Uusi talli 23.5Tänään se koittaisi. Tänään Done muuttaa Vaahterapolkuun.
Heräsin klo 11 laittamaan itseäni kuntoon, lähtö tallille olisi klo 12. Suoristin hiukset, laitoin meikit naamaan ja laitoin vaatteet päälle; mini farkkushortsit ja harmaan napapaidan. Sitten menin keittiöön missä minun molemmat veljet jo olivat.
”Jännittääkö?” Jeppe, minun vanhempi veli, kysyi.
”Vähä” Vastasin samalla kun otin jääkaapista mehua.
”Sinne Vahterapolkuun on sitte noin kahen tunnin ajomatka” Jeppe sanoi.
”No kai mä ny sen tiiän” vastasin.
”Syödää vast sitte ajomatkal sinne, ei nyt ehi” Ville, minun nuorempi veli sanoi
”Ok”
Lähdimme sitten ajelemaan Donen tulevalle entiselle tallille. Sinne ajomatka oli vain 10 min minun tulevalle entiselle kämpältä. Eli minä ja minun veljetkin muutetaan samalla kuin heppakin muuttaa. Vanhempani ovat työmatkalla tällä hetkellä joten he muuttavat tännepäin vähän myöhemmin.
Kun saavuimme tallille kello oli noin 12.15 ja heppa oli tarhassa syömässä päiväheiniä. Kävin hakemassa hevosen tarhasta ja se tuli vastaan, niin kuin aina. Tänään Done oli kuitenkin yksin tarhassa koska sen tarha kaveri sai toisen tarha kaverin Donen muuton takia. Vein Donen talliin ja laitoin sen vesariin. Huomasin että hevonen oli varmaan piehtaroinut tarhassa ja Done oli super likainen.
”Voi saa.. sun kanssa” mutisin ruunalle. ”Ville!” huusin.
”Kerro” Ville vastasi
”Tuu harjaa Donee mun kaa, se on iha pask**e” vastasin. ”Ja tuo shamppoota, mä haluun pestä sen hännän”
Harjasimme Donea noin puolituntia ennen kuin se tuli puhtaaksi. Done vain seisoi rentona ja tyytyväisen näköisen koko harjauksen aikana.
”Tai voitsä sittenki pesasta sen harjan nii mä voisin viel vähä pakata? Ja laitia sille sit kuljetussuojat viel jooko? Mä tuon ne ihan koht tänne” Sanoin ja lähdin satulahuoneeseen ennen kuin Ville ehti vastata.
Menin tallin pieneen satulahuoneeseen katsomaan että kaikki tavarat olivat pakattuna.
”Koulu satula, este satula, huovat…, loimet…., pintelit ja patjat, bootsit…., suojat, ….harjat on vesaris…, riimut ja narut, suitset… ja sitte lopuks vielä kaikki turhat sälät.” Mutisin itsekseni. ”Kaikki pakattunua” sanoin tyytyväisenä itselleni. Nappasin kuljetussuojat ”turhat sälät” laatikosta ja vein ne veljelleni joka oli vielä pesemässä Donen häntää.
”Täs on nää suojat, mä meen roudaa näit kamoj autoo” sanoin Villelle joka vain nyökkäsi vastaukseksi.
Kävelin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin koulusatulan ja lähdin ulos tallista autoon.
”Hei läski, tuu auttaa mua kantaa näit kamoi tänne autoo” Sanoin Jepelle samalla kuin laitoin satulan auton takapenkille.
”Joo” Jeppe vastasi ja lähdimme yhdessä kantamaan kaikki loput tavarat autoon.
”Sulhan on iha vi**st tavaraa Donelle” Jeppe totesi
”Ai mite ni?” kysyin samalla kun laitoin ”turhat sälät” laatikkoa auton takakonttiin
”Kaks fleeceloimee, kymmenen satulahuopaa, neljät suoja setit, kuus riimuu..” Jeppe sanoi samalla kun laittoi ”riimut ja narut” laatikkoa autoon.
”No niit on vähä kertyny, annappas yhet karvapäitset sielt nii laitetaa ne kuljetuksen ajaks”
Jeppe heitti minulle yhet karvariimut laatikosta ja lähdin kävelemään takaisin tallille missä Ville oli valmis Donen kanssa.
”Eiks sille tuu fleeceloimee?” Ville kysyi
”Ei nyt ku on näi kuuma, mut sille tulee nää karvapäitset” Sanoin ja vaihdon Donen riimut.
”Vie nää autoo, mä meen laittaa tän koppii Jepen kaa” Sanoin ja annoin Villelle Donen nahkapäitset.
