun pitäisi alkaa laittaa Tuuven harjaa valmiiksi, jolloin kurkottelin orin harjapakista kasan kumilenksuja. Olin juuri aloittamassa verkon tekemistä, kun Rosa talutti Vallea ja Rosanna heti perässä Elliä talliin. Otin Tuuvesta paremman otteen, mutta onnekseni Rosa ja Rosanna veivät kisaratsunsa omiin karsinoihinsa aivan oven viereen. Paneuduin jälleen Tuuven harjan verkolle laittamiseen, pyöritellen ketterästi sormissani orin hopeisia jouhia. Verkko oli kohtuullisessa ajassa valmis ja Misak näytti juuri viimeistelevän Hukkiksen harjaan taiteilemaansa yhtenäistä lettiä.
”Mä haen näille kisakamat, kato ettei toi Tuuve riko paikkoja” huikkasin hoitajalle, häviten vastausta odottamatta satulahuoneeseen, jossa kaappasin Hukkiksen kanget ja koulupenkin valkoisine huopineen telineestä ja vein ne Misakille, neuvoen laittamaan orille vain suitset ja laittamaan satulan orin selkään vasta kun lähtisin edellisestä luokasta Tuuven kanssa. Misak nyökytteli minulle, jonka jälkeen suuntasin jälleen satulahuoneeseen hakemaan Tuuvelle englantilaisia suitsia ja koulupenkkiä. Tuuve sai tyytyä tummanvihreään huopaan.
Nostin satulan Tuuven selkään ja sain orille suitsetkin pujotettua päähän helposti käyttäen hyväksi talliin tulevien ihmisten ja hevosten hämmennystä. Kisoihin oli enää alle tunti aikaa, joten hoitajia ja yksärinomistajia alkoi tulvia talliin, jolloin pujottauduin Tuuven kanssa ulos tallista tilaa viemästä. Kehotin Misakia jättämään Hukkiksen karsinaansa ja poika seurailikin minua pihalle.
”Mä haluun käydä sitten kattomassa ton Julian luokan, se on ihan ekassaja mä ja Tuuve ollaan kolmannessa luokassa. Eli jos millään kykenet, ni voisit sen Julian suorituksen ajan vahtia tätä kun sidon sen tonne hoitopuomiin kiinni, sopiiko? Sen jälkeen ku mä otan Tuuven taas kaitsintaani, voit hakea Hukkiksen ja kävelyttää sitä” neuvoin Misakia, joka nyökytteli hitaasti, selvästi pistäen hommansa johonkin sisäiseen muistilistaan.
Ensimmäisen luokan alku lähestyi ja lähestyi ja kävelytettyäni Tuuvea jo hetkisen ja käskettyäni Misakin katsomaan, että se kulki hyvin ja puhtaasti maasta käsin, vein orin hoitopuomille, sitoen sen riimunnarulla kiinni puomiin, jättäen Misakin passiin vahtimaan oritta pimenevässä illassa.
Singahdin maneesiin katselemaan, kun Eenaroosa lopetteli juuri rataansa HeC-luokassa – tyttö olikin ensimmäinen ja seuraavana olisi Julia. Minua alkoi itseänikin jännittää tytön puolesta, mutta huomasin sen olevan turhaa, kun Julia hallitsi Tujun aivan uskomattoman hyvin ja sai sen kulkemaan ratsun tavoin – entisestä ravurin urasta ei ollut melkein hajuakaan! Virnistelin iloisesti Julialle, kun blondi poistui suorituksestaan rennossa käynnissä. Väistin Lunaa, joka meni suorittamaan rataa seuraavana ja pääsin jälleen raikkaaseen syysiltaan vetämään henkeä ennen omaa luokkaani. Misak näyttikin näppäilevän puhelintaan ja katseli Tuuvea puolella takakorvalla, orin mutustellessa kuivaa, syksyn palelluttamaa heinää.
Kiitin Misakia Tuuven vahtimisesta ja Misakin kysyttyä raporttia, miten Julialla meni, hehkutin blondia hetken ennen kuin nousin Tuuven selkään, ohjastaen orin sitten kohti kenttää, huikaten Misakille, että hakisi Hukkiksen vähitellen lämmittelemään.
Misak suuntasikin kohti tallia ja käänsin Tuuven kokonaan kohti kenttää, painaen pohkeeni pehmeästi orin kylkiin, jolloin suokki lähti tepastelemaan kohti kenttää korvat höröllä. Kentällä pyöri HeB-luokan osallistujia sekä Inna Nekun sekä Sini Ritan selässä. Ratsastin melko ahtaalle kentälle muiden jatkoksi, kävellen paljon voltteja tehden ja venytellen Tuuvea. Ori tuntui herkältä, mutta turhankin menevältä. HeB-osallistujat hävisivät vähitellen maneesiin, tullen sieltä lopulta yksi kerrallaan ulos, toisen iloisempina ja toiset myrtyneinä. Kukaan ei kuitenkaan vaikuttanut oikeasti pahoittaneen mieltään. Olin HeA-luokassa toinen ja kun Rosanna lähti menemään maneesia kohti, kuljeskelin sinne tytön perässä itsekin, jääden katsomon lähelle odottamaan omaa vuoroani.
