|
Post by Mila on Jan 27, 2014 18:45:17 GMT 2
" Kassu "Venäjän ratsuhevonen, ruuna 6v
Hoitaja: Hiroko (lokakuu 2015 ->)
Hoitajahistoria Hilla (kesäkuu 2014) Iiris (tammikuu 2013 - kesäkuu 2014) Tiia (syyskuu 2014 - toukokuu 2015)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 27, 2014 20:37:32 GMT 2
Uusi alku 27.01.2014 Minua jännitti. Tuntui oudolta, etten menisikään Dianan tarhalle hakemaan kilttiä tammaa tarhasta. Sen sijaan minun olisi etsittävä musta venäläinen ruuna, Kazimir Ion. Se näyttävästi tarhasi Meridan kanssa, mutta en tiennyt, mistä kaksikon löytäisin. Siitäkin johtuen lähdin tallille tavallista aikaisemmin. Bussi pysähtyi tutulla pysäkillä. Keräsin kamppeeni ja nousin linjurista suunnaten katseeni tallille päin. Pienen kävelymatkan päässä talli näkyikin, joten lähdin kävelemään. Tallille päästyäni vedin oven auki ja kävelin hakemaan riimunnarua, ennenkuin menisin etsimään Kassua. - Sulla on uusi hoitsu? Kuka se on? Luna säntäsi heti luokseni nähdessään minut tähän aikaan viemässä harjoja käytävälle valmiiksi. - Joo on, se on Kassu! hymyilin vatsa täynnä perhosia, jotka tulvahtaisivat hetkellä millä hyvänsä. Loikin tanssahdellen ulos tallipihalle, missä tähystin tarhoille päin. Kävelin lähemmäs kokoajan katseellani tähystäen, ja lopulta näinkin kaksi mustaa hevosta. Päätin mennä katsomaan niitä lähempää. Tunnistin hevoset oikein, sillä Meridan merkistä ja Kassun erottuvaisesta rakenteesta en voinut erehtyä. Hevoset nostivat päänsä heinistä ja katsoivat minua korvat hörössä. Kassu lähtikin kävelemään porttia kohti, kun avasin sen. - Hei komistus, tervehdin ruunaa, joka nuuhki käsiäni tarkoin. Hetken päästä se näytti hyväksyvän minut, joten kiinnitin riimunnarun riimun renkaaseen ja lähdin taluttamaan herraa sisälle. Kassu oli hyvin kaunis, sillä oli pitkä kaula ja pitkät jalat. Ruuna näytti ylväältä astellessaan tallia kohti. Sen askeleet olivat ehkä hitusen Dianan askeleita pidemmät, joten tallimatka sujui rivakammin. Sidoin ruunan käytävälle harjattavaksi ja ihastelin sitä. Hevonen näytti todella suurelta, vaikka todellisuudessa eroa edelliseen hoitohevoseeni olikin vain kaksi senttimetriä. Harjasin kilttiä Kassua tutustuen siihen samalla. Lunakin vilkuili käytävän toiselta puolen kiinnostuneena hevosta. Kassu puolestaan seisoi rauhassa, pää rennosti alhaalla ja vasenta takasta lepuuttaen. Se ei turhia hermoillut, vaikka huomasikin oman jännitykseni. Harjauksen osalta alkumme vaikutti siis hyvinkin lupaavalta. Vein Kassun karsinaansa, vaikka minun pitikin sitä hetki etsiä. Sitten puhdistin sen nopeasti, vaikka se kovin puhtaalta vaikuttikin. Jäin myös karsinaan hetkeksi, rapsuttelin uutta tuttavuutta harjan juuresta. Kassu nautti hellimisestä kovin ja se sulki silmänsä nauttien. Sain kuitenkin yhtäkkiä intoa mennä kokeilemaan, miltä Kassu ratsastaessa tuntui, joten kipaisin ensin taukohuoneessa pukemassa itselleni ratsastusvarusteet, jonka jälkeen hain varustehuoneesta ruunan satulan, suitset ja etusuojat. Varustaessa meillä ei ollut ongelmaa, vaikka Kassu kovasti tykkäsi nostella päätään korkeuksiin, kun oli tarkoitus saada suitset ruunan päähän. Pienellä komennolla sain kuitenkin hevosen päätä laskettua ja suitset puettua hevoselle. Suojien laitossa minulla luonnollisesti ongelmaa oli, nimittäin laitoin tietenkin ne ensin vääriin jalkoihin. Huomasin mokani nopeasti ja pikaisen korjauksen jälkeen homma olikin hoidossa. Niimpä lähdin taluttamaan Kassua kohti maneesia sysäten kamerani Lunalle. Tyttö oli nimittäin valmis tulemaan kuvaamaan ensiratsastustani hevosella hieman, vaikka ei suunnitellutkaan olevansa kokonaista tuntia maneesissa. En ollut itsekkään varma, menisinkö sitäkään aikaa, sillä hevonen menisi kuitenkin illan jatkotunnille, joten tämäkin ratsastus oli periaatteessa tarpeeton. Nappasin maneesin oven läheltä sinisen jakkaran mukaani, sillä halusin säästää sekä itseäni, että hevosta satuloineen. Olisin varmasti päässyt ilmankin, mutta turhaan sitä kurotella. Käänsin ruunan kaartoon, laskin jalustimet ja kiristin vyötä ja nousin selkään. Luna nappasi jakkaran ja vei sen takaisin paikoilleen, kun lähdin kävelemään alkukäyntejä ilman jalustimia. Pyörittelin nilkkojani ja annoin hevosen kurottaa kaulaansa pitkälle maata kohden, sillä varpaani mitä luultavammin tulisivat jäätymään ratsastuksen aikana. Luna opetteli samalla kamerani käyttöä, vaikka totesikin sen hetken päästä yllättävän helpoksi. Parin epäonnistuneen testikuvan jälkeen alkoi kuulemma tulemaan ei-niin-tärähtäneitä kuvia, kun keräsin ohjia laittaen jalustimet samalla sopiviksi ja jalkani niihin. Lähdin verryttelemään hevosta ravissa, vaikka pidin vieläkin suhteellisen pitkiä ohjia. Kassu näytti kuulemma hitusen laamalta juostessaan kaula pitkänä eteenpäin. Hetken päästä keräsin ohjat ja aloin ratsastamaan ravivoltteja, sillä ne olivat bravuureitani. Taivuttelin ruunaa vaihdellen asetusta vuoroin ulos ja vuoroin sisään. Hevonenkin alkoi tulla hetken päästä hiukan kuolaimelle ja astui kunnolla. Vaihdoin välillä suuntaa ja välillä lakkasin keventämästä istuen tiiviisti alas satulaan. Tein myös hiukan siirtymisiä käynnin, ravin ja pysäytyksienkin välillä, mitkä sujuivat herkältä hevoselta hyvin. Ravityöskentelyn jälkeen annoin hevosen hetken kävellä pitemmin ohjin ja samalla herättelin kohmeisia varpaitani. Tein myös muutamat pohkeenväistöt, missä hevonen viskoi hieman päätään aina, kun en vienyt jalkaa tarpeeksi taakse tai pitänyt päätä suorassa. Parin onnistuneen väistön jälkeen nostin jalustimet kaulalle ristiin ja ravailin hetken. Laukkaa kokeilin ensin pääty-ympyrällä jalustimet hevosen kaulalla. Tasapainoa oli hieman vaikea aluksi löytää, mutta pysyin kuitenkin hetken tahdissa mukana. Päätin kuitenkin pysäyttää ja laittaa jalustimet jalkaan, etten ihan tippuisi ensimmäisellä ratsastuskerralla. Laukkasin jalustimien kanssa koko uraa asetellen aina kulmissa. Kassun laukka oli aika isoa, mutta siinä oli helppoa istua. Otin laukkaa molempiin suuntiin, jonka jälkeen ravailin vielä hetken ja kävelin pitkin ohjin. Kun laskeuduin selästä, olin ihan myyty. - Millaista oli? uskollinen kuvaajani kysyi heti tullessaan luokseni. - Kassu oli ihana! Niin herkkä, rauhallinen mutta kulki kyllä omalla moottorillansa! hehkutin ruunaa pilviin. - Saitko hyviä kuvia? Luna nyökkäsi ja käveli edeltä talliin. Tallissa hän otti pari kuvaa vielä purkaussani hevosta, jonka jälkeen lahjoitti kameran minulle takaisin. Hoidin ruunan nopeasti loppuun, jonka jälkeen menin taukohuoneeseen katselemaan otoksia. Ei se meno ihan niin holtitonta ollutkaan, vaikka niin kovasti epäilinkin. - Tästä se lähtee! kuiskasin ruunalle vielä suukottaen sitä poskelle lähtiessäni. Laukkaa uralla, kuskilla meno vähän hakusessa. Iiris & Kassu, 1 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 1, 2014 15:36:17 GMT 2
Uusia kasvoja 01.02.2014 Kävelin reippain askelin tallille, ja jätettyäni tavarani taukohuoneeseen, kävin heti ensimmäiseksi noukkimassa Kassun tarhoilta. Löysinkin ruunan rapsuttelemasta Meridan harjaa, ja Merida teki samaa Kassulle. Hymyilin hevosille, ja minut huomatessaan Kassu lähti kävelemään reippaasti portille. Se hönki sieraimistaan lämmintä ilmaa käsilleni ja taputin ruunaa kaulalle, samalla kiinnittäen riimunnarun. Sitten lähdimme yhdessä kävelemään sisälle talliin. Harjasin Kassua reippain vedoin käytävällä, sen katsellessa rauhallisesti ympärilleen. Tallissa ei ollut juuri nyt muita, mikä oli toisaalta mukavaa, sillä välillä oli kivaa olla kahdestaan hevosen kanssa. Itse myös nautin hiljaisuudesta, aina ei Vaahterapolussakaan ollut rauhallista. Suurin osa hevosista oli vielä tarhassa, mutta ainakin Ressu oli sisällä. Se pällisteli karsinastaan käytävälle hölmistyneen näköisenä. Eikä aikaakaan, kun jokin tyttö saapuikin kottikärryjen kanssa paikalle. - Moi! hän tervehti ja jatkoi heti: - Kuka sinä olet? - Moi, olen Iiris ja hoidan Kassua, vastasin tytölle jatkaen samalla Kassun harjaamista. - Aa, sä olet siis se Kassun hoitaja! Minä olen Riina ja hoidan Ressua! tyttö esittäytyi ja avasi hoitohevosensa karsinan oven tyrkäten kärryt sisälle. Ressu väisti kiltisti ja Riina pääsi töihin. Jatkoin Kassun harjaamista vaihtaen välillä puolta ja harjaa. Eipä aikaakaan, kun Merida talutettiin sisälle tarhasta. Tuotakaan tyttöä en ollut ennen nähnyt tallilla. Taisivat olla suhteellisen uusia hoitajia, tai sitten en itse osannut pitää silmiäni auki ja katsoa ympärilleni. - Moi! tyttö tervehti tullessaan sisälle ja esittäytyi Kateksi. Minäkin esittäydyin ja kerroin olevani Meridan tarhakaverin hoitaja. Jatkoin tämän jälkeen vielä hevosen puunaamista, vaikka se olikin jo kovin puhdas. Selvitin vielä sen harjan ja hännän, jonka jälkeen irrotin riimun ja laitoin sen Kassun kaulalle harjatakseni ruunan pään. Kassu näytti nauttivan saamastaan "vapautuksesta", sillä se kurotti päänsä pitkälle alas ja sen jälkeen sivuille. Sain harjattua pään vaivalloisesti, ja laitettuani riimun takaisin paikalleen olin valmis. Vein ruunan karsinaansa ja