|
Post by Petra on Apr 14, 2014 19:58:14 GMT 2
Ilmojen lämmettyä reilusti Petra lähtee loman alkajaisiksi vetämään komeaa letkaa pitkin metsiä! Lähtö tapahtuu klo 19, eli heti viimeisen tunnin kuluttua. Tunnilla olleet hevoset napataan matkaan ja sen lisäksi Ulla, Merida ja Ressu varustetaan valmiiksi vaeltamaan. Ensimmäinen ilta kuluu pääosin mennessä kahden ja puolen tunnin reissun verran leiriytymisalueelle. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että oman teltan saa ottaa mukaan ja loput sulloutuvat kolmeen Petran tuomaan telttaan, jotka hän on käynyt aiemmin heittämässä paikalle. Leiriytymisalueelle kyhätään teltat pystyyn ja aletaan vetää nuortin ääressä ruokaa nassuun: toisinsanoen makkaraa, vaahtokarkkeja sekä lämpimiä leipiä. Alue on melko suuri aukea, joten pelkoa metsäpalosta ei kuitenkaan ole. Petra on tuonut reilusti vilttejä ja peittoja paikalle, joten kylmää ei kenenkään tarvitse kärsiä, ellei vierustoveri vedä kaikkia itselleen! Ratsut tarhataan kolmeen tilapäistarhaan, jotka Petra, Julia, Inna ja Lispe ovat käyneet kyhäämässä paikalle. Tammatarhat on pystytetty aivan telttojen viereen ja vahinkojen välttämiseksi orit Jimmy ja Hukkis on tarhttu kauas. Ja vielä ekstraturvallisuuden takia yöksi valitaan vahdit, jotka kyttäävät aluetta varmuuden vuoksi. Yksi vahtivuoro kestää pari tuntia ja vahdit liikuskelevat kolmestaan tai kahdestaan, katsovat, ettei tuli sammu ja että kaikki on ok. Vahtivuorot voi katsoa alempaa, kuten myös kaikki muut listattavat tiedot! Osallistujat eivät tätä tietenkään tiedä Julian ja Petran lisäksi, mutta Eljas on luvannut tulla pelottelemaan koko kööriä yöllä Yövahdeille se huomautus, että mikäli hevoset ovat levottomia/riehuvat ym. niin riehumisen syy tulee selvittää välittömästi ja mikäli hevoset riekkuvat yksinään, ne tulee laittaa esim. liinalla puuhun: ei liian tiukalle, ettei kellekään tule vetopaniikkia! Aidat ja niiden portit tulee tarkastaa aina välillä, ettei kukaan hiipparoi yksinään minnekkään. Ylisestikin ei ole toivottavaa, että hevoset kekkaloivat ympäri metsiä seuraavana aamuna! Seuraavana aamuna noustaan seitsemän aikoihin ja kerätään kamppeet kasaan. Teltat ja peitot voi jättää paikan päälle, josta ne haetaan ja palautetaan omistajilleen, ettei tarvitse raahata ylimääräistä roinaa mukana. Kun aamupala on ahmittu nälkäisiin kitoihin ja hevoset hoidettu ja varustettu asiaankuuluvin varustein hypätään selkään ja lähdetään liikkeelle. Päivästä tulee pitkä, joten osallistujat on käskytetty ottamaan juotavaa ja halutessaan leipä tai pari mukaan. Petralla on toki ruokaa mukana, ettei kukaan kuukahda! Yleisestikin ottaen mukana ei tarvitse pitää kuin vesipulloa ja pientä naposteltavaa esim. laukussa tai satulalaukussa, kaikki muu löytyy Petran rinkasta. Aamulla hypitään heti alkuun muutama maastoeste, jotka on viety matkan varrelle. Tähän rataan kuuluu tukki, kaksi risuestettä, talo sekä kuiva hauta. Nämä mennään jokainen kerran tai pari ja matka jatkuu rennosti ravaillen ja laukkapätkin. Syömään pysähdytään klo 12, jolloin tarjolla on retkikeittimellä lämmitettyä keittoa, nuudeleita ja leipää. Tietenkin tarjolla on juotavana vettä ja limsaa. Hevosille annetaan heti alkuun heinät ja tarkistetaan kaikkien jalat, että kaikki on kondiksessa. Syömisen, hevosten tarkistuksen ja ruokalevon jälkeen hypätään taas selkään ja vaellellaan jälleen parisen tuntia kevyesti. Tässä vaiheessa käännytään jo kohti Vaahterapolkua, jonne saavutaan n. klo 16. Milalta täytyy vielä kysellä parin hevosen tunneista: mikäli näille ei saada korvaavaa ratsua tunneille, joudutaan sumplimaan/vaihtamaan hevosia. Vikaa, Tuikkua ja Nukia toivovat siis saisivat kytätä hieman, että miten asia etenee/joudutaanko hevosia vaihtelemaan! Osallistuminen alle kera hevostoive! Kyttää listasta, mitkä hevoset ovat jo menneet muille Osallistujat ratsuineen (tässä myös hevosvaihtoehdot ja vaellusjärjestys) Petra - Jimmy (hähäh minäpä en maksa ;P Ehkä) Julia - KiaraInna - UllaJonnaaw - RudiCatherine - TuikkuSatu - HuhuTessa - VikaHenna - MeridaRosanna - RessuJuuso - MaraVeera - NukLispe - HukkisYövahdit ja teltta"parit"klo 11-12: Jonnaaw ja Lispe klo 12-01: Satu, Henna ja Rosanna klo 01-03: Tessa, Veera ja Catherine klo 03-05: Petra ja Julia (Eljas tulee säikyttelemään neljän aikoihin!) klo 05-07: Juuso ja Inna (Vuoron aluksi hevosille heitetään heinät ja jokaiselle annetaan määrätty ruoka-annos. Ruoat löytyvät Petran teltasta) MaksuMaksu tapahtuu yllä olevan aikataulun/suunnitelman mukaisesti. Maksun tulisi tapahtua tekstimaksulla, mutta äärimmäisessä "hädässä" kuvakin hyväksytään! Tarinaan tulee sisällyttää sanat: Koivu, satula, hampaat, teltta, pilvi, kännykkä, ruoka. Sanoja saa taivuttaa!
|
|
|
Post by Jonna on Apr 14, 2014 20:08:16 GMT 2
Minä! Rudi mieluusti, mutta Meridakin käy. Hukkiskin kiinnostaisi, mutta en tiedä kannattaako mun lähteä sillä sooloilemaan metikköön...
