|
Post by Julia on Nov 8, 2014 19:49:28 GMT 2
Ihanaa, kun kerrankin kisoihin harjoitellessa oli alustavasti jo 'tuomari' moittimassa, mitä kannattaa tehdä toisin. Kiaran kanssa kun oli niin paljon, mitä piti hioa. Vaikkei Sandy kisoihin osallistumaan ollut mennytkään, pääsi hänkin mukaan kokeilemaan helpon b:n ohjelmaa. Onneksi Milalla oli tapana vaihtaa ohjelmaa harvoin, joten rata oli ennestään ainakin minulle tuttu. Kirpuliini oli aiempaa herkemmällä päällä tänään, joten heti ensimmäisenä tyrkkäsin koulupiiskan takaisin Helenan kouraan. Nainen ihmetteli päätöstäni, mutta ohjat keräiltyäni hänkin huomasi, että Kiara reagoi apuihin kerrankin salamannopeasti. Korjasin käynnissä asentoani, jalkoja pitkiksi ja napaa eteen, joka tahtoi aina minulta unohtua. Eihän kouluratsastaja ollut mitään ilman ryhdikästä asentoa.. Kiara vempuloi raskaan päänsä kanssa heti ensimmäiseksi, joten jouduin pitämään ohjia löysemmällä, jotta se sai tilaa taipua alemmas.
Raviin tamma syöksähti kuin ravuri raveissa, joten painoin välittömästi pohkeet kiinni kylkiin ja aloin muokata ravia sellaiseksi, että siellä pystyi istumaan. Muiden näyttäessä mallia tein koko rata leikkaa reippaassa keskiravissa, josta Kiarakin olisi saanut kyllä täydet pisteet! Olin tarkka voltin muodosta, joten tein paljon töitä ulkoavuilla, että voltti pysyi pyöreänä. Tulimme uudestaan vuorotellen kokorata leikkaa, jonka jälkeen voltti toiselle lyhyelle sivulle. Kirputti kyllä taitoi tänään voltit tismalleen oikean kokoisiksi ja muotoisiksi, josta kehuin tammaa rapsutuksin. Helena keksikin seuraavaksi, että tehtäisiin kolmikaarista kiemurauraa.. Sain todenteolla käännellä ja väännellä eteenpäin puksuttavaa tammaa taipumaan ja menemään käyntiäkin vielä! Kiara oli yhtä hankala saada käyntiin kuin sen jälkeen raviinkin, joten puolet kiemurasta menikin kävellen, vaikkei tarkoitus niin ollutkaan tehdä.. C:ssä siirryimme käyntiin, johon Kiara siirtyikin ilomielin. Helena kuitenkin muistutti, että kyse oli keskikäynnistä eikä matelusta, vaikka ohjaa hieman saikin löysätä.
Levähdystauon jälkeen jatkoimme harjoituslaukassa, jonka Kiara nosti näppärästi. Ohjasin omalla vuorollani voltille, joka hieman pääsi venymään Kiaran vauhdin takia. Helena käski minua tulemaan uudestaan, hillitymmässä laukassa, ja vaikka laukka juuri ja juuri pysyi yllä, oli voltti paljon parempi kun ensimmäisellä yrittämällä. Koko rata leikkaa keskilaukassa meni kuulemma ihan nappiin, varsinkin kun Kiara kerrankin liikkui! Siitä jarrutteleminen takaisin harjoituslaukkaan ja sitä seuraavaan harjoitusraviin olikin taas oma ongelmansa, mutta onnistui sekin, viiveellä. Laukat ja ravit sujuivat pyörimään päästyään hyvin, ja viimeinen pysähdys tasajaloin kruunasi kaiken. Ainoa hankaluus tänään oli siirtymiset, sillä ennen hankala peruutuskin sujui kuin vettä vaan. Helena käski vielä hioa laukkojen eroja ja ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Muuten sain odottaa luottavaisin mielin tulevia kisoja!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 9, 2014 19:00:03 GMT 2
Pettymyksekseni me sitten treenasimme koulukisoihin. Ja minä sitten siellä Tuikun selässä istuskelin.
-Selailin tuota Milan osallistumislistaa ja selvisi, että te kaikki olette osallistuneet Helppoon B:hen, joten tänään harjoitellaan sitä! Helena kailotti. -EN MINÄ OLE! Huusin takaisin jonon liikkuessa maneesiin. -Tässä sitten sinulle harjoitusta neitiseni, Helena hymyili minulle. Nousimme kiltisti ratsujemme selkään ja lähdimme kävelemään pitkin ohjin uralle. Kerta toisensa jälkeen Helena huomautteli meille istunnoistamme. -Aloitellaanpa! Elikkä, harjoitusraviin, jonka jälkeen tulette tuolta kokorataa leikkaa keskiravissa, jatkatte harjoitusravia ja teette L:n kohdalla voltin harjoitusravissa, Helena selitti tehtävän. Huokaisin. Koulutunnit evät todellakaan olleet se minun juttuni ja odotin jo innolla seuraavaa estetuntiamme. Annoin Tuikulle pohkeet ja tamma säntäsi heti raviin. Tein pieniä puolipidätteitä ja istuin alas satulaan. Tuikun harjoitusravissa oli NIIN "mukava" istua. Huomenna peppu voi olla hieman kipeä. Istuin kuitenkin hammasta purren peppu kiinni satulassa ja ohjasin Tuikun kokorataleikalle. Sen jälkeen L-kirjaimen kohdalla teimme kananmunan muotoisen voltin, jota Helena ei onneksi huomannut seuratessaan jälkeeni tulevaa Iitaa ja Lailaa.
Sitten tulimme taas kokorataleikkaa ja C:n kohdalla voltti harjoitusravissa. Kokorataleikka onnistui hyvin ja nyt saimme voltinkin pyöreämmäksi. Tuikku oli tosi menevällä tuulella ja sain tehdä paljonkin puolipidätteitä jotta tamma ei ihan alta lähtenyt. Voltin jälkeen jatkettiin harjoitusravissa ja seuraavalle pitkälle sivulle tehtiin kolmikaarinen kiemuraura. Kiemuraura meni meillä vähän mönkään, koska keskityin istumaan harjoitusravissa.
Seuraavaksi meidän piti ravata lävistäjälle, ottaa kolme askelta käyntiä ja sitten takaisin harjoitusraviin uralle. Ravasin Tuikun kanssa lävistäjälle ja siirsin sen sitten käyntiin. Käynnissä Tuikku heitteli päätään eikä kuunnellut apujani kunnolla. Tarpeeksi kauan taisteltuani sain Tuikun kuulolle. Sitten Helena käski siirtyä C:n kohdalla keskikäyntiin. Sain tehdä Tuikun selässä paljon töitä, jotta sain Tuikun kulkemaan niinkuin halusin.
Seuraavaksi vuorossa oli laukannostoja. L-kirjaimessa laukka ja S-kirjaimen kohdalla voltti. Tuikku nosti hienosti laukan ja ylläpitikin sitä hienosti. Ehkä vähän liiankin hienosti. Tuikku innostui laukkaamaan ja rutkasti pidätteitä sainkin siellä selässä tehdä. Voltti meni meillä vähän mönkään, mutta jatkoimme laukkatyöskentelyä niin kauan että kaikki saivat laukan pyörimään kunnolla ja voltin onnistumaan. Meillä meni Tuikun kanssa ihan hyvin vaikka laukassa Tuikku vähän kaahotteli eikä niinkään kuunnelut apujani.
