|
Post by Mila on Jan 25, 2015 18:57:37 GMT 2
|
|
|
Post by Rosanna on Jan 27, 2015 20:29:17 GMT 2
Saatte nyt pelkän kuvan, koska koneeni päätti tiltata, ja hävittää keskeneräisen, n. 1500 sanan tarinan c: Kirjottelen sitte myöhemmin~
|
|
|
Post by Rosanna on Feb 12, 2015 23:41:56 GMT 2
Itsenäistä ratsastelua 12.02.2015
Nousen nopeasti Fellan selkään ja pyydän tammaa kävelemään eteen päin. Annan ponin kävellä täysin pitkin ohjin, kun itse räplään kännykkääni samalla. Fella tuntuu todella energiseltä ratsastaa, jota hiukan ihmettelen isohkon kilpailumäärän takia. Kilpailuja on tullut kierreltyä jo useampi, mutta vain yksistä kilpailuista ollaan napattu sijoitus. Kellon tullessa jo paljon, laitan puhelimeni taskuun ja otan lyhyet ohjat. Fellaa ei selkeästikkään kiinnosta työskentely, joten saan hetken taistella ponin kanssa, jotta tämä alkaisi keskittyä olennaiseen.
Muutamien käyntiväistöjen, sekä volttien jälkeen pyydän poniani raviin. Fella siirtyykin helposti ketterään raviin ja alan keventää oikeaan tahtiin. Ravin tempo ei ole haluamani, joten käännän ponin voltille työstäen Fellaa koko ajan. Piakkoin saan tamman sopivaan tempoon ja kehun ponia paljon sisäohjalla. Fella pärskähtää tyytyväisenä. Satulan narina, sekä Fellan kavioiden kopse on ainoa ääni, jonka korviini kuulen. Maneesin ovi tärähtää auki kovalla voimalla, josta Fella ottaakin nokkiinsa, ja hyppää pystyyn. "Perk*le!" karjaisen ponille tämän huitoessa etujaloillaan ja yrittäessään kääntyä toiseen suuntaan. Ponin laskeutuessa takaisin kaikille jaloilleen, vilkaisen maneesiin tulijoita. Maneesin ovella minua ja Fellaa tuijottaa monta silmäparia, jokainen enemmän tai vähemmän järkyttyneellä ilmeellä. Ratsuina heillä on ilmeisesti Bambi, Villa, Raimo sekä Tuju. Kukaan hevosista ei onneksi vaikuta mitenkään järkyttyneeltä, tai siltä, että olisi ottanut mallia. Tuntilaiset kipittävät maneesin toiseen päähän, ja alkavat nousta selkään. Itse kävelen Fellan kanssa maneesin oven ohi, ja näytän ponille, ettei ovella ole mitään pelottavaa. Hetken tammani empii päätyyn kulkemista, mutta lopuksi kulkee hienosti, ja ennen kaikkea rauhallisesti oven ohi. Taputan ponia sisäkädellä.
"Noniin, miltäs ratsunne tuntuvat?" Helena kailottaa maneesissa. Kuulen suurimmaksi osaksi tuntilaisten mutinaa, jonka jälkeen joku ratsastajista kuulostaa todella epäilevästi. "Eikai Tuju tee tuota mitä toi toinen poni tekee..?" Helena naurahtaa, ja vastaa kielteisesti. "Ratsunne ovat valittu siten, että ne eivät tee mitään pahaa, voit olla hyvillä mielin." "Miksi tuo poni sitten teki niin?" tuntilainen kysyy. "Tuo poni ei ole ratsastuskoulun. Hän joka ratsastaa, on ponin omistaja," Helena vastaa. Nostan uudestaan ravin, tällä kertaa istun harjoitusraviin. Fella on todella miellyttämisen haluinen, eikä vikuroinut apujani vastaan. Käännän Fellan kolmikaariselle kiemurauralle, tehden jokaisen kaaren keskelle pysähdyksen ja peruutuksen.
Tehtävän sujuessa hyvin, nostan ympyrälle laukan. Teen vuoron perään asetuksia, sekä temmonvaihteluita. Fella ei meinaa koota laukkaa yhtään, mutta pidentäminen onnistuu hyvin. Jättäydyn pois ympyrältä pois, ja jatkan koko uraa pitkin, kooten laukkaa. Kun saan muutaman hyvän pätkän kehun ponia, ja vaihdan suuntaa. Työskentelen ensin ravissa hetken, jonka jälkeen nostan laukan. Toistan samoja tehtäviä, kuin edellisessä kierroksessa. Fella tuntuu helpommalta ratsastaa nyt, kuin edellisessä kierroksessa.
Jätän laukkatyöskentelyn siihen, ja taivuttelen Fellaa ravissa vielä monenlaisten ympyröiden ja tehtävien avulla. Vaihtelen mahdollisimman usein suuntaa, jotta ravityöskentely tulisi tehtyä molemmissa kierroksissa.
Kun Fella tuntuu hyvältä, siirrän ponin käyntiin, ja kehun ponia paljon. Käveltyäni viisitoista minuuttia loppukäyntejä, löysään satulavyön ja laitan fleeceloimen ponin päälle. Kävelytän Fellaa vielä hetken, jolloin itsekkin lämpeän vielä hieman. Avaan maneesin oven samalla viheltäen, jotta kukaan hevosista ei säikkyisi. Suuntaan Fellan kanssa takaisin talliin, jossa vien ponin omaan karsinaansa. Riisun varusteet, ja lähden viemään niitä paikalleen. Pesen kuolaimet, niputan suitset ja asetan ne satulan vieressä olevaan suitsille varattuun koukkuun. Lähden takaisin karsinalle, jossa Fella odottaakin minua, aivan puruisena. Otan pölyharjan, ja harjaan Fellan nopeasti läpi suurimmista pölyistä.
Laitan Fellalle fleecevuorellisen ulkoloimen päälle, jotta tammalla olisi edes jotain lämmikettä päällään, kun Fella hieman kuitenkin hikosi. Lähden taluttamaan tammaa kohti tarhaansa, jonne matka sujuu nopeasti. Päästän Fellan tarhaan, jossa se ryntääkin syömään jäljellä olevia heiniä.
Paluumatkan tallille selailen puhelimellani kaikkia mahdollisia myynti-ilmoituksia hevosista, mutta kuin ihmeen kaupalla, mikään niistä ei oikein nappaa. Lopulta tyydynkin katsomaan vain kilpailukutsuja, jospa jatkettaisiin Fellan kanssa kilpailemista.
Laitan myös valmentajalleni viestiä, ja varaan Fellalle läpiratsastuksen. Tallilla suuntaan Fellan ja minun kaapilleni, jossa valtaakin huima hurrikaani. Tavarat ovat sikin sokin, ja päätänkin hieman järjestellä pinteleitä, satulahuopia sekä suojia. Muutamat pintelit otankin mukaani pesua varten. Suuntaan autolleni, ja nousen kyytiin. Starttaan autoni ja lähden ajamaan kohti kotia.
Sanoja: 621
|
|
|
Post by Rosanna on Mar 4, 2015 20:04:50 GMT 2
Hyödynnettiin Fellan kanssa viimeisiä hankimahdollisuuksia
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 18, 2015 18:18:46 GMT 2
Hypättiin hieman Fellan kanssa, ja tamma vähän ylireagoi pystyllä. Pahottelut, kuva tuli tosi isona, ja oon nyt enimmäkseen laittanu vaan kuvia Nyt aktivoidun kirjottamisesta..
|
|
|
Post by Rosanna on May 21, 2015 22:02:43 GMT 2
Kiristän Fellan satulavyötä vielä hieman, jonka jälkeen otan raippani tamman karsinan oven vierestä, sekä asettelen kypärääni paremmin päähän. Hivutan ovea enemmän auki, jolloin tammani mahtuu paremmin ovesta. Talutan ponin tallipihalle, jossa nousen selkään. Mila käveleekin sopivasti ohitseni. “Mila! Lähden hetkeksi maastoon. Tulen kunhan saan taisteltua Fellan mörköjen ohi!” “Tämä selevä, koita selvitä ilman ojareissuja,” Mila vastaa naurahtaen. Pyydän ponitammaani suuntaamaan kohti maastoja. Annan Fellan kävellä vielä vapaalla ohjalla. Se taitaa tosin välillä olla virhe, sillä heti ensimmäisessä nurkassa Fella kavahtaa jotakin olematonta asiaa, ja loikkaa sivulle. Saan ninjaiskulla itseni pidettyä satulassa, ja näpäytän ponia kevyesti raipalla. Fella hieman hämmentyy tästä, mutta jatkaa kiltisti matkaansa.
Käveltyäni pidemmän matkaa, pyydän tamman raviin, ja alan keventää. Taputan ponia, ja annan ponille luvan laukata tullessamme pidemmälle suoralle. Fella ilmoittaa olevansa innostunut, ja heittää muutaman pukin. Pidän takalistoni kuitenkin tarkasti satulassa, jolloin tamma huomaa, että kannattaa jättää turhat yritykset sivusuun. Hidastan vauhtia takaisin raviin, ja ravin kautta käyntiin, tullessani pienelle peltotielle. Päätän käydä pellolla hieman tekemässä koulukiemuroita.
Ohjeistan ponia kulkemaan pellolle, ja saankin vastauksena vain temppuilua. Ärähdän ponille kunnolla, jolloin hyppäämme ojan kautta pellolle. Enää en ole liimatakalistoni kanssa yhteydessä, ja lennän pellon pohalle. Saan kuitenkin pidettyä ohjista kiinni, jolloin Fella ei pääsekkään karkuun. Nousen heti uudestaan selkään, ja annan ponille kunnon läksytyksen - tai ainakin niin kovan kuin pellon pohja vain antaa myöden.
Muutaman kerran tehtyäni Helpon Aan radan, sekä tehtyäni kunnon laukkatyöskentelyä, annan ponin kävellä. Fella on jo lähes kokonaan märkä hiestä, en kuitenkaan anna työskentelyn vielä loppua, vaan teen vielä ravissa työskentelyä. Fella suorittaa raviväistöt hienosti molempiin suuntiin, eikä kootussakaan ravissa ole paljoa ongelmia-
Suunnatessani pois pellolta, Fella suostuu olemaan rauhassa, ja kulkemaan jopa oikeasta kohtaa takaisin peltotielle. Se tästä vielä puuttuisikin, että läpiväsynyt ponitammani koettaisi hypellä ojien yli.