käänsin sen siellä ympäri. Irrotin riimun lukon ja Kassu nosti itse päänsä pois riimusta, fiksu poika. Lähdin viemään riimun pois ja norkuin tallin käytävällä hetken, kun odotin että kottikärryt vapautuisivat Riinalta. Kun Riina oli Ressun karsinan kanssa valmis, kysyin saisinko lainata kärryjä seuraavaksi. Tämän jälkeen sysäsin ne Kassun karsinaan ja ruuna tuijotti kärryjä epäluuloisena. - Hei, kottikärryt ne vaan on, kyllä sä ennenkin oot sellaset nähnyt! naurahdin hevoselle joka katseli kärryjä parin metrin päässä silmä tarkkana. Puhdistin karsinan (taas) kovin nopeasti ja pian olin siinäkin valmis. Karsinoiden puhdistaminen ei oikein mieluisimpiin hommiini kuulunut.... Kipaisin katsomassa helmikuun tuntilistat ja koin pahan järkytyksen. Tästä päivästä alkaen seuraavat neljä viikkoa Ilona ratsastaisi Kassulla lauantaisin? Muistin elävästi kuinka neiti oli käskyttänyt jokaista tallilaista eikä edes osannut ratsastaa. Kassu-parka, joutuisi kuukauden tuota kestämään... Ja siinä paha missä mainitaan, samassa tallin ovi aukesi ja sisään astui, kukas muu kuin itse Ilona. Hän katsoi minua virnistäen ikävästi ja totesi heti: - Ai, sä oot se Iiris? Hei muuten, mä haluan nyt ratsastaa Kassulla koska se on aika uusi, joten se saa olla mun tunniksi valmis maneesin edessä! Mulla on muuta tekemistä.... Tuijotin Ilonaa kuin aaveen nähneenä. Ai että saisin tästä lähtien olla hänen orjanaan? Ja pah! Mutta pakkohan minun oli totella, ennen kuin tuo keksisi mennä itse varustamaan ruunaa saatika sitten valittamaan Milalle töykeistä hoitajista.... Istuessani hetken taukohuoneessa, ovesta paukkasi sisään jälleen joku, jota en ollut ennen tavannut. Tällä kertaa tyttö esittäytyi Camiksi ja Zanzan uudeksi hoitajaksi. Niin, ystäväni Nona ei enää ponia hoitanut, ei ollut aika näyttävästi riittänyt. Esittäydyin taas itsekkin ja jutustelimme hetken Vaahterapolusta, tallin hevosista ja vähän kaikesta muustakin. Cami vaikutti oikein mukavalta. Hetken päästä taukohuoneeseen tulikin Luna, joka oli tähän mennessä ainut tuttu kasvo tänään Ilonan lisäksi. En minä nähnyt häntäkään enää niin paljoa, kun Tohveli asui pihatossa. Pitäisi siis tutustua kaikkiin uusiin hoitajiin... Kun en jaksanut enää odotella taukohuoneessa, puhdistin Kassun varusteet. Rasvasin meksikolaiset suitset huolella ja satulan ainoastaan pesin satulasaippualla. Harjasin myös loimen ja satulahuovan puhtaaksi karvoista. Varusteiden oli hyvä olla puhtaita, jotta ne kestäisivät pidempään. Jokin hiekan murunen joka joutuisi Ilonan takapuolen alle saattaisi naarmuttaa koko satulan. Tirskuin hiljaa typerille ajatuksilleni ja jatkoin puhdistamista, kunnes Ilona pyyhälti paikalle. - Hei, kello on jo paljon, ala varustaa sitä hevosta! tyttö tiuskaisi ja hänen alistamanaan lähdin kiltisti varustamaan Kassua tunnille. Olin suhteellisen nopea ja pian odottelinkin jo maneesin ovella. Tallissa äsken pyörinyt Ilona oli kadonnut kuin tuhka tuleen ja tyttö suostui tulemaan vartin myöhässä. Minulla alkoi olla jo kylmä, kun talutin Kassun Ilonalle sisälle ja autoin tytön selkään. Sitten lähdin maneesista, vilkaisten vielä kerran Kassua, joka sekin katsoi minua ilmeellä "ei, en tahdo!" Herra ilmeisesti tunsi Ilonan ärtyneisyyden eikä siksi ollut itsekkään tyytyväinen. Toivottavasti ruuna selviäisi tunnista kunnialla.... Iiris & Kassu, 2 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 3, 2014 9:37:57 GMT 2
Alkeisratsu Kassu 03.02.2014 Kävin hakemassa Kassun ensi alkuun tarhasta, kuten edellisinä päivinäkin. Ruuna ravasi lennokkain askelin portille vastaan ja hetken rapsutteluiden jälkeen otin sen kiinni ja lähdin viemään sitä talliin. Hevosella oli virkeä päivä, se oli vähän turhankin innokas kun talliin pääsimme. Kassu hirnui muille hevosille innokkaana häntä korkealla ja itse lähinnä nauroin hölmölle ruunalle. Harjasin Kassun käytävällä huolellisesti turvasta hännänpäähän, jonka jälkeen vein sen karsinaansa ja hain kottikärryt puhdistamista varten. Pesin myös ruokakupit kauran jämistä tiskiharjalla, kupit olivatkin aika likaiset, sillä pesuvesi oli vihertävän harmaata pesun jälkeen. Tämän jälkeen menin katsomaan tuntilistaa. Tänään Kassulla olikin alkeisryhmän tunti. Ryhmä kaipaisi varmaan taluttajia, joten ilmoittauduin listaan Kassun taluttajaksi. Tämän jälkeen siirryin taukohuoneeseen eväitäni syömään, olin nimittäin pakannut pari sämpylää mukaani pillimehun kera. Taukohuoneessa oli suhteellisen täyttä, joten etsiskelin itselleni nurkkapaikan ja istuin sinne syömään. Tallilaiset olivat usein kovin ahneita ja kerjäsivät ruokaa toisilta minkä kerkesivät. Hetken päästä Jonna kuitenkin bongasi minut lattialta ja syöksyi käsi ojossa luokseni. - Et saa, sanoin Jonnalle, joka otti koiranpentuilmeen ja katsoi minua sydäntäsärkevästi. - No, ota nyt tästä vähän, älä vaan kerro muille! Ojensin tytölle palan sämpylästäni ja iloisena hän sen ottikin vastaan. Sana kuitenkin kiiri eväiden jaosta muillekin, ja lopulta jouduin luopumaan puolikkaasta sämpylästä kokonaan, kun jaoin murusia muille. Ensimmäiset tuntiratsastajat menivät varustamaan hevosiaan ja hetken päästä tallista kuului kavioiden kopsetta, kun he lähtivät hevosineen maneesille. Me hoitajat emme vaivautuneet tuntia katsomaan, vaan jäimme lojumaan taukohuoneeseen. Meillä olikin paljon keskusteltavaa, sillä koulu- ja esteratsastuskisat lähestyivät päivä päivältä. Minäkin olin ilmoittautunut Kassulla helppoon C:hen, joten minun täytyisi joku päivä harjoitella. Onneksi Kassu oli niin kiltti ja osaava, ettei sen pelleilyitä täytynyt pelätä. Itse tosin pelkäsin unohtavani radan, sillä menin usein kisoissa paniikkiin, jolloin ei suorituksesta tullut oikein mitään. Pian talutustunti jo lähestyikin, joten menin talliin odottelemaan ratsastajien saapumista. Myös Lispe ja Luna tulivat näyttävästi taluttamaan, mikä oli mukavaa. Pian Mariksi esittäytynyt pitkä, mutta nuorehko ratsastaja saapuikin ja varustimme Kassun yhdessä. Mari osasi laittaa satulan itse, mutta suitsia hän ei osannut laittaa. Takajalkojen puhdistaminenkin oli tytöstä hiukan pelottavaa ja suojat eivät olleet aluksi tarpeeksi kireällä. Tunti meni hyvin. Marilla oli ravissa vaikeuksia istua ja itsellänikin oli Kassun kanssa vaikeuksia pysyä perässä, kun herra ravasi innokkaana ja reippaasti. Olimme jonossa ensimmäisinä, sillä Kassu oli hevosista reippain. Itsellänikin tuli juostessa hiki. Tänään ratsastajat harjoittelivat keventämistä, mikä oli Marille aluksi aika vaikeaa. Lopulta hän uskalsi kuitenkin päästää harjasta irti ja keventäminen sujui lopuksi oikein hyvin. Yllättävän nopeasti tunti olikin jo ohi ja autoin Kassun sisälle talliin. Se oli ollut tunnilla todella nätisti, vaikkakin vauhtia ei puuttunut. Ruunasta tulikin Marin lempihevonen ja tyttö hehkutti "isoa ja pelottavaa" hevosta muillekin ryhmäläisille, jotka kuuntelivat haltioissaan. Iiris & Kassu, 3 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 22, 2014 8:38:18 GMT 2
Kaikki sekaisin 18.02.2014 [tiistai] Kävelin taukohuoneeseen jättämään tavarani ja kurkistin samalla ilmoitustaululle. - Mistä lähtien hevoset ovat alkaneet käymään sunnuntaisin tunneilla? kysyin hämmästyneenä. - Öö, kuinka niin? Lispe kysyi tullen viereeni listaa tutkimaan. - No, etkö näe, tuossa on monta ponia tänäänkin sinne menossa! jatkoin. - Niin, mutta ränäänhän on tiistai? Lispe kysyi vieläkin hölmistyneempänä. - TIISTAI? kiljaisin ja kaivoin puhelimeni kalenterin esiin. Kalenteri näytti tiistaita, 18. päivää, vaikka kuinka sitä päivitin uudellen ja uudelleen. Läimäytin kädellä otsaani ja istuin tuolille hengähtämään. Olin tällä viikolla tippunut vakiotunneilta pois sekoillessani, eikä minulla ollut siis viikoittaista vakiotuntia, vaan jouduin änkemään irtotunneille kuten Dianan aikana aina tein. Hetken ajatusteni selvittelyni jälkeen menin hakemaan Kassun tarhasta. Kassu oli onneksi aivan normaali, sillä taisi olla kaikki ruuvit päässä, toisin kuin eräillä. Avasin portin, nappasin ruunan ja lähdin taluttamaan sitä hiljalleen talliin. Kassu olisi selvästikin halunnut jäädä tarhaan, se kuikuili ystäväänsä vähän väliä pärskyen ja hirnuen. Hölmö hevonen. Talliin päästyämme kiinnitin Kassun käytävälle seisomaan ja hain sen harjat lähettyville. Kassu oli tuttuun tapaaansa aika puhdas, mutta irtokarvaa oli aika paljon. Kevät taisi olla tulossa. Vähän väliä minun täytyi kopauttaa karvoja pois kumisuasta, mutta mikäs siinä jos talvi väistyisi pikkuhiljaa. Tosin ei tänävuonna talvi kamalan pitkään kestänytkään. Kun olin harjaamisessa valmis, kurvasin Kassun karsinaan taluttaen hevosen sinne mukanani. Kassu kuitenkin pysähtyi kuin seinään, ja kun katsoin, mitä hevonen oikein pelkäsi, hyppäsi karsinasta hiiri. Itseltänikin pääsi pieni kiljaisu ja kaaos oli valmis. Mutta kuin tilauksesta kulman takaa hyppäsi Tohelo, joka hyökkäsi hiiren kimppuun. Hiiri pääsi kuitenkin ulos livistämään, joten Tohelo tyytyi lopulta ajamaan hiiren mahdollisimman kauas. Rauhoittelin Kassua, joka vieläkin tuijotti karsinaa järkyttyneenä. Pienellä kiskaisulla hevonen suostui kuitenkin menemään kotiinsa. Puhdistin karsinan tällä kertaa oikein huolella, etteivät hiiret sinne enää menisi. Kassu olikin jo järkyttynyt ihan tarpeeksi. Kunnolin kerännyt liat karsinasta kottikärryihin, kävin kuskaamassa ne lantalaan. Tämän jälkeen siirryin puhdistamaan Kassun tavaroita, sillä siitä olikin jo vähän aikaa. En jaksanut kovin kauaa niitä hinkata, sillä varusteiden puhdistaminen oli minusta kovin tylsää. Löysinkin itseni melkein haluamattani taukohuoneesta lojumasta, kuuntelemassa juoruja tallin kuumimmista uutisista. Hetken päästä kuulinkin jo kavioiden kopsetta ja kun kurkkasin tunnille meneviä hevosia, oli Kassu niiden joukossa. Niimpä käväisin vielä nopeasti auttanassa ratsastajan selkään, minkä jälkeen sanoin Kassulle heipat ja suuntasin taukohuoneeseen, josta lähdin kuitenkin aika pian bussipysäkkiä kohti. Iiris & Kassu, 4 HMOlisi kiva muuten tietää miten vähän mulla pisteitä nyt on? itse en pysty katsomaan... :/