|
|
|
Post by Petra on Apr 14, 2014 20:11:44 GMT 2
Rudille siis!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 14, 2014 20:15:48 GMT 2
Mukaan! Toiveina Huhu tai Ressu
|
|
|
Post by Lispe on Apr 14, 2014 20:17:53 GMT 2
Hukkiksen kanssa voisin tulla rämpimään, mutta jos hoitsua en saa niin Merida
|
|
|
Post by Petra on Apr 14, 2014 20:17:57 GMT 2
Satu Huhun selkään
|
|
|
Post by Petra on Apr 14, 2014 20:18:46 GMT 2
Lispe, hypi vaan tuon kamaluuden selkään ja koita pysyä hengissä ;D Eli Hukkikselle
|
|
|
Post by Petra on Apr 14, 2014 20:24:07 GMT 2
Laittelen osallistujille yövahtivuoroja sitä mukaan kun ilmoittaudutte, muistakaa katsoa!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 14, 2014 20:46:26 GMT 2
Mahtuuko vielä? Jos, niin Meridalla voisin tulla (:
|
|
|
Post by Petra on Apr 14, 2014 21:09:39 GMT 2
Hyvin mahtuu! Ja lisäilen sinut Meridalle
|
|
|
Post by Petra on Apr 14, 2014 21:45:56 GMT 2
Tosiaan ilmoittautua saa 17. päivään asti, mutta maksaa saa vaikka huomenna, varsinkin jos kaikki on "selvää" eli vahtivuoropari on päätetty jne!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 16, 2014 18:56:18 GMT 2
Tessuli mukaan toiveina Vika, Huhu jaaa...no joku maastovarmaja menevä, pienikokoinen hevonen/iso poni
|
|
|
Post by Petra on Apr 16, 2014 19:07:40 GMT 2
Tessa Vialle :>
|
|
|
Post by Petra on Apr 19, 2014 21:02:23 GMT 2
Otan vielä tämän ja huomisen päivän osallistujia, että saadaan ryhmä täyteen!
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 19, 2014 21:26:49 GMT 2
Mä voisin tulla! Toiveena Ressu tai Tuikku
|
|
|
Post by Petra on Apr 19, 2014 21:28:50 GMT 2
Rosanna Ressun selkään siis
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 19, 2014 22:12:25 GMT 2
Petran sana on laki(ainaki tinyssä D:) Eli oon mukana ja toive olis Nuk
|
|
|
Post by Petra on Apr 19, 2014 22:23:08 GMT 2
Tervetulloo ;D
|
|
|
Post by Catherine on Apr 19, 2014 22:28:18 GMT 2
Kai mun on sit pakko tulla Tuikulla ku niin käskit
|
|
|
Post by Petra on Apr 19, 2014 22:29:34 GMT 2
Oon ylpee sinusta ) Saa alkaa maksella!
|
|
|
Post by Jonna on Apr 20, 2014 14:09:20 GMT 2
Vaellus 17.18.4.
Kiristän viimeisen kerran Rudin satulavyötä, kunnes raahaudun lähimmän jakkaran luo. Rudi vaikuttaa kummastuneelle, "vieläkö tässä pitää töihin lähteä?". Nousen nopeasti selkään ja äherrän jalustimien kanssa. Täyteen pakattu reppu hankaloittaa tekemisiäni, mutta viimein olen valmis. Tarkkailen hetken muiden valmistautumista ja taputtelen Rudia. Vihdoin kaikki muutkin vaikuttavat olevan valmiita ja lähdemme matkaan! Paitsi... Kännykkäni unohtui kotiin! No, tuskin kukaan minulle tänä aikana soittaisi. Lähdemme menemään jonossa metsää kohden. Olemme Rudin kanssa jonon ensimmäisinä, jos yksityisiä ei lasketa. Tamma vaikuttaa virkeältä, vaikka karsinassaan oli tuntunut puolikuolleelle. Satulat natisevat pilvien täyttäessä taivaan. Olimme saaneet pyytää (rinkua) Petralta listassa olleista hevosista mieluista ja minä olin toivonut Rudia. Olin mennyt Rudilla vain kerran aikaisemmin, leikkitunnilla. Silloin siitä jäi hyvä vaikutelma, joten pakko kai minun oli kirjava itselleni napata kun oli mahdollisuus!
Olimme kävelleet jo jonkin aikaa. Kaikki hevoset alkoivat jo olla virkeämpänä menossa eteenpäin. Rudi oli ainakin tähän mennessä osoittautunut oikein hyväksi valinnaksi ja melkein parasta oli Rudin koko! Vilkaisen takana kulkevaa Tuikkua - kyllä sekin tuntui menevän ihan nätisti, mutta tamman koko ei ollut minulle mieluisin. "Voidaan ravata nyt!" joku jonon etupäässä huhuilee, en ole varma kuka. Varmaan Petra, mutta en jaa miettimään asiaa enempää. Minun ei tarvitse juurikaan käyttää pohjetta, kun edellä kulkeva Ulla siirtyy ravaamaan. Rudi vain pärskähtää ja siirtyy itsekin raviin. Kevennän Rudin raviin ja keskityn siihen, ettemme ravaa innoissamme Ullan peppuun. Rudi on ehkä hieman valppaana, mutta liikkuu innokkaasti eteenpäin. Olemme siirtyneet jo kävelemään ja matkaa on tehty yli puolet ajasta. Edessä on tulossa ylämäki ja saamme käskyn, että ne jotka tahtoo saa Petran johdolla laukata ylös. Totta kai tahdon! Suurin osa muistakin haluaa, mutta onneksi kaaosta ei synny. Rudi laukkaa kevyesti ja nousen itsekin jalustimille. Tamman laukka on ihanan keinuttavaa ja helposti mukaannuttavaa. Laukkapätkä loppuu ja loppumatkan menemmekin kävellen tai ravaillen.
Pääsemme vihdoin perille, mutta Rudi vaikuttaa vieläkin hyvin reippaalle. Laitamme hevoset tarhoihin ja alamme tehdä telttoja, joissa vietämme yön. Saimme tietää, että meillä on yövahtivuorot ja telttaparit. Saan parikseni Lispen, josta olen iloinen. Kokoonnumme nuotiolle ja alamme syödä täyteläistä iltapalaa. Vaikka nuotio lämmittää, hampaani ovat kalista viileydestä. Matkalla oli kerennyt nälkä. Nuotiolla on hyvä ilmapiiri kaikkien syödessä ruokaa. Tämän jälkeen valvotaan vielä hetki, kunnes on aika alkaa nukkumaan. Emme kerkeäisi Lispen kanssa juuri yhtään nukkua, joten päätän jäädä heti valveille. Pian alkaakin vahtivuoromme, joka kestää tunnin. On hieman pelottavaa olla ilman ketään vanhempaa 'vastuussa' hevosista. Tarkkailemme niitä, eikä kukaan vaikuta onneksi ollenkaan hermostuneelle. Käyn nopeasti hereillä olevan Rudin luona, joka nuuskii käsiäni hiljaa. Taputan sitä ja palaan Lispen kanssa varmistamaan nuotion. Kaikki menee hyvin, vaikka oriit koettaa pari kertaa tammoille hirnua. Menemme herättämään seuraavat vahdit, Sadun, Hennan ja Rosannan. Itse painun pehkuihin ja kieltämättä, väsytti jo. Herään äkkinäiseen äänen ja vilkuilen muita. "Haamu!" Petra ja Julia huutavat säikytelläkseen. Muutkin kuulivat sen ja jotkut lähtevät juoksemaan karkuun. Itse seuraan Lispeä, mutta haamu pakenee yhtä äkkiä kun tuli paikallekkin. Tilanne rauhoitetaan, osa hevosistakin säikkyi. Sen jälkeen jatkamme unia vielä hetken.
