|
Post by Mila on Dec 30, 2014 22:00:11 GMT 2
Helppoja juttuja 19.1. klo 14:00 Sään salliessa kentällä, muuten maneesissa
Ratsuvaihtoehdot: Eetu, Rino, Hukkis, Raimo (+ yksi yksityinen ratsukko) Mainitse vähintään kaksi hevostoivetta osallistumisesi yhteydessä!
Osallistujat Julia - Kiara € Sandy - Rino € Jonna - Eetu € Emmi - Raimo Inna - Hukkis €
"Tänään siis harjoitellaan ihan perusjuttuja ratsastukseen liittyen!" kälätin, kun olin käskenyt ottaa ohjat puolipitkiksi ja nostamaan ravin. Hieman minua mietitytti miten Hukkis käyttäytyy kun oli tuo Kiarakin mukana, mutta eiköhän me hengissä selvittäisi. Omapa oli vikani kun en ollut ilmottuautumisen yhteydessä sanoa, ettei tammoilla ole orin takia asiaa tunnille. Hevoset ravailivat kuitenkin maltillisesti eteenpäin. "Oikein hyvältä näyttää Jonna!" kajautin, kun shettis kipitti ohitseni. Raimolla saisi olla vauhtia hieman enemmän. Sandy, älä vedä ohjista turhanpäiten. "Okei, voitte ottaa ohjat kunnolla tuntumalle. Säilyttäkää kuitenkin tämä tahti mitä nyt menette! Jonna, rauhoita kevennys!" "Istukaapa alas harjoitusraviin ja kun minä sanon, niin valmistelette pysähdyksen. Eli puolipidätteitä... Jaaaa SEIS!" Ratsukot pysähtyivät enemmän tai vähemmän tyylipuhtaasti. Raimo pysähtyi hieman töksähtäen joten käskin Emmiä valmistella kimo ruuna paremmin pysähdykseen ensikerralla. "Ja sitten RAVI! Hieno siirtyminen Rinolla..."
Teimme vielä muutaman pysähdyksestä raviin harjoituksia, jonka jälkeen lisättiin pysähdyksiin pari peruutusaskelta. Seuraavaksi treenattiin pohkeenväistöä ja erityisesti Kiara selviytyi tästä tehtävästä todella hienosti. "Muulille" sateli kehuja ja Juliakin näytti tyytyväiseltä tammaansa. Seuraavaksi laukkailtiin pitkät sivut ja lyhyillä sivuilla hidastettiin käyntiin. "Raimolla ja Eetulla hyvä laukka. Inna, rauhoita Hukkiksen laukka!" Ratsukot laukkailivat hienosti menemään, mitä nyt Eetu "unohti" hidastaa lyhyillä sivuilla raviin.
"Okei! Hidastetaan ravin kautta käyntiin! Nostakaa jalustimet kaulalle. Antakaa hevosten venyttää kaulaansa pitkin ohjin ja voitte itsekkin hieman venytellä siellä selässä. Pyörittäkää olkapäitä ja nilkkoja. Ja sitten kaartoon tähän keskelle, heppasille kiitokset ja alas selästä!
|
|
|
Post by Julia on Jan 20, 2015 21:04:50 GMT 2
Pitkäksi venähtäneiden alkukäyntien jäljiltä Kiara oli vähän vielä omassa horroksessaan, keräsin ohjaa vähä reippaammin käteeni ja aloin pyörittelemään paljon ympyröitä. Ratsastin pohkeella tammaa heti eteen, samalla kun välttelin Hukkiksen eteen joutumista, hups. Ympyrät loppuun pyöriteltyäni napautin pohjetta ja raippaa pohkeen taakse, ja Kiara nosti ravinsa todella nätisti. En kuitenkaan höllännyt ohjasotetta, vaan jatkoin eteenratsastusta niin kauan, että tamma alkoi hellittää hieman niskastaan ja kannatella päätään itse ohjan varassa. Ympyröillä vauhti hidastui, mutta pyrin korjaamaan asian samantein, josta Kiarakin kohta tajusi, ettei tänään laiskoteltu! Hyvään tahtiin päästyämme keräsimme puolilleen jo kerätyt ohjamme kunnolla tuntumalle. Kiara otti avun tietesti vastaan pidätteenä, joten muksautin tammaa napakasti pohkeella eteen. Tahti oli kohta sama kuin aiemminkin, hieman vielä epäpuhdas, mutta jatkoin maltillisesti taivutuksia ja ympyröitä, että sain Kiaran kyljet vertymään kunnolla.