”Ok”
Ville juoksi ulos tallista ja minä laiton riimun narun kiinni Donen riimun ja vein ruunan ulos, missä traikku odotti valmiina sitä.
”Voiksä mä jo viedä sen traikkuu?” kysyin
”Joo” Jeppe vastasi
Kävelin traileriin ja Done tuli nätisti perässäni. Vähän ymmällään se oli, miksi tähän aikaan minut vietäisiin traikkuun? Mutta kiltisti se siellä seisoi ja rupesi popsimaan heinää suuhunsa samalla kun Jeppe nosti puomin ylös.
”Tuutko autta mua nostaa tän luukun kii?” Jeppe kysyi
”Joo” vastasin ja menin ulos traikusta ja kävelin traikun taakse auttamaan Jeppeä. Nostimme takaluukun aika helposti kahden ihmisen voimilla
”Onks kaikki valmista?” Jeppe kysyi
”Joo” vastasin
”No lähetää sit” Jeppe sanoi
Kävelimme autoon jossa Ville jo istu valmiina takapenkillä. Itse menin etupenkkiin matkustajan paikalle ja Jeppe meni kuskiksi. Sitten alkaisi meidän ”ihana” kahden tunnin ajo matka Vaahterapolkuun. Itse kaivoin heti iPhonini esiin ja kävin Instassa, Twitterissä ja Facebookissa. Katsoin myös kelloa joka näytti 13.25. Navigaattorimme mukaan olisimme Vaahterapolussa noin 15.25.
Koko ajo matkan olimme aika hiljaa, nautimme enimmäkseen musiikista joka tuli radiosta
”Ollaanko valmiina muutokseen? On hyvä aika alkaa taas hengittää…” (Rappana – Muutoksii ft. Asa) Kuului radiosta, ja minä ”lauloin” mukana. Kyseessä oli yksi ainoista suomalaisista biiseistä mistä minä pidän.
Matkan aikana kävimme hakemassa ruokaa jostain Abc bensa asemasta. Kävin myös samalla katsomassa Donea traikusta. Siellä se vieläkin popsi heiniä rauhallisesti. Hymyilin itsekseni ja kävelin takaisin autolle.
Kahden tunnin ja 15 min ajomatkan jälkeen näkyi kyltti missä luki ”Vaahterapolku”
”Oo shiit” mumisin itsekseni
”Nervous?” Jeppe kysyi
”A little bit” vastasin. (kyllä, puhumme yks minuutti suomea, toinen englantia ja kolmas ruotsia)
”Miks?” Ville kysy
”No mitä jos ne ei tykkää must tai Donest? Mitä jos mä näytän hirveelt snobilt?” vastasin hiukan hermostuneena
”Kyl ne tykkää sust, kuka nyt ei tykkäis?” Jeppe vastasi. ”Ja just nyt sun kannattas keskittyy siheen et miten sä saat Donen ulos ilman et se lähtee käsist” Jeppe jatkoi.
”Nii, mähän melkee unohin sen” mutisin.
Hetken ajan kuluttua saavuimme tallin pihalle missä jotkut tuntilaiset (ainakin luulen heidän olevan) odottamassa kyytejä takaisin kotiin. Nousin ulos autosta ja katsoin ympärilleni. Lisää porukkaa oli kertynyt pihalle katsomaan että kuka hiippari tänne on tullut. Jotkut seisoivat kentän(missä oli tunti meneillään) laidalla hieman kauempana katsomassa meitä.
”Ville” sanoin
”Kerro” Ville vastasi
”Mee ettii jostai joku toimiston tapane huone ja eti seilt joko.. öö oota” kaivoin kännykän esiin mihin oli pannut muistiin panoon tallin omistajan nimen sekä talliapurin nimen. ”Nii eti Mila Santasta tai sit Markus Annalaa”
”Ok” Ville vastasi ja lähti käppäilemään jonnekkin
”Mee sä tonne traikkuun pitämää Donee nii mä meen laskee puomin” Jeppe sanoi
Nyökkäsin ja lähdin traileriin missä Done seisoi. Heti kun Jeppe avasi takaluukun Done tiesi että nyt se pääse pois traikusta ja rupesi puskemaan pe****tään puomia vasten. Laitoin riimun narun kiinni ja kuulin Jeppen mutisevan jotain mistä en oikein saanut selvää.
”Ai hä?” Kysyin
”Ei mitää, kiroilin vaan että saamarin otus” Jeppe vastasi.”Ootko valmis?” Jeppe kysyi
”Joo” vastasin
”Änn yy tee… nyt” Ja samassa Done spurttasi ulos traikusta. Onneksi olin tarpeeksi nopea ja ehdin ruunan mukana ulos kopista.