Sitten tulimme kokorataleikkaa keskilaukassa. Sen jälkeen uralle takaisin ja ennen E-kirjainta siirtyminen harjoituslaukkaan. Kokorataleikalla Tuikku vähän innostui, mutta istuin raskaasti satulaan enkä antanut tamman laukata yhtään sen kovempaa mitä minä halusin. Laukan jälkeen Tuikku siirtyi "raviin" joka oli puoliksi laukkaa. Tein ison pidätteen ja Tuikku siirtyi normaaliin raviin.
Laukan jälkeen Helena selitti seuraavaa tehtävää. Pysähdys ällän kohdalla, neljä askelta peruutusta ja harjoitusraviin. Peruutus ei oikein minulta ja Tuikulta sujunut. Tuikku peruutti ihan vinoon ja Helena käski meidän peruuttaa uudestaan. Silloin se sujui jo vähän paremmin. Sitten B:n ja R:n väli laukkaa ja R:n kohdalle voltti. Taas Tuikku kaahotti laukassa ja voltti vähän lössähti Tuikun kaahotellessa. Onneksi Helena ei taaskaan juuri silloin katsonut. Seuraava laukkatehtävä sujui meiltä hyvin. Tällä kertaa Tuikku ei hurjastellut vaan laukkasi kiltisti eteenpäin. Kokorataleikka keskilaukassa meni vähän mönkään. B:n kohdalla siirryimme harjoituslaukkaan, ravi siirtyminen ja ällästä keskihalkaisijalle. Pysähdys ja tervehdys. Sitten loppukäynnit. Tunti oli ihan kiva vaikka tämä koulu ei minun juttuni ollutkaan.
//Tää nyt tulee taas vähän myöhässä.
|
|
|
Post by Mila on Nov 12, 2014 11:42:33 GMT 2
14. vakioryhmän tunti - estehyppelyämaneesissa Iita - Vika € (ei tuu ens viikon tunnille!)Pinja - Ressu €Julia - Rinja €Sandy - Merida €Koska olimme viime aikoina hioneet koulujuttuja enemmän kuin tarpeeksi, päätin tänään hyppyyttää vakkariryhmää hieman. Sandykin varmasti tykkäisi, kun oli kuulema enemmän esteratsastaja kuin kouluratsastaja. Koska Iita oli väenvängällä halunnut Vika-ruunan ratsukseen, emme kovin suuria esteitä tänään hyppäisi, vaikka etenkin Rinjasta siihen olisikin ollut. Kun ratsukot olivat käynnissä ja ravissa verrytelleet, käskin ottaa toisen pitkän sivun laukkaa ja toisella pitkällä suoralla kaariuraa. Käskin ratsukoiden kävellä hetken ja pystytin sillä välin esteet molempiin päätyihin. “Tulette nämä esteet kahdeksikkoa ratsastaen ravissa!” ilmoitin. “Kaksi kerrallaan, muut ravaavat kaviouralla! Merida ja Vika ensimmäisenä! Kun Merida on hypännyt, lähtee Ressu matkaan ja kun Vika tulee ns. maaliin niin Rinja! Ymmärretty?” Kaikilla näytti sujuvan hyppääminen varsin mallikkaasti. Hieman sain Pinjaa komentaa, jotta Ressu kulkisi reippaammin ravissa, mutta tamma alkoi pikkuhiljaa kuitenkin menemään niin kuin pitikin. Seuraavaksi tultiinkin esteet laukassa, hieman oli Rinjalla ja Meridalla hakemista ponnistuspaikan kanssa, mutta eii se mitään. Yli mentiin eikä pudotuksia tullut. Käskin taas ottaa välikäynnit ja pystytin sillä välin pari uutta estettä maneesiin. “Saatte tulla tämän niin kutsutun radan siitä suunnasta kuin itse haluatte ja siinä järjestyksessä kuin itsestänne tuntuu hyvältä. Kuitenkin jokainen este tulee hypätä!” kailotin ja viittoilin esteiden suuntaan. Se koostui kahdesta okserista, muurista, kolmen sarjasta, pystyesteestä sekä parista matalasta kavaletista. Iita ja Vika aloittivat ja pikkuruinen ruuna hyppäsi mukisematta esteiden yli. Ressu näytti innostuvan vähän liikaakin esteiden hyppäämisestä ja Pinja sai hieman pidätellä tammaa, jotta se ei aivan suinpäin ryntäilisi esteeltä toiselle. Merida hyppäsi esteet omalla “vinolla” tavallaan ja käskinkin Sandya kiinnittää huomiota esteiden lähestymiseen. Julialla ja Rinjallakin meni hienosti, vaikka Julia ei aina ehtinyt hyppyihin mukaan kun Rinja ponnisti esteelle kaukaa. Kun kaikki olivat hypänneet esteradan pariin otteeseen, käskin ravata pari kierrosta jonka jälkeen sai antaa pitkät ohjat ja rentoutua.
Maksu viim. 17.11. Tuttuun tapaan blääblääbblääb, kyllähän te tiijätte Se joka ekana maksaa ni saa valita ratsun ens tunnille!