Tuuve steppaili rauhattomasti ja pureskeli kuolaintaan, nostellen päätään. Lopulta Rosanna lopetti kerrassaan upean esityksensä. Vatsaani kouraisi, kun Rosanna käveli ulos maneesista käskemään minun jälkeeni olevan Innan sinne ja itse ratsastin tieltä pois kohti maneesiin rajattua aluetta. Vedin syvään henkeä ja otin Tuuven ohjia paremmalle tuntumalle, lähtien sitten suorittamaan rataa, ravaten kootussa ravissa maneesin keskelle, pysähtyen ja tervehtien tuomaristoa. Tervehdykseni loppu jäi kesken kun Tuuve lähti jo lönkyttelemänä eteenpäin, mutta sain orin kulun korjattua koottuun raviin ja käänsin orin sulavasti oikealle, seuraten silmilläni, minne minun pitäisi seuraavaksi mennä. Pysähdyin A:n kohdalla ja kun yritin nostaa ravin pysähdyksestä, Tuuve olisi vain laukannut, mutta sain orin rauhoitettua raviin, alkaen avo- ja sulkutaivutukset. Kentän keskellä pääsin peruuttelemaan, joka meni kerrankin varsin hyvin ja hopeaharjainen Tuuve otti reippaasti viisi askelta taakse ennen kuin suorastaan hypähti kauniiseen raviin, joka yritti jatkuvasti nousta laukalle. Tunsin Tuuven alkavan vetää ohjista, mutta itsepintaisesti siirsin orin oikeassa kohtaa käyntiin.
Takaosakäännökset menivät suorastaan perseelleen, mutta kun tuli viimein laukan vuoro, Tuuve hypähti komeaan, näyttävään laukkaan, esitellen parhaita puoliaan. Käynnin kautta laukan vaihdettuani laukan vauhti nousi vielä lisää ja meni turhankin nopeaksi, mutta lopulta sain orin hillittyä ja suokki teki puoliympyrät nätisti, jonka jälkeen sainkin jo laskea menevän laukan raviin ja lopulta radan lopussa pysähdyksiin. Pysähdys venyi hieman turhankin paljon, mutta lopulta Tuuve seisoi paikallaan, hieman rauhattomana, minun tehdessä lopputervehdyksen ja ratsastaessa ulos maneesista, toivottaen Innalle onnea ja huudellessa Sinin maneesiin odottamaan, että pääsisi Innan jälkeen viimeisenä näyttämään taitojaan.
Misak odotti heti maneesin ulkopuolella pöristelevän Hukkiksen kanssa, jolle olikin jo nostanut koulupenkin selkään. Misakin vieressä seisoi Eljas, joka otti välittömästi minun ulostauduttuani maneesista Tuuvesta kiinni ja käveli sen kanssa muutaman askeleen sivulle, kun Misak punttasi minut järkyttävän kokoisen suokkipullan selkään. Taputin Hukkista pari kertaa, kiittäen Misakia ja Eljasta, jonka Misak oli kuulemma pyytänyt auttamaan Tuuven kanssa, koska oli orin kanssa ennenkin toiminut.
Hukkis tuntui Tuuven jälkeen jämäkältä ja varmalta seistessään siinä. Tein superpikaisen verryttelyn Hukkiksen kanssa kentällä, ravaillen muutaman pitkän sivun ja suuren voltin ja ottaen muutaman laukannoston ja vaihtoja. Juuri ennen kuin menin maneesiin Rebekan - joka oli ensimmäinen - perässä, koitin vielä harjoitukseksi kaksi avotaivutusta ja yhden sulkutaivutuksen, jottei Hukkis joutuisi ihan kylmiltään niitä suorittamaan.
Rebekka aloitteli juuri suoritustaan Rinon kanssa. Katselin ratsukon menoa, samalla kävellen Hukkiksen kanssa odotusalueella, kerraten rataa mielessäni. Hätkähdin ajatuksistani vasta kun Rebekka teki juuri lopputervehdystään ja taputti Rinoa kaulalle, kävellen sitten rennosti, tyytyväisen näköisenä pois. Keräsin itseluottamukseni jostakin ja taputin Hukkista, nostaen sitten pehmeästi kootun ravin. Hukkis oli varsinainen kisakonkari ja aisti mitä ilmeisimmin kisojen jännittyneisyyden ja haki itseään muotoon, käyttäen takapäätään heti alun ravissa. Musta suomenhevonen pysähtyi kauniisti kentän keskelle ja nostin käteni tervehdykseen jo toista kertaa päivän aikana.
