Post by Mila on Sept 14, 2012 9:17:22 GMT 2
Vaahterapolussa kisaillaan esteillä keskiviikkona 3.10.2012.. Kisat alkavat kello 12.
Kisapaikalla on puffet, talutusratsastusta (Damon sekä Hilla toimivat ratsuina), kärryajelua Lunalla).
Osallistuminen SÄHKÖPOSTIIN virt.milasuomi24.fi otsikolla: Vaahterapolku 3.10.
Muodossa:
Luokka 1
Ratsastaja - Hevosen virallinen nimi
tarinasi
Ei mitään tageja!
Tarina tulee lähettää SAMALLA kuin ilmottautuminen! Ei siis niin, että ensin lähetät osallistumisesi ja myöhemmin tarinan.
Viimeinen ilmottautumispäivä on 02.10.2012 klo 21:00
Yksi ratsastaja saa tuoda niin monta hevosta luokkaan kuin haluaa, sillä luokkiin otetaan rajattomasti osallistujia. Yksi hevonen voi osallistua kuitenkin maximissaan 2 luokkaan ja yhteen luokkaan vain kerran.
Tuomarin toimii Mila itse.
LUOKAT
Mitään pituusrajoituksia ei ole. Voit kirjoittaa niin itsesi tai hevosen näkökulmasta (tai miksei vaikka jonkun yleisössä olevan, tuomarin tai kisapaikalla muuten vain pyörivän henkilön näkökulmasta). Tarina voi olla myös runo.
Huumorilla ja massasta erottuvilla kekseliäillä tarinoilla pötkii aina pitkälle!
OSALLISTUJAT
LUOKKA 1
1.Fuyu – Stormy Wind
Tänään oli Turman ensimmäiset kilpailut ja luokaksi oli valittu puomiluokka, vaikka nuorella oli jo hypätty jo 50cm. Turmahan on vielä varsin keskeneräinen ja hyvin vähän ratsastettu, joten tästä tulisi varmaan todella mielenkiintoista. Turma saapui minulle emänsä samassa kaupassa ja sen kanssa oli edellisessä paikassa tehty paljon jo ratsastusta alustavia töitä, joten se oli viittä vaille valmis aloittamaan ratsunuransa. Nyt Turma oli jos siinä kunnossa, että ensimmäiset kisat kokeiltaisiin.
Lämmittelyt sujuivat hyvin ja Turma vaikutti ihan hyvältä, vaikka koulutus onkin vielä kesken. Tammalla on todella korkea työmoraali, joten mitäs tässä, kyllä uuden omistajan kelpaa.
Kaiuttimista kuului ratsukon nimi ja sen jälkeen kuulutettiin ”valmistautuu: Fuyu Yoshida ja Stormy Wind”
Siirryimme odottamaan vuoroamme kentän lähistölle ja huomasin yleisön joukossa erään blondin jonka olisi tunnistanut pimeässäkin. Johanna Tukiainen... Pakko myöntää, etten ole tämän henkilön mikään suurin ihailija, joten toivoin salaa, että tämä muotihirviö katoaisi paikalta ja vähän äkkiä. Keskityin kuitenkin vain suoritukseemme, joten päätin unohtaa tämän kummajaisen yleisössä. Kutsu radalle tuli ja ratsastin aidan viertä tervehtimään tuomaria, mikä ei ollut hyvä idea. Nimittäin erään edellä mainitun ”muodikkuuden” puhelin alkoi juuri silloin soida ja Turma hyppäsi reilusti sivulle ja hermostui. Pidätin tammaa ja yritin saada sen rauhoittumaan, mutta se vain tuntui hermostuvan puolipidätteistä ja nosti päätään aina vain ylemmäs. Lopulta koko tamma kilahti ja hyppäsi ilmaan ja pukitti samalla. Tämän jälkeen tamma rauhoittui hurjasti ja pääsimme tervehtimään tuomaria ja aloittamaan radan, joka meni kohtalaiseen vaikka Turma olikin hieman kuin räjähde ilman sokkaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
2. Eba – Miraliina
LUOKKA 2
1. Eba – Tianna v. Moons
Kun Vaahterapolkuun saavuttiin
kaikki meille nauroi niin.