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 8, 2014 8:19:02 GMT 2
Humputtelua maneesissa 08.03.2014 Ratsastelin Kassulla lauantaipäivän kunniaksi maneesissa. Kassu oli oikein mukava, vaikka säpsähti kerran, kun ulkona pauhaava kevätmyrsky heitti oksan maneesin seinään Iiris & Kassu, 5 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 9, 2014 15:26:44 GMT 2
Tutustumista 09.06.2014
Istuin perheeni vaaleanharmaassa autossa, vänkärin paikalla. Jännitin tulevaa tallireissua niin, että käteni hikosivat ja jouduin pyyhkimään niitä vähän väliä harmaisiin ratsastushousuihini. Olin vetänyt ylleni neonvihreän T-paidan ja huonommat housuni, sillä farkkuratsastushousuni olivat kuivumassa pesun jälkeen. Hiukan nuhjuuntuneet ratsastussukkani tuntuivat noloilta, ja ajattelin miten muodikkaasti kaikki varmaan pukeutuisivat. Saavuttuamme tallin pihaan, huomasin tummatukkaisen, alle kolmikymppisen naisen, jonka tunnistin pian Milaksi, tallin omistajaksi. Hän oli lyhyt, minuakin lyhyempi. - Moi, hän sanoi iloisesti hymyillen. - Moi... Mä tota vaan... en ehtinyt edes loppuun kun Mila sanoi: - Sä taidat olla Kassun uusi hoitaja, Hilla. Se on ens kuukauden laitumella, mutta voit hoitaa sitä ihan muuten vain. - Joo, mutisin vastaukseksi. - Onko tulossa mitään meille sopivia tunteja, niin voin sitten tän kuukauden jälkeen alkaa mennä Kassulla itsenäisesti? jatkoin hiukan rohkaistuen. - Ei vielä ole, mutta koitan järkätä mahdollisimman pian sellaisen tunnin, jolle voit osallistua. - Ok. ***** Kuljettuani talliin löysin pian mustan ruunan karsinan. Kurkkasin sisään, mutta siellä ei ollut muuta kuin puruja ja muutama kakkakikkare, jotka päätin siivota ennen hevosen sisään hakemista. Hain kottikärryt ja talikon, joiden avustuksella aloitin siivoamisen. Poimin läjät yksi kerrallaan talikon piikkeihin ja ravistelin sitä tiputtaen purut - ja näköään vähän lantaakin- alas. Lopuksi keräilin vielä niitä yksinäisiä tippuneita kikkareita pois purujen seasta. Kun karsina oli puhdas, kärräsin kaiken lantalaan ja kippasin kottareiden sisällön vanhaan kasaan. Hain riimun varustehuoneesta. Se oli ainakin joskus ollut kirkkaan punainen, mutta nyt se oli hiukan nuhjaantunut ja haalisitunut paljon vaaleammaksi. Rapsutin siitä hiukan mutaa pois kaikessa hiljaisuudessa, mutta sitten nousin seisomaan päättäväisesti. Hakisin nyt ruunan sisälle, enkä jäisi istumaan taukohuoneeseen, vaikka se houkuttikin. Maleksin Kassun ja Meridan tarhalle. Portin pielessä roikkui punainen riimunnaru, jonka arvelin olevan Kassun. Kassu oli tarhassa yksin, Merida oli kai viety sisälle. Jätin riimun roikkumaan tolppaan ja pujahdin aidanraosta sisään tarhaan. Musta ruuna katseli minua hetken ihmeissään, mutta tuli sitten utseliaasti nuuhkimaan minua. Seisoin paikallani kun Kassu nuuhki minut päästä varpaisiin ja odotin hyväksyntää. Tutkinnan lopuksi ruuna pukkasi minua hellästi pehmeällä turvallaan ja huokaisi syvään. Tajusin, että se oli hyväksynyt minut. En voinut vastustaa kiusausta ja minun oli pakko halata ruunan kaunista päätä. Kassu seisoi ohikiitävän hetken paikoillaan antaen minun pitää siitä kiinni. Älä välitä "kameran" laadusta, pitäsi varmaan aloittaa piirtämään käsin, saisi parempaa jälkeä.
Muutaman sekunniin ajan se pysyi paikallaan, ja minä tunsin, että välillemme syntyi pienenpini yhteys. Tiesin kuitenkin, että se ei ollut totta, olimmehan tavanneet vasta äsken. Yhtäkkiä Kassu kiskaisi päänsä pois, aikamoisella voimalla. Astahdin sen voimasta taaksepäin, vaikka olisin halunnut halata ruunaa yhä. Hain kuitenkin riimun portilta ja saujautin sen Kassun turvan ympärille. Lokasutin vielä riimunnarun kiinni haalistuneen punaiseen riimuun ja lähdin taluttamaan ruunaa poispäin.
Päästyämme talliin kiinnitin ruunan käytävälle ja hain sen harjat, joiden värinä oli punainen. Vain kaviokoukku, joka oli jo kädessäni, oli violetti. Menin Kassun kyljen vierelle, liu'utin kättäni sen jalkaa ptkin ja nojasin ruunan kylkeeen pehmeästi. Kassu nosti kavion ilmaan ja minä tartuin siihen. Aloitin kavioiden puhdistuksen ja pushdistin jokaisen kavioin putipuhtaaksi. Tartuin pääharjaan ja harjasin sillä ruunan pään.
Puhdistettuani koko hevosen pölyharjan, pehmeän harjan ja piikkisuan avulla Kassu kiilteli kauniisti. Minä taas olin pölyinen ja muutenkin likainen. Taputin ruunaa kaulalle ja irrotin sen käytävältä. Sivuilla olleet riimunnarut kilahtivat lattialle ja Kassu säpsähti sitä hieman. Se rauhoittui kuitenkin, kun kerroin että mitään vaaraa ei ollut. Talutin Kassun tarhalle, jonne Merida oli tuotu takaisin. Ruuna laukkasi tarhakaverinsa luo ja ne puhaltelivat toisiaan turpaan. Tämän jälkeen Kassu heittäytyi piehtaroimaan maan pölyisimpään kohtaan, joten kaikki työni oli mennyt hukkaan. Se ei minua kuitenkaan haitannut. Huomasin äidin kaartavan pihaan ja juoksin äkkiä autolle. Ehdin heittää Kassulle pikaiasesti lentosuukon. Päivä oli kaikinpuolin onnistunut.
/ / Kuka on Valle? - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 21, 2014 16:36:23 GMT 2
Kassu tunnilla Juhannuspäivän kunniaksi piirtelin kuvan, jossa Kassu on ratsuna tunnilla.
Ihan hyvin poni näyttää kulkevan! Toinen ohja unohtui, älä pliis välitä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 21, 2014 19:20:13 GMT 2
Kansikuva Askartelin Kassun hoitopäiväkirjaan kannen!
Tuli vähän outo, mutta toivottavasti kelpaa ja tämä pääsee kanteen!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 22, 2014 22:33:32 GMT 2
Puuhakas Sunnuntai
Herätyskello soi aamulla tasan seitsemältä. Herätyksen olin laittanut tavallista aiemmin, jotta voisin auttaa Milaa tallin siivouksessa. Paiskasin sen kiinni, ja nousin istumaan sänkyni laidalle. Venyttelin hartaasti ja haukottelin pitkään. Olin tajuttoman väsynyt, sillä kuten tavallista, rytmini oli mennyt sekaisin kesän alkaessa. Siristin silmiäni hämärässä huoneessa, ja katsoin kelloa, vaikka tiesinkin sen olevan vähän yli seitsemän. Se kuitenkin kuului tavalliseen heräystapaani.
Vadin päälleni tallikamppeet, joihin kuului ratsastushousuni ja tällä kertaa punainen T-paita. Vetäisin ratsastussukat jalkoihini ja menin keittiöön. Talo oli hiljainen, sillä kaikki nukkuivat. Otin kaapista muroja ja kaadoin niitä kuppiin. Lotrasin päälle maitoa ja lopuksi ripottelin sokeria pinnalle. Sekoitin sokerit ympäriinsä ja tein lämpimän kaakaon. Söin nopeasti ja pesin hampaani.
vadein jalkaani likaiset tennarini ja aukaisin oven. Se natisi inhottavasti, mutta olin tottunut siihen, joten en välittänyt. Hain pyöräni katoksesta ja lähdin polkemaan tietä pitkin.
*****
Tallille saavuttuani laitoin ensin pyörän telineeseen, joka oli tallin seinustalla. Talli vaikutti tyhjältä, mutta sisältä löysin Milan, joka talutti hevosia ulos. – Moi, voitkin viedä Kassun ensimmäisenä ulos, se on vielä sisällä, hän sanoi samalla kun talutti Rudia ohitseni. – Selvä, sanoin, ja lähdin reippaasti astelemaan kohti Kassun karsinaa. Matkalla nappasin sen riimun ja riimunnarun mukaani. – Moi poika, mitä kuuluu? Kysyin taputtaessani mustan ruunan kaulaa ja laittaessani sille riimua päähän. Kiinnitin narun leuan alla olevaan renkaaseen ja aukaisin karsinan oven. Talutin Kassun käytävälle.
Kengitetyt kaviot paukuttivat sementtilattiaa kovaan ääneen. Mila tuli minua vastaan. Hän kertoi, että voisin viedä seuraavaksi Villan ja Tuikun, hän oli vienyt jo suurimman osan ulos. Nyökkäsin vastaukseksi ja kävelin Kassun kanssa pihalle. Aukaisin portin tarhaan, jossa Merida seisoskeli. Kassun ilmestyessä portille, se meinasi tunkea ohi, mutta kun heilautin riimunnarua sen turvan edessä, se meni kiltisti takaisin ja sain Kassun sisään.
Hain Villan karsinastaan ja talutin sen ulos Ullan luo. Ulla ei onneksi yrittänytkään tulla ulos, joten homma hoitui nopeasti. Tuikku seisoi kärsimättömänä karsinassaan, sillä se oli ainoa sisällä oleva. Tuikku joutui yksin tarhaansa, sillä Anna, joka oli yleensä sen kaverina, oli laidunvuorossa kesäkuussa. Tuikku seurasi minua enimmäkseen kiltisti, vain muutaman kerran se yritti kiskaista itseään jonnekin muualle.
