|
Post by Mila on Nov 23, 2014 2:20:36 GMT 2
Lauantaina klo 12:00 maastoretki ilman satuloita -TÄYNNÄ-
Hevosvaihtoehdot: Vika, Laila, Moona, Salla (+ yksityinen ratsukko joka asuu Vaahterapolussa) Mainitse osallistumisesi yhteydessä kaksi ratsutoivetta
Osallistujat Inna - Hattie € Sandy - Salla € Pinja - Vika € Julia - Laila € Rosanne - Moona €
Kirjoita tarina käyttäen sanoja: möykkyinen, iso, häntä ja kuusipuu. Sanoja saa taivuttaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 1, 2015 18:10:17 GMT 2
Talutimme ratsumme tallipihalle ja nousimme selkään. Itse pääsin vaivattomasti pienen ponini selkään. Maa oli hyvin möykkyinen ja jäinen, koska lunta ei ollut tullut vielä kunnolla. Kun kaikki olivat valmiit niin lähdimme köpöttelemään maastopolulle.
Sallan selkä oli ihanan pehmeä ja leveä ja siellä oli helppo istua. Ilma oli hieman kylmä ja maisema kaunis, kun joka paikasta roikkua upeita jääpuikkoja. Kuusipuutkin olivat aivan jäisiä. Pian otimme ravia. Pompimme ratsujemme selässä niiden ravatessa eteenpäin reippaasti. Tunsin välillä kuinka Sallan häntä osui jalkoihin ponin heilutellessa sitä puolelta toiselle. Vähän matkan päässä siirryimme takaisin käyntiin ja jatkoimme matkaa kävellen.
Otimme välillä lyhyitä ravipätkiä. Hevoset olivat aivan innoissaan ja Moonakin meinasi tulla jonon perältä muiden ohi. Helena sanoi meille että jos sänkipelto ei ole jäässä, niin voisimme ottaa vähän laukkaa siellä. Ehdimme ottaa vielä muutaman ravi pätkän ennekuin saavuimme sänkipellolle. Kävelimme siellä ensin hieman ja huomasimme ettei se onneksi ollut jäässä niin kuin olimme kaikki epäilleet. Ennen laukkaa otimme vielä vähän ravia. Kaikki hevoset ravasivat korvat hörössä (liian)reippaasti eteenpäin. Sitten tuli sen laukkaosuuden vuoro. Menimme jonoon ja nostimme kaikki laukan. Ratsut laukkasivat vähän aikaan ihan kiltisti, kunnes kaikki lähtivät kiitolaukkaa ja jonomme hajosi isoksi laumaksi. -Hidastkaa! Helena huusi ja kaikki vetivät niin lujaa kuin pystyivät ohjista ja hetken päästä kaikki ratsukot olivat turvallisesti käynnissä.
Turvallisuuden vuoksi otimme yksitellen laukkaa ja silloin hevoset kuuntelivat hyvin. Lopuksi saimme kokeilla vielä uudestaan yhtä aikaa laukkaamista ja tällä kertaa kaikki pysyivät suht hyvin käsissä. Sitten aloimmekin pikkuhiljaa lähteä takaisin tallille päin. Hevoset kulkivat reippaasti, mutta kiltisti jonossa ja osa jopa puuskutti. Otimme yhden ravi pätkän paluumatkalla ja sitten anoimme hevosten kävellä loppumatkan. Tallilla tulimme alas selästä ja laitoimme ratsumme pois.
Kiitos tunnista!! Ei tää mun maksu mitenkään myöhässä ollut...
|
|
|
Post by Mila on Jan 1, 2015 19:58:40 GMT 2
No, en nyt siitä myöhästymisestä tiedä kun eipä tätä oo muutkaan makselleet..... VINKVINK!
|
|
|
Post by Julia on Jan 3, 2015 2:35:29 GMT 2
Lunta tuiskutti hiljalleen lisää peittämään syksyn jälkiä, kun tallustelimme kohti maastoja satulattomilla hevosillamme. Laila oli allani rauhallisempi kuin viilipytty, jonka takia olimme joutuneet miltei jonon hännille. Pienemmät ponitkonit köpöttivät edellä, ja matkamme poikkesi pitkän käyntipätkän jälkeen peltoa viertävälle tielle. Helena käski pitää ohjat ja perseen tiukkana etteivät ponit alkaisi riehua ravissa. Moonan tuntiessa voikko poni meinasi tulla Lailan ohitse innostuksissaan, mutta onneksi Lailan lähellä oleva takapuoli ja huiskiva häntä sai ponin pysymään siellä missä sen kuuluikin. Laila puksutteli tosin tasaisen rauhallisesti möykkyisistä teistä tai riehuvista kavereista huolimatta.
Sänkipelto ei ollut vielä pienten pakkasten ansiosta jäässä, joten Helena antoi meille luvan laukata jonossa, pienen miettimistuokionsa jälkeen. Jokainen otti vähän liian nopeasti jalat alleen, myös Laila, mutta palasi kyllä äkkiä takaisin avuille pidättäessäni kirjavaa ponia. Lopulta kuitenkin vähän jokainen oli kirinyt niin reippaaseen laukkaan, että jono alkoi hajoilemaan. Viimeistään Helenan karjuessa osasimme pidätellä vikuroivat konit takaisin aloilleen. Yksitellen laukkaaminen onnistui paljon paremmin, kun kenelläkään ei ollut kiirettä pysyä mukana menossa. Laila laukkasi nätisti allani, välillä pyöristellen kaulaansakin ympyrällä. Muidenkin kuumakallejen päästettyä vähän höyryjä lähdimme etenemään käynnissä takaisin tallia kohti.
