|
Post by Mila on Aug 3, 2012 23:08:02 GMT 2
"Lehmäheppaamme" Lunaa hoitaa ??
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 4, 2012 9:14:47 GMT 2
I-H-A-N-A-A! Sain Lunan hoitopolleksi, ou jee jee ;D Henkilökuvaus: Marien on iloinen hyväntuulen levittäjä, jonka seurassa kukaan ei koe surua eikä yksinäisyyttä. Marien osaa olla seurallinen, ja hän osaa vetäistä hyvän jutun vaikka tylsästä arkipäivän aiheesta. Huumorintajua löytyy, ja Marien onkin ainainen kikattaja. Marien rakastaa seikkailuja, ja on aina keksimässä jotain uutta ja jännittävää. Irlanninhevosiin retkahtanut, ei voisi elää ilman noita tuuheajouhisia. Marien rakastaa vauhtia, eli esteet ovat tämän tytön juttu. 14-vuotias Marien on harrastanut ratsastusta jo monet vuodet - ja kävikin ensimmäisen kerran shettiksen selässä 2vuotiaana. Vakituisen ratsastamisen tyttö aloitti 8 vuotta sitten, eli heti, kun alaikäraja täyttyi. Talutuksesta hän pääsi pois 7 vuotiaana, joten monen vuoden hevoskokemus on takana. Vaikka Marien pääsi aloittamaan ratsastuksen vasta 6 vuotiaana, on hän ollut "rakkaudesta hevosiin" koko elämänsä. Marienillä on pitkät, mustat hiukset. Ne ovat paksut ja ylettyvät hieman yli rintojen. Pituutta tytöltä löytyy 166cm, eli ei ihan pätkä ole. Pituusennusteessa 171cm, eli 5cm pitäisi vielä tuosta venyä ;) Laiha, mutta sitäkin iloisempi tytöntyllerö on aina juttelemassa hoitajille ja juomassa kokista. Sehän on tytön lempilimsaa! Silmät Marienilla ovat kauniin siniset. Marien pukeutuu yleensä melko "tavallisiin" vaatteisiin, mutta värilliset vaatteet ovat enemmän tytön mieleen. Yleensä Marienin tapaakin kirkkaan vihreissä farkuissa ja jonkin värisessä paidassa. Marien tykkää myös matkustella: Turkki, Kreikka, Kypros, Kanarian saaaret ja Espanja. Marienin haaveena on tie kilparatsastajaksi - jolloin pääsee matkaamaan ympäri maailman! Hevoset menevät kuitenkin kaiken edelle, sen Marien on päättänyt.
PS. Sori jos venyi, saa lyhentää :D Nyt tarina ;) Sadetta, suklaata ja märkää heinää
Satoi. Sade piiskasi kotimme kattoa. Minun oli tarkoitus mennä tallille tänään. Se taisi kuitenkin jäädä vain haaveeksi, ainakin kuin katsoi tummia, taivaalla leijailevia pilviä. Ketään ei ollut kotona. Paitsi ärsyttävääkin ärsyttävääkin pikkuveljeni Markus. Pian havahduin surkuttelustani ja vastasin puhelimeen, joka soi. - Haloo? Sanoin tutun sanan. Vastaan kuului miesääni. Tunnistin äänen Jeren ääneksi. Jere oli eräs 16-vuotias poika, johon olin tutustunut eräällä ratsastusleirillä. Minusta tuntui, että välillämme oli jotain muutakin kuin kaveruutta. Jere oli kaikenlisäksi aina niin kiltti, ja nytkin hän lupautui viemään minut tallille, kun selitin tilanteen hänelle. - Oi, oot ihana! Sanoin ja en huomannut kuin vasta sen sanottuani että sanoin Jereä ihanaksi. Nyt minua yhtäkkiä alkoi hävettää. Jere vain naurahti eikä kiinnittänyt asiaan mitään huomiota (onneksi). - Tavataan viidentoista minuutin päästä Puoskarikatu 5:ssä, Jere sanoi. Puoskarikatu 5 oli siis meidän osoitteemme.
Pian tummahiuksinen, pitkä poika tuli mopollaan pihallemme. Olin pukenut jo kaikki tallivaatteet päälle, joten ei kun kyytiin vain! - Siis jonnekin Vaahterapolulle haluat? Jere kysyi. - Niin, voin ohjeistaa. Mopo pärähti liikkeelle, ja minun piti todella pitää kiinni Jerestä, etten putoaisi kyydistä. Jerellä oli onneksi kaksi kypärää, että minullekin riitti. Satoi vielä paljon, mutta onneksi en sentään joutunut kävelemään tallille. Jere oli niiiiiiiin avulias.