Ihmettelin, missä vika
kunnes selvisi, että ylläni oli pyjama, jossa komeili sika.
Pinkki sen väri on
ja takapuolessa possun saparo vallaton.
Nopeasti siis vaatteet vaihtoon,
päälle ratsastusvaatteet,
ettei enää naureta,
ettei ole kellään kummastelevat aatteet.
2. Fuyu - Fortunate Flashback
LUOKKA 3
1. Eba – Miraliina
Beyoncé – Run the World (girls)
Meidät kutsuttiin radalle – jo toiseen kertaan tänä päivänä! Lähtöluvan saatuamme radiosta alkoi kuulua Beyoncén Run the World. Vaikka mieleni tekikin alkaa hytkyä mukana, keskityin rataan. Mira hyppäsi kivasti, mutta kun saavuimme 80-senttiselle trippelille, aloin jännittää hirveästi. Myös tamma alkoi epäröidä huomatessaan minun epävarmuuteni. Keskitin katseeni esteelle, ja kun kuuntelin biisin sanoja – how run the world? Girls! – aloin uskoa yhä enemmän Miraan. Hevonen leijailikin esteen yli kevyesti. Virnistin ja hyppäsimme vielä viimeisen pystyn. Kehuin urheaa ratsuani runsaasti ja lähdin odottelemaan tuloksia – mitä väliä, vaikka häviäisimmekin, olin tyytyväinen suoritukseemme.
2. Fuyu – International Love
LUOKKA 4
1. Fuyu – Japantown’s Special
Tomun kanssa meni kaikki tänään päin mäntyä. Ori oli varsin kiukkuiselle tuulella ollut koko aamun ja melkein pystyin näkemään mustat myrskypilvet sen pään ympärillä. Mikään ei ollut tänään hyvin eikä mikään voinut mennä tänään hyvin. Lämmittelyssä Tomu tuntui liimanneen pikaliimalla korvansa niskaan ja muutaman liian lähelle tulleen kilpakumppanin petomainen ponini säikäytti kauemmas. Punainen rusettikaan Tomun hännässä ei olisi ollut pahitteeksi, mutta paremmin siihen häntään olisi sopinut kyltti ”Puolenmetrin turvaetäisyys, lähestyminen omalla vastuulla.” Tämä hurjimus yritti pompottaa myös minua ja niinhän siinä sitten mentiin kunnon pukkilaukkaa lämmittelyssä. Onneksi lämmittelijät oli jaettu kahteen ryhmään, joten lämmittelijöitä oli niin vähän, että vaaratilanteita ei päässyt syntymään.
Kilpailusuorituskaan nyt ei mennyt niin kuin elokuvissa… Mieleni tekisi sanoa, että siitä ei sitten puhuta mitä siellä radalla tapahtui, mutta kai se on pakko. Tätä ei sitten julkaista Facebookissa…
Siispä on meidän vuoro ja siirrymme kentälle. Tomu sählää ja saan vaivoin pidettyä sen sekunnin aloillaan, että kerkeän tervehtiä tuomaria. Kello kilahtaa ja Tomu kilahtaa. Ori nykäisee ohjia niin paljon, että tuntuma katoaa, ja siinä sitten mennään. Onneksi tai ei, Tomu on varsin itsenäinen hyppääjä, joten minun ei tarvitse kuin ohjata se esteelle ja olla itse mukana. Siispä, joudun ohjaamaan hevosta lähes pitkin ohjin, mutta mikäs siinä. Olin saanut tuntuman jo takaisin maaliviivaan mennessä, joten kai se ihan hyvin meni. Ainakaan mitään ei pudonnut ja Tomu oli varsin itseensä tyytyväinen, mutta heti kun kentältä poistuttiin, se muuttui taas takaisin hampaitaan naksuttelevaksi pedoksi. Elämä hymyilee taas.
