|
Post by Mila on Jan 13, 2015 10:26:50 GMT 2
1. Tunti: perushömppäilyä maneesissa
Osallistujat Iita - Kelmi € Julia P. - Vika Sofia - Kassu Rebekka - Rinja €
"Noniin ja tervetuloa taas vakioryhmän tunneille!" kailotin ratsukoiden löntystellessä pitkin kaviouraa alkukäyntejä tehden. Selitin hieman mitä tulisimme tekemään tunneilla ja yleistä pulinaa hevosjaoista sun muusta kakkendaalenista.
"Ohjat kätösiin ja reippaampi käynti! Sofia, Kassun kanssa saa olla tarkkaavaisena koko ajan ja pidä huoli, että annat sille tarkat avut. Myös Vikalle pitää antaa selkeät avut jos mielii sen saada tekemään jotain... Rinjalle riittää pienet avut ja tiedän kyllä, ettei sen askellajit ole ehkä mitään maailman mukavimpia. Kelmin kanssa saa myös olla tarkkaavaisena. En tajua miten se Julia on saanut sinut huijatuksi ratsastamaan sitä ponia joka toinen tunti... Noh, ei minun ongelma... Tai ehkä vähän..." Iita hymyili leveästi russin selästä ja muutkin tuntuivat hihittelevän sanoilleni. Komensin kuitenkin kaikkia taas keskittymään ratsastukseen ja huomautin ryhdistä. "Julia P. katse eteen! Älä kiinnitä huomiota muiden ratsastamiseen, keskity siihen omaan suoritukseesi! Iita, nyrkit pystyyn!" "Nostakaa kevyt ravi!" "Apua! Tää on ihan kamalaa!" Rebekka räkätti Rinjan selästä. "Miten voikin olla näin kaamee ravi?" "Keskity! Kyllä sä siihen kohta totut... Sofia, Kassulla hieman reippaampaa ravia."
Ratsukot ravailivat ympäri kaviouraa tehden välillä voltteja. "Rebekka, rauhallisempi kevennys. Sofia, pidä toi tahti! Julia P. selkä suoraksi, nyt lössötät siellä kuin mikäkin mätisäkki. Iita, pidätteitä jos se Kelmi tuntuu lähtevän käsistä! Näytä sille ettet sä oo mikään sunnuntairatsastaja!" Komensin kaikki vaihtamaan suuntaa täyskaarolla. Kaarron aikana ei kevennetä vaan kevennyksen saa nostaa vasta uralla. Kaikki suoriutuivat "vaativasta" tehtävästä kunnialla ja käskin ratsastaa voltit jokaisen sivun keskellä. "Sitten treenataan pohkeenväistöä! Näyttäiskö Julia ja Vika miten se tehdään?" Tyttö vilkaisi noloan ympärilleen ja nyökkäsi sitten hyväksymisen merkiksi. Pikkuruinen suokkiruuna lähti hienosti väistöön ja taputin ylpeänä käsiäni yhteen. Kelmi pelleili omiaan, mutta pienen kurinpalautuksen jälkeen ruuna mennä pakersi pohkeenväistöä melkein kuin kouluratsu ikään. Rinjakin suoriutui tehtävästä oikein hienosti, kuten myös Kassu.
Laukkatyöskentelyssä ratsastimme kahdeksikkoa. Jokainen ratsu meni todella hienosti, vaikka hieman meinasi Kassu ja Vika kiukutella vängäten vastaan aina laukanvaihdoksissa. Lopulta annoin ratsastajille luvan hiljentää ravin kautta käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Kiitos.
Ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille. Maksuja viimeistään 19.1. klo 12:00 mennessä!
|
|
|
Post by Inna on Jan 14, 2015 20:02:14 GMT 2
Porukka vakioryhmässä oli minua lukuun ottamatta vaihtunut, mutta se ei varmasti muuttaisi tuntien tunnelmaa mihinkään. Helenan löpistessä maneesin keskellä kaikenlaista hevosjaoista ja muutenkin vakkarituntien kulusta sun muusta, kävelimme uraa pitkin pitkillä ohjilla. Kelmi käveli kiltisti eteenpäin talsien. Pian Helena sai juttunsa sanottua ja käski ottaa ohjaat käsiin. Keräsin Kelmin ohjat tuntumalle, jossa ponilla oli kuitenkin hieman varaa. ”Kelmin kanssa saa myös olla tarkkaavaisena. En tajua miten se Julia on saanut sinut huijatuksi ratsastamaan sitä ponia joka toinen tunti... Noh, ei minun ongelma... Tai ehkä vähän..." Helena kommentoi meille ja hymyilin hänelle suu leveänä – Kelmi oli oikeasti kiva poni!
Korjailtuaan vielä asentojamme, käski Helena nostamaan ravin. Kelmi nosti reippaan ponimaisen ravinsa ja ravasi pää ylhäällä eteenpäin. Aloin heti tekemään pientä liikettä sormillani, joka sai ponin painamaan päätään hieman alemmas. Kääntelimme voltteja ravissa ja jouduin pariin kertaan mulkaisemaan pahasti toista ratsukkoa, joka aika törkeästi vain ravasi ohitsemme, vaikka heillä oli väistämisvelvollisuus. Kelmi ravasi reippaasti eteenpäin, jota yritin rauhoittaa pidätteillä ja keventämällä rauhallisemmin. Pian me vaihdoimme suuntaa täyskaarrolla ja jatkoimme volttien tekoa myös toiseen suuntaan. Kelmi teki ympyrät yllättävän kiltisti väittämästä sen suurempia vastaan. Hieman sain tehdä suurempia apuja tähän suuntaan taivutuksen suhteen, mutta muuten meni ihan jees.
”Sitten traanataan pohkeenväistöä!” Helena ilmoitti ja patisti Julian Vikan kanssa näyttämään mallia. Rautias suokki väisti hyvin ja ohjasin Kelmin kohti väistötehtävää seuraavana. Kelmiä ei innostanut sitten ollenkaan väistäminen, vaan se lähinnä pomppi paikallaan pistäen vastaan. Murahdin sille vihaisesti ja annoin mojovan kurinpalautuksen, jonka jälkeen poni tyytyi myrtsinä väistämään kiltisti korvat luimussa kuin pikkulapsella. Taputin ponia väistön jälkeen kaulalle ja kehuin. Väistöjen jälkeen teimme vielä kahdeksikolla laukkaa. Kelmi oli kuitenkin sen verran kokematon pikkupoika, että laukanvaihtomme menivät aluksi ravin kautta, vaikka yritinkin tehdä sen kunnolla. Itsepintaisesti jatkoin aina suunnan vaihtuessa laukanvaihdon yrittämistä, johon poni välillä vastasi pukilla. Loppupuolella onnistuin saamaan Kelmillä kuitenkin yhden puhtaan vaihdon ja kehuin sen sen jälkeen maasta taivaisiin.
Ravin kautta siirsimme lopulta joukkomme käyntiin ja annoin ponin venyttää itseään pitkälle alas. Taputin sitä kaulalle ja päästin jalkani vapaiksi jalustimista. ”Kiitokset tunnista!” Helena vielä sanoi.
