Kouluratsu, maybe?
Vilkaisin nopeasti taukohuoneen lämpömittaria. Tasan nolla. Ulkona leijaili pieniä, valkeita lumihiutaleita ja taivasta peitti paksu pilvipeite, eikä aurinko täten päässyt edes pilkistämään niiden takaa.
- Voi kun noi lumet pysyis, vieressäni kaakaota juova Iiris huokaili.
Nyökkäsin. Olisihan se minustakin paaaaaljon mukavampaa ratsastaa lumisilla pelloilla, kuin pimeyden täyttämissä metsissä.
- Joo mutta miepä lähen Aksua hoiteleen, tokaisin ja vääntäydyin ylös kutsuvalta sohvalta.
- Pidä hauskaa! Iiris toivotti.
- Kiitti, virnistin.
- Vaikka tuskimpa kauheesti nautin kärpäskimon metsästämisestä tarhasta!
Harpoin tallikäytävää pitkin yksäreiden siipeen. Etsin kullannuppuni, aka Aksun karsinan, ja nappasin riimun riimunnarun kera mukaani.
- Onks sulla oma hevonen?! Kuului hämmästynyt ääni takaani.
Meni hetki, ennen kuin tunnistin puhujan. Se oli Carita, johon olin tutustunut hoitajataipaleeni alkuaikoina.
- Joo, niin on päässyt käymään, virnistin heilutellen nahkaista riimua ja mustavalkoista, salmiakkikuvioista riimua käsissäni.
- Don... Omarko sen nimi oli...? Carita sanoi mietteliäänä.
- Jep, tai no Aksu, sanoin.
- Meen nyt hakeen sen tarhasta.
- Itse asiassa mäkin olin just lähös hakeen Lallaa, mennään vaikka samaa matkaa!
Kuulumisia vaihdellen kävelimme niin kauan, kunnes meidän piti hajaantua eri tarhoille. Aksu näkyi riekkuvan oikein antaumuksella tarhassaan, kun tilaa oli. Loimi roikkui puoliksi oriin kyljillä ja tarha oli täynnä jarrutusjälkiä.
- Voi Aksu... Missä on sun rauhallinen puoli? Oot tainnu jättää sen narikkaan, nauroin itsekseni.
Oli se Aksun ex-omistaja jotain sanonut, että talvisin Aksu on huomattavasti railakkaammalla tuulella kuin kesällä. Ja sen kyllä huomasi! Avasin tarhan portin ja talsin hevoseni luo. Aksu halusi leikkiä hippasta, joten teki täydellisen äkkikäännöksen ja ravasi korkein askelin tarhansa nurkkaan.
- Älä nyt jaksa... Mutisin.
Onneksi olin varautunut Aksun pelleilyihin, joten taskustani löytyi porkkanan pala.
- Aksuuu... Kutsuin oriitta ja heiluttelin porkkanan palaa käsissäni.
Aksu meni kuin menikin lankaan, joten sain metsästettyä villihevoseni riimuun.
- Tänään susta leivotaan oikein kunnon kouluratsu, sanoin taputtaen Aksua kaulalle.
Niin, olin siis ajatellut päivän ohjelmaksi kouluratsastusta. Ja vaikka kyseinen laji ei Aksun lemppareihin kuulunutkaan, Aksu sai nyt kestää sen. Tai sitten ei.
Carita Lallansa kera oli jo häipynyt talliin, joten siirryin Aksun kanssa nopeatempoisesti talliin. Tennarit eivät välttämättä ollet parhaat kengät talvisäällä... Joten ennen kuin siirryin Aksun hoitamisen puoleen, kävin vaihtamassa Conversejen tilalle paksulla vuorella varustetut tallikengät. Kaapeilla tapasin Iiriksen, joka oli lähdössä agilityhommiin Dianan kanssa.
- Säkin voisit joskus kokeilla agilityä Aksun kans, jos et tiedä mitä tekisit, Iiris ehdotti.
