|
Post by Mila on Aug 4, 2012 23:37:15 GMT 2
"Anna"
Hollantilainen puoliverinen, tamma
Hoitaja: Milli
Hoitajahistoria Jere (elo-syyskuu 2012) Vela (touko-elokuu 2013) Kape (lokakuu 2013 - huhtikuu 2014) Rosanna (huhti-kesäkuu 2014) Valentina (helmikuu 2015)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 5, 2012 9:00:49 GMT 2
Tallipoika(ko)Kävelin tallille. Murahtelin itsekseni. Miksihän olin edes suostunut koko tallisähläkseen... Minustako tallipoikia, pah! No, päätin käydä tallilla Marienin mieliksi. Olin kuullut Annan olevan rauhallinen tammuska. Tulisin sen kanssa taatusti hyvin toimeen. Annan karsina häämötti jo. Kaiken järjen mukaan hevoset olisivat kuitenkin tarhoissa tähän aikaan. Tai laitumilla, koska nythän on vielä hyvät laidunkelit. Nappasin Annan riimun ja riimunnarun satulahuoneesta ja lähdin köpöttelemään kohti laitumia. Anna seisoi paikallaan ahmien ruohoa. Nostin Annan pään ruohosta ja vedin riimun sen päähän. - Karsinassasi saat sitten ruokaa, sanoin ja lähdin taluttamaan Annaa talliin. Tamma lönkytteli perässäni kiltisti. Sille sai välillä vähän maiskuttaa. Maiskutus luonnistui minulta ongelmitta. Pian olimme Annan karsinalla ja pyöräytin tamman karsinaansa. Tein tamman kanssa tuttavuutta rapsuttelemalla sitä. Anna seisoi paikallaan, kuten olin toivonutkin. Pian hain Annan harjapakin harjatakseni tammaa. Annan mustaa karvaa oli mukavaa harjata. Muistin mitä Marien oli sanonut: Pitää aina harjata hevosen karvan suuntaisesti. Niin myös tein, ja Anna näytti tykkäävän harjauksesta. Harjailin tammaa rauhallisesti piiiiiiitkään. Sitten heitin harjan takaisin lootaan ja otin kaviokoukun esille. Siinä samassa Anna oli muurannut jalkansa tukevasti maahan. Kavioiden puhdistuksessa vierähtikin useampi tovi, mutta saatiin nekin puhdistettua. Päätin käydä hakemassa Annalle ruokaa, niin kuin olin luvanut sille. Katsoin rehulan seinältä ruokintaohjeet ja annoin Annalle sen verran ruokaa. Jätin Annan syömään rauhassa ja lähdin itse kotiin. Eihän Anna ollutkaan niin kauhea! The EndEnsimmäinen hoitomerkintä 5.8.2012 Tervetuloa Jerellekkin! Kyllä me sinusta hevosmies leivotaan!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 19, 2012 10:14:34 GMT 2
Hevosen hoitoa ja maapuomejaSilittelin Annaa sen karsinassa. Olin juuri hakenut sen sisälle. Anna oli oma, rauhallinen itsensä. Rapsuttelin Annaa ja tamma katseli minua välillä lempeillä silmillään. Olin ilmoittautunut Annalla estetunnille. Miksihän olin edes ilmoittautunut? Enhän ole koskaan mennyt edes maapuomeista yli! Tänään asia korjaantuisi. Suunnitelmissa oli kunnon puomitunti. Hain Annan harjapakin ja aloitin Annan harjaamisen. Anna seisoi tyynenä kuin viilipytty, täysin muurattuna karsinassaan. Annan katse oli tallikäytävällä. Se oli jälleen uppoutunut haavemaailmaansa. Satuloin Annan ja kun olin itsekin valmis ratsastamiseen, lähdin taluttamaan Annaa kentälle. Päätin käydä vain kokeilemassa puomeja, noin puolentunnin ajan. Annan kavioiden kopse kumisi tallissa. Hiekkakentälle päästyämme Annan kavioista alkoi kuulua vain vaimeaa klop, klop, klop ääntä. Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet alas. Ponnistin ja pian olin Annan selässä. Alkuverryttelyyn kuului käynti, voltit, suunnanvaihdot sekä ravi. Käänsin Annaa pohkeilla voltille. Anna tuntui aluksia aika kankealta, mutta pikkuhiljaa se alkoi taipua. Keskityin ratsastamiseen. Painoin pohkeeni Annan kylkiin, jotta se lähtisi ravaamaan. Tarvittiin hieman raipan apua, ennen kuin Anna suostui ravaamaan reippaasti. Kevensin jo melko hyvin. Välillä tuli pieniä rytmihäiriöitä, mutta rattoisastihan tämä parin kierroksen ravipätkä meni. Nostin pitkältä sivulta laukan. Oi, kuinka liitävää! Anna pärski ja eteni laukassa kohti maapuomeja. Huiiii! Naureskelin ja siirsin korskuvan Annan raviin. Menin puomit pariin kertaan ravissa, jonka jälkeen annoin Annan levätä. Päästin ohjat pitkiksi. Anna venytti tyytyväisenä päätän. Taputin Annaa kaulalle. Koska oli suht' lämmin, Anna oli hieman hionnut. Kävin rakentamassa n. 40cm korkean esteen ja sen eteen 3 maapuomia. Nostin Annalla laukan ja ylitin maapuomit sekä esteen. Esteiden ylittäminen olikin helppoa! Otin kunnon loppuverryttelyt. Anna pärski ja oli innoissaan. Taputtelin sitä. Loppuverkan jälkeen laskeuduin selästä ja talutin tamman pesarille, jossa riisuin tammalta varusteet. Suihkutin Annan jalat ja sivelin sienellä satulasijaa. Ruiskutin vettä Annan turpaa kohti, jolloin Anna hörppi siitä vettä. Se oli hassun näköistä. Irrotin Annan kettingeistä ja talutin karsinaansa. Hain Annan riimun ja riimunnarun. Ujutin riimun Annan päähän ja talutin sen tarhaan. - Nähdään taas pian! Huikkaisin sille. Päätin siivota Annan karsinan. Heittelin lannat kottikärryyn ja vaihdoin puhtaat oljet. Kävin taukohuoneessa juomassa limsaa ja syömässä eväät. Pian lähdin kotiin. Älä huoli, ei me siellä tunneilla mitään GP-tason esteitä kuitenkaan ruveta hyppimään. Mennään ihan ratsastajan taitojen mukaan. Leikitään että tää tarina on kirjoitettu lauantaista, sillä sunnuntaisin hevosilla tosiaan on se vapaapäivä...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 23, 2013 16:47:27 GMT 2
~Ensi tapaaminen Annan kanssa~ -Apua! Mikä hullu tuo on!? kiljaisin kun vierestäni kiilasi punainen kevytmoottoripyörä. Keskityin pitämään omaani pystyssä ja hiljensin kääntyessäni rauhalliselle tielle, joka johti tallinpihaan. Vein kevarini parkkipaikalle ja otin tavarani. Laitoin siihen tutun lappuni, jossa luki:"Jätä kevytmoottoripyösäni rauhaan, minulla on sen tiedot, saan sen kyllä käsiini." Kävelin talli toimistoon, ja näin siellä tallin omistajan Milan ja jonkun toisen tytön. -Hei! Olen Vela, Annan uusi hoitaja, esittäydyin. -Hei, tervetuloa! Haluaisitko nähdä paikkoja? Mila kysyi. Nyökkäsin hymyillen. Sitten hiljainen tyttö nousi ja esittäytyi. -Minä olen Eveliina. Voin näyttää paikkoja. -Kiitos. Mihin voin jättää tavaroitani? Kysyin. Eveliina osoitti naulakon alustaa ja naulakkoa. Jätin laukkuni naulakkoon ja lähdin hänen perässään talliin. -Hei, voit muutes satuloida Annan vammaisratsastukseen. Voit myös taluttaa sitä siellä. Eveliina sanoi. -Selvä. Missä Anna on? Kysyin. -Anna on tarhassa Tuikun kanssa. Haetaanko se? Eveliina vastasi. -Joo. nyökkäsin. Lähdimme satulahuoneeseen. Jatkuu...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 24, 2013 15:21:21 GMT 2
(tää kertoo sitten torstaista)Otin satulahuoneesta Annan keltaisen riimunnarun ja lähdimme tarhoille. Eveliina osoitti minulle oikean hevosen, ja katsoin sitä henkäisten ihastuksesta. Menin lumoutuneena lähemäs, ja astuin tarhaan. -Annaa! huusin. Anna ei reagoinut mitenkään. Laitoin etu- ja keskisormeni huulten väliin ja vihelsin kimeästi. Se sai Annan hereille. Menin sen luokse rauhallisesti jutellen. Juttelin sen kanssa jatkuvasti, ja minusta tuntui, että puhuin ihan omiani. Sitten rupesin ajattelemaan mitä kerroin, ja kerroin tarinan kultakutrista ja kolmesta karhusta! Eveliina katsoikin minua portilla hieman kummallisesti ja nauroin todella makeasti.
Veimme Annan sisälle kohtalaisen nopeasti ja etsin käsiini suan ja muut hoitotarvikkeet. Otin pehmeän suan ja menin hevosen vasemmalle puolelle karsinassa. Aloin sukia Annaa voimakkain vedoin kaulasta aina hännän viereen asti. Sitten oli vuorossa vatsanalus. Sen harjasin myös nopeasti, samoin toiselta puolelta. Vaihdoin suan kaviokoukkuun. Menin Annan vasemman etusen viereen ja liu'utin kättäni lavan kautta kinnertä myöten alas ja nojasin Annaan niin, että sen oli ihan pakko nostaa jalka. Pidin jalasta rautaisesti kiinni vaikka Anna yrittikin potkia otettani irti. Asetin jalan jalkojeni väliin ja kun se yritti potkaista karjaisin: -Anna nyt kunnolla! ja läimäytin sitä pienesti lapaan. Anna höristi karjaisulleni korviaan ja läimäytykselleni se pärskähti närkästyneenä. Ropsottelin kaviosta liat pois sädettä varoen. Sitten seuraavan jalan kanssa entistä pahempi tempaus. Anna ei nostanut jalkaansa ja näykkäisi minua vähän takamuksestani. - Lopeta! Komensin, sillä se oli huomattu paremmaksi keinoksi kuin sana ei. Anna lopetti ja nostin jalan rautaisesti ylös. Puhdistin kavion nopeasti ja jatkoin loputkin jalat.