Siirrän tamman vielä viimeisen kerran raviin, ja Fella saakin ravata pitkällä ohjalla. Tamma ravaa rennosti, eikä vaikuta millään tavalla sinkoilevalta itseltään. Taisi koulutuuppaus olla hyvä, sillä connemara ei luultavasti näkisi enää vihreitä marsilaisia puskissa.
Siirrän tamman käyntiin, ja taputan tätä todella paljon. “Hieno tamma!” kehun Fellaa. Jatkamme matkaa käynnissä, ja kun saavumme takaisin tallipihalle, hyppään kyydistä ja löysään vyötä. Talutan tamman suorinta tietä pesarille, jonka kanssa joudumme edelleen taistelemaan henkeen ja vereen. Fella kun ei vieläkään pidä pesarista, vaikka nykyään suostuukin jo taipumaan kohtaloonsa ja kävelemään pesariin.
Tällä kertaa poni kuitenkin suostuu kävelemään pestäväksi ensiyrittämällä. Laitan ponin tapani mukaan vain toselta puolelta kiinni, ja toiselle puolelle solmin riimunnarun, tietysti vasta vaihdettuani Fellan päähän riimun. Huuhtelen ponin läpikotaisin, vaikkakin tammaneiti olisi mieluummin karsinassa syömässä heiniä, ja nukkumassa. Lisään myös kylmälinimentit jalkoihin, jotta mahdollisia jalkavikoja ei syntyisi niin paljoa. “Oletkin sitten kunnolla, kun haen loimen..” sanon ponille samalla kun vilkaisen sitä. Kipitän nopeasti kaapilleni, josta nappaan vihreän villaloimen ja hikiviilan. Kiidän (aivan sairaan nopee) takaisin pesarille, jossa otan suurimmat vedet ponin karvasta jonka jälkeen heitän loimen tammalle.
Käyn viemässä Fellan pihalle, jossa tamma suuntaakin heti piehtaroimaan, sekä syömään. Ihme porsas, sen pitäsi olla treenikunnossakin… Kävelen takaisin talliin, ja mietin mitä yleishyödyllistä voisin tehdä, jotta ei vain tarvitsisi mennä kotiin lukemaan viimeisiin kokeisiin lukiota varten. Ennen kuin kerkeän edes kunnolla juomaan kahvia, Mila suuntaa taukohuoneeseen. “Hyvää päivää niin yksityisten omistajat, kuin hoitajat! Nyt olisi aika nostaa persaukset ylös, ja lähteä siivoamaan tarhoja!” omistaja ilmoittaa. Vieressäni istuva Julia ei näytä asiasta kovinkaan iloiselta. “Eihän nyt edes ole sunnuntai!” nainen parahtaa. Petra ja Iita naureskelevat toisen kalpealle naamalle. “Ei olekkaan, mutta nyt täällä sentään on porukkaa. Joten talikot ja kottarit mukaan, siivoamaan,” Mila sanoo jopa tiukkaan äänensävyyn. Eipä tässä muu auta, kuin nostaa takalisto sohvalta ja lähteä.
Hakiessani kottarit ja talikon, jonka jälkeen laitan sisarelleni viestiä. “Vauhdilla tallille, täällä odottaa SUUUURI yllätys!” Eikä mene edes kauaa, kun sisko hurauttaa tallille skootterillaan. “Mitä, mikä yllätys täällä oli?” Jennie juoksee luokseni. “Pääset siivoamaan Vanilin tarhaa!” Mila ilmoittaa ennen kuin saan edes suutani auki. Jennien ilme venähtää heti, mutta tämä kuitenkin lähtee Iitan kanssa kohti ensimmäistä tarhaa. “Mila! Joudunko siivoamaan yksin tarhaa jossa Fella on, vai tuletko itse siivoamaan, kun tuo kisaponisi on siellä samassa tarhassa?” kysyn. “Sun kanssa tuun siivoilemaan tuota kahdettatoista tarhaa,” Mila hymyilee. “JES! Ei tarvitse yksin siivota kaikkea,” nauran lähes kippurassa.
Siivoamme useankymmentä kottikärryä, vaikka osa onkin varmaan pelkkää mutaa. Ainakin minun tuurillani. “Mila muutes, mites olisi, sitten kun tuo Ritva lähtee, niin ei sattuis olemaan mitään mahdollisuuksia päästä tänne asumaan, kun ei tuo oma äiti enää innolla kattele mua tuolla omissa nurkissa…?”
Sanoja: 715
|
|
|
Post by Rosanna on Jun 15, 2015 16:35:29 GMT 2
Vihdoinkin Jennie laittoi kuvia minun ja Ellin estevalkasta!
Tamma onkin kotiutunut todella hyvin, ja pikkuhiljaa aletaan laittamaan liikutus normaaliksi
|
|
|
Post by Rosanna on Jun 22, 2015 23:46:29 GMT 2
Elli on palkittu kesäkuun 2015 estevarsojen laatuarvostelussa palkinnolla EV-II.
|
|
|
Post by Rosanna on Sept 17, 2015 16:57:13 GMT 2
Rehkittyäni ensin hieman päälle kymmenen tuntia töissä, oli suunnattava vielä tallille liikuttamaan Fellaa ja Elliä. Tälläisinä päivinä olen enemmän kuin tyytyväinen, että tammani asuvat täysihoidossa.
Fella ja Elli ovat onneksi hyväksyneet toisensa tosi hyvin, vaikka alkuun pelkäsinkin hieman, että arvon neidit olisivat toistensa vihamiehiä. Fella oli myös saanut uuden karsinatoverin viereensä, joten sen ei tarvitse olla enää 'yksin' tallissa. Fella onkin selkeästi nauttinut täysin siemauksin pääsystään takaisin Vaahterapolkuun, Aikaisemmista tallinvaihdoista tamma on ollut todella hermostunut ja vaikeahko ensimmäisen kuukauden vähintään. Nyt tamma on kuitenkin varmaankin tunnistanut tutut vanhat heppakaverit. Fellan uusi naapurikaveri Valle on myös osoittautunut Fellan mielestä aivan mahtavaksi kaveriksi, ja kaksikosta onkin tullut erottamattomat!
Elli taas on ollut hieman vaisu, ja treeneistä ei ole saanut ihan kaikkea selkeästikkään irti. Tämän takia olenkin antanut Ellin olla hieman vapaammalla liikutuksella, ja ollaan käyty vain muutamissa valmennuksissa, kisoissa ei olla pyörähdetty ollenkaan. Onneksi kaikki alkaa pikkuhiljaa toimimaan, ja Ellikin on alkanut kuulemma jo nukkumaan karsinassaan maaten. Ei Ellin käytöksestä muuten huomaa stressiä, mutta ruoka ei meinaa maittaa kunnolla, ja nukkuminen tosiaan yleensä seisaaltaan.
>>Moikka Jonna! Onko sulla tänään mitään kovin erikoista suunniteltuna?>> kysäisen naisenalulta. >>Eipä nyt mitään kovin ihmeellistä ainakaan..Kuinka niin?>> tämä vastaa nopeasti, hieman häkeltynyt ilme kasvoillaan. >>No sähän voisit kokeilla tuota Fellaa! En nyt ole varma aloititko täällä silloin, kun Fella oli vielä tuntiponina>>, vastaan pieni hymy naamallani. >>No.. Kaipa mä voin, oonkin kerennyt hoitamaan jo Eetun>>, kuuluu vastaus, josta huomaa pienen epäilevyyden. >>Ei se ole kamala, vaikka ponipäivinä ehkä vähän haastava>>, vastaan, jonka jälkeen jatkan perään: >>Ja jos haluat, voit myös hypätä jotain pieniä, tai mennä innareita.>> Johan kirkastui ilme myös Jonnalla.
Passitankin Jonnan hakemaan poniani, samalla kun itse keräilen sen tavaroita kasaan. Ei mene kauaakaan, kun Fella ja Jonna astelevat yhdessä talliin. >>Tää sun ponis koki, että siinä se yksi iso kivi on ihan kamala! Eihän se ennen oo sitä pelännyt?>> Voihkaisen. Älkää vaan kertoko, että Fella alkaa testaamaan uusia ihmisiä, tai sitten se, että Fellalla on ponipäivät tänään. >>Se on poni, ja se on tamma.. Ei kannata antaa sen päästä niskanpäälle, vaan asettaa rajat, just niinkun Eetun kanssa.>> Kentän hyvän kunnon, ja vielä suhteellisen hyvän ilman takia Jonna saa mennä kentällä, jossa ensin säädetää satulayötä ja jalustimia, joita lyhennetäänkin roimasti. Alkukäynnit kävellään rauhallisesti pitkällä ohjalla, jossa Fella vaikuttaa ainakin ihan rauhalliselta, ja hyväntuuliselta. Pikkuhiljaa ohjia ottaessa käteen, alkaa poni vastustelemaan.
>>Komenna vaan! Kyllä se nyt eteen osaa kävellä, ei se voi jäädä jumittamaan.. Noin, parempi!>> karjun kentän laidalta. >>Onko tää aina näin haastava?>> saan vain vastauksena. Naurahdan, ja vastaan että suurimman osan ainakin. Muutaman pukin, ja Fellan päättämän suunnan muutoksen jälkeen alkoi rytmi ja rentous löytymään. Fella alkoi rentoutumaan ja käyttämään takaosaansa, sekä Jonna alkoi löytää nappuloita jolla ponia pitää työstää. >>Nosta laukka seuraavassa kulmassa, ja heti kun se nostaa, kiitä sisäkädellä>>, ilmoitan ratsastajalle, joka tekee työtä käskettyä, ja nostaa laukan. Laukka alkaa pyörimään heti todella rennosti, ja kivannäköisesti. Yleensä Fella laukassa testailee ratsastajaansa aivan liikaa, mutta Jonnan alla Fella tekee töitä kuin mikäkin työmyyrä.
