|
Post by Mila on Nov 8, 2013 11:34:55 GMT 2
RECKLESS KIRBY " Kiara "
Risteytyshevonen, tamma Ikä: 5v Säkäkorkeus: 152cm
Hoitaja: Amy (marraskuu 2013 ->)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 8, 2013 17:44:49 GMT 2
EnsitapaaminenSeisoin jännittyneenä tutulla tallipihalla. Vanha hoitsuni Damon oli myyty ja se oli ollut minulle kauhea asia. Asiaan kuitenkin tottui, koska tallille oli ilmestynyt uusi hevonen, Kiara. Kyseinen hevonen oli vienyt sydämeni heti. Olin nähnyt sen laitumella ja katsonut heti, kuinka ihana hevonen se olikaan. Kävelin suorinta tietä talliin. Etsin sieltä Kiaralle tarkoitetut varusteet. Otin mukaani ensimmäisenä vain riimunarun, koska Kiara ei ollut karsinassaan. Riimunarun kanssa lähdin laitumia kohti. Löysin helposti Kiaran tarhan, olinhan nähnyt tamman siellä ensimmäisen kerran. Menin tarhaan sisälle ja ojensin käteni Kiaraa kohti. Se tuntui pelkäävän minua. Yhtäkkiä tamman asenne muuttui täysin. Se astui askeleen minua kohti ja antoi laittaa riimunarunkin paikoilleen. Lähdin taluttamaan Kiaraa tarhasta ulos. Se tuli hienosti puoleenväliin asti. Sitten eteen tuli kammottava vesilätäkkö. Kiara ei meinannut uskaltaa ohittaa sitä. Sain vetää tamman kirjaimellisesti perässäni tallin ovelle. Siitä matka sujuikin hyvin. Kiinnitin Kiaran huolellisesti karsinaan kiinni niin ettei se pääsisi liikkumaan hirveästi. Hain varsutehuoneesta Kiaran harjat ja vein ne tamman karsinan eteen. Avasin karsinan oven ja menin sisään. Kiara tuntui ihanalta jo silloin. Aloitin harjaamisen yleisharjalla. Kiara ei tuntunut pitävän asiasta, koska tamma käänsi päänsä takkiani kohti ja astui pellokkasti taaksepäin. Muistin, että Kiaralle pitäisi näyttää harjat ensin. Ojensin harjan Kiaran turvan alle ja koitin harjaamista sitten uudelleen paremmalla lopputuloksella. Pian olinkin harjannut Kiaran kokonaan. Olihan tamma erilainen kuin kiltti ja rauhallinen Damon, mutta ehkä se toisi vaihtelua elämääni. Harjaamisen jälkeen päätin putsata kaviot. Näytin kavikoukkua Kiaralle ja yritin sitten nostaa jalkaa. Yllätyksekseni Kiara nosti jalkansa ja laski sen vasta kun annoin luvan. Takajalkaa tamma ei meinannut millään nostaa, kunnes näytin kavikoukun uudelleen sille. Etujalat eivät olleet ongelma, koska ne Kiara nosti hyvin. Takajalat olivatkin toinen juttu, mutta niidenkin putsaus onnistui. Hoidon jälkeen vein harjat pois ja päätin jättää Kiaran karsinaan. Ensimmäinen tutustumiskertamme oli sujunut hyvin ja siitä oli hyvä aloittaa. Haaveissani kuitenkin kiidimme laukkaa auringosnlaskuun. Amy ja Kiara 1HM
// Kiva että "lohduttaja" löytyi vaikka Damon lähtikin Rakkautta ensisilmäyksellä?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 14, 2013 16:33:33 GMT 2
Innokas puskapelkuri
Harjasin Kiaraa pitkin vedoin. Tamma antoi harjata kunnolla ilman harjan väistelyjä tai nuuhkimisia. Olin Kiaraan tyytyväinen. Pian olinkin saanut työni tehtyä ja tamma oli harjattu kokonaan. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja aloitin kavioiden putsaamisen. Kiara nosti hienosti etukavionsa, kavikoukun perusteellisen esittelyn jälkeen. Sama piti toistaa joka kerta ennen kuin sain edes lähestyä kaviota. Kiara heilutteli uhkaavasti aina takakaviotaan jos en näyttänyt kaviokoukkua ensin. Mietin hetken, kuinka kestän tammaa kaikki vuodet. Mutta sitten tajusin, että päätös oli omani enkä luopuisi Kiaran hoitajuudesta ikinä.