Sitten vein hoitotarvikkeet pois ja hain satulan ja suitset. Laitoin varusteet rivakasti selkään ja sanoin Eveliinalle että olin valmis. -No, voit mennä katsomoon, sillä minä talutan Annaa vammaisratsastajien tunnilla. -Ok... mutisin hieman harmissani. -Voinko myöhemminen hoitaa sen pois? kysyin. -Ei tarvi, kun se loppuu niin myöhään ja minä olen hoitanut sen aina pois, joten kyllä minä nytkin! Eveliina ärjäisi vihaisena. -No selevä homma sitten, minä lähden lätkimään, niin pääset sitten Annan kanssa siitä! sanoin vastaan vihaisena ja tyrkkäsi ohjat Eveliinalle ja menin toimistoon ovet paukkuen, ja nappaasin tavarani ja menin kevytmoottoripyräni luo ja käynnistin sen. Mila ilmestyi sitten jostain viereeni ja kysyi: -Mikä hätänä? -Eveliina haluaa itse hoitaa Annan tunnin jälkeen ja vaikutti siltä kuin olisi sen hoitaja itse. vastasin silmät kipunoiden. -Minäpäs jututan sitä tyttöä, Mila sanoi. -Mutta tule sitten pian takaisin, hän pyysi. Nyökkäsin ja laitoin kypärän päähäni. Sitten nousin kevarini kyytiin ja lähdin hitaassa vauhdissa pihasta. Vasta tallin tiellä nostin nopeuden isommaksi ja hymyilin tallipäiväni jälkeen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 27, 2013 18:03:37 GMT 2
~Jo toinen tallipäivä~ Kävelin tallin toimiston ovelle ja astuin sisään. Laitoin chapsien tarrat kunnolla kiinni ja takin naulakkoon. Menin satulahuoneeseen ja etsin sieltä satulasaippuan ja sienen.
Satulasaippuarasiassa oli sieni, joten päättelin sen olevan satulasaippuan käyttöä varten. Otin hiljaa hyräillen Annan satulan ja purin sen osiin, ja laitoin satulahuovan pois. Sitten hain ämpärillisen haaleaa kädenlämpöistä vettä. Uitin sienen vedessä ja rutistin sen kuivaksi. Sitten hieroin sitä satulasaippuaan ja aloin puhdistaa jalustinhihnaa. Noin 20-25 min. kului, ennenkuin pääsin satulan istuin osaa puhdistamaan. 'Milloinhan viimeksi nämä on puhdistettu?' mietiskelin. Sitten olin puhdistanut satulan joten oli suitsien vuoro. Purin nekin osiin ja aloin putsata. Oli mennyt noin puolitoista tuntia, kunnes olin saanut varusteet puhdistettua. Laitoin ne kuivamaan ja järjestelin satulahuonetta.
Kävin läpi satulat, suitset, suat, kaviokoukut, pintelit ja suojat. Pari Annan sukaa oli huonossa kunnossa, joten päätin hommata uudet. Lakaisin vielä huoneen lattian ja öljysin varusteet, ja sitten vielä pyyhin ylimääräiset öljyt pois.
Laitoin uuden satulahuovat ja menin lakaisemaan tallin käytävää. Avustin pienimpiä hoitajia ja kävin auttamassa tunneilla ja muuta yhtä kivaa. Kävin myös moikkaamassa Annaa joka vain hörähti minulle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 28, 2013 18:10:27 GMT 2
~Lannan luontia ja avustusta~ Tulin vaihteeksi autolla, ja tuntui etten enää osannut ajaa... Veljeni oli tullut aamulla kotiini lainaamaan kevytmoottoripyörääni.
'Toivottavasti Eveliina ei ole tallilla! En halua tavata häntä enää koskaan!' Nämä olivat ajatukseni kävellessäni toimistoon. Laitoin laukkuni naulakkoon, ja otin sieltä chapsit ja laitoin ne tiukasti sääriini. Menin tallikäytävälle hakemaan kottareita ja talikkoa. Käytävällä minua vastaan tuli Eveliina, joka vain tiuskaisi: -Oletkos pikku rollari? Kukaan muu ei menisi tuollaisesta rollimaan! -En ole, ja uskon, että moni muukin kertoisi, sillä yrität omia MINUN hoitsuni, vastasin. -No voi kyynel! Siitä olisi tullut jumaliste minun hoitsuni, ellet olisi sokaissut Milaa "taidoillasi"! Ja teen nyt selväksi sellaisen jutun, että teen tallilla auttamisestasi vaikeaa, jotta sinun ei anneta hoitaa Annaa, et nimittäin ansaitse sitä! Eveliina uhkasi. Kasvoni kivettyivät ja marssin hänen ohitseen, ja tallasin "vahingossa" hänen varpaansa. Eveliina alkoi kiljua ja hyppiä yhdellä jalalla ja tapahtuma sai reilun kokoisen yleisön. Monet supisivat henkilöstä, joka uskalsi tehdä noin Eveliinalle. Hän vaikutti olevan paikan kovis.
Työnsin kottikärryt tallin käytävää pitkin Annan karsinalle ja otin talikon käteeni. Eveliinaa ei näkynyt ja aloin puhdistaa karsinaa. Keräsin lantakikkareet huolellisesti pois ja myös kosteat pissa alueet. Pian karsina oli puhdas ja kävin tyhjentämässä kottikärryt. Sitten menin Tuikun ja Annan tarhalle. Siellä ei ollut hevosia joten menin puhdistamaan senkin. Noin kahdenkymmenen minuutin päästä tarhakin oli puhdas. Vein talikon ja kottikärryt pois.
Kävin syömässä toimistossa leivän ja kupillisen kahvia termospullostani. Sen jälkeen menin tallinpuolelle, joka oli täynnä hulinaa. Näin pojan joka taisteli Annan kanssa oikean puoleisen etukavion nostamisessa. -Tarvitsetko apua? Kysyin ystävällisesti. -Joo, jos vain viitsit auttaa... poika vastasi. Astuin karsinaan Annan viereen ja menin oikean etusen viereen ja lähdin liu'uttamaan kättäni jalkaa pitkin, ja nostin sen rautaisesti ylös nojaten samalla Annaan. Anna yritti potkia jalkaansa irti, mutten päästänyt. Poika katsoi minua kunnioittavasti. -Noin, nyt voit puhdistaa sen, sanoin tyynenä. Poika puhdisti kavion nopeasti, ja autoin häntä muidenkin jalkojen kanssa.
Kuljeskelin noin puolisen tuntia käytävällä auttelemassa ihmisiä hevosten kanssa. Nyt kävelin melkein pahki vaaleatukkaiseen tyttöön. -Anteeksi! kiirehdin pyytämään. -Ei se mitään. Minä olen Lilja. Kuka sinä olet? Lilja esittäytyi. -Öh, minä olen Vela. Olen Annan uusi hoitaja, esittäydyin. -Ok. Minä hoidan Hillaa. Etkös sinä muutes olekin ottanut pari kertaa yhteen Eveliinan kanssa? Lilja uteli. -Njoo... Se yrittää omia Annan ja uhkailee... mutisin. -Joo, se on sellainen. Mutta elä välitä, se uhkailee ja yrittää omia kaikkien hoitsuja! Se pitää vaan pistää kampoihin. Se voi tapahtua oikeasti aika vaarallisesti, kun otatte yhteen. Lilja totesi. Nyökkäsin ja jatkoin matkaani.
Menin avustamaan kentälle ratsastajia ja tuntia muutenkin. Näin siellä Annan sen saman pojan kanssa, ja tämä jutteli Milan kanssa jostain mistä erotin vain muutamia sanoja: -Se uusi tyttö on kiva, voitko muuten kiittää mun puolesta, kun se autto kavioiden puhistuksessa. -Voin! Sehän on kiva, että hän auttelee. Muutkin ovat kehuneet...
Poskeni hulmahtivat punaisiksi iloisuudesta. Kävin punttaamassa pojan Annan selkään. Hain tavarani ja lähdin kotiin todella hyvillä mielin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 29, 2013 15:44:54 GMT 2
~Eka kerta Annan satulassa~
Tarkistin vielä kerran että kaikki oli mukana ja loikin portaat alas. Koirani Ninni, saksanpaimenkoira katsoi minua niin, että teki mieleni ottaa se mukaan tallille. 'Noh, tuskin siitä haittaakaan olisi, kun kerta voin mennä autollakin. Ja Ninni voi olla siellä jos se haittaa...' ajattelin ja pistin sille fleksin kaulaan. Talutin sen autoon vänkärinpuoleiselle penkille ja laitoin tavarani takapenkille.
Istuin itse kuskin penkille ja lähdimme liikkeelle.
Vartin päästä olimme tallin pihassa ja otin koiran ja tavarani pois. Lähdimme Ninnin kanssa kävelemään taukohuonetta päin, kunnes Ninni ihmisrakkaana koirana näki punatukkaisen noin parikymppisen nuoren naisen suunnilleen saman ikäisen tummatukkaisen miehen kanssa kävelemässä meitä kohti. Koirani kiiruhti paria päin, ja hyppi heidän ympärillään ja vahinossa sotki nuoren naisen kengän kärkiin kuraa, ja tämä alkoi kiljua:
-Hullu idiotti koira! Painu jumaliste pois!
-Se ei ole mikään hullu koira! Vain ihmisrakas. Kiljaisin vastaan.
-Se sotki mun kengät! Kato nyt! nainen jatkoi kiljumistaan.
-Mitäs tulet tallille korkkareissa ja muoti vaatteissa! sähisin. -Ninni, tule! Mennään pois tuon idiootin luota.
-Hei, kuka sinä olet? Kysyi nuori naisen kanssa kulkenut mies.
-Minä olen Vela, Annan hoitaja ja tässä on Ninni, saksanpaimen koirani, vastasin kärkkäästi.
-Noh, minä olen Markus, Milan miehen Joonaksen pikkuveli, mies esittäytyi.
-Ja tässä on Ilona...
-Jaha.. vastasin.
Lähdimme Ninnin kanssa taukohuoneeseen ja näin siellä Milan.
-Öh.. Mila, voiko saksanpaimenkoirani Ninni olla tallilla? Kysyin.
-Totta kai! Mila vastasi.
-Kiva! Uskallanko päästää sen irti? Se tottelee käskyjäni ja kyllä muidenkin. Ja on ollut ennenkin talleilla.
-No... Päästä vain.
Päästin Ninnin irti ja laitoin laukkuni naulakkoon. Otin sieltä ratsastuskypärän, hanskat ja raipan. Menin Ninni perässäni tallin puolelle, jossa oli vilinää, koska oli hoitajien päivä.
Katsoin Annan karsinaan joka oli tyhjä, joten päättelin sen olevan tarhassa. Olin menossa katsomaan, kun näin Eveliinan taluttamassa sitä talliin ylimielisen näköisenä.
-Hei, katsokaa! Annan hoitaja on täällä, mutta mitä Eveliina tekee Annan kanssa?! Joku muu hoitaja ihmetteli.
-Niin, voisin kysyä sitä sinulta Eveliina?! Sanoin kireästi.
-Noh, ajattelin, että kun et ollut tallilla, minä voin ratsastaa Annalla, ja kun hain sen, ratsastankin sillä, Tyttö tokaisi.
-Ei käy! Vela on sen hoitaja, et sinä! Ja tänään on hoitajien päivä, ja Vela saa ratsastaa sillä! Jätät tämän nyt sikseen, tai kerromme Milalle! Kaksi noin minun ikäistäni tyttöä ja poika sanoivat lujasti.
-Rollikaa pois! Minä ratsastan! Eveliina sanoi.
-Vela, hae Mila tänne, lähellä seissyt Lilja sanoi.
Nyökkäsin ja lähdin taukohuoneeseen.
-Mila! Eveliin yrittää lähteä ratsastamaan Annanlla, mutta ei usko, vaikka muutkin auttavat minua! Selitin.
-Minäpä tulen.. Mila nyökkäsi.
Tulimme käytävälle ja hoitajat katsoivat Eveliinaa kiukkuisesti.
