|
Post by Mila on Sept 23, 2012 19:48:16 GMT 2
Sagebrush AnnieFellaConneamara, tamma Ikä: 6v Säkäkorkeus: 148cm Hoitaja: Rosanna (heinäkuu 2013 ->) Hoitajahistoria:Iida (lopetti joulukuussa 2012)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 25, 2012 18:44:14 GMT 2
Voi tätä onnenpäivää[glow=red,2,300][/glow] 27.09.2012 Voi tätä onnenpäivää! Ajattelin, samalla kun istuin bussinpänkillä tylsistyneenä. Ensimmäinen hoitsuni, tekisi mieli hyppiä onnesta! Kuuntelin kuulokkeissani soivaa musiikkia, ja vahtasin maisemisa, jotka vaihtuivat nopeasti. Bussista noustuani, kävelin kylmissäni pitkin katua, samalla kun tuuli heilutteli vaaleita hiuksiani. Tallirakennus tuli näkökenttääni ja kiristin askeleitani. Pian nenäni havaitsi hevosen tuksun ja vedin sitä sisääni. Tallin ovi oli auki. Astuin sisään ja normaaliin tapaani huikkasin 'heit' kaikille niille jotka olivat kuulolla. Vaimeita vastauksiakin sain! Katselin nimikylttejä samalla, kun kävelin pitkin käytävää. Sitten kaatseeni vangitsi ruunikko tamma, Fella. Se oli niin sanottua 'rakkautta ensi silmäyksellä'. -Heeei Fella! Sanoin rauhallisella äänellä ja annoin tamman haistella sitä, tosin niin minä ajattelin! Fella tosin ei näyttänyt olevan samaa mieltä minun kanssa ja painoi korvat niskaa vasten ja esitti minulle kellertävän sävyisen hammasrivistön! -Fella! Toruin sitä. Siirryin oven viereen ja avasin sen. Katselin sitä hetken aikaa tyytyväisenä ennen kuin hipsin varovasti sen viereen, varoen sitä ettei se yrittäisi puraista minua. Menin sen etujalkojen kohdalle ja liu'utin kättäni kohti Fellan päätä, jotta voisin estää sitä jos se yrittäisi puraista minua. Nappasin Fellan riimusta ja vedin sitä ovea kohti, jonka toiselta puolelta nappasin riimunnarun käteeni ja kiinnitin tamman riimuun. Päästin sen varran löysää narusta, jotta pääsisimme molemmat ulos karsinasta käytävälle. Etsin katseellani paikan johon kiinnittää Fella ja lähdin sitä kohti. Kiinnitin tamman kiinni molemmilta puolilta ja hain harjat. Otin ensimmäisenä pehmeän harjan, aioin harjata koko ponin. Harjasin ponia pitkillä vedoilla ja huomasin sen nauttivan siitä! Laitoin harjan laatikkoon takaisin ja otin sitten pölyharjan, jolla pystyisin saamaan pintapölyn pois. Kun olin mennyt silläkin harjalla molemmat puolet läpi, päätin kokeilla miten Fella käyttäytyisi kavioita putsatessa. Siiryin sen etujalkojen kohdalle selkä päätä kohti, liu'utin kättäni pitkin jalkaa alaspäin, kavion kohdalla nojasin vähän ponia kohti ja nostin kavion. Jee onnistuin, ehdin juuri ajatella ennen kuin tunsin kaksi kovaa hammasrivistöä takamuksessani. -AIIJJ! Parkaisin ja hyppäsin pystyyn. -Hyi Fella, ei saa! Toruin vähän tammaa, mutta en voinut olla sille kauaa vihainen. Kun katsoin sen kauniin ruskeisiin silmiin...Silitin tamman kaulaa ja totesin itselleni, että tästä tulisi hauskaa, joskin se ei ole kovin hauskaa joutua maistetuksi, mutta silti! Kun olin putsannut kaviot otin pari kuvaa Fellasta kännykälläni ja vein sen takaisin sen karsinaan. Käästin Fellan narusta irti ja "uhka rohkeana" otin tamman kaulasta kiinni ja halasin, sitä kuiskaten samalla, kuinka onnelinen olin saadessani sen hoitsukseni! ^^ Sori vähän lyhytja kökkö, ekaks tarinaks!.... ^^ Fella ja minä (kuva otettu silloin kun Fella malttoi nostaa korvat pystyyn :PP ) Perspektiivi on huono ja mö näytän isolta täs kuvas... mutta toivottavasti muuten ihan OK.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 28, 2012 14:24:10 GMT 2
[glow=red,2,300] Ihan normaali onnistunut talli päivä[/glow] 28.09.2012-Ääh…vielä viisi minuuttia, kuiskasin vieressä istuvalle Maijulle. -Niimpä, jos ”Kiduttaja” jaksaa pitää meitä niin kauaa, Maiju virnisti, jonka jälkeen tirskuimme ja saimme opettajan vihaisen katseen yllemme. Hiljenimme. Kellojen soitua nousimme kaikki luokassa istuvat kidutettavat ylös ja kiirehdimme ulos ovesta nopeasti. Lähdin laskeutumaan rappusia alaspäin, josta sitten jatkoin ulos bussipysäkille. Kävelin pysäkkiä kohti raahaten perässäni talllikamppeitani ja sain samalla pikkusen kummaksuvia katseita samalla pysäkillä seisovilta lissu-pissiksiltä. Päätin olla keskittymästä niihin ja seisoin vain paikoillani ajatellen söpöjä poikia… Vihdoin bussi tuli ja astuin ensimmäisten joukossa sisään. Istuuduin ensimmäiselle vapaalle paikalle nostaen tallikamppeeni viereeni penkille. Kaivoin reppuni uumenista kuulokkeeni ja tyrkkäsin niiden pään kännykkääni. Valitsin jonkun kappaleen ja rentouduin samalla ulos ikkunasta katsoen. Tänään oli ollut rankka päivä koulussa…Jos vain vähän lepuuttaisin silmiäni…vähän vaan… -Hei voiko tähän istua?! Kysyi vierelleni tullut poika. -Ämm…öö… Juu voi...,sanoin nolona ja siirsin tavarani penkiltä lattialle ja poika istui viereeni. -Joel! Sanoi poika ja katsoi minua pitkään. -Ööö.. Iida, sanoin taas hetken ’öööteltyäni’ ja yritin jotain hymyin tapaista. -Ratsastaksä? -Juu ratsastan, vastasin samalla odottaen mollausta hevosista, kuinka ratsastus on muka ruoalla leikkimistä. -Juu kiva, mä oon kokeillu, mutta se oli liian vaikeaa mulle, pysyn mielummin jalkapallon vieressä maassa…, Joel vastasi ja yllätyin vastauksesta, joka oli saanut pojan punastumaan. -Oj! Mun pysäkki voiksä painaa tota nappia? Kysyin ja Joel nousi painamaan samalla, kun minä nousin ylös, otin tavarani ja lähdin ovea kohti. -Kiitos ja heippa!, huikkasin vielä Joelille ja hyppäsin pois bussista. Avasin tallin oven ja astun sisään hevosten tuoksun täyttämään rakennukseen. -Hejj! Huikkasin. Ja sain samanlaisen vastauksen, joltain joka oli tallissa. Kävelin Fellan karsinalle, mutta tamma ei ollut siellä. Se on varmasti ulkona päätin, nappasin riimunnarun käteeni ja lähdin takaisin ulos. Kävelin tarhoja kohti, katsellen samalla tarhoissa olevia hevosia. Kunnes tulin Fellan tarhalle, jossa tamma yksin seisoskeli. -Fella hoi! Huikkasin tammalle ja se katsoi minua uteliaana. Avasin portin ja astelin tarhaan riimunnaru selän taakse piilotettuna. Kävelin sitä kohti varmana, vaikka tuntui kuin sen korvat olisivat laskeneet koko ajan lähemmäs niskaa. Kun olin sen kohdalla se nosti pikkuisen päätänsä ylöspäin ja mulkoili minua kuin olisin ollut pahempikin ”k-pää”. Nostin käteni kiinnitin narun siihen ja silitin tamman pehmeää kaulaa. -Ootsä kyllä kaunis tamma, sanoin sille ja nojauduin halaamaan sitä. Irtauduin Fellasta ja lähdin taluttamaan sitä. Se käveli nätisti koko matkan tallille vierelläni. Tallin sisälle päästyämme vien tamman sen omaan karsinaan ja solmin kiinni, koska suunnitelmissani olisi nyt harjausta. Otin kumisuan harjalaatikosta, jonka olin tuonut karsinan ulkopuolelle. Fella oli selvästi pyörinyt mudassa, koska se oli ihan mutainen. Tein kumisualla pyörivää liikettä, jolla on helppo saada kuivunutta likaa pois. Huomasin tamman nauttivan, mutta oli silti vähän varovainen. Sen jälkeen tein pehmeällä harjalla vielä viimeistelyn, jonka jälkeen otin vielä kaviot. Ne oli helpompi ottaaa nyt, kuin viimeksi. Olin todella tyytyväinen Fellaan, ehkäpä se pian oppii pitämään minusta♥... ^^ talutellen Fellaa tarhalta päin...toivottavasti kelpaa ?? Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 30, 2012 11:40:40 GMT 2
Jag är nöjd om dig♥ 30.09.2012 Nyt kyllä tuntui uitetulta koiralta! Olin tulossa bussilla tallille kun sitten kaatosade yllätti minut, juuri kun olin astunut bussista ulos. Raahauduin märkänä tallitupaan jossa rupesin riisumaan päällimmäiset vaateet pois, jotta kuivuisin nopeammin.
- Jaahas tällä ollaan tekemässä? Tallitupaan ilmestynyt poika kysyi pilkettä silmäkulmassa. - Mitä? En mä mitään. sade yllätti mut…sanoin ja punastuin. - Haha joo, joo kyll mä tajusin, Markus sanoi ja virnisti ja jäi katselemaan jotain lehtiä, joita oli pöydällä.
Laitoin märät vaatteet kuivumaan, onneksi ratsastushousut ei olleet niin märät, joten pystyin pitämään ne päällä. Lähdin tallillepäin. Näköjään hevoset olitiin otettu sisään, koska satoi. Menin Fellan karsinan ovelle ja tapasin ovelle käntyneen takapuolen. -Fella hej! Huikkasin sille ja huomasin, että tamma käänsi päätään minua kohti ja sitten kääntyi kokonaan, tuli ovelle katsomaan, jos minulla olisi herkkuja. -Voi ku sä oot sulone, ei mulla oon sulle mitää herkkuja…Lepertelin sille ja rapsutin sen korvia. -Mitä jos mä en nytten laita sua kiinni? Mutta lupaat olla nätisti, kuiskasin Fellalle ja se puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni. Astuin kunnolla karsinaan ja nappasin itselleni samalla kumisuan. Fella oli näköjään ihan kunnolla piahtaroinut, sillä se oli ihan kurassa ja sen lisäksi vielä märkä. -Tästä tulee kunnon urakka tammaseni… Aloitin kunnon harjauksen ja tamma seisoi kiltisti koko sen urakan, vaihdoin harjan pehmeään harjaan ja harjasin silläkin sen läpi. Katsoin tulostani tyytyväisenä. Fella käyttäytyi tosi hienosti koko kavioiden putsaus session. -Mitäs sanoisit tammaseni, jos me kokeiltaisiin mennä jalkojen pesulle. Tiesin että Fella kammoksui vesiboxia, mutta minulla olisi sisua yrittää päästä sen kanssa sinne.
