3. Eka ratsastus
Tänään lähdin jälleen Jonnan kanssa Vaahterapolkuun. Matka meni nopeasti ja pian saavuimme tutun tallin pihaan. Jonna jäi vielä juttelemaan kyytiasioista äidin kanssa, mutta itse jo ryntäsin Hileen luo - onneksi se ei ollut tunnilla.
- Moi Hile! tervehdin ja astuin karsinaan. Rapustin vuonista hetken, kunnes Jonnakin tuli talliin.
- Ai ratsastetaanko me tänään yhdessä? kysyin ja seurasin Jonnaa, kun tuo meni tarkastelemaan ilmoitustaulua.
- Vaikka, hän vastasi ja lisäsi:
- Mutta meet rauhallisesti ja et riko Hilettä - en halua kuulla kuinka pikku siskoni katkaisi jalan tallin tuntihevoselta, okei?
Nyökkäsin innokkaasti ja katsoin siskoni perään, kun tuo lähti hakemaan Eetua pihatosta - parasta siis alkaa itsekin laittamaan Hilettä.
Valitsin pakista eniten silmää miellyttävät harjat ja vilkaisin Hilettä. Olin jo äsken sitonut sen kiinni, vaikken uskonutkaan sen tekevän minulle ilkeyksiä. Alotin harjauksen kaulalta ja etenin aina lautasille asti. Hile tuntui lähinnä nauttivan hoidostani ja sen silmät melkein menivät kiinni. Nopealla kurkkauksella näin Jonnan jo putsaavan kavioita Eetulta, joten selvitin enää harjan nopeasti piikkisualla ja siirryin sitten itsekin putsaamaan kavioita. Hile katsoi hiukan nyreästi kun enää harjannutkaan sitä, mutta silti tartuin päättäväisenä jalkaan:
- Maisk, nosta. Hyvä tyttö!
Putsasin etukavion putsaaksi ja laskin sitten alas. Taputin vuonista kiitokseksi ja siirryin samanpuolen takakavioon. Oikeastaan kaikki kaviot putsaantuivat kiltisti, koska Hile on niin kiltti. Nappasin tamman suojat ja harjasin pölysualla lian varalta. Sen jälkeen kyykistyin jokaisen jalan kohdalla ja asetin hevosen jalkoihin. Lopuksi taputin hyvästä käytöksestä tammaa ja siirryin hakemaan satulaa.
Kun saavuin karsinalle satulan kanssa, katsoi Hile minua hiukan korvat taaksepäin käännettyinä.
- Äläs nyt. Yritän laittaa sen pehmeästi, maanittelin ja kurottauduin laittamaan satulaa. Kirjaimellisesti kurottauduin. Melkein työnsin satulan kylkeä pitkin selkään, mutta Hile ei sanonut tai reagoinut kovinkaan kummasti. Varsin ylpeänä saavutuksestani taputtelin tammaa kaulalle ja aloin kiristää vyötä. Siitä Hile ei pitänyt, muttei käyttäytynyt ilkeästi. Jonna oli juuri hakenut suitset, joten pistin vauhtia. Hain Hileen suitset ja lämmittelin hetken kuolaimia. Sen jälkeen laitoin päitset kaulalle ja kuolaimet suuhun - kiltillä hevosella vauhdit hoituu näppärästi. Vielä kypärä päähän ja hanskat käteen - menoksi! Tosin raippa minun piti vielä hakea, Jonnan kehoittamana. Sitten matkamme kulkeutui maneesille.
Maneesissa oli myös joku kolmas poni, meidän lisäksemme. Jätin nuo ajatukset unholaan ja talutin Hileen kaartoon Eetun viereen. Laskin jalustimet alas, kiristin vyötä ja ponnistin selkään - tai no, ennen tuota hain jakkaran. Oli mahtavaa olla ensimmäistä kertaa Hileen selässä! Jonna käveli jo tottuneesti Eetun kanssa maneesia ympäri, itse jouduin lyhentämään jalustimia kuudella reiällä.. Sen jälkeen annoin Hileelle pohkeet. Askel oli kieltämättä aikamoisen mateleva Donnan ripeään askellukseen verrattuna.. Jonna oli käskenyt kävellä pitkään, jotta tottuisin Hileeseen. Kävelinkin aika kauan, ehkä vartin ja sinä aikana se kolmas ratsukkokin kerkesi jo lähteä.