-Eveliina, et ole Annan hoitaja, vaan Vela on. Se oikeuttaa Velan ratsastamaan Annalla hoitajien päivänä, ja sinä et sillä ratsasta, vaikka kuinka haluaisit. Se on tänään Velan päätettävissä, ratsastatko sinä, vai et. Ja uskon, ettet pääse Annan satulaan, Mila sanoi.
-Haistakaa tuoretta hevosen sontaa! Eveliina huusi ja heitti riimunnarun kädestään ja päästi Annan irti.
Kiirehdin ottamaan riimunnarusta kiinni ja talutin Annan ystävällisten katseiden läpi karsinaan.
-Kiitos teille kaikille, kun autoitte minua! kiitin kaikkia täydestä sydämestäni. Kaikki nyökkäilivät ja hymyilivät ystävällisesti. 'Voi, jos Eveliinaa ei olisi täällä, kaikki olisi niin ihanaa! Mutta muut ovat kivoja, paitsi Ilona ja Eveliina!'
-Mila, joku Ilona alkoi muuten kiljua, kun Ninni vahingossa sotki hänen kenkiensä kärjen, sanoin.
-Uskon sen Vela, älä välitä, hän sellainen perus lissumainen, Mila tokaisi.
Hain suan, kaviokoukun, suojat, satulan ja suitset. Laitoin ne karsinan ovelle nätisti ja otin ensimmäisenä suan. Aloin sukia Annaa pitkin, voimakkain vedoin. Huomasin Ninnin haukkuvan hiljaa käytävällä ja käännyin katsomaan. Samassa huomasin Tohelon, joka istui karsinan oven päällä ja sillehän Ninnikin haukkui. Kävin rapsuttamassa Toheloa ja käskin Ninniä olemaan hiljaa.
Ninni kuljeskeli käytävällä, ja hoitajat saattoivat rapsutella sitä ja Ninni oli aivan mielissään. Sain toisen puolen suittua Annasta ja sitten vielä toinen.
Otin kaviokoukun. Menin etusen viereen ja aloin nojata raskaasti Annan lapaan, ja aloin nostaa kaviota. Monet hoitajat pällistelivät ihmeissään, miten nopeasti se kävi. Seuraavien kanssa meni myös nopeasti. Vein suan ja kaviokoukun pois.
Otin Annan käytävälle, jossa se olisi helpompi satuloida. Nostin satulan sä'än päälle ja liu'utin sen paikalleen. Laskin satulavyön alas ja otin sen toiselta puolelta ja kiinnitin sen. Laitoin sitä reikä rei'ältä kireämälle, kunnes sinne mahtui kämmen.
Sitten tarkistin, että se on suorassa ja laitoin suitset.
Nostin ohjat kaulan yli käteni ja laitoin kypärän päähän ja otin raipan käteeni. Avasin karsinan oven ja talutin Annan ulos kentälle.
Talutin Annan kentällä kaartoon, tarkistin satulavyön, jalustimet ja suitset. Sitten menin vasemmalle puolelle, ja nousin satulaan. Annoin Annalle pitkät ohjat ja selkeät avut, että se lähtisi liikkelle. Anna lähti hidasta, suorastaan matelevaa käyntiä. Maiskautin ja annoin hiukan pohkeita, että se menisi reippaammin. Anna meni puolikierrosta reippaamin, mutta yritti taas hidastaa. En antanut sen tehdä sitä vaan painoin rautaisilla pohkeilla ja maiskutuksella sitä reippaammaksi. Nyt Anna kulki pää hieman pystyssä ja aloin tehdä voltteja, päätyympyröitä, suunnanvaihtoja ja kaikkea, mitä ikinä keksin. Kokeilin myös pohkeen väistöä. Se meni vähän töksähtelevästi. Nyt keräsin ohjat ja nostin ravin. Tein samat liikkeet, kuin käynnissä, jotta se heräisi. Pian Anna alkoi herätä ja nostin hitaan laukan. Kannustin Annaa reippaammin ja se lähti juoksemaan kunnolla. Kahden pitkän sivun jälkeen hidastin käyntiin ja vein sen maastopolulle, missä näkyi pari ratsastajaa.
Seurasin heitä, mutta ohitin kuitenkin, sillä nostin aika pian laukan. Annakin innostui ja laukkasimme hullua vauhtia. Korvissani vain humisi ja hiukseni liehuivat tuulessa.
Toisella laukkapätkällä edessäni kulki Ilona ja Markus. Ohitin heidätkin hiukset liehuen ja Markus katsoi minun perään pitkään, kunnes Ilona jylähti:
-Nyt lopetat Markus! Minä oon sun tyttöystävä!
Hidastin pian käyntiin ja käänsin polun haarassa ja tapasin Ilonan ja Markuksen, ja mies oli kovin halukas juttelemaan. Minä vain ynähtelin, kunnes näin Ninnin, joka juosta jolkotti eteemme.
-Ninni! Mitä sinä täällä teet!? Ihmettelin.
Markus alkoi nauraa röhöttää, ja kirosin itsekseni koko miehen.
-Ninni tule, seuraa! Käskin Ninniä ja nostin ravin. Ravasin mutkan taa ja hidastin taas käyntiin. Noin 20minuutin käyntien jälkeen olimme Annan ja Ninnin kanssa tallipihalla. Laskeuduin satulasta ja talutin Annan pesuboxille.
Kiinnitin Annan siellä ketjuihin ja otin satulan pois. Hain riimun ja riimunnarun ja laitoin riimun kaulalle ja otin suitset pois. Sitten laitoin riimun kunnolla ja aloin pestä Annaa kädenlämpöisellä vedellä. Anna oli mielissään pesusta ja kun laitoin vettä kylmemmälle ja pesin jalat, Anna oikein sulki silmänsä. Sen jälkeen vein varusteet pois ja toin hikiviilan, jolla kaavin enimmät vedet pois.
Vein hikiviilan pois ja kun talutin Annaa tarhaan, tuli Ilona vastaan. Tämä ärhenteli minulle omiaan ja näytin hänelle vain kieltä. Vein Annan tarhaan ja hain kottarit ja talikon, ja aloin siivota karsinaa. Siellä ei ollut paljon siivottavaa.
Viedessäni kuormaa lantalaa ja kottareita ja talikkoa pois, vastaan käveli Mila Helenan ja Sarin kanssa. Mial esitteli meidät ja tykästyin heti Sariin. Eveliina ilmestyi paikalle ja Sari komensi hänet heti pois, kun tyttö alkoi kiusata ja loukata minua tarkoituksella.
Ninni seurasi minua kuin hai laivaa, kun menin katsomaan kentän laidalle tuntia. Katselin tuntia aikani, kunnes menin hakemaan tavarani ja otin Ninnin mukaan ja lähdimme kotiin todellisen puuha päivän jälkeen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 2, 2013 17:36:06 GMT 2
~Kesälomaa, valmistumista ja hevosen tuoksua~ Käänsin kevarini tallinparkkiin. Laitoin kännykän kiinni ja taskuun. Sitten menin tallin taukotupaan. Näin monien kivojen jo jotenkin tuttjen tallityttöjen kasvoja, ja kaikki juttelivat iloisesti. 'Tätä on kesäloma parhaimmillaan!'Ajattelin onnellisena. -Moi! Tuleeko joku muukin hakeen hoitsuja tarhasta, kun aattelin hoitaa Annan? Kysyin. Monien kädet nousivat ja he tulivat luokseni. Menimme iloisesti nauraen ja jutellen tarhoille. Mukanani oli myös Tuikun hoitaja ja jatkoimme naureskelua tarhoille asti, kunnes näin miten kurassa Anna oli. -Anna! Mitä sinä oot tehny!? Kiljaisin. Ansku nauraa kihersi vieressäni kauhistuneelle ilmeelleni, mutta se joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa, sillä Tuikku oli vielä pahemmassa sotkussa. -Noh, katsos Tuikkua! Nauroin. Anskun hymy hyytyi ja hän kiljaisi. -Tuikku heti tänne! Pääset sitten keskiviikkona lujemmille. Ansku uhkasi. Nauroin hulluna vieressä ja otin Annan kiinni. -Huomaatko sinä heppaseni edes, että tarhoille tullaan, kun näytät niin nukkuvan rukoukselta? ihmettelin ihanalle hoitsulleni. Anna ikäänkuin nyökytteli päätään sen merkiksi ettei huomannut. -Ansku, tiiätkö semmosen jutun, että hevoset puhuu. Ja ne ymmärtää ihmisten puhetta, totesin. -Mitään puhu! Ne ny on vaan tollasia tallukoita. Ansku hymähti nauraen. Veimme hevoset karsinoihinsa ja Mila tuli Ilona ja Markus perässään ihmettelemään kovaa jutteluamme. -No mutta, neiti IhQ on tallilla! Korkkarit jalassa! Typerää touhua... joku mutisi. -Mila, etkö tiedä, kesäloma!! nauroin. -Minä olen valmistunut ratsuttajaksi! Ensiviikolla on valmistujais juhlat! Eilen saimme lakit. Juhlat ovat ensiviikolla sen takia, ettei mitään ole mahdollista järjestää tälle viikolle. Ja ensikuussa täytän kakskyt! Selitin. Nyt kaikkialta sateli onnitteluja. Ilona näytti hapanta naamaa ja Markus vain hymyili vinosti. Mila ja tallilaiset taputtivat ja onnittelivat. Menin satulahuoneeseen ja otin sieltä suan ja kaviokoukun.
Ensin käytin kaviokoukkua. Sen kanssa oli hyvin vähän ongelmia, sillä Anna oli melkein unessa ja nostin jalkansa kiltisti. Sitten oli suan vuoro. Käännyin ottamaan suan karsinan oven välistä, mutta näinkin Markuksen naaman. -Mitä nyt? kysyin. -Ei mitään ihmeellistä, tämä vastasi. Kohotin kulmiani ja sanoin: -Olisitko kiltti ja antaisitko sen suan? pyysin. Markus otti kaviokoukun ja antoi suan. Käännyin sukimaan Annaa. -Onnittelut muuten valmistumisesta. Markus sanoi kuin ohimennen. -Öööh.. Kiitos... Minne muuten jätit Ilonan? hämmästyin. -Pyysin Helenaa pitämään sille nyt sen tän viikon tunnin. Aattelin tulla ite kahtelemaan... Marksu vastasin jotenkin epämääräisesti. -Okei...
Suin Annan nopeasti ja vein tavarani pois ja hain hikiviilan. Otin riimunnarun ja vein Annan pesupaikalle. Laitoin Annan ketjuihin ja laitoin hikiviilan telineeseen. Otin letkun ja laitoin hanan auki ja veden kädenlämpöiseksi. Aloin huuhdella ja hangata Annan likaisimipia ja kuraisimpia kohtia. Ja jällen Markus pällistelemässä vieressä. -Niin? Kysyin. -Ei mitään.. Pysyin vaiti ja ihmettelin mitä koko ajan siinä pällisteli. Pian Anna alkoi olla puhtaampi ja karva alkoi kiiltää mutakuoren alta. Pian mudat oli pesty ja laitoin veden kylmäksi ja aloin valuttaa sitä Annan jalkoihin. Hieroin ja tunnustelin jalkoja samalla kun pesin ja viilensin niitä. Suljin hanan ja otin hikiviilan. Aloin kaapia vesiä pois. Kymmenisen minuuttia kului ja otin rätin jolla hankasin Annaa kuivaksi. Anna oli suhtkoht kuiva ja vein sen karsinaan.
