|
Post by Mila on Dec 13, 2013 21:16:27 GMT 2
Ryste Den Ud Rudi
Ratsuponi,tamma Ikä: 6v Säkäkorkeus: 137cm
Hoitaja: Jonna (syyskuu 2014 ->)
Hoitajahistoria Carita (joulukuu 2013) Alli (huhtikuu 2014)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 13, 2013 21:59:38 GMT 2
Maailman monin poni
Laukkasin pitkin Vaahterapolun tallipihaa ja pompin kuten pikkutyttö. Olin todella innoissani. Olin saanut hoitoponikseni ihanan kirjavan Rudi-tamman. Mila oli tullut viisi minuuttia sitten kertomaan minulle ilouutiset, ja hihkuin ilosta vieläkin. En pystynyt vielä menemään talliin, koska olisin varmaan ruvennut kiljumaan innosta kun näkisin Rudin. "Oletpas sä nyt innoissasi", sanoi ohitseni kulkenut Mila. "Joo kun Rudi on niin ihana!"minä hihkaisin vastaukseksi. Hypin lumessa jota satoi koko ajan lisää. Pian kuitenkin rauhoituin ja putsasin itseni lumesta. Marssin talliin sisälle ja lähdin etsimään Rudin karsinaa.
"Ruudii", minä kutsuin tammaa samalla kun avasin karsinan oven. Tamma säpsähti ja marssi paikalle uteliaana. Avasin harjapakin kannen, ja siellä oli vain kumisuka, piikkisuka, pölyharja, pääharja ja kaviokoukku sillä tamma oli tullut vasta vähän aikaa sitten. Sen kirjava karvapeite oli paksun pölykerroksen peitossa, joten aloin harjaamaan tammaa kumisualla reippain ottein. Tamma huojui ensin hieman paikallaan ja haisteli jalkaani, kunnes se rentoutui ja rupesi torkkumaan. Vaihdoin pian harjan pölyharjaan ja piikkisukaan, ja tamma kulki mukana harjapakille. Kun se huomasi ettei herkkuja heru, se marssi takaisin karsinan nurkkaan. Sen torkut herätti puhelimeni soiminen. Olin unohtanut laittaa sen äänettömälle. Nopeasti laitoin puhelimen pois päältä ja sujautin sen takaisin taskuuni. Jatkoin tamman harjaamista. Se oli nyt jo tutustunut minuun, ja huomasi että minuun pystyi luottamaan. Vaihdoin pian pääharjaan ja harjasin Rudin pään. Vähän se päätään nosti, mutta koska olin jo niin pitkä se ei kovinkaan korkealle päätään saanut. Sitten kesken kaiken se näykkäisi minua kädestä. "Ai!" minä kivahdin. Rudi taisi säikähtää ääntä, joten en enempää sille suutahtanut. Kyllä vielä oppisin tuntemaan sen ja sen jekut kunnolla. Seuraavaksi otin tytön kaviot. Se nosti ne kiltisti eikä ongelmia ollut. Laitoin harjapakin karsinan oven viereen ja sujautin Rudille riimun päähän. Laitoin siihen liinan kiinni ja otin juoksutusraipan mukaan. Lähdimme kävelemään maneesia kohti.
Annoin Rudille melko pitkän liinan ja pyysin sitä liikkumaan käynnissä. Sillä oli pää korkealla ja se vilkuili minua epäröiden. Parin kierroksen jälkeen vaihdoin suunnan. Se kuunteli mitä halusin ja pian heilautin raippaa sen takana. Se lähti reippaassa ravissa liikkeelle ja välillä takapää heitti pukkia. Se rupesi maiskuttamaan suutaan ja laski päätään. Mieleni olisi tehnyt hypätä tamman selkään, mutta suitsia ei ollut. Ehkä ratsastaisin sillä ensi kerralla. Vaihdoimme taas suuntaa, ja tamma käänsi takasensa minua kohti ja pukitti. Ehdin väistää pois alta, joten jalat eivät osuneet minuun. Kun tamma huomasi, ettei minua noin vain pomoteltu, se jatkoi ravaamista kiltisti. Heilautin raippaa ja se nosti taipuvan laukan. Pyysin sitä vaihtamaan ravin kautta suunnan, ja se totteli kiltisti. Olin saanut sen luottamuksen. Kävelytin sitä vielä loppukäyntien ajan, kunnes vein sen talliin. Se oli maailman ihanin poni, ja olin maailman onnellisin kun sain hoitaa sitä!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 14, 2013 13:31:09 GMT 2
Ratsaille hop!