Tuikku oli jo sisällä tarhassaan, kun ohitseni syöksyi Anna, perässään Huhu, Vika, Brenda, Nuk, Tohveli, Salla ja Zanza. Kauempana köpöttelivät Rita ja Nappi. Kun ponitammat ravasivat ohitseni, tartuin kummankin harjasta kiinni. Siinä samassa Mila juoksi luokseni. – Hyvä, sait ne kiinni. Mihin muut menivät? hän kysyi hätääntyneenä. – Vie ne sisään. Korjaan aidan, kunhan saamme ne riiviöt kiinni. – Ne juoksivat tuonnepäin, sanoin osoittaen sormellani metsään päin. – Kiitos, Milla hengähti ja lähti pinkomaan osoittamaani suuntaan monta riimua ja riimunnarua perässään. Lähdin taluttamaan tammoja tallia kohti.
Laitettuani hevoset karsinoihinsa, tajusin, että karanneessa porukassa ei ollut näkynyt Kakrua, eikä Vinskiä. Päätin lähteä tutkimaan laidunta.
Laitumen etuaidassa oli ammottava reikä. Menin siitä sisään, sillä se oli nopeampi reitti. Huomasin toisessa päädyssä pienempiä kavionjälkiä ja pienen kolon aidassa. Tarvoin sinne suuntaan ja lähdin seuraamaan jälkiä. Ne johtivat suureen ja synkkään metsään, jonne epäröin astua, mutta rohkaistuin kun ajattelin nuoria varsoja yksin metsässä, hukassa.
Astelin syvemmälle metsälle. Yhtäkkiä jokin rasahti. Säikähdin kuollakseni, sillä olin kuullut, että metsässä liikkui karhu ja susilauma. Kyyristyin matalaksi ja suljin silmäni. Toivoin, että mikä siellä sitten olisikaan, ei huomaisi minua. Tunsin pehmeän töytäisyn selässäni ja onnistuin hädin tuskin hillitsemään itseni, jotten olisi kirkaissut. Katsoin hitaasti taakseni ja huomasin onnekseni tiikerinkirjavan varsan. Nappasin harjasta kiinni ja ryhdistäydyin. Kakrun takana oli onneksi Vinski ja lähdin taluttamaan kaksikkoa takaisin kotiin.
*****
Kun saavuimme tallille, Milakin oli saanut koko konkkaronkan kerätyksi ja sisälle odottelemaan aidan korjausta. - Huh, säikähdinkin jo minne pikku pojat olivat kadonneet, onneksi löysit ne. Missä ne olivat? Mila kysyi. – Tuolla takametsässä, ensin luulin, että siellä oli karhu, mutta onneksi siellä olikin Kakru, kerroin nauraen. – No onneksi se oli Kakru, eikä karhu, muuten sinä et luultavasti olisi siinä, hän vastasi hiukan hymyillen. Korjasimme aidan ja Mila laittoi siihen sähköt. – Yrittäköönpä nyt tulla läpi, saavat aika tärskyn! hän huudahti. Uskoin sen, sillä olin pienempänä mennyt noin vain silittelemään lähellä asustelevia hevosia, enkä tiennyt, että aidassa kulki sähkövirta. Otin aidasta noin vain kiinni, ja sain kauhean sähköiskun. Sen jälkeen olen pysytellyt erossa sähköaidoista! Päätimme aloittaa yhdessä tallin siivoamisen, muita hoitajia oli oikeastaan turha odottaakaan. Otin tiskiharjan, jolla aloin puhdistamaan Brendan ruoka- ja juomakuppia. Kuljimme Milan kanssa samaan tahtiin, eri puolilla käytävää. Seuraavaksi puhdistin Rinon, Annan, Kassun, Harrin, Villan, Vian ja Huhun juoma- ja ruokakupit. Tämän jälkeen siirryimme yksityispuolelle, josta minä puhdistin Damonin, Ullan, Kelmin, Kiaran, Likan ja Don Ferdinandin karsinat. Pesimme samoista karsinoista myös seinät. Siirryimme satulahuoneeseen, josta järjestelimme kaikki eksyneet tavarat takaisin oikeille paikoilleen, puhdistimme varusteita ja harjoja. Pesimme suurimman osan lomista, kaikkia emme ehtineet. Kassun loimi oli täynnä karvoja, ja harjasin sen ennen koneeseen laittamista. Puoleen päivään mennessä, olimme saaneet kaiken valmiiksi. Hain Kassun tarhasta ja kiinnitin sen käytävälle. Otin kaviokoukun ja nostin Kassun ensimmäisen kavion. Puhdistin sen ensin piikillä kannasta kärkeä kohti ja sitten harjasin sen kaviokoukussa kiinni olevalla, kovalla harjalla. Puhdistin muut kaviot samalla lailla. Otin kumisuan, jota pyörittelin hierovasti hevosen karvaa pitkin. Karvat menivät sikin sokin, mutta se ei haitannut, vaan Kassu nautti hierovasta liikkeestä. Tein näin kummallakin puolella ja hain sitten pölyharjan. Sillä harjasin jalat tarkasti ja koko hevosen pikaisesti. Laitoin harjan pois ja tunnustelin Kassun jalkoja. Vasemmassa takajalassa tuntui pientä lämpöä, joten pyysin Milan katsomaan, kun juoksuttaisin Kassua. - Kyllä se näyttää ontuvan. Pitää antaa sille muutamaksi päiväksi lepoa, hän sanoi mietteliäänä. - Harmi, toivottavasti se loppuu pian, sanoin hiukan surullisena itsekin. Jatkoin Kassun harjaamista pehmeällä harjalla. Toisessa kädessäni minulla oli piikkisuka, jolla puhdistin harjan kolmen vedon välein. Kassua oli aiemminkin hoidettu hyvin, joten karvan sai kymmenen minuutin harjauksella putipuhtaaksi ja kiiltäväksi. Kassu oli todella komea ja hyvin hoidetun näköinen, kun sain työni tehdyksi. Vein Kassun takaisin tarhaan ja suukotin sitä nopeasti poskelle. Kassulla oli kiire Meridan luo, joten en jäänyt sitä pidättelemään. Mustat hevoset, ruuna ja tamma, alkoivat rapsutella toisiaan selästä. Lähdin hyvillä mielin kotiin ruokaa syömään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 25, 2014 20:28:51 GMT 2
24.09.14 - Sinä pidät porkkanoista, minä sinusta <3
Kävelin Vaahterapolkuun toista kertaa elämässäni. Pinja hehkutti vieressäni, kuinka upea paikka oli ja kuinka ihania hevosia siellä oli. Hän taisi unohtaa, että olin käynyt siellä... - Tässä, Pinja sanoi ja heitti riimun ja narun olkapäälleni. - Kassu on toi tuolla, hän sanoi ja osoitti mustaa komeaa hevosta. Kävelin tarhalle ja taputin ruunan kaulaa. Juttelin sille rauhallisesti ja talutin sen portin toiselle puolelle. Laitoin portin kiinni ja lähdin taluttamaan Kassua talliin.
- Tuo se tähän, Pinja neuvoi. Kiinnitin ruunan käytävälle. Pinja oli jo hakenut Kaasun punaisen harjapakin ja varusteet. Harjasin Kassun molemmat puolet kiiltäviksi ja puhdistin kaviot. Lopuksi selvitin harjan ja hännän. Otin kypäräni ja laitoin sen päähäni. Kiinnitin vielä chapsit ruskeiden ratsastussukkien suojaksi. Sitten otin Kassun ruskean satulan ja asettelin sen oikeaan kohtaan mustaan selkään. Laitoin satulavyön molemmilta puolilta toisiin reikiin. Sitten laitoin punaiset suojat Kassun etusiin. Tämän jälkeen kiristin taas vyötä ja mittasin jalustimet oikean pituisiksi. Otin riimun pois Kassun päästä. Yht'äkkiä ruuna alkoi sählätä vaikka mitä. Onneksi minulla oli kokemusta, joten käskin tiukasti: - Lopeta! Ruuna seisahtui siihen paikkaan ja ujutin kuolaimet sen suuhun. Kiinnitin remmit ja lähdin taluttamaan Kassua kentälle.
Kiristin vyön ja nousin ruunan selkään. Maiskautin pienesti, jotta ruuna lähtisi liikkeelle. Lämmittelin puoli pitkällä ohjalla niin, että Kassu sai vapaasti käyttää kaulaansa, mutta venyttää sitä eteen ja alas. Ensisijainen tavoitteeni oli saada ruuna taipuisaksi ja notkeaksi, joten ratsastin isoja ympyöitä kaikissa kolmessa askellajissa, kunnes Kassu tuntui henkisesti ja fyysisesti rentoutuneelta. Lämmittelin noin 15 minuuttia. Kun olin lämmitellyt, pyysin Pinjaa rajaamaan kentän kulmaan neliön, jonka pituus oli noin 15 metriä. Ratsastin harjoitusravia neliön reunaa pitkin ja menin syvälle kulmiin. Pyysin juuri ennen kulmaa Kassun käyntiin. Kun siirtymiset onnistuivat, jatkoin hetken koko ajan ravissa, jonka jälkeen vaihdoin suuntaa ja toistin samat asiat. Kun olin ravaillut, laukkasi uraa pitkin molempiin suuntiin ja loppuverkkasin ympyröillä. - Oliks se kiva? Pinja uteli. - Mahtava, korjasin ja hymyilin.
Kun olin saanut purettua varusteet ja harjattua Kassun, hain porkkanan. Tarjosin sen Kassulle, joka nappasi sen ja alkoi rouskuttaa sitä tyytyväisenä. - Sä taidat tykätä porkkanoista, hymyilin ja jatkoin: - Kuule, mä tykkään susta, ja halasin lämmintä kaulaa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 2, 2014 15:25:56 GMT 2
Kuka on paras heppa päällä maan? No Kassu tietenkin, se poju loimi päällään. On se komea halinalle, Jota Tiia kutsuu pikku nalleks. Porkkanoista tykkää hän, Niitä haluaisi enemmän. Tiia häntä hoitaa, Mudat ja muut liat poistaa. Ovat Tiia ja Kassu uusia ystäviä toisilleen, Mutta ken tietää, jos ystävyys jatkuu sataan vuoteen. Kassu Tiiasta välittää Ja Tiia Kassua ymmärtää. ( Joo, en oo mikään paras näis )
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 20, 2014 10:21:23 GMT 2
Estetreeniä ja pitkä tarina 20.10.14
Kävelin tarhalle. Kassu lähti kävelemään portille päin. Pujahdin lankkujen välistä tarhaan. Silitin Kassun kaulaa ja annoin sille puolikkaan porkkanan. Kassu otti porkkanan lempeästi kädeltäni - sen huulet tuskin koskettivat kämmentäni. Sillä aikaa kun Kassu söi porkkanaa, laitoin riimunnarun sen riimuun. Avasin alimman lankun ja hätistin toisen hevosen kauemmas, jonka jälkeen avasin ylimmänkin lankun. Käänsin Kassun ja suljin portin. Käännyin ja lähdin taluttamaan Kassua talliin. Kassu seurasi kuuliaisesti vierelläni. Välillä silitin sitä kaulalta tai turvasta. Kävelimme hiekkatietä pitkin. Taivaalla lensi muuttolintuja, ilma oli viileä ja lehtiä oli maassa ja puissa ruskan väreissä. Maassa oli jo kerros lunta, joka narisi saappaiden alla. Laitoin mustaa takkiani tiukemmin kiinni. Olin laittanut harmaat ja paksuimmat ratsastushousuni, jaloissani oli ratsastussaappaat ja takin alla oli monta kerrosta pitkähihaisia. Vein Kassun talliin ja sen omaan karsinaan. Jätin sen siksi aikaa vapaaksi kun lähdin hakemaan Kassun varusteita. Kävelin varustehuoneeseen ja otin harjapakin toiseen käteeni ja suitset toiseen. Menin takaisin Kassun luo ja laitoin harjapakin maahan. Suitset ripustin karsinan ovessa olevaan koukkuun. Sitten hain vielä satulan, jonka nostin satulatelineeseen. Menin karsinaan ja sidoin Kassun vetosolmulla seinään. Sitten otin pölyharjan ja karkean harjan, joilla harjasin molemmat puolet. Sitten harjasin vielä pehmeällä harjalla. Seuraavaksi otin harjakamman ja selvitin harjan sekä hännän. Sitten harjasin Kassun pään jaa puhdistin kaviot. Kassu teki kaiken juuri niin nätisti kuin pitikin. Kävelin käytävälle ja otin Kassun suojat. Liu'utin suojaa jalkaa pitkin ja asetin sen oikeaan kohtaan. Laitoin vielä toisen suojan, jonka jälkeen nousin ylös ja taputin ruunan kaulaa. Sitten laitoin satulan. Kiristin vyön toisiin reikiin, koska en koskaan kiristä vyötä heti äärirajoihin. Laitoin kypärän päähäni ja asetin hanskat karsinan oven reunalle. Otin suitset toiseen käteeni ja kävelin karsinaan. Avasin riimun ja annoin sen valahtaa pois Kassun päästä. Sitten sujautin kuolaimet ruunan suuhun ja kiinnitin remmit.