Aamulla herään siihen, kun hevosille annetaan heiniä. Venyttelen väsyneenä mutta energisenä. Vai voiko noiden sekoitus edes olla..? Kuienkin pukeudun lämpimästi ja huomaan Lispen jo menneen. Menen itsekin nuotiolle, jossa syön aamupalaa. Kaikki vaikuttavat pirteiltä ja kukaan ei näytä muistelevan yöllistä haamua. Syön viimeisen leivän ja huomaan jääneeni viimeisten joukkoon. Nopeasti pakkaan suurimman osan tavaroistani ja menen sitten Rudin luo. "Hei tyttö", sanon ja alan harjaamaan tammaa. Se vilkaisee minua ystävällisesti, jonka jälkeen syö vielä viimeiset heinän rippeet. Putsaan kaviotkin ja laitan loput varusteet. Olin saanut aikaa hieman kurottua ja kaikki oli suurinpiirtein yhtä aikaa valmiita. Nousemme selkään ja kotimatka saa luvan alkaa. Rudi tuntuu taas omalta pirteältä itseltään. Kuulen, että pian hyppäisimme parit maastoesteet. Niitä varten ravaamme, jotta hevoset vertyy. Ihanaa saada hypätä Rudilla! Otamme parit laukkapätkätkin, joiden jälkeen maastoesteet on edessämme. Koivut huojuvat ja Rudi katsoo niitä hieman yllättyneenä. Käännän sen kauemmaksi puusta ja jään kuuntelemaan Petraa. Saamme vielä parit tarkemmat ohjeet, jonka jälkeen lähdemme liikkeelle. Menen esteet kahden muun kanssa. Rudi menee esteelle vähän liiankin reippaasti ja itseni tarvitsee vain ohjata paino oikeaan suuntaan ja nousta jalustimille. Kuivalla haudalla Rudi tekee melkein äkkipysäyksen, mutta hyppää sitten muiden perässä. Olipa hauskaa hypätä maastoesteitä - tämä tuskin heti onnistuisi Eetun kanssa.
Kello lähenee puolta päivää ja pysähdymme syömään. Muiden antaessa Rudille heinät, tarkastan itse tamman jalat. Niissä ei ole mitään, mutta joku kokeneempi käyköön myös tarkastamassa ne. Menen syömään keittoa, nuudeleita ja limpparia, nam! Ruoan jälkeen otamme ruokalevon, hitaimpien hevosten syödessä vielä heiniä. Ratsaudumme uudestaan ja jatkamme matkaa. Ravaamme ja laukkailemme, Rudi on innokkaana maastoesteidenkin jälkeen. Vääjäämättä matka alkaa olla lopuillaan, mutta vielä yhden kerran laukkaamme. Ratsuponi laukkaa temmokkaasti ja on päästää ilopukituksen. Laukkapätkä loppuu ja viiimeiset kymmenmetriset (onkoseedessana?) kävelemme. Vaahterapolku häämöttääkin jo ja pian olemme pihassa. Laskeudumme ja kaikki hoitaa ratsunsa pois. Kiittelen vielä myöhemminkin Rudia runsain mitoin. Oli aivan mahtava reissu ja salaa toivon, että pääsisin joskus toistekin taman kirjavan selkään.
Kiitos ihanasta vaelluksesta:)!!
|
|
|
Post by Inna on Apr 20, 2014 22:56:15 GMT 2
Varmistin tuhannetta kertaa, että minulla oli varmasti kaikki tarvittava - “tarvittava” - mukana Ullan satulalaukussa. Kun tamma oli valmis ja minä myös, suuntasin kentälle, jossa kokoonnuimme ennen matkaan lähtöä. Aurinko paistoi vielä taivaalla, vaikka kello oli jo seitsemän. Tarkistettuani, että Ullan varusteet varmasti olivat hyvin, laskin estesatulan jalustimet alas ja kapusin selkään. Sain pidentää jalustimia pari reikää, jotta kestäisin pitkän matkan ratsastaa. Leiriytymispaikalle olisi kahden ja puolen tunnin ratsastusmatka. Petra oli jo aikaisemmin päivällä pakottanut - kiristänyt - minut, Julian ja Lispen rakentamaan paikan päälle pari tarhaa ja kokoamaan telttoja. Olimme vienneet samalla reissulla hieman muitakin tavaroita paikan päälle. “No, niin!” Petra huuteli Jimmyn selästä. “Lähdetäämpä sitten matkaan. Minä menen ensin, sitten Kiara, Ulla, Rudi, Tuikku, Huhu, Vika, Merida, Ressu, Mara, Nuk ja Hukkis! Jos teillä on ongelmia, niin pistäkää sanaa eteenpäin edellä ratsastavan kautta”, Petra neuvoi. Kaikki olivat valmiita, joten lähdimme Petran komentamassa järjestyksessä kohti maastoja. Vaihdoimme siinä kärkikolmikossa tiiviiseen tahtiin omia mielipiteitä kaikesta turhasta. Jonna taisi hieman naureskella meille takanani. Hämärtyessä Ulla alkoi olla huomattavasti varovaisempi ja tarkkailla enemmän ympäristöään. Onneksi edessä kävelevä Kiara oli rauhallinen. Sen ansiosta tamma ei ainakaan säikähtänyt olemattomia mörköjä koivuissa. Otimme hieman ravia ja myös laukkaa matkalla. Laukassa sain tehdä hieman enemmän pidätteitä. Pienen pätkän jälkeen Petra siirteli raviin ja pian me jo pysähdyimme tarkistamaan, että hieman hitaammatkin olivat yhä matkassa mukana. Näyttivät olevan. Jatkoimme matkaamme käynnissä. Puolen tunnin kuluttua saavuimme leirintäalueelle, jossa laskeuduimme alas hevosten selästä. Taputin Ullaa hienosta suorituksesta. Riisuimme hevosilta varusteet ja pistimme päähän riimut ennen kuin iskimme ne tilapäistarhoihin. Jimmy ja Hukkis loogisesti menivät oreille tarkoitettuun tarhaan ja muut sitten jaettiin summanmutikassa tarhoihinsa. Kun osa oli käynyt kiertämässä hienot tarhamme ympäri, että se oli yhä ehjä jokaisesta kohdasta, aloimme sytyttämään nuotiota. Olin ensimmäisenä sytyttämässä loistavilla erojorman taidoillani, mutta epäonnistuttuani miljoonatta kertaa, Satu sytytti nuotion ensi yrityksellä. Varmistettuamme, että nuotio pysyisi hengissä, aloitimme teltta- ja vahtivuorojaon. “Ensimmäinen