Mopo kaarsi Vaahterapolun tallipihalle. Laskeuduin mopon kyydistä ja otin kypärän pois. Hiusteni latvat olivat ihan märkinä. - Mitäs saan palkaksi, Jere sanoi ja virnisti tyhmästi. Mietittyäni hetken tajusin mitä hän tarkoitti. En voinut muutakaan ja niinpä pussasin poikaa poskelle. Sitten minua taaaaaas nolostutti. Kipitin talliin ja kurkkasin tallin ovesta. Jere oli vielä siellä. - Eihän se noin kauheaa ollut, Jere sanoi ja virnisti taas. - Tulen hakemaan sitten kun soitat, Jere huikkasi ja katosi takaisin tielle.
Kävelin taukohuoneeseen, jonne jätin laukkuni. Kaivoin laukusta kaappini avaimen ja siirsin laukkuni sinne. Otin vielä Lunalle jemmatun porkkanan ja lähdin sitten Lunan karisinalle. Luna tulikin nopeasti vastaan, koska se oli heti ensimmäisessä karsinassa. Lattialla oli aimo kasa heinää. Otin heinät syliini, kunnes tunsin että ne olivat märkiä. Heitin ne nopeasti ulos ja puistelin käteni, joihin oli tarttunut märkiä heiniä. Farkkujakku ei ehkä ollut paras tämän kelin vaate, mutta kuitenkin se piti hyvin lämpimänä. Farkkujakun alta näkyi musta T-paita, ja jalkaani olin vetänyt ihan tavallisen väriset farkut. Koska en tänään ratsastanut, en laittanut mitään ihmeimpiä päälle. Kuitenkin olin laittanut jalkaani tallikengät suojaamaan kavioilta, jos Luna sattuu astumaan jalkani päälle.
Tein tuttavuutta Lunan kanssa melko pitkään. Luna oli tänään ihanan rauhallinen, en halunnutkaan hoitohevosekseni mitään hullua hevosta. Rapsuttelin Lunaa korvan takaa ja leuan alta, sekä silittelin vähän kaikkialta. Pian karsinan oven edestä kulki Henttu, joka oli luultavasti menossa hoitamaan Joria. - Moikka! Henttu huudahti. - Hei, olen muuten Marien, hoidan tätä Luna-tammuskaa, vastasin ja tulin Lunan luota hieman lähemmäs Henttua. - Joo, mä oon Henttu, hih. Onnea Lunan kanssa, hän sanoi ja kipitti Jorin karsinalle. Minusta oli kivaa tutustua uusiin ihmisiin. Tapaisimme varmasti vielä joskus, ainakin näin talleilun merkeissä. Se oli oikeastaan enemmän kuin todennäköistä.
Kun olin saanut haettua Lunan violetin harjapakin, aloitin Lunan harjaamisen. Luna seisoi rauhallisena paikallaan, kun harjasin sitä pitkin vedoin. Rauhallisuus oli valttia tässäkin asiassa - ei kannattanut kiirehtiä. Niinpä Lunan harjaushetkikin onnistui venymään, muttei se minua haitannut. Päinvastoin - minä suorastaan rakastin Lunan harjaamista. Rapsuttelin Lunaa välillä, ja se tuntui nauttivan siitä. Kiedoin käteni Lunan jykevän kaulan ympärille. Tunsin erään tunteen: rakkaus! Tätä voisi sanoa rakkaudeksi ensi silmäiyksellä. Puhdistin Lunan suuret, tuuheajouhiset kaviot. Luna nosti kaviot kiltisti eikä hangoitellut vastaan, toisin kuin aikaisemmat hoitopolleni. Taputin Lunaa ja pian Luna olikin työntänyt päänsä kättäni vasten: Missä herkut viipyy? Luna tuntui sanovan ja niin annoin Lunalle sille jemmaamani porkkanan. Rapsuttelin sitä vielä kauan, kunnes lähdin taukohuoneeseen.