Pinja oli rakentanut esteradan kentälle, jota olisi tarkoitus hypätä. Kisathan olisivat tällä viikolla. En ollut kerennyt harjoitella Kassulla, joten olin kotona harjoitellut Eetulla. Eetu on suomenhevosori ja entinen estekonkari. Nykyään käytämme sitä lähinnä kotona harraste ratsuna. Lämmittelin kavaleteilla tuulen piiskatessa naamaan. Sitten hyppäsimme pari estettä radasta, jonka jälkeen pääsimme hyppäämään itse rataa. Kassu kulki innokkaasti eteenpäin ja selvitti radan virheettömästi. Taputin sitä. Hyppäsimme radan vielä kaksi kertaa, jonka jälkeen loppuverkkasin vielä kavaleteilla. Loppukäynnit teimme maastossa Pinjan kävellessä mukana.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 20, 2014 19:24:51 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 2, 2014 19:03:14 GMT 2
Tiian ja Pinjan joulukalenteri ~ LUUKKU 1 1.12.14 Astelin sisään talliin. Tarkoitus olisi käydä hellimässä Kassua ja järjestelemässä pojan tavaroita. - Moikka pikkunen... lässytin ruunalle. Silitin ja taputtelin Kassun kaulaa ja annoin sille palan porkkanasta. - Nyt et saa enempää. Muuten susta tulee läski polle, selitin. Kassu hörähti ja alkoi hamuta housuntaskujani. - Höpsö! Kuolasit viel housuille! Hihitin. Pyyhin kuolat mustista housuista ja jäin vielä hetken rapsuttamaan poikaa. - No, meen nyt järjestelemää sun tavaroita, sanoin ja suljin karsinan oven. Sitten kävelin varustehuoneeseen. Aloitin Kassun harjoista. Tyhjensin harjapakin varustehuoneen lattialle ja otin mukaani karkean harjan, suojat ja harjapakin. Menin ulos ja tyhjensin harjapakin hiekoista ja harjasin suojat. Sitten menin takaisin varustehuoneeseen ja otin pelkät harjat mukaan. Puhdistin nekin, jonka jälkeen asettelin harjat nätisti harjapakkiin. Otin valjasrasvan, saippuan, sienen ja vettä. Pesin ja rasvasin Kassun satulan ja suitset. Jätin varusteet kuivumaan ja vein sienet sun muut paikoilleen. Nyt kelpaisi Kassun elvistellä! Täst tuli nyt vähän lyhyt, kun kiireellä tekaisin eilisen luukun
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 4, 2014 20:48:38 GMT 2
Tiian ja Pinjan yhteinen joulukalenteri ~ LUUKKU 3
Maastakäsittelyä meidän tyyliin 3.12.14
Saavuin tallille puoliksi juosten, jotta kerkeisin tehdä jotain muutakin kuin hoitaa Kassun. Lunta satoi hieman ja ilma alkoi kylmetä. Tuuli piiskasi kasvojani. Nostin tuubihuivin puoliksi naamalleni. Ryntäsin tsukohuoneeseen. Päätin ryhtyä heti hommiin. Hain Kassun suitset, kouluraipan ja harjapakin. - Moi Kassu! Hihkaisin ja otin äkkiä yhden harjan, jolla harjasin Kassun. Sitten selvitin hännän, putsasin kaviot ja harjasin pään. Sitten nappasin suitset ja raipan ja lähdin maneesiin.
Maneesin ovella kaivoin lapun taskustani ja kiinnitin sen oveen: "Mä oon vapaana, tuu varovasti sisää tai karkaan. T. Kassu". Sitten astuin sisään, otin ohjat irti ja annoin Kassun hetken kävellä. Sitten tein joitain Parellin leikkejä pojan kanssa ja tein luoksetuloa, seuraamista ja muita sellsisia. Sittrn aloin "hommiin" ja tein pohkeenväistöjä, peruutuksia, etu- ja takaosakäännöksiä ja kaikkea, mitä mieleen tuli. Lopuksi otin vielä niitä alkujuttuja ja annoin Kassun kävellä vielä hetken.
Tallissa heitin lapun roskiin ja vein Kassun karsinaan. Siellä otin ruunalta varusteet pois ja venyttelin sitä, sekä harjasin. Testasin vielä yhtä suolakiveä, jonka nuolemisen eteen on tehtävä töitä. Ripustin sen karsinan oven yläpuolelle, joten Kassun oli harkittava, miten se sitä nuolisi, ettei se heiluisi. Olin juuri lähdössä, kunnes Mila tuli vastasn. - Irtojuoksutitko sä Kassuu kun siin maneesin oves oli se lappu? Mila kysyi. - Eiku tehtii niitä Parellin leikkejä ja muita sellasii, selitin. - Okei... mitäs sellaset on. Meinasin sanoa naiselle KVG (kato vit** googlesta), mutta en yleensä sano niin kuin Pinjalle, joten tyydyin vain vastaamaan: - No en jaksa selittää, mut googlest löytyy. Sitten sanoin moikat ja lähdin kotia kohti.
Haittaaks ku näist luukuist tulee vähän lyhyempii tarinoita?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 10, 2014 21:09:11 GMT 2
Tiian ja Pinjan yhteinen joulukalenteri ~ LUUKKU 4
4.12.2014 Kaatuminen Talutin Kassun maneesiin. Olin harjannut sen ja laittanut sille varusteet. Vedin turvaliivini vetoketjun kiinni. Tänään hyppäisimme. Pidin hyppäämisestä melkein yhtä paljon kuin Pinja. Tyttö olikin kaivanut kameran esille heti kun oli saanut esteradan valmiiksi. Nousin ruunan selkään ja säädin jalustimet estepituudelle. Kiristin vielä vyön, jonka jälkeen lähdin kävelemään. Kassu oli tänään reippaalla tuulella ja mennä puhkutti eteenpäin. Otimme lämpäksi kavaletteja ympyröillä ja kavaletti sarjaa. Kassu hyppäsi intoa puhkuen ja moitteita ei ollut. Hetken päästä teimme pientä jumppasarjaa. Sekin meni hyvin. Lopulta pääsimme hyppäämään. Esteet olivat noin 80cm korkeita. Hyppäsimne kerran radan, johon kuului okseri, pystyeste, portti ja vielä toinen pystyeste. Kyseisessä järjestyksessä. Ensimmäinen kerta meni ihan hyvin, mutta sitten tapahtui jotain.... Olin tekemässä täydellistä rataa. Olimme laskeutumassa viimeiseltä esteeltä, kun se tapahtui. Kassun jalat sotkeutuivat puomeihin ja kuulin Pinjan kiljaisun. Lensin maahan ja näin Kassun kierähtävän viereeni. Kuulin Pinjan askeleet ja Milan huudon. Näin Kassun nousevan vieressäni. Helena alkoi tutkia Kassua ja Mila tulee luokseni. Kuulin joidenkin itkevän. Näin Milan hätääntyneet kasvot. Miksi en noussut? Mikseivät jalat totelleet? Pinjakin tuli viereeni. - Sä selviit kyl... Sä selviit kyl...Pinja nyyhkytti vieressäni. Ummistin silmäni. En tunne käsiäni... En tunne jalkojani... Siinä oli vastaus...