Seuraavalle tunnille toiveena olis Bambi (tai jos ei noi uudet ei vielä tunnille tullu, niin sitten vaikka Huhu)
|
|
|
Post by Rebekka on Jan 14, 2015 20:34:33 GMT 2
Katselin hämmästyneenä pilkullisen Rinjan selästä Helenaa, samalla säätäen jalustimia itselleni sopiviksi. Mikä kääpiö silläkin oli mennyt aikaisemmin... Uralla löntystellessämme ratsastuksenopettaja selitteli kaikkea turhaa ja tärkeää, ja kuuntelimme kaikki edes toisella korvalla. Suurin osa muista ratsastajista olivat minulle harmaata tuntematonta massaa, mutta Iitan olin joskus aikaisemmin nähnyt Lailan kanssa touhuamassa. Helenan ohjat kätösiin käsky kaikui maneesissa, ja kaikki tottelivat ripeästi. Nostin myös oman könötykseni hyvään ryhtiin, ja kuuntelin ohjeita. "Sille riittää pienemmät avut" ja "ettei sen askellajit ole mitään maailman mukavimpia" jäivät päällimmäisenä mieleen, ja kauhulla odottelin käskyä ravata. Rinjan käynti oli tuntunut jokseenkin normaalilta ponikäynniltä, mutta kyllähän se hieman töksähtelevää oli. Ainakin täysin eri maata kuin Rinon valtamerialusta suurilla aalloilla muistuttavaa askellusta. Onneksi olin korjannut ryhtini, sillä nyt Helena muistutteli kaikkia istunnan pienistä asioista, ja yritin parhaani toteuttaa malli-istuntaa, samalla muistaen hengittää. "Apua! Tää on ihan kamalaa!" pääsi suustani ihan huomaamatta naurun joukosta kun Rinja otti ensimmäiset raviaskeleensa. Hihitellen keventelin parhaani mukaan, ja Helenan ollessa tapansa mukaan oikeassa, totuin töksähtelevään kyytiin nopeasti. Nopeaksi muuttui myös näköjään kevennykseni, sillä voltilla ollessani sain kuulla käskyn keventää hitaammin. Kyllä mä yritin, mut ku... Täyskaarto harjoitusravissa oli mielenkiintoinen suoritus, ainakin mitä tuli tiettyihin ruumiinosiini, jotka runnoin satulaan parilla ensimmäisellä askeleella. Pohkeenväistöt sujuivat oikein hyvin, eikä Helena löytänyt muuta moitittavaa kuin se, että minun ei tarvitsisi katsoa niitä Rinjan jalkoja, olivatpa ne kuinka hienosti ristissä. Hupsista... Laukkatehtävätkin suoriutuivat mallikkaasti, ja mielessäni annoin Rinjan askelille anteeksi, sillä sen laukka oli oikeastaan aika mukavaa. Laukanvaihdot eivät tuottaneet suuria tuskia, ja Rinja kuunteli hyvin mitä minulla oli kerrottavana sille. Vaikka olisinkin voinut ratsastaa pidempään, huokaisin hiljaa helpotuksesta Helenan antaessa luvan hiljentää käyntiin. //mur, olit inna nopeampi
|
|
|
Post by Mila on Jan 20, 2015 17:07:16 GMT 2
2. tunti 20.1. : siirtymisharjoittelua maneesissaOsallistujatIita - Bambi €Rebekka - Wilma €Lotta - Sammy €Sandy - Koda €
Ryhmäläiset olivat kokoontuneet maneesiin ratsuineen. Tänään uusimmat tulokkaat pääsivät näyttämään taitonsa tuntiratsuina! " Aloitellaan reippaalla kevyellä ravilla!" käskin, kun ratsukot olivat köpötelleet jonkin aikaa kaviouraa pitkin pitkin ohjin. "Rebekka, anna Wilmalle enemmän ohjaa... Mutta pidä kuitenkin hyvä tuntuma, se voi nimittäin innostua välillä!" Komensin kaikki ravailemaan pääty-ympyröille niin, että Wilma ja Koda olivat toisessa päädyssä, Sammy ja Bambi toisessa. "Sandylla ja Kodalla hyvä tempo! Sammykin ravailee rennon näköisenä... Iita rauhoittaa kevennyksensä. Noin juuri." "Vaihtakaa suunta itsenäisesti ja hidastakaa käyntiin!" Kun kaikki olivat suuntansa vaihtaneet, käskin mennä käyntiä lyhyet sivut ja pitkät sivut harjoitusravia. Wilmalla ei siirtyminen käynnistä raviin ollut mitenkään hallittu eikä tamma heti hidastanut käyntiinkään lyhyelle sivulle tultaessa. Muistutin Rebekkaa selkeistä ja napakista puolipidätteistä sekä avuista, jotta eestiläinen neito tottelisi. Sammykään ei heti tajunnut hidastaa käyntiin, mutta ruuna totteli kyllä paremmin kuin Wilma. "Kodalle löysemmät ohjat! Ei se käsistä lähde vaikka vähän ohjaa antaakin..." sanoin Sandylle, kun ruuna ilmiselvästi tympääntyi ohjista vetävään ratsastajaan ja heitteli päätään ärsyyntyneenä. Kun Sandy höllensi ohjia, ruunakin rauhottui. Teimme kyseistä harjoitusta niin kauan, että se varmasti sujui kaikilta hienosti. Iita ja Bambi kyllä onnistuivat heti hommassa, mutta muilta meni hetki aikaa löytää ne rennot siirtymiset. "Okkei! Sitten laukataan! Seuraavan kirjaimen kohdalta laukka..." Wilma nosti todella hienosti laukan kuten myös Koda. Bambin siirtyminen ei ollut mitenkään tyylipuhdasta, mutta totteli Iitan käskyä hienosti. Sammy lähti laukkaan ns. Bambin imussa, joten käskin Lotan hidastaa takaisin käyntiin ja nostaa laukka uudelleen. Kun kaikki olivat laukkailleet pari kierrosta, otimme äskeisen harjoituksen niin että pitkät sivut laukkaa ja lyhyet ravia. Kaikilta sujui myös nämä siirtymiset tosi hienosti heti alusta lähtien ja kehuin heitä vuolaasti. Komensin kaikki vielä pääty-ympyröille harjoittelemaan vastalaukkaa ennen kuin annoin luvan tulla takaisin uralle ravaamaan, jonka jälkeen hidastettiin käyntiin ja lopeteltiin tämä tunti tähän.
Maksut 25.1. mennessä. Ensimmäisenä maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille (Hypätään tod.näk. esteitä!)
IITA JA BAMBI (supertuntilainen)
|
|
|
Post by Rebekka on Jan 20, 2015 17:49:35 GMT 2
"Hihhih!" hihittelin itsekseni saadessani persaukseni Wilman satulaan. Näin 'matalalla' taikka leveällä ponilla en ollutkaan mennyt hetkeen; viimeksi silloin kun tein Likalla viimeisiä ratsastuksia. Katselin muita ratsukoita pohtien mitä kävisi, kun neljä uutta hevosta olisi maneesissa samaan aikaan, mutta ainakaan alkukäyntien aikana ei ollut käynyt mitään kamalaa. Helenan paimentaessa meidät kevyeen raviin ratsuni otti sanan 'reipas' hieman liian tosissaan, ja pompahti vikkelään raviin nopeasti. Itse kahmaisin hätkähtäneenä ohjat käteen, jotka sattuivat jäämään liian lyhyiksi -Helena muistuttikin tästä ja pidensin niitä hieman, mutta opettajan kommentille naurahtaen jätin ne kuitenkin napakalle tuntumalle. Jospa ei pelleiltäisi tänään! Humputtelimme menemään pääty-ympyröillämme, ja keskityin keventämään selkä suorana ja muutenkin mallikansalaisen näköisenä, nyt kun Wilman askeleet eivät luoneet sille suurta vaikeuskerrointa. "Ai hä?" mörähdin havahtuessani istuntamaailmoistani Helenan ääneen, ja sain selvennykseksi tehtävän olevan lyhyet sivut käyntiä ja pitkät harjoitusravia. Hähhäh, nytpä ei ollutkaan Rinjaa harjoitusravitehtävissä! Sekoittaessani tehtävän askellajit keskenään, lähdin reippaassa käynnissä pitkälle sivulle, mutta hetken koomailun jälkeen tajusin hoputtaa Wilman raviin, juuri ja juuri kereten sen tekemään ennen kuin Helena muistutti, hihhihhii, ovelaa. Uljas rautias ratsuni olisi halunnut jatkaa ravaamistaan, ja lyhyellä sivulla menimme käyntiä tasan puolet siitä mitä piti. Ravin nostot sujuivat kuitenkin oikein mallikkasti, ja Helenan huudellessa jotain puolipidätteistä muistin itse keskittyä paremmin, jolloin Wilmakin totteli edes hieman paremmin. Pian (ja pian, kolmen kierroksen jälkeen...) sujuivat kaikilta siirtymiset, minä viimeisenä ja Helenan murinan vauhdittamana, sain aikaan hallitun siirtymisen käyntiin, jolloin huokaisten vaihdoimme tehtävää. Wilman korvat kohosivat hörölle sen kuullessa Helenan laukkakäskyn, ja nostimme kaikki hienon laukan, parin reippaamman intoaskeleen jälkeen. Muutaman kierroksen rennon laukkailun jälkeen tehtäväksi tuli miltei sama kuin äsken, paitsi nyt pitkät sivut piti mennä laukkaa ja lyhyet ravia. Great.... Laukannostot onnistuivat kaikki oikein hyvin, ja olin suorastaan yllättynyt kuinka hyvin Wilma joko kuunteli tai olin saanut sen kuulolle, sillä äskeisen tehtävän tahmeutta taikka halukkuuta ei ilmennyt enään ollenkaan hitaampaan askellajiin siirtyessä. "Ja koska ootte niin hyviä, niin samoille pääty-ympyröille kun alussa olitte, ja vastalaukkaa MARS!" käsky kuului, ja kaikki tottelivat, tietenkin, sillä mikään ei ole pelottavampaa kuin suututtaa se nainen joka seisoo neljän hevosen keskellä juoksutusraippa vain muutaman askeleen päässä. (Vielä pelottavampaa on se, jos se opettaja on äitisi..) Jouduin uusimaan laukan noston kertaalleen, kun Wilma nosti myötälaukan, mutta hidastin sen kuitenkin raviin ja nostin uuden, tällä kertaa vastalaukan. Pian onneksi Helena palkitsi meidät ja antoi luvan siirtyä raviin uralle, ja siitä ennen pitkää käyntiin lompsimaan. Helpotuksesta virnuillen päästin jalustimet hetkeksi jaloistani ja pyörittelin nilkkoja. "Ens kerralla ehkä hypätään!" Helenan ääni kuului, ja sai vastauksekseen kovaäänisen "Jee!":n. En myönnä aiheuttaneeni vastaavanlaista ääntä muiden nyökytellessään vain päätään ehdotukselle. Mutta koska Rebekka on omanlaatuisensa ja aina äänessä, Helenakin vain naurahti tietäväisenä reaktiolleni. //Tahtoo Vanilin Tai sitte jonkun kunnon estepollen 8)
|
|
|
Post by Inna on Jan 20, 2015 18:49:45 GMT 2
Jee! Oli ensimmäinen ajatukseni, kun luin nimeni perässä olevan hevosen. Pääsisin aivan ylitsepääsemättömän söpöllä Bambilla! En lakannut virnuilemasta uuden tuttavuuden takia, kun talutin kimon ponin maneesiin. Suoristin kimaltelevaa pinkkiä huopaa ennen kuin kiristin Bambin vyön ja laskin jalustimet. Pidensin niitä maassa jo kolmen reiän verran ennen kuin keräsin ohjat käteen ja pomppasin itseni satulaan. Sain tehdä pidätteen, jotta tamma pysyisi sen aikaa paikallaan, että kiristin vyötä vielä vähän, jalustimista oli onneksi tullut sopivan mittaiset. Päästin kimon ponin uralle pitkin ohjin.