Otin tamman ulos karsinasta ja lähdin taluttamaan sitä kohti pesuboxia. Kun se osui tamman silmään, se jäykistyi, korvat höristelivät sitä kohti ja sitten teki täys pysähdyksen eikä meinannut liikkua. Kävelin pariaskelta Fellan luota eteenpäin, ja käänsin sille selän. Odottelin ja odottelin. Pian riimunnaru löystyi ja kuulin pari askelta, kuinka se tuli minua kohti. Sitten lähdin kävelemään ja Fella seurasi minua taas pariaskelta. Kunnes se pysähtyi taas! Tein saman tempun ja menin itse sen eteen ja taas odottelin, jotta se tulisi taas eteenpäin. Ja hetken odoteltuani se käveli taas viereeni. Päätin, että kävelisimme pesuboxin ohi niin monta kertaa kunnes Fella kävelisi sen ohi ongelmitta. Joten kun olimme sen boxin kohdalla, kävelimme vain sen ohi ja jatkoimme vähän eteenpäin kunnes käänsin ponin ja lähdimme takaisin vesaria kohti. Taas se käveli hetken matkaa vierelläni, ennen kuin pysähtyi ja kurkisteli pää korkealla pesuboxia kohti. Kävelin sen eteen ja jäin odottamaan. Pian se seurasi minua. Vesarin kohdalla käänsin sen sinne päin, mutta tamma pysähtyi, käänsin sille selkäni ja jäin odottamaan kunnes se tulisi perässäni sinne sisälle.
Enkä voinut uskoa, Fella tuli perässäni sinne hetken odoteltuaan jos sieltä tulisi joku kammotus. Olin todella ylpeä hoidokistani! Taputtelin tammaa ja halasin sitä pitkään, mutta päätin että paras palkinto olisi jättää se sen omaan karsinaan, joten hetken kun tamma oli saanut haistella sitä paikkaa lähdin viemään sitä takaisin sen omaan karsinaan.
Katselin tammaa hetken ennenkuin lähdin tallitupaa kohti. Otin tavarani ja lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Mila on Oct 4, 2012 2:00:36 GMT 2
Pitäisikköhän minun tässä nolostua.. Omistaja vetänyt lonkkaa sängyn pohjalla ja sinä olet käynyt näin useasti hoitamassa. *Hyi häpeä Mila!* Hyvin on teillä Fellan kanssa alkanut, hienoa! Ja kiva kun olet piirtänytkin noin ahkerasti! Odotan innolla lisää tarinoitasi!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 5, 2012 14:39:31 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 10, 2012 10:57:48 GMT 2
Den Första ridningenTänään olisi vapaa liikutuksen aika ja päätin kokeilla millaista olisi Fellan selässä kiikkua, ajattelin. Tallin pihalla kiiruhdin nopeasti Fellan karsinan ovelle ja kurkkasin sisään. Siellä se makoili silmät suljettuina. Päästin odottaa, jotta se saisi nukuttua, jonka jälkeen harjaisin sen. Lähdin tallitupaa päin ja ei mikään ihme niin siellä istuskeli hoitajia. -Hei! Huikkasin niille ja istuin ensimmäiselle vapaalle penkille. -Moi vastasi kaikki takaisin. -Eksä ookkin Fellan hoitaja? Kysyi tyttö, jolla on pitkät, mustat hiukset. -Oon Juu! Vastasin hymyillen. -Mmm…Kiva! Mä oon Marien ja hoidan Lunaa, sanoi tyttö reippaasti hymyillen. –Nonniin kaikki tehdään rinki jossa kerrotte nimenne ja hoitsunne, jotta Fellan hoitaja pääsisi mukaan, sanoi tyttö reippaasti. -Eveliina, mutta kutsukaa vaan Eveksi ja hoidan Nappia, sanoi lyhyehkö tyttö. Nyökkäsin. -Oon Linda ja hoidan tuulia, sanoi tyttö, jolla on punaruskeat hiukset. Nyökkäsin taas. Ja niin me mentiin rinki ympäri. …- Mä oon Iida ja niinkuin tiedätte, hoidan Fellaa, sanoin hymyillen ja muut vastasivat hymyyni. Olin tyytyväinen, sain nyt tietää aika monen tytön nimen! -Tuleeko joku mun kaa nyt talliin, menisin katsomaan jos Fella on herännyt? Kysyin. Ja pari tyttöä nousi ylös ja kävelivät perässäni talliin. Kävelin Fellan karsinan eteen ja tamma oli herännyt. -Mitä pikku Fella, lepertelin sille samalla astuen karsinaan. Ojensin käteni, jotta tamma voisi haistella sitä. Astuin tamman viereen ja halasin sitä pitkään, kuiskaten samalla: ”Lupaat sitten olla nätisti Fella, kun mä ratsastan sulla?”. Tamma vastasi minulle puhaltamalla pitkään, lämmintä ilmaa kädelleni, ja hymyilin. Aloin selvittää Fellan harjaa sormillani, sieltä löytyin monia takkuja. Kun olin selvittänyt harjan, otin piikkisuan ja aloin vedellä sillä pitkiä vetoja, muta lähti vähitellen pois. Sen jälkeen otin pehmeänharjan ja harjasin koko hevosen. Pian kaikki muta oli poissa ja Fella näytti puhtaalta. Olisi pitänyt ottaa semmonen ’Before-after’-kuva, ajattelin. Kurkkasin ulos karsinasta, ketään ei ollut käytävällä, joten vein Fellan sinne. Laiton sen kiinni ja lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Takasin tullessani Fella seisoi takastaan lepuuttaen ja silmät vähän väliä meni kiinni. -Taidat olla väsynyt? Kysyin siltä ja rapsutin sen säkää ennen kun nostin satulan varovasti sään päälle, josta liu’utin sen oikealle paikalle. Menin toiselle puolella ja varmistin, että satulahuopa oli suorassa toiselta puoleltakin ja laskin satulavyön alas. Siirryin takaisin vasemmalle puolelle ja aloin kiristää vähitellen vyötä. Se onnistui hyvin, samoin suitsien laitto. Olin hakenut myös omat varusteeni viereeni, kypärän, raipan ja hanskat, joten laitoin ne nyt päälle. Kun olin saannut nekin päälle, irrotin Fellan, ja lähdin taluttamaan sitä ulos tallista. -Mä meen maneesiin, huikkasin vielä Marienille, joka hääräili Lunan kanssa karsinassa. -Oke! Sain vastauksen. Talutin Fellan maneesiin, jossa pysäytin sen keskihalkaisijalle. Laskin jalustimet alas, kiristin satulavyön ja nousin ylös. Satulasta käsin kiristin vielä satulavyötä, jonka jälkeen pyysin tamman eteenpäin. Se asteli letkein askelin löysillä ohjilla. Pyysin ulkopohkeella tammaa siirtymään pois uralta ja Fella siirtyi, mutta hetken päästä, se taas oli uralla. Siirsin sen taas sisälle päin. Kun olimme kiertäneet uran sisä puolella pari kierrosta, vaihdoin suuntaa. Kävelimme vielä oikeaan kierrokseen pari kertaa, ennen kuin keräsin ohjat. Käänsin tamman heti lyhyen sivun lopusta loivalle kaarelle, jossa yritin saada sen asettumaan. Tamma oli vielä alku kankea eikä juuri asettunut. Kaaren lopussa suoristin tamman. Teimme saman toisellekin puolelle ja sielä se alkoi jo asettumaan paremmin. Taputin tammaa kaulalle ja napautin kevyesti pohkeilla sen kylkiin, ja sain sen siirtymään pehmeeseen raviin. Kevensin ulkojalan ollessa edessä. Käänsin Fellan lyhyen sivun lopusta kolmikaariselle uralle ja istun harjoitusraviin. Tein huolellisesti käännökset ja suoristin tamman heti kulma jälkeen. Vaihdoimme suunnan ja tein saman toiseen suuntaan, mutta otin aina keskihalkaisijan kohdalla käyntiin kävelimme kootussa käynnissä pari askelta ennen kuin nostin raviin takaisin. Huomasin, että joku oli tullut maneesin katsomoon, mutta en antanut sen häiritä minua ja jatkoin ratsastusta. Teimme vielä joka koulukirjaimen kohdalle suunnilleen 10-metrin voltin, jossa asetin tammaa sisälle päin. Otin takaisin käyntiin annoin pitkän ohjan ja päästin omat jalkani jalustimista ja annoin Fellan kävellä omaan tahtiinsa. -Hyvinhän teillä meni tämä ensimmäinen ratsastus, sanoi maneesissa istuva nainen, tajusin hetken päästä, että se oli Mila! -Mm..Juu menihän se ihan kivasti, vastain ujosti. Mila katseli, lopun ja odotti kunnes pysäytin tamman. Parin kierroksen jälkeen käänsin tamman keskihalkaisijalle ja nousin alas satulasta. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä. Vedin ohjat tamman pään yli ja lähdin kävelemään eteenpäin Fellan seuratessa minua ja Milan kävellessä vieressäni. Tallissa vein sen suoraan omaan karsinaan, jossa otin sen varusteet pois. Harjasin tamman, ennen kuin laiton tammalle fleesin päälle ja hyvästelin sen. Olin tyytyväinen itseeni ja tietysti Fellaan♥Ja okei se olisi todella kiva!Kiva että tutustuit muihinkin tallilaisiin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 14, 2012 13:13:50 GMT 2
^^ Fellalle tuli 'HaliPula' ) Eipä ollut tarina inspistä, joten piirsin kuvan
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 15, 2012 10:27:07 GMT 2