vahtivuoro olisi kello 11-12”, Petra sanoi katsoessaan selvästi muistilappuaan. “Me voimme ottaa sen!” Lispe ilmoitti ja osoitti vieressään seisoskelevaa Jonnaa. “Selvä.. Sitten olisi kello 12-01?” Satu, Henna ja Rosanna ottivat kyseisen vuoron ja vuoron heidän jälkeensä nappasi Tessa, Veera ja Catherine. “Eli minä, Julia ja Inna olemme vuorossa 03-05”, Petra sanoi. “Ja Juuso yksin 05-07.” “Minä voin uhrautua olemaan Juuson kanssa, kun kerran kukaan muu ei uskalla”, sanoin. “Kiitoksia tästä uhrautumisesta”, Juuso nauroi. Petra korjaili lappuihinsa minut Juuson kanssa viimeiseen vahtivuoroon. Kun kaikille oli selvä mihin aikaan pitäisi olla ns. vahdissa, kävimme vaihtamassa vaatteet. Koska jaoimme teltan Juuson kanssa, mies antoi minun ystävällisesti ensin vaihtaa vaatteeni. Vaihdoin ratsastusvaatteeni pinkkeihin villahousuihin, mustaan karvahuppariin ja vaaleisiin Uggeihin. Vaikka pakkaset ja talvi oli jo takana, ulkona oli keväisen viileä, enkä halunnut sentään kipeäksi tulla! Vaihdettua vaatteeni, päästin Juuson tekemään samoin - olisin kyllä mieluusti ollut katsomassa, eiku? Istahdimme vielä ennen nukkumaan menoa - tai ken nukkui ja ken ei - nuotion ääreen juttelemaan. Petra jakeli paleleville osapuolille vilttejä. Istahdin aivan nuotion viereen peffatabletille viltti harteillani ja mutustelin mukanani tuomia pähkinöitä. Kerroimme toisillimme paskaakin paskempia kauhutarinoita, jotka saivat meidät lähinnä nauramaan kauhun tunteiden sijaan. Huomasin Julian ja Petran vaihtavan salamyhkäiset katseet keskenään. Mitähän nuokin mahtoivat oikein suunnitella? Yhdentoista aikaan ensimmäinen vahtivuoro lähti tarkistamaan hevoset. Osa oli jopa mennyt jo nukkumaan. Kellon iskiessä kuitenkin kaksitoista päätimme kaikki tunkeutua petiin - eli ohuille retkipatjoille… syyttäisin Petraa, jos selkäni olisi paskana herättyäni. Pujahdin Juuson perässä telttaan. “Älä sitten kuorsaa”, sanoin miehelle, joka juuri kaivautui omaan makuupussiinsa. “Minä en kuorsaa”, Juuso vastasi minulle. Hän retkotti selällään kädet niskan alla ja sulki silmänsä. Minä sain kaivaa vaikka kuinka kauan sopivaa asentoa ja pyörin ja hyörin. “Inna. Nuku”, Juuso jo komensi. “No, ei tällä patjalla voi nukkua. Taidan olla juuri jonkun kävyn päällä”, mutisin. Lopulta minäkin nukahdin. Vain herätäkseni johonkin rapinaan. Ponnahdin ylös. “Juuso”, sihahdin, mutta mies oli aivan sikeässä unessa. “Juuso!” sihahdin lujempaa ja heitin miestä tyynyllä. “Mitä hittoa?” Juuso kysyi ja heitti minua tyynylläni. “Kuulin rapinaa!” Juuso huokaisi. “Kai se on joku oksa.” “Niin varmaan…” Palasin takaisin makuulle, mutta enää en pystynyt nukkumaan. Voisin mennä vaikka vahtivuorossa olijoiden kanssa istuskelemaan nuotion ääreen. Olin jo sulkemassa silmiäni, kun kuulin selvästi vetoketjun aukeamista. En vain uskaltanut liikkua ollenkaan. Tunsin viileän tuulahduksen kasvoillani ja olin jo katsomassa kuka siellä oli, kun joku karjaisi: “PÖÖÖÖÖÖ!” Havahduin istualleen ja kiljuin kovaan ääneen, kunnes tajusin, kuka oli mustan hupun alla. Eljas! TUO MOKOMA IDIOOTTI! “Helvetti sentään, Eljas!” kiljuin ja heitin miestä tyynyllä. “Älä säikyttele!” Juuso vain nauroi ja osoitteli minua. Eljaskin oli revetä naurusta. “Hei! Ei ollut hauskaa!” “Ilmeesi oli hauska”, Juuso sai sanottua naurunsa lomasta. “Ääh, turvat tukkoon”, mutisin vihaisesti. Työnnyi ulos Eljaksen ohi ja huomasin kaikkien muiden jo kikattelevan. “Inna kiljuit todella söpösti”, Petra nauroi. “Se oli Juuso”, väitin. Pian selvisi, että Julia ja Petra olivat sopineet Eljaksen kanssa, että tämä tulisi pelottelemaan meitä. No, ainakin mies oli siinä onnistunut. Joidenkin - minun - mielestä varmaan turhankin hyvin. Hetken kuluttua kaikki painuivat takaisin nukkumaan. Meillä oli Juuson kanssa vielä vajaa tunti aikaa nukkua. Tasan kello viisi Julia ja Petra herättivät meidät. Ensimmäisenä jaoimme hevosille hieman kauroja ja heinää, jotta ne saisi ruokaa. Ullalle maistui todella hyvin hieman kauraa. Tarkistettuamme aidat suuntasimme istahtamaan hiilloksilla olevan nuotion ääreen. Tuppasin sinne pari risua, kun istahdin nuotion viereen, yötaivaalla oli pilvi. Juuso istahti pian viereeni ja näpräsi sekunnin ajan puhelintaan. Juttelimme kaikkea turhaa paskaa sen koko kaksi tuntia, hevoset olivat koko ajan kiltisti - mitä nyt Hukkis yritti Jimmyn selkään, eiku ei? Seitsemän aikaan Petra kömpi teltastaan Julia perässä virnuillen. Jaahas… Petra kävi herättämässä teltassa nukkujat ja pian kaikki olivat hereillä. Vaihdettuamme vaatteet ja pistettyämme leiri kasaan, nappasimme hevoset tarhoistaan ja sidoimme puuhun, jotta voisimme ne nopsaan varustaa jälleen kuntoon. Ulla tuntui olevan virkeä pihalla vietetyn yön jäljiltä. Hienoa! Heivasin tamman selkään satulan ja varustin neitokaisen muuten valmiiksi. Kun olin jälleen varmistanut satulalaukkuni, kampesin itseni ratsaille. Petra oli uhkaillut jostain maastoesteistä ja odotin sitä kauhulla. Emme olleet Ullan