|
Post by Mila on Oct 28, 2013 9:58:56 GMT 2
Esperance Mérida " Merida "
tilastohevonen, tamma ikä: 6v Säkäkorkeus: 156cm
Hoitaja: Anni (heinäkuu 2014)
Hoitajahistoria: Mira (loka-marraskuu 2013) Kate (tammikuu 2014)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 28, 2013 13:31:38 GMT 2
ensimmäinen hoitokerta, MERIDALLE!
olimme olleet syysloman Turkissa, ja olin ruskettunut. Oli kamalaa, suorastaan KAMALAA palata takaisin Suomeen. Yhden hyvän puolen kuitenkin löysin! En ollut käynyt kuin viime sunnuntaina, tai maanantaina tallilla, ja nythän minä sinnekin pääsisin. Eli..
Tulin keltaisella bussilla koulusta kotiin, ja tein läksyt, joissa kesti ainakin tunti. Sain ne silti tehtyä. Vaihdoin ratsastuskamppeet päälle, ja lähdin bussipysäkille. Bussia sai odotella, sillä liukkaat kelit olivat hidastaneet linja-autojen aikatauluja. Bussi saapui myöhässä, mutta ehjänä, ja se olinkin peräti uusi kun oli niin siistin oloinen.
Se kyyditti minut tallille, ja kipitin talliin. Näin monta, monta uutta hevosta tai ponia käyskentelemässä heinää boxeissaan. Luin muutaman nimen ääneen. -Harri, Huhu, Merida, minkähänlaisia ne on? mietin. Pian tallin omistaja, Mila tuli lakaisemaan käytävää. -No katos, Mira! tämä hihkaisi. -Jooh, mähän se tässä taas, hymyilin. -Mites sulla syysloma? Mila kysyi. -No me oltiin Turkissa, ja sieltä sainkin tän väri kerroksen, naurahdin. -Voi että epistä! Minun pitäny vaan täällä tallilla raataa! Mila sanoi ja virnisti. -Joo, mulla oli oikein rentoa siellä, sai uida paljon, sanoin. -Uskon, meille on tullu uusia hevosia, Mila sanoi iloisesti. -Joo huomasin, sanoin. -Muutama on lähtenykkin, Mira sanoi hieman ehkä jopa haikeasti. -Aa, ketä? kysyin, en tosin halunnut saada Milaa vielä surullisemmaksi, mutta kysyinpähän vaan. -Luca, Fella, Lalla, Bruni, Hilla, Ynni ja Damon ainakin, Mila vastasi. -Mutta saatiinpahan uusiakin, ja tullaan vielä saamaan! Mila sanoi pirteämmin. -Kiva! Käyppäs kattomassa meiän uusia tulokkaita, tuolla tarhassa! Mila vinkkasi, ja jatkoi käytävän lakaisua. -Oukhei, vastasin ja virnistin. Lähdin kävelemään tarhoille, ja näin kauniin suokki tamman, jota talutti juuri pois tarhasta joku. -Kuka tää on? kysyin -Huhu, hän vastasi, ja talutti suokin talliin. Kävelin seuraavalle tarhalle, missä tarhaili nyffi ruuna, ilmeisesti Harri päättelin. Se oli oikein söpön värinen:3 Seuraavalla tarhalla minua odotti vähintään kohtaus! Siellä nimittäin suuri, upea ja erityisesti kauneis askelinen musta tamma ravasi pää korkealla!' -IHANA, henkäisin, ja yhtäkkiä ajatukset särkyivät kun joku huusi: -Mira, mitä sä siellä töllötät? -öh... Näin Milan kävelevän pilkesilmäkulmassa minua kohti. -Arvaas kuka? tämä virnisti. -Onko tää se, M e r i d a? (alku nopeasti, pilkusta hitaasti) kysyin. -Onpa hyvinkin! Eikö oo näky! Mila sanoi -On! sanoin ja haaveilin jo kisoista tuon upean