Hetken kuluttua olin saanut hoidon tehtyä ja Kiara oli puhdas. Päätin lähteä taluttamaan sitä maastoon. Tiesin jo yhden hyvän lenkin, jonka voisin Kiaran kanssa mennä. Irrotin Kiaran riimunarun karsinasta ja lähdin taluttamaan tammaa pihalle. Menimme metsänreunaan, josta polku alkoi. Polku oli kuitenkin tarpeeksi leveä, että siihen mahtui sekä ihminen, että hevonen. Kiaran silmät tuntuivat suurenevan lautasiksi. Huomasin, että tamma pelkäsi. Pysäytin sen ja siltin rauhoittelevasti Kiaran turpaa: - Ei sun tartte pelätä, mä oon sun tukena. Pian jatkoimme matkaa ja Kiara tuntui rohkaistuvan. Se asteli hienosti vierelläni ja katseli uteliaana ymäpärilleen. Pari puskaa piti käydä lähempää katsomassa, ettei niissä vain ole hirviöitä. Matka sujui hyvin ilman suurempia ongelmia. Kerran Kiara vain pysähtyi keskelle polkua, mutta tajusin sen jääneen katsomaan jänistä, joka juoksi metsässä. Sitäkin olisi pitänyt päästä Kiaran mielestä katsomaan. Mietin sillä hetkellä, että miksi Kiara välillä pelkää ja välillä on turhankin rohkea. Se kuitenkin taitaa jäädä ikuiseksi arvoituksesksi.
Tallille palattuamme vein Kiaran talliin ja sidoin sen omaan karsinaansa. Siellä tamma kuitenkin aloitti pyörimisen. Kavioiden tarkistuksesta ei meinannut tulla mitään, koska Kiara jyräsi minut melkein alleen. Sain kuitenkin kaviot katsottua, ettei niissä ollut kiviä tai muita roskia. Kavioiden tarkastuksen jälkeen päästin Kiaran karsinaansa ja suljin oven huolellisesti. Menin sitten varustehuoneeseen. Päätin aikani kuluksi putsata Kiaran varusteet. Etsin käsiini satulasaippuan, sangon jossa oli vettä ja pyyhkeen. Niillä varusteilla sain putsattua satulan huolellisesti. Aina, kun olin vetänyt pesusienellä saippuan satulaan, kuivasin sen pyyhkeellä. Työ oli siksi hidasta, mutta jälki oli puhdas.
Kun sain satulan pestyä, jätin sen kuivumaan Kiaran satulatelineeseen. Huomasin samalla, että satulahuopa oli juuri pesty. Sitä minun ei tarvitsisi harjata. Suitsista irrotin kaikki irtoavat osat erilleen ja pesin ne huolellisesti. Kun osat oli pesty, kokosin suitset parhaani mukaan. Pari kohtaa meni väärin, mutta korjasin virheeni ja pian käsissäni oli vastapestyt, oikein kootut suitset. Jätin suitsetkin telineeseen ja kävin vielä katsomassa Kiaraa. Sitten lähdin kotimatkalle.
Amy ja Kiara 2HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 30, 2013 19:25:54 GMT 2
Jouluisia tunnelmia
Aamulla satoi lunta, mutta poljin silti säänkestävänä tyttönä tallille. Löysinkin pian itseni tallipihasta ja jätin pyöräni nojaamaan tallin seinään. Kiiruhdin sitten sisälle talliin, suojaan tuulelta ja lumisateelta. Tallia oli selvästikin koristeltu, koska karsinoiden kaltereissa oli joulupalloja ja kuusen koristelunauhaa. Nauha oli tosin ihan kaltereiden yläosassa, ettei hevoset saisi syötyä niitä. Tunnelma oli jouluinen.
Ihasteltuani koristeita, tajusin mennä Kiaran karsinalle. Sen karsinan ovessa oli vain joulupalloja. Kaikissa karsinoissa ei ollut joulunauhaa. Mietin pelkäsivätkö hevoset sitä. Jätin kuitenkin asian mietintään ja menin Kiaran karsinaan. Tamma kääntyi katsomaan minua ja tuli sitten lähemmäs. Pian Kiara rohkaistui nuuhkimaan kättäni. "Ei mulla oo mitää sulle, höpsö" nauroin ja silitin Kiaran turpaa. Päätin lopulta hakea tamman harjat ja hoitaa sen. Tuumasta toimeen. Pian Kiara oli sidottu kiinni karsinaansa ja olin harja kädessä. Muistin vasta silloin, että harja oli ensin hyvä näyttää Kiaralle. Näyttämisen jälkeen aloitin harjaamisen. Kiara alkoi silti pyöriä. Näytin harjaa uudelleen. Nyt sain harjata Kiaran rauhassa ilman ylimääräisiä pyörimisiä.