Kannoin satulaa ja suitsia satulahuoneesta Rudin karsinan eteen. Tamma tuli moikkaamaan makupalojen toivossa, mutta en antanut sille mitään. Kävelin karsinaan harjapakki kädessäni ja rupesin harjaamaan tammulia. Se kuopi maata merkkinä siitä, että pitäisi mennä jo. Harjasin neitoa voimakkain ja selkein ottein, sillä Rudin kanssa piti tietää mitä teki. Harjasin vielä pikaisesti pään, sillä en kaivannut toista hevosen puremaa käteeni. Sitten otin kaviot, jotka olivat melko puhtaat. Siistin vielä harjan ja hännän piikkisualla kunnes menin hakemaan satulaa. Tamma jäykistyi sen nähdessään, mutta kun sen sai selkään niin tamma alkoi luimien puremaan karsinan seinää. Kielsin tammaa, ja kun se ei uskonut niin polkaisin maata. Se hätkähti ja rupesi haistelemaan maata. Kiristin satulavyötä vain vähän, koska maneesissa se olisi helpompaa. Seuraavaksi hain sidepull-suitset jotka tamma otti melko mielellään vastaan. Sitten otin ohjat pois kaulalta ja lähdimme käppäilemään maneesia kohti.
Avasin maneesin oven. Sieltä pöllähti kasa pölyä, mutta muuten ketään ei ollut paikalla. Käänsin kirjavan ratsuni kaartoon keskelle maneesia ja laskin jalkkarit alas. Kiristin satulavyötä sen verran kuin tarvitsi, ja sitten nousin selkään. Tamma seisoi kiltisti paikallaan koko ajan. Pidensin jalkkareita ja katsoin itseäni maneesin peilistä. Näytin melko pitkältä ponille ja jalkani osuivat sen kyynärvarsiin. Kyllä se varmasti minut jaksaisi kantaa, mutta tuntui hassulta sillä olin tottunut suurempiin hevosiin. Maiskautin ja tamma lähti melko reippaassa käynnissä liikkeelle. Eipä aikaakaan kun otin ohjat tuntumalle ja pyysin tammaa lähtemään ravissa liikkeelle. Rudin ravi ei ollut lainkaan ponimaista, päinvastoin. Se ravasi melkein kuten arabi, pitkin ja lennokkain askelin. Teimme uralla voltteja ja pääty-ympyröitä, ja tamma taipui ammattimaisesti. Vaihdoimme suunnan ja teimme siihen samoja juttuja. Välillä istuin harjoitusravissa satulassa, sillä Rudin ravi oli pehmeä istua. Kokeilin pohkeenväistöä, ja tamma astui hienosti ristiin. Tänään sillä oli näköjään hyvä päivä. Teimme vielä toiseenkin suuntaan pohkeenväistöä, kunnes siirryin käyntiin ja annoin pitkän ohjan. Vapaassa käynnissä tein vähän "vikellystemppuja". Menin satulaan makaamaan sivuttain, istuin siinä polvillani ja istuin myös sivuttain ja väärinpäin. Tamma ensin ihmetteli että mitä puuhasin, mutta kulki tyytyväisenä eteen. Hetken kuluttua ryhdistäydyin satulassa ja pyysin Rudia siirtymään raviin. Se totteli mukisematta. Nostin kulmassa laukan, ja siitä ei vauhtia puuttunut! Laukka-askel oli yhtä lennokas kuin ravissakin, ja kolmitahtinen keinutti ihanasti. Nousin jalkkareille seisomaan ja nautin vauhdista. Vaihdoin ravin kautta suuntaa ja nostin uuden laukan. Pian kuitenkin hidastin käyntiin, sillä tämä riitti tällä erää. Hieno tamma!