|
|
|
Post by Julia on Nov 12, 2014 14:51:50 GMT 2
Estehirmu pilkkuponi takula piti tämänpäiväisen tunnin ohjelmasta; estehyppelyä! Minä sen sijaan tutisin jo valmiiksi Rinjuliinin selässä, kun viimeksikin tamma oli "teen jos huvittaa"- tuulella, vaikka Helena väitti knappitamman olevan loistava esteratsu.. Helena kuitenkin lupaili, että hyppäsimme vain pieniä esteitä. Huh! Rinja tuntui jo alkutunnista reippaalta, joten sain tehdä käynnissä ja ravissa paljon erikokoisia ympyröitä. Laukkaan pilkkupersaus oikein syöksähti, ja pahaa aavistamatta minä horjuin kyydissä, josta jo herkistynyt Rinja vähän protestoi takapuolensa heitteilyllä. Loiva kiemuraura kuitenkin sujui ongelmitta, vaikka ohjasavut olivatkin pieniä verrattuna antamiini istunta- ja pohjeapuihin. Vaikka aluksi Rinja hanasi kovin vastaan antamiani apuja, oli se hetken lämmittelyn jälkeen herkempää tekoa. Etenkin kun näki Helenan pystyttävän esteitä.. Kun Iita ja Vika laukkasivat kahdeksikon, jonka varrelle pystytetyt esteet oli tarkoitus ylittää, näytti, että helppoahan se on. Jumaliste! Ensikerralla tuntui, ettei Rinja kääntynyt sitten yhtään sinne minne piti, vaan tahallaan hyppeli esteet miten sattuu. Toisella kertaa Helena käski ottaa ronskimmin kiinni Rinjan vauhtia ennen estettä, joten paikanhaku onnistui paremmin. Kiitin tammuskaa ja löysäsin sitten ohjaa välikäyntien ajaksi. Rata valmistui hiljaa aloilleen, mutta onneksi korkeudet pysyivät suurinpiirtein samoina. Helena kuitenkin halusi taas yllättää ja päätti, että radan saakin nyt keksiä itse! Sai hypätä mistä vaan ja milloin vaan mutta kaikki esteet tuli ylittää. Voi jessus.. Ressu ja Merida näyttivät mallia vapaavalintaisella radalla, joista itse katsoin mallia ja yritin miettiä, mistä suunnasta oli järkevintä esteitä ylittää. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että ensin ylitin kavaletit, jotka olivat Rinjalle helppo nakki ja siksi se hyppelikin esteet kauempaa, jotta saisi edes jotain haastetta. Seuraavaksi edessä oli muuri, jota Rinja ei suinkaan pelännyt vaan säntäsi yli ja ohjasin tamman suunnanvaihdoksen jälkeen kolmen sarjalle. Jäin hieman hypyissä jälkeen, mutta se ei tuntuntu Rinjan menoa haittaavan. Okserit olivat minulle haastavia, joten puristin vain pohkeet kiinni tamman kylkiin, joka osasi katsoa itse hyppypaikkansa paremmin. Viimeinen pystyeste suunnan vaihduttua onnistui ongelmitta, eikä varmasti kukaan tullut esteitä samassa järjestyksessä kuin minä! Toisella kertaa tulin esteitä eri järjestyksessä, mutta muurilla sekä pystyesteellä oli vielä hankaluuksia lähestymisen kanssa. Muuten olin todella tyytyväinen Rinjaan, joka hyppäsi jokaisen tiellensä tulleen esteen vaivatta! //Jos ensitunti on koulutunti, niin toivon Meridaa. Ja seuraavalle estetunnille (milloin sellainen tulee olemaankaan, who knows) saanen kai toivoa Kiaraa?
|
|
|
Post by Inna on Nov 15, 2014 16:56:12 GMT 2
Vaihtelunvirkistykseksi tällä kertaa oli vuorossa hieman estehyppelöitä. Vika käveli suhteellisen reippaasti uraa pitkin, kun kävelimme alkukäyntejä. Pian jo kokosimme ohjat tuntumalle ja Helena käski tekemään alkuverryttelyn ensin käynnissä. Vika ei ollut mikään koulutuuppari, joten tein sillä vain yksinkertaisia kiemuroita. Aluksi Vika hieman yritti testata, mutta tomerasti pakotin ruunan haltuuni. Ravissa tein samoja kiemuroita kuin käynnissä ja Vika tuntui hienosti ottavan avut vastaan. Hieman sain taivutella enemmän, koska ruuna tuntui olevan jäykkä.
Pian Helena käski meidän tehdä toisen pitkän sivun laukassa ja toiselle loivankiemurauran. Nostin laukan Vikalla Rinjan perässä, joka kirmasi eteenpäin. Vika nosti reippaan pienen laukkansa ja tuntui innostuvan suorasta laukkapätkästä. Hidastin ruunan ennen kulmaa takaisin raviin ja ravasin kaariuran läpi tehden tarkasti taivutukset oikeaan suuntaan. Toisella laukka kerralla Vika tuntui jo tietävän, mitä tuleman piti, joten sain hieman pidättää ruunaa ennen kuin annoin sen nostaa laukan.
Käyntiin siirtyessä taputin ruunaa kaulalle ja löysäsin hieman tuntumaa, kun Helena kokosi päätyihin kahdet esteet. Hän selosti, että ne tultaisiin ravissa kahdeksikon muodossa. Me aloittaisimme Meridan ja Sandyn kanssa. Ohjasin pikkusuokkini sopivan turvavälin salliessa esteille ravissa. Vika meni esteet hyvin, eikä edes meinannut nostaa laukkaa esteiden aikana. Parin toiston jälkeen, tulimme saman myös laukassa. Vika hyppäsi ketterästi pienet esteet, eikä laukanvaihdos ollut ongelma sekään. Taputinkin Vikaa harjoituksen päätteeksi kaulalle.
Sillä välin, kun kävelimme uraa pitkin välikäyntejä, Helena kokosi uusia esteitä maneesiin. Hän myös kertoi, että esteet sai tulla haluamassaan järjestyksessä, haluamastaan suunnasta, kunhan kaikki esteet hypättäisiin. Saimme Vikan kanssa luvan aloittaa. Ohjasin ruunan ensin toiselle oksereista, josta kaarsin oikean kautta muurille. Vika ponnisti hyvin ja hyppi esteiden ylitse ketterästi. Minun piti pitää huolta vain puolipidätteistä ja pohjeavuista. Muurin jälkeen suuntana oli kolmoissarja, jota hieman jännitin omalta osaltani. Vika kuitenkin ketteränä ponina, hyppäsi ne leikitin ja itse muuntaen askeltensa pituutta. Sarjan jälkeen menin toisen okserin ja heti sen perään pystyn. Viimeiseksi olin jättänyt kavaljetit.
Vielä parin hyppykerran jälkeen ravasimme pari kierrosta, ja sen jälkeen annoimme käynnissä pitkät ohjat. Taputin pientä hikeä pintaansa saanutta ruunaa kaulalle ja vapautin omat jalkani jalustimista. Kivaa oli!
Niin ja tosiaan sen ens tunnin missaan!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 16, 2014 15:39:16 GMT 2
Olin saanut ratsukseni Meridan. Talutin tamman maneesiin ja nousin pyörivän neidin selkään. Kun olin saanut jalustimet ja satulavyön kuntoon niin lähdin kävelemään ylireippaan Merida-tamman kanssa uraa pitkin.
Aloitimme verkat käynnissä. Asetimme hevosia kulmiin ja teimme voltteja. Vähän ajan päästä Helena käski siirtyä raviin. Merida oli tosi reipas. Kulmissa sain tehdä paljon töitä jotta Merida taipui kunnolla. Muuten tamma näin alussa tuntui mukavalta tapaukselta. Paljon sain ravissa voltteja tehdä, koska koko ajan me jonkun persauksessa kiinni oltiin.
Kun olimme alkuverkanneet hyvin, niin Helena käski meidän laukata toisen pitkän sivun ja toisella tehtäisiin kaariuraa. Laukassa Merida oli tosi innokas eivätkä pidätteet olleet pahasta. Kaariura meni meillä ihan päin puskia Meridan "vähän" kaahaillessa ympäri maneesia. Saimme onneksi kaariurankin toimimaan muutaman kerran jälkeen. Laukka meillä onnistui (melkein) joka kerta.