Harjaamisen jälkeen putsasin kaviot. Jouduin nojaamaan Kiaraan kunnolla, että se nosti jalkansa ilmaan. Muuten putsaaminen sujui hyvin, tai sitten aloin tottua Kiaran ihmeellisyyksiin. Kun kaviot oli putsattu, selvitin harjan ja hännän huolellisesti. Ne olikin nopeasti selvitetty. Päätin sitten laittaa Kiaralle loimen ja käydä pihalla kävelemässä. Kävin kuitenkin ensin katsomassa, minkälainen sää oli. Tuuli oli jo laantunut ja lunta satoi enää vähän. Hain samalla varustehuoneesta Kiaralle kevyttoppaloimen. Laitoin sen Kiaran päälle ja lähdimme ulos. Kiara ihmetteli ensin lumisadetta ja valkoista maata, mutta innostui hetken kuluttua täysin. Se ravasi ohitseni, pysähtyi, ravasi ja hyppi pystyyn. Yksi pukkikin taisi tulla. Kiitin onneani, etten ollut selässä.
Teimme pienen lenkin maastossa, mutta koska tie oli liukas, menimme vain hetken. Sitten talutin kiaran takaisin talliin ja otin loimen pois. Se oli kastunut ulkoa päin. Vein loimen kuivaushuoneeseen ja palasin Kiaran luo. Silittelin sitä vielä hetken ennenkuin lähdin pyörälleni ja poljin kotiin.
Amy ja Kiara 3HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 13, 2013 16:00:41 GMT 2
Liian vaikea tehtävä
Joskus tuntuu, ettei pysty tekemään mitään muuta, kuin vain mennä tallille ja ratsastaa. Mielessäni oli pyörinyt jo monta päivää ajatuksia ratsastuksesta, Kiaralla. Tallille tullessani kävin tarkastamassa tuntilistat, jottei Kiara saisi liikaa liikuntaa. Onnekseni listassa ei lukenut Kiaran nimeä, unelmani pääsisi siis toteutumaan.
Hain ensimmäisenä Kiaran harjat ja riimunarun. Tiesin jo, että tammalla olisi riimu. Vein harjapakin Kiaran karsinalle ja lähdin sitten laitumille. Löysin pian violettiloimisen Kiaran laitumelta. Menin laitumelle ja otin tamman tyytyväisenä kiinni. Se kulki kiltisti vierelläni talliin. Tallissa sidoin Kiaran kiinni karsinaan ja otin loimen pois.
Kiara oli onnekseni puhdas, eikä harjamista tarvittu kuin vähän. Kaviotkin putsasin ja Kiara alkoi nostaa ne hienosti. Ajattelin, että päivästä tulisi maailman paras - vaikka onkin 13. perjantai. Harjaamisen jälkeen vein harjat pois ja otin satulan ja suitset mukaani. Karsinassa asettelin satulan Kiaran selkään. Se alkoi pyöriä, mutta sain vyön silti kiinni. Kiristäminen olikin toinen juttu, sain heti tajuta ettei se oli Kiaran lempijuttu. Tamma louskutteli hampaitaan yhteen ja yritti "väistää" minua. Lopulta tila loppui ja se antoi periksi. Kun satula oli laitettu, laitoin suitset. Niiden laitossa Kiara nosti päänsä ylös, mutta otteeni silti pysyi ja suitset olivat pian tamman päässä. Hain vielä oman kypäräni ja olimme valmiita.
