|
Post by Mila on Oct 25, 2014 18:22:40 GMT 2
Koulutunti torstaina 13.11.2014 missä: maneesissa
Hevosvaihtoehdot: Eetu, Huhu, Brenda, Merida + 1 yksityinen ratsukko (Vaahterapolussa asuva) Mainitse osallistumisesi yhteydessä 2 hevostoivetta.
Osallistujat Pinja - Huhu € (Jupiter) Inna - Hattie € Julia P. - Merida € Sandy - Eetu €
Ratsukot kiersivät pitkin ohjin kaviouralla ja katselin heidän menoaan. Huhu oli hieman pörrönä sillä se olisi halunnut kovasti takaisin varsansa Surun luo, joten Pinjalla oli hieman tekemistä saada tamma aloilleen.
“Okei, kootkaa ohjat! Eetulla pidätteitä reippaasti jos tuntuu että se on käsistä lähdössä! Meridalla voltteja, nyt se kulkee Hattien persiessä kiinni. Pinja, kantapäät alas!” Käskin ratsukot nostamaan ravin ja tekemään pääty-ympyrät. Eetulla ei tahtonut ravi nousta heti, mutta pienen vastaanhangoittelun jälkeen Sandy sai ponin ravaamaan. Huhukaan ei mielellän olisi ravannut. Merida oli koko ajan jonkun takapuolessa kiinni ja käskin tekemään voltteja aina, jos tuntui että edelle menevän takapuoli oli liian lähellä. Hattie mennä kipitti nätisti muodossa ja kehuin ratsukkoa.
Seuraavaksi teimme pieniä pysähdysharjoituksia. Jokaisen sivun keskipisteessä piti pysähtyä ja nostaa sen jälkeen suoraan ravi. Pysähdykset eivät tuottaneet kenellekkään ongelmia vaan ratsut pysähtyivät mukisematta heti, kun niin käskettiin. Koska itse pysähdykset sujuivat leikittä, käskin ottamaan parit peruutusaskeleet pysähdyksien lisäksi. “Suoraa linjaa perutetaan! Nyt Merida puskee takapuoltaan tänne sisällepäin! Hattiekaan ei oikein tahdo suoraan peruuttaa… Katsokaa, että teillä on ohjat samanpituiset!” Eetu ei tahtonut ollenkaan peruuttaa vaan venkoili paikoillaan pää korkeuksissa. Tosin shettiksen kohdalla se pää nyt kovin korkealle edes noussut… Huhu peruutti hienosti.
Seuraavaksi hioimme pohkeenväistöä. Kouluratsuna Hattie meni todella hienon näköisesti. Eetu omaan tapaansa hieman kiukutellen. Huhukaan ei heti hoksannut mitä siltä pyydettiin, mutta kun Pinja sai avut kunnolla läpi, alkoi meno näyttämään hyvältä. Meridakin meni näppärästi, vaikkakin hieman kangerrellen. Käskin vaihtamaan omatoimisesti suuntaa ja pohkeenväistön harjoittelu jatkui.
Kun ratsukot olivat yksitellen näyttäneet minulle miten pohkeenväistö tehdään, käskin palata uralle ja nostamaan laukan. Ratsukot menivät kaikki enemmän tai vähemmän hallittua laukkaa ja käskin ottamaan pitkät sivut kiemurauraa. “Jos tuntuu, että ratsu lähtee käsistä, tehkää päätyyn ympyrät ja pidättäkää!”
Laukkatyöskentelyn jälkeen käskin ratsukoiden ravailla hetken kevyttä ravia, jonka jälkeen otettiin temmonlisäyksiä. Eetu ja Merida koki, että piti laukata mutta hyvin saivat ratsastajat ne takaisin raviin ja lopulta kaikilla sujui lisäykset moitteetta.
Käskin antaa hevosille pitkät ohjat ja nostaa jalustimet kaulalle. “Pyörittäkää kantapäitänne ja olkapäitä. Rentoutukaa ja antakaa hevostenkin rentoutua. Kiitokset tästäkin tunnista! Nähdään taas!”
|
|
|
Post by Inna on Dec 10, 2014 13:07:35 GMT 2
Kapusin voikonponin selkään ja pienellä pohjeavulla annoin sen siirtyä uralle käynnissä. Hattie käveli reippaasti eteenpäin päätään venyttäen maata kohti. Pian Helena käski koota ohjat ja nappasin ruskeat suitset käsiini ja hain Hattien kuulolle. Kouluponi painoi päänsä alas ja muotoutui automaattisesti muotoon. Pidin koko ajan pientä liikettä sormillani. Hattie ei tarvinnut suurempia apuja ravin nostoon ja pian ravasimme uraa pitkin reippaassa ravissa.
