|
Post by Mila on Jun 16, 2014 10:23:21 GMT 2
Missä: Maastoesteradalla klo 14:00 Kuka pitää: Helena
Hevosvaihtoehdot: Tuikku, Merida, Villa, Kassu
Mukaan mahtuu myös yksi (1) yksityinen hevonen omistajineen!
Osallistujat Juuso - Damon € Lispe - Villa € Petra - Tuikku € Satu - Merida Amy - Kassu
Piirrä tai kirjoita tarina, johon olet sisällyttänyt sanat: sade, öttiäinen, varvaskarva ja kakkahousu. Sanoja saa taivuttaa.
|
|
|
Post by Inna on Jul 17, 2014 20:45:57 GMT 2
“Sulla on kamalat varvaskarvat”, Inna päivitteli, kun makasimme naisen sängyssä. “Mitä hittoa?” naurahdin ja katsoin varpaitani, no olihan niissä karvat, mutta eikös kaikilla miehillä? “Sinulla alkaa se maastoestetunti”, Inna yhtäkkiä totesi ja perkule niin alkoikin! Kiskaisin nopsaan ratsivaatteet päälle ja kävin hakemassa erittäin kiukuttelevan Damonin tarhasta. Harjasin ruunan niin nopsaan kuin vain pystyin ja pistin varusteet niskaan. Pian olimme valmiit ja suuntasimme muiden luokse, jotka jo olivat hevostensa selässä. “Miehiä saa aina odottaa..” Helena pyöritteli silmiään. Kapusin nopsaan ympyrää juoksevan Damonin selkään ja lähdimme sitten kohti maastoesteitä. “Aloitetaan vaikka näillä kahdella tukilla”, Helena sanoo. “Ja tullaan vapaassa järjestyksessä.” Päästin kohteliaasti naiset ensin ennen kuin päästin armaan duracelpupuni matkaan. Damon loikkasi suurella loikalla molempien tukkien ylitse ja Helena sanoi jotain vauhdin vähentämisestä. Parin tukkihypyn jälkeen hyppäsimme renkaista tehdyn esteen ylitse. “Seuraavaksi hauta”, Helena sanoi. “Ja sen perään vesihauta.” Läpsäisin sanojen perään kättäni, johon oli ilmestynyt hemmetinmoinen öttiäinen. Tietysti ruuna allani säikähti tuota ääntä ja sain sitten pidätellä sitä hetken aikaa. “No, niin! Kukas aloittaa?” Menimme samassa järjestyksessä. Damon korskui allani ja hyppäsi varmasti molemmat esteet. Taputin poikaa kaulalle ja siirtelin sitten seisahduksiin. Vielä viimeiseksi oli vuorossa portaat, joissa olisi neljä hyppyä. “Anna mennä kakkahousu!” Petra huuteli minulle, kun päästin jälleen ratsuni vauhtiin. En kerinnyt reagoida mitään naisen huuteluihin, mutta varmasti kostaisin hänelle! Damon meni portaat varmasti ja juuri viimeisen hypyn jälkeen taivas repesi. “Ei tänään luvattu sadetta!” kuulin Helenan kiroavan ja nostavan kädet pään suojaksi. Palasimme tallille kaikki litimärkinä ja valmiina uuteen kuumaan suihkuun..
|
|
|
Post by Petra on Aug 14, 2014 21:58:31 GMT 2
"Siis mitä ihmettä?" Satu hihitteli vierelläni Innan kertoessa suu vaahdossa tarinaa Juuson varvaskarvoista. "Juu hei jätä se kuvailu vähemmälle pliis" inisin Lispen kanssa, kun Inna yritti mennä syvemmälle tähän yksityiskohtaiseen monologiinsa siitä, miten varvaskarvat olivat hänestä aivan kamalia.
Taivaalla hengaili muutama pilvenhaituva kun nostin käteni silmieni peitoksi porottavalta auringolta. "Mikä sillä yhellä kakkahousulla oikein kestää?" Lispe päivitteli Villan selästä meidän muiden pysytellessä yhä maan kamaralla. "Pff, varvaskarvainen kakkahousu" Amy nauroi, jolloin Helenakin käski meidän pitää suumme supussa, sillä hituriksi osoittautunut Juuso pääsi viimein pihalle yksärinsä kanssa. "Menes Inna sinä nyt siitä. Kaikki selkään niin lähdetään!" Helena hätyytti blondin pois ja käski meidät siiä sivussa selkään. Tuikku olikin varsin energisen oloinen ja se tuli selväksi heti alkuun, kun tamma meinasi juosta pois altani. "Eeei mittään hätää tyttönen..." mutisin, kun Tuikku yriti mennä Kassun tummaan peppuun kiinni ollessaan turhankin innokas.
Hetken käveltyämme kentällä lähdimme jonossa kohti maastoesteitä rupatellen samalla arkipäiväisistä asioista. "Helena, eikai tänään sada? Kun tuolla näyttää noita tummia pilviä olevan?" Meridan selässä keikkuva Satu kysyi takaani, jolloin ratsastuksenopettaja huojensi meitä sanomalla, että säätiedotuksessa ei ollut sanottu sanaakaan sateesta.