Tiesin, että maneesissa oli tunti, joten suuntasimme kentälle. Siellä oli toinenklin ratsukko, kirjava shetlanninponi ja ikäiseni tyttö. Tiesin, että hevonen oli shetlanninponitamma nimeltä Salla, mutta hoitajaa en tiennyt. Menin silti rohkeasti kentälle ja nousin keskellä Kiaran selkään. Se tuntui säikähtävän selkäänsä noussutta henkilöä ja lähti väistämään sivullepäin. Yritin rauhoitella Kiaraa, mutta se vain säikähti enemmän. Pian löysinkin itseni maasta. Kiara oli pukittanut minut kunnolla alas. Tajusin, että olin vain yhtäkkiä noussut tamman selkään, jokainen säikähtäisi sitä. Onnekseni Kiara ei ollut lähtenyt mihinkään ja kokeilin selkäännousua uudestaan, nyt paljon rauhallisemmin. Kiara katsoi koko ajan, mitä tein. Pian olinkin selässä ja silittelin tamman kaulaa. Nyt sujui hyvin.
Ravasimme kaviouralla. Kiaran ravi oli kuin ravureiden ravi, liike oli nopeaa ja pitkää - ja yhtä pomppuisaa. Minulle ravi tuotti tuskaa, koska en pystynyt kevemtämään oikein. Hetken kuluttua sain tapeekseni ravista ja hidastin vauhdin käyntiin. Kokeilin pysäyttää Kiaran ja tehtävä onnistuikin. Seuraavaksi kokeilin volttia, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Vasta silloin huomasin, että Salla teki lähtöä kentältä. En välittänyt siitä ja keskityin volttiin. Yritin samalla keventää ja onnistuinkin. Taputin tehtävän jälkeen Kiaran kaulaa.
Tälläkertaa en laukannut vielä, joten menin vain puolituntia ravia ja käyntiä. Päätin mennä hiukan pidemmät loppukäynnit, jotta tutustuisin Kiaraan paremmin. Eihän pelkkä käynti siihen auttanut, mutta se oli laatuaikaa - ratsastusta. Pian lopetin ja laskeuduin selästä. Vein Kiaran talliin ja otin varusteet pois. tarkastin kaviot ja harjasin tamman varmuudeksi, vaikkei se hionnutkaan. Hoidon jälkeen jätin Kiaran karsinaansa ja lähdin kotiin.
Amy ja Kiara 4HM (otsikko ei oikeen sovi...)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 24, 2013 12:01:19 GMT 2
Hyvää Joulua!Harjasin Kiaraa ainakin vartin, jos en enemmänkin. Äitini odotteli karsinan ulkopuolella kameran kanssa. Olimme sopineet menevämme kentälle kuvaamaan joulukuvia. Siksi harjasinkin Kiaran oikein huolellisesti, ettei yksikään karva sojottanut väärään suuntaan. Kaviotkin tamma antoi putsata ihmeellisen hyvin, ainakin etukavion. Muiden kavioiden kanssa olikin pieni ongelma. Jouduin nojaamaan tammaan koko painollani, jotta kavio nousisi. Loppujen lopuksi oli tyytyväinen työhöni. Vein harjat pois ja otin riimunarun tilalle. Talutin Kiaran kentälle ja otin riimun ja riimunarun pois, jotta kuva olisi nätimpi. Mietin samalla, miten saisimme otettua hienon joulukuvan. Asettelin ensin Kiaran etuhiukset hyvin ja asetuin sitten sen eteen. Eihän se niin sujunut, koska Kiara tajusi olevansa vapaa. Se aloitti pukkikiitolaukan ympäri kenttää ja äitini seisoi jähmettyneenä vierelläni. "Jos se meinaa tulla päälle, huido käsiäsi" kerroin. Pian tamma kuitenkin rauhoittui ja kuva saatiin otettua. Olin siihen itse tyytyväinen. Amy ja Kiara 5HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 28, 2013 11:40:38 GMT 2
Kiaran näkökulmasta
Söin rauhassa päiväheiniäni, kun minulle tutuksi tullut ihminen tuli hakemaan minua, riimunarun kanssa! Minähän en siihen suostunut, koska ruokailuni oli kesken. Ihminen tuli minua kohti, tein salamannopean käännöksen ja juoksin tarhakaverini kanssa aidan luo. Ihminen ei luovuttanut, mutta tarhakaverini antautui ja meni hänen luokseen. Olin iloinen, koska ajattelin että ihminen ottaisikin tarhakaverini, mutta ei! "En minä sinua voi ottaa, Kiaraa minä tässä yritän ottaa kiinni" ihminen sanoi. Lopulta kävelin aidan vierustaa pitkin heinäkasalle. Sieltä ihminen sai minut kiinni ja talutti tarhasta ulos ja talliin.
