Post by Mila on Dec 26, 2017 13:40:41 GMT 2
26.12.2017
Salli näytti siltä, että sekoaisi karsinassa seisomiseen, joten nappasin tamman riimunnarun päähän ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin.
"Tuleppas sinäkin..." naurahdin pitkäkoipiselle varsalle, joka jäi ihmettelemaan lumista pihamaata. Salli hörähti pehmeästi, ja ruunikko varsa kipitti emänsä perään hirnahdellen.
Salli oli kuin olikin varsonut edellisaamuna ja nyt tuo vuorokauden ikäinen orivarsa pääsisi ensimmäistä kertaa näkemään maailmaa karsinan ulkopuolelta.
Maneesiin päästyämme, irrotin Sallin riimunnarusta ja komensin liikkeelle. Ei siinä kauan mennyt, kun tamma revitteli pitkin maneesia intopiukeana ja varsa juoksi emänsä perässä lähes yhtä nopeasti.
Katselin kaksikon menoa hymyssä suin. Varsominen oli mennyt hyvin, mitään komplikaatioita ei ollut, varsa oli noussut lähes heti jaloilleen ja löytänyt nisälle vaivatta. Sallikin oli omaksunut äidin roolin välittömästi eikä ollut vieroksunut omituista jalkojen sekasotkua, joka oli "tupsahtanut" sen karsinan pohjalle.
Nimi oli vielä hakusessa tälle kaverille. Mila vonkui Assbuttin ja Fuckfacen puolesta, mutta kyseiset nimet tuskin menisi virallisten rekistereiden suodattimien läpi.
"Kyllä sen nyt pitää jotenkin Supernaturaliin liittyä!" Mila oli todennut. Miten sitten joku Fuckface kyseiseen sarjaan liittyi, sitä en tiedä. Tuskin mitenkään.
"Sinä ja sinun Supernaturalisi..."
"Eihän tässä vielä mikään kiire ole. Päätetään se sinun nimesi vähän myöhemmin, kunhan ollaan tutustuttu", mietiskelin ääneen, kun varsa oli pysähtynyt Sallin maitobaarille juoksemisen lomassa.
"Se näyttää vähän Salsalta", katsomoon ilmestynyt Inna huikkasi ja hieman säikähdin naisen ääntä. En ollut edes huomannut tämän saapumista.
"Niin, en tiedä..." mutisin.
"Lisäät loppuun vaikka Winchester, niin Milakin olisi tyytyväinen", Inna nauroi.
"Missä Mila muuten on?" kysäisin.
"Lähti Tossun kanssa maastoon. Vissiin meni hermot sun äitiisi. Taas", Inna hymyili.
"Mistäs ne tällä kertaa riiteli?"
"Häistä ja lapsenlapsista. Jälleen kerran", Inna pudisteli huvittuneena päätään.
Huokaisin syvään. Niinpä tietenkin. Äiti ei meitä rauhaan jättäisi, ennen kuin jompikumpi, häät tai lapsi, olisi "lyöty lukkoon". Ritva ei hyväksynyt vastausta "Sitten joskus."
Nappasin Sallin kiinni ja päästin Hannahin Lollinsa kanssa treenailemaan maneesin lämpöön. Ratsastustunnit olivat tauolla loppiaiseen saakka, joten maneesin ovi kävi tiuhaan tahtiin, koska yksityisten omistajat kulkivat siitä edes takaisin ennen kuin tuntilaiset vallottaisivat maneesin.
Salli näytti siltä, että sekoaisi karsinassa seisomiseen, joten nappasin tamman riimunnarun päähän ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin.
"Tuleppas sinäkin..." naurahdin pitkäkoipiselle varsalle, joka jäi ihmettelemaan lumista pihamaata. Salli hörähti pehmeästi, ja ruunikko varsa kipitti emänsä perään hirnahdellen.
Salli oli kuin olikin varsonut edellisaamuna ja nyt tuo vuorokauden ikäinen orivarsa pääsisi ensimmäistä kertaa näkemään maailmaa karsinan ulkopuolelta.
Maneesiin päästyämme, irrotin Sallin riimunnarusta ja komensin liikkeelle. Ei siinä kauan mennyt, kun tamma revitteli pitkin maneesia intopiukeana ja varsa juoksi emänsä perässä lähes yhtä nopeasti.
Katselin kaksikon menoa hymyssä suin. Varsominen oli mennyt hyvin, mitään komplikaatioita ei ollut, varsa oli noussut lähes heti jaloilleen ja löytänyt nisälle vaivatta. Sallikin oli omaksunut äidin roolin välittömästi eikä ollut vieroksunut omituista jalkojen sekasotkua, joka oli "tupsahtanut" sen karsinan pohjalle.
Nimi oli vielä hakusessa tälle kaverille. Mila vonkui Assbuttin ja Fuckfacen puolesta, mutta kyseiset nimet tuskin menisi virallisten rekistereiden suodattimien läpi.
"Kyllä sen nyt pitää jotenkin Supernaturaliin liittyä!" Mila oli todennut. Miten sitten joku Fuckface kyseiseen sarjaan liittyi, sitä en tiedä. Tuskin mitenkään.
"Sinä ja sinun Supernaturalisi..."
"Eihän tässä vielä mikään kiire ole. Päätetään se sinun nimesi vähän myöhemmin, kunhan ollaan tutustuttu", mietiskelin ääneen, kun varsa oli pysähtynyt Sallin maitobaarille juoksemisen lomassa.
"Se näyttää vähän Salsalta", katsomoon ilmestynyt Inna huikkasi ja hieman säikähdin naisen ääntä. En ollut edes huomannut tämän saapumista.
"Niin, en tiedä..." mutisin.
"Lisäät loppuun vaikka Winchester, niin Milakin olisi tyytyväinen", Inna nauroi.
"Missä Mila muuten on?" kysäisin.
"Lähti Tossun kanssa maastoon. Vissiin meni hermot sun äitiisi. Taas", Inna hymyili.
"Mistäs ne tällä kertaa riiteli?"
"Häistä ja lapsenlapsista. Jälleen kerran", Inna pudisteli huvittuneena päätään.
Huokaisin syvään. Niinpä tietenkin. Äiti ei meitä rauhaan jättäisi, ennen kuin jompikumpi, häät tai lapsi, olisi "lyöty lukkoon". Ritva ei hyväksynyt vastausta "Sitten joskus."
Nappasin Sallin kiinni ja päästin Hannahin Lollinsa kanssa treenailemaan maneesin lämpöön. Ratsastustunnit olivat tauolla loppiaiseen saakka, joten maneesin ovi kävi tiuhaan tahtiin, koska yksityisten omistajat kulkivat siitä edes takaisin ennen kuin tuntilaiset vallottaisivat maneesin.