Pitkä talli päivä ja mä aion elää sen...Tuuli heilutteli hiuksiani, kun pyöräilin alamäkeen. Tänään olin päättänyt pyöräillä tallille, koska nyt ei satanut ja ilma näytti muutenkin hyvältä. Koska minulla oli vielä tämä päivä syyslomaa, niin päätin olla tallilla koko päivän. Vaahterapolku näkyi jo, joten kiristin vauhtia. Tallille päästyäni oli Fella jo näköjään syönyt aamuheinät. -Heissan Fella… Sanoin sille. Ja se katsoi minua sen ihanilla suklaa silmillä. Astuin karsinaan ja laitoin riimunnarun kiinni, juuri laittamaani riimuun ja lähdin taluttamaan Fellaa ulos. Se nuuskutteli pää korkealla ilmaa ja nosteli jalkojaan korkealle. -Prrrr…henkäisin syvään ja toivoin Fellan rentoutuvan. Mutta ei se rentoutunut, tuuli puhalsi kylmästi ja sai Fellan reagoimaan siihen; pärskähtämällä, ja heilauttamalla päätän niin että naru melkein lähti käsistäni! Se puski päälleni ja astui jalalleni kiihdyksissään. -Fella! Torun sitä ja kirosin hiljaa itselleni, sillä Fella oli astunut ihan kunnolla varpailleni. Päätin jatkaa matkaa kohti tarhoja, ja tamma hyppeli vierelläni tuulen heilutellessa sen harjaa, samalla varoen vesilätäkköjä. Pian olimme Fellan tarhan edessä, päästin tamman irti ja se lähti pukkilaukkaa kohti tarhan takaosaa. Kiiruhdin kohti tallia. Otin mukaani talikon ja kottikärryt, jotka kuljetin Fellan karsinalle. Työnsin oven auki ja vedin kärryjä karsinan ovelle. Aloitin lannanluonnin. Fellalla oli selvästi ollut kova hätä, hymyilin sillä karsinassa oli paljon lantaa. Nostin lantaa talikkoon, ravistelin ylimääräisen purun ja heitin lannat kottikärryyn, joka jo parin talikollisen jälkeen oli jo puolessa välissä, mutta karsinassa oli sen verraan lantaa, että kottikärry täytyisi tyhjätä pariin kertaan. Kärry oli täynnä ja lähdin lantalaan viemään niitä, kaadoin lannat kasaan ja lähdin takaisin työmaata kohti. Pian, karsina oli puhdas ja vein työvälineet sinne mistä olin hakenutkin ne. Katsoin puhelimestani kelloa, se näytti 11.45. Lähdin tallitupaa kohti, ja laitoin mikroon mukaan ottamani nuudelit. Syötyäni nuudelit lähdin talliin, josta nappasin narun mukaan ja lähdin tarhoille. -Fella! Huusin sille ja se kohotti päätään ja lähti ravaamaan minua kohti, hymyilin, mutta hymy ei kestänyt kauaa, sillä olin melkein kosketuksissa tammaan niin se kääntyi ja lähti juoksemaan takaisin sinne mistä se tuli. -Arghhh!! Raivoisin. Ja lähdin Fellan perään. Taas kun olin lähellä sitä se pinkaisi pakoon. -Hittojen hitto! Kirosin ja lähdin kiitäen sen perään. Kun olimme kiertäneet tarhan pari kertaa, minulle riitti! Lähdin tarhan portille, ja -ei voi olla totta- tunsin lämpimän hengityksen olallani. Käännyin varovasti ja kiinnitin narun Fellan riimuun. -Fella sinä senkin ärsyttävä poni, sanoin sille lempeästi ja silitin sitä. Otin suan ja harjasin sillä Fellan. Harjattuani sen pari kertaa läpi, otin kaviokoukun ja puhdistin tamman kaviot. Se pukkasi lempeästi minua kun otin vasemman puolen etukaviota. Hymyilin. Kun olin valmis lähdin hakemaan suitsia, liinaa ja juoksutusraippaa, sillä päätin juoksuttaa Fellaa, ennen alkeistuntia. Suitsin Fellan ja kiinnitin liinan kuolain renkaaseen. Menimme maneesiin, joka oli tyhjä. siellä päästin narua ja pyysin Fellaa eteenpäin. Sitä oltiin selvästi juoksutettu ennenkin, sillä se tajusi että sen piti kiertää minua. -Maisk! Maisk! Ja Fella otti ravia. Katselin sen joustavaa, ja pyörivää ravia. Se ravasi minua ympäri kiltisti. -Prrr…henkäisin ja Fella laski käyntiin. Kävin vaihtamassa liinan puolta ja pyysin tammaa kävelemään toiseen suuntaan. Sillekin puolelle pyysin sen ravaamaan. -Maisk! ja raipan heilautus niin Fella laukkasi. Sen harja hulmusi ja laukka oli kauniin pehmeän näköinen. -Prrrrr…Fella otti ensin raviin ja sitten sen kautta käyntiin. -Hiiieenoo tamma!! Kehuin sitä ja kävelin sen luokse. Avasin ohjat solmulta, ja päätinettä kokeilisin vähän mennä ilmansatulaa. Irrotin liinan ja juoksutus raipan ja laskun ne maahan. Ponnistin ja pääsin, kuin pääsinkin Fellan pyöreään selkään. Otin ohjat käteeni ja pyysin puristamalla pohkeita tamman eteenpäin. Se lähti keinuvaan käyntiin. En voinut vastustaa kiusausta vaan pyysin tamman raviin. Sen pehmeästi töyssyttävä ravi, oli mukava istua. -Prrr…puhalsin ulos ja Fella laski käyntiin annoin sille pitkän ohjan ja kävelimme vielä kierroksen ennen kuin pysäytin sen keskihalkaisijalle. Ja tulin alas. Otin toiseen käteeni liinan ja raipan ja lähdin taluttamaan tammaa kohti tallia. Pian talliin alkoi tulla pieniä, melkein ilosta hyppeleviä nuoria, jotka olivat tulossa alkeistunnille. Autoin jotain Liisa nimistä punatukkaista tyttöä satuloimaan Fellan ja talutin tammaa myös sillä tunnilla. Ouh fail......! Vasta nyt kun katselin tarkemmin Vaahterapolun sivuja huomasin, ettei Fellaa tarhatakkaan vissiin enää yksin... ja sit se tarhaan vienti niin se oltais perjaattees oltu tarhattu jo ennen kun tulin, ja eihän Fella mennytkään alkeis tunnille....! -.- mutta mutta tarinaa en jaksa kuitenkaa poistaa ja mitää korjauksii tehä joten sori... Kiva tarina Ja edellinen piirros myös! Ei nuo pikkuiset asiavirheet mitään haittaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 20, 2012 15:28:05 GMT 2
^^jaaajaa... Kokeilin paintilla onneani ja ihan hyvin se kait onnistu , vaikka Fella näyttääkin nyt enemmän pikku ponilta.. ...sorry kun en oo ehtiny hoitaa ja että tää hoitaminen menee piirrustuksien puolelle... Kyllä ne piirroksetkin hyväksytään hoitomerkinnöiksi oikein hyvin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 28, 2012 11:00:58 GMT 2
-Fellaa...! Kutsuin ruunikkoa hoitohevostani. Tamma nosti päänsä korkealle ja katseli minua. Fellan kanssa samassa tarhassa oleva Salla-shettis seisoskeli tarhan nurkassa vahtien jokaista liikettäni. Fellan luona silitin tamman kaulaa. Ja laitoin sille riimun päähän. Nykäisin tammaa riimusta merkiksi, että sen tulisi seurata minua. Ja niin tamma sitten lähti köpöttelemään perässäni. ^^ tausta on mitä on, mutta... Sinähän ahkera piirtelijä olet Hyvä juttu!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 3, 2012 11:06:50 GMT 2
Maasto reissuOlin hakenut Fellan tarhasta ja sitonut sen käytävälle, jossa varustaisin sen. Olin saanut palkinnoksi vihreät pintelit ahkerasta hoitamisesta, joten tänään laittaisin se Fellalle. Harjattuani ponin kyykistyin sen vierelle alas ja aloin pintelöidä ponin jalkoja. Fella oli nätisti koko ajan, joten se oli helppoa. Aloin sitten varustaa ponia. Kun olin laittanut atulan ja suitset talutin tamman ulos tallista ja nousin selkään. Noustuani tamman selkään kiristin vielä satulavyötä ja säädin jalustimet sopiviksi. Pyysin Fellaa eteenpäin ja se lähti kävelemään keinuvin askelin pitkillä ohjilla. Hetken päästä tamma pysähtyi kuin seinään se oli jännittynyt ja katseli maassa olevaa vesilätäkköä. Naputtelin kantapäilläni tamman kylkiä, merkiksi että sen pitäisi lähteä liikkeelle. Kerran sitten potkaisin oikein kunnolla ja.... Fella teki mahtavan ison loikan lätäkön yli. En ollut valmis hyppyyn ja minulta lähti jalat jalustimista. Lätäkön toisella puolella Fella rauhoittaui ja minä sain jalustimet takaisin. Pyysin tamman eteenpäin ja loppu matka sujui sitten ihan hyvin. Sori kun Fellan koko muuttuu joka kuvassa... Sinähän olet ahkerana piirrellyt. Kiva juttu!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 23, 2012 18:04:44 GMT 2
HM 11 kai..? ;P
Oli perjantai ja koulu oli juuri loppunut. Koulussani ei ollut kaappeja, joten kaikki tavarat piti kantaa mukana. Ja minä olin sitten joutunut raahaamaan mukana ratsastuskassiani, josta löytyi kypärä, liivi, ratsastuskengät ja ratsastushousut.
Istuin bussissa masentuneena (tai no masentuneena ja masentuneena..) päivä oli ollut raskas ja minua väsytti, mutta ajattelin Fellan piristävän minua. Enkä muutenkaan ollut ollut pitkään aikaan tallilla, mikä oli sääli, sillä en ollut nähnyt Fellaa pitkään aikaan. Toivottavasti tamma muistaisi minut…? Painoin stop-nappia ja bussi pysähtyi pysäkille, jossa nousisin pois ja kävelisin lyhyen matkan tallille. Kävelin nopeasti. Tallin oven nykäisin auki ja suljin sen kun olin astunut sisään. Tallissa tuoksui ihanasti hevoselle ja heinälle. Vein tavarani tallitupaan. Päätin hakea Fellan sisälle ennen kuin söisin. Fella olisi alkeistunnilla 18-19 ja kellokin oli vasta niin vähän, että pystyisin ratsastaa Fellaa ennenkö tunti alkaisi. Lähdin takaisin talliin. Nappasin mukaani riimun-narun ja lähdin kohti tamman tarhaa. Tarhan lähelle päästyäni huomasin heti, että Fella ja Salla olivat kaukana syömässä pyöryläpaalista ahnaasti heinää. astelin tammoja kohti varmasti . Molemmat nostivat päänsä ja katsoivat minua ennenkö jatkoivat syömistä. Kävelin Fellan viereen ja nappasin sitä riimusta ja kiinnitin narun siihen. Fellan harjassa oli heinää ja se oli muutenkin likainen. Harjaus urakasta tulisi iso. Fella seurasi nätisti portille asti, jonka jälkeen se hypähteli hieman ja lähti kulkemaan pää pystyssä. Roikuin perässä riimunnaru tiukkana äännellen prr- tä , jotta tamma hidastaisi ja tai edes ymmärtäisi että se oli käsky hidastaa. Mutta ei! Se lähti ravaamaan, eikä minun auttanut muu kuin juosta sen vierellä. Tamma luultavasti ajatteli että en ollut tarpeeksi päättäväinen ja veti meidät ojaan joka reunusti tien viertä. Fella söi jotain ojassa kasvavaa ruohoa, eikä se välittänyt nykimisestäni.
-ARRGH…Fella senkin luupää! toruin tammaa. –Sinä senkin isopäi…! Fella perkl! huusin kun tamma astui jalalleni, eikä minulla ollut muut kuin iki-ihanat ja luotettavat Converset. –Sinä senkin idiootti, aivoton apina! käytin kaikenlaisia ’kiroamis-sanoja’ tammaa kohtaan, vaikken tarkoittanutkaan kaikkia niitä. - Mikäs sinua potuttaa? kysyi, joku ja katsahdin ylöspäin. Ojanpientareella seisoi helluisen näköinen blondi poika. Poikaa hymyilytti. - No siis öö… nolostun sillä epäilin suuresti, että poika oli kuullut kaiken mitä raivosin. – Poni veti ojaan ja astui jalalleni… - Tarvitko apua? poika kysyi ojentaen kättään.