LUOKKA 5
1. Viona – Julia
Voi jumalan pyssyt!, ajattelin kun nousin sinä pirullisena aamuna ylös sängystä. Tai siis yritin nousta. Mulla nimittäin oli yön aina iskenyt historian järkyttävin räkätauti. Mun nenä valu kun viimestä päivää, kurkku oli kipee ja ääni sellanen että kuulostin lähinnä Christian Balelta Batmanina enkä Vionalta, kolmekymppiseltä heppatytöltä joka löi innokkuudessaan ja ikuisessa varsakuumeessaan laudalta 12 kesää lähestyvät räkänokkaset, saparapäiset kollegansa heppaprinttisissä t-paidoissa. Oli siinä miesraukalla vähän huolehdittavaa, kun aamulla hoipertelin alakertaan kahville kun mikäkin haamu. Eikä olo ollut ainakaan parantunut, kun tuo ketale mainitsi batman-vertauksesta ja kehotti jäämään suosiolla kotiin. No mutta enhän mä voinut! Mulla oli tärkeä päivä edessä, oli nimittäin uusimman hankintani, Julia-tamman, ekat kilpailut. Eihän niistä voinut jäädä paitsi! Enkä mä voinut laittaa ketään muutakaan meneen Julia-raasun kanssa, Pera oli ravihommissa koko päivän, Annilla kädet täynnä töitä Susarin muiden ponien kanssa ja Kristiania nyt ei voinut edes harkita estekisoihin. Pelkkä ajatuskin nauratti, niin että taisin vähän hihittää siinä kahvipöydässä. Yksinäni. Rodirique meinaa katto mua vähän kulmainsa alta.
”Darling, why won’t you stay home? There will be plenty of those competitions…”
“No!”, raakuin. “I want to.”
Asia oli sillä loppuun käsitelty. Paksu pinkki villahuivi kaulaan, vauva sullottu turvaistuimeen, tuhat ja yksi ylimääräistä harjaa, satulaa, kimpsua ja kampsua traikkuun, turvavyö kiinni, onko kaikki nyt varmasti mukana, kisatamineet päällä, mies ratin takana… hetkinen… PONI! Tiesinhän mä että jotain puuttuisi! Äkkiä mä juoksin tallipihan poikki nauttien tallityttöjen hieman oudoksuvista katseista ja palasin parissa nanosekunnissa raudikko, ylienerginen tamma kintereilläni. Julia pälyili ympärilleen silmät suurina ja sieraimet laajoina, eikä ihmetellylle ollut tullakseen loppua vielä kisapaikallakaan. Rodrique katosi hoitamaan paperipuolta vauva kainalossaan sillä välin kun mä tappelin varusteet Julialle. Sananmukasesti tappelin, touhukas neitokainen ei nimittäin ollut pysyäkseen paikallaan kahta sekunnin murto-osaa. Sirkusta kruunasi valuva nenäni, mä olin käyttänyt siihen mennessä kolme muumi-paketillista nenäliinoja. Lopulta poni seisoi varusteet selässään pää pilvissä trailerinsa edessä, hirnuen joka toiselle vastaantulevalle ratsukolle. Kuinka ollakaan, kaikki katsoivat mua kun ruttosta. Eikä ihme, mulla oli edelleen kisatamineita korostamassa pinkki villahuivi ja nenä olisi lyönyt laudalta petteri punakuonot mennen tullen. Kurjaa oloa paransi kummasti täysin katastrofaalinen lämppä. Julia sinkoili sinne tänne ja mä vaan roikuin mukana viimesillä voimanrippeilläni. Okei, siinä vaiheessa kun eka pysty tuli vastaan ja Julia ponnas niin että mä löin nenäni sen kaulaan, nii kyllä mä vähän kaduin etten ollut jäänyt sängynpohjalle. Ei v*ttujen kevät ja k*rpien takatalvi, en kyllä luovuta!, ajattelin ja jollain eläimellisellä raivolla kampesin itteni pystyyn satulassa ja paukautin pohkeet kiinni kylkiin niin että johan puokki allani ojentui! Tarmonpistos riitti just ja