Venyttelin vielä raukeana, kun hyppelehdin portaat aamusta alakertaan valmiina liikuttamaan vain hieman vajaa neljä vuotta vanhaa Hattieta. Olin herännyt vasta viisitoista minuuttia sitten ja kello näytti jo puol yhtätoista. Sen siitä sai, kun päätti työharjoittelun takia pitää syyslomansa heti. Koko talo oli jo tyhjä. Petra ja Julia istuivat jo koulunpenkillä, Jesse oli lähtenyt jo aikaisin luultavasti ja Mila varmasti puuhaili silmät ristissä tallilla.
Suuntasin heti ensimmäisenä eteiseen, jossa kiskaisin ratsastussaappaat jalkaan ja koiratarhojen kautta suuntasin taukohuoneeseen aamukahvi silmissä. Koska suurin osa hoitajista oli varmasti vielä koulunpenkillä, oli taukohuone autio. Nappasin siis vain omaan mukiini kahvia ja suuntasin sitten tarhoja kohti. Stina ja Mila jakoivat parasta aikaa päiväheiniä heposille mönkijän kanssa.
”Huomenta!” huudahdin ja hörppäsin kahvistani.
”Huomenta unikeko”, Mila toivotti. ”Tulitko auttamaan heinienjaossa?”
”Pah”, sanoin ja menin Hattien tarhan luokse, jossa Villa ja Raimo jo mutustelivat omia heinäkasojaan.
Tuuve viereisessä oritarhassa luimisteli maailmalle – tosin odotti selvästi ruokaa, jota Stina ei orin nokan eteen tuonut tarpeeksi nopeasti.
Kurotin toisella kädelläni tammani riimun maasta ja pujahdin tarhaan varoen läikyttämästä kahviani. Hörppäsin siitä ennen kuin nappasin voikon värisen tammani narun päähän ja talutin portille. Pujahdimme helposti ulos tarhasta ja Hattien turpa oli koko ajan kohti taskuani.
”Hus! Ei siellä ole mitään”, sanoin, mutta eipä tuo neitonen sitä uskonut. ”Olen sitten maastossa, jos minua ei näy!” huikkasin Milalle, joka vain heilautti kättään ja heitti heinää Kiaralle ja Kelmille.
Talutin Hattien yksäritalliin ja hörpin matkalla kahvini loppuun. Päästin Hattien itsekseen Ullan vanhaan karsinaan ja laskin kahvikuppini oven viereen. Sitten riisuin ponilta sen sadeloimen pois, joka toimi myös nimikkeellä ulkoloimi. Kävin viemässä loimen paikoilleen ja nappasin sitten harjapakin mukaan.
Hattien turpa oli koko ajan taskussani, kun harjasin sen nopsaan läpi. Loimen ansiosta tamma ei ollut ollenkaan likainen ja siksi harjaussessiokin sujui nopsaan. Palautettuani harjat, nappasin ruskeat varusteet mukaan pinteleiden kera ja varustin tamman ennen kuin kävin hakemassa oman kypäräni ja raipan matkaan. Olin tamman iloksi ottanut myös pari heppanamua mukaan ja tarjosin yhden Hattielle ennen kuin talutin tamman tallipihaan.
Kiristin vyön muutamalla reiällä ennen kuin heilautin itseni helposti tamman selkään. Tuntui yhä vain oudolta istua pienen ja siron sekä vielä lihaksittoman ponin selässä tukevan Ullan jälkeen. Taputin Hattieta kaulalle ennen kuin kiristin vyötä vielä selästä ja painoin hellästi kannustimilla tamman liikkeelle. Annoin Hattien kävellä pitkään pitkillä ohjilla ennen kuin nappasin ne käteeni ja pyysin nuorikon raviin. Kevensin Hattien reippaassa ravissa pienen matkan ennen kuin siirsin sen takaisin käyntiin ja taputin kaulalle.
Saavuimme hetken ajan kuluttua pellolle ja kokeilun jälkeen totesin sen olevan ratsastuskelpoinen. Onneksi ei ollut satanut viimepäivinä ja yöt olivat olleet melkein jo pakkasen puolella, jonka takia pohja ei ollut liian kova.
Tein pellolla voltteja ja helppoja juttuja, koska Hattie ei ollut vielä mikään superponi. Pikku hiljaa tamma kuitenkin tuntui jo oppivan kouluratsun tapoja. Mahtoivat taidot tulla geenien mukana GP-tason emältä.
Nostelin pellolla myös hieman ravia ja tamman tuntuessa hyvältä, siirtelin sen takaisin käyntiin ja lähdimme jatkamaan maastolenkkiämme käynnissä. Hattie kulki eteenpäin korvat hörössä, eikä edes arkaillut, kun ylitimme kopisevan puusillan ja pienen ojankin ylitse tamma hyppäsi epäröimättä.
Puolen tunnin kuluttua palasimme takaisin tallille ja pysäytettyäni Hattien, taputin sitä kaulalle ennen kuin laskeuduin alas selästä ja talutin sen talliin. Riisuin tamman varusteista ja vuorasin uudelleen loimella ennen kuin kuskasin sen tarhaan takaisin.
Mila ja Stina touhusivat vielä ties missä, enkä jaksanut heitä etsiä, joten suuntasin vain talolle ottamaan pienet päiväunet!
Nappasin Iineksen ja Launon matkaani mukaani häkeistään ja riisuin saappaani eteisessä. Mahani ilmoitti minulle vielä siinä vaiheessa, että aika ei ollut päiväunille ennen ruokaa, joten menin keittiöön. Lahtasin muoviselle tarjottimelle niin paljon ruokaa, että en varmasti jaksaisi sitä yksin syödä ja menin sitten omaan huoneeseeni.
Tarjotin löysi paikkansa siksi aikaa sängyltä, kun vaihdoin hevoselta tuoksuvat housut ja paidat valkopinkkiin jumpsuitiin ja istahdin tarjottimen ääreen sängylle.
Sain heti kaksi karvaista ruokakaveria, joiden kanssa ei voinut kuin jakaa osan saaliista.
Sanoja 622