- Juu, voihan sitä, jos se semmoiseen alentuu, virnistin.
Talsin takaisin Aksun luo. Hain harjat ja aloin heti harjata Aksua. Hevoselta lähti vielä viimeiset kesäkarvat, jotka jäivät mukavasti pölyharjan syövereihin. Ohuen kesäkarvan tilalle oli vaihtunut ihanan pehmeä talvikarva.
- Oot sie näköjään oppinu Suomen tavoille, vitsailin.
- Täällä kun pitää olla kunnon vaatekerros, muuten paleltuu.
Harjattuani Aksun, otin kaviokoukun esille ja aloin puhdistaa kavioita. Sain käskeä napakasti, jotta Aksu nosti kavionsa. Sain rapsuteltua liat pois, joten vein harjapakin paikalleen ja nappasin suitset ja satulan matkaan.
Varustin Aksun, jonka jälkeen lähdin maneesiin. Tietenkin laitoin ensin kypärän päähän, eihän ilman sitä sopinut ratsastaa. Pysäytin Aksun keskihalkaisijalle ja aloin säädellä jalustinhihnoja ja satulavyötä. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen, otin kunnon otteen ohjista ja korokkeen avulla ponkaisin satulaan. Annoin Aksulle pitkät ohjat ja käskin sen kevyellä pohkeenpainalluksella käyntiin. Aksu olikin herkällä päällä tänään, joten minun ei pitänyt millään apinanraivolla sitä eteenpäin käskeä.
Kävelimme sellaiset 10min, sillä halusin venytellä Aksun ensin kunnolla käynnissä. Pikkuhiljaa keräsin ohjat ja siirsin ratsuni raviin. Aksu höristi korviaan ja lähti kaahottamaan eteenpäin kuin tuulispää.
- Prrrrrr, pirisin ja pidätin ohjista ja istunnalla.
Sain ratsastaa määrätietoisesti, jotta Aksu alkoi kuunnella ja ravata haluamaani tahtia. Nyt ei oltu mitään Meksikon pikajunia.
Hetken kuluttua vaihdoin suuntaa ja tein temponlisäyksiä ravissa. Aksu painoi melko pahasti kuolaimelle, joten aloin herkistää Aksua. Hyödynsin pääty-ympyröitä ja kiemurauria. Hetken kuluttua Aksu oli tasainen ja mukava ratsastaa.
- Hyvä, kehuin ja myötäsin hieman ohjista.
Otin muutamaksi minuutiksi käyntiin. Aloin jo hyvissä ajoin valmistella sulkutaivutuksia.
Hetken kuluttua toteutin suunnitelmani ja siirsin Aksun taas raviin. Aluksi sulkutaivutukset muistuttivat lähinnä jotain sivutanssia, mutta kun tein selväksi, mitä siltä halusin, Aksu ymmärsi ja taipui siistiin sulkutaivutukseen.
- Mahtavaa! Huudahdin ja kehuin Aksua.
Tein muutamia helppoja liikkeitä lopputunnista, ennen loppuverkkoja. Loppuverkkojen aikana kehuin Aksun maasta taivaisiin.
- Olisitpa näin kiva joka tunnilla, sanoin ja virnistin.
Laskeuduin satulasta keskihalkaisijalla ja vein Aksun talliin. Purin Aksun varusteista ja harjasin oriin hyvin.
- Nähdään pian, sanoin halaten oria.
Kävin vielä kertomassa tallityöntekijälle Aksun iltaruokinnan, koska se oli hieman muuttunut rankemmanpuoleisen treenin vuoksi. Sitten lähdin kotiin.
Elisabeth & Aksu
ensimmäinen hoitomerkintä
//Aksua ei ollu päivitetty tarhauslistaan, joten heitin sen vaan jonnekin
// Hupsista. Häätyypä viskata se johonki