just kahteen esteen ylittämiseen ja harjoittelualueen aidoille kerääntyneen yleisön huvittamiseen. Meinaan kun meidän vuoro tuli, meni se lähinnä niin että nuori tamma vei yli kakskytävuotta korkeita luokkia ratsastanutta Vionaa eikä toisinpäin. ”Helskatti mikä muidu” oli kirkkain (ja ainoa) ajatus, kun Julia sinkosi esteiden yli. Ja sehän hyppäsi! Siinä samalla kun mä parhaani mukaan yritin pysytellä ponin perässä, peffa visusti satulassa (toinen jalustin irtosi jossain vaiheessa), mä pyyhin nenääni ratsastustakin hihaan niin että se suorastaan tippui märkää. Samalla tunsin kuinka räkämälli risteili poskea pitkin ja taisi siinä vaihdissa räkää lentää ponin korville ja mutkassa vähän tuomareitakin kohti. Nättii. Vaikka ratsastaja vaan roikkui perässä, niin Julia-parka ylitti esteet kunnialla. Järjestyksestä en tiiä, mutta yleisön tirskunnasta päätellen kaikki ei mennyt ihan putkeen…
2. Savannah - Precocious DUM
Luokka 6
1. Fuyu – Sleepwalker
Sleepwalker eli Sheena joka yleensä on melko rauhallinen ja perusteellinen tamma oli tänään heittäytynyt säpäkäksi ja varsin suurpiirteiseksi.
Lämmittelyssä oiottiin kulmia ja ravattiin pois ratsastajan alta. Ei varmaan ole suuri ihme, että tämä muutos ei miellyttänyt? Tamman ratsastus oli varsinaista kinaamista sen kanssa kokoajan ja olin jo valmis viheltämään pelin poikki. Lähes koko lämmittelyaika meni siihen, että ravattiin ympäri lämmittelyaluetta ja tamma viskoi päätään ja minä hain sitä tuntumalle. Muutaman lämmittelyhypyn jälkeen huomasin, että olin tehnyt virhearvion Sheenan kanssa. Tamma ei todellakaan ollut tänään sopiva hyppäämään näin kovaa luokkaa. Rohkea rokan syö ja uhkarohkea kouluruuan, vai miten se menikään?
Meinasin, että kävin miten kävi, rata ratsastetaan ja kentälle mennessä kävin mielessäni läpi pahimpia mahdollisia skenaarioita, mitä voi käydä.
Tervehdin tuomaria ja sitten mentiin. Sheena oli huonosti tuntumalla ja viskoi päätään aiheuttaen muutenkin päänvaivaa, mutta rata suoritettiin ja ei se kaunista katsottavaa varmaan ollut. Pudotuksia ei ihme kyllä tullut.
Sheena oli tänään kyllä aikalailla suoranainen pettymys, mutta toivon, että tamma paranee ja muuttuu mukavammaksi ajan myötä, ensimmäiset kisathan nyt olivat ja tamma on aika uusi minulla.
Kisapaikalla on puffet, talutusratsastusta (Damon sekä Hilla toimivat ratsuina), kärryajelua Lunalla).
Osallistuminen SÄHKÖPOSTIIN virt.milasuomi24.fi otsikolla: Vaahterapolku 3.10.
Muodossa:
Luokka 1
Ratsastaja - Hevosen virallinen nimi
tarinasi
Ei mitään tageja!
Tarina tulee lähettää SAMALLA kuin ilmottautuminen! Ei siis niin, että ensin lähetät osallistumisesi ja myöhemmin tarinan.
Viimeinen ilmottautumispäivä on 02.10.2012 klo 21:00
Yksi ratsastaja saa tuoda niin monta hevosta luokkaan kuin haluaa, sillä luokkiin otetaan rajattomasti osallistujia. Yksi hevonen voi osallistua kuitenkin maximissaan 2 luokkaan ja yhteen luokkaan vain kerran.
Tuomarin toimii Mila itse.
LUOKAT
Mitään pituusrajoituksia ei ole. Voit kirjoittaa niin itsesi tai hevosen näkökulmasta (tai miksei vaikka jonkun yleisössä olevan, tuomarin tai kisapaikalla muuten vain pyörivän henkilön näkökulmasta). Tarina voi olla myös runo.