Minut sidottiin kiinni karsinaan, kuten tavallista. Ihminen toi karsinan ovelle taas saman laatikon, mistä hän aina otti harjoja ja hoisi minut niillä. En kuitenkaan tykännyt, kun hän vain laittoi harjan kylkeäni vasten. Pyörähdin heti sivummalle ja ihminen tajusi heti, mitä tarkoitin. Hän antoi harjan minulle hamuttavaksi. Se olikin mukavaa puuhaa. Sen jälkeen annoin ihmisen harjata minut läpikotaisin, vaikka mahan alta harjaaminen kutitti minua. Pian olikin kavioiden vuoro, koska ihmiseni näytti minulle tutun koukun, jolla kaviot putsattiin. Hän kyykistyi kavioideni juureen ja yritti nostaa kavioitani. Minä en kuitenkaan halunnut nostaa niitä. Ihminen nojasi minuun pian koko painollaan. Vasta silloin nostin ”kiltisti” jalkani. Ihminen näytti tyytyväiseltä ja siirtyi takakavion luo. Sitäkään en halunnut nostaa, mutta muuten olisin menettänyt tasapainoni, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Pian kaikki kaviot oli putsattu. Ihminen vei onnekseni harjalaatikon pois, mutta toi mukanaan satulan ja suitset! Tajusin heti, että joutuisin töihin. Sehän ei minulle käynyt. Yritin pyöriä satulaa laitettaessa, mutten onnistunut. Vyötä kiristäessä pullistelin, mutta ihminen sai vyön silti tarpeeksi kireälle. Suitsien laitossa yritin olla avaamatta suutani, mutta kun ihminen kutitti juuri oikeasta kohtaa, oli pakko nauraa. Huomasin olevani varustettu, häpesin itseäni, olisi pitänyt taistella! Ihminen haki itselleen oudon, mustan jutun päähän ja talutti minut sitten ohjista kentälle. Olin pian aitojen sisäpuolella. Maassa oli jotain valkoista juttua, joka oli kylmää.
Hetken kuluttua ihmiseni oli laskenut satulasta narut ja nousi niiden varassa hitaasti selkääni. Kun pysyin hienosti paikoillani, sain taputukset. Aluksi pääsin kävelemään vapaasti miten halusin, koska ihminen ei ohjannut minua lainkaan. Tein kaikenlaisia mutkia ja pysähtelin välillä. Siitä ihminen ei pitänyt ja painoi jalkansa kylkiini. Se pakotti minut liikkumaan.
Pian ihminen käski minun juosta. Juoduin nöyryyttävästi tekemään ratsastajan tahdon mukaan. Hän ei kuitenkaan pomppinut satulassa, niin kuin jotku, vaan nousi aina oikeassa kohtaa niiden ihmeellisten narujen varaan, jotka roikkuivat satulasta. Niin minun oli helppo juosta. Pian ihminen hidasti vauhtia ja sain taas kävellä. Teimme yhdessä ihmeellisiä ympyröitä ja pysähdyksiä. En tajunnut niiden iloa, mutta tein kuten käskettiin. Sain aina taputukset, kun tein jotain oikein.
Lopuksi menimme loppukäynnit. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut tehdä kauaa työtä. ”Täällä on niin raskasta juosta, että lopetamme jo nyt” ihminen selitti. Hän talutti minut takaisin talliin ja otti satulan ja suitset pois. Lopuksi hän vielä kuivasi minut ja harjasi karvani suoriksi. Sitten sain jäädä syömään karsinaani tuotuja heiniä.
Kiara ja Amy 6HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 10, 2014 16:53:06 GMT 2
Epäonnekas tavallinen päivä
Seisoin tuntilistan edessä harmitellen epäonneani, tietysti sattui olemaan Kiaran tuntipäivä... Olin suunnitellut päivälle vaikka mitä kivaa, esimerkiksi talutusmaaston tai jonkinlaista hiihtoratsastusta, nyt kun luntakin oli tullut. Katsoin tuntilistaa uudelleen, tunti oli neljältä oleva kouluratsastustunti, Helppo C-B. Katsoin samalla kelloa ja huomasin sen olevan jo kolme. Kiiruhdin suorinta tietä Kiaran karsinalle ja näin, ettei tammaa oltu vielä haettu sisälle. Hain riimunarun käsiini ja lähdin laitumille etsimään Kiaraa. Tiesin, että Kiara olisi sitä tyyppiä joka lähtee karkuun, mutta en jaksanut välittää vaan menin laitumille ilman mitään herkkuja. Taisi olla epäonnen päiväni, koska Kiara tietenkin päätti lähteä karkuun tarhakaverinsa johdolla. Yritin saada ensin hevoset rauhoittumaan ja sitten ottaa Kiaraa kiinni, mutta eihän se niin sujunut. Lopulta Kiaran tarhakaveri antautui kiinni eikä Kiara jaksanut yksin juosta. Sain talutettua tamman yllättävän hienosti talliin. Tiesin, ettei ratsastaja tarvitsisi apuani, mutta päätin silti jäädä karsinalle odottamaan.
