|
Post by Mila on Feb 4, 2015 16:34:25 GMT 2
Kocham Cie " Koda "
Welsh cob, ruuna 12v Hoitaja: Hilda (syyskuu 2015 ->)
Hoitajahistoria Brittney (helmikuu 2015 - maaliskuu 2015)
|
|
|
Post by Brittney on Feb 8, 2015 14:58:08 GMT 2
05.02.15 Vaahterapolku
Kävelin tietä pitkin kohti Vaahterapolkua -ensimmäistä kertaa koskaan. Olimme käyneet katsomassa kaksi päivää sitten tallia, alun vastahakoisuudesta huolimatta minulla oli nyt tallilla hoitoponi, welsh cob ruuna Koda. Mielessäni pahoittelin matkan pituutta, ainakin se siltä tuntui nyt kun käveli.
Maisema oli valkea kuin maisema kortista. Talvi oli ollut tähän asti lähes erinomainen lumen suhteen pakkanenkin oli pysytellyt sopusuhtaisissa lukemissa. Lumi narskui jalkojeni alla ja hankin kimmelsi. Hämärä oli pikkuhiljaa laskeutumassa ja ilma oli pakkasen kirpeä -ei kuitenkaan liian, vaan juuri sopivasti.
Astelin talli pihaan katsellen samalla hieman tarkemmin ympärilleni. Oikealla näin hevosten tarhoja ja suoraan edessäni kohosi päätalli, tiesin nämä paikat edellis kerralta, joten osasin suunnistaa suoraan talliin. Saavuin sisälle talliin, jossa yllätyksekseni näin Kodan käytävällä seisomassa. Muutama ratsastaja ja hoitaja touhuili hevosten karsinoissa, mutta Kodan luona ei näkynyt ketään. Hitaasti ja epämääräisesti hivuttauduin ponin luokse ja katselin sitä hetken toimettomana.
Yllättäen, jostain, ilmeisesti varustehuoneen puolelta tuli joku minua hieman nuorempi tyttö Kodan luokse. - Hei oletko se Kodan uusi hoitaja? tyttö kysäisi samalla kun tarttui napakasti pölyharjaa ja rupesi harjaamaan ponia. - Kyllä, olen vaan vähän pihalla kun on ihan uus paikka ja silleen, selitin nopeasti. - Mä ratsastin just Kodalla, siis tunnilla, mutta en oikein oo niin varma näistä hoitaja kuvioista, tyttö kertoi ja jatkoi: - Haluatko hoitaa Kodan loppuun? - No käyhän se, nyt kun kerta en tiedä muutakaan tekemistä, hymyilin ja otin Kodan harjapakista toisen harjan jatkaakseni harjausta.
Rupean harjaamaan Kodaa toiselta puolelta. Poni seisoo kiltisti paikoillaan, kunnes saan toimenpiteen suoritettua ja vietyä sen takaisin karsinaan. Siellä Koda nuuhkii lempeästi käsiäni ja näykkäisee hieman taskuani. En voinut vastustaa hellyyden kipeää ponia ja poimia taskustani pientä porkkanan palaa ruunalle. Koda rouskuttelee makupalan tyytyväisenä ja rupeaa kerjäämään sitten lisää.
- Ei kannata hemmotella sitä pilalle, arviolta kaksikymppinen nainen hymyilee karsinan ulkopuolella, - taidat olla sen uusi hoitaja vai? - Jep, oon vaan vähän pihalla kun ekaa kertaa olen täällä käymässä, selitän ihme sönkötys äänellä. - Kiva vaan, että mussukkani sai hoitajan, olen muuten Inna, nainen jatkaa. - Mussukasi? joo ja tuota minä olen Brittney, kutsuvaan Britt, selitän ihmeissäni. - Se on minun omistuksessa, Koda on vain Vaahterapolun ylläpidossa, Inna naurahtaa. - Voisin näyttää sinulle vähän paikkoja, jos ehdit? Inna ehdottaa ystävällisesti. - Toki, se olis tosi kiva, vastaan iloisesti ja tulen pois Kodan karsinasta.
Inna näyttää minulle tallia, satulahuoneen taukohuoneen ja sen sellaisia. Pihalla hän näyttää minulle tarhat, siirtotallin ja maneesin, jossa on parhaillaan alkamassa ratsastustunti. Odotan jo innolla ensimmäistä ratsastustuntia ja muuta kaikkea, vaikka olenkin vasta juuri tullut ja tutustunut paikkoihin, tallilaiset vaikuttavat oikein ystävällisiltä ja muutenkin paikka vaikuttaa mukavalta.