Taukohuoneessa istui Henttu makeispussi kädessään. Hentun naamasta päätellet pussissa oli suklaata: Hentun suun ympärys oli nimittäin ihan suklaassa. - Otatko sinäkin? Henttu kysyi. - Otan, toki. Sinulla on muuten suklaata naamassasi, sanoin ja Henttu pyyhki ne pois kädellään. Jäin Hentun kanssa taukohuoneeseen syömään suklaapalloja. Juttelimme samalla hevosista, pian alkavasta koulusta sekä kaikesta muusta, hieman asian vierestäkin. Kerroin Hentulle hieman Jerestä, ja Henttu tuntui ymmärtävän. Juttelimme vielä pitkään, kunnes oli aika lähteä vielä hetkeksi Lunan luo. Vein Lunan laitumelle, koska sade oli laantunut. Loimitin Lunan varmuuden vuoksi sadeloimella, koska ulkona satoi silti. Luna käveli vierelläni kiltisti. Sanoin Lunalle heipat ja puhdistin vielä ripeään sen karsinan. Sitten soitin Jerelle, että voi tulla hakemaan minut. Kotona saisin taas kuunnella ärsyttävän Markuksen juttuja, kuten: Marien rakastaa Jereää, lällällällälläää! Ette tiedäkään, kuinka ärsyttävää on kuunnella 5 vuotiaan ipanan lällätyksiä... Kuka ties, vaikka nuo jutut olisivatkin totta... Se jääköön vielä pimentoon.
The End
Lopuksi vielä Lunalle runo :)
Sun kanssas vietän aikaa, silloin aika siivet saa. Laukkaamme niityillä, ja keräämme kukkia. Teen sulle seppeleen, jolloin olet kauniinpi, vaikka aina kaunis oot. Ilman sua en vois elää, tyhjyys valtais maan. Onneksi oot olemassa, sä elämäni valo ja rakkaus.
Marien & Luna Ensimmäinen hoitomerkintä 4.8.2012
Sinähän se reippaasti hoitamisen aloitit. :) Hyvä homma. Ota ihmeessä tämä Jere joskus mukaan tallille ;) Hyvin näytitte tulevan Lunan sekä Hentun kanssa toimeen. :) Toivottavasti saat maastoon kavereita, kuten olit tuolla yleisen pulinan puolella suunnitellut. :)
Jatka samaan malliin ja kiitoksia runosta. :)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 4, 2012 21:02:53 GMT 2
Tallilla feat. Jere
Ah, niin kaunista. Nyt ei satanut kuten päivällä. Soitin Jerelle, että hän voisi tulla mukaani tallille tutustumaan hoitohevoseeni, Lunaan. Pienen epäilyhetken ja haparoinnin jälkeen Jere suostui ja nyt olimme kävelemässä kohti Vaahterapolun tallia. Juttelimme samalla kaikesta ja tietenkin minun piti saada puhua hevosista. Jere kantoi minua välillä reppuselässä, se oli kieltämättä hauskaa. Jere oli minua ainakin 20cm pitempi, ellei enemmänkin. Todella pitkä siis. Olihan hän sentään jo 16-vuotias, eli ihan oleellista, että hän on minua pitempi. Minäkin tästä ehkä vielä kasvan, etten tällaiseksi ”pätkäksi” jää. Jere oli voimakaskin – jaksoi kantaa jopa minua reppuselässä. Naurahtelin, kun Jere leikki olevansa hevonen pyynnöstäni. -Laukka! Huudahdin ja painoin pohkeeni ”hevoseni” kylkiin. Jere lähti laukkaamaan kohti Vaahterapolkua. Jere ei olisi taatusti suostunut moiseen, ellei tie olisi ollut tyhjä, tai minä selässä. Siitä sai olla 100% varma Jeren tuntien.
Esittelin Jerelle erittäin mielissäni Lunaa. Jere näytti kuuluisan ”Onko tuota pakko kuunnella?” ilmeensä, mutta jatkoin silti esittelypuhettani silittäen samalla Lunaa. Jere seisoi karsinan ulkopuolella, koska ei uskaltautunut ainakaan vielä karsinaan. Eihän Jere ollut koskaan edes käynyt tallilla. Hänen mielestään hevoset haisivat hirveälle. -Tule nyt silittämään Lunaa, sanoin Jerelle joka tarkkaili vastapäisessä karsinassa olevan Tuikun tekemisiä. Pian Jerekin oli karsinassa. Jere epäröi silittäisikö Lunaa ja Lunakin katsoi Jereä epäilevästi. Minä kikatin vieressä, kun Jere silitti varovaistakin varovaisemmin Lunan turpaa. Pian oli harjauksen aika. Jätin Jeren Lunan seuraksi (ilkimys minä >:D), vaikka oikeasti halusin, että Jere teki tuttavuutta Lunan kanssa. Otin Lunan harjapakin hyllyltä ja lähdin takaisin Lunan karsinalle – ties mitä Jere oli keksinyt tamman kiusaksi.