Tamma kantoi niin ison poniratsastajan kuin minut selässään urhoollisesti tallille asti, eikä muutkaan ponit enää jaksaneet pelleillä laukkapätkän jälkeen. Hengissä selvittiin siis tästäkin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 3, 2015 20:48:12 GMT 2
Tänään ilman satuloita maastoon lähdettiin, Vikan selkään pääsin. Mukava polle onhan tuo, tulee melkein kutsusta luo.
Tie oli möykkyinen, tiellä kulki ryhmä iloinen. Aurinkokin pilkisti puiden takaa, kohtahan se kevät alkaa. Iso kuusipuu tien vieressä tökötti, sen ohi ryhmä jolkotti. On se maastoilu ihanaa, ei haittaa vaikka Vika välillä pienesti säikähtää ja hirnahtaa. Ei sen selkä niin paha ollutkaan, ei luuloja saa luodakkaan.
Laukassa Vikan häntä tahdissa heiluu, tyttö hepan selässä keinuu. Pian olisi loppu tämä satumainen hetki, ja edessä odottaa moni muu retki.
|
|
|
Post by Inna on Jan 4, 2015 19:06:20 GMT 2
Talutin voikon tammani tallipihalle, jossa pienen vauhdin oton jälkeen hyppäsin sen selkään ja asettauduin sään tuntumaan. Hattiella tuntui olevan kunnolla virtaa ja se odotti selvästi tulevaa maastoreissua. Lunta oli hennosti maassa ja parin asteen pakkanen kipristeli poskissa. Helena huuteli järjestystä, kun olimme kaikki ratsujemme selässä. Pääsimme Hattien kanssa aivan Helenan ja hänen ratsunsa taakse. Lähdimme liikkeelle käynnissä ja annoin energisen ponini kulkea hieman pidemmällä tuntumalla aluksi, pitäen kuitenkin hyvän huolen, että Vikan heiluvaan häntään ja isoon peppuun oli tarpeeksi väliä.
Helenan johdolla possujono liikkui eteenpäin pakkassäässä. Kuusipuut vilistivät tien reunalla, kun jono otti ravia suorilla pätkillä. Otimme myös yhden laukkapätkän sopivalla suoralla, josta lauma hevosia tuntui innostuvan. Laila vissiin jopa yritti lähteä jonon ohitse. Laukkapätkän jälkeen, Helena ohjasti meidät möykkyiselle metsätielle, jossa hevoset pääsivät kunnolla hommiin yrittäessään selviytyä eteenpäin. Hattiella ei tuntunut metsäpolussa olevan suurempia ongelmia. Taisi pienellä Sallalla olla joukosta eniten ongelmia.
Metsäpolun loputtua osa joukosta huokaisi helpotuksesta, mutta Helena oli selvästi hieman natsituulella ja nostimmekin saman tien ravin. Huuru nousi Hattien sieramista, kun se ravasi Brendan ja Helenan perässä. Matka sujui yllättävän mallikkaasti, kunnes pääsimme laukkapellon luokse. Hattien pää nousi heti ylös ja Helena ilmoittikin, että seuraavaksi laukattaisiin. Kahta kertaa ei tarvinnut Hattielle apuja antaa, kun se pinkoi pilkkuperseen perään, pakottaen minut tekemään pidätteitä. Ihmeiden kautta jokainen ratsastaja pysyi ratsunsa selässä laukan ajan. Palasimme tallille käynnissä ja tallipihalla Helena kiitteli meitä mukavasta maastoseurasta.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 9, 2015 18:45:23 GMT 2
”Oi kuusipuu, oi kuusipuu…” laulu kaikui iloisesti metsien siimeksessä. Ratsunani toimi ihana Moona – poni. Kyseessä oli todella ihana ratsu ja nautin matkasta todella paljon! Iloinen mieli tarttui minuunkin ja pystyin luottavaisin mielin laulamaan muiden mukana kyseistä laulua. Kävelimme möykkyistä polkua pitkin eteenpäin. Lumi oli pakkaantunut möykyiksi polulla ja olisin jopa voinut väittää reittiä vaaralliseksi. Onneksi polkua oli vain noin kymmenen metriä, kun alkoi jo parempi hiekkatie. Hiekkatiellä pääsimmekin ravaamaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Moonalla oli ihanan iso askel, mutta siinä oli todella helppo pysyä! Pian pääsimme laukkaamaan suoralle, jossa pohja oli todella hyvää. Onneksi ratsuillamme olivat hokit. Muuten olisi saattanut käydä huonostikin. Tie oli kuitenkin sen verran liukas. ”Ja laukka!” kuului huuto edestäpäin. Edellä menevän ratsun häntä vain vilahti nenäni edessä, kunnes se jo laukkasi. Muutkin hevoset tuntuivat olevan innoissaan laukkapätkästä. Edelläni menevä ratsu ei ollut ainoa pukittanut. Myös Moona yritti vetäistä loppusuoralla päätään alas, mutta siinä onnistumatta tamma joutui tyytymään hidastukseen. Tallille palatessa kaikki juttelivat iloisesti maastosta ja kuulosti, etten ollut ainut, jolla oli ollut hauskaa. Kiitos kivasta retkestä! Anteeks tää tulee näin myöhässä, mä en vaan tajunnut tätä reissua ennemmin... Hups
|
|