Pian Helena käski nostamaan ravin, joten kokosin ohjat käteen ja annoin Bambille pienet pohjeavut. Poni nosti helposti reippaan ravin ja kevensin sen kanssa samaan tahtiin. Helena huuteli tuttuja ohjeitaan maneesin keskeltä ja huomautteli minullekin ainaisesta ongelmastani, nyrkit pystyyn. ”Tullaan kahdelle pääty-ympyrälle! Wilma ja Koda toiseen ja Sammy Bambin kanssa toiseen.” Ratsastin Bambin vapaaseen päätyyn ja pian Lottakin saapui sinne Sammyn kanssa. ”Iita rauhoittaa kevennyksensä”, Helena kommentoi ja hidastin hieman tahtiani. ”Noin juuri.” Kevensimme hetken aikaa ympyröillä ja tein koko ajan hyvin pientä liikettä sormissani. Bambi kulki aika mukavasti allani pienessä muodossa.
Vaihdoin suuntaa täyskaarron mukaisesti ja istahdin alas, jotta saisin siirrettyä Bambin käyntiin. Poni siirtyi hetimiten käyntiin ja käveli yhä reippaasti eteenpäin. ”Pitkät sivut ravia, lyhyet käyntiä”, Helena huuteli. Ratsastin juuri silloin kohti pitkää sivua, joten usutin Bambin raviin. Ponin harjoitusravissa oli helppo istua, joten keskityin lähinnä siirtymisien tekemiseen. Viimeisen kirjaimen kohdalla siirsin painoni taakse ja puristin hitusen pohkeilla, kun samaan aikaa tein pidätteen. Bambi teki siirtymisen heti, eikä harjoitus tuottanut meille kumminkaan päin vaikeuksia. Pian Helena varoitteli tulevasta laukasta ja Bambi selvästi tunnisti jo kyseisen sanan. Tein ennen nostoa puolipidätteen ja siirsin ulkopohjetta hitusen taakse ja sisäpohjetta eteen. Bambi nosti kyllä laukan, mutta nosto oli hieman kankea. Vain parin askeleen kuluttua kimoponi onneksi jo laukkasikin oikein nätisti reippaassa tahdissa uraa pitkin.
”Sitten kuin edellinen harjoitus, mutta tällä kertaa pitkät sivut laukkaa ja lyhyet ravissa. Muistakaa turvavälit!” Bambi kuunteli minua hyvin ja siirtyikin helposti aina ravista laukkaan sekä laukasta raviin. Muillakin näytti menevän hyvin. Pari kertaa jouduin tekemään lyhyelle sivulle voltin, ettei Vilman persaus ollut aivan nokkamme edessä. Harjoituksen jälkeen Helena komensi meidät jälleen pääty-ympyröille. Sammy oli Lotan kanssa samalla ympyrällä kanssani. Helena käski nostamaan vastalaukan. Bambi ei meinannut aluksi uskoa, että nyt kuului nostaa vastalaukka oikean sijaan, mutta pian kimo laukkasi reippaassa laukassa ympyrää. Pidin sisäpohkeen koko ajan vahvana ja pyrin taivuttamaan Bambin nokkaa meno suuntaan. ”Okei hyvä! Siirrelkää sitten raviin ja hetki uralla ravia.”
Löysäsin jo hieman tuntumaa, kun ravasimme uraa pitkin ja käyntiin siirtyessä istahdin vain raskaasti satulaan. Bambi siirtyikin itsestään käyntiin ja vapautin sitten ohjat. Taputin ponia kaulalle ja lopetimme tunnin todella hyvin mielin.
Kelmi will be next! Ellei sitten kauheen isot ole tulevat esteet! :3
|
|
|
Post by Mila on Jan 20, 2015 18:58:31 GMT 2
Tidints! Se ois se 20 tuntia kasassa. Piirrän sen kuvan kunhan ehdin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 21, 2015 15:28:54 GMT 2
Olin saanut ratsukseni suloisen Koda-ruunan. Vaikka ruuna ei ollut aluksi saanutkaan minua lumoutumaan, niin oli se kuitenkin hoitaessa minut lumonnut. Niin suloinen se oli ollut lempeästi tökkiessään ja näykkiessään minua. Vähän meille oli kyllä kiire tullut ja muut vakioryhmäläiset olivat moneen kertaan minua saanetkin hoputtaa. Ei siinä mitään, maneesiin päästiin. Ohjasin Kodan kaartoon ja laskin jalustimet alas. Vielä ennen kuin nousin selkään kiristin satulavyön reiällä. Sitten painoin jalan jalustimeen ja hyppäsin selkään. Koda pysyi kivasti paikoillaan minun touhutessa jalustimien ja satulavyön kanssa. Pienet pohkeet antaessani se lähti reippaasti kävelemään kohti uraa.
Alkukäynnit käveltyämme, kokosimme ohjat ja aloittelimme ravailemaan. Koda lähti allani pienillä pohkeilla ravaamaan reipasta etenevää ravia eikä minun tarvinnut selässä tehdä paljoakaan. Tein paljon voltteja ja ympyröitä, jotta saisin ruunan asettumaan ja taipumaan hyvin. Ensimmäisillä volteilla Koda kulki aika suorana, mutta aika nopeasti se alkoi taipumaan. Ravilimme myös pääty-ympyröillä, niin että minä ja Rebekka olimme toisessa ja Lotta ja Iita toisessa.
Suunnan vaihdon jälkeen tehtävänä oli mennä lyhyet sivut käyntiä ja pitkät sivut harjoitusravia. Koda siirtyi pitkän sivun alussa hienosti raviin ja ylläpiti sitä niin kauan, että hidastin sen käyntiin. Ruunan harjoitusravi oli pehmeää ja helposti istuttavaa. Pidätteitä minun ei tarvinnut juurikaan tehdä paljoa, ja jos erehdyin jäädä vetämään vähänkin liian kauan ja kovaa ohjista, niin oli Kodan pää pilvissä eikä se suostunut siirtymään käyntiin ennenkuin tajusin höllätä ohjista. Tästä Helena minua muistuttikin, ja yritin muistaa ettei minun tarvinnut tehdä isoja pidätteitä ohjilla.