Huumorilla ja massasta erottuvilla kekseliäillä tarinoilla pötkii aina pitkälle!
- Luokka 1: puomiluokka
Juuri kun suorituksesi on alkamassa, bongaat katsomosta Johanna Tukiaisen.
Minkälaiset fiilikset tämän Suomen "kuumimman" julkkiksen ilmestyminen saa aikaiseksi? Pelästyykö hevosesi Tuksua? Oletko Johannan suuri fani ja olet todella täpinöissäsi idolisi saapumisesta paikalle? Vai onko mielipiteesi kyseisetä henkilöstä vähemmän mairitteleva ja haluaisit "muodikkaasti" pukeutuneen eukon häipyvän paikalta ja mahdollisimman nopeasti? - Luokka 2: 30-50cm
Muut kilpailijat käyttäytyvät oudosti, kun tulet paikalle. Ihan niin kuin he tietäisivät jotain mitä sinä et... Roikkuuko housun kauluksesta alusvaatteitasi? Onko ratsastushousujesi persaus revennyt huomaamattasi? Onko hevosesi saanut sekopää-tappajan maineen, jonka vuoksi muut kilpailijat pysyttelevät teistä kaukana? Mielikuvitusta kehiin! - Luokka 3: 60-80cm
Musiikkia kehiin! Aukaise radio (nettiradio tai "ihan oikea") ja seuraava biisi, mikä sieltä paukahtaa soimaan, on "kisakappaleesi". Kirjoita tarina kisapäivästä/kisasuorituksestasi kappaleen tuoman fiiliksen perusteella. Muista mainita kappaleen nimi (ja esittäjä)! - Luokka 4: 90-100cm
On päiviä, jolloin mikään - ei siis mikään - onnistu ja kaikki menee päin hanuria. Ja "onneksesi" tänään on juuri sellainen päivä! Mitä kaikkea sinulle tapahtuukaan? Sisällytä tarinaasi lause: "Nyt ei mennyt niin kuin elokuvissa..." - Luokka 5: 110cm - 120cm
Syksy on jo pitkällä ja talvi kolkuttelee ovella uhkaavasti. Ja koska ilmat ovat viilenneet, flunssatkin ovat erittäin yleisiä. Kisa-aamuun herätessäsi, huomaat että flunssanpiru on saanut sinut otteeseensa. Miten toimit? Vaikuttaako räkää vuotava nenäsi kisasuoritukseen? - Luokka 6: 130-140cm
Tunnet oman hevosesi yleensä kuin omat taskusi, miten se käyttäytyy normaalisti jne. Mutta tänään, se on aivan kuin eri hevonen! Laiskasta pullamössöstä on kuoriutunut joka paikkaan säntäilevä energiapaukku kun taas siitä tallin kauhusta on yön aikana muovautunut hellyyttä rakastava nallekarhu jne. Mitkä ovat fiiliksesi?
OSALLISTUJAT
LUOKKA 1
1.Fuyu – Stormy Wind
Tänään oli Turman ensimmäiset kilpailut ja luokaksi oli valittu puomiluokka, vaikka nuorella oli jo hypätty jo 50cm. Turmahan on vielä varsin keskeneräinen ja hyvin vähän ratsastettu, joten tästä tulisi varmaan todella mielenkiintoista. Turma saapui minulle emänsä samassa kaupassa ja sen kanssa oli edellisessä paikassa tehty paljon jo ratsastusta alustavia töitä, joten se oli viittä vaille valmis aloittamaan ratsunuransa. Nyt Turma oli jos siinä kunnossa, että ensimmäiset kisat kokeiltaisiin.
Lämmittelyt sujuivat hyvin ja Turma vaikutti ihan hyvältä, vaikka koulutus onkin vielä kesken. Tammalla on todella korkea työmoraali, joten mitäs tässä, kyllä uuden omistajan kelpaa.