Tarkistin vielä sen jalat, selän, hampaat, silmät, sieraimet ja aukaisin karsinan oven. Markus kumminkin kerkesi ensin. -Kiitti, tokaisin ja lähdin taluttamaan Annaa tarhaan. Tuikku oli jo siellä ja tuli hirnuen vastaan. Vein Annan sinne ja jäin istuksimaan tarhan laidalle. Näin, kun Markus tuli tarhan laidoille norkoilemaan mutta menin niin hevosten piiloon, ettei hän nähnyt minua. -Minnehän se karkasi... Se on ihan ookoo tyyppi... Nuori miehen alku mutisi. Koin ahaa elämyksen! Sitä se siis oli! Kutsuin tahalleni Annan luokseni niin että näyin varmasti Markukselle. Tämä huomasi minut, ja tuli luokseni. -Valitan, mutta mulla on jo ikäiseni poika ystävä. Pahoittelin muka harmistuneena. Markuksen silmissä välähti jonkin asteinen harmi, mutta hän sanoi vain; -Jaha... Nyökkäsin, nousin ja lähdin taukohuoneeseen.
Otin kupin kahvia ja katsoin kännykkääni. Olin saanut viestin poikaystävältäni Kallelta. Viestissä luki: "Mihin aikaan tuut tallilta? Oon varannu liput illan hevoselokuvaan. Millon pääsen sun mukaan tallille? Suukkoja tusina!<3" 'Ihanaa!' ajattelin ja hymyilin samalla. Monet huomasivat sen ja alkoivat kiusoitella. Naputtelin nopeasti vastauksen ja selitin. -Poikaystäväni Kalle on varannut liput illan hevoselokuvaan ja haluais tulla käymään täällä. -Oikeesti! Monet hihkuivat jo intoa nähdä Kallen. -Tuon sen joskus käymään. lupasin. Join kahvini, sanoin heipat ja lähdin kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 11, 2013 14:50:14 GMT 2
~Poikaystävä tallilla~ Kävelimme Kallen kanssa tallia kohti. Olin suostunut viemään Kalel tänään tallille. -Minä tulen kuules tänään sinne tallille, halusit tai et! Poika oli sanonut. Itse olin vain nyökännyt. Ja tässä sitä käveltiin käsikkäin tallia kohti. Kalle kävi itse parin kilometrin päässä tallista olevalla valmennustallilla valmennuksissa ja omisti hevosen.
Saavuimme tallin pihaan ja näin ensimmäisenä Milan ja Helenan. -Moi! Tässä on minun poikaystäväni Kalle, esittelin. -Hei Kalle Tervetuloa! Mila ja Helena toivottivat yhteen ääneen. Menimme taukohuoneeseen, ja kaikkien katseet kääntyivät Henriin. -Moi! Tässä on Kalle, josta mainitsinkin jo aikaisemmin, naurahdin. Monet katsoivat minuun niin kiusoittelevasti, että punastuin punaiseksi kuin tomaatti. -Tuutko nyt niin mennään kahtommaan Annaa? Sen takia sä tulitkin vai... Kuiskasin punaisena Kallelle Tämä nyökkäsi, ja menimme tallin puolelle.
Menimme suoraan Annan karsinalle ja kun Anna ei ollutkaan siellä, hain riimunnarun ja lähdimme Kallen kanssa hakemaan sitä tarhasta. -Annaa!! Tule! kutsuin Annaa joka nukkui tarhassa. Uljas Mustani ei reagoinut kutsuuni mitenkään, joten menin hakemaan sitä. Astelin reippaasti jutellen hevosen luo ja kiinnitin riimunnarun klipsin riimuun. Sitten maiskautin ja nykäisin vähän riimunnarusta. Anna vain nukkui. -Hei Anna, alkaisitko kiltisti liikutella isoja siroja jalkojasi? pyysin Annalta. Sitten maiskautin uudestaan läimäytin kevyesti Annaa lavalle. Sitten Anna liikkui. Pääsimme portille ja Kalle avasi sen ja menimme niin nopeasti, kuin etana Anna vain suostui liikkumaan. Vein Annan karsinaan, ja Kallea tuomaan harjapakin. -Se on nimellä varustettu, totesin. Kalle toi harjapakin ja otin sieltä suan ja aloin sukia voimakkain vedoin kaulasta hännänalkuun asti. Kalle alkoi yrittää puhdistaa kavioita. Tirskahdin, kun Anna jysäytti kavion lattiaan heti, kun Kalle oli nostanut sen. Kalle tosin nosti sen nopeasti takaisin ja piti siitä niin tiukasti, ettei Anna saanut potkittua sitä irti. Saimme työmme yhtä aikaa tehdyiksi ja Kalle vei harjapakin ja minä hain satulan, suitset, suojat etu- ja takajalkoihin, sillä aikeeni oli hypätä tänään.
Annoin satulan ja suitset Kallelle pideltäviksi ja laitoin itse nopeasti suojat. Tarkistin, että ne pysyisivät paikallaan, eivätkä tippuisi minnekään. Sitten oli satulan vuoro. Nostin sen varovasti sä'än päälle ja tarkistin, että satulahuopa ei ollut rutussa eikä hangannut mistään. Sitten liu'utin sen paikalleen. Laskin satulavyön ja laitoin sen vielä löysälle. Sitten otin suitset pois ja laitoin tilalle suitset ja kuolaimet. Heitin ohjat kaulalle ja tarjosin kuolaimia suuhun. Anna ei ottanut kuolaimia joten painoin peukalolla hammaslovea niin, että tamma aukaisi suunsa ja sain sujautettu kuolaimet sinne. Sitten kiinnitin remmit ja muut ja laitoin kypärän päähän ja otin raipan mukaan ja talutin Annan kentälle.
-Kalle, vositko olla niin kiltti, että rakentaisit pari estettä? Vaikka kaksi ristikkoa ja kaksi normi pystyä. Korkeudeltaan semmosia 80-100cm. Pyysin. Kalle nyökkäsi ja lähti etsimään este tarpeita. Minä laskin jalustimet ja mittasin ne sopiviksi. Nousin kevyesti satulaan ja keräsin ohjat. Annoin reippasti pohjetta ja Anna lähti hitaasti liikkeelle. Annoin lisää pohjetta ja aloin heti koota sitä. Kahden kierroksen jälkeen pysäytin Annan ja lyhensin jalustimia parilla rei'ällä, jotta ne olisivat hyvät esteille. Tein paljon voltteja, päätyympyröitä, suunnanvaihtoja ja kokeilin pohkeenväistöäkin. Seuraavassa suunnan vaihdossa nostin ravin. Toistin samoja harjoituksia siksi, että tamma vetreytyisi. Pian nostin laukan ja katsoin Kallen tekemiä esteitä. Käänsin Annan ketterästi ensimmäiselle esteelle ja annoin pikkuisen raipasta jotta hevonen ei ainakaan pysähtyisi. Anna hyppäsi sulavasti ja kauniisti kuin suuri musta lintu. Este vain vilahti alla. Sitten seuraavat kolmekin. Nauroin kun käänsin Annan kentän laidalle ja hidastin ravin ja käynnin kautta pysähdyksiin. -Haluatko sinäkin kokeilla tätä hyppääjää? Kysyin Kallelta. -Voin minä kokeilla, Kalle nyökkäsi ja annoin hänelle kypäräni ja raippani. Hän nousi Annan selkään. Pitelin Annaa sen aikaa että Kalle mittasi jalustimet. Sitten Päästin irti ja Kalle lähti verryttelemään ja kokeilemaan Annaa. Menin kentän aidan ali ja katselin sieltä Kallen ratsastusta.
Kalle ratsasti hyvin ja teki monen laisia harjoituksia. Sitten hän nosti laukan ja laukkasi ensimmäiselle esteelle. Hän antoi vähän raipasta ja Anna hyppäsi upeasti. Seuraaavatkin esteet menivät kauniisti. Kalle hidasti Annan käyntiin ja nauroi. -Tämä on upea hyppääjä! hän kehui. Nyökkäsin ja hymyilin. - Joko lopetellaan, että saat mennä alku käynnit, Kalle sanoi. -Joo, sanoin. Kalle laskeutui satulasta ja Antoi kypärän ja raipan takaisin minulle.
Vedin satulan pois ja ojensin sen Kallelle ja hyppäsin selkään. Käskin Annan liikkeelle. Pian olin jäähdytellyt upean hyppääjän. Talutin sen karsinaan ja otin suitset pois. Sitten vein sen pesupaikalle ja kastelin sen haalealla vedellä ja huuhtelin jalat kylmällä vedellä. Kalle pyyhki enimmät vedet hikiviilalla ja pyyhkeellä. Veimme Annan tarhaan ja lähdimme kotiin. Kävelimme käsi kädessä.Loppu<3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 6, 2013 18:06:21 GMT 2
~Annan kanssa uimassa~ Astelin taukotupaan. Huomasin Milan siinä ja sanoin: -Moi! Aattelin käydä Annan kanssa uimassa, jos tässä lähellä olisi joku paikka, missä voisi Annaa uittaa? -Juu, on tuossa aika lähellä semmoinen järvi, mutta sinne pitää mennä ihan tuota lenkkeilypolkua pitkin, Mila totesi. -Selvä, nyökkäsin. Menin vessaan, ja laitoin bikinit ratsastusvaatteiden alle. Sitten menin talliin ja katsoin, olisiko Anna ollut karsinassaan. Tamma olikin tarhassa ulkoilemassa. Hain riimunnarun ja menin hakemaan Annaa. Jatkuu... [// Mieluummin nämä tarinat yhteen pötköön, mutta voit tietenkin jatkaa tästä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 16, 2013 17:51:22 GMT 2
~Annan kanssa uimassa~ Astelin taukotupaan. Huomasin Milan siinä ja kysyin: -Moi! Aattelin käydä Annan kanssa uimassa, jos tässä lähellä olisi joku paikka, missä voisi Annaa uittaa? -Juu, on tuossa aika lähellä semmoinen järvi, mutta sinne pitää mennä ihan tuota lenkkeilypolkua pitkin, Mila totesi. -Selvä, nyökkäsin. Menin vessaan, ja laitoin bikinit ratsastusvaatteiden alle. Sitten menin talliin ja katsoin, olisiko Anna ollut karsinassaan. Tamma olikin tarhassa ulkoilemassa. Hain riimunnarun ja menin hakemaan Annaa tarhasta. -Annaa! Tuletko, vai tulenko hakemaan? Naurahdin. Anna oli jälleen kerran omissa maailmoissaan. Astelin tamman luokse koko ajan jutellen, jotten säikäyttäisi sitä. Otin tamman kiinni ja talutin sen nopeasti tallin eteen. Näin Larissan ja Markuksen tulevan. Hymyilin heille ohimennen sillä tiesin, milten ihanaa tuo oli! Yhtäkkiä Anna talloi varpaani ja kiljaisin: -Vo peekele!! Markus ja Larissa katsoivta minua juuri, kun tönin Annaa jalkani päältä. Yritin hymyillä heille mutta se muuntautui irvistykseksi. [// Mieluummin nämä tarinat yhteen pötköön, mutta voit tietenkin jatkaa tästä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 29, 2013 15:37:46 GMT 2
~Annan kanssa uimassa~ jatkoa...... Talutin Annan kiireesti talliin sen omaan karsinaan. Otin siltä riimunnarun ja riimun pois. Laitoin riimunnarun ja riimun karsinan ovessa olevaan koukkuun, ja menin satulahuoneeseen. Otin sieltä harjapakin, ja suitset. Vein tavarat karsinalle, ja laitoin suitset koukkuun ja ja otin harjapakista pehmeän suan ja menin Annan kanrsinaan ja aloin sukia reippaasti karvan suuntaisesti. Viheltelin siinä samalla ja mietin, mihin menisin illalla. Pian tamma olikin jo harjattu ja laitoin sille suitset. Laitoin vielä kypärän päähän ja otin raipankin matkaan ja talutin Annan ulos.