Pysähdysharjoitukset olivat Kiaralle mieluisia, vaikkakin tamma ei olisi jaksanut lähtä suoraan takaisin käyntiin, ennenkuin kirjaimellisesti potkin sen kylkiä. Muutaman kerran jälkeen se kuitenkin alkoi jo ymmärtää, mistä oli kyse, ja hyvän valmistelun kautta sain jopa yhden pysähdyksen tasajaloin! Kun ravisiirtymiset alkoivat sujua, vaikeutimme heti peliä peruutuksella. Noh, Kiara tietenkin pisti vastaan eikä olisi millään muka osannut peruuttaa. Saatika enää sitten lähtä suoraan raviin. Muut jo herkistyneet hepat kyllä liikkuivat näppärästi, joten minä jouduin napauttelemaan Kiaraa vähän koulupiiskalla, jotta tammantollero olisi ollut edes hieman reippaampi liikkeissään. Siirtymisien jälkeen Kiara alkoi olla enemmän hereillä ja vastasi tosi nätisti pohkeenväistössä väistättävään pohkeeseeni. Se jarrutti ja taivutti kaulaansa juuri sopivasti eikä kaahottanut vaan suoraa linjaa, josta kehuin tammaa kaulalle taputuksin. Toiseenkaan suuntaan ei ollut mitään ongelmaa, vaan tamma askelsi ristiin kuin vanha tekijä!
Nopeat siirtymiset laukasta käyntiin tuottivat Kiaralle taas jälleen päänvaivaa, ja tamma tosiaan joutui keskittymään laukannostoihin. Kaarteesta Kiara nosti laukan kuitenkin tosi kivasti, kunhan kerkesi niin nopeasti reagoida valmisteleviin apuihin. Muutaman kerran tamma jäi vähän ihmettelemään ja ravasimme yhden pitkän sivun Kiaran vastahakoisuuden takia. Taas jälleen, kun tehtävä alkoi mennä Kiaran paksua paksumpaankin kalloon, ei siirtymisessä ollut enää mitään ongelmaa. Pyöristi vähän kaulaansakin, kunhan oli laukan makuun päässyt. Loppuravien jälkeen nostin jääkylmät jalustimet Kiaran kaulalle, muiden tavoin, ja aloin venytellä käsiä että jalkojakin selässä. Sain juuri ja juuri lyhyvistä kintuistani kiinni, venyttäen molempia pohkeita rauhallisen ratsuni selässä. Ei selälle tehdyt kiertoliikkeetkään pahaksi olleet, mutta niskat tuntuivat olevan sitäkin enemmän jumissa.. auts. Kiara oli vaipunut taas samaan horrokseen kuin alkutunnista, ja napotti vain paikallaan, kun nostelin jalustimet ylös ja löysitin vyötä, että löllömaha sai taas vetää henkeä.
