|
Post by Mila on Feb 3, 2014 14:28:28 GMT 2
Ystävänpäivää ei sen kummemmin Vaahterapolussa vietetä, joten Mila nappaa halukkaat mukaansa ja lähtee heidän kanssa maastoilemaan. Tallille saapuu vieraileva tähti Linka, jonka kanssa Mila letkaa vetää. Matkaan lähdetään kello 13 ja takaisin tallilla ollaan kello 15 kieppeillä. Ainakin tällä hetkellä säätiedotteet lupaa ystävänpäiväksi noin parin asteen pakkasia, joten ei tarvitse michelinukoiksi pukeutua. Tarkempaa tietoa retkestä tulee, kunhan osallistujat ovat selvillä. Ilmottaudu tähän alle viimeistään 10.2. muodossa: Ratsastaja - Ratsu OsallistujatMila - Linka Luna - Tohveli €Inna - Ymmi €Cami - Zanza €Iiris - Kassu €Rebekka - Rino €Riina - Ressu Amy - Rita Julia - Sessi €Tessa - Vika €Lispe - Huhu €
KLO 13: Lähdetään matkaan! Listasta näkee missä järjestyksessä mennään. Edetään rauhallisesti käynnissä, kunnes tulee pitkä suora, jolla laukataan. Miten ratsusi käyttäytyi? Entä edellä menevä ratsukko (otathan huomioon muiden tarinat?!)Suoran jälkeen hidastetaan ravin kautta käyntiin ja mennään reippaassa käynnissä eteenpäin. Lenkkipolulla joku lenkkeilijäpariskunta tulee vastaan. Miten he suhtautuivat hevosjoukkioon? Entä ratsusi näihin hikoileviin ihmisiin? Järven rannalla pidetään kaakaotauko kodalla. Ei kuitenkaan olla siellä kuin joku vartti, jonka jälkeen jatketaan matkaa. Kotimatkalla vastaan pyyhältää koira taluttajineen. Kumpi pelkää enemmän: ratsusi vai koira? Ravaillaan ja otetaan pieniä laukkapätkiä silloin tällöin. KLO 15 ollaan takaisin tallilla. Hevoset hoidetaan asiaankuuluvalla tavalla ja sitten päästäänkin syömään taukohuoneeseen Stinan leipomia mokkapaloja sekä juomaan kahvia, teetä, kaakaota... Samalla vaihdetaan ajatuksia siitä, mitä ystävyys sinulle merkitsee? Kerroppa.
|
|
|
Post by Mila on Feb 13, 2014 16:34:26 GMT 2
maksuja saa ruveta rustailemaan
|
|
|
Post by Inna on Feb 13, 2014 17:33:05 GMT 2
Kokoonnuimme kaikki tallin edustalle nousemaan hevosten selkään. Kiristin innokkaalta näyttävän Ymmin satulavyön ja laskin sitten jalustimet alas ja kapusin selkään. Onneksi Ullan estepenkki oli sopinut hyvin puoliverisen selkään romaanin kanssa. Mila istui komean friisiläisensä selässä – jos Linka katoaa, niin ei kannata tulla minun luotani katsomaan, siellä se on varmasti – ja huuteli sitten kaikki kymmenen ratsua peräänsä. Minä menin Ymmin kanssa kolmansina ja edessämme kipitteli Tohveli Lunan kanssa. Jyräisiköhän Ymmi heidät, jos otamme hieman laukkaa? Lähdimme kaikkien ollessa asemissa kävelemään ensin rauhallisesti metsää kohti. Tohvelilla edessä tuntui olevan oikein kunnolla virtaa, joten ainakaan käynnissä emme vielä jyränneet poniratsukkoa. Puheensorina kuului takaani, kun ihmiset keskustelivat parhaansa mukaan kaikesta mahdollisesta turhasta ja vielä turhemmasta. Aina, kunnes Mila ilmoitti, että seuraavalla suoralla nostettaisiin laukka. Huutelimme sanaa taaksepäin ja kokosin sitten Ymmin kunnon tuntumalle. Mila nosti ensimmäisenä laukan Linkan kanssa ja odotin, että Tohveli sai nostettua laukan ja laukattua hetken matkaa. Sitten annoin tammalleni laukka-avut ja pukin saattelemana lähdimme reippaasti eteenpäin. Istuin erittäin loistavassa kevyessä istunnassa (arvosana 4-) ja pidättelin tammaa, kun saavutimme Tohvelin. Tohvelilla oli kunnolla energiaa ja ilmaisikin asian riehakkaalla pukilla edessämme. Suoran loputtua siirsimme ensin raviin ja siitä