Helena ohjeisti tekemään pääty-ympyrät, joten lyhyillä sivuilla, ohjasin Hattien suurelle ympyrälle, asettaen vain hieman sisään. Poni tuntui hieman jäykältä, vaikka kulki mukavasti. Helenakin kehaisi meitä. Siirryimme pian tekemään pysähdyksiä sivujen keskelle. Istahdin alas ja puristin tuttuun tapaan polvillani, kun valmistauduin pysähtymään. Hattie pysähtyi hienosti tasajaloin ja nosti ravin uudelleen mukisematta. Pysähdyksemme sujuivat hyvin, mutta Helenan käskiessä tehdä myös peruutuksia, peruutteli Hattie hieman vinoon. Korjasin ohjastuntumaani ja yritin uudelleen. Pian peruutuksetkin sujuivat Helenan hyväksyvällä tavalla.
Peruutuksien jälkeen teimme pohkeenväistöjä. Ohjasin ponini pituushalkaisijalle ja pienellä avulla Hattie lähti kohti pitkää sivua jalkojaan taiteillen ristiin. Hyvin menneen väistön ansiosta tein väistöjä myös sulkutaivutuksena. Muutaman kerran jälkeen Helena käski siirtyä takaisin uralle ja nostamaan laukan. Lyhensin hieman Hattien ravia ennen kuin annoin sille laukka-avut. Poni lähti reippaassa laukassa uraa pitkin. Lyhentelin hieman myös laukkaa lyhyillä sivuilla pitkät sivut annoin Hattien laukata hieman vapaammin. Loivilla Hattie tuntui innostuvan suunnattomasti ja hieman kouluponin elkein teki laukanvaihdon, jonka korjasin saman tien. Laukkamme eteni reippaasti eteenpäin.
Laukan jälkeen siirsin Hattien raviin ja taputin sitä kaulalle pienesti. Ravasimme hetken ja teimme temmonvaihteluita. Hattie pidensi hyvin askeltaan ja lyhensi tarvittaessa. Hetken kuluttua siirsimme käyntiin ja annoimme hevosille pitkät ohjat. Hattie ryösti päänsä alas ja hiki oli noussut molempien pintaan. Päästin jalat vapaaksi ja pyörittelin niveliäni Helenan ohjeiden mukaisesti. Käveltyämme pitkään, siirryimme kaartoon ja laskeuduimme alas selästä.
(Oho! Tulipa lyhyt)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 21, 2014 14:21:29 GMT 2
Saavuin tallille suoraan koulusta, ja menin taukohuoneen vessaan vaihtamaan vaatteeni. Vein tavarani satulahuoneeseen Meridan varustekaappiin, ja samalla otin kaapista Meridan harjakopan, satulan ja suitset. Lähdin talsimaan Meridan karsinalle kädet täynnä tavaraa. Olin laittanut itselleni jo kaikki varusteet mitä ratsastaessani tarvitsin, jotta ei tarvisi rehata niitäkin kamppeita. Laitoin suitset ja satulan odottamaan karsinan oveen, ja harjapakin lattialle. Harjasin Meridan tarkasti, mutta ripeästi ja putsasin kaviot. Merida seisoi uneliaana nätisti paikallaan, vaikka en sitonut sitä edes kiinni. Käytävältä alkoi kuulua ääniä, kun muut tuntilaiset Inna, Pinja ja Sandy tulivat laittamaan hevosiaan valmiiksi. Laitoin Meridalle vielä yleissatulan ja meksikolaiset, ja niin olimme valmiita lähtemään maneesiin. Odottelimme hetken muita, ja kohta lähdimmekin koko porukka jonossa kohti maneesia.