Herään säpsähtäen. Hieron silmiäni, nousen istumaan ja katselen ympärilleni. Se oli unta! Pelkkä painajainen! Huojentuneena lysähdän makuulleni ja jään siihen makaamaan. En nuku enää. Pyörin vain ympäriinsä. Olen niin helpottunut!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 30, 2015 16:57:44 GMT 2
Tiia is back to town! ~ 30.1.2014 Astelin lumista tietä pitkin Vaahterapolkuun. Olin kyllästynyt olemaan Kanariassa yksin ja ostin jo lentolipun takaisin Suomeen. Ja täällä sitä oltiin. Kylmässä, pimeässä, valkoisessa, Suomen talvessa... Turhaan valitan. Itsehän tänne halusin. Ja kyllä sitä pikku ukkoa alkoikin jo tulla ikävä... Mitäköhän sille muuten kuuluu? Aluksi pitäisi katsoa tammikuun tunnit ja sitten tutustua kaikkiin uusiin ihmisiin... jos niitä sinne on tullut. Kylmä tuuli vinkui korvissani. Olin vetäissyt punaisen piponi päähän ja takkina toimi musta untuvatakki. Toppahousutkin oli jalassa. Ja kuomat, ne iki-ihanat talven pelastajat. Tallin valot alkoivat jo näkyä. Taisin ihan huomaamattani nopeuttaa askeliani, sillä ei minusta matka ollut ennen näin nopeasti mennyt? No aivan sama, saavuin kuitenkin tallin pihaan ja menin suoraan taukohuoneeseen. Luin ilmoitustaulun läpi (ja siinä olikin luettavaa...), jonka jälkeen lähdin hakemaan Kassun varusteita. Varusteet löytyivätkin helposti tutusta paikasta, eli varustehuoneesta. Otin matkaani punaisen harjapakin, ruskean satulan ja mexikolaiset suitset. Varusteet vein Kassun karsinan eteen. Asetin myös suojat ja martingaalin harjapakin päälle. En tiedä, olisiko Kassu kuinka pirteänä maastossa, joten päätin varmuuden vuoksi laittaa sille martingaalin. Kävelin tarhalle ja punariimuinen Kassu lähti höristen portille Merida vierellään. "No moi poju. Oliko ikävä?" kysyin hymyillen taskujani hamuavalta ruunalta. Kassu antoi nätisti kiinnittää riimunnarun riimun metalliseen renkaaseen. "Mentäiskö tänään maastoon? Kun tunnitkin on jo alkaneet ja kentällä aika paljon lunta..." mietin taluttaessani Kassua talliin. Vein Kassun karsinaan ja päästin sen vapaaksi. Ei se kuitenkaan mihinkään lähde. Irroitin tarrat ja muut remmit ja vedin raidallisen loimen Kassun selästä. Taittelin loimen ja nostin sen karsinan ovessa olevaan loimitankoon. Sitten otin pölyharjan. Kassu oli niin puhdas, ettei sitä paljoa tarvinnut harjata. Harjasin sen kuitenkin pölyharjalla ja tutkin samalla sen jalat, selän, pään, yms. Sitten harjasin ruunan harjan ja hännän ja putsasin kaviot. Kassu käyttäytyi nätisti ja nosti jokaisen kavion jo valmiiksi ilmaan, ennen kuin ehdin pyytää. Kun sain Kassun harjattua, asetin satulan mustaan selkään punaisen satulahuovan kera. Laitoin vyön kiinni toisiin reikiin molemmilta puolilta ja sujautin martingaalin vyöhön. Sen jälkeen laitoin suojat. Kassu luuli, että putsaan sen kaviot uudestaan ja yritti nostaa jalkaanasa. "Eeeheii... Mä laitan vaan suojat." hymyilin. Suojat laitettuani, otin pipon pois, vedin kypärän päähäni ja säädin sen sopivaksi. Testasin vielä, ettei kypärä hölsky. Laitoin vielä turvaliivin untuvatakin alle. Sitten, koska olin unohtanut lämmittää kuolaimet, ja niissä olisi muuten kestänyt hetki, niin menin kaikkien huomaamatta lämmittämään kuolaimet lämpimän veden alle. Toivottavasti tämä oli ihan ok... Kävelin äkkiä takaisin ja löysin Kassun harhailemasta käytävällä. "Oho... Ovi jäi auki.." mutisin ja kävin nappaamassa pojun kiinni. Onneksi ulko-ovi oli kiinni... Talutin Kassun takaisin karsinaan ja sujautin sille suitset päähän. Hetken se jaksoi sählätä - niin kuin aina - mutta käskin sitä topakasti ja kyllähän se sitten seisahtui. Kiinnitin remmit, jonka jälkeen avasin ohjat ja sujautin martingaalin renkulat ohjiin. "Oltaisko me sitten valmiita..." puhelin samalla laittaen talviratsastushanskoja käteen. Vilkaissessani ulos, älysin laittaa heijastavan ratsastusloimen Kassun selkään. Itselleni vedin vielä heijastusliivin ja mittasin jalustimet oikean mittaisksi. Nappasin vielä lyhyen yleisraipan matkaani. Pysäytin Kassun tallin pihalle, tiukkasin satulavyön ja nousin ulkona olevalta jakkaralta selkään. "Noniin... Eikun matkaan!" sanoin ja maiskautin Kassun liikkeelle. Lähdin lantalan ja tarhojen välissä olevalle polulle, sänkipeltoa kohti. Matka pellolle ei kestänyt kauan. Päätin kävellä pellon ensin vähän niin kuin kiemurauran mallisesti läpi, tarkistaen, ettei pellolla ollut kuoppia, mihin Kassu olisi voinut kompastua. Kun olin saanut käveltyä pellon läpi, en ollut löytänyt yhtään kuoppaa. Puristin hellästi pohkeilla ja Kassu lähti nätisti raviin. Ravasin puolet pellosta, jonka jälkeen annoin laukka-avut ja Kassu lähti ilopukin saattelemana laukkaamaan. "Hyvä." naureskelin ja taputin Kassun mustaa kaulaa. Laukkasin ns. pääty-ympyrän ja melkein puolet pellosta, kunnes hidastin raviin. Tuuli pölläytti lunta naamalleni ja pyyhkäisin lumet äkkiä pois. Hyi kun oli kylmää! Ravissa Kassu alkoi rentoutua ja kaulakin pyöristyi. Taputin Kassua, jonka jälkeen hidastin käyntiin. Annoin Kassulle hieman enemmän ohjaa, mutta niin, että tuntuma säilyi. Sitten käänsin kassun pois pellolta. Kaasu yritti kääntyä takaisin, mutta käskin sen napakasti pohkeilla eteenpäin. "Ei me nyt mennä enää sinne. Etköhän sä oo saanu laukata ihan tarpeeksi..." hihitin ja jatkoin matkaa käynnissä. En kuitenkaan jatkanut tallille, vaan käännyinkin oikealle maastoesterataa kohti. Kassu innostui luullessaan pääsevänsä hyppäämään ja yritti nostaa ravin. "Noh, noh. Ei me hypätä. Mennään vaan tuolta sivusta." sanoin ja keräsin hieman ohjia. Kassu painoi taas päänsä alas ja pyöristi niskaansa. Taputin sitä kaulalle ja kehuin. Kävelimme rauhassa maastoesteradan sivusta ja katselin, kuinka rusakko pomppi ohitsemme. Kassu nosti päänsä korvat hörössä, muttei säikähtänyt. Matka jatkui. Kun olimme kävelleet radan lävitse, lähdimme polulle, jossa aloin ravaamaan. Kevensin rauhalliseen tahtiin ja välillä nousin kenttäistuntaan. Polku liittyi isompaan tiehen ja hetken tiellä ravattuani, hidastin käyntiin. Taputin Kassua ja annoin ohjaa. Ei ollut kauheasti muita liikkeellä. Paitsi se yksi rusakko ja pari naakkaa. Tallin pihassa nousin selästä ja nostin jalustimet. Löysäsin vielä hieman vyötä. Iines juoksi minua vastaan ja tästä tiesin Innan olevan tallilla. Kävelin talliin ja vein Kassun omaan karsinaansa. Aluksi otin vain suitset pois, jotta Kassu pääsi juomaan. Näin Innan touhuavan käytävällä. Ilmeisesti lattiaa lakaisemassa. Moikkasin tyttöä - tai, no, naista - joka heilautti kättä tervehdykseksi. "Maastossako sitä oltiin? Ja mites sä nyt jo täällä oot?" Inna kysyi ihmetellen. "Maastossahan sitä. Pellolla käytiin. Ja luulitteko oikeesti, että kestän siellä vähän päälle kuukauden yksin? Tuli ikävä teitä." sanoin virne kasvoillani. "No kiva. Kassulla oli ilmeisesti ikävä." Inna sanoi ja jatkoi lattian lakaisemista. Laitoin suitset koukkuun roikkumaan, otin loimen pois ja irroitin satulavyön. Nostin satulan kassun selästä ja laitoin martingaalin harjapakin viereen. Loimen laitoin loimitankoon. Satulan taas nostin satulatelineeseen. Ensin otin suojat pois, jonka jälkeen harjasin hikisen Kassun. Annoin vielä ruunalle puolikkaan porkkanan ja heitin hiki-/villaloimen sen selkään. "Hyvä." sanoin ja otin suitset, satulan ja harjapakin matkaani. Vein varusteet nätisti paikoilleen ja lähdin hakemaan martingaalia ja suojia. Vein nekin varustehuoneeseen. Kävelin vielä takaisin karsinalle ja otin kypärän päästäni ja vaihdoin sen pipoon. Raippaa en ollut tarvinnut reissulla yhtään. Laskin sen maahan ja otin turvaliivinkin pois. Kun olin tarkistanut vielä Kassun kaviot, oli aika lähteä tallilta. Tänään oli tallilla ihmeen vähän porukkaa. Mutta hyvä niin. Eipä tarvinnut kauhean monelle selitellä miksi olin jo palannut. Lähdin kävelemään pimeää tietä kotiin, näpräten samalla Iphoneani ja tarkistaen uusia viestejä. // Kuva ei mikään paras, enkä jaksanut naamaa piirtää kunnolla Paljonko on pisteitä muuten kasassa? Olisin merkannut sanamäärän mutta kakka versio wordista ei laske sanoja Ja meni vähän hassusti noi "kappalejaot" mutta älä välitä! Ja en jaksanut tarkistaa, niin pahoittelen kirjoitusvirheistä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 6, 2015 18:10:48 GMT 2
Tiia ja kassu vauhdissa taas ~ 6.2.2015 Kävelin tallille kuulokkeet korvissa. Tänään hyppäisin Kassulla. Kopistelin kengät astuessani talliin. Tänään olin käynyt koulussa vain kipaisemassa tekemässä esitelmääni. ”Moikka pikkunen! Hypättäiskö tänään?” kysyin Kassulta. Pinja oli kantanut Kassun varusteet oven eteen ja ilmoitti lähtevänsä. ”Okei, no moikka!” huikkasin ulos menneelle tytölle. Noniin… Harjasin pölyharjalla Kassun mustan karvan ja putsasin kaviot. Sitten kampasin harjan ja hännän. Häntään tein ranskanletin ja harjaan verkkoletin. Otsaharjan letitin ihan muuten vain. Sitten laitoin Kassulle suojat etujalkoihin ja harjasin vielä sen pään. Tässä välissä otin takin päältäni ja laitoin palaturvaliivin hupparini päälle. Säädin vielä kypärän sopivaksi ja vaihdoin kuomat ratsastussaappaisiin. Sitten nostin satulan Kassun selkään ja laitoin vyön toisiin reikiin. Sitten istahdin karsinaan ja aloin lämmittämään kuolaimia. ”Noniin Kassu.” sanoin ja usutin kuolaimet Kassun suuhun. Kassu ei oikeastaan sählännyt yhtään ja kehuin sitä. Irrotin satulavyön toiselta puolelta ja laitoin vielä martingaalin. Nappasin raipan ja juomapullon mukaani ja lähdimme Kassun kanssa maneesiin. Pinja oli tehnyt meille esteradan valmiiksi ja laittanut yhden esteen mikä ei kuulu rataan, mutta olisi lämmittely este. Annoin Kassun kävellä rauhassa ympäri maneesia. Kun olimme kävelleet tarpeeksi, kokosin ohjat puolipitkiksi ja tein pitkille sivuille hieman avoja sekä sulkuja. Lyhyille sivuille tein pysähdyksen ja peruutuksen. Kun olimme verrytelleet tarpeeksi käynnissä, hipaisin Kassun kylkiä kannuksilla ja ruuna lähti raviin. Aluksi ravasin vain maneesia ympäri pääty- ja keskiympyröiden kera, jotta saisin Kassun ottamaan takajalat kunnolla alleen. Sitten aloin tehdä samaa tehtävää ravissa, mitä tein käynnissäkin. Aluksi otin lyhyille sivuille vain käyntiin siirtymisen, mutta sitten aloin ottaa pysähdyksen ja lisäsin siihen vielä peruutuksen. Kun olin ravannut molempiin suuntiin, nostin laukan ja laukkasin maneesia ympäri pääty-ympyröiden kera. Sitten aloin tehdä avoa pitkille sivuille ja kun laukka tuntui hyvältä, laukkasin hieman toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen kävelin maneesin ympäri kerran puolipitkällä ohjalla. Seuraavaksi aloin hyppäämään lämmittely estettä molemmista suunnista. Este oli noin 65cm korkea. Rata oli 80cm. Kun olin estettä jonkin aikaa hyppinyt, ja Kassu tuntui hyvältä, päätin alkaa hyppäämään rataa. Kassu oli innoissaan ja veti pienen pukin, kun ohjasin sen esteelle. Ensimmäisellä kerralla kassu ei tiputtanut