sitten käyntiin. Taputin nuorta tammaani kaulalle ja löysäsin hieman tuntumaa. Pian pari lenkkeilijää tulivat meitä vastaan ja tuntuivat ihmettelevän niin suurta hevoskatrasta. Tervehdin heitä erittäin iloisesti ja Ymmikin heille hirnahti. Pian me saavuimmekin järvenrannalle, jossa laskeuduimme hevosten selästä ja Mila tarjoili sitten kaikille kupin kaakaota taianomaisesta repustaan. Kaakaot juotua, kapusimme kaikki takaisin selkään ja jatkoimme matkaa. Kotimatkalla meitä vastaan tuli koira taluttajansa kanssa ja huomasi heti, ettei koira pitänyt hevosista sitten tippaakaan. Mokoma kirppukasa haukkui vihaisesti hevosille ja sain pidätellä siitä hermostunutta Ymmiä, joka olisi ilman vastustelujani lähtenyt varmasti tuota lihansyöjää karkuun. Hyssyttelin tammalleni ja tein pidätteitä. Jos Ulla olisi ollut allani, niin olisin löytänyt itse varmasti jo maasta ja tamma olisi ties missä. Onneksi Ymmi ei sentään niin paljon pelännyt. Palattuamme takaisin tallille, hoidimme hevoset kuntoon ja veimme ne tarhailemaan. Sessi ja Ymmi nauttivat jälleen ”vapaudestaan”. Sen jälkeen suuntasimme taukohuoneeseen ja valtasimme yhdessä Julian kanssa sohvalta omat paikat, kunhan olimme molemmat lastanneet lautaset täyteen Stinan leipomia mokkapaloja ja itse olin ottanut kahvimukin mukaan – hyvä, etten ottanut koko pannua jo suoraan mukaani. Jokainen kertoi vuorollaan, mitä ystävyys hänelle merkitsi, kun asia tuli esille. Itse ilmaisin asian, että ystävät eivät välitä paskaakaan kuinka idiootti olet.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 14, 2014 8:40:18 GMT 2
Letka lähti rauhassa eteenpäin ja oma paikkani oli suurin piirtein puolivälissä. Huomasin heti, että Kassulla oli vapaapäivistään energiaa, sillä se tanssahteli hiukan paikoillaan ja olisi halunnut liiskata edessä menevän Zanzan. Sain kuitenkin pidäteltyä ruunaa. Alkumatkan etenimme rauhallisessa käynnissä ja Kassukin alkoi jossain vaiheessa rauhoittua. Kun sana "laukka" kiiri kuitenkin jonossa eteenpäin ja ensimmäiset hevoset lähtivät kirmaamaan, Kassu sekosi välittömästi. Sain pidäteltyä niin, että Zanza pääsi ottamaan etumatkaa jonkin verran, jonka jälkeen päästin tikittävän aikapommini vauhtiin. Kassu kirmasi korvat hörössä ja heitti iloisen pukin ikävän lähelle Rinoa, johon en ollut varautunut. Niimpä jouduin takertumaan kaulasta kiinni ja koko matka sujuikin satulan edessä matkustamiseen, kun en saanut innostunutta hevosta hallintaani. Onneksi Kassu oli hieno herrasmies ja laukkasi varmasti eteenpäin, muuten olisin varmasti tippunut. Kun hidastimme laukan jälkeen, sain kömmittyä takaisin satulaan ja Kassukin oli päässyt purkamaan energiaansa.
Hetken päästä saapui vastaan lenkkeilijöitä. He vaikuttivat pelkäävän hevosia hieman, mutta käyttäytyivät kuitenkin asiallisesti moikaten meitä. Kassu suhtautui ihmisiin liiankin tuttavallisesti, se olisi mennyt vaikka halaamaan heitä. Myöhemmin saavuimme kodalle, missä saimme kaakaota. Se maistui. Emme viipyneet kodalla kovin kauaa, jo vartin päästä jatkoimme matkaamme.
Paluumatkalla vastaamme tuli koira, joka haukkui ikävästi isoille hevosille. Se näyttävästi itsekin pelkäsi ja säntäili hihnan päässä haukkuen jokaiselle pystyasennossa. Omistaja ei saanut oikein koiraansa hallintaan. Kassu osoitti jälleen tutustumisinnokkuuttaan ja käveli koiraa lähemmäs. Tällöin hurtta kuitenkin uikahti ja juoksi omistajansa jalkojen väliin.