”Ootko ok?” kysyin Jepelta
”Saa**** Done juoksi suoraa mun päälle” Jeppe mutisi. Itse purskahdin nauruun
”Suck it” Sanoin ja näytin kieltä Jepelle. Olin sanomassa vielä jotain kunnes tunsin Donen vetävän minua.
”Hei! et sä oo menos minnekkää!” puol huusin Donelle ja nykäsin naursta.
”Otaks mä noi suojat pois?” Jeppe kysyi.
”Ota” vastasin.
Done katsoi ympärilleensä vähän hermostuneena, raukka ei varmaan ymmärtänyt mistä oli kysymys.
”Rauhotu” mutisin ruunalleni. ”Tää on sun uus hima nyt” sanoin ja rapsutin Donea kaulasta. ”Kato mitä mul on sulle” sanoin samalla kun kaivoin taskusta sokerin paloja. Done katsoi minua korvat höröllä ja otti nätisti sokerin palat kädestäni. Taputin ruuna kaulasta joka söi tyytyväisenä sokerin paloja. ”
Missä se Ville oikein viipyy?” ajattelin itsekseni, aloin vähän hermostua tästä porukan määrästä jotka vain tuijottelivat minua ja Donea. Done taas pysy rauhallisena ja katsoi rauhassa ympäristöänsä.
”Onks toi joku uus tunti heppa?” Joku tyttö kysyi.
”Ei, tää on ihan mun oma heppa joka muuttaa tonne yksäripuolee ” vastasin.
”Mikä sen nimi on?” Joku toinen kysyi.
”Sen oikee nimi on Don Ferdinand, mut sitä sanota avaa iha Doneks” vastasin.
”Onks se kwpn?” joku tyttö kysyi.
”Ei, se on dwb, eli tanskanpuoliverinen” vastasin.
”Se on hieno” sama tyttö kehui.
Hymyilin ja sanoin ”Done kiittää”
Kuulin veljeni Villen äänen ja kännyin katsomaan mitä se kakara melustaa. Villen vieressä käveli nainen; lyhyt brune, varmaan minun ikäinen.
”Moi, sä olet varmaan Carida, mä oon Mila, me puhuttiinki puhelimessa”
”Hejssan” sanoin hiukan kimeällä äänella.”Joo, mä oon Carida”
”Tervetuloa Vaahterapolkuun, toi on varmaankin Done” Mila sanoi ja osoitti päällään Donea.
”Joo, se on Done” sanoin ja katsoin ruuunaani
”Ok, vaikuttaa aika rauhalliselta hepalta” Mila sanoi ”Tuu nii mä näytän sulle Donen karsinan”
Kävelimme yhdessä talliin ja Mila selitti minulle vähän tallista; tuntiponit asuvat ns. toisessa päädyssä, paitsi yksi poni, Villa, asuu varsomiskarsinassa. Mila myös selitti että varuste huoneessa olisi kaksi vapaata satula telinettä Donelle, lokero Donen harjapakille sekä kaappi medän tavaroille.En siis ole koskaan ennen käynyt Vaahterapolussa koska ajomatkaa oli vähän yli kaksi tuntia entiseltä kämpältäni.
”Toimiston vessassa on myös suihku” Mila sanoi ”Ja eikös se ollut niin että Done karkailee karsinoista ja tarhoista?”
”Joo, mut vaa silloi ku se on ihan yksin” sanoin.”Mut se ei tuu aisoist läpi jos sähköt on päällä, ja karsinan oven voi lukita jotenki riimunnarulla”
”Okei” Mila hymyili.”Donen tarhakaverit ovat Rino ja Kassu. Ne on molemmat isoja, mustia puoliverisiä ruunia”
”Okei, kiva että Done sai kaks ruuna kaveriks” Hymyilin Milalle
”Jos on vielä jotain kysyttävää niin tuu vaa rohkeesti kysymään multa tai joltain tallin henkilökunnalta. Eljas taitaa olla työvuorossa” Mila sanoi hymyilen minulle.
”Okei, kiitti” sanoin hieman kimeästi
Mila käveli ulos tallista ja itse jäin rapsuttelemaan Donea. Ville tuli talliin sisään Donen koulusatulan kanssa.
”Mihin mä tän laitan?” Ville kysyi
”Satulahuoneeseen, otaa mä näytän” vastasin ja sidoin riimunnarun jotenkin ”taiteellisesti” Donen karsinan oveen lukoksi.