Talutin tamman talliin ja otin varusteet karsinassa pois. Kun menin karsinan ulkopuolelle, tamma rupesi piehtaroimaan joten harjasin sen kuraisen karvapeitteen kunnes laitoin sille fleeceloimen. Kun menin viemään kamoja satulahuoneeseen, tamma hirnui perääni. Kun palasin, se katsoi minuun uteliaana. Sanoin sille: "Taidat tietää kuka hoitajas on, vai mitä?" Tamma rupesi louksuttamaan leukojaan ja sitten se meni juomaan. Katselin vielä hetken kuvankaunista hoitohevostani, kunnes lähdin kävelemään kotia kohti. Olin ennen ratsastusta kuvannut Rudia, ja nyt voisin laittaa ison Rudin kuvan huoneeni seinälle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 1, 2014 9:46:13 GMT 2
Ensimmäinen kerta! (sori kirjotusvirheet..) Kävelen tallin pihaan iloisena, minua jännittää ihan hirveästi. Tänään saan nähdä ensimmäisen hoitoponini, ja vielä laikukkaan seiniä päin kävelevän ponin!! Hihkun innoissani, etsin katseellani tarhasta pikkuista pörrö ponia. On aika märkää mutta on jo ainakin +1 astetta! Tuulta ei hirveästi tunnu, ajattelen nyt ensin vain tutustua tuohon poniin. En löydä ponia tarhasta, kaikilla on loimet joten tunnistaminen on aika vaivalloista. Menen talliin ja etsin Rudin karsinan tuhansien karsinoiden joukosta. Otan karsinan ovesta Rudin riimun ja lähden tarhoille, kiertelen pihassa ja katselen tarhoihin kunnes löydän Rudin. Rudi syö heinää toisen opnin kanssa, näyttäisi shettikseltä. Tyttö rapsuttelee shettistä tarhassa, hänellä on riimu kädessä. Menen tarhaan ja Rudi nostaa päätään. -Moi, sanon hymyillen heille. -Moi, oooksää uus täällä? Tyttö kysyy. -Joo oon, mä oon Alli, aloin hoitaan Rudia, sanon hänelle. -Ok, mun nimi on Catherine, Catherine sanoo. Rapsuttelemme hetken poneja, Rudi on ihan hirmu suloinen!! -Ömm, haluukko lähtee munkaa maastoon? Sää et tietenkään viä saa ratsastaa mut jos mää ratsastan ja sää talutat? Catherine kysyy. -Joo käy! Sanon iiloisesti. Laitamme poneille riimut päähän ja kävelemme portille, Rudi alkaa osoittamaan mieltään mutta jatkan vain reippaasti kävelyä. Poni alkaa steppaamaan vierelläni pää korkealla ja korvat hitusen verran luimussa. Tallissa laitan ponin karsinaan ja heitän narun sen kaulalle. Aloitan harjaamaan ponia, Rudi nauttii mutta kumminkin on valpas ja tarkastelee karsinan ohittavia. Jatkuu, ettei tuu tylsä tarina // EI jatkuu tarinoita! Luetkos ohjeet sivuilta kertaalleen... En merkkaa hoitoa maksetuksi ennen kuin jatkuu
|
|
|
Post by Jonna on Sept 25, 2014 20:23:33 GMT 2
1 hoitomerkintä • Onneksi olin uskaltanut kysyä Rudin hoitajuutta. Nyt ainoastaan odotin ja odotin, yritin lukea ilmoituksia taululta mutta ei siitä mitään tullut. Pian näänkin Milan tulevan toimistosta. - Minun puolesta kyllä voit aloittaa Rudin hoitamisen, Mila sanoo ensimmäiseksi ja huokaisen helpotuksesta. - Kiitos, sanon ja päätän saman tien jäädä katsomaan Rudia. Näpyttelen lyhyen viestin äidille missä kerron päässeeni Rudin hoitajaksi. Seuraavaksi suuntaan tamman karsinalle. Tällä kertaa hoitsuni asuisikin tallissa, eli karsinakin täytyi putsata. Huomaan karsinaan kurkatessani, ettei sitä ole vielä siivottu joten päätän hoitaa homman omalta osaltani. Haen kottikärryt ja talikon, pienen muistelemisen avulla löydänkin ne helposti. Koska en tiedä mitä Rudi tykkäisi jos alkaisin putsata silloin kun se on karsinassa, päätän laittaa sen pesukarsinaan odottamaan. Laitan päitset tamman päähän ja nappaan sen ikioman narun. Hienoisesti tanssahdellen se kulkeekin vierelläni pesukarsinalle ja käännän Rudin oikeinpäin. Palaan karsinalle ja aloitan karsinan siivouksen.