Kaiuttimista kuului ratsukon nimi ja sen jälkeen kuulutettiin ”valmistautuu: Fuyu Yoshida ja Stormy Wind”
Siirryimme odottamaan vuoroamme kentän lähistölle ja huomasin yleisön joukossa erään blondin jonka olisi tunnistanut pimeässäkin. Johanna Tukiainen... Pakko myöntää, etten ole tämän henkilön mikään suurin ihailija, joten toivoin salaa, että tämä muotihirviö katoaisi paikalta ja vähän äkkiä. Keskityin kuitenkin vain suoritukseemme, joten päätin unohtaa tämän kummajaisen yleisössä. Kutsu radalle tuli ja ratsastin aidan viertä tervehtimään tuomaria, mikä ei ollut hyvä idea. Nimittäin erään edellä mainitun ”muodikkuuden” puhelin alkoi juuri silloin soida ja Turma hyppäsi reilusti sivulle ja hermostui. Pidätin tammaa ja yritin saada sen rauhoittumaan, mutta se vain tuntui hermostuvan puolipidätteistä ja nosti päätään aina vain ylemmäs. Lopulta koko tamma kilahti ja hyppäsi ilmaan ja pukitti samalla. Tämän jälkeen tamma rauhoittui hurjasti ja pääsimme tervehtimään tuomaria ja aloittamaan radan, joka meni kohtalaiseen vaikka Turma olikin hieman kuin räjähde ilman sokkaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
2. Eba – Miraliina
LUOKKA 2
1. Eba – Tianna v. Moons
Kun Vaahterapolkuun saavuttiin
kaikki meille nauroi niin.
Ihmettelin, missä vika
kunnes selvisi, että ylläni oli pyjama, jossa komeili sika.
Pinkki sen väri on
ja takapuolessa possun saparo vallaton.
Nopeasti siis vaatteet vaihtoon,
päälle ratsastusvaatteet,
ettei enää naureta,
ettei ole kellään kummastelevat aatteet.
2. Fuyu - Fortunate Flashback
LUOKKA 3
1. Eba – Miraliina
Beyoncé – Run the World (girls)
Meidät kutsuttiin radalle – jo toiseen kertaan tänä päivänä! Lähtöluvan saatuamme radiosta alkoi kuulua Beyoncén Run the World. Vaikka mieleni tekikin alkaa hytkyä mukana, keskityin rataan. Mira hyppäsi kivasti, mutta kun saavuimme 80-senttiselle trippelille, aloin jännittää hirveästi. Myös tamma alkoi epäröidä huomatessaan minun epävarmuuteni. Keskitin katseeni esteelle, ja kun kuuntelin biisin sanoja – how run the world? Girls! – aloin uskoa yhä enemmän Miraan. Hevonen leijailikin esteen yli kevyesti. Virnistin ja hyppäsimme vielä viimeisen pystyn. Kehuin urheaa ratsuani runsaasti ja lähdin odottelemaan tuloksia – mitä väliä, vaikka häviäisimmekin, olin tyytyväinen suoritukseemme.
2. Fuyu – International Love
LUOKKA 4
1. Fuyu – Japantown’s Special
Tomun kanssa meni kaikki tänään päin mäntyä. Ori oli varsin kiukkuiselle tuulella ollut koko aamun ja melkein pystyin näkemään mustat myrskypilvet sen pään ympärillä. Mikään ei ollut tänään hyvin eikä mikään voinut mennä tänään hyvin. Lämmittelyssä Tomu tuntui liimanneen pikaliimalla korvansa niskaan ja muutaman liian lähelle tulleen kilpakumppanin petomainen ponini säikäytti kauemmas. Punainen rusettikaan Tomun hännässä ei olisi ollut pahitteeksi, mutta paremmin siihen häntään olisi sopinut kyltti ”Puolenmetrin turvaetäisyys, lähestyminen omalla vastuulla.” Tämä hurjimus yritti pompottaa myös minua ja niinhän siinä sitten mentiin kunnon pukkilaukkaa lämmittelyssä. Onneksi lämmittelijät oli jaettu kahteen ryhmään, joten lämmittelijöitä oli niin vähän, että vaaratilanteita ei päässyt syntymään.