Ensimmäinen avotaivutus meni varsin hienosti ja ori pyöristi näyttävästi kaulaansa voltilla. Seuraavan sulkutaivutuksen aloittaminen meni hieman myöhään ja sekosin hetkeksi radan kulusta, mutta sain itseni ja Hukkiksen kerättyä ja puoliympyrällä olin jo täysin "koossa" ja hallittu, kuten Hukkiksekin, vaikka orin ravi olikin aika hirveää - ulospäin se kyllä näytti ihan hyvältä, mutta itse odotin vain, koska saisin laskea ravin käyntiin. Pysäytin Hukkiksen turhankin terävästi, mutta ori otti reipaasti vaaditut peruutusaskeleet, jonka jälkeen jouduin jälleen istumaan orin aina vain suuremmassa ravissa. Tällä kertaa avotaivutus ei mennyt ihan nappiin, mutta siitä huolimatta kokosin mustaa suokkia voltilla. Sulkutaivutus meni onneksi tällä kertaa lähestulkoon täydellisyyttä hipoen ja siitä intoa saaden annoin Hukkiksen kiriä lisää vauhtia ja ravin ilmavuutta ennen käyntiin siirtymistä. Siirsin orin pehmeästi käyntiin, jatkaen pehmeällä kädellä seuraavaan osaan, hieman painetta lisäten täyskäännökseen. Hukkis hieman kovasuisempana yksilönä ei olisi aluksi ottanut täyskäännöksen apuja millään vastaan, mutta sain tahtoni läpi ja ori teki tyydyttävän täyskäännöksen.
Lisätyn käynnin jälkeen pääsin viimein osaan, jota olin eniten odottanut: laukkaan! Olin hionut koko syksyn Hukkiksen laukkaa ja aloin olla siihen mielettömän tyytyväinen, joten itsevarmana annoin Hukkikselle laukka-avut, joiden myötä suokki nosti pehmeästi vasemman laukan, jota aloin koota paremmaksi ennen volttia. Voltin jälkeinen sulkutaivutus laukassa jännitti minua hieman, mutta huomasin selviytyväni siitä ilman mielettömiä ongelmia, kehuen hiljaa Hukkista ennen laukanvaihtoa. Oikealle menevä sulkutaivutus laukassa meni hieman huonommin kuin vasen, mutta shown piti jatkua! Ohjelman loppu alkoi häämöttää ja vatsaani kiristi yksi viimeisistä osista: kolme erillistä laukanvaihtoa, joiden välillä piti olla vähintään kolme koottua askelta laukkaa ja ties mitä tilpehööriä. Pääsin kuitenkin kyseisen osion ainakin läpi, kenties jopa melko hyvin, jos omaan fiilikseen oli luottaminen. Laukanvaihdon jälkeen tiesin radan lopun olevn aivan lähellä, ja otin Hukkiksesta viimeisetkin upeat laukat esille ja kun pääsin viimein G:hen, sekä minä että Hukkis olimme hikisiä, mutta tyytyväisiä. Taputin ja kehuin Hukkista hymy huulillani, ratsastaen sitten maneesista ulos, antaen Rosannalle tilaa. Misak tuli heti perässäni maneesista ja hyvin onnistuneen kouluohjelman hurmiossa halasin Hukkista hetken ennen kuin hyppäsin alas, Misakin virnistellessä ja pidellessä Hukkista kiinni.
"Te olitte ihan mielettömiä!" Misak kehui, jolloin kiitin poikaa, taputellen vielä Hukkista kaulalle. Ei Hukkis ehkä sittenkään ihan vielä(kään) makkaratehtaalle menisi...
Enää kisattavana oli VaA-luokka, jonka ajan kävelytin Misakin kanssa Hukkista. Kun viimeinen VaA-kilpailija meni maneesiin, jätin Hukkiksen Misakin huoleksi ja riensin hakemaan Tuuven tallista. Koska palkintojenjako olisi luokkien etenemisjärjestyksessä, minun pitäisi kampeutua ensin Tuuven selkään. Pihalla hyppäsin Tuuven selkään, hieman ähkien kun väsyneet jalkani oivat sitä mieltä, etteivät millään jaksaisi nostaa minua selkään asti, mutta lopulta olin steppailevan Tuuven selässä.