- No niin, vihdoin kehtaan neuvoa sua kun ollaan kahdestaan. Vähän vauhtia Hileeseen, etkö sä nää että se huijaa sua? Se on vaan tyytyväinen kun annat sen noin laiskotella, Jonna alkoi ohjeistaa. Totta tosiaan, aika hitaastihan tämä nelijalkainen allani lampsi. Napautin uudelleen pohkeella, mutta mitään ei tapahtunut. Jonna ohjeisti jälleen:
- Sulla on kouluraippa, tee jotain! Sehän pissattaa sua 6-0 ja tekee jatkossakin niin, jos et opettele ratsastamaan sillä reippaampaa käyntiä.
Käytin kouluraippaa ja johan alkoi Hilekin herätä. Itsenäisesti tein ympyröitä molempiin päätyihin, jonka jälkeen päätin kokeilla ravaamista. Päätin heti alussa olla topakka, joten annoin napakat pohkeet ja sain kuin sainkin vuoniksen ravaamaan. Aloin keventää rennosti ravin tahdissa ja tein edelleen ympyröitä. Vaihdoimme suuntaa ja ja jatkoin aika samoilla meiningeillä. Tämän jälkeen Hile sai kävellä vapain ohjin.
- Ollaan ratsastettu nyt 40 minuuttia, joten jos meinaat laukata laukkaa kohta, Jonna ohjeisti. Päätin tarttua tuumasta toimeen ja keräsin ohjat uudelleen tuntumalle.
- Nyt laukkaa, Hile! käskin ja maiskautin perään. Aluksi tamma siirtyi vain raviin, mutta tajusin heti käyttää raippaa niin laukka nousi. Laukkasimme suoraa uraa pitkin, mutta yhteisen rytmin alkaessa löytyä tein niitä tuttuja ja turvallisia pääty-ympyröitä. Ravin kautta vaihdoin kerran suunnankin ja nostin uuden laukan. Tämän jälkeen sai riittää, joten ravasin vielä hetken ja annoin sitten vapaat ohjat. Taputtelin Hilettä iloisena, aika hyvin oli ensimmäiseksi kerraksi mennyt! Lopuksi tulimme Jonnan kanssa yhtä aikaa kaartoon ja laskeuduin alas selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä, jonka jälkeen lähdimme Jonnan kanssa talliin.
Tallissa vein Hileen sen omaan karsinaan. Otin satulan ja suitset pois, pesin kuolaimet ja niputin siististi sekä lopuksi vein ne omille paikoilleen. Otin suojat pois ja harjasin hiekan varalta. Tarkistin myös kaviot ja harjasin pikaisesti läpi, Hile seisoskeli koko ajan vain kiltisti paikoillaan.
- Olit kyllä kiva heppa. Ensi kerralla laitan sinut kyllä heti alkutunnista töihin. Tai ehkä en ratsasta ensi kerralla, jos vaikka irtojuoksuttaisin? Tai vain hoitaisin, pitää katsoa. Jonna saa kyllä ensi kerralla ottaa meistä kuvia, niin voin näyttää kotona miten hieno olet. No, nyt täytyy siivota karsinasi.
Siirsin Hileen käytävälle ja hain talikot ja kottarin. Onneksi Hileellä ei ollut paljoa ulostettaansa karsinassa, joten pääsin suhteellisen helpolla. Äkkiä homma oli hoidettu ja vein kottarit talikkoineen pois. Koska aikaa vielä oli ( Jonna oli jäänyt paapomaan Eetua ), päätin putsata ruoka- ja vesikupin. Hain sienen ja vesisankon ja aloin kuurata. Aikaahan siinä meni, kun teki huolellista työtä. Kun vihdoin olin tyytyväinen lipputulokseen, vein sankon ja sienen pois. Irrotin Hileen käytävältä ja palautin omaan karsinaansa. Räpsin vielä pari puhelinkuvaa tammasta, ennen kuin oli aika hyvästellä Hile.
- Heippa! Nähään ens kerralla! huusin ja menin Jonnan luo ulos odottamaan kyytiämme.