Seuraavaksi vuorossa oli laukkaa. Kun tulimme kohti lyhyttä sivua ja Helenan osoittama kirjain oli jo miltei meidän kohdalla, tein pienen puolipidätteen ja annoin laukkapohkeet. Koda siirtyi reippaaseen, pehmeään laukkaan. Jatkoimme laukkaamista parin kierroksen ajan ja olisin voinut vaikka nukahtaa ruunan selkään, niin pehmeää sen laukka oli. Liian pian Helena kuitenkin käski meidän siirtyä käyntiin, jotta hän voisi selittää seuraavan tehtävän. Pitkät sivut laukkaa ja lyhyet sivut ravia. Itse olin tulossa juuri lyhyelle sivulle, joten nostin ravin. Ravasin lyhyen sivun ja annoin sitten pienet laukkapohkeet. Koda siirtyi taas kerran ihanan pehmeään laukkaan. Pitkän sivun lopussa istuin raskaasti alas, nojaten vähän taakse ja tein pienen pidätteen. Koda siirtyi saman tien raviin. Kun olimme muutaman kierroksen ajan tehneet tätä harjoitusta, niin Helena käski meidät pääty-ympröille. -Samoihin kuin alussa! Helena kailotti ja hakeuduimme parimme kanssa samalle pääty-ympyrälle. Pääty-ympyrällä harjoittelimme vastalaukkaa. Minulla oli aluksi vaikeuksia saada Koda nostamaan vastalaukka, mutta pikkuhiljaa se vastalaukkakin alkoi sieltä nousemaan. Vastalaukan ylläpitämisessä ei ollut mitään vaikeaa. Se oli ainakin Kodan kanssa erittäin helppoa. Vähän aikaa vastalaukkaa hiottuamme saimme siirtyä uralle loppuraiveihin ja -käynteihin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 21, 2015 17:12:47 GMT 2
Ratsukseni Sammyn sain, tuntumaa jo tunnin alussa hain. Sammy tuntui ihan mukavalta, untuvatakki taas tukalalta. Ensin ravailimme, Sammykin tuntui rennommalle. Sitten siirtymisiä harjoiteltiin, vielä vähän pehmeämpää haettiin. Seuraavaksi laukata saimme, Sammy tuntui entistä paremmalle. Seuraavaksi taas siirtymisiä, Sammy kuunteli hyvin apuja. Sitten kivan tehtävän kuulla sain, ympyröillä vastalaukkaa harjoitteli mme vain. Sammy teki hienot vastalaukka kaarteet, hikisiltä alkoi tuntua vaatteet. Lopuksi loppuverkat ravissa teimme, Sammy meni tosi hyvin, kunniaa sille. Loppukäynneissä ruunaa halasin, ja tunnin päätteeksi talliin palasin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 26, 2015 18:27:34 GMT 2
Voi ei, sori kauheesti et en oo maksanu tota ekaa tuntia - koulu painaa vähän päälle, näihin 9. luokkalaisen riemuihin kuuluu myös lähestyvä yhteishaku... Maksan sen nyt, vähän jälkijunassa mutta mua jää ärsyttämään jos en maksa Sofia ja Kassu - tunti 1."Apua! Enhän mä pääse tän selkään!" huudahdin kurotellessani jalkaani jalustimeen. Helena katsoi yritystäni päästä Kassun selkään säälien, ja tulikin lopulta punttaamaan mut ruunan selkään. Kun jalustimet oli sopivan mittaiset, annoin Kassun lähteä kävelemään pitkällä ohjalla. Helena alkoi kertomaan jokaisesta ratsusta pikkuvinkkejä - varsinkin mulle se oli vain hyvä juttu, sillä allani oli täysin vieras hevonen. "Sofia, Kassun kanssa saa olla tarkkaavaisena koko ajan ja pidä huoli, että annat sille tarkat avut." Helena sanoi, ja nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Aloimme hetken kuluttua ravailemaan. Ravi oli todella tahmeaa, ja sain oikeasti patistaa Kassua eteenpäin. Lopulta se hyvä tahti löytyikin. Välillä tein muutamia voltteja taivutellen kunnolla. Vaihdoimme suuntaa täyskaarrolla, joten istuin Kassun hieman pompottavaan harjoitusraviin ja käänsin hyvin taivuttaen puolikkaalle voltille vaihtaen suuntaa. Kassu vaihtoi suuntaa nätisti, alkuun kääntymistä hieman vastustellen. Uralla kehuin ruunaa nopeasti sisäkädellä, jonka jälkeen aloin keventämään. Tähän suuntaan aloimme työstämään väistöjä, joista Kassu suoriutui todella kivasti, jokaisella kierroksella hieman parantaen. Laukkatyöskentelyssä suoritimme kahdeksikkoa, jonka laukanvaihdoissa Kassu tuppasi viskomaan niin päätään kuin takapuoltaankin. Otin parilla ensimmäisellä kierroksella vaihdot ravin kautta, jotka sujuivat ainakin lähes samalla tavalla kuin oppikirjoissa. Laukanvaihdot suoraan laukassa eivät alkaneet kovin kauniisti, mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat parantua. // Pahoittelen vielä kerran tätä etten maksanut tuntia ajoissa!
|
|
|
Post by Mila on Jan 29, 2015 0:43:45 GMT 2
3. TUNTI 27.1.2015 - estehyppelyäRebekka - Vanil € Iita - Kelmi € Sandy - Rita € Pinja - Rino € Vastatkaa kysymyksiin:
- Alkuverryttelyssä tehdään voltteja, kiemurauraa, väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin. Miltä ratsusi tuntui alkuverryttelyjen aikana?
- Kun alkukankeus on saatu pois, ruvetaan työskentelemään puomien ja matalien kavalettien kanssa. Miten meni? Oliko ongelmia istunnan kanssa?
- Seuraavaksi ruvetaan hyppäämään esterataa joka koostuu lähinnä pystyesteistä ja oksereista. Hevosen/ponin tason ja ratsastajan toiveiden mukaan mennään. Jännittikö? Olitko ennen ratsullasi hypännyt esteitä?
- Miten teidän suorituksenne meni esteradalla? Mistä teitä moitittiin ja mistä kehuttiin?
- Minkälaiset oli fiilikset, kun tunti oli ohi?
- Mitä haluaisit tehdä tulevilla tunneilla?
'
Ja kaikki varmaan arvaa, että ekana maksanut saa valita itselleen kaakkimuksen ens tunnille. Muille tavan mukaan arvotaan. Ja koska itselläni tän tunnin "pohja" vähän viivästy, aikaa on kirjoittaa 3.2. klo 10:00 saakka
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 29, 2015 7:53:06 GMT 2
Alkuverryttelyssä tehdään voltteja, kiemurauraa, väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin. Miltä ratsusi tuntui alkuverryttelyjen aikana? Rino oli hieman pirteällä tuulella, mutta meni silti suht nätisti. Kun alkukankeus on saatu pois, ruvetaan työskentelemään puomien ja matalien kavalettien kanssa. Miten meni? Oliko ongelmia istunnan kanssa? Rino meni todella nätisti ja kuunteli hyvin apuja. Istuntani oli omasta mielestäni ihan hyvä, mutta välillä jalan heiluessa Rino sinkoili ympäriinsä. Pysyin kuitenkin kyydissä. Seuraavaksi ruvetaan hyppäämään esterataa joka koostuu lähinnä pystyesteistä ja oksereista. Hevosen/ponin tason ja ratsastajan toiveiden mukaan mennään. Jännittikö? Olitko ennen ratsullasi hypännyt esteitä? Esteradan hyppääminen ei jännittänyt juuri ollenkaan. En muistaakseni ole Rinolla ennen hypännyt, mutta nythän sekin on testattu. Miten teidän suorituksenne meni esteradalla? Mistä teitä moitittiin ja mistä kehuttiin? Saimme hieman moitteita lähestymisistä ja teistä. Loppua kohden parani ja lopuksi saimme niistä kehujakin. Minkälaiset oli fiilikset, kun tunti oli ohi? Oikeastaan, olisin voinut ratsastaa vielä hetken Rinolla, sen verran mukava se oli! Mitä haluaisit tehdä tulevilla tunneilla? Maastoilu on aina hauskaa ja istuntaharjoitukset myös! Ens tunnille saat arpoa näistä: Huttu, Kakru tai Brenda
|
|
|
Post by Inna on Jan 29, 2015 9:04:41 GMT 2
1. Alkuverryttelyssä tehdään voltteja, kiemurauraa, väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin. Miltä ratsusi tuntui alkuverryttelyjen aikana? Alkuverryttely sujui minulta ja Kelmiltä ihan hyvin. Russi kulki kyllä enemmän pää pilvissä, eikä halunnut tulla kuulolle, mutta en sanoisi, että meillä huonosti meni. Väistöt olivat ainoa pitkämiinus hieman kokemattomalle ponille, mutta saimme aikaan pari kunnollista väistöä!
