(Sandy)
Katselin listaa johon oli merkattu hevoset ystävänpäivämaastoon.
-Et oo tosissas Mila! Tuju mulle! kirosin itsekseni.
Muistin hyvinkin sen yhden tunnin Tujulla joka oli ollut täys katastrofi.
-Me ollaankin näköjään parit, sanoi tyttö vieressäni ja kun katselin listaa huomasin että parikseni oli merkattu Petra ja Iippa.
Katsahdin tyttöön ja vastasin:
-No niinpä taidetaan olla. Eiköhän laiteta hepat kuntoon ja lähetä sinne maastoon!
(Petra)
"Näin tehkäämme!" hihkaisin takaisin ja suuntasin kohti satulahuonetta.
"Sä et ilmeisesti tykännyt tosta sun hevosvalikoitumasta? Musta Tuju on kyl tosi kiva, menin sillä jonku verran aiemmin." jutustelin kevyesti Sandyn kanssa kumartuessani ottamaan lattialle pudonnutta riimunnarua, joka kuului Iipalle.
Sandyn etsittyä Tujun narun lähdin kävelemään kohti tarhoja, etsien katseellani Iippaa. Iippa oli minulle ennestään täysin vieras, muistin sen vain olevan tempperamenttinen ruunikko, joka oli vedellyt joskus jonkun tuntilaisen yli pihamaalla.
Kuin sain Iipan silmiini tarhastaan etsimästä viimeisten heinien rippeitä, lähdin hakemaan ruunaa samalla kun kuulin Sandyn huutelevan Tujua luokseen.
(Sandy)
Kun olin saanut Tujun kiinni ja Petra Iipan, niin lähdimme kävelemään kohti tallia.
-IIPPPA! Petra huusi kun ruuna jo kolmatta kertaa yritti kiskoa tätä ojaan.
Vähän aikaa sen jälkeen Iippa käveli nätisti, mutta sitten taas ruuna alkoi kiskoa riimunarussa roikkuvaa Petraa ojaan. Pian olimme kuitenkin tallin ovilla ja Iippa rauhottui. Tuju puolestaan oli kävellyt koko talutus projektin aikana oikein nätisti ja lähinnä hämmästellyt Iipan touhuja.
Päätin viedä Tujunkin tällä kertaa päätalliin ja sidoin sen käytävälle kiinni lähelle Iipan karsinaa. Harjasimme ja varustimme hevoset ja talutimme ne sitten tallipihalle. Nousimme siellä sitten pyörivien ratsujemme selkään ja säätelimme jalustimet ja satulavyön sopiviksi.
-No niin, sit tää alkaa! Petra huusi Iipan selästä ja käänsi ratsunsa maastopolulle.
-Toivotaan ettei lennetä alas selästä! huusin takaisin ja käänsin Tujun Iipan perään.
(Petra)
Käännettyäni Iipan kohti maastopolkua kovasti temppuilleen ratsuni korvat kääntyivät höröön ja ruuna alkoi viskellä päätään kävellessämme.
"Petra, mee Sandyn taakse, kun se Iippa on ihan Hutussa kiinni kokoajan!" Mila ohjasti minua edellä, jolloin tein voltin leveällä tiellä, jolloin Tuju käveli eteemme Sandyn antaessa ratsulleen pohkeita, ettemme jumittaisi vaihdoksellamme koko jonoa.
Milan kiljahtaessa, että saisimme ottaa ravia nostin Iipan kanssa rennon ravin ääniavuilla, kun pohjeavut eivät tuntuneet purevan Iipan entisen ravurinkylkiin. Tuju edellä meinasi kaahotella pariin otteeseen, mutta Sandy sai pidettyä sen hyvin käsissä, jolloin minunkin oli helpompi pitää innokas Iippa käsissä. Ruunikko yritti vetää päätään polviin pariin otteeseen, mutta kulki muuten hyvin ja hallittavasti.
Tie alkoi muuttua kuoppaisemmaksi, jolloin Mila huudahteli välillä käskyjä siirtyä käyntiin ja varoa suurimpia kuoppia - Iippakin onnistui kertaalleen vetämään kunnon loikalla yhden kuopan yli, jolloin melkein juoksi Tujun yli, joka taas otti muutaman turhan lujan askeleen ja törmäsi leppoisaan Huttuun.... Onneksi tilanteesta ei tullut pahempaa, vaikka itse meinasinkin käydä katselemassa tietä vähän lähempää.
(Sandy)
Tuju kulki allani suht nätisti, vaikka yrittikin välillä lähteä vähän käsistä. Petralla ja Iippalla taisi mennä myös aika kivasti, ainakaan alas ei tultu. Kun sitten toisen kerran Mila käski kaikkien siirtyä raviin, niin sai Tuju hepulikohtauksen ja alkoi pukittelemaan eikä minulla ollut mahdollisuuttakaan pysyä selässä, vaan lensin pää edellä pehmeään lumeen.
-Sattuko? kuulin Petran äänen kun nousin naama märkänä lumesta.