Loppuravien kautta loppukäynneille, ja ratsastajan naama on ainakin aivan tulipunainen, joten jotain siellä selässä on tullut tehtyä! Hoidettuamme Fellan korvista kavionpohjiin, pystyin hyvillä mielin viemään tamman takaisin tarhaansa. Matkalla takaisin nappaan Ellin matkaani. Elli saisikin nauttia tänään vapaasta. Huomaan tarhasta hakiessani oikeassa takasessa turvotusta, joten suuntaan tallissa suoraan pesariin. Kiinnitän Ellin, ja alan valuttaa vettä, odottaen että siitä tulee kylmää. Kun alan kylmäämään jalkaa, näyttää Elli selkeästi, että voisi palata takaisin syömään, ja nostekeekin jalkaansa hyvän tovin, mutta piakkoin kuitenkin rauhoittuu, ja antaa kylmätä hyvin, ilman ongelmia. Kylmään jalkaa 15 minuuttia, ja huomaan turvotuksen laskeneen, joten arvioin tamman juosseen tarhassa ja kolauttaneen jalkansa johonkin juuri hetki ennen hakua. Suljen hanan, ja irrotan tamman ketjuista, jonka jälkeen vien sen vielä karsinaansa harjattavaksi. Onneksi Elli ei ole sellainen, joka piehtaroisi kuraisimmissa kohdissa missä vian pystyy, vaan on yllättävän puhdas. Harjauksen saatettuani loppuun, lähden viemään myös Elliä takaisin tarhaan, hieman tarkkaillen sen askeleita. Tamma näyttää ainakin puhtaalta, oten en pillastu jalasta sen pahemmin.
Asioiden ollessa kunnossa, lähden ajamaan kohti kotia, käyden samalla hakemassa hieman ruokaa mukaani.
Sanoja 663
|
|
|
Post by Rosanna on Oct 2, 2015 16:11:17 GMT 2
Jonna orjana
Rosanna: Suunnatessani kohti tallia, mietin kuumeisesti mitä tekisin, sillä ystävälläni on tänään läksiäiset, ja olinkin laittanut Jonnalle viestiä, tahtoisiko tämä tulla ratsastamaan tammaa. >Meidän auto meni rikki, joten mulla ei ole kyytiä.. En tiedä pääsenkö tänään.> MITÄ. Ei, kyllä se nyt vaan tulee. Tiedänkin sopivasti jo, missäpäin mailmaa Jonna asuu, ja olen piakkoin heidän talonsa luona. >Tule pihalle, mä haen. Menee aboutirallaa pari minuutia>, näpytän vastauksen. Käännyn pienelle tielle, joka johtaa kerrostalojen pihaan. Huomaan Jonnan jo kököttävän pihalla parinsadan kassin kanssa. Pysäytän autoni hänen eteensä, ja sammutan moottorin. "Mihin ihmeeseen sä noita kaikkia tarvitset?" kysyn noustessani autosta. Otan osan tavaroista, ja autan tyttöä laittamaan niitä autoon.
Jonna: Sain Rosannalta viestin, jossa hän ilmoitti tulevansa aivan piakkoin hakemaan minua. - Äiti, mä meenkin tallille! huudan ja alan raivokkaasti tunkea tallikamppeita reppuun. - Mitä, kävellenkö? tuo kysyi ja vastasin vain lyhyesti Rosannan hakevan minut. - Tuun kun kerkeen, huikkaan ja ryntään jo suurten kantamusten kanssa pihalle. Pian naisenalun auto pysähtyy eteeni, ja Rosanna ihmettelee tavaramäärääni. - Pitäähän sitä olla vaikka mitä mukana, varsinkin turvaliivi jos kerran Fellalla aion mennä! virnistän ja hyppään pelkääjän paikalle. - Mitä saan tänään tehä Fellalla? kysyn ja kiinnitän turvavyön.
Rosanna: "Aattelin, että pidän sulle tunnin. En päästä sua niin helpolla kun viimeks!" naurahdan, kun toinen vielä laittaa turvavyötä kiinni. "Etkä sä mitään turvaliiviä tarvitse." Starttaan autoni uudestaan, ja lähden ajamaan kohti tallia. Matkaan menee vain hetki, mutta siinä jassa kerkeän kuitenkin kiroamaan jo parit liikennevalot. Kuitenkin viimein päästyämme tallille asti, nousemme autosta. Jonna lähteekin heti raahaamaan tavaroitaan. Samalla saankin huiman idean, ja päätän tytön tarvitsevankin sitä turvaliiviään, sillä saa kavuta Fellan selkään ilman satulaa! Suuntaan talliin katsomaan, ettei kentällä tai maneesissa olisi tuntia juuri silloin, kun olen itse huutelemassa neuvoja Jonnalle. Kun totean, että kenttä on vapaana, lähden ilmoittamaan Jonnalle suunnitelmistani. "Jonna! Arvaa mitä", sanon hilpeästi. "En oikeen pidä tästä, mutta.. no?" tämä vastaa. "Sä saat mennä ilman satulaa! Miltä kuulostaa?" hihkun.
Jonna: Saavuimme Vaahtiksen pihaan ja olin juuri lähdössä raahaan suurta kassillista tavaraa, kun Rosanna ilmoittaa hymyssä suin saaneen idean. Hetken vain tuijotin Rosannaa järkyttyneenä. - Ilman satulaa? Huh, eiks Fella osaa olla kuitenkin aika villi, ja no oonhan mä Eetun temppuihin tottunu mut on Fella kuitenki vähän isompi, mutisen. Toisaalta, montaa vastaavanlaista tilaisuutta tuskin tulisi. - No, miksipäs ei. Jos sitten komennat ponias jos se meinaa aivan villiks ryhtyä, virnistän ja jatkan tavaroiden raahausta kohti tallia. Mietin siinä samalla ensimmäistä kertaa ainakin muistihistoriaani Fellalla. Olihan se ihan jees mennyt, mutta että ilman satulaa.. Eiköhän se menisi ihan hyvin, kun itse omistajakin olisi paikalla. - Tuutko? hymyilin taaksemmas jääneelle Rosannalle.
Rosanna: "Osaaha se toki pukittaa ja pomppia kahdella jalalla, mutta päättäväisesti kun passittaa vaan eteen niin kyllä se siitä sitten, ja jos se ihan kamalaksi heittäytyy, niin tuun käymään selässä", vastaan toiselle, joka on hieman kauhusta kankea saatuaan tietää menevänsä ilman satulaa. Jonna joutuukin jo komentamaan ponin omistajaa, joka jää haaveilemaan kesken matkaa. Käyn nappaamasta tallista tamman riimunnarun, riimun toivon olevan ponin päässä, kun ei sitä muuallakaan näy. Lähden harppomaan kohti ponitamman tarhaa, Jonna perässäni. "Onko sillä riimu tarhan portilla?" Jonna kysyy ollessamme suhteellisen lähellä. Vastaan hieman empien, "Ei, pitäis olla päässä.." Turkasen poni, se oli jotenkin taas onnistunut rikkomaan riimunsa, joten riimu on tuhannen palasena pitkin tarhaa. Pyydän Jonnaa kokoamaan riimun kasaan, jotta sen palaset eivät jää tarhaan. Itse kiepautan riimunnarun tamman kaulan ympäri, ja toivon sen käyttäytyvän hyvin. Epäonnekseni matkalla tamma näkee kuitenkin ties mitä mörköjä, joten saan pariin otteeseen varoa varpaitani.
Jonna: Keräsin päitsien palasia Rosannan huutojen saattelemana, kun ponitamma ei oikein malttanut pysyä nätisti vierellä ilman riimunarua. Kun sain rikkinäiset osat etsittyä laitumelta, hölkkäsin parivaljakon kiinni samalla vihellellen. Vaikka Fella oli selvästi kuullut ääneni, piti sen siitä huolimatta päästä esittämään säikähtänyttä. - Fella! Rosanna murahti ja nykäisi vähän narusta, jonka jälkeen poni malttoi taas sen pienen hetken kulkea kiltisti rinnalla. - Sori, ähkäisin ja siirryin kävelemään kun saavutin Rosannan. Loppumatka meni lähes ongelmitta ja veimme ponin omaan karsinaansa. - Haenko mä sen pakin? kysyin ja Fellan omistajatar nyökkäsi. En ollut kovin tottunut liikkuja yksityispuolella, joten hetken kuluttua Rosanna palasi ihmettelemaan, minne olin jäänyt. - Höh, tässähän se oli koko ajan! naisenalku naurahti ja nappasi pakin suoraan nenäni edestä. Yhdessä menimme takaisin Fellan luo ja aloimme harjata jonkin verran kuraantunutta ponia.
Rosanna: "Tuossahan tuo pakki on!" naurahdan ja nappaan pakin suoraan Jonnan edestä. Tämä hieman naurahtaa. Lähdemme takaisin karsinalle, jossa Jonna alkaa harjaamaan kuraantunutta ponia. Itse otan tamman kaviot, sillä niiden kanssa se tahdoo vielä olla hieman hankala. Harjaan myös pään, sekä selvitän jouhet. Jonna vielä selvittelee esimmäistä puolta kuran peitosta, kun ilmoitan lähteväni hakemaan uutta riimua rikkoutuneen tilalle. Juuri tälläistä varten pidän aina ylimääräisiä riimuja kaapissa. "No, mites meidän talliorja?" kysyn ja väläytän viattoman hymyn saapuessani takaisin karsinalle. "Valmista!" Jonna ilmoittaa. Käskytän tytön hakemaan tammalle suitsia, sillä välin kun itse laitan pintelit tamman jalkoihin.
Jonna: Uurastin ahkerasti tamman karvan kimpussa, kun Rosanna teki vaihtelevasti eri töitä. Fella oli kyllä saanut pahemman kerran itsensä kuraan. - Älä viiti, nuhtelin kun poni meinasi yltyä pyörimään ympyrää karsinassa. Onneksi Fella malttoi lopulta pysyä paikallaan ja saatoin harjata mudan joka paikasta pois. Pian Rosanna palasi mukanaan uudet päitset ja passitti mut hakemaan tamman suitset. - Selvä! myönnyin ja menin jo hiukan tutumman oloiseen varustehuoneeseen. Nyt suitset löytyivät onneksi pakkia helpommin. Palasin tytön ja luo ja tyrkkäsin suitset Rosannalle: - Laita sä ne, niin mä haen ratsastuskamppeet! Vaihdoin nopeasti jalkaan jääneet tennarit ratsastuskenkiin ja laitoin ylleni turvaliivin. Laitoin enää hanskat käsiin ja otin varulta raipankin mukaan. Sen jälkeen palasin Fellan karsinalle, jossa Rosanna olikin jo saanut suitset ponilleen päähän. Hiukan jännittyneenä vilkaisin Fellaa ja sen jälkeen Rosannaa. - Nytkö se on menoa? hihitin.