Tartuin siihen.
- Mun nimi on muuten Atte, poika hymyili. - Iida, sanoin. - Hoidatko tota tammaa? - Joo, vastasin, mistäköhän se tiesi, että hoidokkini oli tamma?...
Poika… Atte hymyili ja selitti lähtevänsä. Sanoin hänelle heit ja vedin Fella ylös ojasta ihme kyllä. Niin se seurasi minua ylös. Se oli näköjään saanut terpeekseen ja seurasi loppu matkan kiltisti vierelläni. Päästin tamman sen omaan karsinaan ja lähdin tallitupaan.
Lämmitin itselleni ruoan. Samalla kun pyörittelin nuudeleita haarukkaan selasin jotain hevoslehteä. Ovi kävi. - Hei! tervehti iloisen näköinen tyttö minua, vastasin hänelle. Jatkoin syömistäni ja kun olin valmis lähdin takaisin talliin, Fellan karsinalle, missä ruunikko tamma seisoi rauhallisena. Harjasin tamman molemmat puolet ja ero oli huomattava, otin vielä kaviot, jonka jälkeen olinkin jo valmis. Lähdin tallitupaan ( taas kerran) ja varustin itseni, painoin kypärän päähän, puin ratsastushousut ja ratsastuskengät samalla otin mukaani satulahuoneesta satulan ja suitset. Palasin Fellan karsinalle. Avasin oven ja sain ilkeän tervehdyksen kun tamma painoi korvansa luimuut huomatessaan satulan. En välittänyt tammasta ja nostin satulan ylös. Kiersin toiselle puolelle ja suoristin huovan. Laskin vyön alas ja kiristin sitä tamman pallomahan ympäri. Suitsin Fellan vielä, jonka jälkeen olin valmis. Lähdin taluttamaan Fellaa maneesiin. Tamma seurasi minua ilman kohelluksia, joten olin tyytyväinen siihen.
Ratsastin tammaa heti alkuun reippaasti eteen ja se totteli ihmeen hyvin. Käänsin sen ulkoavuilla voltille ja asetin sitä sisään, tosin Fellan keskittymiskyky joutui koville. Nostin sillä ravin ja ratsastin kulmat kunnolla. Välillä Fellan vauhti hiljeni ja pyysin sitä reippaasti eteen. Käänsin tamman keskiympyrälle ja nostin laukan. Tamma laukkasi pehmeästi harja laukan mukana heiluen. Nautin todella ratsastuksesta. Laskin raviin ja tein loivia kaarteita.
Tamma oli koko loppuajan mukana meiningissä ja se oli oikein mukava ratsastaa silloin. Olin laskenut käyntiin, kun ovi kolahti ja ratsukoita alkoi tulvia sisään. Fella katsoi niitä pää pystyssä valppaana. Pysäytin sen keskihalkaisijalle ja laskeuduin alas. Mila käveli minua kohti. - Sori, mä oon todella pahoillani, kun en tajunnut katsoa kelloon enkä muistanut tätä tuntia ja että Fella olisi nyt sit, siis silleen… selitin nolona. - Joo no ei se haittaa, nainen hymyili. - Mä voin vaikka taluttaa nyt sit? kysyin hymyillen. - Joo hyvä idea, se Fellan ratsastaja ei oo kovinkaan kokenut.
Tyttö tuli minua kohti ja hymyili ujosti, vastasin tämän hymyyn.
Sori jos oli kökkö... :/
|
|
|
Post by Rosanna on Jul 29, 2013 22:36:51 GMT 2
29.7.2013 Rosanna&Sagebrush Annie Mietin varmaankin kymmenennettä kertaa, mitä oikein tekisin. Porukat olivat taas baarissa, ja tulevat ties milloin. Kerkeäisin vielä käymään Vaahterapolussa, tallilla jonka löysin netistä. Talli, jossa olin käynyt hoitamassa ja kouluttamassa parivuotiasta orivarsaa, oli palanut. Onneksi ori oli viety näyttelyihin, joten ei ollut tallissa palon aikana, ja selvisi hengissä. Kaivoin kännykkäni ja etsin äitini numeron. Lähden tallille, älkää ihmetelkö jos en ole kotona kun tulette! - RosannaNousen sängyltäni ja menen kirjoituspöytäni vierelle, avaan ylimmän laatikon, ja siirrän kaikkea, mitä laatikossa on. Tavaroiden alla on huoneeni oven avain. Nappaan avaimen, lompakkoni ja puhelimeni. Kun olen varmistanut ettei huoneeseen jää mitään tärkeää, lukitsen oven. -Ihan vain varmuudeksi, jos porukat sattuu tulemaan kotiin, ja alkaa riehua- Täytän vesipullon, ja lähden. Lukitsen kuitenkin ulko-oven perässäni. Lähden kävelemään kohti tallia, jonne on matkaa sen 20 kilometriä. Kävellessäni kohti tallia, huomaan kuinka poliisit hidastavat kohdallani. - Kuka olet ja minne menossa ? - Rosanna, Vaahterapolkuun, vastaan hiukan tympeästi. - Sukunimi ? - Väliäkö sillä on, porukoilta on lupa, vaikka en vielä täysi-ikäinen olekkaan. Nyt alkoi kyllä jo keittää. En vaan tajua mikä ongelma kaikilla poliiseilla on aina mun kanssa. Kun vihdoin pääsen tallin pihaan, voisin vain kirjaimellisesti kaatua, ja kaataa juomapulloni vedet päähäni. Kävellessäni talliin, Mila ilmaantuu taakseni. - Hei, oletko sä se Fellan hoitaja ? nainen kysyy. - Joo, itse asiassa olin juuri lähdössä etsimään tammaa, sanon vaikka todellisuudessa olin aika varmasti etsimässä kylmää vettä. - Mä voin näyttää, Mila toteaa. Niimpä lähdimme hakemaan Fellaa tarhasta. Matka ei onneksi ole pitkä, mutta tamma onkin sitä mieltä, ettei oikein kiinnosta lähteä. Ensin tamma lähtee kävelemään pois päin, sitten kun neitokaisen on saamassa kiinni, alkaa luimimaan sitten maan viimeistä päivää. Loppujen lopuksi, kun sain tamman kiinni, ja lähdettiin kohti tallia, kaikki meni mallikkaasti, jos ei oteta laskuun niitä viittää kertaa, kun tamma meinasi päästä karkuun. Milaltakin oli mennyt jo kiinnostus katsoa säälittävää räpellystäni, joten oli lähtenyt jonnekkin. Onneksi tiesin missä tamman karsina on, joten osaan viedä tamman suoraan sinne. En kuitenkaan hoitaisi Fellaa karsinassa, vaan käytävällä kuten minulle oli sanottu. Talliin päästessä päästän Fellan karsinaan. Otan riimun pois, sillä en ole oikein koskaan pitänyt ideasta, että jättäisin hevosen vapaana karsinaan, ja riimupäässä. Idea oli kamoksuttanut minua aina. Otan kännykälläni kuvan Fellasta ja asetan sen taustakuvakseni. Nyt olisi ainakin muisto. Joudun etsimään harjoja hetken, mutta pian vihreät harjat joissa lukee kaikissa joko Fella, tai Sagebrush Annie, ilmaantuvat näköpiiriini. Kulkiessani käytävää pitkin, näen Markuksen ja Larissan olevan kietoutuneina toisiinsa ja suutelevan, taas. - Hei, rajottakaa nyt vähän ! huikkaan heille hieman kikattaen. Larissa tyytyy näyttämään keskaria. Ymmärrän jättää parin rauhaan ja jatkan matkaani Fellan karsinalle. Kuulen, kuinka tamma piehtaroi karsinassa. "Kiva, kiitti vaan Fella" ajattelen, tietäen, että sain juuri reippaasti lisähommia. Laitan harjat käytävälle ja menen karsinan luo. Otan karsinan ovessa olevan riimun, laitan sen luimivan tamman päähän, kiinnitän riimunnarun ja lähden taluttamaan kohti käytävää. Laitan tamman molemmilta puolilta kiinni. Otan pölärin käteeni ja aloitan harjaamisen kaulasta, harjan alta. Fella luimii ja esittelee hampaitaan, mutta olen vain välinpitämätön asiaan, mitä nyt kiellän tammaa, jolloin Fella tajuaa lopettaa hetkeksi. Jotenkin tuntuu, ettei Fella rauhoitu ikinä hoitotilanteissa, ainakaan ensimmäisillä kerroilla. Kuitenkin, heti kun tamman karva kiiltää, kokonaisuudessaan, siirryn toiselle puolelle, joka on taas järkyttävän näköinen. Ja juuri kun tottui puhtaaseen poniin. Harjaan mahdollisimman hyvin, ja siirryn selvittämään harjaa, että häntää. Harja olisi varmaankin ollut ihanan selvitetty jo valmiiksi, mutta piehtarointi... Häntä oli hiukan vaikeampi, mutta saimpahan senkin selvitettyä. Jäljellä olivat kaviot, jotka sain puhdistettua nopeasti. Taputin Fellaa, olihan tamma kuitenkin käyttäytynyt suhteellisen hyvin. - Odota siinä, ihan hetki, käyn hakemassa evästä ja viemässä harjat, sanon tammalle ja hipsin ensin viemään harjakorin, ja sitten taukohuoneeseen, jossa Larissa ja Markus ovat tutkimassa toistensa kitarisoja, sohvalla, puoliksi maaten. Joku olisi varmaan maksanut, jotta olisi saanut nähdä ilmeeni. - Oi anteeksi, ei ollut tarkoitus häiritä, tuli vain pakollinen keksin tarve. Olkaa vain hyvä ja jatkakaa, huikkaan, ja Larissa irrottaa kielensä miehen kitarisoista alta aika yksikön. Nappasen keksin, ja lähden karkuun. Takaisin Fellan luo päästyäni kiinnitän riimunnarun tamman riimuun, ja irrotan käytävän narut riimusta. Tamma lähtee seuraamaan kuuliaisesti, tietäen että pääsee tarhaan. Matkan aikana, Fella on kiltisti, eikä edes säikkynyt. Päästän tamman tarhaan, jonne Fella kipittää tyytyväisesti syömään. Syön keksin jonka olin hakenut. Mennessäni talliin, otan harjan, ja lakaisen käytävän, ainakin kohdasta jonka olen sotkenut. Vilkaisen myös karsinaa, jota ei tarvitse putsata. Kello lähenee jo sitä, että pian olisi oikeasti lähdettävä kotiin, jos ajattelin keretä ennen kuin tulisi pimeää. Matka sujui taas erittäin mallikkaasti, poliisit eivät kuitenkaan pysäyttäneet. Äiti vain soitti joka toinen minuutti aivan kännipäissään missä olen ja kenen miehen kanssa. Joka kerta selitin, olevani tulossa kotiin, ja että olen yksin. Kotona sain taas kuulla kunniani ja lukittauduin huoneeseeni, ei tosin innostanut idea, että vanhempani hakkasivat ovea minkä kerkesivät ja meinasivat saada sen jo irtoamaankin. Loppuun vielä kuva tämän päiväisestä !(: HM1 // sori tällänen tylsä lyhyt ja tylsä : // Hyvä tää oli, no panic!
|
|
|
Post by Rosanna on Jul 31, 2013 21:45:27 GMT 2
HM2
// sori, en saanut MITÄÄN kirjoitettua... :// Sori kans ylivarjostetusta kuvasta, toivottavasti kelpuutat.// HIENO! :oooo Eikä aina tosiaan tarvitse kirjoittaa, mielihyvin minä nää piirrustuksetkin otan !!
|
|
|
Post by Rosanna on Aug 4, 2013 22:36:05 GMT 2
4.8 Hilpaisin juoksuun talliin johtavalla hiekkatiellä. Olin käynyt Equestrian Prolla ostamassa tavaroita, ja itkemäänhän melkein aloin, kun näin paljonko tavarat tulivat maksamaan. Olisin ostanut Fellalle kaikkea vaikka kuinka paljon enemmän, kuin vain jalustimet ja huovan. Hinnaksi tuli kuitenkin yli se, mitä ajattelin. Ja tarkoitushan olisi ollut vielä se, etten olisi ostanut uusia ratsastushousuja, kun punaisissa ei ole mitään vikaa. No, toisin kävi. Talliin päästessäni hyökkäsin heti ensimmäisenä taukotupaan, kuuntelemaan uusimpia juttuja. Uusinpana aiheena siellä oli maneesissa tapahtunut välikohtaus, Markuksen, Larissan ja Ilonan välillä. Toisena, Larissan uusi hevonen, ja blääh. Ei mitää kiinnostavaa. Markus ja Larissa, kaikki pyöri tästä lähtien ilmeisesti heidän ympärillään. Lähdin hakemaan Fellaa tarhasta, ja juuri kun pääsin ensimmäisten tarhojen kohdalle, kuulen kuinka joku huutaa minua, yhdistän äänen Evieksi. "Moi, " tyttö sanoo hengästyneenä. "Moi, mitäs sulle kuuluu?" kysyn tylsästi. "Ihan superhyvää!" Evie hihkaisee ja hyvä etten hyppää taaksepäin kun hän jo pälättää seuraavaa asiaa. "Mä nimittäin lähden tiistaina Islantiin! Issikka vaellukselle, oon ihan sika innoissani." Hymyilen toisen innokkuudelle, ja kysäisen minne tämä oli menossa. "Nii, joo, olin ettimässä Jonahia, ootko nähnyt?" "En, sori" vastaan nopeasti ja kylmästi. "Okei, no ei se mitään," Evie huikkaa heilauttaa kättään ja lähtee. Jatkan matkaani Fellan laitumelle, jossa tamma syö ruohoa kiintyneesti. Heti kun poni huomaa minut, se luimistaa korviaan, ja pian - ihme kyllöä - höristää niitä. Hymyilen ja sujahdan portin ali. Nappaan ponin kiinni, ja Fella lähtee kiltisti seuraamaan minua. Talutan ponia puolipitkällä riimunnarulla, ja vaikka Fella säikähtäisi jotain, saisin ilmeisemmin tamman pidettyä. Talutan ponin talliin ja päästän sen karsinaan, jossa tamma alkoikin heti piehtaroimaan. Huokaisen, ja lähden hakemaan tamman harjoja. Palatessani karsinalle, ponia makaa purujen keskellä tyytyväisen näköisenä. Laitan harjakorin maahan, otan pehmeän harjan ja raotan ovea. Poni katsoo ovelle säikähtäneenä ja nousee nopeasti. No, pitkä ilo lyhyestä asiasta. Harjaan ponin nopeasti ja kuokin kaviot. Vaikka hoidan ponin karsinassa, eikä Fella ole kiinni, on tamma fiksusti, eikä oikeastaan yritä tehdä mitään. Pari kertaa luimii. Halaan ponia vielä lopuksi ja lähden viemään sitä laitumelle. Puolessavälissä matkaa, Fella säikähtää jotain, ja otteeni riimunnarusta lipeää, viiltävän kivaun takia. Huomaan kuinka Fella juoksee säikähtäneenä kohti tallia. Loistavaa, aina kun paranee, ajattelen ja lähden ponin perään. Kädestäni alkaa vuotaa verta, mutten välitä moisesta. Poni on saatava kiinni. Tallin pihassa, Annika taluttelee Fellaa, joka puuskuttaa. "Hukkasitko jotain?" Annika kysyy veikeästi. "Joo, mut ei naurata," vastaan ja tartun riimunnaruun, ja tartun siihen vahingossa haavoittuneella kädellä, jolloin myös Annikan käteen tarttuu verta. "Sori," sanon kun Annika katsoo minua hieman järkyttyneenä. Vien ponin laitumelle, eikä tamma nyt säiky mitään. Huokaan syvään, kun poni kirmaa syömään Veeran vierelle. Lähden takaisin talliin jossa Mila onkin jo kuullut kätösestäni. Saan siihen sideharson, jottei haavaan menisi likaa. Haen pesuvettä, ja menen putsaamaan Fellan juomakuppia, joka ei onnekseni ole kovinkaan likainen. Vien veden pois, ja pyydystän kottikärryt Evieltä, joka suostuu odottamaan ja pitämään seuraa karsinan putsauksen ajan, ja seurassa aika kuluu nopeammin, vai miten oli. Evie ottaa kottikärryt ja jatkaa matkaansa lantalalle. Käyn vielä taukohuoneessa sanomassa kaikille heipat, ja lähden kävelemään kohti kotia, jossa saan pestyä haavan. 3HM // Lisäätkö tän kuvan vielä hoitopäiväkirjan kanneksi ?(: (klikkaa isommaksi!( // Niinhän ne luulee että kys. kaksikon ympärillä kaikki pyörii vaan onneksi ei näin ole
|
|
|
Post by Rosanna on Aug 6, 2013 22:39:38 GMT 2
6.8 "Fellaa!" huutelin ruunikon tamman nimeä. Tamma nosti päänsä ruohikosta, ja lähti kävelemään hitaasti kohti minua. Hymyilin tyytyväisenä, ei Fella ennen ollut noin hyvällä tuulella ollut. Tamma antoi helposti kiinni, ja pukkasi minua päällään. Silitin tamman päätä harjan alta, ja lähdin taluttamaan ponia talliin päin. Kiinnitän ponin käytävälle, ja annan jatkotunnille menevän tytön harjata ponia. Itse harjaan jalat, ja laitan suojat. Tuntilaisen laittaessa satulaa ja suitsia, menin käymään taukohuoneessa. Katsahdin siinä tuntikirjaan ja Fella menisi vielä jatkotunnin jälkeiselle HeC-B tunnille. Jatkotuntilainen oli saanut ponin valmiiksi ja laitettua kypärän ja muut omat varusteet. Joten lähdettiin maneesille. Autoin tyttöä selkaan, kun Johan pöllähti maneesiin, kirjavan tamman kanssa. "Moi Jonah!" huikkasin. "Moikka," poika naurahti vastauksena. Menin katsomoon istumaan pojan viereen ja katsomaan, kuinka tuntilaiset kiersivät uraa. Erica yritti jotain ihme loikkia, mutta ratsastaja sai tomeralla toiminnalla tamman kuriin. Fella näytti tunnilla hieman närkästyneeltä, mutta oli silti mallikkaasti. Muutaman kerran puomilla poni astui harhaan ja meinasi kompuroida pahemman kerran. Tunnilla tehtiin paljon ympyröitä, ja siirtymisiä. Fella taisi olla yllättävän laiskalla tuulella, eikä suostunut oikein nostamaan laukkaa. Bawca pukitteli pariin otteeseen, mutta muuten kaikki saivat kehuja. Tunnin loputtua, HeC/B tunnin ratsastaja, Sanni tuli maneesiin, ja voi ei kuin tyttö oli pienikokoinen ! Autoin tytön selkään, ja varmistin kaiken olevan kunnossa. Lähdin maneesista jatkotuntilaisten kanssa samoihin aikoihin ja seurasin Jonahia ja Ericaa talliin. "Voisitsä lähteä huomenna maastoon, vai onko sulla jotain muuta?" kysyn nopeasti kun otan Erican etusuojaa pois. Poika mutisee alkuun, ennen kuin sanoo selvemmin: "Joo, voin mä kaiketi" "Hyvä, sillä en oo Fellalla ennen ollu maastossa, enkä oikee tienny ketää ketä pyytää mukaa. Mitä aikaa mentäis?" kysyn siirtyessäni takajalkaan. "Illalla kuuden maissa, vaikka? Kun ei olis nii kuuma, ois kivempi mennä vähän viileällä ilmalla." "Joo, käy mulle, saanko mä sun numeron, että voin vaikka soittaa sitte, jos tulee jotai muutoksii?" kysyn hieman hiljempaa. Poika nyökkää, ja ojennan kännykkäni tälle. Poika näppäilee numeron nopeasti, ja tallennan sen ihan normaalisti. Nappasin Erican varusteet ja vein ne satulahuoneeseen, palasin takaisin, ja näin Jonahin laittavan kännykkää taskuunsa. "Meinaatko mennä kisoihin?" kysyn yrittäen saada keskustelun aikaan. Poika mutisee vastauksena jotain siihen malliin, ettei ole varma, vaikka Evie on ollut sitä mieltä, että siitä vaan. "No, raviohjelma ja joku pikku esteluokka, ei se mailmaa kaada. En mäkään mitään huimia luokkia mene. helppo ceen ja 60-70cm," sanon nopeasti. Puhumme vielä hetken kisoista, joissa ratsuni oli yrittänyt pukittaa minua ihan kunnolla alas. Tunnin jossa Fella oli loputtua, autan hoitamaan ponin pois, ja viemään pihalle, menen taukohuoneeseen. Taluttaessa poni oli ollut mallikkaasti, pari kertaa poni olisi kuitenkin lähtenyt huitelemaan, jos en olisi pitänyt toiselta puolelta kiinni. Taukohuoneeseen menevät Markus ja Larissa juuri ennen minua, ja kun astuin huoneeseen, menen heti Jonahin puheille. Pian kuitenkin sanon, että on pakko lähteä, käveltävää kuitenkin on. 4HM //Sori tälläi kökkö ja lyyyyhyt (
|
|
|
Post by Rosanna on Aug 8, 2013 14:26:43 GMT 2
7.8
Harjasin ponitammaa pitkillä vedoilla. Olin jo kuokkinut kaviot ja selvittänyt harjan ja hännän. Heivaan harjan takaisin koriin ja laitna satulan selkään. Poni katsoo hieman suuahtaneen näköisenä minua, kun kiristän vyötä poni luimistaa korviaan heti. Laitan vielä suitset, ja itselleni kypärän ja hanskat. Irrotan ponin riimusta ja talutan käytävälle päin. "Ootko valmis?" kysyn Jonahilta joka onnistui sotkemään ohjat ja riimun keskenään. "Joo, oon" poika vastaa nopeasti saadessaan riimun irti. Mila kävelee kuin tilauksesta käytävällä ja pysäytän naisen. "Me lähdetään maastoon Jonahin kanssa. Tullaan jossain tunnin päästä takasin" sanon ja Mila nyökkää. Talutamme ratsut ulos ja alamme noousta selkään. Heilautan jalkani ketterästi ja erittäin helposti ponin selän yli, poni kuitenkin sen verran pieni.