Pääsen taukohuoneessa tutustumaan vielä muutamaan hoitajaan ja ehdin käydä moikkaamassa Kodaakin vielä toiseen kertaan ennen kuin minun pitää lähteä. Odotan jo sauraavaa kertaani tallilla, ja luulen sen olevan jo yllättävänkin pian..
|
|
|
Post by Brittney on Feb 8, 2015 18:43:47 GMT 2
08.02.15 Sunnuntain siivouspäiväSunnuntaina tullessani tallille oli siellä ihmeen hiljaista. Sisällä tallissa soi radio hiljaisella ja Mila kuurasi jonkin hevosen ruokakuppia mutisten jotain hoitajista. Kysäisin häneltä voisinko olla jotenkin avuksi ja taisi se ihme kyllä ilahduttaa häntä. Nimittäin sain kuulla että sunnuntai oli tälläinen siivouspäivä, jolloin aina yritettiin siivota kunnolla, toki muulloinkin sai, mutta sunnuntai oli varsinainen siivouspäivä. Päätin sitten siinä siivouksessa autella, olihan se aika iso urakka, mutta puhdasta tuli! Lopuksi pääsin söymään (vanhentuneita) Runebergin torttuja ja juomaan kuumaa kaakaota taukohuoneeseen.// Lyhyt tekstipätkä ja jonkin moinen kuva mukana, vaikka piirtäminen ei olekkaan se paras osaamisalue..// Tervetuloa! Ja kiitokset siivousavusta, kummasti muut hoitajat ovat kadonneet kuin pieru saharaan sunnuntaisin kun ei saa ratsastaa ja pitäis vain siivota - Mila - Attachments:
|
|
|
Post by Brittney on Mar 3, 2015 17:08:04 GMT 2
// Piirtämisestä kiinnostuin ja rupesin piirtämään Kodasta tälläistä kuvaa. Kuva onnistuikin minusta tosi hyvin, mutta kun siirsin sen koneelle yms. niin laatu kärsi pahasti ja yhtäkkiä piirrustus ei näyttänytkään niin kivalta.. Mutta tässä se kuitenkin on Tarinaa ei tähän ole mutta katsotaan josko saisin piakoin jotain kirjoitus juttua aikaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 14, 2015 19:22:27 GMT 2
Koda ja Hilda -Tästä se lähtee, 14.9.2015//1hm
Siivousta ja tutustumista - Ilves, lynx lynx... Harjoittelin hiljaa mielessäni ja mieli olisi tehnyt hakata biologian kirjalla päähän. Pian kello pärähti soimaan. Vihdoinkin pitkä, 8 tunnin päivä oli ohi! Ryntäsin koulun ovesta ulos ja bussipysäkille. Töllistelin aurinkoisessa syyssäässä hetken, kunnes Pohjolan liikenteen linja - auto tuli. Hyppäsin kyytiin ja näytin kuljettajalle bussikorttiani. Olin haljeta ylpeydestä, tai no, onnesta! Mila oli pian lähettänyt tekstarin, että olisin tervetullut esittäytymään ja aloittamaan urani hoitajakaartissa! Bussi jätti mut melkein kotipihalle. Juoksin äkkiä juomaan kokikseni loppuun ja syömään leipää. Voitelin rieskan malttamattomana. Haukkasin leivästä isoja paloja ja kiirehdin vessaan vaihtamaan tallivaatteet. Äiti lupautui viemään mut tallille. Loikkasin Vaahterapolun parkkipaikalla Mercedesin kyydistä pois ja tallustelin talliin. Olin änkenyt tassuni hienosti 37 kokoisiin liloihin kolmasluokkalaisen coretekseihin, miksei jalkani vois saada kasvupyrähdystä?! Coreteksit sentään piti vettä, siitä olin onnellinen. Pelkkä ajatus lätäkköjen kuraveden pursuamisesta kenkiin inhotti. Kumpparejakaan en jaksanut hakea kellarista, jodphureissa oli reikä...