Laitoin ohjat kaulalle ja hyppäsin ensin makaamaan Annan selkään ja suoristauduin siitä istumaan. Annoin Annalle pohjetta ja käänsin sen lenkkeily polulle. Menin polun oikeaa reunaa, sillä ratsastaessa tai ajettaessa hevonenhan on ajoneuvo! Pian nostin ravin. Ja pehmeän suoran osuessa kohdalle nostin myös laukan. Viiletimme iloisina hiukset ja harja hulmuten polkua pitkin. Sitten hidastin kuitenkin käyntiin. Jos ihmisiä tulisi vastaan he tai Anna voisi pelästyä. Olikin järkvää hidastaa, sillä mutkan takaa tulikin 5hengen kävelijä ryhmän. He hämmästyivät, kun näkivät hevosen lenkkeilypolulla. -Hei! Eikö hevosesi pelkää täällä? yksi heistä kysyi ja tuli taputtamaan Annaa. Taputtaja oli jotenkin tutun näköinen nainen. -Ei se pelkää, jos se kuulee teidät. Ja se kuuli teidät kauan ennen kuin tulitte mutkasta, koska hevosilla on tarkat korvat. Nainen nyökkäsi ja sanoi: -Minä olen muuten Anneli, se sinun serkkusi, joka ei käy luonasi usein! -Anneli! Minä mietinkin, kun näytit niin tutulta! hämmästyin. -Mutta nyt on jatkettava matkaa, jotta voin käydä uimassa Annan kanssa, nyökkäsin ja jatkoimme matkaa.
Vihdoin saavuimme järvelle jossa otin päällys vaatteet pois ja ylläni oli bikinit. Hyppäsin takaisin Annan selkään ja ohjasin sen veteen. Anna oli innoissaan ja ravasi veteen. Menimme niin syvälle että Anna pystyi jo uimaan ja otin ohjat kunnolla toiseen käteen ja aloin uida sen vieressä. Vietimme noin puolituntia Annan kanssa vedessä.
Ratsastimme jo takaisin Vaahtera polkuun, jossa hoidin Annan huolellisesti tarhaan. The End! (Sori lyhyt loppu, tuli kiire.)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 31, 2013 16:08:18 GMT 2
~Esteillä mennään~ Kerkesin kääntää auton tielle, josta pääsi tallille, kun peltiromuni konepellin alta alkoi nousta sauhua. - Pirun rakkine! Nytkö juuri piti alkaa höyry nousta! Karjaisin. Jätin auton siihen varoituskolmioineen, ja otin tavarani mukaan sillä tallille ei ollut pitkä matka.
Saavuin tallille ja menin suoraan taukotupaan. -Onks Mila täällä? kysyin. -Tullee kohta! joku vastasi. -Ookoo… Auto simahti, et jos se Mila vois kysyy Joonasta kahtoon sitä… ärisin. ’Aina näin! Miks tää ei voinu sattuu vaikka Mikaelille?’ ajattelin tympääntyneenä. Sitten Mila pöllähti huoneeseen. -Mila! Mulla jäi auto sökönä tien poskeen! Voisitsä pyytää Joonasta kattoon sitä? kysyin Milalta. -Mihin kohti se jäi? Voin pyytää, Mila vastasi. -Se jäi tämän tallitien risteykseen, vastasin. -Kiitti, sanoin ja otin huoneen jääkaapista Coca Cola pullon. Avasin sen ja kumosin juoman kurkkuuni. -No, mut joo… Minäpä lähen Annan kanssa esteitä kokeileen, ynähdin ja laitoin kypärän päähän ja hanskat käteen. Nappasin laukustani vain raipan mukaani. Sitten häivyin talliin. Sari talutti Annan juuri karsinaan, koska pihalla satoi. -Hei Sari! Olin juuri lähdossä hakemaan Annaa, naurahdin. -No, kerkesin ensin, Sari nauroi. -Taidat pitää Annasta kovasti? Enemmänkin kysyin, kuin totesin. -Joo, se on semmone ihana nössykkä, vaikkei niin siitä kaviotten puhistuksesta tykkääkkään. Sari sanoi. Nyökkäsin ja kävin hakemassa harjapakin. Sari oli kerinnyt häipyä. Laskin pakin karsinan oven eteen ja otin aluksi kaviokoukun. Tappelin Annan kanssa kavioiden nostamisesa noin 20minaa… Pyyhin jo hikeä otsaltani kun tulin karsinasta ja näin Larissan. Nyökkäsin tälle hymyillen. Otin suan ja aloin sukia Annan selkää. Pölyä irtosikin reippaasti. Pian sain tamman puhtaaksi ja selvitin harjan ja hännänkin selviksi. Otin harjapakista suojat ja laitoin ne paikoilleen. Vein harjapakin satulahuoneeseen ja toin sieltä satula ja suitset. Vein ne karsinalle, mutta en laittanut niitä vielä, koska menin maneesiin laittamaan esteitä. (Radan esteet:2x40cm ristikko, 3x100cm pystyä, ja yksi 130cm okseri)
Palasin talliin ja menin Annan karsinalle ja aloitin laittamalla suitset. Anna antoi laittaa suitset kiltisti. Satulan liu’utin paikalleen sä’än päältä. Ainoa ongelma oli satulavyön laittaminen. Anna täytti keuhkonsa ilmalla ja vyö jäi aina löysälle. Sitten karsinan luokse pölähti yhtäkkiä Joonas joka sanoi: -Hei, sinä olet varmaan Vela. Nyt se sinun peltilehmäs toimii taas. - Joo, olen Vela. Kiitos! Hyvä että toimii, sillä muuten olisin nirhannut veljeni Mikaelin, jonka piti käydä tarkistuttamassa auto! nauroin. Joonas lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Jatkoin satulavyön ähräämistä, ja nyt kiskaisin sen niin tiukalle, että se ei jäänyt löysäksi! Laitoin vielä jalustimet ja otin raipan mukaan, ja eikun maneesiin.
Nousin maneesissa satulaan ja lähdin menemään alkukäyntejä. Tein voltteja pohkeen väistöä, pääty ympyröitä. Sitten nostin jo ravin. Kevensin tahdikkaasti mukana. Hetken päästä pysäytin Annan ja lyhensin jalustimia muutamalla reiällä. Sitten nostin ravin ja sen kautta laukan. Laukkasin pari kierrosta. Anna oli oikein nätisti ja ylitti itsensä! Se laukkasi kaula kauniisti kaarella!
Sitten pian ohjasin sen esteille, ensimmäisenä oli ristikot, ja sen jälkeen korkein 130cm okseri. Anna hyppäsi upeasti niiden yli. Se keräsi vauhtia ja liiti niiden yli kuin suuri musta lintu. Seuraavat kolme pystyä menivät helposti, kuin välipaloina Annalle. Taputin Annaa kaulalle ja käänsin sen menemään esteet vielä toisin päin. Nekin menivät todella sujuisasti. Hiljensin Annan käyntiin ja ajattelin palkitsevani sen porkkanalla. Lähdin pois maneesista ja näin Milan talli pihalla. -Mila, käyn vielä loppu käynnit maastossa! -Ookoo! nainen vastasi. Käänsin Annan maasto polulle. Lyhensin ohjia mutta pidin ne silti tuntumalla sen varalle, jos Anna säikkyisi tai ryöstäisi. Vartin päästä kävelimme pihaan. Vein Annan tallin pesupaikalle ja otin siltä varusteet pois. Laitoin riimun tilalle ja vein varusteet satulahuoneeseen. Otin letkun ja aloin pestä Annaa. -Buu! kuului takaani huuto ja säikähdin niin että säikäyttelijä kastui litimäräksi. Ja säikäyttäjä oli Sari! Nauroimme vatsat kippurassa ja veimme Annan karsinaan. Sen jälkeen Sari meni vaihtamaan vaatteita ja itse lähdin katsomaan autoani.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 5, 2013 14:42:15 GMT 2
~Tällä kertaa hämmennytään ihan kunnolla~ Avasin talon oven hämmentyneenä, kun näin Mikaelin ovella ratsastus vaatteet päällä. -Moi! Vela, viitítkö kuule ottaa mukaan tallille? Mikael pyysi. -Täh? Onko mulla korvissa vikaa, vai pyysitkö sinä minua ottamaam sinut tallille? Kysyin ja ronkin korvaani. Mikael punastui ja sanoi: -No, oon mä joskus penskana harrastanu ratsastusta ja kilpaillukki... Sulle vaan ei oo kerrottu! -No, olen juuri lähössä, joten tuu vaan, sanoin. Pudistelin päätäni koko matkan ajan tallille.
Menin taukohuoneeseen ja sanoin Mikaelille: -Kuules, jos oot kerta ratsastanu enneki, saat kuule juoksuttaa Annaa, niin mä harjottelen vikellystä. Armas veljeni nyökkäsi ja tuli perässäni satulahuoneeseen. -Viititkö kuule käyvä kahtoon, onko Anna karsinassa. Karsina kolme ja siin lukee Katherine Ann. Velipoika meni ja otin juoksutus liinan ja riimunnarun. Menin karsinalle ja annoin riimunnarun Mikaelille. Anna ei ollut karsinassa. -Saat hakea Annan tarhasta. Tuun vaan mukaa näyttään, sanoin. Menimme tarhalle ja näytin Mikaelille Annan. Tämä lähti hakemaan Annaa. Velipoika toi Annan ripeästi talliin ja laittoin sen ketjuihin käytävälle. -Sitten saat harjatakin sen sillä välin, kun puhdistan karsinan, nauroin. Jatkan taas pian!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 5, 2013 16:42:14 GMT 2
Jatkan... Mikael lähti hakemaan sukaa ja kaviokoukkua ja minä menin hakemaan kottarit ja talikon. Meni pieni tovi, kun kuulin Mikaelin hiljaista sadattelua. Kurkkasin karsinan reunan yli, ja näin, kun Mikael tappeli kavioiden puhdistuksessa. Hyräilin karsinaa puhdistaessani ja hykertelin sitten, kun menin auttamaan. Tartuin nauraen jalkaan ja nostan sen nopeasti ylös nojaten samalla Annan lapaan. Mikael puhdisti kavion punaisena.