-Kaakkuuaa!! huusi puolestaan Mila ja otti samalla Tujun kiinni.
Nousin ylös, otin Milalta ratsuni ja nousin takaisin Tujun selkään.
-Voidaanko jatkaa matkaa? Mila kysyi.
-Joo! vastasin Milan takaa ja edessämme oleva Huttu lähti kävelemään.
-Ravia! kuului Milan suusta ja annoin hieman jännittyneenä pohkeita. Tuju lähti ihan nätisti ravailemaan, kun taas puolestaan Iippa päätti laittaa shown pystyyn.
(Petra)
"Älä edes yritä kuule!" karjaisin Iipalle, joka otti järkyttävän sivuloikan jonosta ravin nostettuamme ja pidättely-yrityksistäni välittämmtä kaahasi kiitoravissa tietä pitkin. Vetäisin ruunan oikeasta ohjasta napakasti, jolloin ruuna joutui kääntymään oikealle ja onnistui siinä samassa kompastumaan omiin jalkoihinsa ja menemään polvilleen ennen kuin kompuroi takaisin jaloilleen jo rauhallisempana.
"Ootteko ok? Säikähtikö se sitä rusakkoa?" Mila huuteli jonon tullessa mutkan takaa.
"Ai siel oli rusakko? En mä nähny, mut ilmeisesti Iippa näki..." huudahdin takaisin ja vilkaisin Sandya, jonka naama oli valahtanut kalpeaksi.
"Ihme, ku se on yleensä maastossa niin rauhallista. Jospa te kaks oisitte jo käyny tarpeeks maassa. Otetaan loppumatka käyntiä ihan rauhassa, ollaan kuitenki kodalla kohta!" Mila sanahti, viitaten Sandyn aiempaan putoamiseen. Puikkeloin Iipan kanssa Tujun taakse. Pian kota olikin jo näkyvissä metsänreunan takaa.
(Sandy)
Kävelimme rauhallisesti kohti kotaa ja pian olimmekin perillä. Laskeuduimme ratsujemme selästä alas ja sidoimme ne kiinni jykeviin puihin. Sitten menimme laittamaan tulet pystyyn ja ne saatuamme aloimme paistaa makkaraa.
-Noniin! Tehääs silleen että kaikki kertoo yhden faktan itsestään niin että opitaan vähän tuntemaan toisiamme, Mila sanoi ja sai kaikki innostumaan.
Toinen toistaan hauskempia faktoja saimmekin kuulla ja sitten oli minun vuoroni sanoa itsestäni jokin fakta.
-Mää...Ööh...Mulla on tosi huono suuntavaisto ja eksyin kerran ku tulin mun kvaerilta ekaa kertaa joka asu kilsan päästä meijän talosta ja suurin osa siitä tiestä oli ihan suoraa, sanoin ja suurin osa hymyili.
Kun kaikki olivat saaneet kerrottua jotain itsestään ja syötyään makkaransa loppuun, niin lähdimme köpöttelmään takaisin tallia kohti.
-Otetaas tässä kohtaa vähän laukkaa, kun näin hyvä suora kerta on! Mila huusi.
Nainen antoi Hutulle laukkapohkeet ja Huttu lähti reipasta laukkaa eteenpäin. Minun ei edes tarvinnut käskeä Tujua yhtään, koska ruuna ampaisi suoraa päätä Hutun perään ja samoin taisi tehdä Iippakin. Hutun persauksen tullessa eteen Tuju hidasti hieman vauhtiaan, vaikka yrittikin aika ajoin pujahtaa Hutun ohi.
(Petra)
Mila istutti meidät kodalla makkaranpaistoon, joskin itse rohmusin makkaran sijasta jonkun tuomia vaahtokarkkeja tikkuni nokkaan. Herkkujamme siinä paistellessamme Mila aloitti kierooksen, jossa jokaisen piti kertoa jotakin itsestään. Itse jouduin olemaan ensimmäinen, jolloin pienen mietintätuokion jälkeen ilmoitin, että olin aivan uskomattoman huono ajamaan autoa. Tämä ei auheuttanut sen suurempaa reaktiota ja vuoro siityi Sandylle.
Kiipeiltyämme takaisin hevosten selkään ja potkittuamme vielä vähän lunta nuotioiden päälle varmuuden vuoksi lähdimme rauhallisesti matkaan kohti tallia, joskin Iippa olisi halunnut vain juosta kotiin kauraämpäreiden ääreen.
Päästyämme tallille ilman suurempia draamoja halailimme ratsujamme kukin omassa nurkassaan tallin pihassa ja suukottelimme kauramopoja.
Saatuani Iipan ylhäiseen yksinäisyyteensä tarhaansa pelleilemään menin taukohuoneeseen, jossa porukka jakeli kortteja toisilleen - itsekin sain muutamia. Kiitin vielä Sandya vauhdikkaasta ystävänpäivämaastoseurasta ennen kuin lähdin pummimaan joltakulta heidän saamiaan ystävänpäiväherkkuja.
Kiitos kivasta ja erilaisesta ystävänpäivämaastosta!