Helenan käskiessä meidät ensialkuun tukeille ja kysellään ensimmäistä, hetken mutinan "en mä ainakaan..." tepastelin Tuikun kanssa eteenpäin. "Mie meen, näytän teille nössöille mallia!" sanoin uhmakkaasti, ohjaten Tuikun ensin ympyrälle ravissa, nostaen sen sitten laukkaan. Laukka lähti pyörimään hyvin, mutta harmikseni aiempi uhmakkuuteni ja arvokkuuteni karisi minusta melkoisella vauhdilla, kun tamma vetikin jarrut pohjaan juuri ennen estettä, minun noustessani jo hyppyasentoon satulassa. Pamautin itseni takaisin penkkiin Tuikun lähtiessä päätään viskoen sivulle. Rauhoiteltuani Tuikun lähdin uudelle yritykselle. "Anna sen mennä vaan, älä pidättele! Nyt ei tartte mennä nättiä koottua laukkaa!" Helena mölisi maastoesteen viereltä. Pienen epäröinnin jälkeen annoin Tuikulle ohjaa, jolloin tamma räjähti menevämpään ja laveampaan laukkaan, ylittäen esteet epäröimättä ja hyvällä vauhdilla ilman ongelmia. Kehuin Tuikkua muiden luokse ratsastaessani, antaen muille tilaa yrittää.
Siirryimme vähitellen rengasesteille ja haudoille, joissa minulla meni Tuikun kanssa hyvin. Kun löydin Tuikulta kivan maastoestelaukka-vaihteen, ongelmia ei enää ilmaantunut, mitä nyt renkaat meinasivat syödä Tuikku-paran jalat ja tamma vetikin melkoisia kengurunloikkia esteen yli kunnes pääsimme Helenan luvalla koittamaan hautoja.
Viimeisenä edessä oli portaat. Vedin syvään henkeä muiden jännittäessä neljää porrashyppyä ainakin yhtä paljon kuin minä. Annoin Tuikun laukata hetken ympyrällä ennen kuin lähdin kohti portaita. "Lisää ohjaa! Ja pohkeet kiinni! Älä purista niillä polvilla, kyllä sä selässä pysyt!" Ja niinhän minä tosiaan pysyinkin. Sydän tykyttäen tajusin portaiden olevan ohi ja taputin ja kehuin reipasta tammamammaa. "No se meni hyvin!" Lispe kehui minua palatessani muiden luokse pienen ravailun jälkeen. "Miten Amylla meni?" kysyin, sillä Amy oli lähtenyt esteille minun jälkeeni. "Tosi hyvin! Kassu hyppäs kauheilla loikilla ekan portaan" Lispe raportoi minulle Sadun valmistautuessa hurrrrjille esteille.
Olimme lopettelemassa ja Juuso ohjasi juuri Damonia esteille, kun katseeni seurasi näkökentässäni pörisevää öttiäistä. Katseeni hakeutui öttiäisen perässä taivaalle, jota varjosti tummanpuhuva, raskas pilviverho, jonka ilmaantumista taivaalle en todellakaan ollut edes huomannut. "Kohta saattaa alkaa sataa..." mutisin Helenalle, joka vain tuhahti ja ilmoitti topakasti, että hänen tunneillaanhan ei sataisi! Toisin kuitenkin kävi, sillä Damonin etukavioiden koskettaessa kuivaa maata, alkoi sataa kuin saavista kaatamalla. Helenan kiroillessa lähdimme ratsastamaan rivakasti kohti tallia. Sade ei laantunut millään ja koko konkkaronkka oli likomärkä ja kiukkuinen tallille päästyään - Tuikku sen sijaan oli vain into piukassa virkistyksestä.
Hoidettuani Tuikun karsinaansa kuivattelemaan suuntasin Juuson perässä talolle, jossa toivon mukaan odottaisi kuuma suihku ja lämmin, kuiva pyyhe.
|
|
|
Post by Lispe on Aug 28, 2014 21:26:40 GMT 2
Odotimme vielä Juusoa ja Damonia. Inna selosti innoissaan Juuson varvaskarvoista minun ja Sadun hihittäessä hulluna naisen jutuille. - Älä sä sitten sano että sheivaat aina varsvaskarvat pois! nauroin ja Petrakin yltyi hihittelemään kanssamme. Helena mulkoili meitä vähän vihaisesti, mutta Inna jatkoi vielä kertomuksiaan. - Noniin, lähdetäämpä! Helna komensi Juuson ja (hänen varsvaskarvojen) Damonin saapuessa paikalle. Käppäilimme Helenan johdolla maastoesteradalle. Villa pärsähteli ja heilutteli häntäänsä häätäen kesän viimeisiä öttiäisiä pois. Taivaalla ei näkynyt pilven pilveäkään, vaikka säätiedotus oli sadetta luvannut. Ihme kakkahousut niitä ennustaa, hmph! Aloitimme hyppäämällä pari kertaa tukkiesteen. Villa kuunteli jokaista liikettäni, melkein jopa hengistystäni. Hypyt sujuivat onnistuneesti, mitä nyt itse vähän jännitin kiinteitä esteitä. Seuraavaksi hyppäsimme haudan ja vesihaudan. Villa katsoi esteitä hetken, mutta ei epäröinyt hetkeäkään painaessani pohkeet tamman kylkiin. Neljän hypyn portaat tuottivat vaikeuksia jaloille. Villa ei millään meinannut löytää jokaisella portaalla paikkoja koivilleen, joten matka oli hidasta ja pientä kompurointia. Taputin esteiden jälkeen tammaa kaulalle ja huomasin Juuson menevän portaita Damonin kanssa. Pian kuului järkyttävä jyrinä ja tuntui kuin joku olisi kaatanut meidän päälle saavista vettä! Helenan kirotessa lähdimme kiireen vilkkaa takaisin tallille. Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Mila on Aug 28, 2014 21:35:01 GMT 2
Kiitokset SUPERTUNTILAISELLE maksusta Tässä sulle (ja Villalle) palkinto supertuntilaisuudesta
|
|