Rosanna: Jonnan saavuttua takaisin luokseni, sain suitset käteeni, ja infon laittaa ne itse, sillä aikaa kun hän menee laittamaan varusteitaan. Laitan suitset tamman päähän, ja kiinnitän remmit. "Nytko se on menoa?" tämä hihittää jännittyneenä. "Jep, mutta tuo jännitys tulee kadota!" vinkkaan tytölle, kun lähden taluttamaan Fellaa takaisin pihalle. Suuntaamme kentälle, jossa Luna ja Tohveli ovat lopettelemassa treenejään. Moikkaamme tyttöä, joka uteleekin mitä meillä on suunnitteilla, kun itselläni ei ole varusteita. "Meikällä on tänään vapaata, Jonna saa olla uhkarohkea!" vastaan. Luna nyökkää ja poistuu kentältä samalla kun punttaan Jonnaa selkään. Fella hieman heilauttaa päätään, ja vinkaisee. "Fella! Kunnolla nyt", äräisen ponille. Jonna rapsuttaa ponia, ja siirtää tämän uralle. "Mene alkuun ihan vaan pitkin ohjin, ja totuttele sen selkään, se voi alkuun tuntua hieman oudolta.. Ei se todellisuudessa ole, se on aika leveä noin siron näköiseksi poniksi", sanon, ja ratsastaja nyökkää. "Kun oot valmis, voit ottaa ohjat käteen, ja alkaa tekemään ravi käynti siirtymisiä, joka kirjaimen kohdalla"
Jonna: Siirryin Fellan ja Rosannan johdolla kentälle ja moikkaan ohimennen Lunaa. Rosanna punttaa minut Fellan selkään, joka reagoi minuun hyvin tammamaisesti. Vaikka Fella oli Eetua isompi, olin kuitenkin kiitollinen että sen koko ylti vielä ponimittaiseksi. Sain heti alkuun ohjeita, joihin nyökkäsin päättäväisesti ja lähdin kulkemaan uraa. Aluksi Fella kyttäili jokaista kulmaa ja vaikutti muutenkin vähän pörheältä, niin päätin parin kierroksen jälkeen koota ohjat ja aloittaa työskentelyn. - Tää tuntuu viel lihavemmalta ku Eetu, virnistän mutta lisään vielä sovittelevasti: - Se kyl voi johtua siitäkin, kun tää on korkeempi! Painan pohkeeni kiinni ponin kylkiin, jolloin Fella siirtyy melko pomputtavaan raviin. Se ei itsessään tuota minulle vaikeuksia, shettisten pomppuaskeleisiin tottuneina, mutta tamma allani vaikuttaa vähän epäluuloiselta kun selässä ei olekaan Rosanna. Se meina välillä jäädä jumittamaan paikalleen askeltensa kanssa, jolloin vain yritän vähän höllätä ohjasta ja pitää pohkeet kiinni. - Muista tehä siirtymisiä! tyttö kentän keskellä muistuttaa kun ajatuksissani vain humputtelin pari kertaa kentän ympäri. Tein pidätteitä niin, että Fella siirtyi käyntiin ja seuraavan kirjaimen kohdalla olikin aika siirtyä raviin.
Rosanna: "ÄPÄPÄP!" karjaisen kun poni alkaa heiluttelemaan päätään ja tekemään pieniä pukkeja. "Eteen, kun se liikkuu reippaasti eteen, ja on töissä, ei sillä ole aikaa tollasille!" Kun Jonna saa kenkkuilevan tamman takaisin raviin, käsken kehumaan sisäohjalla. Fella pärskähtää, ja kiskaisee ohjia siten, että selässä keikkuvan tytön tasapaino herpaantuu hieman. "Hui! Fella ei!" kuuluu kentän toiselta puolen, kun Jonna yrittää pysyä selässä. Naurahdan hieman. "Tule seuraavaksi lävistäjä, ja vaihda suuntaa, keskelle neljä askelta käyntiä", sanon. "Noniin, yksi, kaksi, kolme, neljä.. Pitäisi olla jo ravissa!" Jonna tuhahtaa jotain vastauksena, ja vaikka en kunnolla kuulekkaan, mitä sieltä suusta pääsi, äänensävystä tiedän ettei se ollut ylistämistä. "Jatka niitten siirtymisten tekoa, ja sitten tee mahdollisimman paljon voltteja. Fella menee nyt vain kanan ja kirahvin sekoitukssena. Pyydä sitä työskentelemään", motkotan. "Jees, noin just!"
Jonna: - Huiii, Fella! ähkäisen kun käyn komeasti kaulalla. Onnistun työntymään takaisin satulaan ja ainakin yritän näyttää, ettei tuollainen käy päinsä. Käänsin Rosannan ohjeiden mukaisesti Fellan halkaisijalle ja saan ohjeeksi tehdä neljä käynti askelta, ja siirtyä uudelleen raviin. Kehun jo hiukan liian aikaisin tammaa hyvästä käyntiin siirtymisestä, kun se ei sitten suostukaan ensimmäisestä käskystä raviin. - Yritetään, murahdan kun Rosanna hoputtaa siirtymisissämme. Enää en koe mitään ongelmaa olla Fellan pomppuravissa, mutta kaikessa muussa varmaan onkin ongelmaa. Teen paljon voltteja, noin joka toisen kirjaimen kohdalla ja pääasiallisesti käynnissä kun ravissa Fella ei suostunut niin pienelle reitille siirtymään. - Ei tää tottele, ärähdän ja yritän saada Fellaa raviin jälleen yhden epäonnistuneen voltin jälkeen. Onneksi jo seuraava käyntivolttimme ja sen jälkeinen siirtyminen menee paremmin, etten aivan heitä hanskoja tiskiin. - Tää poni ei ny oikee kuuntele, vinkkejä? kysyn Rosannalta kun totean ettei ravivoltit vieläkään pysyneet voltteina.
Rosanna: "Nosta sisäkättä huomattavasti korkeammalle missä sen pitäisi olla, se saattaa tuntua siltä että repisit, mutta jos se ei muuten käänny, niin se on toimiva tapa. Siten se tajuaa, että noin käy. Tee joka toisella voltilla niin, ja sitten kun tuntuu, että se alkaa kuuntelemaan, niin voi sen jättää pois. Myös, jos tuntuu että Fella ei kuuntele pidätteitä, niin ottaa kerran kunnolla siten että se pysähtyy", neuvon. Tilanne alkaa näyttämään ehkä himpun paremmalta, mutta en ole varma tuntuuko se selkään hyvältä. "Nyt se näyttää paremmalta! Voit ottaa muutaman kolmikaarisen kun tämä alkaa toimimaan. Sitten kun alkaa tuntumaan liian kovalta vatsalles, tai takalistollesi, niin siirrä käyntiin, neuvon seuraavan tehtävän", kehun. Jonna tekee työtä käskettyä, ja näyttää itse antavansa ainakin kaikkensa. Huomaan myös sen, että tyttö on ratsastanut ponilla aikaisemminkin, sillä meno näyttää huomattavasti paremmalta mitä ensimmäisellä kerralla. "Näytätte huomattavasti paremmalta, kuin minä silloin toisella kerralla Fellan selässä!" ilmoitan tytölle kun tämä on siirtänyt käyntiin. "Kävele pari kertaa ympyrällä ja tule sen jälkeen tähän seisomaan, niin sanon mitä teet."
Jonna: Saan Rosannalta hyviä neuvoja, joiden avulla Fella tulee heti paljon kuuliaisemmaksi avuilleni. Siirryn tekemään kolmikaarisia molemmille pitkille sivuille, jotka sujuvat mielestäni melko hyvin. Teen myös pari siirtymistä tällä reitillä, kunnes siirryn käyntiin. - Kuuma! huudahdan jatkaen silti mahdollisimman ahkerasti työskentelyä Fellan kanssa. Käännän ponin pääty-ympyrälle ja asetan sisälle. - Toivottavasti et oo keksiny mitään liian vaativaa! hymyilen ja taputan Fellaa kaulalla kun se asettuu kiltisti. Teen vielä pari käyntiympyrää, kunnes ohjaan Fellan Rosannaa kohti. Tytön edessä vedän kevyesti ohjista ja tamma pysähtyy nätisti omistajansa eteen.
Rosanna: Jonnan pysähdyttyä eteeni, rapsutan ponin karvapeitettä joka alkaa jo hyvää vauhtia muuttua talvikarvaksi. Luultavasti taas tänä talvena tulisi klippaus eteen.. "No, miltäs se tuntuu?" kysyn, ja irrottelen irtokarvoja housuistani. Fella pärskähtää ja lennättää räät päälleni. "Kiitosta vaan, ponikulta.." mutisen. Jonna naurahtaa, ja vastaa suhteellisen iloisen kuuloisasti Fellan olevan ihan ok, parempi ainakin viimekertaisesta. "Ajattelin, että seuraavaksi otetaan laukkoja. Ja aattelin myös raahata tähän yhden-pari puomia, joita saat oman mielen mukaan tulla. Nosta laukkaa pääty-ympyrällä. Siinä ympyrällä ollessas, niin tee siksak taivutusta, eli ensin taivutat sitä hyvin sisälle, sitten suoristat, ja seuraava taivutus ulospäin. Tän avulla se ei löhte kiitämään kuin mikäkin vauhtimakkara", selitän seuraavia ohjeita. Jatkan kuitenkin pisn: "Ja jos se alkaa possuilemaan, niin liimaat perseesi penkkiin.. Se on oppinu uusia temppuja miten tiputtaa ratsastajia, senhän takia mulla on tää nilkka kipeänä vieläkin" Tämän sanottuani annan lähtömääräyksen, ja suuntaan hakemaan puomeja.
Jonna: Rosanna antaa ohjeeksi laukata ympyrällä ja tehdä siksak-taivuttelua. Nyökkään ja annan päättäväisesti pohkeita, kun Rosanna kertoo ponin osaavan possuilla. - Hophop, komennan heti alkuun ja käännän Fellan Rosannaa lähimpänä olevaan päätyyn. Ensin teen pienen voltin käynnissä, jonka jälkeen suurennan reittiä isoksi ympyräksi. Annan selkeät laukkapohkeet ja Fella lähti pomppimaan pää jalkojen välissä eteenpäin. - Fellaaa, ärähdän ja kiskon pään ylös. Sen jälkeen tamma malttaa hetken kulkea nätisti eteenpäin. Vaihdan taivutuksen sisältä ulos, jonka jälkeen suoristan ja olen juuri aloittamassa taivutuksen sisäänpäin kun Rosanna ilmestyy puomien kanssa. Fella näki satavarmasti sen olevan omistajansa, mutta haluaa selkeästi pelleillä pelästyneensä ja lähtee kiitämäään vastakkaiseen päätyyn pukkipierulaukkaa. - Fella! Rosanna huutaa peräämme, mutta ponia ei kiinnosta. Vähän ennen aitaa se päästää mojovan pukin, jossa en enää pysy vaan pääsen maistelemaan hiekkaa. Fella näyttää innoostuvan melkoisesti saatuaan minut alas ja jatkaa pukkilaukalla lähemmäs Rosannaa.