Kauaa minulla ei menekään, kun minun onnekseni tamma oli ihan siististi tehnyt tarpeensa yhteen kasaan. Hain Rudin takaisin karsinaan ja kappasin myöhemmin mukaani sen pakinkin. Koska tiesin jo parin kerran takaa jättää Rudin vapaaksi, oli se lähes tulkoon siivosti. Harjasin ensimmäisenä pölysualla koko kehon läpi. Rudi katselee minua vain kiinnostuneesti ja välillä huokailee. Selvitän harjan kevyesti piikkisualla ja otan kaviokoukun. Ensimmäisen kavion kohdalla Rudi on tallata minut alleen. - Rudi pruuuut! huudahdan ja joten kuten se asettuukin aloilleen. Putsaan kavion loppuun ja menen sitten takakavion luo. Pienen hösellyksen kautta olen pian putsannut kaikki kaviot. Koska Rudi ei tietojeni mukaan ollut mikään perushepo taluttaessa, jätän aluksi miettimäni kävelyretken väliin. Helena alkaa juuri sopivasti jakaa päiväheiniä, joten tarjoudun auttamaan. Otan päitset pois Rudilta ja menen ensimmäiseksi Brendan karsinalle. Hieman luimien tamma odottaa että annan sen ruoan. Kaksin ruoan jakelu menee äkimmin ja olemme pian Rudin karsinalla. Nakkaan myös sille Helenan määräämän heinäannoksen ja autan loppujenkin hevosten ruokinnassa. Lopuksi Helena kiittää ja alan valmistella lähtöä kotiin. Käyn karsinan ovelta vilkuttamassa Rudille ja menen sitten ulos. Ulkona on alkanut jo vähän tihuutta räntää, joten kuivaan pyöräni istuimen. Sen jälkeen lähden polkemaan kotia kohden. Onpa ihanaa olla taas Vaahterapolkulainen.
/ vähän tönkkö ja lyhyt tuli :/
|
|
|
Post by Jonna on Nov 6, 2014 21:29:00 GMT 2
2 hoitomerkintä • Kävelin tylsistyneenä kohti Vaahterapolun pihaa. Satoi lunta, tai ainakin räntää kovan tuulen kera. En pitänyt erityisemmin talvesta. Kesällä oli leirit, piiitkä loma, lämmintä ja kaikkea muuta kivaa. Tuokin kesäloma oli mennyt niin äkkiä ja olisi voinut jatkua ainakin pari kuukautta... Nyt oli tulossa pimeä ja synkkä talvi, eikä ulkonakaan voisi ratsastaa vaan pitäisi mennä maneesiin, ääh. En ollut käynyt Vaahterapolussakaan moneen viikkoon, hups. Saavuin ajattelemattani jo tallin pihaan ja kävelin sisälle "lämpöön" - tosi asiassa ulkona oli ehkä vain pari astetta pakkasta, mutta se tuntui järkyttävän kylmältä. Kävelen tottumuksesta ilmoitustaululle ja vilkaisen ohimennen Rudin karsinaan. Ensimmäiseksi voisi putsata karsinan ja ruokakupit, jonka jälkeen vaikka irtojuoksuttaa Rudia - en halunnut heti hyökätä selkään, vaan ensin "tutustua" Rudiin, vaikka olinhan minä sillä ennenkin mennyt. Vilkaisen nopeasti päivän tuntilistaa ja menen sitten Rudin luo.