kanssa ollenkaan vielä käyneet maastoesteillä. Saisi nähdä löytäisinkö tieni alas useamminkin kuin kymmenen kertaa. Maastoesteet eivät sijaitseneet kauhean kaukana leiripaikasta, joten olimme pian siellä. Petra käski pitämään kunnon välimätkät esteille mentäessä, jos joku nyt sattuisi tippumaan. Ensimmäisenä oli tukki ja Ulla katseli estettä jo nyt hieman varuillaan ja tepasteli paikallaan, kun yritimme seisoa jonossa. Petra hyppäsi ensin ja sen jälkeen Julia. Nostin laukan Ullalla, kun Kiara laskeutui esteen jälkeen maahan. Lähestyin estettä ja Ulla loikkasi hirmuisella loikalla esteen yli. Esteen jälkeen taputin tammaa kaulalle ja siirtelin Ullan käynnin kautta pysähdyksiin. Muutkin hyppäsivät esteen ja halukkaat hyppäsivät vielä toisen kerran. Tukin jälkeen oli vielä muutama este, joista ihme kyllä selviydyimme Ullan kanssa hengissä ja ilman tippumisuhreja. Kerran meinasin kyllä lentää selästä alas, mutta tartuin tiukasti Ullan hopeisesta harjasta. Hyppelyiden jälkeen jatkoimme matkaa. Jatkoimme reissua ja otimme hieman ravipätkiä. Ulla ravasi reippaasti, paljon reippaammin kuin eilen ja tällä kertaa ei vältytty edes puskissa piileviltä möröiltä. Onneksi sain tamman pysymään jonossa aivan Kiaran perseessä kiinni - ei tainnut tätipuoli oikein tykätä. Laukkapätkissä lähinnä pidättelin koko ajan ja yritin pitää sopivaa välimatkaa Kiaraan. Suurinpiirtein kahdentoista aikaan pysähdyimme hetkeksi syömään ja tarkistimme, että kaikilla hevosilla oli jalat kunnossa ja kengät vielä tallessa. Siitä matkamme sitten jatkui kohti Vaahterapolkua. Lallattelimme kaikenlaisia lauluja läpi aina, kun kävelimme. Kello oli vähän ylitse neljän, kun saavuimme takaisin Vaahterapolkuun. Jokainen suuntasi hoitamaan hevosensa. Riisuttuani Ullan varusteistaan, kävin viemässä sen Villan luokse tarhaan ja taputtelin neitiä vielä kaulalle hyvästä suorituksesta.
|
|
|
Post by Lispe on Apr 21, 2014 12:50:00 GMT 2
Petra varoitteli minua hengissä pysymisestä. Aluksi en ottanut Petran sanoja kuuleviin korviinikaan, mutta kun kentällä ori steppaili siihen malliin, alkoi minullakin mielikuvitus lentää. Kiristäessäni satulavyötä Hukkiksen keltaiset hampaat painautuivat käsivarteeni. Kiljaisin ja hyppäsin varmaan metrin (aivan varmasti!) ylöspäin. ''Ai per*ele!'', karjaisin ja löin oria nyrkillä päähän. Tietysti Petra näki tämän. ''On sulla kovat otteet, mutta vähän varovaisemmin voit jatkossa käyttää niitä'', Petra nauroi. Nousin selkään ja säädin jalustimet pidemmiksi. Syvässä koulusatulassa oli mukava istua, koska liikkeet tuntuivat pieniltä. Lähdimme liikkeelle. Pilvet liitelivät yllämme, kun Petra laittoi sanan liikkeelle, että kohta ravataan. Halukkaat saivat laukata ison mäen ylös, ja melkein koko konkkaronkka niin halusi tehdä. Juttelimme Veeran kanssa melkein koko matkan hevosista ja upeista maisemista.
Minulle ja tutulla leiripaikalla hoidimme aivan ensiksi hevoset. Tarkistin Hukkiksen jalat. Oikea etujalka oli vähän lämmin, joten sain Petralta käskyn laittaa siihen kylmägeeliä. Kun hevoset olivat tarkastettu ja ne olivat saaneet vettä, alkoi meidän majapaikkojen kokoaminen. Heitin selästäni rinkan ja siinä kiinni olleen teltan pois. Petra huuteli yövahti vuoroja ja teltta pareja. Jonnan kanssa rupesimme kokoamaan tuomaani telttaa. Suurin osa kerkesi jo syödä loppuun, kun me pääsimme aloittamaan. En enää ikinä kokoa telttaa! Pitkän vaelluksen jälkeen ruoka maistuikin niin hyvin, että ahmin kolme makkaraa suihini. Päätimme Jonnan kanssa ensimmäisinä vahtijoina jäädä jo ulos. Kiertelimme tarhojen luona ja vahdimme tulta. Hukkis ja Jimmy olivat yllättävän nätisti. Juttelimme Jonnan kanssa mukavia nuotion ääressä, kunnes menimme herättämään seuraavat vahdit. Teltassa selailin vielä hekten kännykkäni, enne kuin rupesin nukkumaan.
En nukkunut koko yönä oikein kunnolla, joten säpsähdin pienestäkin äänestä liikkeelle. Tällä kertaa äänessä olivat Petra ja Julia, jotka nauroivat hillittömästi ulkona. ''Shh, ettei muut herää!'', Petra hyssytteli, mutta pian nauroi vain kovemmin. Julia huutaa ''Haamu!'', joten ryntään ulos. Eikö täällä saa rauhassa nukkua? Huomasin Eljaksen, joka puki mustaa hupparia ylleen. ''Ole sitten hiljaa!'', Petra käski. Ensimmäisenä Eljas käveli oranssin teltan päälle. Hoikka mies lenti kuperkeikalla teltan ylös, ja vastakos Tessa, Veera ja Catherine ryntäsivät ulos kiljuen. Seuraavaksi Eljas nappasi maasta koivun oksan ja rapisteli sillä Sadun, Hennan ja Rosannan telttaa. Viimeiseksi, muttei todellakaan vähäisimmäksi jäi Innan ja Juuson teltta. Kaikki pidättelivät nauruaan, kun Eljas rapisteli oksalla teltan seinää. Odotimme hetken, kunnes Eljas hyökkäsi heidän telttaan ja karjaisi mahdollisimman kovalla äänellä ''PÖÖÖÖÖÖÖ!''. Kuulin selvästi, kuinka Inna kiljui, vaikka nainen muuta väittikin. Inna kömpi ulos ja kikattelimme hulluna. ''Kiljuit söpösti'', Petra nauroi. Kaikki hiippailivat naurellen takaisin nukkumaan, Petran ja Julian rauhoitellessa hevosia.