Rosanna: "Fella!" huudan kun näen ponin lähtevän kaunista pierupukkilaukkaa kenttää ympäri, tehden tietysti äkkistopit aidalle. "P*rkeleen poni, opettele käyttäytymään!" sanon ponille, kun saan sen kiinni. Talutan Fellan maasta kömpivän Jonnan luo, joka ainakin päälisin puolin näyttää normaalilta. "Kaikki ok? Eikai sattunut?" kyselen huolestuneena, sehän tästä vielä puuttuisi että Jonna menettäsi raajansa ponin takia. "Vielä ei ainakaan satu mihinkään, joten eiköhän tää tästä", "Meetkö heti uudestaan selkään, vai haluutko että mä käyn?" kysyn. "Kyllä mä meen, jos alkaa sattua tai tuntuu että tollanen jatkuu niin voit tulla", tämä vastaa hieman nyökäten. Punttaan Jonnan uudestaan ponin kyytiin, ja he lähtevät käynnissä luotani. Menen viemään puomia kentälle, vaikka en ole enää yhtään varma, haluaako Jonna edes mennä puomia.
Jonna: Tunnen jälleen jo melko tutuksi tulleen poninkarvan allani ja annan päättäväisesti pohkeita. - Jatkanko samaa tehtävää? kysyn heti, sillä en juurikaan tunne missään kipua. - Voit jatkaa, mutta pidät pään ylhäällä ja pohkeet kiinni, Rosanna vastaa ja asettaa puomit kentälle. Vaikka Fella oli äsken käyttäytynyt keljusti, halusin silti mennä puomit edes pari kertaa ettei ponille jäisi olo että hän voitti. Annoin reippaasti pohkeet ja ylläriylläri, poni koetti vetää päänsä alas. - Fella nyt! ärjäisen ja nykäisen ohjista kunnolla, jolloin tamma malttaa kunnolla asettua työskentelemään. - Hyvä, nyt näyttää paremmalta. Haluatko siis tulla näitä puomeja? Rosanna kysyy. - Haluan, vastaan topakasti ja siirrän Fellan ravin kautta käyntiin, ja löntystelemme Rosannan luo. - Keksi meille joku kiva tehtävä ja vielä sellainen, et tää possu pysyy käsissä! virnistän.
Rosanna: "Nosta ravi tai laukka, ihan kumman haluat, pääty-ympyrälle ja siinä ympyrällä tuut puomin. Ota siinä ympyrällä siirymisiä, ja tee vaikka pienempiä voltteja siihen sisään, niin Fella tajuaa sen, ettei se voi mennä miten lystää. Puomille ette mee ennenkuin poni on siinä temmossa minkä itse tahdot, muista sitten, ettei Fella koskaan ole ollut oikeen esteponi, joten se voi yrittää mennä jopa puomista ohi. Ja kuten muistat niitä mun hyppykertoja, se voi hypätä ton metrin esteenä", kerron, ja Jonna näyttää jo siltä että pyörtyy selässä. "Niin siis, eli meen pääty-ympyrälle?" hän kysyy. "Joo, kyllä mä neuvon jos tulee jotain. Lyhyesti siis, siirtymisiä ja voltteja ympyrällä jotta saat haluamasi temmon, ja sen jälkeen puomille", naurahdan. Kun Jonna lähtee tehtävälle, ensin ravissa, huudan vielä perään: "Jos tuntuu ihan mahdottomalta, ota pari kertaa puomille ja mä voin tulla ottaa ylimääräset pöllövirrat pois! Tai ainakin yrittää."
Jonna: Siirrän Fellan raviin ja pidän käden hyvin kannettuna, ettei ponille tulisi enää mieleen alkaa tiputtelemaan minua. Teen ensin pari pienempää ympyrää puomin viereen, jonka jälkeen ohjaan sen puomille. Ensin Fella ravaa normaalisti, näkee varmasti puomin, mutta juuri sen edessä vetää äkkistopin ja painaa pään alas kuin tutkiakseen puomia. - Hölmö! Vaikket ookkaan esteponi nii oot sä nyt puomeja ennen nähnyt! Annan reilusti pohkeita ja viimein pääsemme puomin ylitse käynnissä. - Uudestaan! Rosanna käskee ja maiskauttaa pari kertaa ponilleen. Tällä kertaa pääsemme ylitse ravissa, mutta Fella ei paljoa jaksa jalkojaan nostella ja aina kuuluu vain "kops". Käytän vähän voimakkaammin pohjetta kun lähestymme puomia jälleen ja maiskautan. - Wouuu, huudahdan kun Fella ottaa ilmeisesti vähän nokkiinsa ja pomppaa kuin esteet pitää. En onnekseni tipu, joten taputan kuitenkin kevyesti sillä ainakin ylitimme puomin. Tulen vielä yhdesti ja sama jättiloikka toistuu, joten ehdotan naurahtaen: - Käytkö antaa kurinpalautusta kakaralles?
Rosanna: Jonna siirtää ponin raviin, ja suuntaa muutaman voltin jälkeen puomeille. Fellahan ei tästä tiettävästi oikein pidä, joten ottaakin stopit puomille. Seuraavalla tamma menee yli, mutta kolauttelee puomeihin. Uusintaan vaan, jolloin Jonna ratsastaa päättäväisemmin, ja tamma meneekin yli puomista, tosin siten, kuin puomi olisi huima 140cm este. Kuulen selästä vain Jonnan huudot, ja naurahdan. "Wooou..!" Jonna suuntaa puomille, jolloin jättiloikka uusiutuu. Tyttö ohjaa ponin luokseni, ja kysyy naurahtaen: "Käytkö antaa kurinpalautuksen kakaralles?" Nyökkään vastauksena, ja koska olen varsinkin päästäni pienikokoinen, lainaan Jonnan kypärää. Nousen ponin selkään, ja se liimaa korvansa niskaansa. Maiskutan ponille, joka lähtee innottomasti löntystämään eteen. Otn ponin pysähdyksiin, jonka jälkeen annan sille laukkapohkeet. Fella nostaa laukan mukisematta, ja annan tammalle lisää ohjaa, jotta se pääsee hieman baanailemaan. Muutaman ilopukin tamma heittää, mutta kun isken pohkeeni kovemmin sen kylkiin, jatkaa se onnellisena matkaansa. Hetken baanatuani, otan hieman kiinni, ja pyydän Fellaa kokoamaan laukkaansa. Kehun ponia, kun se laukkaa lähes paikallaan. "Jes hyvä!" rapsutan ponin kaulaa. "Haetko tohon tolpat, ja laitat vaikka 60cm esteen? Katson että se ei temppuilis puomillakaan", sanon Jonnalle, joka suuntaa hakemaan tolppia. Sillä välin otan ravia, ja Fella kokoaa itsensä todella hyvin, lisätyssä ravissa lähes leijuu maan pinnalla. Tulen puomit ravissa ja laukassa pari kertaa, ja saankin taas taistella jotta me mennään kuten kuuluukin.
Jonna: Rosanna hyppäsi Fellan kyytiin ja tekee laukannostoja baanaillen hetken. Pian hän pyysi rakennuttamaan esteen, joten hain nopeasti tolpat ja puomeja Rosannan kävellessä hetken vapain ohjin. Äkkiä olin kasannut yhden pystyesteen ja ratsastaja ponin selässä kiitti. Kohta Rosanna nosti laukan uudelleen ja lähti lähestymään estettä. Ensimmäisellä kerralla Fella meinasi selvästi tehdä äkkistopit, mutta Rosannalla oli hyvin alapohje kiinni ja hän pakotti tamman lähes paikaltaan hyppyyn. - Hyppäähän se! naurahdan ja katson, kun tyttö ohjaa Fellan uudellen esteelle. - Hop! hän huudahtaa ja tällä kertaa meni jo huomattavasti paremmin. Kävelin vähän lähemmäs estettä seuraamaan kurinpalautusta.
Rosanna: Jonnan koottua esteen, nostan laukan uudestaan, ja lähden suuntaamaan kohti estettä. Juuri ennen hyppyä, Fella tekee tavanomaisen, ja koettaa lyödä liinat kiinni. "JAPJAP!" karjaisen, ja pidän alapohkeen kiinni, jolloin Fella hyppää melkein paikaltaan. "Jes hyvä.." Taputan tammaa, ja jatkan laukkaa, suunnaten esteelle uudestaan. "Jaaa... HOP", sanon ennen estettä, jolloin Fella hyppää huomattavasti paremmin. Taputan Fellaa jälleen, ja siirrän sen raviin. Teen ravissa paljon ympröitä, jotta saan Fellan hyvin taipumaan. Jonna onkin siirtynyt lähemmäs estettä, jotta näkee paremmin ratsastustani. Nostan laukan uudestaan, ja laukkaan pari ympyrää. "Jonna, tuun kokorataleikkaa, joten varo!" ilmoitan, ja käännän tamman lävistäjälle. Valmistelen laukanvaihdon, ja pyydän tammaa vaihtamaan laukan suoraan. Vaihto menee hieman miten menee, joten vaihdan suunnan takaisin, ja tulen saman tehtävän uudestaan. Tällä kertaa Fella vaihtaa laukan hyvin, ja annan sen laukata uuteen suuntaan hetken. Hetken kuluttua suuntaan esteelle uudesta suunnasta. Nyt Fella ei epäröi, mutta hivuttautuu juuri hyppyvaiheessa esteen ohi. "Fella!" karjaisen, jolloin poni pysähtyy. Käännän ponin uudelle lähestymiselle, ja varmistan sen menevän yli tällä kertaa. "JAP!" Tällä kertaa Fella hyppää hyvin, ja tulen vielä kerran. Nyt hyppy on hyvä, eikä minun tarvitse karjua selässä. Taputan tammaa paljon, ja siirrän sen ravin kautta käyntiin. "Nyt se on varmaankin suurinpiirtein kunnolla, tuutko vielä käymään selässä?" kysyn Jonnalta.