Loppumatkan laukkapätkät sujuivat alkua paremmin, kun Kassu oli itse jo rauhoittunut. Tallille palattuamme hoidimme hevoset, jonka jälkeen pääsimme herkuttelemaan taukohuoneeseen. Yllättäen Mila heitti kysymyksen "mitä ystävyys sinulle merkitsee" ja koska satuin olemaan juuri Milan vieressä, minun piti vastata ensin. Takeltelin hetken, kunnes suustani pääsi: - Ystävyys merkitsee... öh... minulle.... öö..... jotain tärkeää asiaa? Sain hiukan hihitystä vastaukseni perään ja siirryimme kuuntelemaan muita. Muilla oli enemmmän aikaa miettiä ja monet keksivätkin vaikka mitä.
|
|
|
Post by Rebekka on Feb 14, 2014 22:44:54 GMT 2
Kello löi tasan yhtä kun kapusin Rinon selkään. Säädin jalustinten kanssa ja kiristin vyön, suunnaten sitten katseeni edessä keikkuvan Kassuun ja Iirikseen. Tämä ystävänpäivämaasto osui juuri hyvin, nimittäin eilen oli ollut 8kk-päivä, mutta kun en tallille silloin ehtinyt, juhlin sitä näin ystävänpäivänä.
Matka lähti hyvin käynnissä, ja Rino vilkuili uteliaana ympärilleen letitetyn otsaharjansa alta. Harjaan olin väkertänyt pienen vaaleanpunaisen rusetin, mutta Rino ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä.
Laukkakäskyn kaikuessa ilmassa nappasin ohjat kätösiini, ja kun siirsin hieman pohkeitani, hypähti ruuna laukkaan. Rinon laukka oli pitkää ja mukavaa, ja nousin hieman kevyeen istuntaan. Kassu edessämme heitti pukin, osuen melkein Rinoon. Ruuna ponkaisi tasajalkaa ilmaan ja sivulle, mutta tarrauduin sen satulaan kaikin voimin ja ängin itseni takaisin kyytiin.
Kun lenkkeilijät ilmestyivät näkyviin, oli edessä toinen ongelma. Rinon mielestä tuulipuvut olivat mörköjä, joten se päätti poistua hätäätyneesti metsän puolelle. Sain mustan hevosen pois piilopaikastaan, ja ohi mentiin pohkeenväistössä pehva lenkkeilijöitä päin. Tyylillä hei!
"Kaakaota!" jes, olinkin kuolla janoon. Kun olin kaiken suklaan kitannut kuonooni jatkoimme matkaa ilman suurempia ongelmia.
..niin ainakin luulin, sillä pian vastaan tuli hirvittävä kirppusäkki räksyttäen ja huutaen. Rinon mielestä koira oli ihan järkyttävän pelottava, ja pääsimme ohi samalla tavalla kuin aikaisemmin, pohkeenväistössä.
Tallissa hoidin Rinon kuntoon, ja suuntasimme kaikki syömään. Itse ei tehnyt mieli syödä, joten en paljoa ahminut, ennen kuin piti alkaa kuuntelemaan muita. Jaa, vai mitä ystävyys merkitsee? "Luottamusta ja kunnioitusta, totuutta."
|
|
|
Post by Julia on Feb 15, 2014 17:41:24 GMT 2
Sessi ei ollut kovin innokas liikahtamaankaan karsinannurkasta, joten se piti suoraansanoen raahata ulos. En ollut vielä kertaakaan tammaa vienyt Vaahterapolun lumisiin ja mutkikkaisiin maastoihin, tiedä mitä se ovela tamma keksisi.. Nyt oli kuitenkin oiva tilaisuus kokeilla kun mukana oli monia muita tallin hevosia hoitajineen sekä Sessille jo tuttu Ymmi ja Inna. Kun kaikki olivat muodostaneet listanmukaisen letkan, lähdimme käynnissä etenemään kohti lumisia maastopolkuja.