Saimme vihdoin Annan hoidettua ja sitten laitoin sille vikellys vyön, jonka Mikael oli löytänyt. Menimme kentälle, koska oli aurinkoista. Mikael sai alkaa juoksuttaa Annaa raipan kanssa, ja itse kiipesin selkään. Anna lähti uteliaan mutta uneliaan näköisenä alkukäyntejä. Pian Mikael maiskutti sille ravin merkiksi ja annoin samalla pohkeita. Anna lähti raviin ja minä aloin mennä selässä kontalleni. Nousin aina sen verran että pystyin huutamaan: -Laukka! Mikael antoi Annalle joka ei ollut moksiskaan selässä seisojastaan merkin siirtyä laukkaan. Anna lähti keinuvaan laukkan ja nousin hitaasti seisomaan kädet levällään tasapainoksi. Nauroin onnistumisen ilosta. Annoin itselleni luvan tuulettaa vähän, ja olin entistäkin iloisempi, kun pari tyttöä ja Mila tulivat katsomaan kentän laidalle. Laskeuduin istumaan ja menin kontalleni ja nostin vasemman käden ja oikean jalan ilmaan. Tein saman toisin päin. Sitten myös otin vikellysyön kahvoista kiinni ja menin naisten satulaistunta asentoon ja liu'uin siitä alas. Juoksin hirveää vauhtia viressä ja nappasin kahvasta kiinni ja hyppäsin takaisin kyytiin. Onneksi olin käynyt vikellys kurssin viikko sitten. Mikael hidasti Annan käyntiin ja annoin hänen mennä liinassa loppu käynnit. Mikael oli iloinen kun pääsi käymään taas hevosen selässä. Osoitin hänelle tallin omistajaa. Veliseni meni samantien tämän luo juttelemaan. Vein Annan talliin ja hoidin sen nopeasti. Annakin näytti virkeältä vaihtelusta. Halasin sitä, sillä olin yllättynyt monellakin asialla tänään! Ensin Mikael tulee kanssani tallille, vikellys sujuu helposti ja Anna ei pelännyt vikellystä. 'Minä toivon, että Mikael aloittaa täällä!' Ajattelin jo lähtiessämme kotiin. (Lyhkänen loppu taas, sori!)
|
|
|
Post by Mila on Aug 7, 2013 19:55:46 GMT 2
Mieluummin yhteen pötköön nää tarinat... Kirjoita vaikka sähköpostin luonnoskansioon tarinan alku ja jatka sitten kun ehdit. Jonka jälkeen voit valmiin tarinan lisätä tänne yhdessä osassa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 8, 2013 8:09:36 GMT 2
~Pikainen aamumoikkaus Annalle!~ Käänsin kevaristani virrat pois ja menin kiireesti talliin. -Annaa? Huhuilin. Astelin karsinalle, jossa Anna oli syömässä. Menin taukohuoneeseen ja istuin siellä. -Vielä puolituntia kerkeän olla tallilla... murahdin. Menin takaisin Annan luo ja juttelin sille. -Mitäs sä sille supittelet? kysyi Markus, jonka kysymys säikäytti minut. -Mitä se sulle kuuluu, ja elä säikyttele! älähdin ja mulkaisin miestä vihaisesti. -Kunhan kysyin! Elä vauhkoonnu! Markus nosti kädet ylös rahan merkiksi. -En vauhkoonnu, ja lähenki tästä koululle päin. Joten, moikka! Sanoin jättäen miehen siihen seisomaan hölmistyneen näköisenä. Menin kevarin luo päättäväisesti ja lähdin koululle päin. // 10hm kasassa, joten sulle on spessu luvassa kunhan ehdin sellaisen piirtämään
|
|
|
Post by Mila on Aug 8, 2013 17:16:39 GMT 2
10HMJa ihminenhän on taaaas kuin Kiasman taideteoksista karannu........
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 11, 2013 15:50:28 GMT 2
~Katherine Ann, karkuun vain!~ Istuin taukohuoneen penkille voipuneena. Olin riidellyt äidin kanssa puhelimessa koko aamun. Onneksi veli oli sentään voinut heittää minut tallille, mutta pitäisi keksiä jokin kyyti sitten kotia. Jonah astui myös sisään. -Moi, moikkasin väsyneenä. -Moi, nuori mies vastasi. -Joo, minä taian mennä hakeen Annan sisälle hoidettavaks.. Sanoin itsekseni. Olin jo menossa, kun Tuikun, Annan tarha kaverin 14-vuotias hoitaja Mirri sanoi tulevansa mukaan hakemaan Tuikkua. Menessäni satulahuoneeseen laitoin kypärän päähänija hanskat käteen ja otin sieltä riimunnarun. Menimme yhtä matkaa tarhalle, ja avasin portin.
Hätistelin Tuikun ja Annan portille päin, ja näin, että Mirri oli jättänyt portin auki. Tuikku ei kuitenkaan mennyt portista, mutta Anna sen sijaan rynni suoraan metsään. Menin suoraan taukotupaan ja huusin: -Anna karkasi! Tuleeko joku auttamaan? Larissa, Jonah ja Lilja nousivat ja ottivat riimunnarut mukaan ja tulivat mukanani ottamaan Annaa kiinni. Juoksin sen mikä jalkani menivät, eli todella lujaa, että vedet valuivat silmistä. Pian näin Annan hyppäävän puron yli pellolle. -Ei Anna! karjaisin ja hyppäsin perässä, ja rysähdin päin puuta, kun Anna oli väistänyt sen! Jonah, Larissa ja Lilja tulivat perässä. Pian tulimme pieneen kulmaan, josta Anna ei päässyt pois kolmen ihmisen piirittämänä. Tarkistin Annan jalat ja muutenki, ja totesin sen olevan kunnossa ilman pientä haavaa lavassa. Kiedoin riimunnarun sen turvan ympärille suitsiksi ja hyppäsin Jonahin avustuksella selkään. Annoin Annalle pohkeita ja menimme sitten tallille hengästyneinä, kaikki viisi tapausta, minä, Jonah, Lilja, Larissa ja Anna. -Kiitti kun tulitte jelppiin! En ois ite välttämättä saanu kiinni. -Eipä kestä, kolmikko sanoi yhteen ääneen hengittäen syvään.
Saavuimme tallin pihaan jossa Mila tuli vastaan huutaen: -Missä *piip* te ootte ollu?! Ja Anna huohottaa ku viimestä päivää. -Anna karkas, kun Mirri jätti vahingossa portin auki, ku oltiin hakemassa hevosia, selitin. -Ja Jonah, Larissa ja Lilja oli kaverina ottaan tätä tyttöö kiinni, jatkoin. -Ja tamma on kunnossa? Ja te varsinkin ootte kunnossa? Mila varmisti. -Kyllä se vaikutti olevan, kun katsoin, mutta vaan yks pikku haava tossa lavassa, sanoin. -Tosin, mulla tuli kyllä naamaan ja käsiin pari haaveria, kun rysähin päin puuta, mut kädessä ja kämmenessä on kyllä isommat haavat mulla, hymähdin. Muut sanoivat olevansa täysin kunnossa. Annoin Annan Larissalle, joka vei tamman talliin. Menin Milan perässä taukotupaan puhdistamaan haavat ja naarmut. Mila pyyhki ensin veret ja sitten puhdisti haavat. Irvistelin inhosta, kun puhdistus aine kirveli niin phirusti! -Tatana! kirosin hiljaa, kun Mila puhdisti otsassani olevaa haavaa.
Menin hetken päästä katsomaan Annaa laastarit otsassa, poskessa, kämmenessä ja käsivarressa. -Mitä mie siun kanssas teen! hymähdin ja rapsutin tamman otsaa. Menin taukohuoneeseen ja irvistin, kun kolautin kämmeneni oven karmiin. -Ai *piip*! kirosin. -Onko teillä kenelläkään mahiksii heittää mua kotiin? kysyin. Ja kukaan ei voinut vielä. -Minä voin nakata sinut, kun oon muutenki menossa kylälle päin, Mila sanoi ovelta. -Kiitti! sanoin ja menimme Milan kanssa. Mila ajoi minut ohjeideni mukaan kotipihaani ja kiitin tätä hirveästi kyydistä. Pääsinpä kuiteski kotiin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 16, 2013 19:22:07 GMT 2
~Karsinan siivousta ja talutustunti talutusta~ Huokaisin helpotuksesta ja pyyhköisin hiet otsaltani, kun näin tallin. 'Pirun amiksen bussikuski, kun ei muka voinu jättää 9 kilsaa lähemmäs, ku jätti kymmenen kilsan kävelymatkan..' Ajattelin turhautuneena, sillä kävin vielä ammattikoulua ratsuttajaksi. Ja ensi vuonna olisi tarkoitus valmistua. Pääsin taukohuoneeseen ja lysähdin lähimmälle sohvalle moikaten paikalla olijoita.
Silmäsin nopeasti rupattelijat, Lilja, Rosanna, Petra, Sari, Mila, Evie, ja kyllä Jonahkin oli mutta hän istui hiljaisena nurkka sohvassa. Menin hiukan lähemmäs, ja aloin jutella tämän kanssa, ja tämä näytti ilahtuvan. Monet muut mulkoilivat minua, mutta mulkaisin vain takaisin. -Jooh, taian mennä siivoomaan karsinaa... sanoin puoli ääneen. Otin hanskani ja laitoin ne käteeni mennessäni hakemaan talikkoa ja kottareita. Huokaisin ja mietin, miksi tytöt olivat tuollaisia Jonahille. Anna oli tarhassa joten menin äkkiä karsinaan ja aloin heiluttaa talikkoa.
-Hei, joutaako joku laittaan viel Annanja taluttaan sitä viimeselle talutustunnille? Milan ääni raikui tallissa, kun tulin käytävään. -Mä jouan! Huusin. -Mee hakeen se tarhasta, laita se valmiiksi ja tuo se kentälle, niin sieltä tulee ratsastaja ja saat taluttaa ja Helena pitää tunnin tiedoksi vaan, Mila neuvoi. Nyökkäsin ja menin hakemaan riimunnarua.