2. Kun alkukankeus on saatu pois, ruvetaan työskentelemään puomien ja matalien kavalettien kanssa. Miten meni? Oliko ongelmia istunnan kanssa? Heti puomityöskentelyssä Kelmi laittoi päälle pelleilymoodinsa. Se ei millään meinannut ylittää edes maapuomeja tai jos ylitti, koitti se temppuilla ne kaksi kerrallaan. Kelmi saikin kunnollisen kurinpalautuksen, mutta järkeä se ei tuntunut pieneen herneeseensä saada. Kelmin temppuilut toivat tiettyjä tasapaino-ongelmia istuntaan.
3. Seuraavaksi ruvetaan hyppäämään esterataa joka koostuu lähinnä pystyesteistä ja oksereista. Hevosen/ponin tason ja ratsastajan toiveiden mukaan mennään. Jännittikö? Olitko ennen ratsullasi hypännyt esteitä? Olin ennenkin hypännyt Kelmillä esteitä, joten rata ei itsessään minua jännittänyt. Rata meni vain sellaisen pelleilyn saattelemana, että puomit lähinnä kolisivat alas tai Kelmi kielsi. Esteemme pysyivät maksimissaan 60 senttimetrin korkeudessa.
4. Miten teidän suorituksenne meni esteradalla? Mistä teitä moitittiin ja mistä kehuttiin? Pelleilyä Kelmin osalta melkein kokonaan ja taisi siinä melkein jo Helenallakin mennä hermot. Lopulta taisi kurinpalautukset mennä perille ja saimme Kelmin kanssa melkein puhtaan radan, josta Helena jo vähän kehaisikin.
5. Minkälaiset oli fiilikset, kun tunti oli ohi? Hikiset. Tunnin lopussa ei ollut enää mitään vaatekappaletta, jonka olisin voinut ilman jäätymistä ottaa pois. Tunti ei mennyt aivan kuten suunnitelman piti tai miten olisin toivonut, mutta suuhun ei silti jäänyt ihan paskanmakua.
6. Mitä haluaisit tehdä tulevilla tunneilla? Ehkäpä jotain kivaa leikkituntia ilman satulaa, maastoon ilman satulaa, maastoesteitä, koulua tietty, hieman suurempia esteitä, juoksutusta
|
|
|
Post by Rebekka on Jan 29, 2015 9:19:56 GMT 2
Kun viimein pääsimme maneesiin raahattuani Vanilia perässäni, pohdin mihin olinkaan suostunut. Eihän tämä liikkunut minnekkään! Selkään kun päästiin niin johan vauhdittui liikkuminenkin. Vanil kuunteli oikein hyvin ja oli muuten mukava, mutta Helenan alkaessa raahamaan puomeja maneesin pohjalle sai ruuna vielä enemmän virtaa, jolloin väistöt menivät turhan kiirehtiviksi ja kiemurteleviksi.
Puomit menivät hyvin, mitä nyt hieman välit meni plörinäksi kun en ollut varautunut Vanilin reippauteen. Kun sain sen paremmin kuulolle ja eri mittaisiksi jääneet jalustimet kunnolla, niin johan alkoi sujumaan!
Toivoin esteet 60-70 senttisiksi, ja Helena nostelikin ne kiltisti sopivan korkuisiksi. Itseäni ei jännittänyt juuri ollenkaan, mutta Vanilin tajutessa sarjaesteen kahden laukan välin, hirttyi kaasu pohjaan ja ruuna loikkasi sen komealla yhdellä laukalla ja valtavalla loikalla. Helena käski tulemaan sarjan uudestaan, ja nyt onnistuimmekin upo-uuden tuttavuuden kanssa ensimmäisessä esteradassamme.
Suorituksemme meni ihan hyvin, mutta Helena moitti vauhdista sarjalla, mutta taasen kehui istuntaani vaikka Vanil valtavan loikan tekikin, ja sanoi että huomasi minun olevan hypännyt paljon suurempiakin esteitä.
Tunnin jälkeen oli aivan mahtavat fiilikset, ja totesin Helenalle jääväni Vanilin selkään. Tuo kuitenkin sai minut ylipuhuttua alas, ja naureskellen toivoin pääsevämme joko hyppäämään kunnon esteitä tai pellolle baanailemaan. Myönnyin kuitenkin myös satulattoman kunnon koulutunnin ehdotukseen, voisihan siitäkin olla hyötyä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 30, 2015 15:09:22 GMT 2
1. Alkuun Rita oli erittäin supeyber laiskalla tuulella eikä liikkunut mihinkään. Sain kierroksen aikana antaa vaikka kuinka paljon pohjetta ja tulihan sitä raippaakin käytettyä. Väistöt onnistuivat käynnissä oikein hyvin, mutta ravissa Rita ei olisi halunnut ollenkaan mennä suorassa saatikan sitten väistättää.
2. Puomit meiltä onnistuivat hyvin. Rita meni oikein maltillisesti eikä kiihdytellyt turhia. Kavaleteille Rita tuli aika kovaa ja sain tehdä paljon pidätteitä ennen kavaletteja. Istunnan kanssa ei ollut ongelmia. Pääsin hyvin hyppyyn mukaan ja osasin ennakoida Ritan hieman suuremmat loikat.
3. Itseäni ei esteradan hyppääminen jännitänyt yhtään. Esteiden korkeus oli meidän osalta 70-80cm. En ollut ennen Ritalla mennyt kuin kerran koulua, joten ensimmäistä kertaa tämän ponin kanssa esteitä.
4. Esteille lähestymiset olivat täys katastrofi Ritan vauhdin ja minun innostukseni takia ja niistä Helena meitä moittikin. Helena kuitenkin kehui hyvää istuntaani Ritan vinoista hypyistä huolimatta ja saimme me lopuksi radan tultua sopivalla vauhdilla ja hyvillä lähestymisillä.
5. Tunnin jälkeen fiilis oli aivan mahtava. Vaikka minulla on ollut epäilyksiä Ritan suhteen ja olen tunneilla yrittänyt vältellä tämän ponin selkään nousua niin kyllä nyt on ajatusmaailma kokonaan muuttunut. Olisin voinut mennä saman tien uuden estetunnin.
6. Mitäs tähän vois odottaa esteitä rakastavalta tytöltä? Esteitä ilman satulaa, korkeushyppytunti, maastoesteitä ja sit kunnon peltorallia ilman satulaa tai satulalla.
|
|
|
Post by Mila on Feb 4, 2015 14:25:46 GMT 2
4. TUNTI 03.02.2015 - maastorallia ilman satuloitaHelena - Tuju Pinja - Kakru €Iita - Eetu €Rebekka - Iippa €Sandy - Huhu €"Tulette minun perääni seuraavassa järjestyksessä: Iippa, Kakru, Eetu ja Huhu pitää perää!" ilmoitin päästyäni Tujun selkään. "Muistakaa välimatkat!" Hevosletka lähti matkaan reippaasti. Ilma oli todella hyvä, pakkasta ei ollut lähes nimeksikään ja tympeä lumisadekin oli lakannut. Koska lunta todellakin oli tullut, ei maastopolkuja oltu sen pahemmin aurattu tai muutenkaan käytetty. Hevoset pääsivät siis tekemään työtä päästäkseen lumihangessa eteenpäin. Puiden oksat roikkuivat alhaalla lumen painosta ja korkeiden hevosten selässä istuvat saivat väistellä näitä lumioksia, jotta kylmä lumi ei olisi läiskähtänyt niskaan. Äänestä päätellen ei Iita kuitenkaan shettiksen selässä selvinnyt ilman lumipesua... "Hyiii kylmääää!" "Okei, nyt tullaan pellolle! Ja tiedättekö mitä! Omalla vastuulla saatte mennä semmosta vauhtia kuin itse haluatte! Pitäkää kuitenkin huoli että ette jyrää muita. Järki päässä kuitenkin pitää olla!" Ja ratsukot lähtivät. Sinne tänne sinkoili laukkaavia hevosia pitkin peltoa ja useimmat nakkelivat takapäätään ilmoille innoissaan. Tujukin sai luvan lähteä kavereidensa perään ja suomenhevosruunahan otti ilon irti. "Jos tuntuu ettei mukana pysy niin hidastakaa!" huutelin laukkailevien hevosten perään. "Jos joku tippuu niin kaikki seis!" Kukaan ei kuitenkaan tullut alas ratsunsa selästä. Lähdettiin rauhallista vauhtia köpöttelemään takaisin tallille...