Jonna: Rosanna vaihtaa suunnan kokorataleikkaalla ja hyppää esteen vielä pari kertaa, välillä ongelmien kautta. "JAP!" tyttö karjaisee ja kun Rosanna on tyytyväinen Fellan käyttäytymiseen, pääsen takaisin selkään. - Totta kai haluun vielä tulla! hihkaisen ja hypähdän Rosannan avulla Fellan kyytiin. Siirrän tamman hetimiten ravaamaan ja huomaan kyllä, kuinka poni on heti kuuliaisempi ja se pureskelee kuolainta tyytyväisenä. - Mä lasken nää eka puomeiks taas, niin tuu vaan uudelleen jos tahot! Rosanna huutaa ja siirtyy korjaamaan estettä. Tulen aluksi puomit ravissa, ja Fella malttaa tulla melko nätisti. Nostan siis jo ensi kerralle laukan ja pienen epäroinnin kera ylitämme puomit ja Rosanna nostaa meille pienen ristikon. - Haluutko kokeilla ihan pienen esten ylitystä? hän huhuilee ja nostaa jo samalla puomit noin 40 sentin ristikoksi. - Joo! hihkaisen ja nostan Fellalla uudelleen laukan. Se korskahtaa pää ylhäällä villin oloisena, mutta rauhoittuu kun näkee esteen ja painaa korvat tiukasti niskaan. - Ja pohkeita! Japjap, hop Fella! Rosanna komentaa ja läpsäyttää käsiään kevyesti yhteen. Näin pääsemme esteestä ylitse, ja tulemme saman vielä parisen kertaa. - Hyvä! Eiköhän se ollut tässä. Loppuverkkaatko niin kannan nää tolpat pois, Rosanna sanoo ja alkaa raahata estettä pois. Otan kevyesti vielä ravia ja asetan reippaasti ympyröillä, jonka jälkeen siirrän tamman käyntiin ja löysytän vapaat ohjat. - Varo ettei se ota äkkilähtöä, Rosanna virnistää ja käskee pian tulla kaartoon. - Hieeeno Fella, hymyilen ja laskeudun Fellan kaulalle makaamaan.
Rosanna: Jonna hyppää takaisin tamman kyytiin, ja siirtääkin sen heti raviin. Fella on selkeästi hieman enemmän työmotivoitunut, sillä liikkuukin huomattavasti paremmin eteen. Virtaa näyttää vielä kuitenkin löytyvän. Annan Jonnalle luvan tulla esteen vielä muutaman kerran, ensin puomeina ja sitten ristikkona. Alkuun joudun hieman avittamaan ruunikkoa tammaa esteiden ylityksessä, mutta pikkuhiljaa ne alkavat sujumaan niinkuin pitääkin. Koska yksi hypyistä ristikolle osuu hyvään paikkaan, ja on todella hyvä kaikin puolin, päätän että nyt alkaa olemaan tämän päivän liikutus pulkassa. "Hyvä! Eiköhän lopeteta tähän, kun kaikilla on vielä ainakin suhteellisen hyvä mieli. Loppuverkkaile Fella, niin mä raahaan nää esteet pois", ilmoitan. Kun Jonna on laskeutunut alas selästä, ja valittaa kipeynyttä takapuoltaan, ja naurahdan. "Itseppä ehdotit..!"
Jonna: - Nojoo, mut aii.. Oisit voinu kertoo että ton selkä on noin kova! mutisin painoittaen sanaa noin. Rosanna naurahti ja hoputti sittein valittamistani huomioimatta että toisin Fellan talliin. Maiskautin ja tamma lähti lampsimaan perässäni talliin. Se ei selvästikään ollut vielä täysin väsynyt, vaan päätti vielä säikähtää Wiennaa pihassa, mutta sain onneksi pidettyä Fellan hallinnassa. - Fella, äläpä possuile! Rosanna komensi ja saimme onneksi loppu matkan tultua nätisti. - Puratko sä varusteet, niin mä vähän suihkutan Fellaa ja tarkistan jalat, Rosanna ehdottaa ja teen työtä käskettyä. Avaan ensin suitsien soljet, jonka jälkeen nappaan suitset käsiini. Menen pesemään kuolaimet sekä ristitän ne siistiin nippuun. Sen jälkeen menen katsomaan pesukarsinalle, kuinka Rosanna oli jo hyvää vauhtia pessyt poninsa ja nosti yksi kerrallaan jalkoja tarkastukseen. - Hyvältä näyttää, hän toteaa ja laskee viimeisimmän kavion alas. Sen jälkeen tyttö irroittaa Fellan ketjuista ja vie karsinaansa, minä perässä. - No, oliko Fella kiva? Rosanna kysyy ja nyökkään: - Oli! Mutta nyt on kyllä lihakset parisen päiv- viikkoa kipeänä, jaksan vieläkin voivotella. - Haha, mut hei kiitos kun tulit liikuttaa Fellan, Rosanna kiittää ja kerron ettei se ollut iso homma ja tein sen mielellään. - Mut mä lähtisin nyt kotiin, ilmottele jos viel joskus tartteet apuu liikkuttelus, hihkaisen ja sen jälkeen Rosanna lähtee vielä ajamaan minut kotiin.
Rosanna: Jonnan valitettua hetken, ja hoidettuaan Fellan, ilmoittaa tyttö olevansa valmis lähtemään kotiin. Suuntaamme autolleni, joka onkin syysilmasta kerennyt jo viilentyä, joten laitan lämmityksen täysille. Muutaman liikennevalojen kiroamisen jälkeen olemme jälleen Jonnan kotipihassa. Kiitän tyttöä vielä kertaalleen seurasta, jonka jälkeen lähden ajamaan takaisin Vaahterapolkuun, hoitamaan Ellin.
|
|
|
Post by Rosanna on Mar 31, 2016 2:04:45 GMT 2
30.3.2016
Asettelen viimeisetkin muutossa vielä paikallaan olemattomat tavarat, ja siirryn nopeasti katsomaan puhelintani. Viestejä oli tullut muutamasta ryhmästä, suurin osa panikoi sitä, pääsisivätkö he haluamaansa kouluun. Itsekin olin hakenut lukion jälkeistä koulupaikkaa, mutta katsoo sitä sitten. Olin vallannut Milalta yhden huoneen, kun tämä ja Jesse päättivät majoittautua samaan huoneeseen. Näpyttelen pari viestiä, laittaen myös yhden Yläkokkoon Lucakselle, koskien Jutin loimitusta. Avaan huoneeni oven, ja keittiöstä leijailee paistetun kanan tuoksu. Vilkaisen ruuan laittajaa, ja huomaan Innan pyörivän keittiössä kuin hullu. Tietyllä tavalla huomaamatta siirryn eteiseen pukemaan ulkovaatteita päälle, ja pikkuhiljaa siirryn talliin laittamaan Fellan ja Ellin ruuat.
Sekoitettuani kaikenmailman sörsselit keskenään, suuntaan hakemaan tammojani. Nappaan molemmat samaan aikaan, palkaten Eljaksen pitämään toista sen aikaa, kun haen toisen eri tarhasta. Napitan molemmat karsinoihinsa, jossa hoidan ensin Fellan, ja levitän eläinlääkäriltä saatua hoitavaa voidetta tamman selkään. Ponitamma oli pääsiäislomalla päässyt karkaamaan tarhastaan, ja saamaan kylmää selälleen, joka oli mennyt jumiin. Tällä hetkellä poni onkin vain ja ainoastaan kävelytyksellä, jotta selkä saataisiin kuntoon.
Nappaan Fellan riimuun, ja suuntaan kohti kenttää, jossa taluttelen ponia 45minuuttia. Tämän jälkeen vien tamman karsinalleen, levitän ohjeiden mukaisesti uuden kerroksen voidetta, ja heitän selänlämmittimen ponin päälle. Tällä välillä kun annan voiteiden vaikuttaa, siirryn hoitamaan Ellin, joka kolistelee merkkinä siitä, että on syönyt jo päiväheinänsä. Fella taas tyytyväisenä mutustaa heiniään.
Varustan Ellin nopeasti, käärin pintelit joka jalkaan, laitan satulan selkään ja suitset päähän. Isken itselleni kypärän päähän, ja suuntaan maneesille. Maneesissa talutan alkukäynnit, jonka jälkeen kiristän satulavyötä, ja nousen selkään. Aloitan työskentelyn irroittelemalla tammaa ulko-ohjasta. Teen paljon taivutuksia ja avo- sekä sulkutaivutuksia. Kun tamma on irti ohista, ja kevyt kädelle, siirrän trakehnerin raviin, ja jatkan tehden taivutuksia. En kovin rankasti tammaa ratsasta, sillä eilen meillä on ollut rankka kouluvalmennus, jonka jälkeen hieman vain availen tamman lihaksia, jotta se ei kipeytyisi. Ravissa tamma on hieman tahmea kumpaankin suuntaan, mutta pikkuhiljaa taivutellen ja tempoa muutellen alkaa liikettä ja vetreyttäkin löytymään. Nopeat työskentelyt ravissa, ja tämän jälkeen laukkaa kevyessä istunnassa isoja ympyröitä tehden, hieman ylitaivuttaen. Laukka pyörii hyvin, ja Elli reagoi hyvin pohkeeseen sekä ohjaan. Nopeat välikäynnit, ja laukkaa vielä toiseenkin suuntaan. Loppuravit ratsastan tapani mukaan pidemmällä ohjalla, jotta tamma pääsee venyttämään kaulaansa.
Loppukäynnit kävelen hetken selästä, ja loput maastakäsin, jonka jälkeen jo suuntaan hoitamaan tamman talliin. Molemmat ponit pihalle, ja itse talolle syömään, ja Milan tuntien siivoamaan..