Aamulla heräsin Innan kompuroinnin ääneen. Minua ei enää paljoa väsyttänyt, joten kiskaisin takin päälleni ja menin ulos. Samalla Julia ja Petra tulivat ulos, ruoat mukanaan. Ahmimme ruoat suihimme. Jätimme teltat sun muut vielä sinne, mutta oman rinkkani ja naposteltavat otin mukaan. Varustaessamme hevosia, tarkistin hukkiksen jalan. Mielestäni se ei ollut enää lämmin, mutta kysyin Petraa vielä varmistamaan. Petra oli samaa mieltä, joten iloisin mielin jatkoimme matkaa. Matkalla oli muutama maastoeste. Hukkis steppaili paikallaan, kun odotimme muiden loikkivan yli. Nukin jälkeen ampaisimme matkaan, minä pidätellen kaikilla voimillani. Yli päästiin ja alas tultiin. Heilahdin kaulalle, mutta Hukkis nosti päänsä ja kolautin naamani paksuun kaulaan. Seuraavat esteet onnistuivat jo paremmin. Ravissa ja laukassa Nuk ei onneksi häiriintynyt, vaikka Hukkiksen pää oli suurinpiirtein ruunan persuksen päällä. Veera vain nauroi, kuinka Hukkis hengitti tytön niskaan.
Pysähdyimme laavulle syömään. Tarkistin taas orin jalan. Ei merkkiäkään turvotuksesta, hienoa! Join pullollisen vettä ja vielä lisäksi varastin Petralta limsaa. Nuudelit maistuivat oikein hyvin! Popsimme Veeran ja Jonnan kanssa tuomiani Tuc-keksejä. Jatkoimme ruokalevon jälkeen matkaa. Sään lämpiämisen myötä Hukkis rauhoittui. Kiersimme lammen ympäri kääntyen samalla kohti kotia. Ravailessamme pellon reunaa, toisella puolella peltoa juoksi rusakko. Siitäkös Kiara ja Vika säikähtivät ja syntyi pieni kaaos. Ratsastajat saivat rauhoitettua hevoset, joten matka jatkui ilman tapaturmia.
Tallilla lupauduin Petralle lähtemään hakemaan leiripaikalle jääneitä tavaroita. Täysin uupuneena nousimme Innan kärryyn ja ajoimme leiripaikalle.
Kiitoksia vaelluksesta! (:
|
|
|
Post by Petra on Apr 21, 2014 12:50:20 GMT 2
Jonnaaw sekä Inna, kiitos molemmille pitkistä ja hyvistä maksuista!
|
|
|
Post by Petra on Apr 21, 2014 12:50:59 GMT 2
No Lispe! Just kun minä ehdin kiitellä Jonnawin ja Innan, niin sinäkin maksat, jes! Tosiaan kiitos sinultakin maksusta, alan heti lukea!
|
|
|
Post by Inna on Apr 21, 2014 12:56:45 GMT 2
Lähdimme hieman yli seitsemän liikenteeseen. Petra johti suurta laumaamme, kun Hukkis piti perää Lispen kanssa. Itse sijoituin Maran kanssa kolmanneksi viimeiseksi, Nuk oli perässämme Veeran kanssa. Matkalla leiripaikalle, otimme hieman ravia ja laukkaa. Mara tuntui olevan rento, mutta sain hieman hoputella tammaa liikkeelle. Matkalla pistin silmälle, että kevät teki tulojaan, ainakin koivut kertoivat niin. Pääsimme viimein leirintäpaikalle, jossa oli jo muutama teltta paikallaan. Ilmeisesti Inna, Petra ja Julia olivat käyneet aikaisemmin pistämässä pari tarhaa hepoille telttojen viereen. Laskeuduimme satulasta ja riisuttuamme kaikki hevoset, heitimme ne tarhoihin. Tarhat tarkistettuamme päätimme sytyttää nuotion. Inna oli siellä ensimmäisenä kokeilemassa ja naureskelin hiljaa naisen epäonnistuneille suorituksille. Innan heitettyä tulitikut syrjään, Satuotti ohjat käsiinsä ja sytytti nuotion heti ensimmäisellä yrityksellä. Nuotion paukkuessa, Petra aloitti teltta- ja vahtivuorojaon. Ensimmäiseen vuoroon suostuivat Lispe ja Jonna, toiseen Satu, Henna ja Rosanna, kolmannen Tessa, Veera ja Catherine. Heidän jälkeensä olisivat Petra, Julia ja Inna ja minä olisin yksin viimeisessä vuorossa. “Minä voin uhrautua olemaan Juuson kanssa, kun kerran kukaan muu ei uskalla”, Inna huikkasi Petralle ja naurahdin. “Kiitoksia tästä uhrautumisesta”, nauroin naiselle. Pian me vaihdoimme vaatteemme hieman rennompiin. Herrasmies elkein annoin Innan käydä vaihtamassa teltassamme vaatteensa ensin - minua ei tosin olisi haitannut, vaikka olisimme vaihtaneet ne samaan aikaan. Innan pujahdettua ulos teltasta, kävin vaihtamassa jalkaani tummanharmaat kollarit ja siniraidallisen hupparin. Istahdimme vielä nuotion ääreen ja kaikki pääsivät kertomaan jotain paskoja kummitustarinoita toisilleen. Kun kello oli kaksitoista, kaikki päättivät painua nukkumaan. Retkahdin omalle retkipatjalleni selälleni makuulle ja ristin käteni niskan taakse. “Älä sitten kuorsaa”, Inna sanoi minulle. “Minä en kuorsaa”, vastasin naiselle ja suljin silmäni. Kuulin kuinka Inna jatkuvasti vaihtoi asentoa ja se häiritsi minun nukahtamistani. “Inna. Nuku”, komensin viimein naista, joka tuhahti. “No, ei tällä patjalla voi nukkua. Taidan olla juuri jonkun kävyn päällä”, hän mutisi takaisin. Pian minä jo nukahdin vain herätäkseni siihen, että jokin lensi naamalleni. “Mitä hittoa?” kysyin ja heitin Innaa tämän heittämällä tyynyllä. “Kuulin rapinaa!” nainen sanoi ja hän näytti säikähtäneeltä. Huokaisin. Tämänkö takia minut herätettiin? “Kai se on joku oksa”, mutisin ja suljin uudelleen silmäni. Raotin hieman silmiäni, kun kuulin telttamme vetoketjun avautuvan. Tunnistin heti Eljaksen, joka hivuttautui sisään telttaan. Inna näytti olevan kauhusta kankeana, joka sai minut huvittumaan. “PÖÖÖÖÖ!” Eljas karjaisi ja Inna samassa nousi säikähtäneenä istumaan ja kiljui kuin syötävä. Se oli niin huvittavan näköistä, että repesin nauramaan. “Helvetti sentään, Eljas!” Inna kiljui miehelle ja heitti tätä tyynyllään. “Älä säikyttele!” Minä nauroin yhä ja sormeni osoitti huvittuneena Innaa. Eljaskin nauroi sydämensä kyllyydestä. “Hei! Ei ollut hauskaa!” Inna valitti, mutta minusta se oli kyllä oli. “Ilmeesi oli hauska”, sain viimein sanottua nauruni lomasta. “Ääh, turvat tukkoot”, Inna mutisi vihaisesti ja tunkeutui Eljaksen ohitse pihalle teltasta. “Hienoa työtä, mies”, nauroin