|
|
|
Post by Jonna on Jan 20, 2015 22:12:38 GMT 2
Taas tämän pörröisen ponin selässä.. Mikä ihana tunne! Kaiken lisäksi hyvä päästä korjailemaan istuntavirheitä. Hätkähdän haaveistani Helenan alkaessa puhua tunnin aiheesta, käskien ottaa ohjia puoliksi tuntumalle. Tein töitä käskettyä ja heti pikkuisen kuolaintuntuman tuntiessaan, poni allani alkoi kiihdyttää askeliaan. Tein alkuun pari ympyrää ihan vain siksi, että saisin tuntumaa poniin. Eetu kuunteli korvat taaksepäin suunnattuina ja käveli jo hiukan maltillisemmin uraa pitkin. Siirryimme ravailemaan, ja vaikka aluksi tunsin oloni hyvin köpelöksi selässä, sain jopa kehuja. Tein pääasiassa ympyröitä ja voltteja, ettei ponin vauhti olisi liiaksi kiihtynyt. Helena käskee ottamaan kunnolla ohjat tuntumalle, mikä sai poniin lisää vauhtia. Siinä sitten itse lähden keventämällä vahingossa vielä lisää vauhdittamaan Eetua, mutta saan muistutuksen kevennykseni nopeudesta, joten ruunakin alkaa rauhoittua ravinsa kanssa. Vauhti alkaa pikku hiljaa juuri korjaantua, kun täytyy istuutua perusistuntaan. Se saa taas shettiksen kipittämään turhan kovaa, mutta sitten tuleekin pysähdyksen aika. Hiukan vastahakoisestihan se pysähtyy, mutta kuitenkin. Jatkamme vielä hetken samalla teemalla, ja oikea vauhti alkaa löytyä. Aluksi Eetu protestoi kädelleni ja kulki turpa kohti maneesia, mutta alkoi pikku hiljaa hyväksyä kättäni ja rentoutua. Peruutuksissa oli aivan sama homma, mutta toistojen kautta mentiin parempaan suuntaan. Pohkeenväistöt menivät aluksi aivan päin persiiitä, eikä Eetu enää ollut yhteistyöhaluinen, mutta pikku houkuttelulla innostui taas työskentelemään. Aloimme laukkailemaan, ja ensimmäinen laukka oikein ponnahti päälle ja oli vähintään innostunutta. Jarrutkin olivat hiukan hukassa, ja jouduin pyöräyttelemään vauhtikiiturillani voltteja päätyihin, kun pidätteet eivät menneet läpi ja Hukkis tuijotteli takana villisti laukkailevaa miniponia. Loppua kohden poni hiukan nyörtyi ja suostui osittain siirtymään käyntiin lyhyen sivun ajaksi. Lopuksi nostin jalustimet satulan etukaaren eteen ja annoin ponille vapaan ohjan. Se pärskäisikin pari kertaa ja venytteli mieluissaan kaulaansa. Pyörittelin hiukan jalkoja ja venyttelin viikon aikana kipeytynyttä niskaani. Lopuksi tulimme kaikki kaartoon ja minun oli pakko hetkeksi jäädä halaamaan ponia. Laskeuduimme alas selästä ja löysäsin vyön. Lopulta lähdin muiden perässä talliin taluttaen ruunaa. // vittt.. Ekaa tarinaa gmail ei tallentanu luonnoksiin vaikka piti nii uudellee piti raapustella.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 9, 2015 16:59:15 GMT 2
Olin saanut taas pitkästä aikaa Rinon, yhden lempparihevosistani Vaahtiksessa ratsukseni. Nousin ison mustan, uljaan ratsuni selkään ja annoin sen lähteä kävelemään uralle. Tunnin aiheena olisi tänään perus koulu hömppää.
Alkukäyntien jälkeen Helena käski ottaa puolipitkät ohjat ja lähteä ravailemaan. Rino siirtyi oikein kiltisti raviin ja totteli pidätteitänikin kunnolla vaikka ohjat eivät olleetkaan tuntumalla. Kääntelin Rinoa volteille ja ympyröille tasaista tahtia jotta sain Rinon asettumaan ja taipumaan kunnolla. Helena muistutteli minua ohjista vetämisestä ja keskityinkin siihen eniten etten vetäisi niistä ohjista koko aikaa.
Vähän aikaa ravailtuamme saimme ottaa ohjat kokonaan tuntumalle. Helena käski istua alas harjoitusraviin ja pysähtyä tämän antaessa merkin. -SEIS! Helena huusi ja kaikki hevoset pysähtyivät. Rino pysähtyi täydellisesti ja saimme myös Helenalta kehuja siirtymisestämme takaisin raviin. Seuraava pysähdys ei onnistunut aivan yhtä hyvin eikä lopuissa ravi siirtymisissäkään ollut paljoa kehuttavaa. Seuraavaksi pysähdyksien mukaan lisättiin peruutusta. Hevosten piti peruuttaa pari aseklta ja siirtyä sitten takaisin raviin. Rino proteistoi peruutuksen aikana peruuttamalla vinoon ja heittelemällä päätään kun minä unohduin vetämään ohjista vähän liian kauaksi aikaa.