eikä kieltänyt, joten taputin sitä. Seuraavalla kerralla Kassu kielsi kolmannelle esteelle, koska tein liian tiukan mutkan. Ohjasin Kassun uudestaan esteelle ja kassu hyppäsi. Hyppäsimme radan vielä kerran, jonka jälkeen laukkasin uralla ja pääty-ympyröillä, ravasin tehden sulkuja sekä avoja ja kävelin tehden pohkeenväistöä niin, että etuosa oli uralla. yseiset loppuverkat tein puolipitkällä ohjalla. Sitten annoin pitkät ohjat ja tsekkasin viestit sun muut ja tungin kännykän takaisin taskuun. Sitten join juomapullosta. Maneesin ovi avautui ja Emmi asteli Sammyn kanssa sisään. "Tuol ulkoon oli niin kylmä, nii tuun tänne taluttelee Sammyy", tyttö kertoi. "Joo, mä oon just lopettelemas. Mut sähän voisit jo ratsastaa Sammyl?" ihmettelin. "Nii voisin mut haluun taluttelen sitä", Emmi vastasi. "Okei. Haluutko korjata noi esteet ku mä lupasin ratsastaa Iineksenki tänään" kysyin hieman arasti tytöltä. "Joo", Emmi vastasi ja alkoi kerätä esteitä. "Kiitti!" iloitsin ja hyppäsin Kassun selästä. Tallissa otin aluksi turvaliivin pois ja laitoin takin päälle. Sitten otin Kassulta suitset, martingaalin ja satulan pois. Harjasin vielä ruunan ja otin suojat pois ja asetin ne harjapakin päälle. Annoin ruunalle porkkanan kiitokseksi, heitin sille villaloimen päälle ja vein sen varusteet pois. Pesin kuolaimet ja kokosin suitset ja ripustin ne seinälle. Satulavyön harjasin ja samoin suojat. Kannoin vielä harjapakin varustehuoneeseen, otin villaloimen pois, sillä Kassu oli jo kuivunut ja heitin vielä toppaloimen pojalle. Sitten otin kypärän pois ja laitoin punaisen tallipiponi päähän. "Noniin. Moikka sitte Kassu!" huikkasin ja astelin kylmään talvi-ilmaan. Tähän tulee vielä kuva ja ne pisteet? Loppu oli vähän hätiköity eikä muutenkaan paras tarina... Sainpahan nyt jotakin aikaseksi
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 24, 2015 16:10:11 GMT 2
Esteet vai koulu? ~ 24.2.2015 Pinja:Kävelin tallille pitkää tietä Banjon hihna toisessa kädessäni ja toisella kädellä Iphonea räpläten. Oli pilvistä ja yksi aste plussaa. Tiia käveli toisella puolellani myös Iphonea tuijottaen. "Kato! Aada on laittanu uuden kuvan instaa! Eiks oo siisti kuva?!" Tiia alkoi hehkuttaa. Katsoin kuvaa hetken ja en saanut muuta sanotuksi, kuin: "Vau." Kuvassa oli kukkula, jonka päällä seisoi hevonen ratsastajansa kanssa. Ratsukko näytti mustalta kaunista auringonlaskua vasten. "Tää on viime kesältä." Tiia totesi kuvaa yhä ihaillen. "Mistä sä sen tiiät?" kysyin. Minulla oli tapana alkaa jankuttaa vastaan kaikesta ja niin tein nytkin. "No koska tossa lukee teebee ja summer2014!" Tiia ärsyyntyi. Mumisin jotain epäselvää vastaukseksi. Sitten tungin kännykkäni taskuun ja astelin tallin ovesta sisään. Ensimmäiseksi päästin Banjon irti ja tervehdin taukohuoneen sohvalla makoilevia tyttöjä. "Moi Jonna ja Sandy!" tervehdin ja kumarsin. Tytöt katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauruun. "Moi vaan!" Sandy hekotti sohvalla. "Joo, moi!" Jonnakin sanoi. Sitten tytöt alkoivat rapsuttelemaan pientä kirjavaa terrieriä joka juoksenteli hulluna ympäri huonetta. "Rauhotu jo Banjo!" hihitin pennun touhuille. Tiia:Astelin talliin. Olin jäänyt suustani kiinni Helenan kanssa ja rapsuttanut Wiennaakin. "Moi!" hihkaisin taukohuoneessa oleville ja sain tervehdyksiä takaisinkin. "Hei Sandy! Haluutko tulla kuvaamaan mua kun hyppään Kassulla?" kysyin huomatessani tytön. "Juu kyllähän mä voin." Sandy lupautui. "No kuka mua kuvaa?!" Pinja hätääntyi. Samassa Essi asteli sisään juuri sopivasti kuullakseen Pinjan lauseen. "Mä voin!" hihkaisi Essi. "Mul ei vaa oo kameraa." tyttö kertoi. Otin reppuni ja kaivoin Nicon järkkärin repusta. "Tossa." sanoin ojentaen kameran tytölle. "Kiitti!" Essi hymyili. Lähdimme Pinjan kanssa hakemaan varusteita hevosille ja Sandy kantoi Kassun suojat ja harjapakin paikoilleen. "Kiitti, sä voit auttaa Kassun harjaamisessaki, jos haluut." sanoin nostaen satulan telineeseen. Asetin vielä suitset koukkuun. "Juu." Sandy sanoi ja alkoi ottamaan Kassulta loimea pois. Minä jatkoin harjaamalla pehmeällä harjalla lähes tulkoon puhtaan Kassun läpikotaisin ja Sandy alkoi selvittämään häntää ja harjaa. Pinja:Putsasin vielä Raimon kaviot ja pyöritin eilen ostamani siniset pintelit etujalkoihin. Takajalkoihin laitoin suojat. "Sitte satula..." sanoin ja nostin satulan valkoiseen selkään. Kiinnitin satulavyön molemmilta puolilta toisiin reikiin, jonka jälkeen laitoin säädettävän kypärän päähäni ja kävin valitsemassa kouluraipan, jonka toin karsinan eteen. Vaihdoin vielä kuomat ratsastussaappaisiin ja laitoin hanskat raipan viereen. "Mä laitan nyt ne suitset" sanoin ja otin vastaan Essin lämmittämät kuolaimet. Ujutin kuolaimet Raimon suuhun ja kiinnitin remmit. "Mä kiristän viel tota satulavyötä ja voidaan sitten lähtee." ilmoitin niin, että Tiia ja Sandykin varmasti kuulivat. Kävelin maneesiin Raimo ja Essi vierelläni ja Sandy sekä Tiia takanani. Viimeisenä tuli Kassu. Sandy sulki oven ja kävi pystyttämässä maneesin keskelle totteröt. Toiselle puolelle Sandy ja Essi pystyttivät pari estettä ja toinen puoli jäi tyhjäksi. "Sitten eikun selkään!" sanoin ja ponnistin satulaan. Nykyään satulaan nousukin oli helpottunut, kun olin jo tottunut Raimon kokoon. Menimme omille puolillemme kävelemään: minä tyhjälle puolelle ja Tiia esteitä melkein täynnä olevallle puolelle. Sandy ja Essi asettuivat sellaisille paikoille, mistä sai hyviä kuvia. Alkukäyntien jälkeen kokosimme ohjat. Tiia alkoi ravata, mutta minä jäin tekemään käynnissä avoja, niin ympyröille kuin pitkille sivuillekkin. Tiia:"Hyvä poika!" kehuin rennosti ravaavaa ruunaa. Vaihdoin suuntaa ja ravasin vielä hetken toiseen suuntaan. "Alan nyt tulee ravis tota kavalettii, mikä on siinä sun edessä!" ilmoitin Sandylle. Sandy nyökkäsi ja otti kameran valmiiksi silmiensä eteen. Ensimmäisellä hypyllä Kassu ponnisti hieman liian kaukaa, mutta selvisimme silti siintä pienestä kavaletista. Tulin kavaletin vielä pari kertaa, jonka jälkeen hypin sitä vielä toisesta suunnasta. Kavaletin jälkeen otin laukkaa aluksi uralla molempiin suuntiin, jonka jälkeen aloin tulla kavalettia laukassakin. Kassu meni oikein nätisti ja kehuin sitä jokaisen hypyn jälkeen. "Nyt mä otan välikäynnit ja sitten alan hyppäämään noita kahta estettä silleen, että hyppään eka ton pystyn ja siitä kaarran tolle okserille. "Joo, unohin muuten sanoo, et laitoin ne esteet 80 sentin korkusiks." Sandy kertoi. "Joo hyvä!" huikkasin ja päästin vapaan ohjan. Pinja:Kun olin tehnyt ravissa ja käynnissä avoja, pohkeenväistöjä sekä takaosa käännöksiä, aloin ottamaan laukkaa. Ensin laukkasin päätyympyröillä ja uralla, jonka jälkeen aloin tekemään laukanvaihto tehtävääni. Tein kahdeksikkoa niin, että kahdeksikon keskellä vaihdoin laukan. Ensin Raimo oli hämillään, mutta alkoi sitten hoksaamaan, mitä siltä pyysin. Kerran, kun en ollut valppaana, ruuna siirtyi raviin nähdessään Kassun kävelevän. "Noh!" sanoin ja nostin laukan uudestaan. Laukkasin vielä hetken, jonka jälkeen tein välikäynnit puolipitkällä ohjalla. "Se meni tosi hyvin!" Essi huusi. "Joo, se tuntuki hyvältä. Mä otan tän jälkeen ravia ja sitten käynnissä jotain pohkeenväistöjä vielä." kerroin. Essi nyökkäsi ja räpsäisi yhden kuvan. Naurahdin ja jatkoin käyntiä. Tiia:"Hop!" karjaisin kun Kassu meinasi kieltää. Tulimme vähän liian lähelle ja Kassun etujalat tiputtivat pystyn ylimmän puomin maahan. Laskeuduimme kompuroiden ja jatkoimme okserille. Koska askeleet olivat menneet sekaisin, okserille ponnistimme liian kaukaa ja takajalat tiputtivat kaksi ylintä puomia. "No höh." sanoin ja jatkoin ravissa Sandyn nostaessa puomit maasta. Sitten nostin laukan uudelleen ja suuntasin pystylle. Tällä kertaa meni hieman paremmin ja taputin Kassua kaulalle samalla kehuen: "Hieno poika." "Mä meen tän vielä toisesta suunnasta ja otan sitten tota kavalettia ravissa." ilmoitin kuvaajalleni, joka ilmoitti kuulleensa. Hypin estettä ja ottaessani ravin, aloin hieman miettimään. "Sandy, sä varmaa tiiät, etten mä kauheesti mee kouluu, nii mitä sä luulet, pitäiskö mun mennä sitä enemmän?" kysyin pohtien. "No siis, emmä tiiä. Kai se ois hyvää vaihteluu ja eiks sun kannattais treenata niihin koulukisoihin?" Sandy vastasi. "Nii joo." sanoin ja aloin taas tulemaan kavalettia molemmista suunnista. Kun olin aikani kavalettia tullut, otin käynnin ja annoin vapaan ohjan. Kassu pärkähti ja ravisti päätään. "Hieno poika olit, joo olit." lässytin mustalle hevoselle. Pinja:Olin vihdoinkin saanut kaiken aikomani tehtyä ja sain rentoutua. Heitin ohjat pitkiksi ja annoin Raimon venyttää kaulaansa. "Hyvä poika. Olit hieno tänään." sanoin taputtaen valkoista lihaksikasta kaulaa. Sitten tajusin sen. "Missä Banjo on!?" hätäännyin ja katselin yympärilleni. "Ei oo näkyny." Tiia vastasi ja hätäännyin entisestään. "Täällä se on." kuului katsomosta ja näin Milan istuvan penkillä vilttiin kääriytyneenä, pieni koiranpentu sylissään. "Huh... Säikähin jo että jätin sen talliin yksin." huojennuin. Olin ottanut Raimolta varusteet pois ja harjannut sen. Heitin loimen sen selkään ja annoin Sandyn viedä harjat sekä satulan pois. Itse hain Raimolle sokeripalan ja menin pesemään kuolaimet. Sitten kokosin suitset ja vein ne varustehuoneeseen. "Ootko Tiia kohta valmis?" kysyin ottaen kypärän päästäni. "Hetki vielä!" Tiia huikkasi. "Oke, no mä meen kattoo sitä lammasta." sanoin pohtien ton lampaan nimeä. "Ai Hakkaraista?" Tiia kysyi. "Nii, just sitä!" sanoin ja otin varusteeni mukaan. "Moikka Hakkarainen!" sanoin silittäen lampaan pehmeää villaa. "MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!" "Au..." sanoin pidellen korviani. "Sä voisit määkyä vähän hiljempaa.." sanoin. "MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!" "No kiva juttu hei!" sanoin nauraen ja silitin vielä lammasta. "No tuutko sä?" Tiia kysyi. "Joo. Moikka Hakkarainen!" sanoin ja lähdimme Tiian kanssa kotiin päin. Tää kuva on kyl kauhee Hyppyyn lähettiin vähän liian kaukaa... Niin paljonko mulla niitä pisteitä nyt on? Ja tämähän oli nyt Tiian ja Kassun 10HM!!!! Jippiii // Kuusi pistettä on Tiialla...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 6, 2015 17:56:29 GMT 2
Kävin Kassua tervehtimässä ja Pinja nappasi pari kuvaa minun letitettyä pojan harjan Testasin toista kertaa verkkolettiä, mutta ei mennyt ihan nappiin Ompahan nyt sentään jotain
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 2, 2015 14:08:19 GMT 2
perjantai 30.10.2015Himiko & Kazimir IonVilkuilen kelloa luokan seinällä alituiseen. Vielä viis minuuttia… Hngh. Vihdoin perjantai. Tää on ollut varmaan mun elämän pisin viikko ikinä, johtuen siitä, että tänään pääsen ekan kerran hoitamaan Kassua. Se näytti nii ihanalta! Olisinpa jo tallilla, että voisin halia Kassua. Tässähän alkaa ihan sormet syyhytä.