ja löin ylävitoset Eljaksen kanssa ennen kuin pujahdimme ulos teltasta. Eljas oli sopinut Julian ja Petran kanssa kyseisestä tapahtumasta. Hetken asiaa naureskeltuamme painuimme takaisin nukkumaan. Tosin minä ja Inna vain herätäksemme pian uudestaan. Jaoimme Innan kanssa aluksi hevosille ruokaa ja tarkistimme aidat. Inna istui jo nuotion ääressä, kun istahdin hänen viereensä. Lähetin Eljakselle nopsaan jonkunmoisen viestin kännykällä, ja keskityin sitten jauhamaan paskaa Innan kanssa. Juttumme kulki hyvin eteenpäin ja ainakin minulla oli ihan hauskat kaksi tuntia. Seitsemän aikaan kaikki herätettiin ja kävimme pesemässä hampaat, pistimme leirin pystyyn vaihdettuamme vaatteet. Hoidimme hevoset jälleen kuntoon. Mara tuntui olevan vielä hieman unessa, kun kiristin satulavyön ja nousin selkään. Taputin tammaa kaulalle. Matkalla me hyppäsimme parit maastoesteet, joista Mara suoriutui hyvin. Taivas oli pilvetön. Matkalla me otimme hieman ravia ja annoin Maran tällä kertaa hieman rauhallisemmin ravata, kuitenkin niin ettei perässä ravaava pikku-Nuk jyräisi meitä. Laukkapätkissä annoin Maran innostua oikein kunnolla ja tamma nautinnostaan innoissaan epätavalliseen tyyliinsä päätti päästää ilmoille ilopukin. Kahdentoista aikaan pysähdyimme syömään ja samalla tarkistimme kaikkien hevosten jalat. Mara oli näköjään tiputtanut matkalla kenkänsä. Toivottavasti selviäisimme sentään tallille. Noustuamme takaisin selkään, matkamme jatkui kohti Vaahterapolkua. Otimme hieman ravia ja laukkaa ja osa ainakin lauleskeli lauluja läpi kovaa tahtia. Minä lähinnä naureskelin. Noista ei ainakaan Idolsiin menijöiksi olisi. Neljän jälkeen saavuimme tallille, jossa laskeuduimme alas hevosten selistä ja kävimme pistämässä hevoset kuntoon. Jätin Maran lepäämään talliin reissun jäljiltä.
|
|
|
Post by Petra on Apr 21, 2014 13:00:03 GMT 2
No tehän olette aktiivisia maksajia Innalle kiitos myös toisesta maksusta!
|
|
|
Post by Petra on Apr 26, 2014 21:41:17 GMT 2
Heittelen tätä ylöspäin jos joku hoksaisi maksella viikonloppuni iloksi
|
|
|
Post by Julia on Apr 27, 2014 14:03:14 GMT 2
Kiara kiehnäsi Jimmyssä kuin viimeistä päivää, kun tarkistin vyön ja jalustimet sopiviksi. Jimmy näytti kovin ahdistuneelta ja kamelin lailla veti päänsä poies Kiaran hamuavan turvan lähettyviltä. " Se ei tykkää susta, usko jo ", nauroin hölmistyneelle tammalleni ja pompin selkään, ensimmäisenä! Muut vielä kuumeisesti tarkistivat laukkujaan ja yrittivät saada läskien tuntiponiensa vöitä kiinni. Kunhan ruokaa oli mukana, kaikki oli hyvin! Kun viimeisetkin villahousut iskivät takapuolensa satulaan, järjestyimme Petra määräämään jonoon, jossa Kiara heti toisena sai tiirailla uuden ihastuksensa luisevaa takapuolta. Jimmy vain kiihdytti vauhtiaan hätäpäissään, jos luus(k)ani erehtyi tulemaan liian lähelle sen takapuolta. Kävelymatka tuntui sujuvan rauhallisissa merkeissä, vaikka tosin Hukkis oli rikkoa tunnelman typerehtämisellään. Onneksi Lispen karjumisesta oli hyötyä, ja raviin päästessään orii tuntui unohtavan pelleilynsä ja kiihdytteli vain vauhtiaan. Muuten ilmoilla leijui kevyt puheensorina, välillä Innan valituksen tai muiden kikatuksen takia.
Pilvien poiketessa auringonvalon tielle alkoivat muutkin hevoset olla tavallista herkempiä, mutta onneksi oltiin kohta jo leiriytymispaikalla. Ajan tappamiseksi ravasimme pienen pätkän pienellä metsäpolulla, jolta olin ennenkin poikennut pellolle riehumaan tai leveämmälle hiekkatielle laukkaamaan. Kiara tuntui vaan laahustavan ravissa väsyneesti, eikä jaksanut välittää Ullan säpsähtelystä, jota Inna yritti kokoajan saada rauhoittumaan ääniavuilla. " Vihdoin! " huokaisin kun olimme saavuttaneet leiriytymispaikan, ja laskeuduin alas väsyneen oloisen tamman selästä. Kiara hamusi kuumeisesti kuivaa ruohikkoa, josta tuskin sai mitään irti. Talutin tamman muiden neitien sekaan teltan viereiseen tarhaan, kunhan olin ensin saanut siltä varusteet pois ja riimun tilalle. Kiaran jalat olivat yhtä kuivat kuin lähtiessäkin, kun tamma ei oikein ahkerasti liikkunutkaan, joten niitä ei tarvinnut hoitaa.
" Inna.. anna olla ", Satu sanoi ja nappasi sytytysvehkeet Innalta, joka oli yrittänyt näyttää mahtavia taitojaan. Valitettavasti ne osoittautuivat mitättömiksi, eikä porukka jaksanut odottaa enää hetkeäkään, että pääsisi paistamaan makkaraa väsyttävän matkan jälkeen. Satu iski puut tulille kuin salamaniskusta, Innan pyöritellessä silmiään. " No nyt oli vaan huono tuuri.. ", blondi sanoi ja poistui paikalta pystyttämään telttaansa. Nauroin hiljaisesti toiselle, kun muut jo kaivelivat itselleen ruokaa Petran rinkasta. " Hei, vanhemmat ensin! " huusin ja hyökkäsin itsekin ruokien kimppuun. Ilta alkoi hämärtyä ja ensimmäiset vahdit jäivät tulen ääreen lamppujensa kanssa. Yritin päästä selaamaan viimeisimpiä instaan lisättyjä kuvia kännykällä, mutta turhaan. Keskellä ei-mitään tuskin oli kenttää, joten nakkasin puhelimen samantien tyynyjen sekaan. Petra luki vielä kirjaansa hämärässä valossa ja huokaisin tylsistyneesti. " No, mikä on? " Petra kysyi, katsettaan nostamatta kirjasta. " Ei väsytä ", sanoin ja hukutin kasvoni pehmeään tyynyyn. Petra tuskin sanoi sanaakaan, vaan oli niin keskittynyt kirjaansa ettei edes huomannut olemassaoloani. Huomionkipeänä läppäsin kirjan kiinni, jolloin vihdoin brunette kääntyi katsomaan. " Mitä?! " huokaisten hän kysyi ja minä änkäsin lähemmäksi toisen syliin. " Ei mitään ", hymyilin tyytyväisenä ja uskalsin vihdoin sulkea silmäni.