Joku voima pakotti minut tarkistamaan ilmoitustaululta, että se valittu olin varmasti mä. Eihän Kodalle tosiaan muita hakijoita ollutkaan... Minä se olin! Lukiessani Milan tekstiviestiä, että olin lähtenyt tallille juuri silloin, enkä myöhemmin, Mila kun olisi aikonut lähettää kauniin Welshin takaisin omaan kotiinsa. Kävin toki heti ensiksi Kodan luona. Silittelin komeaa oriitta hetken ja syötin sille porkkanan. "Tästä se kesä voi alkaa." (Psst, tästä se talvi voi alkaa)
Käppäilin ovelle, jossa luki "Toimisto". Koputin varovasti oveen ja kuulostelin sisälle. Pian oven avasi nainen, joka oli esittäytynyt eilisellä käynnillä Milaksi. Hän hymyili ja päästi sisään. - Oletkin varmaan uusi hoitaja? Mila kysyi. - Jep, mehän nähtiinkin jo eilen kun Kodan tapasin, hymähdin ja väläytin hammashymyn. - Joo, haluatkin varmaan avaimen kaappiisi? Mila katsahti minuun. - Juu, olis kiva, naurahdin ja hymyilin vienosti. Sain avaimen, jossa roikkui lätsä. Katsoin lappua, jossa luki 11. Hymyilin ja pyörittelin hopeista avainta käsissäni. Tassuttelin kaapeille, jonne Mila oli näyttänyt reitin. Etsin kaapin numero 11. Työnsin avaimen sille tarkoitettuun koloon ja väänsin kaapin auki. Tyhjyyttä loistavan kaapin täytyi heti saada täydennystä! Vetäisin mustan Adidaksen urheilukassin esille, joka nyt olisi tallikassi. Avasin vetoketjun ja tongin sieltä mustat, uudet nauhasaappaat, vihreät ratsastushousut, mustat ratsastushanskat, mustan kypärän ja esteraipan. Asettelin tavarat paikoilleen. Tongin vielä sivutaskun, josta paljastui bussiluettavaa, ja yllätysyllätys hevoshullussa oli vielä juliste. Mila käveli kaappihuoneen ohitse. - Mila...? Kysäisin varovasti. - Niin? Nainen oli pysähtynyt ja katsoi muhun. - Teippiä, olisko? Katsahdin varovaisesti. - Joo! Haeppa toimistosta, Mila hymyili ja jatkoi matkaansa. Laukkailin toimistoon ja repäisin pari teipinpalaa "teippikoneesta". Palailin kaapeille ja teippailin julisteen ruunikosta, laitumella seisovasta hevosesta kaapin sisäoveen. Länttäsin vielä ulkopuolelle lapun, jossa luki "Hilda".
Taukotuvalle tipsuttaessani jännitys mouri mahassa. Jos tyypit ei tykkäisi musta? Jos en muuten vaan sopisi joukkoon...? Ajatukset siintivät päässäni kuin laukkaava ja pukitteleva hevonen. Nielaisin ja avasin taukotuvan oven. Siellä oli sekalainen seurakunta tallilaisia, joista jokainen tervehti minua rennosti. He... tervehtivät mua? Alakoulussa olin aina suosittu kavereiden kesken, sian hymytyttö patsaatkin, mutta yläasteella kaikki muuttui. Olin pänttäävä nössö, ja koviksista tuli suosittuja. Mua ei kiusattu, en kelvannut muuten vaan. - Hei! Tervehdin ihan uudella itsevarmuudella. Vain yksi jättäytyi hieman sivummalle. Istahdin muiden seuraan ja pian juttu käynnistyikin jo. Jonnaksi esittäytynyt ujokin uskalsi avata suunsa, ja tyttö puhua pulpatti, ihan mun tavoin! Tajusin parin olevan meidän koulussa, eri luokilla vain. - Hei, mun pitäis nyt mennä Kodan luo, hymähdin muille ja lähdin Kodaa tervehtimään.
Karsinalla rapsuttelin hetken ponia. Olin kysynyt jo aiemmin Milalta harjoista, joten jo tottuneen oloisena hain Kodan harjapakin ja työnnyin reippaasti karsinaan. Ori alkoi sähläämään heti. - Ai niin, kiinni laitto, muistin ja lamppu välähti. Nappasin nöyrän Kodan kiinni ja kietaisin vetosolmun kalteriin. Koda viskaisi päätään kerran, mutta alkoi heti nauttia harjauksesta. Rapsuttelin säästä kuivunutta savea pois. Kodan alahuuli alkoi lerpsua ja herra alkoi pikkuhiljaa lepuuttaa vasenta takastaan ja rentoutua. Tammojen saapuessa peliin kaikki muuttui. Joku tyttö talutti satuloitua ja hikistä hevosta talliin, ja vei sen tottuneena pesuboksiin. Hän tervehti mua iloisesti, ja moikkasin toki takaisin. Koda hirnui ja tanssahteli, kuin oriin pääkoppaan ei mahtuisi mitään muuta kuin tammat. Napakasti käskin ponia, vaikka nooh... Tiesin että harvoin se oreihin tehosi. Koda asettui luimimalla protestoiden tahtooni, ja rauhoittui pian taas. - Hei taas, veisitkös Kodan hoidon jälkeen tarhaan? Tarhausjärjestyshän näkyy tuolla taululla, Mila kertoi kävellessään ohi. - Joo, totta kai! Hihkaisin ja hain kumisuan. Pyörittelin vielä loput savet pois, ja vaihdoin suan kaviokoukkuun. Pienen keskustelun jälkeen Koda nosti kaviot hienosti. Raaputin lannat sun muut mukavat köntsät pois ja laskin jalan maahan. Saman toistin kaikille muille kavioille. Sitten talutin Kodan ulos. Kiepautin varmuuden vuoksi ketjun oriin turvan ympäri. Tsekkasin vielä Kodan tarhan, ja talutin leppeästi vähän tuijottelevan ja hirnuvan tanssiponin tarhaansa. Toki herra alkoi heti piehtaroida, mutta 23:45 nukkumaan menneenä ja 07:45 heränneenä en jaksanut välittää siitä, muutoin olisin varmaan nauranut ja revennyt kahtia. Eihän teinipoikien siistiä kuulu olla, ehei!