Vartin päästä paikalle tulikin hoikka, blondi nainen. Hänellä oli vaaleat ratsastushousut ja hiukset nutturalla. Nauroin asialle mielessäni, koska mietin naisen olevan "kouluratsastaja" joka osaa "kaiken". "Tarvitsetko sä apua?" kysyin ystävällisesti. Yllätyksekseni nainen nyökäytti päätään: "Missä tämän... Kiaran, hoitovälineet ovat?" "Mä voin hakea ne ja varusteet tähän", ilmoitin iloisena saadessani tehdä edes jotain. Hain harjalaatikon naiselle ja pitelin sitten varusteita sylissäni karsinan ovella. Nainen ihmetteli hetken, miksi Kiara en antanut harjata kunnolla, mutta kun selitin tamman oudoista tavoista, hän ymmärsi heti. Kaviot Kiara antoi putsata ihmeellisen hyvin. Hoitamisen jälkeen nainen antoi harjalaatikon minulle ja otti varusteet ja laittoi ne Kiaralle. Vein harjalaatikon varustehuoneeseen. Mietin hetken, mitä tekisin. Päätin sitten mennä katsomaan tuntia. Voisin ehkä oppiakin jotain, vaikka vain kuuntelijanakin.
Heti tunnin alussa sainkin auttaa ratsastajia ratsujen selkään. Tunnilla oli ratsuina Kiaran lisäksi ainakin Nappi, jota olin joskus halunnut hoitsukseni ja Vitsi, joka oli tullut Kiaran kanssa samana päivänä tallille. Kun tunti alkoi, siirryin katsomoon. Helena huomautti pienistäkin virheistä ratsastajille.
Alkukäyntien jälkeen ratsastajat saivat aloittaa ravailun, ensin löysillä ohjilla. Kiara meni ihmeellisen mallikkaasti. Ehkä tammasta oli vain kasvanut rohkea tuntiratsu, tai sitten ratsastaja oli taitava. Muutkin hevoset ravasivat kiltisti uralla, kuten pitikin. Helena komensi sitten ratsukoita tekemään taivutusvoltteja ravissa löysin ohjin, mikä en itseltäni sujuisi niin hyvin. Nämä ratsastajat silti osasivat hommansa ja voltit menivät hyvin. Kiarakin jopa hiukan taipui.
Pian Helena komensi ratsukot laukkaamaan yksitellen. Kiara sai, tai siis joutui laukkaamaan ensimmäisenä. Ratsastaja osasi hallita laukkaa hyvin ja Kiara jopa asettui hienosti. Ihmettelin tamman piileviä kykyjä. Kun Kiara oli laukannut, päätin lähteä talliin, koska maneesissa alkoi tulla kylmä. Päätin siivota lämpimikseni Kiaran karsinan. Hain kottikärryt ja lapion ja aloitin urakan. Kiara oli onneksi niitä siistejä hevosia, jotka pitivät vessanaan yhtä karsinan nurkkaa. Lantakikkareet oli helppo siirtää kottikärryihin. Kun karsina oli siisti, kärräsin lannat lantalaan ja kippasin ne sinne. Vein sitten kottikärryt ja lapion paikoilleen. Huomasin samalla kellon olevan jo niin paljon, että tunti loppui. Odottelin tallissa hetken eväitäni syöden ja pianhan tuntilaiset maneesilta tulivatkin. Sain heti työkseni viedä Kiaran varusteet pois ja hakea harjalaatikon ratsastajalle. Hän osasi hoitaa Kiaran yksin, joten minua ei enää tarvittu. Päätin lähteä kotimatkalle.
Amy ja Kiara 7HM
|
|