Laukkailun jälkeen kävelimme hetken aikaa Helenan kootessa esteitä maneesiin. Nyt vasta tajusin että meillähän oli estetunti. Wuhuuu!! Odotin esteiden hyppelyä innoissani. -Tulette nämä esteet kahdeksikkoa ratsastaen ravissa! Kaksi kerrallaan, muut ravaavat kaviouralla! Merida ja Vika ensimmäisenä! Kun Merida on hypännyt, lähtee Ressu matkaan ja kun Vika tulee ns. maaliin niin Rinja! Ymmärretty? Helena selitti tehtävää ja osoitteli kahta estettä jotka olivat pystytetty päätyihin. Annoin Meridalle pohkeita ja tamma hyppäsi ravin kautta laukkaan. Hidastin tamman takaisin raviin ja lähdin suorittamaan rataa. Taipuminen kahdeksikolla oli vähän hakusessa ja lähestymiset. Meridan hypytkin olivat jotain sellaista mihin ei ihan yhdessä tunnissa tottuisi. Suoritimme radan kuitenkin kohtalaisesti loppuun. Seuraavan kerran tulimme esteet laukassa ja meillä meni Meridan kanssa ponnistuspaikat ja kaikki päin puuta. Minäkin siellä niin hyvin mukana hypyissä...(sarkasmia) Emme kuitenkaan pudottanut yhtään estettä eikä Merida myöskään kieltänyt joten sen puoleen ihan hyvin suoritettu rata.
Otimme tähän väliin uudet välikäynnit Helenan pystyttäessä maneesiin muutaman uuden esteen. Rataan kuului kaksi okseria, muuri, kolmen sarja, pysty ja pari kavalettia. -Saatte tulla tämän niin kutsutun radan siitä suunnasta kuin itse haluatte ja siinä järjestyksessä kuin itsestänne tuntuu hyvältä. Kuitenkin jokainen este tulee hypätä! Helena huusi. Minä ja Merida aloitimme pystystä ja lopetimme kolmen sarjaan. Merida sinkoili esteeltä toiselle ja Helena muistutti esteiden lähestymisestä, sillä jokaisen esteen ylitimme vinossa. Itse yritin parhaani mukaan suoristaa Meridan ennen estettä ja päästä vielä itse hyppyyn hyvin mukaan. Jokaisen esteen kuitenkin ylitimme. Tulimme omat ratamme vielä uudestaan ja tällä kertaa ainakin yhdelle esteelle Merida tuli suorassa ja Helena kehui meitä. Sitten muutama kierros ravia ja loppukäynnit.
Olin tunnin jälkeen aivan hikinen ja laitoinkin Meridan nopeasti pois jotta pääsin kotiin nukkumaan XD...Minä laiskiainen. Kiitos tunnista!
//Anteeks taas kerran mun tarinan myöhästymisestä. Tällä kertaa syynä oli se että mun kone otti lopputilin ja hajos. Mun sisko on ollut koko viikon kotona eikä oo antanu mun lainata sen konetta. Nyt se kuitenkin lähti pois täks päiväks joten otin haasteeks kirjottaa tän nytten tänään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 16, 2014 18:01:55 GMT 2
Ressu käveli nätisti uraa maneesin, Ja sainkin siitä heti uuden kaverin. Oli prinsessa hepo mukavempi kuin luulin, Ja pienen hörähdyksenkin luultavasti kuulin. Saihan sitä hoputtaa tovin, Mutta lopulta siltä löytyi menohalua kovin. Esteitä pompimme vihdoinkin, Tästä kun kuulin, onnesta nyyhkäisin. Ressu hyppäsi hienosti, Jalatkin nosti mahtavasti. Taas olen yhden tallin hevosista ratsastanut, Moneen olenkin jo ystävystynyt. Kiitos tunnista Helena ja Ressu, Tunnin jälkeen maneesiin asteli joku tyttö ja Kassu. Joo, oon sanonu jo moneen kertaan, etten oo mikää runollinen
|
|
|
Post by Mila on Nov 18, 2014 14:20:27 GMT 2
15. vakioryhmän tunti - maastossa köpöttelyä
Helena - Tuju Julia - Merida € Sandy - Tohveli € Pinja - Rudi € (Iita ei henk.koht. menojensa vuoksi päässyt matkaan)
Lähdettiin maastoon! Pakkasasteita oli viitisen astetta, joten ei ollut mikään paukkupakkaset kyseessä… Koska ilta oli jo pitkällä, emme pitkää reissua tehneet jotta ehtisimme ennen pimeää takaisin. Mitenkäs olitte varautuneet tähän maastoreissuun? Entäs miten piditte huolen, miten näytte kanssakulkijoille jos ja kun pimeä meidät yllättäisi?
Menimme rauhallista käyntiä sekä ravia. Vähäisen lumen vuoksi sänkipeltokin oli siinä kunnossa, että kävimme siellä laukkaamassa ennen kuin palasimme takaisin metsäpolulle ravailemaan. Miten ratsusi käyttäytyi? Oliko kivaa? Vai ihan kamalaa?
Ohkainen koivu oli köllähtänyt keskelle tietä, joten päästiin vähän hyppäämään luonnon omia esteitä. Onnistuiko?
Tallille tultaessa mitkä oli fiilikset?
Toiveiden mukaisesti ens tunnilla hypätään esteitä - ilman satulaa. Ekana tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun! Muille taas arpaonni ratkaisee... Paitsi Julialle, joka menee Kiaralla. Maksut viimestään 24.11. klo 15:00
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 19, 2014 7:51:50 GMT 2
Saavuin tallille talviratsastuskengissä ja kevyttoppatakissa. Pakkasta oli hieman, muttei paljoa. Yllätyin nähdessäni Rudin nimen oman nimeni vieressä. - Mä luulin ettei sillä voi ratsastaa, totesin. Tämän jälkeen meinasin alkaa lyömään itseäni päähän raipallani. Kyllähän minä tiesin, että sillä voi ratsastaa. En vain ollut nähnyt kenenkään ratsastavan sillä. Hyräilin tyytyväisenä samalla harjaten Rudia. Menisimme maastoon. Onneksi olin ottanut toppatakin ja uudet kengät joissa oli toppaus. Laitoin vielä heijastinliivin toppatakin päälle, jotta näkyisin autoille tai muille kulkijoille. Harjasin Rudin ja pientä sähläystä oli ilmassa, muttei paljoa. Sain ruunan harjattua, jonka jälkeen laitoin varusteet. Maastoreissu eteni rauhallisesti käynnissä ja ravissa. Koska sänkipellolla oli vähän lunta, pääsimme sinne laukkailemaan, jonka jälkeen palasimme metsäpolulle. Rudi meni nätisti tuntumalla ja kerran se vain jotain jänistä hätkähti. Nautin reissusta täysin siemauksin. Kun Rudi tajusi, että hypoäisimme koivun rungon yli, sitä ei pidätellyt mikään. Taisimme jopa karauttaa Sandyn ohi, mutta Helena ei sitä huomannut. - Sori, sanoin Sandylle joka vain hihitteli Rudin menohalua. Kun saavuimme tallille, olo oli niin kiva, että hyppelin samalla kun talutin Rudia talliin. Rudi meinasi kävellä tallin ovea päin. - Väsyttääks? Kysyin hihitellen. Anteeks, kun Tää on taas kerran niin lyhyt... On ollut niitä kiireitä, niin toivottavasti ei haittaa :/ Next time Rita
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 23, 2014 9:22:56 GMT 2
Tällä kertaa Tohvelin selkään pääsin, Ja maastoon lähdettäisiin, Tohveli pieni ihan innoissaan, Kun pääsee energiaa purkamaan, Käveltiin, ravattiin ja laukkailtiin, Sitten vielä sänkkerillä pukkeja vedettiin, Päästiin myös esteitä hyppimään, Pieni tukki ylittämään, Tohveli kielsi kaksi kertaa, Sitten vasta suostui hyppäämään, Kohti tallia käveltiin pimeässä, Heijastin heilui takissa, Tallille päästiin ehjin nahoin, Mutta nälkäisin mahoin.