Minua odotti huvittava näky – Jere seisoi karsinan nurkassa kauhistuneena. Luna yritti toivottomasti nuuskia Jereä, joka lähti aina Lunaa pakoon. Nauroin kippurassa, mutta Jerestä se ei ollut yhtään hauskaa. Menin karsinaan Lunan violetti harjapakki kädessäni. -Otapa tuosta harja kouraasi ja ala harjata, käskin ja Jere nöyrtyi yllättävän helposti. Vaikka pientä hangoittelua Jere esitti, mutta en antanut periksi. Jere suki Lunaa nopeasti, että pääsisi hommasta eroon. Kerroin Jerelle, miten hevosta piti oikeasti harjata ja Jere alkoikin harjata Lunaa maltillisemmin. Silittelin ja rapsuttelin Lunaa koko ajan, toisin kuin Jere, joka vain seisoi harjaamassa suu supussa. Yleensä poika puhua pajatti koko ajan, mutta ajattelin että hiljaisuus johtui Lunasta, joka vaikutti Jeren mielestä erittäin pelottavalta. Eihän Luna tekisi pahaa kärpäsellekään – ei edes huonoina päivinä, paitsi toki hieman yrittäisi näykkiä. Onneksi Luna oli tänään rauhallinen ja kiltti, eikä känkkäränkkä ollut iskenyt.
Satuloin Lunan ja talutin kentälle. Tänään ratsastaisin kevyesti, ja Jere saisi katsoa menoamme aidalta. Nousin Lunan selkään ja aloitin ratsastamisen tuttuun tapaan alkukäynneillä. Jonkin ajan päästä taivuttelin Lunaa voltein ja suunnanvaihdoin, aluksi käynnissä. Pian siirsin Lunan raviin. Lunasta kuoriutui jo alkuverryttelyissä mukava ja yhteistyöhaluinen ratsu. Tätä olinkin toivonut – Lunahan oli oikea unelmaratsu! Taivuttelin Lunaa, ja Luna taipuikin mukavasti muotoon. Otin aina välillä laukkaspurtteja, ja välillä menin puomeja. Loppuverkassa olin erittäin tyytyväinen Lunaan.
Jere näytti kentän laidalta erittäin tylsistyneeltä. Mieleeni juolahti idea, joka saisi Jeren rakastumaan Lunaan samalla tavalla kuin minä: Menisimme maastoon kahdestaan ilman satulaa! -Jere, mentäisiinkö hieman kokeilemaan miltä Luna tuntuu maastossa? Voitaisiin ratsastaa sillä yhdessä, ilman satulaa toki, selitin Jerelle. -Selässähän on vaikeaa pysyä satulallakin! En tule, vaikka mikä olisi, Jere kiukkusi. Suostuttelin Jereä aikani ja jonkin ajan päästä Jere suostui tulemaan mukaan. Lupasin viedä hänet elokuviin ja tarjota limsat ja popparit. Jereä olikin suhteellisen helppo suostutella. Jere otti lainakypärän satulahuoneesta. Avasin Lunan satulavyön ja vein satulan satulahuoneeseen Lunan paikalle. Jere odotti tallipihalla pitäen Lunaa suitsista. -Kappas, uskalsit pitää Lunaa kiinni, naurahdin ja Jere pyöräytti silmiään. -Lähdettiin! Jere pääsi selkään vaivatta. Itsellekin tuo homma oli helppoa, koska olin monesti ennenkin niin tehnyt. Jere istui takanani selvästi jännittyneenä. Lähdimme pienelle maastolenkille rauhallisessa käynnissä. Jere huojui takanani, ja rutisti minua niin, etten meinannut saada happea. Luna kantoi helposti molemmat ratsastajat – olihan Luna roteva hevonen. Luna asteli maastotiellä. Pidin ohjia löysinä, että Luna sai rentouttaa itseään. Pian saavuimme pellolle, jossa en voinut olla ravaamatta. Jere rutisti minua ja pomppi takanani Lunan askeleiden tahdissa. Minulle hevosten askeliin mukautumien oli helppoa. Jerelle se oli hieman haasteellisempi tehtävä. Ravasimme pellon loppuun. Sitten annoin Lunan kävellä Jeren pyynnöstä. Paluumatka sujui rattoisasti välillä rennosti ravaillen. Jerekin alkoi tykätä Lunasta – vaikka tosin hevosista tulee Jerelle se maailman tärkein asia. Juttelimme paluumatkalla siitä ja tästä, ja pian olimmekin tallipihalla. Laskeuduttuamme Lunan selästä lähdimme Jeren kanssa yhdessä purkamaan Lunaa suitsista ja harjaamaan sitä. Olin tyytyväinen. Jere tykkäsi viimein Lunasta – jee :D
