Anna ja Kata
Kävelin taukohuoneeseen. Siellä sohvalla istui Inna, Petra ja Rebekka. Pöydän ääressä istui Lispe ja Luna. Mila istui työpöytänsä ääressä. Toisin sanoen kaikki ketkä tunsin aika hyvin oli taukohuoneessa.
- Moi! huusin.
- Moi! huusi Lispe, Luna ja Mila.
Inna, Petra ja Rebekka eivät jaksaneet vaivautua vastaamaan minulle. Mila kysyi:
- Varsuliako tulit ihastelemaan?
Vastasin:
- Niin oli tarkoitus. Jäähän se tänne?
- Ei jää. Se lähtee toiselle tallilleni kisa ratsuksi. Mila selitti
- Höh. Mä oisin niin kovasti halunnut sen jäävän tänne. Olisin ruennut sen hoitajaksi ja sitten me oltaisiin kisattu mahdollisimman paljon esteillä, välillä kouluakin. harmissani sanoin.
- Valitettavasti se on jo päätetty, että se lähtee. Voidaanhan me joskus katsoa, jos sinä sillä kisoissa kävisit. Mila lohduttaen sanoi.
- Katsotaan sitten joskus. sanoin.
Menin varuste huoneeseen. Otin harjapakin ja riimun narun. Vein ne yksäri puolelle, jonne Anna oli varsan kanssa väliaikaisesti sijoitettu. Etsin varsomiskarsinan, jossa seisoi ‘’minun’’ Anna ja sen takaa näkyi ruunikko pää.
- Ihana varsa sinulla, tyttöseni. sanoin Annalle.
Olin päättänyt hoitaa varsulin ja Annat todella huolellisesti. Avasin harjapakin ja otin sieltä juuriharjan. Harjasin ensin Annat ja sitten varsan. Petra tuli hoitamaan Hukkista. Kysyin Petralta:
- Mikä Annan varsan nimi on?
Petra vastasi:
- Se oli Kata. Oikeaa nimeä en muista.
- Kiva nimi varsulilla. sanoin.
Vaihdoin juuriharjan pölyharjaksi. Harjasin ensin Katan, se ei pitänyt pölyharjasta. Anna yllätyksellisesti luimisti minulle. Se luimi varmaan siksi, koska harjasin Katat ennen sitä. Harjasin Annat vaikkakin se luimisteli minulle. Vaihdoin pölyharjan kaviokoukkuun. Nostin Annan kaviot, Katan kavioita en nostanut olihan se vielä niin pieni. Rapsuttelin molempia hetken. Laitoin Annalle päitset päähän ja lähdin viemään sitä ulos. Kata tuli reippaasti äitinsä perässä.
Suljin portin. Katselin hetken miten Anna ja Kata juoksentelivat pitkin tarhaa. Sain juoksentelusta kuvan. Lähdin hakemaan kottikärryä ja talikkoa, koska Anna ja Kata lopetti juoksentelun. Otin kottarit ja talikon käteeni ja lähdin tallia kohti.
Otin talikon käteeni ja rupesin siivoamaan karsinaa. Kun sain siivottua karsinan, laitoin oven kiinni. Otin riimun narun käteeni ja lähdin viemään kottareita ja talikkoa pois. Jätin kottarit ja talikon lantalaan. Suuntasin kohti Annaa ja Kataa.
Huutelin Annaa ja Kataa portilla, mutta ei se mitään hyödyttänyt. Aukaisin alemman portin ja lähdin hakemaan hevosia. Anna ei meinannut millään haluta tulla sisälle. ‘’Jahtasin’’ Annaa hetken, mutta lopulta sain sen kiinni. Kata jatkoi ‘’hipan’’ leikkimistä, vaikka olin jo saanut Annat kiinni. Jätin portit auki, koska siellä ei ollut ketään.
Avasin karsinan oven. Otin Annan päitset pois sen päästä ja rapsutin sitä. Katakin halusi rapsutuksia, joten rapsutin sitäkin. Laitoin päitset ja riimun narun karsinan oven koukkuun. Kuiskasin Annan ja Katan korvaan näin:
- Nähdään viimeistään muutaman viikon päästä, toivottavasti aikaisemmin.
Anna hörähti takaisin ja Kata pikemminkin inahti takaisin. Otin harjapakin käteeni ja lähdin viemään sitä varuste huoneeseen.
Varuste huoneessa ei ollut ketään, kaikki varmaan olivat taukohuoneessa. Päätin kumminkin laittaa pesukoneen pesemään pyykkiä. Pyykkikori olikin jo aivan täynnä. Kysyin itseltäni:
- Olenkohan ainut joka pesee pyykkiä.
- Et ole. joku vastasi
- Apua! Kuka siellä? huusin.
- Minä tässä vain olen. Mila sanoi.
- Hui saakeli kun säikähin! ärähdin Milalle.
- Sori. Etkö kuullut kun tuli äsken tänne? Mila kysy.
- En. Olin niin omissa ajatuksissani. sanoin.
- Haluatko auttaa minua laittamaan ruokia valmiiksi iltaa varten? Mila kysyi
- Joo, voin auttaa. vastasin.