Toivottavasti tästä sai tehä runon koska en olis millää kerenny mitää tarinaa kirjottaa...
|
|
|
Post by Julia on Nov 23, 2014 17:34:04 GMT 2
Tälläkertaa ihanaisen Meridan kanssa pääsin kerrankin nauttimaan jonon ensimmäisestä paikasta, siis Tujun ja Helenan jälkeen. Kaikki hepsut olivat vähän virkeitä pakkasesta ja Helena sanoikin, ettemme kävisi pitkällä. Pimeä alkoi hiljalleen laskeutua yllemme, mutta siitä huolimatta suuntasimme pelottomina maastopolkujen syövereihin. Merida säpsähteli vähän väliä rapisevia puskia, joissa linnut yrittivät viimeisin voimin etsiä jotain syötävää. Rauhoittelin kuitenkin ainoata porukan jänishousua puhumalla rauhallisia. Siitä kehkeytyikin lopuksi sellainen keskustelu, että Helena joutui pistämään stopin susien ja karhujen täytteiselle tarinalle.
Helenan suosituksen (käskyn) ansiosta kaikilla meillä oli heijastinliivit, mutta meidän etummaisten hevoset eivät juurikaan olleet suojattuja. Rudi ja Tohveli kirjavine karvapeitteineen näkyivät kauas mutta Merida ja Tuju olivatkin enemmän haamuhevosia vastaantulijoiden silmissä. Onneksi ketään ei kuitenkaan vastaan tullut, joten saimme olla rauhassa. Raviin lähdettäessä Merida ei olisi tahtonut pysytellä edessä lyllertävän Tujun perässä, vaan pomppi vuorotellen etusilta takasille, minun repiessä tammaa takaisin aloilleen. Merida rauhoittui heti kun tie vei meidät valoisammalle polulle, jossa näki vähän Tujun persausta pidemmällekin.
Vaikka aluksi ei edes harkittu laukkaamista, Helena vei meidät kuitenkin sänkipellolle laukkaamaan. No, Tujun lähdettyä omaa ravi-laukka-hökellys -askellajiaan, Merida lähti kuin tykinohjus perässä. Tamman takapuoli nousi miltei joka laukka-askeleella, ja ponitkin vähän vaihtelivat paikkoja takanamme. Pidin kuitenkin turpani tukossa ja annoin Meridan hyppelehtiä, sillä eihän tamman vinottaiset pukit tuntuneet oikein sitten miltään.. En osannut päättää, oliko minulla kivaa vai ei, mutta kun Merida meinasi hökeltäessään astua ojaan, olin varma ettei tämä ollut niin mukavaa kun ensin olin ajatellut.. "Voi ei..", huokaisin puun häämöttäessä edessämme ja tukki kulkumme eteenpäin. "Ei kun yli vaan!" Helena sanoi ja näytti mallia kompuroivan Tujun kanssa. Merida taas säntäsi isohkon puun yli tasajalkaa, ja vielä kertaalleen uskalsi pukittaa, kunnes revin tamman takaisin ruotuun. Tohvelilla oli hieman ongelmia hyppäämisessä, mutta lopulta kaikki pääsimem jatkamaan matkaa ongelmitta. Pihassa laskeutuessani Meridan selästä jalkani olivat niin jäässä, että maankamaraan osuessaan ne tärähtivät niin, että sain kärsiä koko illan jalkakivuista. Ihan mukavaa oli, mutta veikkaampa että 'ihanaisella' Meridalla oli vielä kivempaa..
// niin ja vielä muistutus että Kiara ens kerraksi XD
|
|
|
Post by Mila on Nov 28, 2014 0:57:57 GMT 2
Helenalla ripuli. Ilman satulaa-estetunti siirtyy ensi viikkoon!
|
|
|
Post by Mila on Dec 3, 2014 7:36:06 GMT 2
16. Vakioryhmän tunti - esteitä ilman satulaaManeesissa HevosjakoPinja - Rita Julia - Kiara Sandy - Kassu Iita - Huttu Ratsukot löntöstelivät kaviouraa pitkin sillä välin, kun itse kasailin parit matalat pystyesteet keskelle maneesia. Satulat oli jätetty tänään pois useamman pyydettyä estetuntia ilman satuloita, joten kai se joskus piti olla tuntilaisille mieliksikin… Käskin Julian kiristää hieman ohjastuntumaa, sillä näytti että Kiara vain haahuili omissa ajatuksissaan pitkin maneesia. Tosin, näyttipä se omistajakin uppoutuneen ties mihin unelmiinsa… Huttu lompsi reippaan oloisesti eteenpäin, kuten myös Kassu. Ritakin vaikutti kuulolla olevalta ratsulta, vaikka hieman näytti kiukuttelevan. Käskin kaikkien ottaa ohjat kunnolla käteen ja nostamaan ravin. “Jos haluatte, voitte keventää!” käskin ja seurasin, kun ratsut siirtyivät käynnistä raviin. Pinja näytti pomppivan Ritan selässä hieman holtittomasti, mutta käskin istumaan alas tamman selkään ja rauhoittumaan niin menokin alkoi näyttämään paremmalta. Iita kuulosti kiittelevän leveäselkäistä ratsuaan. Helppohan siellä tynnyrin päällä oli istua… Kiara ei oikein olisi jaksanut ravissa pysyä, mutta käskin Juliaa ajamaan tammaansa eteenpäin koko ajan niin ravikin pysyi yllä. Kassu ravasi kauniisti muodossa ja kehuin Sandya. “Ottakaapa muutkin mallia Kassusta ja Sandystä…” Kun ratsukot olivat tehneet voltteja sekä vaihtaneet suuntaa, käskin tulla puomit kevyessä istunnassa ravissa. Pinjalla oli hieman vaikeuksia pysyä istunnassa eikä Ritan innostuminen jo pelkästä puomien ylittämisestä auttanut asiaa. Käskin heidän tulla uudestaan ja tällä kertaa se onnistui huomattavasti paremmin. Kiaraltakin tuntui (vihdoin) löytyvän sitä virtaakin ja puomit ylittyivät rivakasti. Huttu loikki puomit hieman liioitellusti, mutta Iita pysyi kyydissä takiaisen tavoin. Kassu meni puomit maltillisesti. Ratsukot hioivat puomityöskentelyä vielä hetken niin ravissa kuin laukassakin, kunnes komensin heidät käyntiin pääty-ympyrälle. Kerroin, että nyt sitten hypättäisiin esteitä. Tosin eihän niiden korkeus mitään päätä huimannut. Noin puolen metrin korkuisia esteitä olis tänään tarkoitus treenata… Huttu ja Iita saivat kunnian olla ensimmäisiä. Kirjava ruuna pomppasi esteen yli hieman tahmean oloisesti ja käskin Iitaa seuraavalla kerralla tulla vähän rivakampaa vauhtia kannustaen ruunaa koko ajan. Sandy ja Kassu puolestaan tulivat hieman liiankin vauhdikkaasti ja hetken pelkäsin tytön luiskahtavan ruunan selästä, mutta ei. Ei tarvinnut Sandyn kakkua leipoa - ainakaan vielä. Kiara kieltäytyi ensimmäisellä yrittämällä Julian tasapainon heittäessä häränpyllyä, mutta uusintakerralla tamma hyppäsi esteen mukisematta eikä Juliakaan maannut neidin niskassa. Rita heitti pienen ilopukin esteen jälkeen, mutta ei tullut Pinjastakaan leipuria. Hö. Mitä täällä pitää tehdä että saisi kakkua työnsä ohella?! Lisäsin vielä pari estettä maneesiin ja käskin ratsukoiden tulla ne haluamassaan askellajissa. Kun kaikki olivat pienen radan kunnialla läpi ratsastaneet pariin otteeseen, hyppäsimme vielä yksittäistä estettä korottaen korkeutta ratsastajan haluamalle korkeudelle. Lopettelimme sille päivälle. “Se olisi muuten jälellä enää kaksi tuntia ennen minun joululomaa. Tammikuussa pistetään uusi ryhmä pystyyn, joten ilmottautukaa sitten mukaan jos mielitte jatkaa vakkariryhmässä. Pistän ilmotustaululle sitten osallistumislappua kun se on ajankohtaista…”
Ja maksua taas 8.12. mennessä! Ja kuten tavallista, ensimmäisenä maksanut saa valita itselleen kopukan ens tunnille. En oo vielä päättänyt mitä tehdään, joten ehdotuksia saa kaikki heitellä.
|
|
|
Post by Inna on Dec 3, 2014 13:07:05 GMT 2
Kapusin jakkaralta Hutun paljaalle selälle ja annoin ruunan lähteä uraa pitkin. Pienen kitinätoivomuksen jälkeen Helena oli suostunut, että saisimme hypätä ilman satulaa. Olin todella kiitollinen myös siitä, että allani oli Huttu. Kokosimme pian ohjat ja nostimme ravin. Helena sanoi keventämisen olevan vapaaehtoista, mutta kevensin hetken aikaa ja kiittelin jälleen ääneen leveäselkäisestä ratsustani. Huttu ravasi reippaasti eteenpäin ja istuessani alas, oli ruunan ravissa helppo istua. Ei Huttu kuitenkaan mitenkään kauniisti kouluratsun muodossa kulkenut. Volteilla pidin ulko-ohjan tiukkana ja yritin taivuttaa ruunaa mahdollisimman paljon. Molempiin suuntiin verkattuamme, käski Helena meitä tulemaan muutamat puomit kevyessä istunnassa. Ohjasin puomeille Julian perässä ja hieman yllätyksekseni Huttu lähinnä loikki puomien ylitse. Pidin itseni kuitenkin selässä tarttuen harjaan ja puristamalla kiinni. Puomien jälkeen taputin ruunaa kaulalle ja suuntasin uudelleen puomeille. Jälleen risteytys päätti hieman liioitella, mutta jo neljännellä yrityksellä se vain nosti koipiaan tarpeeksi. Laukassa aloitimme Huttun kanssa samalla liioittelevalla tavalla, mutta toisella kerralla jo yritin hieman valmistautua enemmän puolipidätteillä. Puomityöskentelyn jälkeen siirryimme pääty-ympyrälle kävelemään ja Helena käski tulemaan 50 cm korkuisen esteen. Me aloitimme Huttun kanssa. Nostin laukan ja suuntasin ruunan kohti estettä. Hutun energinen vauhti oli kadonnut kuin tuhkatuuleen ja se eteni madellen kohti estettä. Yritin maiskuttaa ruunaa reippaammin, mutta hypystämme tuli tahmea ja oli hyvin vähällä, ettei puomi olisi tippunut. Seuraavalla kerralla napautin ruunaa raipalla takasille ja maiskuttaen paimensin sen reippaasti esteen ylitse. Ainakin hyppy oli parempi. Helena lisäili pian pari estettä maneesiin lisään ja sanoi, että saisimme tulla halutussa askellajissa. Melkein jo meinasin vitsillä lähteä käynnissä rataa, mutta nostin kuitenkin laukan ja hyppäsin ruunaa ajaen esteiden ylitse. Hyppymme sujuivat suhteellisen hyvin ja sain pidettyä tasapainoni. Lopuksi vielä leikimme korkeushyppääjää. Vaikkakaan Hutun kanssa en voinut hyppiä isompia esteitä kuin 60 cm. Kiitoksia tunnista!
Ens tunnilla Kelmiliini, Julian kanssa sovittu!
|
|
|
Post by Julia on Dec 7, 2014 0:25:44 GMT 2
Kapusin Kiaran selkään korkealta jakkaralta, sillä tamman maha oli niin.. kookas, ettei selkäännousu onnistunut punttaamalla sitten ollenkaan. Asettauduttani leveään ja mukavaan selkään roikottelin jalkojani kuin mikäkin laiskiainen, Kiaran leikkiessä myös kyseistä eläintä. Mietiskelin, pääsisinkö loppuvuoden kisoihin enää ollenkaan, jos tänään tippuisin ja Kiara kompuroisi päältäni niin, että joka raaja oli poikki.. En nimittäin koskaan ollut hypännyt Kiaralla satulatta, joten aina sai varautua pahimpaan. Helena keskeytti ajatusvirtani ja käski lontostella reippaammin, joten keräsin ohjat käsiini ja aloin pistää tammaan vauhtia pohkein ja piiskalla.
Ravissa tammalla oli vähän "kuin etana siirapissa" teemainen askellus, mutta paiskin raipalla pohkeen taakse kuin koin sen tarpeelliseksi, jotta ravissa olisi ollut jotain ryhtiä ja tempoa. Helena käski keventää, mutta totesin sen huonoimmaksi ideaksi ikinä, kun reittäni alkoi muutaman kerran noustessani vetää suonella, että kiljuin selässä kirosanoja.. Siksipä vain puksuttelimme harjoitusravia muiden keventäessä, sillä Kiaran ravissa oli tosi mukava istua. Kassu meni muita kauniimmin, oikein kaula pyöreänä, mutta pyh! Tuo ruuna oli niin nöyrä ratsu että eihän siinä ollut edes mitään ratsastettavaa.. Pyörittelin ympyröillä tammaa pohkeen ympäri pyöreäksi, kun se oli ensiksi löytänyt itsestään reippaan moodin ja sain lepuuttaa jalkojani jatkuvalta potkimiselta.
Suunan vaihduttua tulimme puomeja, reippaammat edeltä, vaikkakin vähän epäilin Kirpulan vauhtia. Tamma kuitenkin innostui kovastikin puomeista, ja hetken jo pelkäsinkin, että Kiara kompuroisi ne ihan miten sattuu. Kuitenkin se ylitti ne virheettömästi ja reippaasti! "Hieno tyttö!" kehuin palatessani seisomaan jonoon ja odottamaan uutta vuoroa. Laukassa tammalla oli vielä vaikeus hahmottaa askelia oikein, joten jouduin auttamaan paikkojen löytämistä laukan pidentämisellä tai toisen kerran vuorostaan lyhentämällä. Muuten nuorikko ylitti puomit todella kivasti.
Vaikka puolimetriset esteet eivät kuulostaneet kovin korkeilta, laukatessani ensimmäisen kerran sitä kohti se vaikutti ainakin metrin korkuiselta. Epävarmuudesta ja hytkymisestäni Kiara tulkitsi, että nyt ei tarvinnut hypätä ja pysähtyi esteen eteen. Korjattuani horjahtaneen asennon ja kuunneltuani Helenan "siinäpä meillä vasta tuleva estekentille tähtäävä ratsukko" saarnan otin varmemman otteen ohjasta ja suuntasin kohti ääretöntä, ja sen yli! Hienosti Kiara hyppäsikin, vaikka vaikeaa kevyeen istuntaan oli ilman satulaa noustakin. Kehuin tammaa paljon rapsutuksilla. Lopuksi Helena antoi meidän hypellä esteitä omaan tahtiin, ja minä suosin pienimpiä, jotta Kiaralle jäi hyvä mieli tunnista. Mikä olisikaan pahempaa, kun pilata nuoren hevosen into horjumisella ja repivillä ohjasotteilla.. Kun olin tyytyväinen radan suoritukseen, päästin ohjan kokonaan pitkäksi ja tein rauhalliset loppuverkat ravissa että käynnissä. Jospa sitä jaksaisi jatkaa vielä toisen puolisen vuotta tässä ryhmässä, olihan tämä kuitenkin ihan mukavaa!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 7, 2014 8:34:43 GMT 2
Talutin satulatonta ruunaa kohti maneesia. Olin tälle kauan odotetulle ilman satulaa estetunnille saanut Kassun. Kassulla ei näyttänyt olevan mikään maailman pehmein selkä ja pelkäsinkin oman tasapainoni puolesta.
Nousin suosiolla jakkaran avustuksella selkään. Lähdin sitten heti kävelemään kaviouralle muiden mukana. Kassu käveli reippaasti eteenpäin eikä minun ainakaan vielä tarvinnut pidätellä sitä.
Alkukäyntien jälkeen nostimme ravin. Kassu ravasi reippaasti eteenpäin ja yllätyin miten pehmeä Kassun selkä oli. Tosin ei yhtä pehmeä kuin Hutun selkä...Ravsimme kuitenkin reippaasti eteenpäin ja Helenan käskystä yritin vaivalloisesti keventää ruunan selässä. Luovutin kuitenkin kun jo kolmannen kerran menetin tasapainoni ja olin tippua selästä. -Ottakaapa mallia Kassusta ja Sandystä, Helena kehaisi meitä. Ottakaapa mallia Kassusta, mietin mielessäni kun yritin istua selässä selkä suorana ja mahdollisimman rentona. Ravailimme molempiin suuntiin voltteja ja ympyröitä tehden.
Tarpeeksi kauan ravailtuamme aloimme ravailla puomeja. Meidän piti vain ravata puomien yli kevyessä istunnassa, helppoa. Käänsin puomeille ja nousin kevyeeseen istuntaan. Kassu ravasi maltillisesti eikä kiihdyttänyt, niin kuin olin kuvitellut ja ylitimme puomit hienosti. Laukassa ei mennyt ihan niin hyvin Kassun hieman kiihdyttäessä, mutta pysyin kuitenkin kyydissä ja sehän oli pääasia.
Seuraavaksi Helena käski meidän tulla pääty-ympyrälle kävelemään ja nainen kertoi että nyt alettaisiin sitten oikeasti hyppäämään. 50cm este ei kuulostanut pahalta, mutta olin silti tippua Kassun hypätessä hieman korkeammalta ja hieman kovempaa. En kuitenkaan tippunut vaikka Helena oli aivan varma siitä.
Kun kaikki olivat hypänneet sen yksittäisen esteen, niin Helena kasasi maneesiin pari estettä lisää. Kassu hyppäsi esteet hienosti ja tällä kertaa olin tyytyväinen myös omaan suoritukseeni. Lopuksi hyppäsimme vielä yhden yksittäisen esteen ja saimme vielä itse päättää korkeuden. Minä päätin kokeilla 70cm estettä. Kassulta ylittäminen onnistui vaivatta, mutta minä taisin jäädä vähän jälkeen. Helena kuitenkin kehui meitä.
Otimme vielä pienet loppuravit ja sen jälkeen annoimme pitkät ohjat ja hevoset saivat kävellä. Pakko kyllä jatkaa tässä ryhmässä niin kivaa tämä on ollut.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 7, 2014 18:50:37 GMT 2
Löntystelimme uraa pitkin, ja Ritan selässä melkein onnesta itkin. Satulat olivat talliin jääneet, ja nyt hypättäisiin jälleen. Kiara haahuili ajatuksissaan maneesissa, toisin kuin Rita, minun tuntumassa. Huttu lompsi reippaan oloisesti, ja yhdessä vaiheessa Ritan kiukuttelu ärsytti saakelist*. Ohjat käteen ottaa piti, meinasi siinä ravatessa tulla hiki. Jos halusimme, saimme keventää, ja luulin että se helpottaa. Pompin Ritan selässä holtittomasti, mutta Helenan neuvot auttoivat huomattavasti. "Ottakaa mallia Sandysta ja Kassusta" Helena neuvoi, naisen sanat maneesissa kaikui. Teimme voltteja ja vaihdoumme suyntaa, jonka jälkeen puomit tullaan. minun oli vaikea pysyä istunnassa, eikä Ritan innostus auttanut tässä. Tulimme uudestaan, nautimme kehuja kuullessa. Menimme puomeja vielä ravissa ja laukkassa, kunnes Helena käski meidät ympyrälle käynnissä. Vihdoin aloimme hyppäämään, eikä esteiden koko saanut päätä huimaamaan. Pienen ilopukin heitti esteen jälkeen, Jos en olisi ottanut harjasta kiinni, olisin saanut ilmalennon päheen. Helena rakensi esteitä lisää, ja pääsimme mini rataa hyppäämään. Ihan hyvinhän se meni, Helenakin kehui. Hyppäsimme radan pari kertaa, ymmärsin, ettei esteille löydy vertaa. Vielä pari kertaa hyppäsimme yksittäisiä, esteiden kokoa nostettiin parilla. Minä olisin voinut metriä hypätä, päätimme kuitenkin kahdeksaankymppiin tyytyä. Taas runo
|
|
|
Post by Mila on Dec 12, 2014 1:46:27 GMT 2
KOska laiskajaakko olen, tunti siirtyy (taas) ens viikkoon.. Eli VIIMEINEN TUNTI ENSI VIIKOLLA!
|
|
|
Post by Mila on Dec 15, 2014 14:48:16 GMT 2
17. Tunti - viimeinen tälle vuodelle!
Iita - Kelmi € Julia - Harri Sandy - Salla Pinja - Tuju
Katselin sekalaista sakkia, joka oli viimeisen kerran kokoontunut maneesiin tällä ryhmällä. Joululoma meikäläisellä kolkutteli jo melkein ovella! “Ottakaa alkukäynnit pitkin ohjin! Jos kuitenkin tuntuu, ettei hevonen pysy hallinnassa niin kiristäkää vain ohjia…” Ratsukot lähtivät kiertämään kaviouraa ja katselin heidän menoaan. Edistyminen jokaisella näkyi eikä pahemmin tarvinnut motkottaa oikeanlaisesta istunnasta. Pinja näytti kiristävän ohjia ja hyvä vain, Tuju näytti hieman kenkkuilevan ja painavan kädelle. Salla mennä kipitti reippaasti eteenpäin, kun taas Kelmi näytti matelevan eteenpäin ja käskinkin Iitan ajaa ponia rohkeasti eteen. Harri viskoi hieman päänuppiaan, mutta meni kyllä muuten suhteellisen näppärän näköisesti.