Ja maksuja 9.2. mennessä! Ekana maksanut saa tuttuun tapaan valita ratsun itselleen ensi tunnille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 4, 2015 15:57:51 GMT 2
Tarkoitus oli lähteä maastoon. Kakrun selkä oli ihan siedettävä ilman satulaa. "Tulette minun perääni seuraavassa järjestyksessä: Iippa, Kakru, Eetu ja Huhu pitää perää!" Helena ilmoitti Tujun selästä. "Muistakaa välimatkat!" hän ilmoitti. Lähdimme matkaan. Olin heittänyt untuvatakkini pois ja jäljelle jäi vain fleece ja sen päällä oleva punainen KL huppari. Polkuja ei ilmeisesti oltu aurattu, sillä lunta oli ihan reilusti. Onneksi Lippa ja Tuju olivat edessämme... Puusta tippui lunta ja Kakru hätkähti, kun lunta tippui meidänkin päälle. "Just... Ihan rauhassa Kakru.." juttelin pyyhkien lunta huppariltani. Pian kuului takaakin Iitan hytisevä ääni. Hänkin oli saanut lumipesun... "Okei, nyt tullaan pellolle! Ja tiedättekö mitä! Omalla vastuulla saatte mennä semmosta vauhtia kuin itse haluatte! Pitäkää kuitenkin huoli että ette jyrää muita. Järki päässä kuitenkin pitää olla!" Helena ilmoitti. Jes! Lähdin heti matkaan ja Kakrulla riitti virtaa. Teki se pienen pukkisarjankin innostuksesta. Olisin varmasti lentänyt, jos en olisi pitänyt harjasta kiinni. Helena huusi jotain, mutta en innoissani mitään kuullut, joten jatkoin laukkaamista. Olipa kivaa! Kukaan ei tippunut ja lähdimme rauhallisesti kotia päin. Tai no, Kakru olisi halunnut vain laukata, mutta sain ponin kuitenkin hallintaan.
Kirjoitin kännykällä, joten hieman tynkä... Ens tunnille Huttu puttu :3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 6, 2015 20:52:14 GMT 2
Noniin, pyyntöni(tai aika monenkin pyyntö) oli otettu taivaassa vastaan(eli Milan korvissa...Tai Helenan...Kuka nää tunnit suunnittelee oikeen!!) ja tänään olisi vuorossa peltorallia. Itse olin saanut ratsukseni varmaakin varmemman Huhun. Nousimme tallipihalla selkään. Sitten Helena alkoi huudella jono järjestystä. -Iippa, Kakru, Eetu ja Huhu! Helena huusi ja aloitimme järjestäytymisen. Kun sitten olimme päässeet jonoon(siinä meni ajastamme varmaan puolet) niin Helena lähti Tujun kanssa ohjastamaan meitä kohti peltoa. -Oliks toi Tuju nyt ihan varmin valinta tälle reissulle! Huutelimme Helenalle. Kaikki(tai ainakin minä) odottivat jännittyineinä pääsyä pellolle. Ilma oli aika(birun) kylmä ja lunta oli varmaan sataviissataa metriä. Hevoset saivat tehdä kunnolla töitä rämpiessään poluilla, joita ei kyllä voi poluiksi sanoa, koska eihän siinä ollut mitään polkua. Otimme välillä pieniä pätkiä ravia ja Huhu toimi allani oikein mukavasti. Huhun selässä oli pehmeä istua ja olinkin tyytyväinen tamman paksusta talvikarvasta joka lämmitti mukavasti jalkojani jotka olivat jo vartin menosta aivan jäässä.
Kun vähän ajan päästä saavuimme pellolle, niin antoi Helena ohjeita meille: -Omalla vastuulla saatte mennä semmosta vauhtia kuin itse haluatte! Pitäkää kuitenkin huoli että ette jyrää muita. Järki päässä kuitenkin pitää olla! Suurin piirtein kaikki olivat jo Helenan viimeisen lauseen kohdalla laukkaamassa enkä minä jäänyt odottelemaan sen kauemmaksi aikaa kuin muutkaan. Annoin muiden mennä edeltä ja annoin sitten Huhulle luvan lähteä laukkaamaan. Se oli kuitenkin virhe, koska poni lähti täyttä laukkaa muiden perään ja heitti samalla muutamat pukitkin siinä luultavasti Eetun innostamana. Saimme Eetun ohitettua nopeasti ja Huhu vain jatkoi kiitolaukka spurttiaan. Kun sitten roikuin jo melkein Huhun kyljessä niin päätin hidastaa käyntiin. Huhu hidastikin nopeasti ja kokosin itseni selkään. Kävelin hetken aikaa ja taas sitä sitten mentiin kiitolaukkaa. Vasta sitten kun Helena huusi noin 20 metriä meidän takaamme seis, niin kaikki hidastivat ratsunsa käyntiin ja lähdimme köpöttelemään tallia kohti.
Kaikki hepat(Huhua lukuunottamatta) olivat kotimatkalla aivan täpinöissään eikä kukaan oikein olisi halunnut kävellä. Eetu ottikin muutaman laukka spurtin ja sai Innan melkein tippumaan selästä äkillisillä pyrähdyksillään. Saavuimme kuitenkin tallille kaikki ehjin nahoin. Kukaan ei ollut tippunut. Tallilla olimme kaikki innoissamme ja vaadimme Helenaa päästä peltorallailemaan uudestaankin.
//Että mulla oli hauska kirjottaa tätä tarinaa. Niin nopeestikkin sormet vaan leijuu näppiksen yläpuolella ja tekstiä vaan ilmestyy.
|
|
|
Post by Rebekka on Feb 6, 2015 21:40:16 GMT 2
Kun minut ystävällisesti joku punnttasi ruunan selkään, Iipan selkäranka painui ties minne, ja voihkaisin tuskissani. Noh, ehkä selviäisin. Pääsimme jonoon heti Helenan ja Tujun perään, ja suunnistimme kohti peltoa. Iippa saapasteli menemään lumiauranamme toimivan Tujun perässä, pitäen huolen pysyvänsä toisen hevosen jäljissä. Rämmimme umpihangessa ja sainkin ystävällisiltä puilta kunnon lumihalin niskaan, mutta takaa tulevista äänistä päätellen en kuitenkaan ollut ainoa. Hähhää!
Pellolle päästyämme saimme luvan mennä kuten lystäsi, ja sainkin luisevaselkäisen lämppärin menemään ihan reipasta tahtia, pukittamaankin kerran. Pukki ei sinällään ollut iso, mutta rämähtäessäni takaisin selkään kunnolla parkaisin nauruni lomasta. Mä en sais varmaan ikinä lapsia.. Iippa siitä innostuneena kiristi tahtiaan ja saavuttikin pellon pään ensimmäisenä, Eetu kun oli lyhyine jalkojensa kanssa täysin pulassa yrittäessään raahata vatsaansa lumessa (onnistuen siinä Iipan pitkiin koipiin verrattuna vallan mainiossa vauhdissa), ja Huhu ja Kakru olivat hieman hitaampia. Tuju kuitenkin joukon hänniltä sai jostain potkua persuksiinsa, ja tuli pian luoksemme.
Kun kaikki olivat saaneet riehumisesta tarpeekseen, lähdimme mukamas rauhallisissa tunnelmissa takaisin tallia kohti, kaikki kinuten uutta rallituntia. Iippa halusi koko ajan ravata Tujua kiinni, ja itse valittelin sen aivan valloittavasta selkärangasta. Helena vain myhäili ilkeän näköisenä ja totesi katsovansa asiaa, lisäten takapuoleni valituksiini laittavansa minut menemään Iipan paljaalla selällä useamminkin. "Epistäääää... Mä en sit oikeesti saa lapsia jos sen teet!"
/hyi, tulipa lyhyt
|
|
|
Post by Inna on Feb 7, 2015 11:37:42 GMT 2
Pujotettuani Eetun päähän suitset, nappasin kypäräni päähän ja talutin shettiksen viimeisenä tallipihalle. Joidenkin yrittäessä epätoivoisesti kivuta ratsujensa paljaalle selälle, heivasin vain oman jalkani Eetun selän ylitse ja asettelin itseni selkään. Onnistuin melkein tekemään jalkajarrutuksia, kun Eetu oli lähdössä ennen aikojaan liikkeelle. Helena huuteli meille ratsastusjärjestystä ja asettauduin Kakrun ja Huhun väliin. Lähdimme maastoon reippaassa käynnissä, joka tarkoitti lähinnä sitä, että otimme Eetun kanssa melkein koko ajan Kakrua ja edellä kulkevia hevosia raviaskelin kiinni yhdessä Huhun ja Sandyn kanssa.