Tallissa metsästin talikon ja se antautui tallitöihin. Kippailin lannat käytävälle jääneisiin kottareihin.
Tästä oli hyvä aloittaa!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 15, 2015 12:10:08 GMT 2
Koda ja Hilda - Toinen jo? 15.9.2015//2HMIltalenkki, tunteita ja uusi kaveri/new friends - Lenkille? Kysyin Kodalta ja taputin oriitta kaulalle. Koda pärskähti ja taivutti kaulaa. - Eli joo! Hihkaisin ja lähdin taluttamaan ponia metsään. Olin asunut seudulla jo 2 vuotta, ja maastot oli tutut. Ainakin lähimaastot. Käppäilin ympärilleen vilkuilevan ja satunnaisia, kuivia heinätuppoja suuhunsa poimivan Kodan kanssa lammelle päin. Poni pärskähteli tyytyväisenä suurimmaksi osaksi, mutta välillä se nosti kaulaansa ja hirnahti kuuluvasti. Vastauksen puuttuessa Koda venytti taas kaulaansa ja pärisi satunnaisesti. Aurinko alkoi laskeutua pilvien taakse nyt jo ennen seitsemää. Vilkaisin Huaweini kelloa. - 18:45, totesin ääneen ja rapsutin Kodan säkää kävelyn lomassa. Pian lammen väreilevä pinta alkoi näkyä mäntyjen siimeksestä. Ilta-aurinko porotti, muttei enää lämpimästi. Talutin innokkaan Kodan lammen rantaan ja pysähdyin siihen. Pussasin oriitta ja nojailin rauhallisen oloiseen poniin. Pörrötin pitkää harjaa ja ori tuuppasi mua leikkisästi. Sitten se yritti kiskoa mut pakolla järveen. Antauduin räiskimään ja vesipetoilemaan sen kanssa rannan hyisissä vesissä. Koda suunnitteli selvästi piehtarointia hyisessä rantavedessä, mutta hoitaja the ilonpilaaja esti ponin aikeet toki heti.
Tallilla takaisin: - Moi! Tuntematon tyttö tervehti mua harjatessani Kodaa. Hätkähdin ja tervehdin iloisesti takaisin. - Olen Sandy, melkein blondi sanoi äänessä temperamenttiä. Hän tarkasteli selvästi tapaani käsitellä Kodaa, ja en tiiä miksi, mutta tyttö nyökkäili vaitonaisesti. - Mä olen Hilda, uusi hoitaja Kodalle. - Ahaa, minä hoidan Tuikku nimistä hevosta, Sandy sanoi hymyillen. - Okei! Sulla on muuten nätit ratsastushousut, kehuin ja hymyilin kiltisti. Tyttö näytti vaivaantuneelta. - Öhmm... Tota joo, heippa, hän sanoi ja lähti pois kuin kiusallisesta tilanteesta. Kohautin hartioitani hämmentyneenä ja jatkoin Kodan hoitoa omissa ajatuksissani. Nuokuin hetken Kodan kaulassa ja rapsuttelin välillä vähän muista tallin polleista innostuvaa ponia.
Taukohuoneeseen talsittuani näin taas Sandyn, joka ei näyttänyt enää yhtään kiusaantuneelta, vaan tervehti minuakin iloisesti. Ylitseni tulvahti onnenaalto. Istahdin tytön viereen ja juttelimme milloin mistäkin. Sandysta näytti tulevan uus hyvä kaverini! Vilkaisin tällä kertaa rannekelloani. - Hups! Kuluupa aika kuin laukkaava villihevonen, kello on jo varttia vaille yheksän! Huudahdin ja vastentahtoisesti juoksin jopolleni. Moikkasin toki vielä Kodaa ja hyvästelin lähtöä valmistelevan Sandyn.
// Kommentoin nyt tähän niin jos huomaisit, mutta tosiaan Koda on ruuna eikä ori, vaikka sivuilla taitaa virheellisesti niin lukea. Mut mun moka, ei sun! - Mila -
|
|
|
Post by Inna on Oct 8, 2015 17:42:01 GMT 2
Kodan ratsastaja tätiryhmästä oli ilmoittanut olevansa pois, joten ystävällisesti lupasin mussukkani liikutella tänään! Tehtiin tuntien välissä maneesissa pieni koulutuupparitreenaus (Linet Mila)
|
|