"Palkintojenjako alkaa!" Mila huikkasi maneesista, jolloin pihalla pyörineet HeC-kilpailijat suuntasivat maneesiin. Näytin Julialle peukkuja ja vähän ajan päästä HeC-luokan kilpailijat tulivat eriväriset ruusukkeet ratsujensa suitsissa. Julia hymyili kuin Hangon keksi ja halasi Tujua, heilutellen ilmassa suitsista irrottamaansa toisen sijoituksen ruusuketta. Luokan voitti Luna, jolle huikkasin onnittelut ennen kuin tyttö hävisi talliin. Misak jäi kauempana suustaan kiinni Sesilian kanssa, joka kuitenkin lähti hetken kuluttua kohti maneesia, kun oli HeB-kilpailijoiden vuoro kuulla menestyksestään. Suurimman koululuokan palkintojenjaossa menikin hetki kauemmin, mutta lopulta Sesilia tuli ilosta hihkuen ulos, perässään Rebekka ja Sandy ja muut luokan osallistujat. Tallin mestaruuskisoissa oli selvästi se hyvä puoli, ettei kukaan tuntunut oikeasti pahoittavan mieltään ja kaikki tuntuivat olevan iloisia muiden voitoista.
HeA-palkintojenjako alkoi, jolloin ratsastin Tuuve etunokassa, perässäni Rosanna sekä Inna. Sinikin suorastaan juoksi Ritan kanssa meidät kiinni - tyttö oli jo purkanut ratsunsa, joten juoksi tamman vierellä palkintojenjakoon ja saikin Ritan riimuun toisen sijan palkinnon. Minulle ja Tuuvelle napsahti kolmas sija, Rosannalle ensimmäinen ja Innalle neljäs. Onnittelin kilpakumppaneitani, hieman naljaillen leikilläni Innalle, jonka jälkeen meidän käskettiin poistua maneesista sijoittumisjärjestyksen mukaisesti. Heti maneesista päästyäni kävelin Tuuven kanssa hieman sivummalle ja laskeuduin selästä, lähestulkoon juosten orin kanssa talliin, jossa laiton orin äkkiä karsinaan, juosten sitten pihalle. Näin Rosannan häviävän Ellin kanssa maneesiin Rebekan perässä ja otin muutaman raviaskeleen Hukkiksen kanssa ehtiäkseni palkintojenjakoon. Misak piteli minulle ovea auki, kun kaarsin Hukkiksen Ellin ja Rinon vierelle odottamaan palkintoja. Olin hihkaista ääneen ilosta, kun Hukkiksen suitsiin kiinnitettiin ensimmäisen sijan ruusuke. Kuten Tuuvenkin kanssa, meidät käskettiin pihalle sijoittumisjärjestyksessä. Rebekka asettui Hukkiksen taakse ja lähdin kävelemään ovesta ulos. Misak näytti pakahtuvan hoitohevosensa menestyksestä ja tulikin taputtelemaan Hukkiksen kaulaa minun laskeutuessani mustan orin selästä tömähdyksen saattelemana.
Misak aikoi antaa minulle Hukkiksen ohjat, mutta tarjosin, josko hoitaja haluaisi itse taluttaa hoitohevosensa talliin.
"Ootko sä tulossa huomennakin? Huomenna Hukkis on ennen Tuuvea ja mun pitää verkata se hyvin, koska ei se muute pääse yhenkään esteen yli... Mut uskoisin, et lisäkädet on aina avuksi!" höpöttelin, kun suuntasimme talliin. Misak vei Hukkiksen karsinaansa ja kävin noutamassa oreille muutaman omenan syötäväksi. Musta ori lompsaisi omena alta aikayksikön minun naureskellessani orille, jonka jälkeen vein pari omenaa myös mustasukkaiselle, pörisevälle Tuuvelle. Pujahdin hopeaharjaisen orin karsinaan, ottaen orilta satulan pois. Kuulin Misakin juttelevan omiaan Hukkiksen kanssa, kun pujotin suitset pois Tuuven selästä. Tuuve ei ollut tullut pahempaan hikeen kouluohjelman aikana, joten päätin olla pesemättä hopeaharjaista, mutta Hukkis sen sijaan... Jätin Tuuven karsinaansa ja suuntasin viereiselle karsinalle. Misak nosti juuri satulaa Hukkiksen selästä, kun itse aloin kurkotella suitsia orin päästä oven yli. Pian Hukkis oli "nakuna" ja pujautin orin päähän turkoosin riimun.
"Pestään tästä enimmät hiet pois ja laitetaan joku fleece päälle, ni saa jäädä tästä suoraan sisälle oottelemaan iltasapuskoja" ohjasin Misakia.