“Okei, kootkaa ohjat ja nostakaa kevyt ravi!” Ratsukot säntäsivät yksitellen raviin. Käskin Pinjaa tekemään voltteja jos tuntui, että Tuju lähtisi käsistä. “Muutkin voivat kyllä tehdä voltteja sekä ympyröitä niin ne hevoset pysyvät työnteossa eivätkä keksi pirruuksia!” huutelin ohjeita. Salla taisi olla ainoa ratsu tänään, joka harvoin keksisi ratsastajansa päänsä menoksi typeryyksiä. Rakensin maneesin keskelle pienen puomiradan, jotta voisimme harjoitella kunnolla kulmien menoa. “Muistakaa aina pohkeilla sekä ohjasavuilla ratsastaa kulmat! Puolipidäte aina ennen kulmaan tuloa jotta hevoset tietävät, että nyt tehdään jotain eikä mennä miten sattuu! Kelmi tulkoon ensimmäiseksi!” Kelmi tosin luuli, että puomit ylitetään, eikä niiden keskellä mennä ns. rataa, jonka vuoksi Iita sai ratsastaa sokkelon uusiksi. “Kelmin kanssa kaiken aa ja oo on tuo istunta. Ohjille se on sen verran herkkä että hermostuu jos niistä nykii…” Salla kipitti sokkelon mukisematta läpi, kuten myös Harri. Kun kaikki olivat pariin otteeseen menneet sokkelon, käskin tulla kaartoon. “Vaihdetaanpa ratsuja!” ilmoitin ja kaikki mutisivat jotain epämääräistä puolesta ja vastaan. “Saanks mä Kelmin?” Julia innostui, mutta innostus loppui siihen kun pudistin päätäni. “Iita ottaa Sallan, Pinja Kelmin, Sandy Harrin ja Julia kipuaa Tujun selkään! Hophop! Vaihtakaa!”
Kun kaikki olivat uusien ratsujensa selässä mentiin taas sokkeloa. Kelmi hieman testaili uutta ratsastajaansa, mutta pienen perkelehtimisen jälkeen Pinja sai ruunan kuulolle. Iita nauroi Sallan kokoa ja itsekkin piti myöntää ettei parivaljakko ollut ehkä se kaikkein sopusuhtaisin. Harri mennä viipotti miten sattui ja Tujukin rupesi pelleilemään. Teimme kiemurauraa ravissa sekä laukassa, jonka jälkeen vaihdettiin taas alkuperäisiin ratsuihin. Käskin nostaa jalustimet kaulalle ja keventämään ravissa. Hieman meinasi Harri riemastua ja näin ollen viskata Julian selästään mutta blondi roikkui ruunan selässä takiaisen tavoin. Pikkuhiljaa rupesimme lopettelemaan tekemällä ns. maailmanympärimatkaa ratsujen selässä vaihtelevalla menestyksellä. Ruunat meinasivat pelleillä kun taas Salla seisoi paikoillaan ratsastajan pyöriessä selässä.
“Kiitokset teille näistä tunneista! Tammikuussa nakkelen taas ilmoitustaululle ryhmäkutsua, joten halukkaat saavat ilmottautua mukaan. Ensi vuoteen siis!”
|
|
|
Post by Mila on Dec 22, 2014 11:55:02 GMT 2
Tätä saa (ja pitää) maksaa ! 23.12. mennessä....
|
|
|
Post by Inna on Dec 22, 2014 21:32:19 GMT 2
Kävelimme maneesia pitkin pitkillä ohjilla, eikä Kelmiä olisi tänään kiinnostanut mikään, vaan se lähinnä mateli eteenpäin. Helena minua käskikin hieman patistaa ponia eteenpäin, joten pohkeilla ja maiskutella ajoin sitä hitusen nopeammin. Pian me kokosimme ohjat tuntumalle ja siirtelimme raviin. Kelmi ravasi jo huomattavasti reippaammin eteenpäin. Helenan käskyn mukaisesti vääntelin Kelmillä erikokoisia voltteja, joissa poni meni kuin tikkusuorana tai pää ulospäin käännettynä. Pyrin siis vahventamaan sisäohjaani. Helena kokosi meidän ravatessa puomiradan maneesiin, jossa saisimme harjoitella kulmien menoa. “Muistakaa aina pohkeilla sekä ohjasavuilla ratsastaa kulmat! Puolipidäte aina ennen kulmaan tuloa jotta hevoset tietävät, että nyt tehdään jotain eikä mennä miten sattuu! Kelmi tulkoon ensimmäiseksi!” Helena ohjeisti ja ratsastin Kelmin kohti rataa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin strömsöössä ja avuistani huolimatta se ylitti puomit kiertämisen sijaan. Helena muistutti, että Kelmin kanssa istunta oli kaikista tärkein asia, joten uudella yrityksellä keskityin enemmän omaan istuntaan. Toisella kerralla sokkelo meni meiltä ihan ok. Parin kerran jälkeen Helena käski tulla kaartoon ja ilmoitti, että olisi ratsunvaihto. Minun kontolleni tuli Salla ja naureskellen nousin shettiksen selkään vain jalan heilautuksella. Olinhan minä poniratsastaja, mutta shettikset olivat jo liian pieniä. Teimme sokkeloa uusilla ratsuillamme ja minua alkoi naurattaa Sallan pieni shettisravi, laukasta puhumattakaan. Olihan se kuitenkin helppo tehtävä, kun alle oli vaihtunut kiltti shettis. Parin toiston jälkeen, kapusimme takaisin alkuperäisten hevosten selkään ja Kelmin selkä tuntui huomattavasti kodikkaammalta. Helena käski nostamaan jalustimet kaulalle ja siirtämään kevyeen raviin. Kelmi meinasi Harrin tavoin innostua asiasta, mutta tein pienen puolipidätteen pitääkseni ponin kurissa. Viimeisenä pääsimme maailmanympärimatkalle. Oli aika vaikeaa pitää kuriton russi paikallaan sen aikaa, että pääsi kierähtämään satulassa ympäri. Kelmillä ei meinannut hermot kestää ja ollessani takaperin satulassa, päätti se, että nyt riitti ja lähti kävelemään. Helena sai matkamme pysäytettyä ajoissa ja pääsin kiertämään takaisin oikeinpäin selkään.
|
|