Helena ohjasi meidät pian poluille, joita vuorasi tuore lumipeite. Onneksi muut hevoset tekivät meidän matkustamisesta helpompaa askeleidensa avulla, mutta muuten yhteensä kuusi jalkaamme Eetun kanssa aurasi tietä eteenpäin epätoivoisesti. Suurimman osan puidenoksista ollessa tarpeeksi korkealla siihen, että olisimme välttyneet Eetun kanssa lumipesulta. Se kuitenkin pilaantui siinä vaiheessa, kun Pinja siirteli lumisia oksia tieltään pois aiheuttaen meille kunnon lumipesun. ”Hyiii kylmääää!” kiljuin lumen pujahtaessa paksun toppatakkini sisään sulaen sinne ilkeästi. Eetuakin häiritsi selvästi päälle tipahtanut lumi ja se pudisteli itsensä läpikotaisesti aina niin tapahtuessa.
Saavuimme pian pellolle, jossa Helena antoi meille luvan omalla vastuulla valita vauhdin. En uskonut Eetun kauhean lujaa edes pääsevän pellolla, koska lunta oli sitä mahaan asti ja omat jalkani olivat polvia myöten lumenpeitossa, näin ehkä hieman liioitellen. Annoin Eetun itsekseen lähteä muiden perään ja yllättävän nopeasti mustashettis liikkui suuresta lumimäärästä huolimatta, vaikka edellä menijät meidät jälkeensä jättivätkin. Eetu ei millään meinannut olla halukas siirtymään käyntiin tai raviin, mutta pakotin hengästyneen ponin pysähdyksiin, ettei se saisi ennen aikaista sydänkohtausta ja ravasimme muiden luokse, jotka meitä jo odottelivat.
Tallille me palasimme koko matkan kävellen ja kaikesta rämpimisestä huolimatta Eetulla tuntui yhä olevan virtaa. Pakkasen aiheuttama sieraimista puskeva huurre ja nopea hengitys olivat ainoa asia, joka vihjasivat ponin olevan hieman hengästynyt. Taisi Eetu olla oikein kunnon Duracell-pupu!
|
|
|
Post by Mila on Feb 18, 2015 13:07:02 GMT 2
5. TUNTI 17.2. - perusratsastelua kentällä
Pinja - Huttu € Rebekka - Tuikku € Iita - Kelmi €
Alkuverryttelyt otetaan jalustimet kaulalla ja ratsastajatkin saavat venytellä raajojaan hevosten selässä. Kun on aika koota ohjat, nostetaan kevyt ravi. Maneesinpuoleisella pitkällä sivulla mennään harjoitusravia. Muistakaa istunta ja selkeät avut. Ei oiota kulmia. Kun ollaan ravailtu jonkun aikaan, toiselle lyhyelle sivulle tullaan pääty-ympyrälle ja ratsastetaan käynnissä puomien yli, jotka on aseteltu ympyrälle. Jokainen omalla vuorollaan tulee puomit. Kevyt istunta puomien kohdalla. Kun ollaan ravissa ja käynnissä puomeja köpötelty, nostetaan laukka. Puomit tullaan ravissa ja toiseenkin päätyyn tehdään ympyrä, mutta laukassa. Tätäkin hiottuamme on aika lopetella ja kiittää tunnista!
Maksuja viimeistään 23.2. ja ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun SEKÄ päättää mitä ensi viikolla tehdään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 19, 2015 9:18:11 GMT 2
Alkuverryttelyt teimme ilman jalustimia ja minulle se kävi oikein mainiosti! Venyttelin raajojani ja taputin Huttua kaulalle. Nostimme ravin ja kokosimme ohjat sopiviksi. Maneesinpuoleisella pitkällä sivulla mentäisiin harjoitusravia ja Helena muistutti meitä istunnosta ja avuista. Tein parhaani ja yritin saada Hutun ottamaan takajalat paremmin alle. "Ei oiota kulmia" Helena sanoi. Kun olimme ravailleet, tulimme päätyympyrälle jolla olevien puomien yli kävelimmr. Vuorotellen. Puomien kohdalla kuului ottaa kevyt istunta, mutta ensimmäisellä kerralla unohdin. Seuraavaksi nostimme laukan. Puomit tultiin ravissa ja toiseen päätyyn päätyympyrä.bSitten oli aika lopettaa.
Onko mahdollista antaa toivomis mahdollisuus seuraavalle?
|
|
|
Post by Mila on Feb 19, 2015 17:10:38 GMT 2
on! Eli Pinja luovuttaa toivomisvuoronsa seuraavalle maksajalle!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 21, 2015 19:15:32 GMT 2
Eikös mun pitäny jättää tää viikko väliin. Sain netin toimii nii tulinpaha vilkasee tänne
|
|
|
Post by Mila on Feb 21, 2015 21:55:32 GMT 2
Ai niin! Enpäs muistanutkaan :'D
|
|
|
Post by Inna on Feb 22, 2015 17:43:41 GMT 2
Talutin tänään hyvin laiskalla tuulella olevan Kelmin kentälle, jossa laskin jalustimet, kiristin vyön ja ponnautin itseni selkään. Helena käski jo heti nostelemaan jalustimia kaulalle, koska alkuverryttely tehtäisiin ilman jalustimia. Käveltyämme joukolla hetken aikaa käynnissä, käski Helena napata ohjat tuntumalle ja nostamaan kevyen ravin. Nappasin ohjat käsiini ja maiskuttaen sain Kelmin laiskaan raviin. Helena käski – hieman ihmetellen – ratsastaa ponia reippaammin eteenpäin. Napsautin russia raipalla lautasille ja sain hieman reippaampaa tahtia. Istahdin aina alas maneesinpuoleisella pitkällä sivulla Helenan ohjeiden mukaisesti ja valmistelin kulmat huolella. Kelmi totteli yllättävän hyvin. Pian Helena käski laskemaan jalustimet ja harjoitusravissa pujotin jalkani jalustimiin. Helena käski meidät pääty-ympyrälle ravissa ja tulemaan yksitellen toisessa päässä olevat puomit käynnissä. Rebekan suorittaessa ensimmäisenä odotin, että hän pääsi ympyrän puoleen väliin ja ohjasin Kelmin ravissa pitkän sivun, siirtäen käyntiin viimeisessä kirjaimessa. Kelmi meni laiskasti puomit kolautellen jokaisen kohdalla jalkansa niihin. Helena käski tulemaan ensi kerralla reippaammin. Päästin Pinjan Hutun kanssa tehtävään. Yksin sai melkein toiseen päähän tehdä raviympyrää, koska meitä oli niin vähän, eikä kerinnyt ruuhkaa tulemaan. Tulimme parin käynti kerran jälkeen puomit vielä muutaman kerran ravissa. ”Nostetaan sitten laukka ja sinne päähän laukkaympyrä, täällä puomit ravissa! Ja nosto!” Helenan ääni raikasi kentällä. Nostin Kelmillä laukan, josta poni viimein heräsi. Se laukkasi reippaasti eteenpäin ja sain tehdä hieman puolipidätteitä. Kelmi meinasi puomit ylittää ensimmäisellä kerralla laukassa, mutta sain hidastettua yllättäen heräämisen kokeneen ponin raviin. Helena motkotti minulle hieman kevyestä istunnastani, joka muistutti kuulemma aivan muuta kuin piti. Pyrinkin sen korjailemaan seuraavilla kerroilla. Helenan ollessa tyytyväinen kaikkien suorituksiin, siirsimme hevoset käyntiin ja Helena kiitti kaikkia tunnista.
Ens tunnille Sammy ja ISOJA esteitä olisi toiveena!
|
|
|
Post by Rebekka on Feb 23, 2015 14:42:39 GMT 2
"Soo, kyllä me päästään sinne kentälle ihan oikeesti jos voisit kävellä etkä jyrätä." "Mä en pääse tänne! Ei joku haluais tulla punttaamaan?" "Hyihyihyi mikä ravi tää on..?" "No voe nyt helvetten, viekää ne kissat oikeesti muualle!" "Whoaaa.... Soojaa ei noin kovaa mä en pysy kyydissä..." "Ai siis mitä piti tehä?" "Noniin Tuikku, mennään nää puomit ihan raauhassa, eikä tartte sit mennä niitä kaks kerrallaan." "Missä piti laukata, eikun ei mitään..." "Ei jaksa enää... Paljon kello on?" "Noniin Tuikkusein, viiminen kerta, nyt tehään tää hienosti niin päästään talliin, tääl on vähän kylmä." "Mitä me tehään ens kerralla Helena? Pidä se sit salaisuutena, höh."