Kilpailusuorituskaan nyt ei mennyt niin kuin elokuvissa… Mieleni tekisi sanoa, että siitä ei sitten puhuta mitä siellä radalla tapahtui, mutta kai se on pakko. Tätä ei sitten julkaista Facebookissa…
Siispä on meidän vuoro ja siirrymme kentälle. Tomu sählää ja saan vaivoin pidettyä sen sekunnin aloillaan, että kerkeän tervehtiä tuomaria. Kello kilahtaa ja Tomu kilahtaa. Ori nykäisee ohjia niin paljon, että tuntuma katoaa, ja siinä sitten mennään. Onneksi tai ei, Tomu on varsin itsenäinen hyppääjä, joten minun ei tarvitse kuin ohjata se esteelle ja olla itse mukana. Siispä, joudun ohjaamaan hevosta lähes pitkin ohjin, mutta mikäs siinä. Olin saanut tuntuman jo takaisin maaliviivaan mennessä, joten kai se ihan hyvin meni. Ainakaan mitään ei pudonnut ja Tomu oli varsin itseensä tyytyväinen, mutta heti kun kentältä poistuttiin, se muuttui taas takaisin hampaitaan naksuttelevaksi pedoksi. Elämä hymyilee taas.
LUOKKA 5
1. Viona – Julia
Voi jumalan pyssyt!, ajattelin kun nousin sinä pirullisena aamuna ylös sängystä. Tai siis yritin nousta. Mulla nimittäin oli yön aina iskenyt historian järkyttävin räkätauti. Mun nenä valu kun viimestä päivää, kurkku oli kipee ja ääni sellanen että kuulostin lähinnä Christian Balelta Batmanina enkä Vionalta, kolmekymppiseltä heppatytöltä joka löi innokkuudessaan ja ikuisessa varsakuumeessaan laudalta 12 kesää lähestyvät räkänokkaset, saparapäiset kollegansa heppaprinttisissä t-paidoissa. Oli siinä miesraukalla vähän huolehdittavaa, kun aamulla hoipertelin alakertaan kahville kun mikäkin haamu. Eikä olo ollut ainakaan parantunut, kun tuo ketale mainitsi batman-vertauksesta ja kehotti jäämään suosiolla kotiin. No mutta enhän mä voinut! Mulla oli tärkeä päivä edessä, oli nimittäin uusimman hankintani, Julia-tamman, ekat kilpailut. Eihän niistä voinut jäädä paitsi! Enkä mä voinut laittaa ketään muutakaan meneen Julia-raasun kanssa, Pera oli ravihommissa koko päivän, Annilla kädet täynnä töitä Susarin muiden ponien kanssa ja Kristiania nyt ei voinut edes harkita estekisoihin. Pelkkä ajatuskin nauratti, niin että taisin vähän hihittää siinä kahvipöydässä. Yksinäni. Rodirique meinaa katto mua vähän kulmainsa alta.
”Darling, why won’t you stay home? There will be plenty of those competitions…”
“No!”, raakuin. “I want to.”