"Oota, mä haen molemille sienet, ni ihan vaa pyyhkästää vähä" huikkasin, lähtien sitten hakemaan hektisestä tallista kahta sientä ja lämmintä ämpärillistä vettä. Hetken etsittyäni sainkin lainata Innan sientä ja löysin lopulta myös Hukkiksen oman sienen. Hain ämpäriin lämmintä vettä ja laskin veden karsinan pohjalle. Misak sai toisen sienen käteensä ja kastoi sienen puhtaaseen veteen, puristaen enimmät vedet pois ja alkoi sitten pyyhkiä pehmein, pyörivin liikkein Hukkiksen karvaa minun näytettyäni esimerkkiä - ei sillä, eiköhän poika olisi itsekin osannut hevosen pestä... No jaa.
Aloin availla Hukkiksen lettiä Misakin hakiessa tummansininen fleeceloimi, jonka poika pidempänä laittoi Hukkiksen päälle. Hukkiksen harja jäi päistä näteille laineille kun koko letti oli auki, joten harjasin muutaman kerran orin harjaa ennen kuin siirryin Tuuven kimppuun. Misak huikkasi joutuvansa lähtemään nyt ja kiittelin Misakia avusta, toivottaen tervetulleeksi huomennakin, jonka jälkeen paneuduin Tuuven harjan aukomiseen, johon menikin "hieman" kauemmin.
Saatuani molempien suokkipullien iltaruuat laitettua, listen muutaman omenan ja vähän ylimääräistä orien annoksiin lähdin matelemaan kohti taloa, moikaten matkalla muutamaa tallilaista, toivotellen onnitteluja ja puiden hevosten menestystä.
Sisälle päästyäni jäin makoilemaan sohvalle, odotellen, että olisi aika ruokkia hevoset, jotta pääsisin pian nukkumaan lämpimän peiton alle.
Kellon lyödessä yhdeksän illalla heräsin puhelimeni piipitykseen, jonka olin asettanut siltä varalta, että nukahtaisin - jonka olinkin tehnyt. Hieman säikähtäneenä vailla tajua, mikä maa, mikä valuutta, nousin sohvalta ja lähdin puolinukuksissa eteiseen, vetäen vain ensimmäiset eteen osuvat kengät jalkaan ja suuntasin sitten hyisen tuulen riepotellessa talliin, jossa kippasin Hukkikselle ja Tuuvelle poikien iltamössöt, kiitellen vielä molempia. Kuorin Hukkiksen loimestaan ja pääsin viimeinkin talolle ja tällä kertaa nukkumaan koko yön yli.
31.10.Kisoista väsyneenä onnistuin nukkumaan koko yön heräilemättä, mutta heräsin kuitenkin aamuvarhaisella, kun talo oli vielä pimeä. Sipsutin alakertaan ja laitoin kahvit keittymään samalla kun hiippailin Milan ja Jessen huoneiden ohi ja menin suihkuun pesemään eilisen hiet pois. Astetta freshimpänä vedin päälleni jälleen mustat ratsastushousut, vaihtaen paitani eilistä rennompaan mustaan lyhythihaiseen kisapaitaan, jonka päälle ajattelin laittaa vihreän fleecen päästessäni ulos. Koirat vetivät vielä sikeitä olkkarissa, lukuun ottamatta Launoa ja Iinestä, jotka olivat varmaan Innan huoneessa. Naya sen sijaan seuraili minua varjon lailla päästyäni ulos suihkusta ja heitinkin pikkuiselle kissalle jääkaapista pätkän nakkia samalla kun etsin itselleni jotakin syötävää.
Päädyin lopulta vetämään huiviini muroja ja kupillisen teetä. Aamupalani aikana seuraani ehtivät liittyä myös Jesse ja Inna ja olin näkevinäni Milan murjottua zombia muistuttavan siluetin raahautuvan kohti suihkua. Kello alkoi lähennellä kuutta, joten kippasin astiani lavuaariin huuhdottavaksi ja suuntasin ulos. Koiratkin innostuivat oven käydessä ja päästin rakkilauman ulos aamutarpeilleen. Koirien riehuttua hetken laitoin koko konkkaronkan tarhaan, etteivät karvakuonot häiritsisi kisoja ja suuntasin talliin, jossa Stina laittoi hevosille juuri aamukauroja valmiiksi. Moikattuani naista laitoin Tuuven ja Hukkiksen annokset valmiiksi, odotellen sitten, että Stina saisi hommansa valmiiksi ja voisin auttaa naista ruokien jakamisessa. Räväkkä nainen jutteli minulle niitä näitä, kysellen kisamenestyksestä Hukkiksen ja Tuuven kanssa ja tarinoiden jotakin omasta aamustaan, joka ei mitä ilmeisimmin ollut mennyt ihan putkeen.
Veimme Stinan kanssa ruuat hevosille, jaellen enemmän tai vähemmän hätäisille kaviokkaille niiden aamuannokset. Sujautin Hukkikselle ja Tuuvelle jälleen muutaman ylimääräisen omenan, taputellen unista Tuuvea, joka oli kerrankin leppoisa - puolinukuksissa ja mistään mitään tajuamatta, mutta leppoisa kuitenkin!