Seuraavana vuorossa oli pohkeenväistöä. Väistätimme niin käynnissä kuin ravissa. Rino väistätti hienosti molemmissa askellajeissa, mutta huomattavasti paremmin meillä meni ravissa. Laukkatehtävässä Rino vähän innostui eikä olisi aina halunnut siirtyä käyntiin lyhyillä sivuilla, mutta viimeistään lyhyen sivun puolessa välissä ruuna oli käynnissä. Laukannostoissa ei ollut mitään ongelmaa eikä myöskään laukan ylläpitämisessä.
-Hidastetaan ravin kautta käyntiin! Helena huusi meille ja ratsukot siirtyivät omaa tahtia käyntiin. Laitoimme jalustimet kaulalle ja pyörittelimme nilkkoja ja käsiä jotka olivat kyllä kieltämättä aika kohmeessa. Sitten pikkuhiljaa saimme tulla kaartoon. Kiitos tunnista!
Nyt tuli kyllä lyhyt. Ei oikein inspannu kirjottaa, mutta päätin ottaa tänään itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa edes yhden tuntitarinan tänään pois alta.
|
|
|
Post by Inna on Feb 10, 2015 11:19:37 GMT 2
Pysäytin Hukkiksen kaartoon ja kiristin orin vyön ennen kuin laskin toisen jalustimista alas. Huomasi, että Petra oli sillä mennyt viimeksi, jalustimet olivat minun estejalustimien mittaa. Pidensin niitä ainakin kolme reikää ennen kuin nostin jalkani jalustimeen ja ponnautin itseni korkean suokin selkään. Laskin ja pidensin vielä toisenkin jalustimen ennen kuin iskin kannukseni hellästi orin kylkiin. Kävelimme hetken aikaa pitkillä ohjilla, kunnes Helena käski ottamaan ohjat puolipitkät ohjat. Nappasin ohjia käsiini ja huomasin heti Hukkiksen olevan jälleen testailutuulella. Ei ihmekään, koska edellisestä kerrasta orin selässä oli ikuisuus. Hukkis lähti matelevaan raviin ja napsautin sitä heti raipalla pakarille. Hiljalleen Hukkis alkoi ravata reippaammin ja unohti ihme temppuilunsa.
Pian Helena käski nappaamaan ohjat kunnolla tuntumalle ja keräsin ohjia sen verran käteen, että tunsin orin suun hyvin. Tein koko ajan pientä liikettä sormillani ja yllättävän helposti Hukkis hakeutui muotoon. Sain hetken taas totutella orin kamalaan harjoitusraviin, kun Helena komensi perseet penkkiin. Vatsalihakseni olisivat varmasti tämän jälkeen kipeät. Helena käski valmistelemaan pysähdystä, joten istahdin raskaasti penkkiin ja käskyn käydessä puristin polveni kiinni ja nojasin taakse tehden pidätteen. Hukkis teki kivan pysähdyksen, mitä maneesin peilistä näin. Raviin siirtyminen tapahtui ikäväkseni käynnin kautta, mutta oli ainakin reipasta. Toistimme pysähdyksiä hetken aikaa ja Hukkiskin oli tänään hyvin hereillä. Peruutukset olivat orille helppoja, eivätkä tuottaneet ollenkaan päänvaivaa.
Pohkeenväistöissä sain hetken aikaa hakea, mikä orin kikka oli. Alkuväistömme menivät turhan reippaasti tai eivät niin ristiinaskeltaen, mutta pian Helenalta sateli kehuja myös meidän suuntaan. Taputin oria kaulalle. Hukkis innostui laukasta ja pian Helena käskikin rauhoittaa sitä. Tein laukassa puolipidätteitä ja pian Hukkis laukkasi nätisti rauhallista, mutta reipasta tahtia eteenpäin. Myös suoraan käyntiin siirtymiset onnistuivat hyvin, mutta sain välillä siirtää orin uudelleen käyntiin, kun se nosti itsekseen laukkaa.
Pian Helena käski ravin kautta siirtymään käyntiin ja nostamaan jalustimet kaulalle. Venyttelin jalkojani pitkiksi samalla, kun päästin ohjat pitkiksi, Hukkis veti kaulansa pitkäksi ja kulki hetken aikaa turpa kohti maneesin pohjaa. Taputin oria kaulalle samalla kun itse venyttelin jäseniäni. Ohjasin Hukkiksen Helenan käskystä kaartoon ja kiitettyäni sitä, laskeuduin alas selästä.
|
|