//olipa säälittävä maksu multa, mutta tajusin tän tunnin olemassaolon just äsken
|
|
|
Post by Mila on Feb 24, 2015 17:40:33 GMT 2
6. TUNTI - Iiiiisoja esteitä (maneesissa)Pinja - Anna €Sandy - Raimo €Iita - Sammy €Rebekka - Villa €Alkuverryttelyksi käskin ratsastajia tekemään koulukiemuroita niin käynnissä kuin ravissakin. Kun hevoset alkoivat lämmetä, käskin lyhentää jalustimet sopivan kokoisiksi estehyppäämistä ajatellen. Ratsastajat ähisivät hetken jalustinhihnojen kimpussa ja pian kaikki olivat saaneet jalustimet oikean pituisiksi. "Okkei! Tänään vähän treenataan näitä isoja esteitä Iitan toiveesta... Jos kuitenkin rupeaa jänskättämään niin ei tarvitse hirveän korkeita esteitä hypätä..." pälätin samalla, kun ratsukot ylittivät lämpimikseen pieniä kavaletteja sekä tekivät puomiharjoittelua. Kasasin samaan aikaan yhden esteen pituushalkaisijalle, jonka korkeus oli noin metrin. "Otetaan tämän esteen kanssa niin, että käännytte ravissa halkaisijalle, ravaatte pari askelta, laukka ja ylitys. Esteen jälkeen hidastus raviin ja takaisin uralle... Jos hevonen kieltäytyy tai pudottaa puomin, putoatte ns. pelistä pois. Korotetaan jokaisen esteen jälkeen kymmenen senttiä esteen korkeutta. Ymmärretty?" kaikki nyökkäilivät ja muistutin, että vuoroaan odottelevat köpöttelisivät kiltisti ravissa kaviouraa pitkin. "Muistatte antaa tilaa sille, joka tulee takaisin uralle tehtävän suoritettuaan!" Ensimmäisenä esteen ylittivät Pinja sekä Anna, jotka ylittivät esteen hienosti vaikkakin Pinjalla oli hieman vaikeuksia nostaa laukka. Kuitenkin musta tamma sai laukkansa nostettua ja ehti esteelle hienosti. Seuraavaksi tuli Iita Sammyllä ja nuori ruuna hyppäsi esteen moitteetta. Myös Sandy sekä Rebekka suorittivat metrin esteen aivan vaivatta ja ihmekkös tuo. Kaikki tunnin ratsut olivat mainioita estehevosia... Seuraavalla kierroksella kuitenkin Rebekka kiirehti liikaa esteelle, jonka vuoksi Villan askeleet eivät aivan mukaan ehtineet ja puomit kolisivat maahan. "Rebe tippui pelistä!" ilmoitin ja porkkanapää noitui huonoa tuuriaan. Annakin meinasi kompuroida esteellä, mutta kuitenkin yli mentiin ilman pudotuksia. Lopulta, 130 senttimetrin kohdalla tippuivat niin Anna, Raimo kuin Sammykin. Sammyllä varmasti olisi ponnua löytynyt korkeampienkin esteiden ylitse, mutta ruuna säikähti jotain katsomosta kantautunutta ääntä ja kieltäytyi hyppäämästä. "Turkanen!" Iita noitui pettyneenä. Lopuksi annoin ratsastajien hypätä itsenäisesti esteen yli. Ilmoittivat vain haluamansa korkeuden ja minä orjan roolissa nostin sekä laskin korkeutta aina sitä mukaa kuin ratsastajat vaihtuivat. "Otetaan joskus ihan ratana näitä korkeita esteitä, miltäs kuulostaa?" kysäisin lopulta, kun oli aika lopetella. "JOO!"
Tuttuun tapaan: Ensi viikon maanantaihin saakka (2.3.) aikaa maksella. Ja ekana maksanut saa valita itselleen ratsun ens tunnille, niin kuin aina. (poikkeuksena Iita, jolla on ens tunnilla Kelmi)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 24, 2015 18:41:35 GMT 2
Nousin ison mustan tamman selkään onnessani. Tänään hypättäisiin esteitä! Isoja esteitä! Teimme alkuverkaksi koulukiemuroita ja näissä Anna oli ihan hyvä, jos ei alkujäykkyyttä oteta huomioon. Olin ottanut yleisraipan varmuuden vuoksi. Minua nimittäin varotettiin Annan laiskuudesta. Kuulma sitten, kun laiskuus vaihteen on saanut pois päältä, tamma kulkee kuin unelma. Noh, katsotaan nyt. Olin ehkä hitusen liian lyhyt Annalle. Helena käski lyhentämään jalustimet esteille sopiviksi. Näimpä ollen lyhensin jalustimia kaksi reikää. "Okkei! Tänään vähän treenataan näitä isoja esteitä Iitan toiveesta... Jos kuitenkin rupeaa jänskättämään niin ei tarvitse hirveän korkeita esteitä hypätä..." Helena kertoi. Onneksi olin hypännyt 115cm ennenkin, eihän me sen isompia esteitä täälläkään hypättäisi, vai? Hypimme hetken aikaa kavaletteja ja näin sivusilmällä Helena kasaavan estettä. Isoa estettä. Se oli ainakin 90cm, ellei metrin. Este tuli pituushalkaisijalle. "Otetaan tämän esteen kanssa niin, että käännytte ravissa halkaisijalle, ravaatte pari askelta, laukka ja ylitys. Esteen jälkeen hidastus raviin ja takaisin uralle... Jos hevonen kieltäytyy tai pudottaa puomin, putoatte ns. pelistä pois. Korotetaan jokaisen esteen jälkeen kymmenen senttiä esteen korkeutta. Ymmärretty?" Helena selitti. Nyökkäsin. Kymmenen senttiä?! Ehken sitten osaisikaan tätä... Sillä aikaa, kun yksi hyppäisi estettä, muut ravaisivat uralla. Mitäköhän tästä tulisi... Helena muistutti vielä jotain tilan annosta, mutta juuri sillä hetkellä Anna kompastui ja en kuullut mitä Helena sanoi. Toivottavasti ei mitään tärkeää. Sain Annan kanssa luvan olla ensimmäisiä. Ravasin pituushalkaisijalle. Yritin nostaa laukkaa, mutta se ei noussut. Lopulta napautin pohkeen taakse raipalla ja laukka nousi. Anna hyppäsi hienosti esteen yli ja taputin tammaa kaulalle. "Hyvä!" kehuin Annaa. Katselin sivusilmällä muiden suorituksia ja näin heti, että kaikki olivat hyviä estehevosia. Sammya katsoin hyvin tarkasti, sillä kun se oli tullut Vaahterapolkuun, olin ihastunut siihen. Mutta pidin silti enemmän Raimosta. Raimoakin katsoin. Seuraavalla kierroksella Anna kompuroi hieman ja kaaduin hieman kaulalle, mutta ylitte päästiin ilman virheitä. Sain huokaista helpotuksesta. "Rebe tippui pelistä!" kajahti kun olin jo hetken uralla ravannut. Se tarkoitti sitä, että jäljellä olivat minä ja Anna, Iita ja Sammy sekä Sandy ja Raimo. Esteet vain kasvoivat ja kasvoivat, enkä ollut koskaan ennen hypännyt yhtä isoja esteitä. 130 sentin kohdalla tipuin Annan takajalkojen osuessa puomiin, joka tuli sitten kolisten alas. Iita ja Sandykin tippuivat, Raimo tiputti kaksi ylintä puomia etujaloillaan ponnistaessaan liian läheltä ja Sammy kielsi. Lopuksi saimme hypätä sen korkuista estettä kuin halusimme. "Mä voisin hypätä sen 120 sentin!" ilmoitin onnellisena. Vihdoinkin pääsin hyppäämään ihan kunnon esteitä! "Otetaan joskus ihan ratana näitä korkeita esteitä, miltäs kuulostaa?" Helena kysyi. Tiesimme heti vastauksen ja niimpä kailotimme yhteen ääneen: "JOO!" Voiko Joria toivoa ensi tunnille? Jos ei voi, niin sitten Huttu Se näyttää niin suloselta Harmi kun ei voi tämän pituisena mennä Eetulla
|
|
|
Post by Mila on Feb 24, 2015 19:31:56 GMT 2
Pinjalle napsahti Supertuntilainen-merkki tän tunnin myötä! Kuvaa tulossa kunhan ehdin piirtämään... Ja muistuttaisin, että se on HELENA joka Vaahterapolussa tunnit pitää.......
|
|