Odottelin Hukkiksen ja Tuuven syömistä, jotta saisin oriit edes muutamaksi tunniksi pihalle ja saisin siivottua niiden karsinat.
Hukkis tuli valmiiksi ennen, joten otin mustan suokin mukaani ja lähdin taluttamaan suokkia tarhalleen. Muita hevosia ei pihalla vielä ollutkaan. Palatessani talliin Tuuvekin oli tullut valmiiksi, joten sain suoraan otettua hopeaharjaisen mukaani ja vietyä sen toiseen oritarhaan - olin minä aika paha kun varasin molemmat Vaahterapolun oripaikat!
Palasin yksityisten puolelle ja hain käytävälle kottikärryt, alkaen latoa shaissea niihin oikein urakalla. Miten Tuuve olikin voinut saada niin paljon ties mitä aikaiseksi, kun ei se ollut ollut karsinassaan eilen kuin yön yli ja muutaman hassun tunteroisen?! Sain kuitenkin hyvällä tahdilla karsinat siisteiksi ja olinkin valmis hieman yli seitsemän, jonka jälkeen Stina tuli vaatimaan minulta tallin parasta talikkoa (ainoa, jossa oli katkennut vain yksi piikki ja kyseisellä talikolla oli ihan selkeästi hyvä karma!), jonka luovutettuani Stinalle pääsin takaisin sisälle. Sisällä Milakin oli jo päässyt aamupalapöytään asti ja nuokkui siinä tullessani, kun taas Inna oli käpertynyt Juuson kainaloon sohvalle katsomaan lauantaiaamun sekalaisia ohjelmia: tällä hetkellä kaksikko näytti jumittavan jossain eläinvideopätkissä. Kapusin portaat ylös ja aloin huoneessani letittää hiuksiani, jotta ne pysyisivät siististi kypärän alla. Sainkin aikaan melko pitkän letin, jonka jälkeen menin alakertaan Innan ja Juuson seuraksi tappelemaan, katsoisimmeko lastenohjelmia vai ostosteeveetä.
Kello alkoi lähennellä uhkaavasti kahtatoista, kun koko kisaajaporukka lähti kohti tallia - Mila oli vääntäytynyt ulos jo aiemmin. Haarauduimme kaikki omien hevostemme tarhoille ja veimme ne talliin, jossa hoitajia juoksi siellä täällä, joku huusi suojien perään ja joku panikoi mudassa kieriskellyttä poniaan. Parkkeerasin Hukkiksen ja Tuuven omiin karsinoihinsa, alkaen sukia ensin Tuuven vaaleampaa karvaa. Kesken kavioiden puhdistamisen kännykkäni pirahti soimaan, jolloin kohottauduin seisomaan, työnsin Tuuvea hieman sivummalle ja vastasin puhelimeen.
”Moi! Mä oon just siellä, oonko ihan hirveen myöhässä?” kuulin Misakin tutun äänen.
”Joo, tuu vaan, Hukkis on jo karsinassa. Et sä myöhäs oo, kiva jos oot tulossa!”
”Okei, mä oon siel kymmenes minuutis, nähään!”
Suljin puhelimen ja vilkaisin Hukkiksen suuntaan, jonka musta selkä näkyi viereisestä karsinasta, kun ori hamusi lattiaa, kenties etisen jotakin syötäväksi kelpaavaa. Jatkoin Tuuven harjaamista, viimeistellen orin kaviot ja alkaen sitten letittää orin harjaa, jottei se häiritsisi kilpaillessa sekaantumalla ohjiin tai vastaavaa.
Olin juuri hakemassa Tuuven kamoja, kun Misak pöllähti sisälle ja minua moikattuaan meni Hukkiksen karsinalle, pujahtaen heti satulahuoneeseen ja sitten karsinaan, alkaen harjata oritta nopeasti, mutta tehokkaasti. Nostin Tuuven selkään estesatulan ja aloin kiristää vyötä, jolloin Tuuvella tapahtui omituinen lihomisreaktio ja sain ähkiä ja puhkia orin kanssa saadakseni vyön edes ensimmäiseen reikään kiinni. Lopulta sain kuitenkin satulan orin selkään ja aloin tunkea kädessäni lämmennyttä kuolainta orin kitaan. Suoristettuani meksikolaissuitsien remmit ja saatuani ne kiinni vilkaisin Misakin suuntaan: poikaa ei näkynyt missään, mutta Hukkis näytti aika lailla harjatulta. Kumarruin laittamaan Tuuvelle suojia, jossa kestikin melko kauan, koska ori oli päättänyt, että HÄNEN jalkoihinsa ei tuollaisia laiteta. Parin kirosanan jälkeen Tuuve oli kuitenkin valmis ja kun kurkkasin Hukkista päin, Misak nosti juuri hoitsunsa selkään mustaa, nahkaista estesatulaa: suitset ori olikin jo päähänsä saanut. Hitto, Misak olikin nopea toimissaan! Odottelin, että Misak tulisi valmiiksi ja kun talli alkoi tyhjentyä, kävelimme peräkkäin ulos, minun taluttaessa Tuuvea ja Misakin Hukkista.