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 11, 2016 22:18:00 GMT 2
Fella on astutettu Innan orilla Cowslip, perjantaina 08.04. Varsan laskettuaika on kesä-heinäkuun vaihteessa. Kunnon pukki se Cowslip! Bambi räjähtää sen takia toukokuun alussa! - Mila -
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 17, 2016 17:34:51 GMT 2
Muuttopäivä 17.4
Koska Vaahterapolussa ei jo tarpeeksi erilaisia muuttopäiviä ole nähty, niin myös meikän osalta on vielä tulossa muutama lisää. Ensin tapahtuisi edellisen hevosen muutto pois alta, ja myöhemmin saapuisi uusi kavioeläin. Herään aivan liian aikaisin eilisen tupari&lohdutus bileiden takia. Olo huippii kaukana hyvästä, ja darra on erittäin vahvana. Pakotan itseni kuitenkin ylös sängystä. Puen hieman kömpelösti mustat kollarit, sekä pari kokoa liian suuren t-paidan. Laahustan keittiöön, jonne Inna onkin jo kerennyt. Naisen olotila selkeästi on lähellä omaani, sillä lääkekaappi on auki, ja pöydällä buranapakkaus. ”Huomenta, ja hyviä oloja”, tervehdin naista. Inna vilkaisee minuun päin, ja nielaisee tabletin. ”Huomenia, sulla vissiin on yhtä hyvä olo, kuin mulla?” nainen vastaa. ”No voin vannoa, että jopa huonompi!” naurahdan, ja otan yhden buranan. Hetken aikaa jään juttelemaan Innan kanssa, ja hetken kuluttua myös Mila ja Jesse ilmaantuvat huoneestaan. ”Tänäänkö se Elli lähtee?” Jesse kysyy minulta vesilasinsa takaa. Nyökkään. ”Tänään olis tarkotus saada tavarat ja tamma pois täältä”, vastaan. ”MIHIN ELLI ON MENOSSA?” myös Petra ilmaantuu paikalle. ”Se lähtee mun yhdelle tutulle Saksaan kilpailemaan ja treeniin.. Aika radikaali päätös, mutta menkööt”, vastaan. Jatkan kuitenkin pian: ”Ja tuleehan mulla toinen hevonen tilalle!” Pienen aamupalan jälkeen suuntaan kohti tallia, jossa hevoset ovat jo päässeet ulkoilemaan. Suuntaan ensin Ellin karsinalle, josta otan kaiken jota en tänään enää tarvitsisi muutovalmisteluissa. Seuraavaksi siirryn ikea-kassini kanssa satulahuoneeseen, jossa nappaan mukaan satulan sekä suitset. Huokaan ja vilkaisen tyhjäksi jääviä paikkoja. Noh, onneksi ne saisivat pian taas täydennystä uuden hevoseni tavaroiden takia. Kun suurin osa tavaroista on tyylikkäästi keskellä (okei ei nyt ihan) tallin käytävällä, suuntaan hakemaan tammaa tarhasta. ”Ellii!” huhuilen tammaani. Vastaani saan kuitenkin oman tammani tilalle Milan ruunan. Ärgh. Voisin mä kyllä tuon Iipan mukaani napata, ei haittaisi yhtään! Villa vilkuilee minua heinäkasaltaan, jonka toisella puolella myös Elli on. Nappaan tamman narun portinpielestä, ja lähden hakemaan neitiäni. Matkaan talliin, jossa harjaan tamman ylimääräisistä pölyistä ja mudasta. Heitän tamman selkään verkkoloimen, ja jätän tämän karsinaansa odottelemaan. Itse lähden tallipihalle katsomaan, onko tamman kyyti jo saapunut. Juuri astuessani ulos, huomaan trailerin tulevan pihaan, kuskina Delia, kenelle tamma on menossa. Puhun hieman tamman hoidosta, ja siitä mihin se on tottunut, jonka jälkeen käyn hakemassa trakehnerin. Laitamme trailerin kuntoon, ja talutan tamman sisälle samalla kun Delia hakee tavaroita. Omasta mielestäni liian nopeasti on aika sanoa heippa niin Ellille, kuin Deliallekkin. Haikea mieli valtaa mieltä hieman, kun katson trailerin lähtevän tallipihasta. Kun Elli on lähtenyt, suuntaan takaisin tarhoille hakemaan Fellaa. Pikkuruinen ponipalleroni on tällä hetkellä ehdoton silmäteräni, ja odotan kuin kuuta nousevaa pikkukaverin syntymää. Tarhalla Fella suuntaa minua vastaan, ja hörähtää pienesti kun kiinnitän riimunnarua tamman riimuun. Rapsutan poniani, ja suuntaan Wandan sekä Hermionen ohi. Talutan ponitamman karsinaansa, jossa riisun sadeloimen pois ja harjaan ponin. Laitan tammalle suitset päähän, sekä putsit etujalkoihin, ja suuntaan kentälle. Kävelen alkukäynnit maastakäsin, jonka jälkeen nousen selkään, ja pyydän Fellaa kävelemään uralle. Kävelen hetken vielä pitkin ohjin, jonka jälkeen otan ohjat kunnolla tuntumalle, ja alan taivutella ponia niin ympyröillä, kuin kaarevilla urilla. Alkuun Fella hieman venkuroi vastaan, ja osoittaa olevansa jäykkä, jota en yhtään ihmettele. Pikkuhiljaa siirrän ponia raviin, ja jatkan taivuttelua ympyröillä. Koetan myös saada hieman irtonaisempaa liikettä, tekemällä temmonmuutoksia. Kun tamma alkaa pikkuhiljaa rentoutua, ja toimia paremmin, pystyn jo pyytämään Fellalta hieman enemmän irtonaisuutta ja venyvää askelta. Taputan Fellaa paljon, ja jatkan kolmikaarisella kiemurauralla taivutellen vielä molempiin suuntiin. Otan pian jo välikäynnit, koska Fellan kunto on hieman päässyt saikkujen takia hieman matalaksi. Kävelen hyvän tovin, jonka jälkeen nostan ravin uudestaan. Suhteellisen lyhyen ravityöskentelyn jälkeen nostan laukan, ja laukkaan alkuun rennosti kenttää ympäri, vaatimatta sen suurempia. Pikkuhiljaa laukka alkaa pyörimään, jolloin uskallan ottaa hieman enemmän ohjaa, sekä vaatimaan enemmän. Fella pistää hieman vastaan, mutta sitkeästi teen ponille selväksi, että se mitä pyydän, toteutetaan. Kehun tammaa heti, kun saan apuni läpi, ja haluamani reaktion. Kun vasen kierros on ratsastettu läpi, vaihdan suuntaa. Oikeassa kierroksessa tamma on hieman enemmän kiinni sisäohjassa, joten joudun irroittelemaan tammaa huomattavasti enemmän. Pikkuhiljaa Fellasta tulee kevyt ratsastaa, ja siirrän tamman raviin, loppuverryttelyä varten. Ravailen rennosti puolipitkällä ohjalla, jonka jälkeen siirrän tamman käyntiin. Ratsastettuani siirryn Fellan kanssa talliin, ja hoidan tamman loppuun, sekä heitän fleecevuorellisen sadeloimen suojelemaan klipattua karvaa. Varmistettuani ponin olevan hoidettu, vien sen takaisin tarhaan, ja suuntaan itse takaisin talolle suihkuun.
Sanoja: 684
|
|
|
Post by Rosanna on May 3, 2016 21:50:41 GMT 2
Diva saapuu taloon 03.05.2016
Toukokuun kolmas päivä, seitsemän päivää enää syntymäpäiviini. Olinkin päättänyt hevosmarkkinoita selaillessani ostaa itselleni aikaisen syntymäpäivälahjan. Tästä syystä olin päätynyt seisomaan tallipihalla neljän aikaan. Moni tuttu kasvo kulki tallipihalla joko yksin tai hevosen kanssa. ”Rosanna! Moi”, Jonna ilmestyy tallin syövereistä pihalle. ”Heipsun, säpä oot ahkerasti taas käynyt, joka päivä suhun täällä törmää”, vastaan tytölle. ”Säkin oot täällä nykyään aika paljon”, hän vastaa. Naurahdan ja muistutan että asun nykyään Milan kämppiksenä. ”Hei tuolta tulee traikku!” muistaakseni Jannica niminen hoitaja hihkaisee. Tämän seurassa olleet Veera ja Roosa jäävät katsomaan minkä takia tallille ilmaantuu traileri. Jonna vilkaisee minua kysyvästi, ja vinkkaan silmääni. ”Enhän mä nyt ilman toista hevosta pärjäisi”, kiusoittelen. Hoidan viimeisetkin paperihommat Binon kanssa, jonka aikana trailerista kuuluu määräävä hirnahdus. ”Joojoo”, mutisen ja avaan ovea. Kauniin tummanrautiaan tamman puhina ja hengitys kantautuu naamalleni. Bino siirtyy avaamaan lastaussiltaa. ”Ootko valmis?” kysyn. Saan myöntävän vastauksen, ja odotan takapuomin lähtevän, jonka jälkeen talutan uuden hevoseni pois trailerista. ”Hetkonen, eikö se olekkaan puoliverinen?” kuulen Jonnan ihmettelevän äänen. ”Noup, pistin ranttaliksi ja ostin lämminverisen ravurin”, vastaan ja rapsutan tammani kaulaa. ”MIKÄ on tuo?” huomaan Catherinen ammottavan suu auki tallin ovella. ”Mun uusi hevonen”, vastaan, ja lähden taluttamaan tammaani kohti kenttää. Divaksi sanottu tamma kuitenkin on suunnannut Ruotsista tänne Suomen kamaralle, joten tekisi ihan hyvää tällekkin kaverille hieman käppäillä. Noin puoli tuntia kentällä ymprää ja muita eriskummallisia kuvioita, lähden suuntaamaan kohti tammalle osoitettua tarhaa. Päästän neidin tekemään tuttavuutta tarhakaveriensa kanssa, ja suuntaan itse hakemaan Fellaa. Ponin vatsa on suurentunut kuin mikäkin ilmapallo, ja odotan jo innostuneesti milloin connemara poksahtaa. Tänään suunnitelmissani on tuuppailla vain kevyesti ilman satulaa, sillä eilen teimme hieman rankemman treenin, kun ystäväni tuli pitämään tuntia. Päästän ponitammani karsinaansa, ja käyn hakemassa harjat sekä suitset, ja tarvittavat suojat. Tamma nököttää kiltisti karsinassaan, kun saavun takaisin paikalle. Otan harjan, jolla harjaan