Asia oli sillä loppuun käsitelty. Paksu pinkki villahuivi kaulaan, vauva sullottu turvaistuimeen, tuhat ja yksi ylimääräistä harjaa, satulaa, kimpsua ja kampsua traikkuun, turvavyö kiinni, onko kaikki nyt varmasti mukana, kisatamineet päällä, mies ratin takana… hetkinen… PONI! Tiesinhän mä että jotain puuttuisi! Äkkiä mä juoksin tallipihan poikki nauttien tallityttöjen hieman oudoksuvista katseista ja palasin parissa nanosekunnissa raudikko, ylienerginen tamma kintereilläni. Julia pälyili ympärilleen silmät suurina ja sieraimet laajoina, eikä ihmetellylle ollut tullakseen loppua vielä kisapaikallakaan. Rodrique katosi hoitamaan paperipuolta vauva kainalossaan sillä välin kun mä tappelin varusteet Julialle. Sananmukasesti tappelin, touhukas neitokainen ei nimittäin ollut pysyäkseen paikallaan kahta sekunnin murto-osaa. Sirkusta kruunasi valuva nenäni, mä olin käyttänyt siihen mennessä kolme muumi-paketillista nenäliinoja. Lopulta poni seisoi varusteet selässään pää pilvissä trailerinsa edessä, hirnuen joka toiselle vastaantulevalle ratsukolle. Kuinka ollakaan, kaikki katsoivat mua kun ruttosta. Eikä ihme, mulla oli edelleen kisatamineita korostamassa pinkki villahuivi ja nenä olisi lyönyt laudalta petteri punakuonot mennen tullen. Kurjaa oloa paransi kummasti täysin katastrofaalinen lämppä. Julia sinkoili sinne tänne ja mä vaan roikuin mukana viimesillä voimanrippeilläni. Okei, siinä vaiheessa kun eka pysty tuli vastaan ja Julia ponnas niin että mä löin nenäni sen kaulaan, nii kyllä mä vähän kaduin etten ollut jäänyt sängynpohjalle. Ei v*ttujen kevät ja k*rpien takatalvi, en kyllä luovuta!, ajattelin ja jollain eläimellisellä raivolla kampesin itteni pystyyn satulassa ja paukautin pohkeet kiinni kylkiin niin että johan puokki allani ojentui! Tarmonpistos riitti just ja just kahteen esteen ylittämiseen ja harjoittelualueen aidoille kerääntyneen yleisön huvittamiseen. Meinaan kun meidän vuoro tuli, meni se lähinnä niin että nuori tamma vei yli kakskytävuotta korkeita luokkia ratsastanutta Vionaa eikä toisinpäin. ”Helskatti mikä muidu” oli kirkkain (ja ainoa) ajatus, kun Julia sinkosi esteiden yli. Ja sehän hyppäsi! Siinä samalla kun mä parhaani mukaan yritin pysytellä ponin perässä, peffa visusti satulassa (toinen jalustin irtosi jossain vaiheessa), mä pyyhin nenääni ratsastustakin hihaan niin että se suorastaan tippui märkää. Samalla tunsin kuinka räkämälli risteili poskea pitkin ja taisi siinä vaihdissa räkää lentää ponin korville ja mutkassa vähän tuomareitakin kohti. Nättii. Vaikka ratsastaja vaan roikkui perässä, niin Julia-parka ylitti esteet kunnialla. Järjestyksestä en tiiä, mutta yleisön tirskunnasta päätellen kaikki ei mennyt ihan putkeen…
2. Savannah - Precocious DUM
Luokka 6
1. Fuyu – Sleepwalker
Sleepwalker eli Sheena joka yleensä on melko rauhallinen ja perusteellinen tamma oli tänään heittäytynyt säpäkäksi ja varsin suurpiirteiseksi.
Lämmittelyssä oiottiin kulmia ja ravattiin pois ratsastajan alta. Ei varmaan ole suuri ihme, että tämä muutos ei miellyttänyt? Tamman ratsastus oli varsinaista kinaamista sen kanssa kokoajan ja olin jo valmis viheltämään pelin poikki. Lähes koko lämmittelyaika meni siihen, että ravattiin ympäri lämmittelyaluetta ja tamma viskoi päätään ja minä hain sitä tuntumalle. Muutaman lämmittelyhypyn jälkeen huomasin, että olin tehnyt virhearvion Sheenan kanssa. Tamma ei todellakaan ollut tänään sopiva hyppäämään näin kovaa luokkaa. Rohkea rokan syö ja uhkarohkea kouluruuan, vai miten se menikään?
Meinasin, että kävin miten kävi, rata ratsastetaan ja kentälle mennessä kävin mielessäni läpi pahimpia mahdollisia skenaarioita, mitä voi käydä.
Tervehdin tuomaria ja sitten mentiin. Sheena oli huonosti tuntumalla ja viskoi päätään aiheuttaen muutenkin päänvaivaa, mutta rata suoritettiin ja ei se kaunista katsottavaa varmaan ollut. Pudotuksia ei ihme kyllä tullut.
Sheena oli tänään kyllä aikalailla suoranainen pettymys, mutta toivon, että tamma paranee ja muuttuu mukavammaksi ajan myötä, ensimmäiset kisathan nyt olivat ja tamma on aika uusi minulla.