”Piätkö sitä sen verran, että lämmittelen tän kanssa hetken? Voit kävellä ja ravailla sen kanssa, ni lämmittelen tätä, hyppään sit sen Hukkiksen selekään ja heti ku Hukkiksen luokka on ohi ni otan sen kanssa loppulämmittelyt” selitin samalla kun kampesin itseni Tuuven selkään, johon Misak myöntyi, lähtien kävelemään ristiin rastiin tallipihalla kun itse kävelin kentälle Tuuven selässä.
Tuuve oli jälleen melkoinen formula eikä tahtonut edes pysyä käsissä, joten aloin ravailla melko pian. Kentälle oli pystytetty pieni harjoituseste, jonka otin kolme kertaa laukassa heti kun uskalsin laukata Tuuven kanssa. Ori tuntui onneksi varsin hallittavalta ja aktiiviselta ja vaikka se oli kovapäinen ja itsenäinen, päätin, että koska 40-50 cm luokassa kilpaileva Eenaroosa oli jo kävelemässä maneesiin Sesilia perässään, oli minun pakko alkaa verkata Hukkista. Laskeuduin Tuuven selästä nopeasti, sitoen orin kiinni hoitopuomiin ja hölkkäsin sitten Hukkiksen luo, jota Misak piteli, jutellen jotakin kiireestä.
Hukkis oli alusta alkaen tahmea ja haluton kulkemaan, erityisesti kun yritin saada orin ylittämään pientä 50cm pystyestettä. Hukkis kulki haluttomasti eteenpäin, päätään viskellen, koko sen ajan kun lämmittelin oritta. Laukka pyöri kyllä, mutta oli tahmeaa ja siinä ei ollut samanlaista intoa kuin eilen.
60cm luokan ilmoitettiin alkavan, jolloin Jemina ja Julia, jotka olivat lämmitelleet kanssani kentällä, lähtivät kävelemään maneesiin. Julia kilpaili ensimmäisenä ja pystyin vain ihailemaan blondin menoa, eikä Jeminankaan menossa sanomista ollut – yksi puomi kolahti hieman, mutta sen rinnalla, mikä oma esitykseni oli, kaikki muut olivat täydellisiä. Hukkis harppoi eteenpäin laukassa ja hypyt olivat normaaliakin huonompia: ori pudotti yhden pikkuesteen puomin ja päätti viimeisellä esteellä, ettei vauhtia ollut tarpeeksi ja kielsi. Tiesin pelin olevan jo pelattu, mutta tein suuren voltin ja kohotin Hukkiksen vauhtia, jolloin ori ylitti esteen, hidastaen heti esteen jälkeen vauhtia. Ajanotto pysähtyi ja hieman myrtyneenä kiitin oritta, kun se oli kuitenkin yrittänyt parhaansa – ainakin melkein – sitten kävellen maneesista ulos. Tyrkkäsin Hukkiksen ohjat Misakille laskeuduttuani orin selästä, sitten kipitellen Tuuven luokse. Seitsemännessä luokassa, 80cm luokassa, osallistujia oli enemmän ja minullakin oli aikaa lämmitellä paremmin. Tuuve oli yhä yhtä virkeä ja aktiivinen, kun jatkoin orin lämmittelyä. Otin pitkiä käyntipätkiä, seuraillen samalla, kuka meni ja kuka tuli maneesista. Oma vuoroni oli Rebekan jälkeen, joten Rebekan mennessä maneesiin odottamaan vuoroaan aloin valmistella omaa lähtöä maneesiin ja kun Rebekkaa ennen ollut Sini käveli ulos maneesista tyytyväisen näköisenä, kävelin heti maneesiin Tuuven selässä, katsellen Rebekan suoritusta silmä kovana.
Ratsastin Tuuven kisa-alueelle, silmäillen esteitä vielä kerran läpi ennen kuin aloitin. Tuuven laukka ei meinannut pysyä käsissä ja kolmannen ja neljännen esteen välillä ori ryöstikin hetken, jonka takia neljännelle esteelle lähestyminen oli huono ja puomi kolahti, joskaan ei pudonnut maahan. Sekoitin kesken radan seitsemännen ja kahdeksannen esteen keskenään ja jouduin tekemään ekstrakierroksen, joka söi minulta aikaa, mutta kun rata oli viimein ohitse, oli tyytyväinen, vaikkei kumpikaan suokkipojistani ollut ollut tänään täydessä terässä esteillä. Tai, no, Tuuve oli turhankin terävä käännöksissään ja askeleissaan.