"Annaa!" Kutsuin mustaa tähtipäätä. Anna ei reagoinut mitenkään. Sitten laitoin kaksi sormea huulten väliin ja vihelsin pitkää ja kimeästi. Nyt Anna huomasi minut ja tulla hölkötti lähemmäs. Menin tarhaan ja otin sen nopeasti kiinni. Näin tallin IhQuttajan kävelevän tarhan ohi juuri, kun avasin porttia. -Hei! Viitikö väistää, että mä saan tän tamman ulos! Huusin käskevästi. Ilona katsoi minua jotenkin viileän arvioivasti. Katsoin itsekin vaatetustani ja huomasin, ruutukuvioinen lyhythihainen edestänapitettava paita, joka oli alhaalta solmittu ja vaaleansiniset farkut ja niiden kanssa olivat hanskat ja tallijalkineet. Ilonalla oli sitten uusinta huutoa olevat ratsastusvaatteet. Hymähdin ja aukaisin portin, ja se vahingossa kolahti Ilonan jalkoihin. -Idiootti! Siis, yritäkö sä sotkee mun vaatteet! Ilona paasasi vihaisena. -Tyhmäkin tietää, ettei tarhojen porttien eteen jäädä seisomaan! Varsinkaan, kun sieltä ollaan tulossa hevosen kanssa! ärisin takaisin. Menin Annan kanssa portista ja suljin portin huolellisesti. Menin Ilonan ohi pää pystyssä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 21, 2013 17:37:49 GMT 2
~Kävellään metsässä~ Huokaisin ja murahdin puhelimeen, etten kerkiä jutella, kun talutan Annaa tarhasta. Kaveri amiksesta soitti juuri, kun talutin tammaa talliin. Vein Annan karsinaan ja menin taukotupaan. Mila istui siellä kireän ja ärsyyntyneen näköisenä. -Uskaltaako sulle puhua? kysyin hiukan huvittuneena. -Täh? Joo, uskaltaa. Mila havahtui. -Mikäs sulla? kysyäisin. -Mualimmaan meno! Mila äyskäisi. -Okei.. Muuten, sitä mä vaan, että meen Annan kanssa käveleen maastoon, jos se käy, sanoin. -Joo, mee vaan, nainen vastasi. Menin takaisin tallin puolelle ja näin Helenan Annan karsinalla. -Moi! tervehdin naista -Terve vaan! Mitäs sä? tämä kysyi. -No, mitäs tässä, meen talutteleen Annaa maastoon, vastasin naiselle. -Aijaa! Millon muutes tuut sielt sitte? Helena kysyi. -Jotain siinä maita että päivätalli alkaa... vastasin epämääräisesti. -No, jos viittisit sitte käydä viemässä mönkiällä nuita heiniä ja vesiä kauimmaisille tarhoille, Helena pyysi. -Totta kai minä voin! Hymyilin. Päästin Helenan jatkamaan matkaansa ja menin Annan kanssa pihalle. Menimme metsän varjoihin nauttimaan lämpimästä säästä. Menimme piiitkälle ja näin aukion jolle pysähdyin syöttelemään Annaa. Istahdin jalat ristissä ruohikolle ja annoin Anna pyöriä siinä lähellä syömässä. Siinä kului tovi, kunnes kuulin tasaisten laukkaaskelten töminän. Näin mutkasta tulevan Sarin Tähdellä ja Milan Deisillä. -Mooi! Sari huomasi minut ja Annan ja hidasti käyntiin. Myös Mila hidasti. -Moi! Miten te tänne eksyitte? Ihmettelin. -Tultiin Antamaan tammoille liikuntaa, Mila nauroi. -Deisi otti ja lähti ihan kunnolla! Sari selitti. -Ahaa! Mä mietinkin jo, pitäiskö munkin jo alkaa lähteä tallille päin, hymyilin. Nousin ylös ja menin lähemmäs ja lähdimme yhtä matkaa tallille. Saavuimme juuri ajoissa, sillä minun piti viedä Anna tarhaan koska huomasin että Helena laittoi mönkijän peräkärryyn heiniä ja vesisankoja. -Vien vaan Annan tarhaan! huikkasin naiselle. Tämä nyökkäsi hymyillen. Talutin Katherine Annan tarhaan ja puolijuoksin mönkijälle. Helena antoi vielä reitti ohjeet ja laitoin kypärän päähäni. Lähdin huristelemaan pihan poikki ja näin Markuksen hämmästyneen ilmeen kun hän huomasi minut mönkijän ratissa. Saavuin nopsaa tarhoille ja sammutin mönkijän. Nakkelin heinät ja laitoin vedet nopeasti. Minun piti ajaa vielä vähän matkaa eteenpäin ja sitten vasta pystyin kääntämään mönkijän. Huristelin iloisesti hymyillen takaisin tallille. Hidastin nähtyäni kuinka yhtäkkiä tielle ilmestyi kovasti hevosen näköinen otus. Sehän oli Eetu joka oli karannut näköjään taluttajaltaan. Pysäytin mönkijän ja juoksin ponin luo. Saarroin sen aitausta vasten ja nappasin riimunnarusta kiinni. Toin sen mönkijän luo ja pidin sitä käsihevosena kun ajoin hyyyvin hitaasti mönkijällä takaisin tallille. -Keneltä karkasi tälläinen kaveri? kysyin kun pääsin pihaan. Markus tuli ottamaan pikku veitikan ja minä parkeerasin mönkijän paikalleen. Menin taukohuoneeseen ja jätin kypärän sinne. Soitin armaalle veljelleni ja hän tuli hakemaan minut. Joten tälläinen tallipäivä tällä kertaa! // Kiitoksia veen ja heinien kärräämisavusta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 24, 2013 14:54:42 GMT 2
OstoksiaIstuin sohvalla telkkaria katsoen. Minulla oli todella tylsää, koska ulkona satoi. Kysyin äidiltä: - Voitko viedä minut johonkin hevos tarvike kauppaan? Äiti vastasi: - Kyllähän minä voin. Mitäs sinä sinne? Vastasin: - Menen ostamaan tavaroita Annanlle. Äiti hämmästyneenä kysyi: - Kukas se Anna on? Eikös sinun hoitsusi ole Ynni. Vastasin: - Se on minun uusi hoitsuni, Ynni myytiin. Äiti sanoi: - No, lähdetäähän jo. Nyökkäsin ja me lähdimme kohti ratsastustarvike kauppaa. Kaupassa - Ottaisinko tämän? kysyin äidiltä - Ne kyllä on nätit, mutta niitä on vain pony kokoa. äiti vastasi. - Etsin sitten jotkut muut. vastasin. Etsin tavaroita kauan, mutta kyllähän sieltä vaikka mitä mukaan tuli. Lähdimme tallia kohti Tallilla Vein tavarat Annalle ja lähdin kotiin. Sen enempää en tallilla touhunnut. Kape ja Anna 1hmAttachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2013 17:19:08 GMT 2
Maastoretki
Istuin koneella ja Kape soitti minulle.
- Moikkelis moi! Kape sanoi - Moi! Vastasin. - Lähetäänks tallille? Hän kysyi. - Joo mennään vaan, vastasin. - Aattelin et mentäis maastoon, Kape selitti. - Mut enhän mä saa vielä ratsastaa Huhulla, keskeytin. - Joo, mut sä talutat Huhua ja mä ratsastan Annalla, Kape keksi. - No okei. Puolentunnin päästä tallilla? Vastasin - Joo, nähdään sitten, moi moi! Kape sanoi ja sulki puhelimen.
Suljin koneen ja hain keittiöstä banaanin. Rupesin syömään banaania. Kävelin huoneeseeni vaihtamaan tallivaatteet kunnes Kape soitti minulle.
- Nii? Kysyin. - Mennään sittenkin autolla, iskä voi viedä meidät, Kape sanoi. - Joo, milloin olette tässä? - Me ollaan jo pihassa!! Kape huudahti. - Okei, tuun ihan kohta, sanoin ja suljin puhelun. Laitoin puhelimeni taskuun ja juoksin keittiöön. Otin jääkaapista omenan. Menin eteiseen laittamaan kengät jalkaan ja sammutin valot. Kävelin ulos ja laitoin oven lukkoon. Menin autoon ja lähdimme ajamaan tallia kohti.
Ajoimme tallin pihaan ja nousimme ulos autosta. Pihalla Wienna ja Mico juoksivat Tohelon perässä. Kun paiskautin oven kiinni, koirat huomasivat meidät ja Tohelo juoksi puuhun. Wienna lähti juoksemaan meitä kohti, Mico perässä. Wienna hyppäsi syliini ja Mico Kapen syliin. Annoin taskustani Wiennalle pienen keksin palan, Wienna otti sen ilomielin vastaan. Nousimme ylös ja kävelimme talliin. Veimme kassit omien hoitohevosten karsinoiden eteen ja lähdimme kahemaan niitä tarhasta.
Talutin Huhun sisälle ja Kape tuli perässä Annan kanssa. Vein Huhun karsinaan ja hain sen harjat. Harjasin sen aika nopeasti. Laitoin Huhulle suitset ja otin ohjat pois. Kysyin Kapelta:
- Oletko jo valmis? - Laitan vielä suitset ja haen raipan, Kape vastasi. - Mä voin tuoda sen samalla kun kävelen jo Huhun kanssa kentälle, huusin. - Joo!
Hain varustehuoneesta raipan ja lähdin kävelemään Huhun kanssa ulos. Jätin raipan Kapelle, Annan karsinan oven eteen.
- Tuu kohta, huikkasin kun olin ovella. - Joo, ei mee kauaa! Kape vastasi.
Kävelin Huhun kanssa kenttää ympäri, kunnes kuulin kavion kopsetta. Mila oli taluttamassa Hillaa tarhaan. Sanoin Milalle:
- Ai moi! Me ollaan lähdössä Kapen kanssa maastoon. Mä talutan Huhua ja Kape ratsastaa Annalla. - Juu kyllä se käy! Mila vastasi ja jatkoi matkaa.
Lähdimme kävelemään Kapen kanssa maastoon. Kävelimme hitaasti polkua pitkin.
- Ravataanko kohta vähän? Kape kysäisi minulta. - Joo, jos tää vaan suostuu! Naurahdin.
Kape antoi Annalle pohkeita ja se lähti ravaamaan reippaasti. Rupesin itse juoksemaan ja maiskutin Huhulle. Kun se huomasi, että Annakin ravasi, tuli siihen vauhtia. Juoksimme vähän matkaa, kunnes en enää jaksanut juosta. Hiljensimme hevoset käyntiin, kunnes Anna pysähtyi kuin seinään. Vaikka Kape antoi sille pohkeita ja raippaa, se ei liikkunut.
- Se varmaan näkee taas mörköjä, Kape huokaisi. - Niin, käännytäänkö jo? Kävellään vaikka rannan kautta? Ehdotin. - Mennään vaan. Jos tämä suostuu liikkumaan, Kape sanoi kyllästyneenä Annan temppuiluun.
Käänsimme hevoset ja Anna käveli kiltisti. Kape kysyi:
- Jos mä ravaan vähän matkaa, ja laukkaan sitten takaisin? - Joo käy, kunhan tämä ei ihan hullaannu kun Anna lähtee, vastasin.
Kape lähti ravaamaan pois päin ja Huhu hörähti hiljaa, muuta se ei keksinyt. Kohta kuulin laukka-askelia ja näin Kapen ja Annan. Kape hidasti kohdallani ja käänti Annan. Kävelimme rannalle ja ravasimme siellä vähän.
Tallilla harjasin Huhun nopeasti ja vein sen ulos. Annoin sille vielä omenan laukustani ja lähdimme kävelemään kohti bussi pysäkkiä. Kape tulisi meille yöksi.Kape ja AnnaPs. Tää on lispen näkö kulmasta.// En laske tätä hm:ksi, koska Lispen kirjoittama Eriasia jos olisit kirjoittanut omasta näkökulmasta...