The End
Ihana tarina :D Hyvä että sait tuon Jerenkin Lunan selkään houkuteltua. Niihän ne miehet aina väittää ettei hevosista tykkää mut kummasti mieli muuttuu kun vähä aikaa niitten kanssa touhuavat. ;)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 5, 2012 23:04:59 GMT 2
Yötä tallilla
Tänään olisimme Jeren kanssa yötä tallilla. Pakkasin hieman ruokaa, että saisimme syödäksemme myös tallilla. Taukohuoneessa sijaitsevaan minijääkaappiin ei mahtuisi paljon ruokaa, mutta jotain kuitenkin. Mielessäni oli että nukkuisimme heinävintillä – mutta Jereä saisi varmasti suostutella sinne heinän sekaan. Kun laukku oli täynnä tavaraa, lähdin Varpukujan kulmalle – jossa sovimme Jeren kanssa tapaamisen. Jere asui Varpukuja 8:ssa. Odotin, että poika saapui oman laukkunsa kanssa Varpukujan päätyyn. Oikeastaan hänellä oli reppu, mutta aika sama asia laukun kanssa :D
Aloitimme matkanteon. Juttelimme samalla hieman kaikesta, ja kyselin melko paljon Annasta, joka oli Jeren uusi hoitopolle. Jerestä se oli ihan jees hevoseksi. Naurahdin – aina nuo miehet on noin vaatimattomia. Olin 100% varma, että Jere tykkäsi Annasta. Pidin tiedon pääni sisällä – siitä seuraisi kuitenkin vain turha riitaa.
Saavuimme hetken päästä Vaahterapolun tallille. Vilkaistessani kelloa se näytti 19.03. Matkaan oli kulunut noin 20 minuuttia. Autollahan Vaahterapolulle pääsisi vaivattomasti parissa minuutissa. Muttei matka pitkä ollut, ei. Talli oli autio, siellä ei ollut paljon ketään, muuta kuin Mila. Tietenkin tallissa seisoskelivat myös hevoset – eli ei sitä autioksi voinut sanoa. Tervehdin Milaa ja Jere mumisi myös jotain. Jatkoimme matkaamme kohti taukohuonetta. Purin laukkuni sisällön, eli ruuat, minijääkaappiin. Olihan laukussa hieman myös vaihtovaatteita. Olin pakannut ruuaksi makkaraa, leipää, juustoa, kinkkua, muutaman välipalapatukan, muropaketin sekä maitotölkin. Olin ottanut toki myös limsaa mukaan: 16pak riittäisi ehkä yöksi (xd). 4 kokis-, 4 fanta- ja 4 spritetölkkiä sisältyivät tuohon pakkaukseen. Istuuduimme Jeren kanssa taukohuoneen sohvalle. Jere kaivoi esiin pelikortit, ja en tietenkään voinut kieltäytyä korttipelistä. Pelasimme raikkaitten limsatölkkien äärellä. Jere otti spriteä ja minä kokista, josta tykkäsin erittäin paljon. Teimme myös paljon muuta kuin pelasimme korttia: muun muassa hypimme sohvalla. Kummatkin olivat juoneet jo monta limsatölkkiä, joten sokerihumala valtasi ainakin minut. Astelimme hevosten luo. Kello oli yhdeksän, joten meidän piti antaa hevosille ruuat. Jaoimme hevosille tasaväkisesti ruokaa, ja menimme sitten ulos jatkamaan pelleilyä :DD