Ulkoilma oli mukavan lauha, eikä tuulikaan haitannut menoa tai säikytellyt herkempiä hevosia. Rita tuntui laahustavan edessä kuin mikäkin hidas poninperkele, tai sitten Sessi oli niin isoaskelinen että poni meinasi jäädä meidän jalkoihimme. Takana Vika korskui innostuksissaan kun edelläolevat alkoivat valmistella laukkaa suoralle. Sessi nosti laukan suoraan käynnistä, eikä tuntunut omaavan pahoja tapoja, kun Ritaankin tuli vauhtia eikä tarvinnut äkäisen neidin takapuolta kokoajan vältellä. Tosin kun tuli aika rauhoitella suoralta ravin kautta käyntiin, tamma vain repi päänsä ylös ja kieltäytyi vastaanottamasta pidätteitäni. Pirun elukka.. Onneksi muiden vauhdin hidastuminen hankaloitti Sessin laukkaamista ja se rauhoittuikin, vaikka olisi mielellään halunnut pujahtaa pois koko jonosta. Eipä aikaakaan kun lenkkipolun täytti myös meidän lisäksemme muutama lenkkeilijä, joita Sessi ei ollut edes huomaavinaan, vaikka pariskunta pysähtyi pidemmäksikin aikaa möllöttelemään pitkää hevosletkaamme.
Järvenranta alkoi siintää näkyvissämme ja siellä oli puheiden mukaan tarjolla kaakaota ala Mila. Sessi ei olisi millään halunnut odotella meidän kaakaohetken päättymistä, vaan yritti puskea minua jatkuvasti alas penkiltä. Hmh. Kaakaon hiipuessa muutamat olivat jo kiivenneet takaisin ratsujensa selkään, joten viimeisten joukossa hyppäsin takaisin kookkaan tammani selkään, pienellä punttausavustuksella. Paluumatkalla puheensorina täydensi muuten rauhallista tunnelmaa, kunnes koira taluttajineen ilmaantui seuraavasta mutkasta samalle lenkkipolulle. Ensiksi pikkurakki tuntui olevan vain hämmentynyt, mutta voi kamala sitä räksytystä! Siitä ei meinannut tulla loppua edes sen jälkeen kun olimme heidät ohittaneet, mutta olihan moinen iso elukkalauma pelottava pienen koiruliinin näkökulmasta. Onneksi Sessi vain pyöritteli korviaan muttei oikein osannut koiraa pelätä. Ravipätkissä Sessi oli malttamaton ja kokoajan kiinni Ritan takapuolessa, joka hankaloitti menoamme huomattavasti. Aivan hännässä kiikkuvasta Vikasta Sessi ei oikein malttanut välittää, kun se olisi halunnut vain laukata eikä koskaan hidastaa!
Viimeisen laukkapätkän jälkeen pidensin vähän ohjaa ja hitaasti mutta varmasti lumessa tarpoen tiemme löysi takaisin tallille. Inna seurasi minua alas tullessaan yksäripuolelle, jossa purimme tammoilta varusteet reippaasti, että saimme hyvät paikat taukohuoneesta. Minulle maistui kaakao niinkuin pienemmillekkin, kun taas Inna meinasi kaataa koko kahvipannun kitaansa.. Stinan leipomat mokkapalat menivät kuin kuumille kiville, kun niin hyviä olivat.. Ilmoilla leijui kevyt sama puheensorina, kun porukka mietti vastausta päivän kysymykseen; Mitä ystävyys sinulle merkitsee. Innan ilmaistessa asian niin hyvin tyydyin naurun säestämänä vain sanomaan että ystävyys merkitsee minulle sitä, että osaa ymmärtää, kuunnella ja kunnioittaa välillä toistakin, eikä aina vaan itseään.