Loppujen lopuksi hissan monisteen tekemisestä ei tule kettuakaan, unohdun täysin pilvilinnoihini, joista saan mieluisan herätyksen; open huudahdus, että koulu loppu ja hyvää viikonloppua. Salamana ponkaisen ylös ja alan tunkea kirjoja reppuun. “Hei, Santtu, venaa!” älähdän vaaleahiuksisen pojan perään, ennenkuin heitän repun olalle ja nappaan puhelimen kännykkäkorista. Ryntään ulos luokasta niin tohinalla, että olen juosta jonkun itseäni paaaljon lyhyemmän tytön yli. “Sori!” kiskaisen tennarit jalkaan ja kirin Santun luokse.
“Mitä aiot tehä viikonloppuna?” hän kysyy. Hymyilen kirkkaasti, ennenkuin vastaan. “Meen hoitamaan mun hoitoheppaa!”. Santtu kohottaa kulmiaan ja toteaa, ettei tiennyt mun olleen kiinnostuneen kauramoottoreista. Tuhahdan huvittuneesti ja pörrötän poikaa hiuksista. Kävellessämme kaupungin läpi Emmi, Piia ja Nino liittyvät seuraamme. Juttelemme vilkkaasti kaikesta mahdollisesta, välillä nauraen niin että sattuu. Lopulta kotiin päästyäni huomaan, että poskiini sattuu. Heh, tän siitä saa kun nauraa liikaa.
“Iskä pliis…” katson isääni koiranpentuilmeellä. Jatkamme toistemme tuijottamista niin kauan, kunnes isoveljeni Benjamin luovuttaa ja ilmoittaa kuskaavansa minut tallille. Katson Benjaminia hetken kuin maailman kahdeksatta ihmettä, ennenkuin ryntään huoneeseeni vaihtamaan vaatteita. “Oon valmis vartin päästä!”.
Katson ohi vilistävää maisemaa ja huokaisen hiljaa. Suomi on niin erilainen verrattuna Japaniin…
“Mitäs mietit?” Benjamin keskeyttää uumoiluni. Kohautan olkiani. “Empä paljo mitää. Lähinnä vertailen Suomee ja Japanii”, virnistän vinosti. Benjamin nyökkää ja kääntää rattia, painaen lisää kaasua. “Juu’u, on niis aika paljon eroja. Suomessahan ei oo vuoria, toisin kun siellä. Puitko sä ikinä sitä.. sanos ny.. kimonoa ylles?” hän katsahtaa minua kysyvästi.
“En mä, mitä ny joskus kaverien kans testattiin Sachin äidin kimonoa… Se oli tosi nätti.” nyökkään. “Heiheihei, tosta kääntyy!” pomppaan penkillä ja osoitan edessä olevaa tietä, jonka ohi Benjamin meinasi huristella. Isoveli naurahtaa ja kääntyy oikealle tielle.
“Tuli vaa mielee, jos joskus on huono olo nii mulle voi aina puhuu.” Benjamin virkahtaa naama peruslukemilla.
“Mm..” mumisen hiljaa. Enköhän mä pärjää.
Vilkaisen ympärilleni, miettien mitä tekisi. Kassu ainakin vaikuttaa olevan ulkona… Kaiketi mä sitten haen sen. Olkia kohauttaen sieppaan riimunnarun mukaani ja lähden hortoilemaan ulos hieman hämmentyneenä. Mähän olen ihan eksyksissä täällä.
Huomaan tummatukkaisen naisen tallustelemassa tallipihalla, ja hetken epäröinnin jälkeen kipitän hänen luokseen. “Hei! Tota, oon uus ja en löydä Kassua..” mumisen hieman nolona ja katson naista apuapyytävästi. “Ahaa. Mä oon Inna, tervetuloa mun puolesta. Tuuppas- hetki, nimes oli?” Inna meinaa jo lähteä, mutta pysähtyy sitten ja kääntyy katsomaan minua. “Oon Himiko.” nyökkään. Inna nyökkää hymyillen pienesti, ennenkuin lähtee johdattamaan mua uljaan mustani luokse.
“Täällä on Kassu. Tarvitko enempää apua?” Inna kysyy. Pudistan päätäni. “En tarvi, kiitos!”. Inna heilauttaa kättään, ja häipyy sitten.
Itse jään katsomaan Kassua. Noh, siinä sä sitten oot. Pujahdan tarhaan sisään, ja ruuna löntystää korvat hörössä vastaan. Hämmästyn, ja naurahdan. Sä et olekaan mikään ujopiimä! Rapsuttelen leveän hymyn kanssa Kassua hetken, mutta lopulta muistan mitä tulin tekemään ja napsautan riimunnarun lukon renkaaseen kiinni. Kassua ei edes tarvitse kehottaa, se lähtee automaattisesti kulkemaan vierelläni. Mähän taisin saada oikean unelman.
Tallissa vien hevosen karsinaansa. En taida kovin mieluusti jäädä käytävälle kykkimään muiden tielle.
“Kuule, mä haen sun harja, ootat tässä, oke?” supatan Kassulle ja sidon hänet vetosolmulla karsinan kalteriin, ennenkuin kiirehdin etsimään harjoja.
Ja taas sama tilanne. Eksyksissä. Äh, mitä mä teen? Jälleen kerran päätän turvautua toisiin.
“Moi, oon Himiko, voiks näyttää mistä löydän Kassun harjat?” kysyn blondilta, itseäni reilusti lyhyemmältä tytöltä. “Oh, moi vaan, mun nimi on Hilda. Ja no..” Hildaksi esittäytynyt tyttö lähtee viemään minua oikeaan paikkaan. Katson häntä kuin maailman kahdeksatta ihmettä. “Kiitti paljon!”
“Eipä mitään. Ooks muute Japanista?”
“Juu, muutin tänne muutama vuos sitten.”
Vilkaisen nyt seinälle hieman välttelevästi, eikä Hildakaan enää jatka puheenaihetta. Tyttö sanoo heipat ja lähtee, ja itse nappaan Kassun harjalaatikon mukaan.
“Sori poju ku kesti!” pahoittelen ja taputan sitä kaulalle pari kertaa, ennenkuin alan puunata.
“Story of your life, time of solitude and strife, freedom of an open road, hope and many miles to go…” hymisen samalla kun setvin ruunan mustaa häntää.
“No se olis sitten valmis.” totean ja nostan kädet lanteilleni, tarkastellen Kassua. Hevonen ojentaa päätään kohti, ja hellyn antamaan sille lyhyen silitystuokion. Päästän hevosen irti ja suljen karsinanoven kokonaan, istahtaen lopulta lattialle siisteimmälle kohdalle. Kassu laskee päänsä alemmas ja puhaltaa hiuksiini. Hymähdän vinosti. “On elämä vaan hassu juttu. Niinku oikeesti, ekana päivänä kaikki on iha normisti, ja päivän päästä ootkin toisella puolella koko tellusta.” juttelen hiljaisella äänensävyllä, tietäen ettei Kassu tule ikinä vastaamaan, mitä ikinä sille kerronkaan. Ruuna siirtyy rouskuttamaan löytämiään heiniä. “Nää arvet on inhottavia. Ne muistuttaa mua kaikesta pahasta eikä mua tulla koskaan pitämään kauniina. Eihä ulkonäkö teille hepoille iso juttu oo, mut ihmisten keskuudessa se on tosi tärkee juttu. Samoin esimerkiks musiikkimaku. Ne vaikuttaa siihe millasten ihmisten kanssa voit ystävystyy. Se on kyl aika typerää, myönnettäköön. Onkos sulla koskaan ollu vaikeeta muiden hevosten kanssa?” Kassu kääntää turpansa minua kohti ja liikuttelee korviaan valppaana. Alan nauraa. “Kunpa voisit puhuu mulle. No mutta, ainakaan sä et kerro kellekään muulle. Haluukko kuulla salaisuuden?” odotan hetken, ennenkuin hiljennän ääntäni entisestään. “Asuin muutama vuos sitten vielä Japanissa. Mut siepattiin, huumattiin ja lähettiin kuljettamaan laivalla kohti Amerikkaa. Kun heräsin siel laivas, mun ranteiden, jalkojen ja kaulan ympäri oli kierretty narut. Nää hiertymät on niistä naruista, kun yritin vapaaks. Se sattu hirveesti…” huokaisen. “Siinä ruumas oli ihan hirveen pimeetä, ja mua pelotti. Sit yhtäkkii joku jätkä nimeltä Ben tuli taskulampun kanssa ja autto mua. Ja se, mitä mä näin siinä taskulampun valokiilas, oli jotain niin hirveetä. Siis siel oli ainaki kymmenen kuollutta ihmistä, joltaki oli lähteny pää ja yks oli iha murskana.” Kassu tulee luokseni ja painaa päänsä syliini. Nostan kämmeneni hevosen otsalle. Joskus tuntuu, että hevoset kuitenki ymmärtää jollain tapaa. Voiskohan olla, että ne tajuaa äänensävyn kautta, millasesta aiheesta puhutaan? Kaiketi. Juuri kun olen jatkamassa, puhelin tärisee taskussa. Kappas, Benjamin on tulossa hakemaan. Näpytän vastauksen isoveljelle, ja nousen sitten ylös, päättäen halata Kassua. “Kiva heppa..!” lässytän sille, ennenkuin lähden karsinasta ja suuntaan ulos kohti Benjaminin autoa.
//Sanoja 989. Tosta ny tuli perjantain tarina, kun sillon sen alotin enkä jaksanu korjata : DD
|
|