- Heippa Rudi, sanon hiljaa ja tamma tulee luokseni uteliaana korvat hörössä. Kun se kuitenkin huomaa ettei herkkuja tipu, palaa se takasiin karsinan nurkkaan ja huokaisee raskaasto. Hymähdän ja nappaan karsinan ulkopuolelta tuon pinkin riimun. Laitan sen ilman ongelmia Rudille ja talutan tyhjään pesukarsinaan tamman. Tallilla oli aika vähän porukkaa, olisiko johtunut huonosta säästä. Innokkaasti tartun hakemaani talikkoon ja lapan lannat kärryihin. Aikaa hurahtaa nopeasti, kun itse olen aika pikkutarkka. En ollutkaan useasti putsannut Vaahterapolussa karsinoita! Vietyäni lannat lantalaan ja sitten kärryt talikon kanssa paikalleen, putsaan vielä ruoka- ja vesiastiat. Kun vihdoin ne näyttävät olevan edes joten kuten siedettävässä kunnossa, haen tamman pakin ja talutan Rudin takaisin karsinaan. Otan pöly- ja kumisuan, alkaen sitten harjata hierovaa kierrosta. Rudi katsoo koko ajan minua kiinnostuneena ja hirnahtelee ihan vain omaksi huvikseen. Onneksi tamma ei ollut tänään kierinyt laitumen kuraisimmassa lammikossa, vaan pääsin helpolla harjatessani puhdasta karvaa. Taputan lopuksi tammaa ja haen kaviokoukun. Rudi koettaa ensiksi lähteä väistelemään minua, mutta tartun sitä päitsistä. - Rudi, nyt kunnolla, sanon ja tartun sen jälkeen jalkaan. Tamma nostaa jalkansa tällä kertaa kiltimmin ja putsaan turpeet sen kaviosta. Taputan sitä ja siirryn takakaviolle. Putsaan kaikki kaviot ja taputan sitten tammaa. Koska vain juoksuttaisin Rudia, en tarvitsisi satulaa tai oikeita suitsiakaan. Laitan suojat kaikkiin jalkoihin ja haen sen jälkeen juoksutusvyön ja muut varusteet. Laitan ne hetkessä Rudille ja se näyttää olevan hiukan hämillään, kun ei saanutkaan suitsia tai satulaa. Käyn hakemassa vielä itselleni raipan ja menen sitten takaisin Rudin luo.
- Nyt mennään, sanon ja maiskautan. Siro tamma seuraa minua kiltisti maneesiin, missä ei ihme kyllä ole ketään. Tarkistutan juoksutusvyön vielä kertaalleen ja päästän Rudin sitten kävelemään ympyrälle. Annan sivuohjien alkuun olla hyvin löysällä, jotta se saisi venyttää kaulaansa ja askeliansa. Kävelemme ensin vasempaan ja Rudi käveleekin oikein mallikkaasti ja askeliaan venytellen, kun sitten annan käskyn ravata. Rudi meinaa vähän villiintyä, kun sivuohjat eivät pidätä tamman menoa. - Pruuut! hidastelen tamman menoa, mutta yritän silti antaa sen hetken ravata vapaammalla ohjalla. Meno alkaa mennä vähän liian villiksi, joten hidastan Rudin käyntiin ja siitä pysähdykseen. Kävelen sen luo ja kiinnitän sivuohjat, vaikkei Rudi olekaan siitä kovin innoissaan. Se katselee minua tylsistyneenä ja lähtee vähemmän-villinä kävelemään uudestaan ympyrälle. Käsken tamman käynnissä hidastaa että venyttää askeltaan ja sitten siirtyä raviin. Askel on huomattavasti maltillisempi ja hidastankin pian kiitokseksi pysähdykseen. Vaihdamme suuntaa ja hoputan hetken kävelyn jälkeen Rudin suoraan ravaamaan. - Laukka! huudahdan ja kirjava siirtyy miellyttävän näköiseen laukkaan. Laukkuutan kirjavaa pari ympyrää ja kehun tammaa. - Ja kääynti. Seeis, ohjeistan ja vilkaisen kelloa. Olimme työskennelleet nyt 20 minuuttia, se saisi riittää. Kerään liinan pienemmälle kerälle ja lähdemme kävelemään talliin.
Tallissa huomaan porukkaa tulleen jo hiukan lisää touhuamaan talliin. Talutan tamman sen omaan karsinaan ja taputan hieman hiennyttä kaulaa. - Hyvä tyttö, kehun ja kaivan taskustani omenanpalan, antaen sen hamuavalle Rudille. Vien varusteet paikoillensa ja harjaan päällimmäiset pölyt pois. Putsaan lopuksi vielä kaviot ja taputan vielä kerran Rudia. Alan tehdä lähtöä, mutta ennen sitä tamma joutuu vielä kuvauksen kohteeksi minun räpsiessä kuvia. Parit hyvät otokset saan ja kerään sitten tavarani ja soitan kyydiin - kotiin en kyllä enää kävelisi
...... t. aktiivisuuden multihuipentuma
|
|