|
|
|
Post by Lispe on Feb 17, 2014 16:54:09 GMT 2
Säädin jalustimet sopiviksi ja hyppäsin selkään. Odotimme hetken, että kaikki olivat valmiina. Jäimme Huhun kanssa jonon viimeisiksi, Vikan ja Tessan taakse. Se oli hyvä paikka mielestäni. Lähdimme kohti metsiä. Juttelimme Tessan kanssa niitä näitä. Kävelimme pitkälle suoralle, kunnes sana ''laukka'' reissasi jonossamme. Huhun korvat nousi, kun otin ohjia tuntumalle. Näytti niin huvittavalle, kun jokainen vuorossaan lähti laukkaamaan! Viimeisenä päästin Huhun vähän revittelemään. Sain pidettyä Huhun hallitussa laukassa koko ajan, lukuun ottamatta sitä kertaa, kun muut pääsivät liian kauas ja neiti päätti ottaa ne pukkilaukalla kiinni! Hyvä etten tippunut... Noh, hyvä että tammakin uskalsi revitellä. Siirryimme raviin ja siitä käyntiin. Kävelimme reippaasti kohti järveä. Kävelimme kuitenkin lenkki polulla, joten hyvällä ilmalla lenkkeilijöiltä ei vältytty. Pariskunta vaikutti mukavalta. Ehkä kuitenkin hieman hämmästyneiltä. Huhu oli - kuten tavallista - juoksemassa naisen syliin ja hörähtelikin molemmille tervehtien. Itse vain hymyilin ja samalla pyöräytin silmiäni. Järvellä hyppäsimme alas selästä, oli juoma tauon paikka. Hörpin kuuman kaakaon nopeasti, jonka jälkeen menin antamaan Huhulle vähän kuivaa leipää. Se taisi kuitenkin olla virhe, sillä muutkin halusivat. Havahdin siihen, että joku heitti minua lumipallolla selkään. Käännyin, ja näin Lunan. Heitin häntä lumipallolla, mutta Mila kielsi ankarasti lumipallojen heittelyn, sillä hevoset saattaisivat säikkyä. Jatkoimme vartin päästä matkaa. Huhu käveli reippaasti vikan perässä, vähän omissa maailmoissaan. kuten minäkin, yhdessä vaiheessa pääni nimittäin osui oksaan ja kaikki lumet tippui päällemme. Kaikki kääntyivät katsomaan ihmetellen meitä, jonka jälkeen kuitenkin repesimme nauruun. Pyyhin lumia Huhun pepulta, kunnes vastaamme tuli koira. Koira haukkui ihan raivohulluna hevosille. Siitä meinasi syntyä kunnon kaaos. Onneksi Huhu vain peruutti vähän taaksepäin ja luimi koiralle. Omistaja p7yyteli anteeksi ja lähti reippaasti kävelemään pois. Taisi koiraa, ja ehkä vähän ihmistäkin pelottaa? Ravailimme ja laukkailimme pitkin pitäjiä. Huhu oli oma itsensä, eli yli kiltti. Tallilla hoidimme hevoset, jonka jälkeen ryntäsimme taukohuoneeseen syömään mokkapaloja. Iiris taisi olla taas ensimmäinen mussuttamassa herkkuja naamaansa... Juttelimme taukohuoneessa, kunnes Mila häkellytti meidät kaikki kysymyksellä ''mitä ystävyys merkitsee sinulle?'' Kun vuoroni tuli, vastasin: - Blööh... Toisen tukemista, kuuntelemista ja omana itsenä olemista. Ystävyyden pitää olla myös hauskaa!
Niinhän sitä sanotaan: Hyvä ystävä on kuullut parhaista hetkistäsi
Paras ystävä on elänyt ne kanssasi!
Kiitos ihanasta maastoretkestä!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 18, 2014 17:10:37 GMT 2
Seisoimme jonossa tallipihalla. Mila antaa käskyn nousta hevosen selkään. Hyppään Zanzan selkään ja rapsutan sitä korvan takaa. Kello on tasan 13.00. Edelläni menevä Inna pidättelee Ymmiä ja takanani on Kassun kanssa sama juttu. Jyrääkö se meidät? Lähdemme rauhallisesti kohti metsää. Inna sanoo pian, että nyt laukattaisiin. Näin, kuinka Ymmi ja Inna lähtivät laukkaamaan pukin saattelemina. Annoin Zanzalle laukka-avut ja se lähti mukavaan laukkaan. Se oli aika pirteä omaksi itsekseen. Näin silmäkulmastani, kuinka Kassu pukitti ja Iiris valahti kaulalle. Kysyin, että tarvitseeko hän apua, mutta ei se tainnut kuulua. Jatkoin laukkaamista täysin siemauksin. Jopa tohveli pukitti, aika riehakkaasti. Onneksi Zanza osasi olla nätisti. Hidastimme raviin ja pian käyntiin. Kaksi lenkkeilijää tulivat vastaan. He näyttivät hyvin hämmästyneiltä. Moikkasin heille ja tirskahdin. Se ilme oli näkemisen arvoinen! Pian saavuimme järvenrantaan. Kiinnitin