Vetelin mielissäni kärrynpyöriä tallipihalla. Croksit vain narisivat kun etenin kärrynpyörin tallipihalla. Jere teki myös kärrynpyörän, mutta totesi että olin häntä ainakin puolet notkeampi. Sokerihumalassa tuli tehtyä kaikenlaista, ja hyppäsin jopa heinävintiltä alhaalla odottavaan heinäkasaan. Kello oli 22.09. Sammutimme tallista valot ja kävimme pesemässä hampaat vessassa. Kiertelimme rapsuttelemassa kaikkia hevosia toivotellen niille hyvät yöt. Otin makuupussin ja kapusin Jeren kanssa heinävintille. Kesti kauan ennen kuin nukahdimme. Juttelimme paaaaaaaljon eri asioista, muun muassa niistä kuuluista hevosista ;) Kun olin saamassa unen päästä kiinni, kuulin jonkin pelottavan äänen. Täysikuu valaisi heinävinttiä. Olin näkevinäni jonkin varjon. -JERE! Kiljuin ja hyppäsin hämmästyneen pojan syliin. -Mitä nyt? Poika sanoi ihmeissään. -N-n-n-n-n-näin tuolla jotain p-p-p-p-pelottavaa, sanoin kangerrellen. Kiedoin käteni Jeren ympärille. Onneksi hän oli tässä. Pimeä vintti, täysikuu, pelottavat äänet ja varjot eivät oikein olleet minun juttuni. Yleensä rakastin jännitystä ja seikkailua – nyt minua pelotti ihan oikeasti. Raahasin makuupussini lähemmäksi Jereä. Sain pian nukuttua, vaikka minua vieläkin hieman pelotti.
Kello oli hieman yli 7, kun Mila tuli herättämään meidät. Olimme ihan väsyneitä, mutta menimme Milan seuraksi viemään hevosia tarhoihin. Pian olin täydessä vauhdissani, enkä muistanut yöllisiä juttuja. Taluttelin hevosia mielissäni tarhaan. Jere sai talutettua pari hevosta tarhaan, koska minä olin ”rohmunnut” jo kaikki. Jere sanoi minua pelokkaaksi säikkyjäksi. Enhän yleensä kuitenkaan ollut pelokas… Mitähän se yöllinen loppujen lopuksi oli ollut? Ne äänet ja kaikki… Tässähän meni ihan pää pyörälle!
Yhdeltätoista veimme hevosille päiväheinät tarhoihinsa. Istuimme Jeren kanssa kentän aidalle katsomaan meneillään olevaa tuntia. Se oli joku yksityisen omistaja ratsastamassa hevosellaan. Pian menimme Jeren kanssa pakkaamaan tavaroitamme taukohuoneeseen. -Oli kyllä kivaa, sanoin. -Niin, vaikka säikyitkin, Jere irvisti. Päätin olla hiljaa. Nyt Jere oli minun mielestäni ärsyttävä. Voisin toki mennä uudelleenkin tallille yöksi, joskus tulevaisuudessa sitten. Olimme vielä hetken tallilla ja lähdimme sitten koteihimme.
PS. Aika lyhyt :P Mutta toivottavasti riittää :)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 8, 2012 8:51:07 GMT 2
KänkkäräkkäpäiväLunalla ei tänään ollutkaan niin hyvä päivä... Sori sarjiksen huonosta laadusta, piti ottaa iPadilla kuva ja kun en osaa sillä kunnolla kuvata... Eli tuollainen tekele, yrittäkää saada selvää :DD Sori en jaksanut kunnolla värittää ;) Muokkaan joskus väritetyn version :) Hih, kiva sarjis :) Tämmöisiä lisää. :)
|
|
|
Post by Mila on Aug 10, 2012 13:50:38 GMT 2
Maastoretken tarinat sinne sen omaan topaan!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 12, 2012 14:49:50 GMT 2
Pitkästä aikaa layereillä piirsin :3 Ei-niin-onnistunut tekele, mutta päätin kuitenkin tänne laittaa ;) Sori mm. harja, joka ei todellakaan onnistunut :DDD Jossakin vaiheessa muokkaan tähän infon, jossa kerron miten tämän piirto onnistui :) Jos layereitä alkais ihan kunnolla käyttämään, niin jälkikin saattaisi olla hieman parempaa :3 Nyt kuitenkin eka kerta 2-3kk kun piirsin layereillä ;) (c) Marien Aivan hirvee tuli :DD Mut ei voi mitää ku ei kerta osaa... ;P Piirtovaiheet Vaihe 1No, avataan