Kävelimme Villen kanssa satulahuoneeseen ja näytin missä on minun satuloiden paikat.
”Laita se toho alempaa telineesee, mä käytän enemmä tota satulaa”Sanoin Villelle.
Roudasimme loput kamat autosta satulahuoneeseen ja outoa kyllä Done ei ole vieläkää yrittänyt karata.
”Miks ei kypärä vois olla turha sälä mullekki?” Ville mutisi hiljaa kun tyhjensi laatikkoa kaappiin.
Vastasin vain näyttämällä kieltä ja virnuilemalla veljelleni.
”Ridaaks sä sitä tänää?” Ville kysyi
”Naah, emmä jaksa, meen vaa ulos kävelee sen kaa” vastasin ”Mitä kello muute on?”kysyin
”17.00” Ville vastasi
”No jos mä kävelen sen kaa tän talli alueen läpi ja sit jään syöttelee sitä kunnes loputki hepat haetaa sisälle, nii sit lähetää”
”Okei” Ville vastasi ”Lähetäks mä Jepelle viestii et meil menee viel joku tunti?”
”Joo” vastasin
Menimme yhdessä Villen kanssa hakemaan Donen karsinasta. Done oli ollut tosi nätisti karsinassa yksin, ei ollut hätiköinyt ollenkaan. Otin riimunnaru lukko systeemin irti ja normi lukon myös auki ja menin sisään karsinaan. Laitoin ruunalle päitset päähän ja napsautin riimunnarun riimuun. Kävelin ulos tallista ja näin tuolin edessäni ja sain idean.
Nappasin tuolin käteeni ja laitoin sen Donen viereen. Nousin tuolin päälle ja Done katsoi minua hetken aikaa ennen kuin tajusi mitä minä olin tekemässä. Vaikeuksien kautta hyppäsin ison hevoseni selkään ja lähdin käppäilemään kohti kenttää.
”Ja sähän et sitä kypärää tarvii..” Ville mutisi minulle
”En” sanoin hymyilen. ”Usko mua, mä en täält seläst helposti lähe”
Kävelimme tallialueen läpi; minä selässä ja Ville maassa. Kävimme tutustumassa kenttään, maneesiin, molempiin pihattoihin sekä tarhoihin. Mila ei tosiaan valehdellut kun sanoi että hepat olisivat isoja.
Kun olimme kävelleet alueen läpi, päätin mennä syöttämään Donea. Löysin kivan paikan tarhojen luota missä oli kivasti vihreetä. ”Halasin” Donea selästä samalla kun se söi ja nautin ihanasta ilmasta. Tuli niin kesäfiilis. Ville häipyi jonnekkin joten se oli ihan minun ja Donen ”oma” hetki. Done popsi ruoha tyytyväisesti eikä ollut moksiskaan että joku hiippari oli löytanyt itsensä sen selästä.
Hetken kuluttua Mila ja joku poika, varmaankin Eljas, kävelivät tarhoja päin. Eljas oli pitkä ehkä joku 175-185 cm pituinen, punahiuksinen, lävistyksiä omistava ja luultavasti minun ikänen.
Suljin silmäni, en millään haluaisi lähteä, eikä varmaan heppakaan tahtoisi.
”Löysitte tarhat” Mila totesi
”Mmm” vastasin laiskasti, silmät kiinni.
”Me haetaan hepat sisälle nyt” Mila sanoi samalla kun avasi jonkun tarhan porttia
”Joo, mä tuon tän tallii” vastasin. Vedin Donen pään ylös ja annoin pohjekäskyt, jotka se käsitti ravi pyynnöksi. Done lähti ravaamaan ja minä sitten tietinkin roikuin sen kaulassa.
”Hei! Prrr” sanoin ja vedin riimunnarusta ja Done tiputti käyntiin.
”Se olis sit vähä turvallisempaa jos sä olisit ite maassa tai et sulla olis kypärä päässä” Mila sanoi samalla kun talutti kahta ponia perässään.
”Nii-i” sanoin ja hyppäsin Donen selästä pois. Talutin Donen takaisin karsinaan, ja sitä odottikin iso heinäkasa. Otin päitset pois ja laitoin Villelle viestiä että nyt lähetään. Annoin vielä viimeisen pusun Donelle ja lähdin kävelemään autoa päin. Huusin Milalle ja Eljakselle heippa, ja menin autoon missä Ville ja Jeppe jo olivat. Hymyilin kajomatkan takaisin uudelle kämpälleni.
On se vaan niin ihanaa että Done on kotona.
Sanamäärä: 1935// tervetuloa teillekkin! - Mila -