Maneesissa Helena odottelikin jo meitä. En ollut pitkään aikaan käynyt ratsastustunneilla tai muutenkaan ratsastanut, joten odotin hieman epäilevästi mitäköhän taidoilleni oli tapahtunut. Vein Meridan kaartoon, kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Helena toi minulle jakkaran, koska poniratsastajana en olisi Meridan selkään kyllä muuten päässyt. Selkään päästyäni Merida tuntui ihan valtavan isolta, mutta juuri sen takia olin toivonutkin Meridaa ratsukseni. Onhan se kivaa vaihtelua mennä välillä hevosillakin, eikä aina vain poneilla. Säädin jalustimet sopiviksi, ja kiristin satulavyötä vielä reiällä. Lähdin Meridan kanssa kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin käyntiä. Meridalla oli ihanan pitkät ja reippaat askeleet, ja sen korvat olivat suloisesti hörössä.
Pari kierrosta käveltyämme Helena kehotti meitä lyhentämään ohjia. Helena opasti minua tekemään paljon voltteja, sillä Merida meinasi saada edellä menevän Hattien kiinni. Merida oli hieman kankea, mutta volteilla sitä sai aika nopeasti vetristymään. Helena käski meitä nostamaan ravin, ja jatkoimme kevyttä ravia tehden päätyihin aina pääty-ympyrät. Meridan kanssa piti jatkaa ahkeraa volttien tekemistä, koska pitkillä askelillaan se sai aina jonkun kiinni.
Seuraavaksi aloimme tekemään pysähdyksiä aina jokaisen sivun keskipisteessä, ja pysähdyksestä piti nostaa suoraan ravi. Merida teki tehtävää todella hienosti niin kuin kaikki muutkin, joten tehtävää vaikeutettiin niin että pysähdyksen jälkeen piti ottaa muutama peruutusaskel. Merida alkoi tunkea takapuoltaan hieman sisällepäin, mutta muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen Merida peruutti ihan suoraan. Taputin ylpeänä hevosen kaulaa, ja vaihdoimme tehtävää.
Aloimme tehä pohkeenväistöjä, mitkä sujuivat Meridalta ihan hyvin, vaikkakin hieman kangerrellen. Muutaman pohkeenväistön tekemisen jälkeen vaihdoimme suuntaa, ja teimme pohkeenväistöjä myöskin toiseen suuntaan. Siihen suuntaan mentäessä Merida teki pohkeenväistöt paremmin.
Jokaisen piti näyttää Helenalle vielä yksitellen, miten pohkeenväistö tehdään. Merida teki pohkeenväistön tosi nätisti, koska se oli jo vetristynyt eikä ollut enää niin kankea. Seuraavaksi saimmekin laukata uraa pitkin, ja pitkille sivuille tehtiin kiemuraurat, niin että tehtävään tuli hieman vastalaukkaakin. Merida innostui laukkaamisesta, ja laukkasi nopeasti isoilla ja vahvoilla askelillaan. Jouduin tekemään päätyihin hieman ympyröitä, että saisin tempoa rauhoittumaan. Merida pärski tyytyväisenä ja jatkoi ihanan reipasta laukkaansa tyytyväisenä itseensä.
Laukkatyöskentelyn jälkeen menimme kevyttä ravia uraa pitkin, ja teimme myös temponlisäyksiä. Merida nosti muutaman kerran laukan temponlisäystä tehdessäni, mutta kohta hevonen tajusi, että tarkoitus olikin mennä vain reippaampaa ravia ja meni tehtävän nätisti.
Sen jälkeen saimmekin siirtyä käyntiin ja antaa hevosille pitkät ohjat. Nostimme jalustimet kaulalle, ja pyörittelimme kantapäitä ja olkapäitä. Merida käveli rauhallisesti pitkin askelin, ja muutaman kierroksen käveltyämme käänsin Meridan kaartoon ja tulin alas selästä. Kiitin Helenaa tunnista, ja löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Lähdimme taas kaikki neljä ratsukkoa takaisin talliin nätissä jonossa.
Talliin päästyämme vein Meridan omaan karsinaansa, ja riisuin siltä varusteet. Merida jäi karsinaan syömään heiniä kun kävin pesemässä kuolaimet ja vein varusteet ja harjakopan paikoilleen. Otin omat tavarani Meridan kaapista, ja menin vielä käymään hevosen karsinalla. Annoin Meridalle porkkanaa ja taputin sitä kaulalle. Aloin miettimään asiaa päässäni, ja päätin vakvasti harkita asiaa että ottaisinko Meridan toiseksi hoitsukseni.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 1, 2015 15:23:18 GMT 2
-Että on muuten pieni poni, puhelin kun nousin Eetun selkään. Minun ei olisi tarvinnut kuin heilauttaa jalka satulan yli ja vähän hypätä niin olisin ollut Eetun selässä, mutta päätin mennä ponin selkään oikeaoppisesti. Kiristin satulavyön ja säädin jalustimet oikean mittaisiksi. Sitten annoin Eetun lähteä reippaasti kävelemään uralle.
Helena käski ottaa ohjat tuntumalle ja nostaa ravin. Keräsin ohjat ja annoin Eetulle pohkeita, mutta poni lähtikin peruuttamaan uralta pois. Annoin uudestaan pohkeet ja muutamien pohkeiden annon jälkeen Eetu suostui yhteistyöhän kanssani ja lähti ravaamaan eteenpäin. Eetun poniravi oli todella pientä ja minulla kesti hetki tottua siihen ja löytää oikea rytmi keventämiseen.
Aloimme tekemään pääty-ympyröitä molempiin päihin. Aluksi Eetu ei edes meinannut kääntyä koko pääty-ympyrälle vaan poni viipotti suoraan eteenpäin. Jatkoin kuitenkin päättäväisesti kääntämistä ja puolessa välissä maneesia poni suostui kääntymään. Sitten kääntyminen alkoikin jo sujumaan. Eetu ei tahtonut pääty-ympyröillä oikein asettua vaan kulki koko vartalo suorana ja sainkin tehdä töitä että sain Eetun taipumaan.
Seuraavaksi teimme pysähdysharjoituksia. Pysähtyminen ja sen jälkeen heti ravinnosto sujui minulta ja Eetulta yllättävn hyvin. Eetu pysähtyi hyvin ja jaksoi maltillisesti odottaa että annoin sille luvan lähteä ravaamaan. Ongelmia tuli vasta sitten kun Helena käski tehdä pysähdyksien kanssa muutaman askeleen peruutuksen. Eetu vain heitteli päätään minne sattui ja yritti lähteä eteenpäin, minun epätoivoisena yrittäessä saada sitä peruuttamaan. Vähän(kauan) aikaa taisteltuamme Eetu suostui peruuttamaan kaksi askelta. Seuraava peruutus sujui jo vähän paremmin ja seuraava taas paremmin. Lopuksi Eetu peruutti vallan mainiosti sen muutaman askeleen.
Seuraavana vuorossa oli pohkeenväistö. Eetu kiukutteli hetken aikaa eikä millään suostunut väistättämään, mutta Helenan pikku avustuksella saimme Eetun väistättämään. Toisella kerralla tultaessa Eetu päätti näyttää taitonsa ja väistätti hienosti. Saimme vielä yksitellen näyttää meidän hienot tai ei niin hienot pohkeenväistöt. Sillä kerralla Eetu taas alkoi kiukuttelemaan ja veti muutaman pukin. Päättäväisesti jatkoin kuitenkin yrittämistä ja sain kuin sainkin pippurisen ponin väistättämään.
Helena käski meidän nostaa uralla laukan ja tehdä pitkätsivut kiemurauraa. Eetu nosti laukan mukisematta ja laukkasi eteenpäin mukavasti. Ehkä siellä selässä oli vähän sellanen fiilis ettei poni ollut ihan kontrollissa, mutta mitään ei sattunut ja kääntelin Eetua vain kiemuraurille. Meidän kiemuraurat olivat tälläisiä: käännös heti kulman jälkeen, suoraan ja keskihalkaisijalla taas käännös. Ei ehkä ihan niin kuin se pitäsi tehdä, mutta samapa tuo. Laukkalimme hetken aikaa ja siirsimme sitten hevoset raviin. Vuorossa oli temmonlisäyksiä. Eetu nosti muutaman kerran laukan, mutta jatkoin yrittämistä, kunnes onnistuin niin että ravin tempo lisääntyi eikä poni mennyt puoliksi laukkaa.
Loppukäynnit menimme ilman jalustimia. -Kiitokset tästäkin tunnista! Nähdään taas! Helena huikkasi kun lähdimme maneesista.
|
|