toki ohjelma :D Eli tässä tapauksessa openCanvas 4.5. Ilmaisen kokeiluversion voi ladata netistä. Itselläkin käytössä kokeiluversio (aion ostaa koko version joskus, ellen saa jotain hyvää, toista ohjelmaa ;) ). Ensimmäisessä layerissä teen taustan, johon sisällytän monia eri sävyjä. Yksiväristä taustaa en suosittele. Monisävyisestä taustasta tulee hienompi ja jotenkin "aidompi". Taustan jälkeen alkaa ääriviivojen teko. Vaihe 2Ääriviivat, jotka piirretään ns. kerrostamalla. Eli tekemällä monta kertaa ääriviivat päällekäin. Ainakin minä teen ne niin. Yli menneet viivat voi halutessaan kumittaa jälkeenpäin, mutta toki ne voi jättääkin. Ääriviivat kannattaa tehdä päällekäin 3-6 kertaa, tietenkin kyse on "omasta mausta". Ääriviivat kannattaa tehdä valkoisella/vaalealla, mutta toki ne saa tehdä halutessaan myös mustalla. Ääriviivojen jälkeen alkaa väritys. Vaihe 3Värityksessä suosin erisävyisyyttä, kuten taustassakin. Värityksen pohjaväriksi käy joko valkoinen tai musta: riippuen toki hevosen väristä. Jos hevonen on valkoinen, pohjaväri mustalla. Vastavasti jos hevonen on musta, pohjaväri valkoisella. Niin on helpompi sisällyttää eri sävyjä hevoseen. Valkoiseen hevoseen voi laittaa esim. eri harmaan sävyjä, samoin kuin mustaan. Hevosesta tulee 100% elävämmän näköinen, kun ei ole vain yhtä väriä käytetty. Jos piirrät hevoselle mm. kaviot, niin kaviotkin kannattaa värittää eri harmaan sävyillä. Tuossa piirroksessa minulla oli pohjavärina valkoinen, ja taustaan käytin eri vihreän sävyjä. Helppoa tämä on, mutta ensi kertaa layereillä piirtäville tämä saattaa olla haastavampaa... Niin kuin se nytkin on :D Minä olen piirtänyt layereillä muutaman kuukauden, ja olen kehittynytkin :) En edes viitsi näyttää kenellekään ensimmäistä layeriteostani... :P Vaihe 4Varjot ja valostukset. Minulla ei ole hirveästi kokemusta varjoista/valostuksista, mutta varjoja osaan jotenkin tehdä. Yritin varjostaa, mutta en ole kauhean kokenut layeripiirtäjä ;) Varjostuksen tekeminen tapahtuu lisäämällä mustaa väriä satunnaisiin kohtiin (esim. taikasauvalla voi napata jonkin kohdan ja varjostaa sen. Vastaavasti voit valostaa jonkun kohdan lisäämällä vaaleampaa väriä johinkin kohtaan, mustan sijasta vaikkapa mm. harmaata. Varjostuksia/valostuksia ei tarvita välttämättä, mutta tuovat toki lisäeloa kuviin. Vaihe 5Yksityiskohdat. Silmiä, korvia, suuta, sieraimia yms. voi korostaa tässä vaiheessa. Mitä yksityskohtaisempi piirros, sitä elävämpi. Yksityskohtia voi lisätä myös kaulaan, lihaksiksi. Hevosen päänkin on hyvä lisätä muutama yksityiskohta: mm. suun ja sierainten ympärille. Tässä vaiheessa on hyvä myös tehdä harja ja häntä sekä muut yksityiskohdat. Kavioihin voi lisätä mm. kirjokavion. Vaihe 6Viimeistely ja loppu. Viimeistelyvaihe on edessä. Nyt voit lisätä viimeisetkin yksityiskohdat ja varjostukset. Harjaan ja/tai häntään voi lisätä varjoja sekä tehdä tuuheampia harjatupsuja halutessaan. Kun viimeistelyvaihe on ohi, työ on saatu loppuun. Sitten vain tallennat koko teoksen haluamallasi nimellä ja suljet ohjelman. Toki voit piirtää lisääkin, jos innostus riittää :) Tuossa nyt tuollainen turha selostus :DD Kiitoksia kuvasta. :) Se on söpö! :)
|
|