Zanzan läheiseen puuhun ja hain Milalta kaakaon. Kaakao maistui. Kun kaakaot oli juotu, hypättiin takaisin selkään ja jatkettiin matkaa. Halasin Zanzan kaulaa ja nauroin. Miten ihanaa! Yhtäkkiä kuulen Milan moikkaavan jota kuta. Nostan katseeni ja näen koiran. Ymmi steppasi sivuttain ja koira rähisi sille. Zanza ei ollut moksiskaan koirasta. Tunti, että koira pelkäsi sitä enemmän kuin se koiraa. Taputin Zanzaa kaulalle ja kuiskasin sen korvaan: - Hyvä tyttö. Kun palasimme tallille, harjasin Zanzan kunnolla ja vein sen Meridan kanssa tarhaan. Kun olin aikani katsellut heppojen perään, menin herkuttelemaan tallin taukohuoneeseen. Koska Inna ja Julia olivat vallanneet sohvan, istuuduin Iiriksen ja Rebekan kanssa rinkiin lattialle. Kuuntelin, kun muut kertoivat mitä ystävyys heille merkitsee. Kun tuli vuoroni, sanoin muistamani sanonnan: - Ystävyys ei ole iso asia. Se on monta pientä, ihanaa ja kallista asiaa. Sain kunnon aplodit ja lisäsin kuitenkin perään: - Ystävyys on luottamista, rakkautta ja ystävällisyyttä. Kun olin syönyt itseni ähkyyn, aloin lähteä kotiin. Kävin vielä kuiskaamassa Zanzan korvaan: - Hyvää ystävänpäivää
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 21, 2014 14:51:56 GMT 2
Vika steppasi malttamattomana allani, kun sain hypättyä sen selkään ja olimme valmiita lähtöön. Oli ystävänpäivä, ja talliporukka oli Milan johdolla lähdössä maastoon. Ohjasin Vikan Sessillä ratsastavan Julian taakse. Takanamme oli vain Lispe ja Huhu, joka liimautui heti kiinni Vikaan. - Voi sitä sisarusrakkautta, naurahdin Lispelle. Tämä hymyili ja oli sanomassa jotain, mutta juuri silloin hevosletka lähti liikkeelle.
Alkumatka taivallettiin käynnissä, ja minulle ja Lispelle tarjoutuikin oiva tilaisuus jutella. Sitten eteemme avautui pitkä suora, ja Mila antoi jonon kärjestä luvan laukata. Vika pyrähti laukkaan ennen kuin ehdin sitä käskeä, ja heitti perään parin iloisia pukkeja. Nauroin ja pidätin sitä, ettei ruuna kiilannut kiinni edellä laukkaavaan Sessiin. Suoran jälkeen hidastimme vauhtia, ja pian vastaamme tuli lenkkiasuihin pukeutunut pariskunta. Hymyilin heille ja taputin Vikan kaulaa tyytyväisenä ruunan kiltistä käyttäytymisestä.
Saavuimme järven rantaan ja pysähdyimme kaakaolle. Lämmittelin sormiani pahvimukin ympärillä, mutta pian jatkoimme jo matkaa. Takaisintulomatka sujui rauhallisesti, lukuun ottamatta koiraa, joka tuli taluttajansa kanssa vastaan kovaäänisesti räksyttäen. Heidän mentyä ohi, taputin Vikaa tyytyväisenä kaulalle, sillä ruuna oli käyttäytynyt varsin hienosti nuoresta iästään huolimatta. Saavuimme lopulta tallille, ja liu'uin alas ratsuni selästä. - Hyvää ystävänpäivää, kuiskasin Vikan korvaan.
|
|
|
Post by Luna on Aug 12, 2014 16:31:50 GMT 2
Tohveli ei ollut yhtä ystävänpäivä mielellä kun minä, poni rynni eteenpäin korvat kiinni niskassa ja edessä kulkeva Ressu taisi olla esimerkkinä sillä sekin kulki yrmeästi eteenpäin. Käynissä Tohvu yritti vain kiihdytellä mutta laukkasuoralle päästyämme ponin korvat pompahtivat pystyyn ja se viiletti minkä töppöjaloistaan pääsi. Hidastaessa Tohveli ei olisi halunnut lopettaa laukaamista. Onneksi Ressu edessä oli hidastanut. Pian polulla tuli muutama lenkkeilijä vastaan ja he tuntuivat ihmettelevän meidän poni-jonoa paljon enemmän kun Tohveli ihmetteli niitä. Rannalla pidettiin kaako tauko ja noin vartin päästä jatkettiin. Kun vastaan tuli haukkuva isohko koira Tohveli tuijotti sitä ja jännittyi allani mutta ei rynninyt pois. Loppulenkki meni ravin ja pienien laukkapätkien muodossa. Lopuksi keräänyttiin taukohuoneeseen, mässytelemään mokkapaloja ja miettimään ystävyyttä. Kun minulta kysyttiin taisin vastata: "ystävyys on... öö... ystävyyttä!" ja siitäkös naurut tuli. Iiks, tämäpä oli unohtunut. Parempi myöhään kun ei milloinkaan
|
|