Lähdin ensimmäisenä kävellen pitkin metsäpolkuja. Pian ilmoitin ottavani ravia ja pyysin ponin hitaaseen raviin. Fella oli toista mieltä ja alkoi kiirehtiä. Olin jotenkin tyytyväinen, että matkaan oli sattunut vain lyhyt esteraippa, eikä mitään ylipitkää koulupiiskaa. Risteyksessä nostin laukan johon poni lähti innokkaasti matkaa tavoittavaan laukkaan. Hidstin takaisin käyntiin ja vilkaisin poikaan, joka saavutti minut ja Fellan piakkoi. "Onks Evie siis Islannissa?" kysyn, sillä hiljaisuus on minun seurassani mahdotonta. "Joo, ja tulee takaisin lauantaina," poika vastaa nopeasti. "Mmm, no, sillä on varmaan tosi kivaa siellä," mutisen. "No, on meilläkin!" poika toteaa ja nostaa laukan. Annan Fellalle laukka-avut ja lähdemme kiitämään pojan perään. Pian hidastamme kuitenkin takaisin rauhalliseen raviin ja alamme ottamaan loppuraveja.
Puhuimme koulun austa ja siitä, mitenköhän minun aikani saattaisi riittää talleilulle ja koululle. Lukion toinen vuosi oli ollut jo rankka, ja arvosanat olivat laskeneet huimasti. Entä sitten viimeinen vuosi ? Ja minne edes sen jälkeen lähtisin opiskelemaan ? Pusikosta kuului outoa rapinaa, ja pian ratsumme säikähtävät supikoiraa, toden teolla. Fella hyppää kaikki neljä jalkaa ilmassa tien toiseen reunaan, mutta Erica heittää Jonahin selästään ja lähtee laukkaamaan. Tajuan Erican olevan vapaa, ja lähden Fellan avustuksella hakemaan tammaa takaisin. Saan Erican nopeasti kiinni, nousen Fellan selästä ja talutan tammat takaisin pojan luo. Ojennan käteni auttaen pojan ylös. Tämä kuitenkin kaatuu ja ottaa tukea minusta, ettei kaatuisi. Pian hän halaa minua, ja no, vähän vaikea oli vastata halaukseen, kun kahden hevosen ohjat kädessä. Poika nojautuu taakse päin ja puhdistaa vaatteitaan. Annan Erican ohjat pojalle, ja nousemme takaisin ratsujemme selkään. Kävelemme suurimman osan matkasta tallille, otamme kuitenkin muutamia ravipätkiä. "No, olihan se hauskaa, kiitti kun tulit seuraks!" hihkaisen ja hymyilen. "Kiitti vaan sulle, kun pyysit mukaan," poika vastaa ja virnistää. Nyökkään ja lähden pesemään Fellaa, silä olen jo vienyt kaikki ponitamman varusteet varustehuoneeseen. Poni käyttäytyi ihan hyvin. Lähden viemään tammaa laitumelle.
Menimme Jonahin kanssa taukohuoneeseen, jossa Annika kysyy Jonahilta heti, minkä takia tämän paita on takaa ihan mutainen. "No, tipuin maastossa, mut onneks Rosanna pelasti mut, enkä kuollu sinne!" poika nauraa ja vilkaisee minua. "Mä mitään tollasta tehny! Autoin sut vaan ylös, kun eräällä oli selkä niiiiin kipee, ettei itte päässy ylös," totesin hymyillen. Kuuntelin vielä hetken sitä, kuinka Jonah joutui kertomaan kaikille tapahtuneet joka sekunnilta. Kuiskaan pojalle lähteväni katsomaan Fellaa, jonka jälkeen poistun huoneesta. Kävelen Fellan tarhalle, jossa poni syö tyytyväisenä. Likakerroksesta päätellen, poni on myös piehtaroinut tyytyväisenä. Katselen tammaa vielä hetken, ennen kuin lähden kotiin. 5HM
// Tosiaan, tää piti julkasta eilen, mutta kivan ukkosmyräkän ansiosta, en kerennyt.
|
|
|
Post by Rosanna on Aug 16, 2013 22:23:37 GMT 2
14.8.2013 Seison tallin oven edessä ja odotan Jonahia. Olimme sopineet menevämme ratsastamaan yhdessä, ja olin jo hakenut Fellan sisälle. Olin päättänyt mennä ilman satulaa ja toivon, etten kutienkaan tippuisi ihan koko aikaa. Pian poika ilmestyy näköpiiriini, huomaan myös Evien. Huokaan, ja heilautan kättäni vastauksena pojalle. Poika asteli luokseni, ja vaikka tämä huomasikin Evien katsovan meitä, suuteli minua, jonka jälkeen kuiskasi hein. Hymyilin pojalle, ja painauduin tämän kylkeen ja lähdimme taukohuoneeseen. Huoneessa olivat Annika, Vela ja muutama muu hoitaja, ja yksityisen omistaja. Jonah yritti puhua hoitajien kanssa, mutta vain Annika ja Vela vaihtoivat muutaman sanan. Lähdimme kuitenkin pian laittamaan ratsuja. Fella oli piehtaroinut ilmeisesti karsinassa, sillä oli aivan puruinen. Harjaan ponin nopeasti ja menen katsomaan miten Jonahilla menee. Poika on jo hakenut satulan ja suitset. Sujahdan pojan ja kirjavan hevosen väliin, ennen kuin tämä kerkesi ottaa satulaa käsivarsilleen. Poika kumartuu suutelemaan minua. "Eikös meidän pitänyt mennä ratsastamaan?" poika kysyy. Hymyilen ja nyökkään. Menen takaisin Fellan karsinalle. Laitan suitset tammalle, kypärän päähän ja hanskat käteen. Otan myös raipan. "Meetsä ilman satulaa?" Jonah kysyy ja nyökkää Fellaa kohti. Nyökkään ja laitan kypärän hihnan kiinni. Lähdin jo kentälle päin, pojan vielä kiristäessä satulavyötä. Kentällä nousin ponin selkään, eikä selkä ainakaan tuntunut niin kamalalta, kuin olin pelännyt. Kävelin pitkät alkukäynnit ja otan ohjat tuntumalle, siirtäen tamman piakkoin raviin. Ravi on pehmeää ja muutenkin mukavaa istua. Alan taivuttelemaan tammaa ympyröillä ja kiemuraurilla, ja tamma kuuntelee todella hyvin. Kun olen ratsastanut ravia viitisen minuuttia alan ottaa pohkeenväistöjä, joissa tamma on jo hieman hitaampi pohkeelle. Jotkin väistöt menevät täydellisesti penkin alle, jotkut taas todella hyvin. Otan välikäynnit ja sen jälkeen nostan laukan, jossa Fella liikkuu hyvin eteen ja kuuntelee apuja. Otan laukassa täyskaartoja, ja aina uralle palatessa vaihdan laukan ravin kautta. Käännän pitkän sivun keskeltä Fellan kohti pituushalkaisijaa, mielessäni jo pysähtys kentän keskellä. "Ai, teillä on oikein pariratsastus menossa?" kuulen Evien sanovan kentän reunalta. Voi p*aska. Miksi Evien pitää sattua paikalle just silloin, kun minä ja Jonah ollaan jossain? Jonah sanoo tytölle jotain, joka mulkaisee minua sen jälkeen, ennen kuin katoaa. Loppuverryttelen ponin vielä huolella, ennen kuin annan pitkän ohjan loppukäyntien ajaksi. Pian lähdenkin jo talliin. Hoidan Fellan pois ja lähden viemään ponia laitumelle. Käyn vielä tallissa sanomassa Jonahille, että joudun lähtemään hetkeksi, sillä pikkuveljeni oli taas hankkiutunut ongelmiin aivan tallin lähistössä. Poika kumartuu pussaamaan minua vielä ennen kuin lähden. Hilpaisen selvittelemään asioita, joissa ei onneksi kestä kauaa ja pääsen lähtemään jo takaisin talliin. Etsin Jonahia tallista, ja Annika sanoo pojan lähteneen Erican ja Rexonan tarhalle Evien kanssa. Nähdessäni Jonahin ja Evien, on erittäin hyvin lähellä, etten ala itkemään. Jonah huomaa minut ja viittoilee tulemaan lähemmäs. Mielessäni kuietenkin käy se, että lähtisin päinvastaiseen suuntaa, ja palaisin sinne mistä tulinkin. Lähden kuitenkin kohti heitä, ja pysähdyn heidän eteensä. Nyökkään olemattomasti ja annan pojan puhua. "Mä oon pahoillani, ei meistä tuu mitään, ainakaan vielä," poika sanoo nopeasti. Silloin oma pinnani palaa totaalisesti enkä enä kestä. "Mit-? Jonah, senkin k*usipää, mä oon rakastunut suhun!" kiljun, ja pelästytän vahingossa Erican. "Anna mulle uusi mahdollisuus. Sä voit saada paljon paremman ihmisen rakkauden kuin mun," poika mutisee. Nyökkään jäykästi, ja vaikka poika näyttää siltä, että tällä olisi vielä asiaa, en kuuntele vaan lähden itkien talliin, jossa saankin Larissan katseen heti ensimäisenä niskaani. En juuri nyt halua puhua kenellekkään vaan sanon Milalle liikuttaneeni Fellan, ja lähteväni kotiin. Itken koko matkan, ja ajattelen vain sitä, etten enää koskaan halua rakastua, pojan ovat p*askoja, ja etten haluaisi enää ikinä puhua Jonahille. 6HM //Julkaisin vähän myöhässä ! Ja kuvan oon tehnyt joskus aikaisemmin, siksi ristiriitaiset maisemat...