- Kiva, että joskus joku auttaa. Mila sanoi.
- Uskon, että ei ole helppoa yksin hoitaa tämmöstä heppa laumaa. sanoin.
- Ja suuren hevoslauman lisäksi kun on ratsastajat, jotka tarvitsevat apua varustamisessa. Mila sanoi.
- Niin. Mennäänkö nyt laittamaan ne iltaruuat valmiiksi? kysyin Milalta.
- Joo mennään vaan. Mila vastasi.
Kävelimme rehu huoneeseen.
- Voinko laittaa ruuat Annalle, Katalle ja kaikille yksäri hevosille? kysyin.
- Tietenkin voit. Täällä seinällä on taulukko josta näkee kaikkien hevosten ruoka määrän. Mila vastasi.
- Selvääkin selvempi homma. sanoin.
Laitoimme jokaisen hevosen ruuat nimellisiin astioihin. Minulla meni 20 minuttia laittaa Annalle, Katalle ja yksäri hevosille ruuat. Mila ja minä kasasimme ne ‘’nätteihin’’ pinoihin.
Menimme taukohuoneeseen. Siellä oli vain Lispe ja Tessa, jotka juttelivat Huhusta ja Vikasta. Kysyin Lispeltä:
- Onko sinulla eväitä mukana?
Lispe vastasi:
- Juu. On mulla vielä kaksi leipää ja mehua.
- Voitko antaa mulle toisen niistä leivistä? kysyin oikein nätisti
- No, voin mä antaa yhden leivän, mutta juomista et saa. Lispe sanoi.
- Kiitti paljon! Mä olen syönyt tänään vain aamiaisen ja kello on jo kolme. sanoin.
- Mä myös olen syönyt vaan aamiaisen. Lispe sanoi.
Lispe antoi leivän minulle ja minä rupesin mutustamaan sitä. Söin mä sitä peräti viisi minuttia.
- Oletko hoitanut Vian Tessa? kysyin Tessalta.
- En vielä. Miten niin? Tessa uteli.
- No, ku olisinko voinut hoitaa sitä? Mulla on joku ihmeen pakkomielle nyt päästä hoitamaan sitä. sanoin.
- Tietty voit AUTTAA minua sen hoitamisessa. Tessa sanoi.
- Kiitti tosi paljon! sanoin Tessalle.
Lähdimme Tessan kanssa hoitamaan Vikaa. Haimme Vian harjat varuste huoneesta. Kysyin Tessalta:
- Voinko levittää noi pyykit kuivumaan, sillä aikaa kun sä haet Vikaa?
Tessa vastasi:
- Kyllä se minulle käy.
Jäin levittämään pyykkiä. Kurkkasin ovelta oliko Tessa hakenut jo Vian. Ei se ollut, joten laitoin pyykin pesu koneen vielä pesemään pyykkiä. Katsoin taas ovelta ja tällä kertaa Tessa oli Vian kanssa karsinassa. Kävelin heidän luokseen ja ihastelin kuinka he sopivat niin hyvin yhteen. Tessa harjasin Viat todella rauhallisesti ja huolellisesti. Kun hän oli harjannut Viat oli minun vuoro. Tessa sanoi:
- Puhdista sinä sen kaviot.
Vastasin:
- Yritän puhdistaa ne.
Nostin ensimmäisen kavion liiankin helposti sitten puhdistin sen. Toisenkin kavioin nostin helposti ja puhdistin sen. Kolmas kavio alkoi tuottaa jo hankaluuksia, mutta sain silti puhdistettua sen. Neljäs eli viimeinen kavio tuotti minulle paljon hankaluuksia, toisin sanoen Tessa joutui puhdistamaan sen. Kiitin Tessaa avusta ja siitä, että antoi minun hoitaa Vikaa. Jätin Tessat Vian luokse ja minä lähdin taukohuoneeseen.
Avasin taukohuoneen oven ja sinne oli kertynyt porukkaa. Siellä oli Inna, Petra, Rebekka, Lispe, Mila ja Iiris. Kaikki juttelivat jostain. Kuulin vain jotain uudesta jutusta. Kaikki lopettivat juttelun kun saavuin huoneeseen. Kysyin:
- Mistä juttelitte?
Mila vastasi:
- Me juttelimme uudesta tuntilistasta.
- Selvä. mietteliäänä vastasin.
En oikeasti usko, että he tuntilistasta puhuivat. Epäilen, että kohta tänne taas tupsahtaa uusi hevonen. Päätin lähteä pois huoneesta, että he pääsevät jatkamaan jutteluaan. Lähdin sanomaan heipat Annalle ja Katalle.
Avasin karsinan oven ja rapsutin neitejä ja sanoin:
- Heippa. Nähdään joskus.
Anna ei hörissyt tai äänellyt mitenkään muutenkaan. Joten päättelen sen luulevan, että luovun siitä ennen kuin käyn sen luona seuraavan kerran. Suljin karsinan oven ja lähdin pois. Ulkona minua vastaan tuli Wienna ja Mico, Toheloa ei näkynyt missään. Rapsutin molempia ja lähdin sitten kotia kohti.
Kape ja Anna + KataPisteet. 3,5
Attachments: