|
Post by Mila on Mar 31, 2014 12:23:43 GMT 2
Helenan vetämä maastoretki, matkaan lähdetään klo 14!
Hevosvaihtoehdot:
Zanza, Tuikku, Nuk, Ninni, Eetu
Osallistujat Helena - Susi Sandi - Eetu Lispe - Ninni € Maisa - Zanza Satu - Tuikku Veera - Nuk €
Kirjoittakaa vapaamuotoinen tarina reissusta!
|
|
|
Post by Lispe on May 4, 2014 0:41:12 GMT 2
Pikkuruinen Ninni tepasteli hypätessäni tamman selkään. Sain vetää ohjista ihan reippaasti, ettemme lähteneet kuin kanuunan kuulat. Pidensin jalustimia pari reikää ja kiristin vielä vyön. Ninni pyöri ja mutkelti allani, kun Helena kertoi vähän infoa. - Käymme kiertämässä lammen ja tulemme sitten takaisin. Järjestys on: minä, Sandi ja Eetu, Lispe ja Ninni, Maisa ja Zanza, Satu ja Tuikku ja viimeisinä Veera ja Nuk. Lähdimme löntystellen matkaan. Tai oikeastaan muut lähtivät, mutta minä ja Ninni oltaisiin voitu lähteä suoraan laukkaan. Minulla oli täysi työ pidätellä tammaa käynnissä. Raviin siiryessämme Ninni oli valmis ohittamaan tai jyräämään Eetun. Sain juuri ja juuri pidettyä Ninnin hallinnassa. - Kohta laukataan! Helena huusi edestä. Susi ja Helena lähtivät laukkaan kuin myös Sandi ja Eetu. Pidättelin hetken kaikilla voimillani Ninniä, ennen kuin päästin se laukkaamaan. Pikkuisia ilopukkeja noston mukana tuli, mutta ne eivät minua hetkauttaneet. Nousin jalustimien varaan ja annoin Ninnin laukata kovaa. Yllätyksekseni vauhti ei ollutkaan niin päätä huimaava. Siirryimme ravin kautta käyntiin ja odotimme, että Veera ja Nuk pääsivät luoksemme. Jatkoimme maykaa käynnissä laulellen ja jutustellen. Aurinko paistoi kirkkaasti ja linnut lauloivat puissa. Pellot olivat alkaneet jo vihertyä ja kukat nousta. Kohta tulisi kevät ja pääsisi uittamaan ja tekemään yömaastoja ja... haaveilin, kunnes Ninni heilautti päänsä alas ja vetäisi minut melkein mukanaan. Ravasimme kevyttä ravia pitkin hiekkaista tietä lammen ympäri. Ninni rauhoittui huomattavasti laukkapätkän jälkeen eikä enää puksuttanut kuin veturi. Joku oli jo kalassa lammella. Moikkasimme hänelle ja siirryimme laukkaan. Laukkasimme pienen pätkän lammen ohi ja päädyimme pienelle polulle. Helena tiesi minne mennä ja veti porukan päättäväisesti pusikon läpi. En tajunnutkaan kuinka lähellä tallia olimme, sillä rakennus näkyi mäen päällä! Loppumatkan menimme rauhallista käyntiä. Kentällä hyppäsin alas tammuskan selästä. Taputin vähän hikistä Ninniä ja löysäsin vyön. Hymyssä suin lähdin kohti talluia, olipa mukava reissu! Kiitos tunnista!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 8, 2014 16:51:09 GMT 2
Veera&NukJes! Menisin taas Nukilla maastossa. Tai no, viime kertahan oli ollut vaellus, mutta maastossahan sielläkin mentiin. Minulle oli jäänyt Nukista hyvä mielikuva, joten toivoin pelkkää hyvää tältä reissulta. Rupesin varustamaan Nukia pihaton aidassa ja siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Lopulta Nuk suostui yhteistyöhön ja varusteet olivat ponin päällä. Kentällä kiristiäessäni satulavyötä Nuk oli hermostunut. Se hötkyili edestakaisin eikä olisi halunnut vain seisoa. Helenan infotessa Nuk ei meinannut pysyä paikoillaan ja Ninnikin mutkelsi Lispen alla. Kävisimme kiertämässä lammen ja tulisimme sitten takaisin tallille. Me pidimme Nukin kanssa perää ja edessämme olivat Satu ja Tuikku. Lähdimme rauhallisesti käynnissä eteenpäin ja Nuk tepasteli hermostuneesti tietä pitkin. Lispellä näytti olevan hankaluuksia pitää Ninni kurissa. Pian sain Nukin rennommaksi ja rauhallisemmaksi, eikä se enää hötkyillyt joka suuntaan. Siirryimme raviin ja Nukista tuli yhtäkkiä reipas sekä pirteä poni. Satulla ja Tuikulla ei puolestaan näyttänyt menevän kovin hyvin, koska Tuikku olisi halunnut ampaista kuuhun asti. Helena huuteli etupäästä "Kohta laukataan!" Kuulin vain sanan "kohta" ja siinä samassa kaikki olivatkin jo laukkaamassa. Patistin Nukinkin laukkaamaan, mikä ei ollut helppoa. Huitaisin ponia raipalla persukseen ja siihen tuli hetkellisesti vauhtia. Nukiin tuli vähän liikaakin vauhtia ja se päätti ilmaista itseään muutamalla pukilla. Tipahdin Nukin kaulalle, mutta onneksi en tippunut maahan asti. Nuk hiljensi vauhtiansa ja pääsin satulaan takaisin istumaan. Kukaan ei ollut nähnyt horjahtamistani, huokaisin onnesta. Muut olivat jo siirtyneet käyntiin, kun sain heidät kirittyä kiinni. Rupesin lauleskelemaan ja pian huomasin, että muutkin lauloivat mukana. Laulaa luikautimme muutaman laulun ja sen jälkeen rupesimme juttelemaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja valittelin itsekseni, kuinka kuuma minulla oli. Nuk ravisteli päätään iloisesti ja näin teki myös Zanza. Lispe näytti olevan omissa ajatuksissaan ja meinasi tippua, kun Ninni heilutteli päätänsä. Ravasimme lammen ympäri menevää hiekkaista tietä. Nuk päätti säikähtää kalassa olevaa miestä, joka moikkasi meille. Poni hirnahti ja teki pikku pukin, mutta tällä kertaa pysyin tiiviisti satulassa. Kun Nuk ei enää nähnyt miestä, se rauhoittui heti. Siirryimme laukkaan ja yllätyksekseni Nuk käyttäytyi todella hyvin. Päädyimme pienelle polulle laukattuamme lammen ohi. Päättäväisesti Helena suuntasi pusikon läpi porukka perässään. Talli näkyi jo mäen päällä ja loppumatkan menimme rauhallisesti käynnissä, samalla tavalla kuin mennessäkin. Katselin maisemia samalla kun annoin Nukille hieman pidemmät ohjat. Pian olimmekin jo kentällä ja taputtelin Nukia. Löysäsin satulavyön ja tulin alas hikisen ponin selästä. Purin Nukin ja laitoin fleeceloimen päälle. Talutin ponin takaisin pihattoon ja sanoin sille heipat. Kävin vielä kiittelemässä Helenaa maastosta ja lähdimme Lispen kanssa yhtä matkaa kotiin. Kiitos maastosta, oli kivaa!
|
|