|
|
|
Post by Rosanna on Aug 17, 2013 17:17:54 GMT 2
//Varoitus, kilometritarina, ainakin mun tarinaksi! 17.8.2013 Harjaan Fellaa estetuntia varten. Tamma ei tänään osallistuisi tunnille, joten voin liikuttaa tamman vapaasti. Haen vielä Fellan satulan ja suitset, jonka jälkeen voin alkaa varustamaan tammaa. Suojat olin jo laittanut, niinkuin esteetkin. Maneesissa komeili nyt vain muutaman esteen pikkurata,johon kuului myös paljonpuomeja sisältävä trippeli. Siihen halusin kaikista vähiten pudota. Heilautan satulan tamman selkään, joka luimistaa heti korviaan, ja näykkii uhkailevasti ilmaa, kiristäessäni satulavyötä. "Fella, älä vitsi, pääset kuitenkin hyppäämään," mutisen tammalle, ja saan kuin saankin vyötä kiristettyvä vielä pari reikää. Laitan suitset ponille päähän ja omat varusteeni, jonka jälkeen lähden maneesille. Maneesissa ei ole vielä ketään muita, paitsi minä ja ystäväni Karoline, joka oli lupautunut kuvaajaksi, ja esteorjaksi. Taluttelen Fellaa alkukäyntien ajan, menen selkään ja kiristän vyötä vielä hieman. Jatkan käyntityöskentelyä vielä vähän aikaa, ja alan ravailemaan mitä kummallisempia kuvioita esteiden lomassa. Tulen myös muutamia puomeja, joita olen laittanut tehtäviin mukaan. Fella tuntuu tosi hyvältä ratsastaa, ja pian otan kevyessä istunnassa ravia. Tamman askeleet eivät tunnu niin pomputtavilta, miltä ne vaikuttivat alussa. Otan nopeat välikäynnit ja siirrän Fellan laukkaan. Alan tulemaan vihreäpuomista ristikkoa, jossa hypyt menevät hyvin. Fella alkaa hieman kuumumaan, ja välillä tekeekin omia show esityksään. Kun olen päässyt jo korkeammille esteille, kuulen kuinka joku tulee maneesiin, lähtiessäni tekemään tietä okserille, joka menee hyvin. Kaarran puna-valkoiselle trippelille, ja alan jo laskea askeleita, joita Fella ottaa. Pian kuitenkin tunnen, kuinka Fella kompuroi, juuri ennen estettä, ottaa miniaskeleen, on hyppäämässä, mutta kieltääkin loppujen lopuksi, tuloksena se, että tipun ja nappaan Fellan avustuksella kaikki puomit mukaan. Puomit tipahtelevat yksi kerrallaan päälleni, ja otteeni ohjista lipeää nopeasti. Fella lähtee hätääntyneesti juoksemaan ympäri tyhjää maneesia. Yritän kavuta pois puomien seasta, mutta yksi puomi, on juuttunut käteni päälle, enkä saa siirrettyä sitä. Joku kuitenkin nostaa puomin syrjään, ojentaa kätensä, johon tartun ja nousen seisomaan. Siinä samaisessa hetkessä tajuan auttajani. Jonah. Se pirun petturi. Riuhtaisen käteni irti pojan otteesta. "Mitä v*ttua sä teet!?" huudahdan samalla, repäistessäni käteni pojan otteesta. "Mä autan sua," poika vastaa hiukan loukkaantuneena. "No emmä sun apua halua, senkin vammanen apina!" ärähdän ja tönäisen poikaa kauemmas. Harmiksi tönäisystäni ei ole mitään hyötyä, sillä poika ei hievahdakkaan. Mutisen liudan kirosanoja. "V*ttu häivy nyt mun silmistä, s**tana," sanon ääneni pettäen lopussa. Kyyneleet alkavat juuri tippua poskiani pitkin. "Okei okei," poika vastaa ja kääntyy kädet taskussaan kävelemään kauemmas. Hyvä, hän ei huomannut sitä, kuinka murruin. "Rose, ootko sä kunnossa?" Karoline tulee luokseni Fellan kanssa. Kerkeän juuri ja juuri kuivata kyyneleet ja nyökkään nopeasti. "Olen olen, olen jo harjoitellutkin ilmalentoja," sanon noustessani takaisin innokkaan ja hiukan säikähtäneen ponin selkään. Rauhoittelen ponia ja pyydän Karolinea kokoamaan trippelin uudestaan. Työttö nyökkää ja lähtee kokoamaan sitä. Otan ympyrällä kaikki askel-lajit läpi, ennen kuin aloin ottaa 60cm pystylle. Ensin Fella epäröi, ja hyppää sivuun juuri ennen estettä, jolloin menetän tasapainoni ja meinaan tipahtaa uudestaan. Saan kuitenkin ponin seuraavalla kerralla hyvin esteestä yli, eikä seuraavia hyppyjäkään voi huonoiksi sanoa. Hyppään okserin, ja sen jälkeen lähden lähestymään trippeliä. Sydämmeni takoo, mutta yritän pysyä rauhallisena. Pian olemme Fellan kansa juuri oikeassa kohdassa, puristan pohjeeni hieman kovemmin ponin kylkiin, ja nousen kevyeeseen istuntaan. Trippeli menee hyvin, eikä Fellakaan tunnu yhtään huonolta. Otan hyppyjä vielä pienemmille esteille, jonka jälkeen otan loppuravit ja loppukäynnit. Lopulta nousen selästä löysään vyötä, ja lähden viemään ponia talliin. Karoline jää vielä korjaamaan esteitä. Laitan Fellan karsinaan, ja otan varusteet pois, laitan karsinan oven kiinni ja vien ne paikoilleen, kuolaimien pesun jälkeen. Menen takaisin karsinalle napaten matkaan myös linimentin, harjaan ponin ja laitan linimentin. Vien harjat takaisin, niinkuin linimentinkin. Riimunnaru kiinni riimuun ja poni pihalle. Kello on vasta viisitoista yli kaksitoista joten Eriva on tunnilla. Päästän ponin tarhaan Veeran luokse. Poni alkaa heti piehtaroimaan, jonka jälkeen ravailee vielä hetken. Sen jälkeen keskittyy syömään. Katselen ponia hetken, jonka jälkeen käteeni alkaa sattumaan vielä enemmän kuin maneesissa. Käännyn ja lähden kävelemään kohti tallia. "Rosanna!" kuulen jonkun huutavan nimeäni. Katson äänen suuntaan, ja huomaan Jonahin juoksevan luokseni. Voi p*aska. Joku muu kuin tuo. Tai Evie. Heitä halusin juuri vähiten nähdä. "Rosanna, mä oon oikeesti pahoillani, anna mun puhua," poika sanoo. "No, sä ehkä haluat puhua, mutta mua ei kiinnosta," kimahdan, ja lähden jatkamaan matkaani. Jonah tarttuu minua kädestä, ja tajuan heti sen olevan kipeä käsi. "Ai h*lvetti!" huudan ja Jonah irrottaa kädestäni. Muutama kyynel valuu poskelleni, koska käteen sattuu todella paljon. "Sori," Jonah mutisee. "Ei se mitään," sanon, ja pyyhkäisen kyyneleet poskeltani. "Musta tuntuu että sä et ihan haluu puhuu mulle? Ymmärtäisit nyt vaan, Evie on mulle...öö, tärkeempi kuin sä" Jonah mutisee virnuillen vaivaantuneena. "Tajusit sentään jotain, ja luuletko muka etten oo jo huomannut?!" pihisen kiukkua. Kyyneleet tulevat taisin pintaan. "Mä...Sori, Rose.." Jonah mumisee ja astuu lähemmäs. En voi muuta kuin antaa kyynelten tulla. Kuuntelen poikaa, ja jostakin syystä, haluaisin uskoa tämän olevan oikeasti pahoillaan. Hän astuu lähemmäs, mutta tällä hetkellä, kaikki on saman tekevää. Annan hönen astua lähemmäs, enkä siirry itse. Kyyneleet tippvat poskiltani yksi kerrallaan. "Nyt mä tajuan Evietä. Nyt mä tauan miten paljon se sattuu," sanon. Jonah tuijottaa minua hiljaa, ennenkun vastaa. "Mä oon pahoillani. Eri asia uskotko," poika sanoo hieman vihaisena. "Ja kyllä mä tiiän, Evie ja mä ollaan vielä selvitty kaikesta, toivottavasti mekin pysytään kavereina," Jonah jatkaa hymyillen. "Mä en ole Evie! Mä en ole samanlainen persoona kuin hän!" huudahdan. "Tiedän! Sentakia meistä ei mitään tulekaan!" Jonah melkein huutaa. "No, minkä h*lvetin takia sitten käytit mua hyväksi? Miksi sä oikein halusit satuttaa mua? Miksi?" yritän kuulostaa vahvalta, mutta joudun kääntämään katseeni pois pojasta alkaessani taas itkeä. Jonah näyttää ensin vihaiselta, mutta hänen ilmeensä pehmenee. "Anteeksi," poika sanoo hellästi. Hänen pehmeät sormensa kääntävät kasvoni hänen suuntaansa, ja pyyhkivät kyyneleet. Sitten hän puristaa olkapäätäni, hymyillen hieman. "No, kai mä voin antaa anteeksi..." mutisen hiljaa, ja yritän välttää pojan katsetta. Jonah ei vastaa, vaan kaappaa minut halaukseensa, ja nyyhkytän pojan rintaa vasten. Hetken päästä saan tunteeni hallintaan, ja vilkaisen Jonahia kasvoihin. "Hyvä, että voit," hän sanoo lämpimästi. "Tohon mä en antanut lupaa!" kihahdan, vaikka ei se äsken ollut tuntunut pahalta. Yritän saada ajatuksiani hallintan, mutta se tuntuu mahdottomalta. Jonah naurahtaa, ja tarttuu käteeni. Hänen ilmeensä on mietiskelevä, kun poika toljottaa minua hetkisen. "Sä oot kuiteskin yks kivoimmista mun tapaamista ihmisistä. Muista se!" Jonah sanoo painokkaasti. "No sä ootkin ainut joka ton sitten sanoo," kuiskaan. Vilkuilen ympärilleni, ettei Evie olisi missään. En halua enää yhtään kyyneltä, tai tuskaa. "En voi olla! Kyllä sä jonkun vielä löydät, ties vaikka huomenna tulis vastaan. Moi Evie!" Jonah sanoo vakavana, ja hihkaisee tervehdyksen tyttöystävälleen. Ei p*ska. Ei oikeesti. Ei ole totta. Käännyin vihaisena Evietä kohti, kipakka lausahdus valmiina kielelläni. "Sä oot, ja tuut varmaan aina olemaan," sanon. "Evie, saat pitää hyvänäsi, en yrittänyt varastaa tota" jatkan. Kyynel pääsee taas läpi. Katson Jonahia siinä toivossa, että poika estäisi minua, ja lähden kävelemään Evietä ja tallia kohti. Jonah katsoo minua vähän pettyneen näköisenä. Evie taas nyökkää, ja hän pysäyttääkin minut, ei Jonah. "Mä oon pahoillani, tiiän et toi on varsinainen k*sipää" Evie sanoo vähän virnistäen. "Tiien, anteeks että ees sotkin tätä teidän juttua," yritän hymyillä, mutten onnistu. Evie hymyilee ja huomaan, että hän onkin aika mukava. Emme vain ole saaneet mahdollisuutta tutustua kunnolla Jonahin takia. "Kiitti," hymähdän. Evie taputtaa minua olkapäälle, ja kääntyy Jonahia kohti, ja pian kuulenkin vihaisen kivahduksen. "Mitä sun päässäs taas liikkuu!? Kohta saat ettiä seuraa jostain kaltaisestas. Eli jostain orankimiehestä!" Evie huutaa. Käännyn katsomaan taakseni, ja huomaan Jonahin kumartuvan Evien tasolle ja suutelevan tätä. Hymyilen, vaikka pari kyyneltä tipahtaa poskeltani. Jatkan matkaa kohti tallia, jossa Miska tulee vastaan. "Moi! Oho, onks jotain käyny?" poika kysyy nähdessään itkusta kirjavat poskeni. "No, pieni tunnepurkaus tuolla tarhoilla, ei muuta," vastaan ja hymyilen. Miska vilkaisee tarhoille päin, ja nyökkää. "Ooksä muuten...Rosanna? En ihan muista kaikkia, sori" poika virnistää. "Joo oon, se yksi RoseEvieJonah- draamalaisista. Tosin, draama selvitettiinkin just äsken," sanon ja naurahdan. Miten ihmeessä tassa nyt näin kävi. Luulin etten halua kertoa tapahtumasta kellekkään, vaikka moni jo tietääkin siitä. Nyt kuitenkin levittelin tietoa oikein urakalla. "Okeii, no mä en oo kuullutkaan siitä paljoa, taino kaikkeahan noi tuolla puhuu" Miska sanoo nyökäten tallia kohti. "Joo, siitä tuli aika iso juttu sen jälkeen, mitä Jonah teki Evielle ja blääh. Nyt okei tietää ainakin miltä se tuntuu.." sanon hiukan hiljempaa, ja ihmettelevästi. Siis, eikö joku tallilainen tiedä tapahtumasta oikeastaan mitään? Sehän menee jo ihmeen puolelle. "Aa, no harmi.." Miska toteaa. "No, hyvä jos saitte kaiken selvitettyä!" hän jatkaa hymyillen. Hymyilen ja poika jatkaa matkaa kohti tarhoja. Enhkä tämä päivä ei ollutkaan niin kamala, kuin kuvittelin. Lähdin vielä putsaamaan Fellan satulaa ja suitsia, mutta ohimennen kävin kuintekin taukohuoneessa. Varusteiden putsaamisen jälkeen, lähdinkin käppäilemään kotia kohti. 7HM // Minä oon tippunu tässä viikon aikana ihan kärryiltä, joka liittyy tähän teidän (sinä, Evie, jonah) draamaan :DD Hahah. Ei haittaa. (psssst, en tiiä ootko huomannu mutta oot päässy tohon Jonahin 10HM kuvaan mukaan)
|
|
|
Post by Mila on Sept 2, 2013 18:11:06 GMT 2
Rosanna ja Fella nappasivat Metsälammen ratsutallilla järjestetyistä epävirallisista ratsastuskoulumestaruuksista ENSIMMMÄISEN SIJAN! Onnittelut kaksikolle. (ja huomaa taustalla hiippailevasta yleisöstä ei tarvitse välittää x))) )
|
|
|
Post by Rosanna on Oct 12, 2013 15:29:57 GMT 2
12.10.2013 "Hophop, ravia... Hyvä Fella!" kehuin tammaa kauniista ja hienosta ravista. Olin joutunut koulu - lukio - kiireiden takia olemaan koko syyskuun pois tallilta, mutta nyt aijon taas skarpata. Sain onneksi poneilleni, Luxorille ja Hyelle tallipaikat hyviltä talleilta. "Fella, ravaaa!" heilautin raippaa hieman vieressäni, jolloin poni spurttasi ihan kunnolla. Ravista tuli oikeasti liitävää ja komeaa. Kehuin tammaa erittäin paljon. Fellan satulassa olevat jalustimet alkoivat taas tippua, joten hidastin tamman käyntiin ja hain Fellan luokseni. Nostin jalustimet ylös ja aloin kävellä loppukäyntejä.
Juuri kun avasin taukohuoneen oven, alkoivat sisällä olevat tytöt kiljua, "Mikä teille tuli?" kysäisen huomatessani myös Markuksen olevan huoneessa. Larissakin oli kaiketi tallilla. "Markus kertoi kummitusjuttuja..." Annika vastaa ääni hiukan täristen. Vai niin, Milahan oli joskus varoittanut tästä asiasta. "Nyt alkoi kiinnostamaan, kertokaas mullekkin!" nauranhdan. "Noniin, jatketaan, Milan sukulais ukko, oli tunnettu naistenmies. Niinkuin minä, mutta minähän olen paljon komeampi ja..." Markus aloitti. "MARKUS!" huoneessa olijat huusivat. "Niin, tosiaan, ukko kierrätti monenmonia naisia, mutta sitten se retkahti väärään naiseen ja sitte se listittii sen takii, monet sanoo et se oli vaa joku tapaturma, mut ei se ollu... Suunniteltu juttu kokonaan, sanon minä!" Markus jatkoi. "Mitä sitten tapahtui?" Annika kysäisi. "Nykyään, ukko kummittelee täällä tallilla! Moni heppatyttö on nähnyt sekunnin ajan jonkun seisomassa tuolla tallipihassa. Sitten se katoaa, ennen kuin tajuaa mitään... Tänäänkin sen olen nähnyt, vaikka kuinka monta kertaa... Ja, se haamu vainoaa täysi-ikäisiä nuoria naisia, juuri sen näköisiä ihmisiä, kuin... ROSANNA!" Suuni oli loksahtaa Markuksen tarinoidessa auki. Viimeinen lause oli varmaankin vain Markuksen omaa mielikuvitusta. Näin ainakin kuvittelen. "Tuo ei mene edes vuotiaalta lapselta läpi, sori vaan Markus," vastasin ja lähdin talsimaan satulahuoneeseen, jonne vein Fellan suitset ja satulan.
Kävelin takaisin Fellan karsinalle, harjailin ponin nopeasti ja lähdin taluttamaan tarhaan. Vein vielä harjakorin paikoilleen. Päätin vielä putsata karisinan ja siistiä satulahuonetta imuroimalla sitä, ettei huomenna olisi sitten niin paljoa tekemistä.
HM8 /Hieman kökkö teksti, toivottavasti kelpailee + sori epäaktiivisuus!
|
|
|
Post by Rosanna on Oct 24, 2013 16:06:28 GMT 2
Lähettäjä: Mila Santanen [mila11936@gmail.com] Vastaanottaja: Rosanna Turunen [rosanna.turunen@gmail.com] Aihe: Sagebrush Annie "Fella" Moikka Rosanna! Ajattelin nyt ilmoittaa, kun en ole sinua tallilla nähnyt, että Fella on tosiaan myynnissä, ja sitä on käynyt jo eräs Jazzumi- niminen henkilö kokeilemassa. Olisiko muuten mahdollista että tulisit tänään auttelemaan tuntilaisten kanssa? -Mila---------------------------------------------------- Lähettäjä: Rosanna Turunen [rosanna.turunen@gmail.com] Vastaanottaja: Mila Santanen [mila11936@gmail.com] Aihe: Sagebrush Annie "Fella" Moi Mila !Joo, oon kuullut parilta tallilaiselta sitä, että Fella on myynnissä, ja että sitä on käyty kokeilemassa, ja siitä on tykätty. Kukapa ei tykkäisi? Fella on mahtava! Tänään en valitettavasti pääse auttelemaan, sillä olen menossa kaupungille ystävieni kanssa, ja muutaman lasillisen olen jo kerennyt ottaa. Huomenna, olen tulossa, niin paljoa en voi kouluviikon keskellä juoda ~Rosanna---------------------------------------------------- Lähettäjä: Mila Santanen [mila11936@gmail.com] Vastaanottaja: Rosanna Turunen [rosanna.turunen@gmail.com] Aihe: Sagebrush Annie "Fella" Hahah! Vainiin, no pidä hauskaa 9HM / En oo varma, onko tuo sähköposti juttu oikein, otin mallia Annikan kirjeistä, tai, sen verran että otin siitä ton sun sähköposti kohdan, toivottavasti ei haittaa !(: // Ei haittaa. Jos ihan tarkkoja ollaan niin sehä on oikeasti mila11936@gmail.com mut ei sillä niin väliä /// Olen pilkunviilaaja ja vaihdoin sen oikein !
|
|
|
Post by Rosanna on Oct 25, 2013 20:57:44 GMT 2
25.10.2013 ~Se OMIN poni <3 Kirmasin tallille, innoissani ja muutenkin vain iloisena. Ratsastaisin tänään Fellalla koulua, ja se olisikin ensimmäinen ratsastus, kun poni olisi omani. Olin laittanut Milalle sähköpostiin tarjouksen Fellasta, ja aamulla, mennessäni kouluun sain melkeinpä hypätä kattoon, kun luin vastauksen, jossa kerrottiin, että Fella lähtisi minulle. Vein ratsastusvarusteeni taukohuoneeseen ja lähden hakemaan Fellaa tarhalta. Fella kököttää portilla toppaloimi päällään. Oli kai ollut aamulla jo kymmenisen astetta. Fella hörähti innokkaasti, ja nappaan tamman kiinni. Taputan kaunokaista kaulalle, ja lähden taluttamaan Fellaa tallille päin. Päästtän tamman karsinaansa ja lähden hakemaan harjoja. Päätän hakea myös suitset, sillä sain päähän piston mennä ilman satulaa. Palaan karsinalle ja lasken pakin maahan, ja laitan suitset sille tarkoitetulle telineelle. Avaan karsinan oven ja sujahdan karsinaan, jossa alan ottamaan tammalta loimea pois. Saatuani loimen pois, ja aseteltuani sen loimitelineeseen, otan pakista harjan ja alan harjaamaan tammaa. Harjaan tammaa noin viisitoista minuuttia, sillä Fella ei ole kurainen muualta kuin kaulasta, sillä tamma on innostunut piehtaroimaan ilmeisesti jossain vaiheessa. Myös jaloissa meni hetki. Saatuani ponin puunattua, lähden käppäilemään kohti taukohuonetta, sen jälkeen kun olen sulkenut oven huolellisesti. Laitan kypärän päähäni, nahkasaappaat jalkaan, ja hanskat käteen. Kun olen valmis, lähden laittamaan Fellalle suitset päähän. Juuri kun olen avaamassa karsinan ovea, muistan hakea Fellan fleeceloimen, jonka voitin Koulumestaruuksista. Heilautan loimen tamman selän päälle ja suitset vielä lopuksi päähän. Lähden taluttamaan Fellaa maneesiin, jossa valmennustunnilla ollut nainen on juuri lopettelemassa estetuntiaan. Helena on juuri alkamassa koota esteitä pois. "Helena hei, älä korjaa tota pystyä pois! Mä otan varmaan pari hyppyä," sanon ennen kuin nainen ehtii tuhoamaan estettä. Taluttelen Fellaa alkukäyntien ajan, jonka jälkeen vien loimen katsomon reunalle. Hyppään selkään ja alan työstää Fellaa. Taivuttelen volteilla ja muilla kiemuraurilla. Pian otan raviin ja verkkailen Fellan hyvin ennenkuin otan välikäynnit. Teen laukkatehtävää, jossa käännetään pituushalkaisijalle, vaihdetaan laukka, laukataan, kulmassa jompaan kumpaan suuntaan, kulmassa voltti. Pitkällä sivulla lyhennetty tai pidennetty laukka, ja uudestaan. (mustat kohdat laukkaa, violetti laukan vaihto, sininen lyhennys/pidennys Fella selviytyy todella hyvin, tamma keskittyy täysillä. Mielen virkistyksenä otan muutaman hypyn, joissa Fella liitää esteiden yli. Korkein este oli noin 75cm korkea, jossa Fella on täydellinen. Taputan ponia paljon, tamma oli aivan täydellinen! Loppuverkkaan ponia ravissa, jonka jälkeen hyppään alas selästä. Laitan loimen ponin päälle ja taluttelen kymmenisen minuuttia. Korjaan samalla kävellessäni esteitä pois. Kävelyn jälkeen vien tamman karsinaansa, jossa harjaan Fellan hyvin läpi. Laitan linimenttiä ponin jalkoihin, loimen päälle ja ulos. Katson ponia vielä hetken tarhassa, mutta pian joudun lähtemään, sillä äitini ilmoittaa serkkuni tulevan kylään. Rosanna & Sagebrush Annie 10HM
|
|