Jäljellä oli enää yksi luokka, 120cm luokka, joten kävelin ulos, vieden Tuuven karsinaansa ja ottaen orilta äkkiä varusteet pois ja juosten vieden ne satulahuoneeseen ennen kuin hengästyneenä olin jälleen pihalla, jossa minua vartova Misak punttasi minut Hukkiksen selkään. Hukkis oli kuitenkin ollut voitokkaampi eilisen ensimmäisen sijan takia, joten jos sijoittuisin, sijoittuisin Hukkiksella. Jännitys kupli vatsassani ja monen muunkin, kun katselin ympärillä pyöriviin ratsukoihin, jota kiertelivät rauhattomasti pihaa, odotellen vuoden tallin mestaruuskisan viimeisiä tuloksia.
Lopultakin Mila huikkasi, että kaikki kilpailleet ratsastajat saisivat tulla viimeisiin palkintojenjakoihin, koko porukka suoraan rynnisti maneesiin, jossa Mila aloitti puheensa heti kun kaikki olivat sisällä. Mila alkoi luetella päivän estekisojen tuloksia, jolloin Stina jakeli ruusukkeita ne saaville. Hukkis ja Tuuve eivät sijoittuneet kumpikaan, mutten ollut siitä harmissani tai yllättynyt, vaan lähinnä harmittelin omaa epävalmiuttani ja kiirettä.
Viimeinkin tuli aika ilmoittaa tallin vuoden 2015 mestari.
”Kolmannelle sijalle sijoittuivat Sini ja Rita pistein 4… Toiselle sijalle Luna sekä Tohveli viidellä piseellä…” Mila kertoi mahdollisimman hitaasti, jännityksen kasvaessa. Taputimme Sinille ja Lunalle, mutta sitten kaikkien huomio kiinnittyi jälleen Milaan.
”Vaahterapolun Vuoden 2015 Mestari on … SESILIA JA SPLASH OF KENO KUUDELLA PISTEELLÄ!” Mila karjui hössötyksemme ja onnittelujemme sekaan. Sesilia näytti lähes purskahtavan itkuun ilosta, mutta keräsi itsensä Milan ojentaessa ”kunniakirjan” ja ruusukkeen tytölle, joka kapsahti nauraen ratsunsa kaulaan.
Purkauduimme maneesista vähitellen, muutama jääden vielä onnittelemaan Sesiliaa.
Purettuani Misakin kanssa Hukkiksen ja Tuuven ja palautettuani pojat tarhaan, ilta alkoi jo hämärtää ja Mila huuteli koko porukkaa talolle valitsemaan ensimmäistä kauhupätkää ja syömään pizzaa, jota hän oli tilannut hetki sitten. Koko talliporukka alkoi valua talolle. Eteinen täyttyi hetken kuluttua kengistä ja olohuone kauhun kiljaisuista ja naurusta, puheensorinasta. Hymyillen vetäydyin keittiöön viimeistelemään halloween-leivoksia, koska kauhupätkät eivät olleet minun – eivätkä Julian, joka oli seuraani liittynyt – mieleen. Juttelimme hiljaa kisapäivästä Julian kanssa muiden kiljahdellessa välillä viereisestä huoneesta.
Yö ehti kulua pitkälle ennen kuin porukat alkoivat lähteä koteihinsa ja osa päätti jäädä nukkumaan taloon sohville, varapatjoille ja kaikkialle, mistä vain löytyi neliömetrikin pehmeää materiaalia. Hipsin Julian kanssa yläkertaan huoneeseeni, yrittäen olla herättämättä osittain nuokkuvia, osittain nukkuvia piemitä hahmoja pitkin lattioita ja sohvia.
Kääriytyessäni lämpimään villatäkkiini Julian kainaloon, hymyilin hieman, kelaillen kaikkia tapahtumia päässäni, tyytyväisenä ja iloisena viimeiseen kahteen päivään. Ei sillä, enpä ehtinyt kauaa miettiä, kun jo nukahdin uupuneena vierelläni nukkuvan blondin hiljaiseen tuhinaan ja jaloissani nukkuvan Nayan kehräykseen ja satunnaisiin kuorsauksen ääniin alakerrasta.
// En muistanut ottaa huomioon muiden kisatarinoita, anteeksi! Tää eroaa näköjään ainakin Sesilian tarinasta, mutta ehkä kestämme sen :DD
Sanoja 6029