tamman läpikotaisin. Otan hieman kovemman harjan, jolla harjaan kurat pois Fellan jaloista. Asettelen suojat jokaiseen jalkaan puhdistuksen jälkeen, sekä etusiin laitan putsit. Fella hieman nostelee oikeaa takastaan, johon tamma on saanut pienen vekin. Varmistan kuitenkin ettei suoja hankaisi haavaa. Asettelen tammalle vielä suitset päähän, jonka jälkeen laitan kypärän itselleni päähän. Nostan ohjat kaulalta, ja matkaan kohti maneesia, jossa olisi juuri välitunti ratsastuskoulun tunneista. Nousen selkään jakkaralta, ja lähden suuntaamaan kaviouraa. Fella vaikuttaa energiseltä, ja toivon etten joutuisi kovin paljoa taistelemaan tamman kanssa. Aloitan käyntityöskentelyn oikeaan kierrokseen, jossa huomaan Fellan jäävän todella hitaaksi. Huomautan asiasta tammalleni, ja pyydän tätä taipumaan ja tekemään väistöjä uralta keskihalkaisijalle. Pikkuhiljaa Fella alkaa toimimaan, ja vaihdan suuntaa. Vasemmalle Fella on huomattavasti parempi, ja huomaan ettei haava jalassa selkeästikkään kipuile. Ehkä olen hieman liian herkkä, sillä vaikka haava on ihan pintanaarmu, josta ei ole paljoa muuta kuin karvat lähteneet, panikoin jos jalkaan tulee jotain. Nostan ravin ensin vasemmassa kierroksessa, ja vaadin Fellaa työskentelemään hieman enemmän. Kun takajalat meinaavat jäädä laahustamaan, huomautan asiasta hieman raipalla, jonka seurauksena Fella päättääkin heittää takapuoltaan. ”Älä jaksa! Mieti nyt mitä lapseskin ajattelee..” mutisen kun connemara alkaa tekemään keinuhevoshyppyjä. Maneesin reunalle on ilmestynyt Fellan hoitaja, Marie. Itseäni saman ikäinen nainen on muutamaan otteeseen käynyt Fellaa katsomassa, mutta yksin ei naisenalku ole vielä käynyt, vaan olen ollut mukana varmistamassa, ettei suuria ongelmia synny, kun Fella nyt jo pidempään on ollut vain omassa käytössäni, eikä välttämättä vaikuta oikein innokkaalta vieraiden läsnäolosta. Pikkuhiljaa alan saamaan Fellalta irti ravia, josta olen tyytyväinen. Vaihdan suuntaa kokorataleikkaalla, ja jatkan ravin työstämistä toiseenkin suuntaan. Fella on niskastaan hieman enemmän jäykkä oikealle, ja koettaa hieman jäädä sisäohjaan roikkumaan. Ravin ollessa siedettävä, nostan oikean laukan.laukassa en pyydä Fellalta paljoa, enimmäkseen rentoutta ja lennokkuutta. Kehun tammaa paljon, sillä Fella tajuaa idean heti. Vaihdan laukan ravin kautta, ja laukkailen vielä vasempaan. Laukkaa minun ei paljoa tarvitse työstää, sillä tamma on rento ja kuuliainen koko laukkaosuuden. Loppuravit ravailen pitkällä ohjalla, ja loppukäynnit maastakäsin. Marie pyytää saada hoitaa tamman pois, ja lupautuu kävelyttämään tamman loppuun. Hyväksyn ehdotuksen, ja menen vielä vilkaisemaan miten uusin tulokkaani jakselee. Diva vaikuttaa rauhalliselta, vaikka onkin hionnut jonkun verran. Nappaan Divasta vielä kuvan, ja tamma lähteekin samalla hieman juoksemaan.
Sanoja 641
|
|
|
Post by Rosanna on May 6, 2016 19:36:26 GMT 2
Extemporelähtöjä 6.5.2016
”Mila, me lähdetään tänään maastoon!” ilmoitan tallin omistajalle. ”Aijahas, no kaipa me sitten mennään, mihin aikaan? Ja mikä lenkki?” nainen vastaa kitatessaan viimeisiä rippeitä aamukahvistaan. Kello ei ole vielä edes yhdeksää aamulla. Syömme yhdessä aamupalaa, jonka jälkeen suuntaamme talliin. Koska Milalla on vapaata, päätämme lähteä pidemmälle retkelle, ja ratsuiksemme valikoimme Fellan ja Tuikun. Yhteistuumin lähdemme hakemaan ratsujamme. Mila nappaa Tuikun jo aikaisemmin matkaan, mutta kuitenkin tulee mukaani Fellan hakuretkelle. Fella antaa kiltisti kiinni, mutta Tuikun kanssa joutuu hieman juoksentelemaan pitkin tarhaa. Piakkoin meillä kuitenkin on uljaat mutajalkamme, ja pääsemme jatkamaan matkaa kohti tallia, ja pesuboksia. Mila päättää puunata mutaiset jalat harjalla, toisin kuin minä. Fellan jaloissa muta on vielä hieman märkää, joten talutan tammaani kohti pesaria. Vaikka olenkin Fellan kanssa jo yli kaksi ja puoli vuotta touhunnut, ei pesari vieläkään ole ponin lempipaikka, ja joudumme vieläkin keskustelemaan asiasta suuresti. ”Fella! Tule nyt, älä jaksa..” , mutisen, samalla kun yritän saada connemaraa pesariin. Pikkujiljaa Fella kuitenkin ottaa pieniä töpöaskeleita kohti pesukarsinaa. Hetki myöhemmin tammani onkin kiinni pesarissa, ja annan ponille muutaman palkkioherkun. Kun jalat on puunattu, ja varusteet aseteltuna paikalleen, siirrymme tallipihalle, jossa nousemme ratsujemme selkään. Molemmat tammat pysyvät kiltisti paikallaan, ja rauhallisesti odottavat lupaa lähteä liikkeelle. Suuntaamme tutulle maastopolulle, joka lähtee hieman rauhaisemmalle seudulle. Jatkamme käynnissä pitkään, kunnes saavumme tuttuun mutkaan, jossa nostamme ravin. Tuikku lähtee rauhallisesti raviin minun ja Fellan edellä. Fella käy hieman hitaalla, ja joudunkin hieman huomauttamaan tammalle, että nyt ollaan myös töissä vaikka ei kentällä tai maneesissa olla. Ponitammani lähtee rauhalliseen raviin, ja kulkee hyvässä temmossa korvat tötteröllä eteenpäin. Pienen peltotien tullessa vastaan, nostamme laukan, ja annamme ratsujemme laukata hieman vapaammin eteen. Fella koettaa hieman lähteä kiihdyttelemään, mutta en anna tamman rynnätä liian lähelle edellä kulkevaa ratsukkoa. Pienen laukkapätkän jälkeen siirrämme ratsumme ravipätkän jälkeen käyntiin. Pururadan kohdalla käännymme takaisin, ja jatkamme matkaa kohti tallia ravissa. Matkalla vaihdamme ratsastusjärjestystä. Hetken ravailtuamme Fellan kanssa etunenässä, pusikosta lehahtaa lintu, jota ponini hieman säikähtää, ja hyppäämme tyylikkäästi ojan kautta pellolle. ”Ai te haluatte mennä pellolle vielä treenaamaan?” Mila nauraa minulle Tuikun selästä. ”Ilmeisesti, ainakin Fella”, vastaan. ”Eikä tämä pohjakaan nyt niin huono ole.” Muutaman käyntiympyrän tehtyämme, uskallan siirtää tamman raviin. Ravailen pitkin peltoa, enkä tee sen suurempia, taivuttelen Fellaa hyvin molemmissa kierroksissa. En hirveästi tammaa työstä ravissa, sillä se tuntuu aika pehmeältä ja hyvältä jo alkuun. Kehun tammaa, ja siirrän sen takaisin käyntiin. Katsahdan nopeasti Milan ja Tuikun työskentelyä, joka sujuukin todella hyvin, ainakin ulkonäöllisesti. Mila kääntää suomitamman voltille, ja voltin jälkeen jatkaa pohkeenväistöllä. Kävelen hieman puuskuttavan ponini kanssa hetken. ”Pitäiskö ottaa vähän laukkalähtöjä?” kysyn Milalta. Hetken nainen näyttää hieman järkyttyneeltä, mutta nopeasti suostuu ehdotukseeni. Asetumme vierekkäin, ja jompikumpi meistä sanoo kuuluisan 'än-yy-tee- NYT' litanjan. Lähes jokaisella kerralla Tuikku vie, mutta myöhemmin Fellalta menee hermo hävitä, ja tamma pistää vauhtia pieniin jalkoihinsa. Hidastelen Fellaa mahdollisimman paljon, sillä tamma hieman ottaa kierroksia laukkaulusta. Kun ratsumme alkavat hieman näyttää hikoilun merkkejä, päätämme lähteä suorittamaan loppuverryttelyjä ravissa, ja jatkaa loppumatkan tallille käynnissä. ”Mites sulla ja Fellalla? Tehän olitte yhdessä kohtaa saikulla?” Mila aloittaa keskustelun. ”Aa joo, se oli vähän jumissa selästä, ja satula meni vaihtoon. Muuten mennyt hyvin. Ihan alkuun oli kuitenkin aika paljon ongelmia..” vastaan. ”Aivan. Huomasin muuten että hoitajalistaan on ilmestynyt Fellan kohdalle hoitaja, onnittelut!” ”Kiitos”, naurahdan. Jatkan kuitenkin; ”Ihmettelen suuresti, että nyt kun poni on yksityinen, niin hoitajaa ei meinaa löytyä millään, oliko se niin vaikeaa silloin kun se oli tuntiponi?” ”Ei nyt mitään helpointa, mutta kyllä niitä kiinnostuneita välillä oli. Se on vaan se, että se on sun silmäterä kuitenkin.” Ajattelen asiaa hieman, ja nyökkään ymmärtävästi. ”Entä toi sun uus tammas?” Mila keskeyttää hiljaisuuden hetken kuluttua. ”Ai Diva? Se on vähän hankala joo.. Kiertolaisena ja tälläsenä ollut, ei luota yhtään. Paljon työtä se vaatii, mutta eiköhän joskus vielä senkin selkään nousta..” Nyt on Milan vuoro nyökätä. Jatkamme matkaa kohti tallia rauhallisesti kuunnellen satuloiden narinaa, lintujen laulua ja saapuvan kesän tuloa.
Sanoja 630
|
|
|
Post by Rosanna on Jul 4, 2016 0:02:11 GMT 2
Siinä se nyt olisi! Fella-Junior. Tamma varsoi hienon orivarsan aamuyöllä 3.7. Orille otetaan nimiehdotuksia vastaan, ja niitä saa rohkeasti heitellä yv.llä..
|
|