Ok. Korjasin asian
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 2, 2013 11:32:08 GMT 2
Aurinkoinen Nätti Nopea Aito
Kape ja Anna 2hm Ps. Tää oli nopeasti tehty, joten saataa olla outo. Seuraavan kerran tarinaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 8, 2013 20:18:22 GMT 2
Ratsastustunti
Olin istumassa linkissa. Olin ihan hermona, koska tänään jäisin linkistä suoraan Vaahterapolkuun ja minulla oli tunti. Kävelin ulos linkistä ja kävelin tallin pihaan. Pihassa oli vastassa Wienna, Mico ja Tohelo. Kaikkia vähän rapsutin, syliin nyt en kerennyt ottaa. Menin tallin sisälle ja kävelin suoraan varustehuoneeseen. Varuste huoneessa minua vastassa oli Mila ja Elisabeth. Mila kysyi: - Olikos sinulla tänään se tunti? Vastasin: - Kyllä. Tiedätkö menenkö minä Annalla vai Villalla? Mila sanoi: - Kyllähän minä tiedän. Sinä menet.....Annalla! Iloisena huudahdin: - Jee! Otin Annan harjat, narun ja lähdin Annan karsinaa kohti. Jätin harjat karsinan oven eteen. Lähdin tarhaa kohti. Anna oli siellä seisomassa yhdessä kohti katsomassa, kun Tuikku laukkaa tarhaa ympäri ja heittelee pukkeja. Huusin Annaa portilta, mutta eihän se torvelo jaksanut liikkua. Kävelin Annan luokse ja otin sen kiinni. Tuikkukin älysi minut ja tuli portin luokse, mutta kerkesin jo laittaa sen kiinni. Laitoin Annan karsinaan, koska Elisabeth ja Diana tulivat meidän takana. Sanoin Elisabetille: - Minä laitan Annan käytävälle. Vai haluutko sä laittaa Dianan? Elisabeth sanoi: - Joo. Laita sinä vaan Anna käytävälle. Kun Elisabeth ja Diana olivat menneet ohitsemme, laitoin Annan käytävälle. Otin harjat lähemmäksi ja rupesin harjaamaan Annaa. Kun olin harjannut Annan lähdin hakemaan varusteet varustehuoneesta. Olin varustehuoneen ovella, menossa sisälle, Elisabeth sanoi: - Mä vähän katon tota Annaa, sillä aikaa kun käyt siellä. Nyökkäsin ja menin sisälle varustehuoneeseen. Otin suitset, satulan ja lähdin takaisin Annan luo. Laitoin satulan Annan selkään ja laitoin suitset sen päähän. Kysyin Elisabethilta: - Onko se tunti kentällä vai maneesissa? Elisabeth vastasi; - Kyllä. Ei ku siis maneesissa. Lähdin kohti maneesia. Elisabeth tuli perässäni, Elisabethin perässä tuli Iiris ja sitten loput, nimiä en tiennyt olivat varmaan jotain uusia tallilaisia. Maneessissa Helena jo odottikin meitä. Nousimme selkään ja Helena sanoi: - Menkää kayntiä pitkin ohjin. Anna oli kivan tuntuinen. Sitten Helena sanoi: - Rentoutukaa siellä selässä. Nostakaa jalustimet kaulalle ja leputtakaa jalkojanne. Rentouttakaa olkapäätkin ja voitte pyöritellä hartioitanne. Pyörittelin hartioitani vähäsen ja halkojen annoin olla ihan rentona. Helena sanoi: - Kootkaa ohjat käsiinne. Jokainen voisi tehdä isoja voltteja ja ympyröitä kentän päätyihin. Helena sanoi minulle: - Kape voisit ottaa vähän tiukemmat ohjat, vaikka kyllähän se Anna löysilläkin ohjilla toimii. Sitten oli ravin vuoro. Samaa juttu oli ravissa, voltteja ja pääty-ympyröitä. Helena sanoi: - Ravihan sujuu teiltä kuin vanhoilta konkareilta. Nostetaanpas sitten laukka. Helena sanoi: - Älkää antako hevosille teräviä laukka-apuja vaan ajatte ne laukkaan. Jos lyötte jalat hevosten kylkiin niin tulos on hirmuinen kaaos. Nostimme laukat pari kertaa. Sitten Helena hihkaisi minulle: - Kape, Annalle saa antaa kovemmin apuja. Se ei nimittäin jaksaisi nostaa laukkaa vaan se jää haaveilemaan. Pitkälle sivulle kaarevaa uraa ja päätyihin ne ympyrät. Yhtäkkiä näin Dianan ilman ratsastajaa, juoksentelevan pitkin maneesia. Elisabeth saatiin takaisin selkään ja pääsimme jatkamaan tuntia. Hidastimme ravin kautta käyntiin. Annoimme pitkää ohjaa hevosille ja nostimme jalustimet kaulalle. Sitten temppuilimme. Kurotin kohti Annan korvia, molemmilla käsillä. Lopussa Helena vielä kysyi: - Miltäs tuntui? Vastasin: - Kyllähän sitä välillä oon ihan kiva ''löllösti'' mennä. Talutin Annan karsinaan ja otin varusteet pois. Kävin äkkiä viemässä satulan ja suitset varustehuoneeseen. Harjasin Annan äkkiä ja vein sen tarhaan. Menin siivoamaan vielä Annan karsinan, kun karsinan olin siivonnut kävin antamassa Annalle porkkanan ja lädin kotiin. Kape ja Anna 3hmPs. Tämä on torstaista 7.11.2013
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 9, 2013 18:00:36 GMT 2
Annan plussat ja miinukset
+ Se on kiltti + Kaunis (omalla tavallansa) + Mukava luonne + Se on hyvä hyppäämään (pidän nimittäin hyppäämisestä) + Paras, tietysti + Erottuu joukosta +/- Korkea - Hankala pirtää (piirrän käsin) - On aika ''lössykkä'' voisi olla enemmän ''äkäinen'' Kape ja Anna 4hmEn oikein meinannut keksiä huonoja puolia... // "En oikein meinannut keksiä huonoja puolia..." Eihän Annassa ole huonoja puolia
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 10, 2013 18:18:47 GMT 2
Kuvia
Kape ja Anna 5hm
Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 11, 2013 18:14:00 GMT 2
Taluttelua
Olin pyöräilemässä tallille. Kaarsin tallin pihaan ja laitoin pyörän nojamaan seinää vasten. Kävellessäni tallia kohti näin Milan. Mila kysyi: - Annaako olet tulossa hoitamaan? Minä vastasin: - Niin. Meinasin poikaryhmäläisiä auttaa ja vaikka talutellakkin, koska Annahan on sillä tunnilla. Mila sanoi: - Niin se on. Kiva että autat, niitä jotka sitä tarvitsevat. Minä hymyilin ja astuin tallin sisään.
Hain Annan narun ja menin hakemaan Annaa. Tuikku ei ollut tarhassa, Annan kanssa. - Ainiin, Tuikku oli saanut varsat. Siksi se ei varmaan siellä ollut. itsekseni mumisin. Ei ainakaan ollut vaaraa, että Tuikku karkaisi. Huutelin Annaa, mutta se ei jaksanut portille tulla. Kävelin Annan luo ja laitoin narun kiinni sen päitsiin. Laitoin portin kiinni vaikka ei sinne ketään jäänyt.
Kävelimme talliin ja laitoin Annan karsinaan. Otin siltä ainakin hetkeksi päitset pois. Taputin sitä kaulalle ja sanoin: - Olet ihana. Anna hörähti, aivan kuin se olisi sanonut: - Kyllä, minä tiedän. Laitoin karsinan oven kiinni ja lähdin varustehuoneeseen hakemaan harjapakkia..
Varustehuoneesta otin harjapakin, jonka olin ostanut Annanlle. Kun olin lähdössä, huoneeseen tuli Lispe. Kysyin Lispeltä: - Huhuako olet hoitamassa? Lispe vastasi: - Niin olen. Se on tänään ratsastustunnilla. Sanoin Lispelle: - Annakin on. Mun pitää mennä nyt. Moikka! Lispe huudahti: - Heippa!
Avasin Annan karsinan oven ja otin harjapakista harjan. Harjasin Annan aika pikaisesti, koska tuntiin oli aikaa enää 20 minuttia. Sitten tuli lauma poikia, ovesta sisään. Kaikki käveli suoraan taukohuoneeseen, katsomaan listoja. Hetken päästä vaaleatukkainen aika pitkä poika käveli Annan ja minun luokse. Poika kysyi vaisusti: - Onko tämä se Anna? Vastasin: - Kyllä. Tämä on Anna. Poika sanoi: - Minä harjaan sen. Sanoin: - Minä harjasin sen jo. Mutta voit sinä sitä harjata, sen aikaa kun haen sille varusteet. Poika jäi karsinaan Annaa harjamaan.
Otin suitset käteeni ja olin ottamassa satulaa, mutta huomasin satulahuovan puuttuvan. Kysyin huoneessa olevalta Jonnalta, tietäisikö missä Annan huopa olisi. Ei hän tiennyt. Sitten muistinkin, että olin laittanut sen eilen pesukoriin. Onneksi joku oli eilen pessyt pyykkiä ja sain huovan puhtaana satulaan. Otin satulankin mukaan ja lähdin takaisin Annan luokse.
Poika oli harjannut Annan putipuhtaaksi. Tunnin alkuun oli enää 10 minuttia aikaa. Kysyin pojalta: - Haluatko laittaa suitset vai satulan? Poika vastasi: - Haluan laittaa satulan. Ojensin satulaa ja sanoin:: - Tässä sinulle satula. Poika laittoi satulan, nopeasti. Minulla meni hetki, koska olen niin lyhyt ja Anna nosteli päätänsä. Sanoin pojalle: - Mittaa jalustimet oikean kokoiseksi. Poika rupesi mittaamaan jalustimia. Annoin pojalle ohjat ja sanoin: - Seuraa minun perässä, maaneesille. Poika nyökkäsi ja lähdimme maneesia kohti.
Maneesissa meitä vastassa oli Helena. Autoin pojan Annan selkään ja kysyin: - Tarvitsetko taluttajaa? Poika vastasi: - En tarvitse apua. Kävelin katsomoon. Katselin tunnin alkua, mutta sitten minulle tuli vähän kylmä. Päätin lähteä talliin siivoamaan Annan karsinan.
Hain kottikärryt ja talikon. Siivosin karsinan ja kärräsin lannat lantalaan. Menin takaisin talliin. Ihan juuri tuntilaiset tulivatkin. Poika toi Annan ja sanoi: - Äiti ja isi oottaa mua jo. Voitko sä hoitaa sen? Vastasin: - Kyllä minä voin sen hoitaa. Mene sinä vain jo. Poika lähti ja minä jäin hoitamaan Annaa. Otin varusteet pois ja vein ne pikaisesti varustehuoneeseen. Harjasin Anna vielä pikaisesti. Laitoin sille fleeceloimen, koska se oli hikinen. Lähdin viemään Annaa tarhaan.
Päästin Annat irti ja se lähti laukaamaan ympäri tarhaan. Katsoin sen hurjaa menoa hetken, mutta minun oli lähdettävä kotiin. Huusin Annalle: - Heippa, murunen! Anna ei edes hirnunut takaisin, mutta se teki pukin. Olin ihmeissäni. Anna siis Anna laukkasi ja heitteli pukkeja. On nyt jotakin vialla...
Kape ja Anna 6hm Ps. kohta joudut mulle ja Annalle kuvaa piirtelemään. Tää oli tiistaista. 12.11.2013
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 22, 2013 8:48:45 GMT 2
Kiltti Auttavainen Pirteä Eriskummallinen & Ahne (herkuille) Neitimäinen Nopsakka Ainutlaatuinen
Tylsyyden tuotos. Kape ja Anna 7hm
|
|