" HERÄTYYYS! " Tessa huusi kuiskaten ja taskulampulla valoa meitä kohti. Petra hyppäsi samantien ylös, vaikka yritin roikkua toisessa kiinni vaikka väkisin. " En jaksaaaaaa.. " mutisin ja käperryin takaisin omalle puolelleni patjaa. Petrapa tiesi aivan varmasti miten saada minut ylös, joten hän käytti tilaisuuden hyväkseen. Kohta kiemurtelin viltin sisässä kuin käärme, kun Petra aikoi kutittaa minut ilmeisesti hengiltä. " JOOJOO lopeta nyt, oon jo hereillä ", haukoin henkeä ja pyyhin unisesti silmiäni. Sain vielä kaupanpäälle poskipusun, jonka jälkeen olin jo paremmalla tuulella. Pääsimme vihdoin teltastamme ulos, hyiseen ulkoilmaan. Vetäisin vilttiä tiukemmin ympärilleni, samalla kun lähdimme tarkistamaan tarhoja. Kiara näkyi mussuttelevan toistenkin heinäkasoista korsia kitaansa. Rudi vilautteli hampaitaan Klaralle mutta tumma risteytys ei tuntunut edes huomaavan pikkuponin äkäistä käytöstä. " Tyhmä.. ", huokailin ja suuntasimme sitten oritarhalle. Hukkis kiusasi kimoutuvaa ruipeloa minkä kerkesi, ryntäili heinäkasalta toiselle, ettei Jimmy varmasti saanut syödäkseen sitten ollenkaan.. Pässi. Sieltähän se Kiara aivottoman olemuksensa on perinyt…. Istahdimme nuotion ääreen odottamaan Eljasta, jonka piti saapua.. kohta. Jätkästä ei kuitenkaan kuulunut mitään, joten anti olla sitten. Aika alkoi käydä tylsäksi ja väsymys painaa päälle. " Älä nuku! " Petra sanoi ja kohautti olkaansa, jonka varaan olin pääni laskenut. " Ihan vähän aikaa vaan.. "
Ilmeisesti vähän aikaa oli venynyt ja herätykseni oli karmea. Eljas oli suoraan edessäni, huppu päässä. Kiljahdukseni sai varmasti kaikki muutkin heräämään. " Idiootti!! Ei sun meitä pitänyt säikytellä ", kiljuin ja hyvä etten lyönyt häntä suoraan lättyyn. Nyt olin aivan varmasti hereillä, enkä enää nukahtaisi.. Petran ja Eljaksen nauraessa korjasin vilttini tiukemmin ympärilleni. " Inna ansaitsee kunnon paskahalvauksen ", Petra kikatti ja Eljas nyökkäsi. Hän kävi astelemassa muiden telttojen ympärillä, ennenkuin hyökkäsi suoraan Juuson ja Innan luo, varoituksetta. Pojat nauroivat blondin ilmeelle, kun Inna yritti pysyä totisena ja mukamas vihaisena. Onneksi viimeinen tunti kului nopeasti ja herätimme Juuson ja Innan heti, kun kello löi viisi. No, oikeasti vähän luistimme aikataulusta ja he saivat 10 minuuttia yliaikaa valvottavaksi. Harmi vaan ettei meitä väsyttänyt, mutta kyllähän me tekemistä keksittiin..!
Valoisuus alkoi jo käydä silmiin, joten ilmeisesti oli aika herätä. Heti puettuani Petra veti minut mukanaan ulos, ja lähti herättämään muita. Laiskana istahdin vain syömään Innan ja Juuson seuraksi. Valitin heille, että joka paikkaa kolottaa, josta Inna veti aivan omia johtopäätöksiä yön kulusta.. Kiara söi vielä viimeisiä heiniään, kun unisena aloin nakella sille varusteita päälle. Muut olivat jo melkein valmiita, joten pistin vauhdilla suitset tammalle päähän sekä suojat valkoisten merkkien koristamiin jalkoihin. Irroitin sitten neidin koivusta ja nappasin reppuni selkään, ennen kuin hyppäsin satulaan. Järjestys oli taasen sama, maastoesteille asti. Kiara ei ollut kovin innokas matkalainen, kun ravikin tuntui hyytyvän ylämäessä. Mutta heti esteet nähdessään puhtia kyllä löytyi vaikka ylittää jokainen tukki takaperin! Kiara hallitsi hyppytyylinsä yllättävän hyvin vaikka innostunut olikin, eikä kertaakaan tarvinnut kestää tamman tasajaloin hätiköityjä hyppyjä. Ullakin tuli innostuksissaan perässä, ja saattoi välillä olla ihan Kiaran pepussa kiinni, muttei tamma pistänyt pahakseen. Sen sijaan potkin ratsuuni vauhtia, ettei koko toimiva possujuna tyssäisi Kiaran laahustavaan vauhtiin.
" Koitahan käynnistellä sitä moottoriasi, Kiara.. " Inna huokaili takanani, kun ravipätkällä meinasin jättää koko poppoon Jimmystä jälkeen. Käyntipätkällä oli pakko napata matkalta pehmeä pajunoksa, jolla mätkin tarvittaessa Kiaraan vauhtia. Ja hyvin toimi! Laukassa Kiara otti Jimmyn kiinni helposti, että nyt vuorostaan Ulla sai pistää vauhtia töppösiinsä. Ruoan jälkeen jatkoimme rauhallisemmassa tahdissa, enimmäkseen kävellen ja rauhallisesti ravata, jolloin Kiara oli jo läkähtyä. Tämä reissu taisi olla ihan liian pitkä pikku-Klaralle.. Vihdoin Vaahterapolku alkoi siintää näkökentässä, ja annoin ratsulleni piitkän ohjan sekä paljon taputuksia ja haleja. Oli se kyllä maailman paras puskapolle ja niin.. vauhdikas.. maastomopo.
KIIIIITOS ihanasta vaelluksesta, millon uusiksi? =)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 29, 2014 15:37:01 GMT 2
Klikatkaa kuva isommaksi Panostus 6/5, toivottavasti kelepaa 8 ) Kiitos vaelluksesta!
|
|