ilmestyksen kanssa. -Sillä ei oo hoitajaa, Mila virnuili. -Mä- mä en tiiä mitä sanoo, toi on siis tosi upee! sain sanotuksi. -Jep, mites Bawcan laita? Mira kysyi ja virnisti jälleen. Ajatukset sinkoilivat päässäni. -Eh- en tiiä? Haluisin tuon hoitsuksi! sanoin hiljaisesti. -Hmmm... Mila pohti. -Saaks ottaa kaks hoitsuu?? kysyin pirteästi! -Ei, meil on semmonen tapa että yks hoitsu saa riittää, koska kun ekaks yks tyyppi ottaa kaks hoitsuu, sitten seuraava, ja kohta kaikilla on, niin sitte esim. on yks hevonen vielä ilman hoitajaa ku aina yhellä ihmisellä on kaks hoitsuu, nii, nii yks heppa on ilman, ja kahella ihmisellä on jo yks hoitsu, niillä voi tulla sitte riitaa kumpi saa sen yhen toiseks hoitsuks, tai et kaikilla muilla paitsi jollain tyypillä on jo kaks hoitsuu, ja sitten sille ei jääny, toista niin sille tulee epistä ja pahamieli! Mila selitti. -Toivottavasti tajusit? Mila lisäsi. -Joo tajusin! Mä vaihtaisin tuohon Meridaan, sanoin ja katsoin anovasti Milaa. Mila levitti hymyn kasvoilleen ja tokaisi naurahtaen: -Siitäs vaan! -Jee! Kiitti, kiitti, kiitti! hihkaisin. "voi, olin ku pikku tyttö, mut ihan sama!" aajttelin yhtäkkiä. -Oleppas hyvä! Mila hymyili, ja ojensi käsissään pyörittelemän riimunnarun minulle. -Haeppas se ens alkuun! Mila sanoi. -Okei, hymyilin ja kiitin vielä Milaa. Avasin Meridan tarhan portin, ja suljin sen heti tarhaan astuttuani. -Meridaa, tule, huikkasin tarhan nurkkaan pysähtyneelle tammalle. Musta tamma katseli lempein silmin minua, kun astelin sen luo. -Sä oot nyt mun hoitsu! kuiskasin sen korvaan. Tamma hörähti kun otin sen kiinni. Lähdin taluttamaan sitä talliin. Matkalla puhelimeni tärähti taskussani, ja otin sen. Katsoin viestin:
/Tuu kotiin pian, lähetään käymään tädilläs!/ luki viestissä. Se oli tullut äidiltäni. En vastannut mitään, ja vein Meridan karsinaan. -No, mun pitää mennä, mut varmasti tuun sua hoitamaan vielä! lupaan sen! sanoin hiljaa tammalle, ja olin huippu tyytyväinen että olin juuri tänään tullut tallille, sillä jos olisin tullut vaikka huomenna, olisi joku saattanut jo ottaa noin kauniin tamman, kun Meridan hoitsukseen! No sanoin heipat Milalle, ja lähdin bussi pysäkille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2013 22:11:06 GMT 2
Toinen hoitomerkintä Meridalle-huooooh.. huokaisin, kun istuin bussissa. Olin tulossa mummolasta, joka oli Posiolla. Piiiiiiitkän matkan päässä. Saavuin kotiin neljän tunnin päästä, ja juoksin kylpyyn. puin tallikamppeet päälle, ja ei kun menox... Tallilla näin Milan, ja huikkasin: -Mooi, Mitä Merida-murulle kuuluu? virnistin. -Nytkö sulla jo on sitä ikävä? Mila naurahti. -Tavallaan, sanoin ja hymyilin. -Nooh, mitäpä sille, mä tossa eilen sitä rattastin, sillä on kyllä, täytyy myöntää tosi hienot askeleet, ja on helppo ratsastaa, monitoimi horse! Mila sanoi. -Joo, mäkin voisin ratsastaa sillä tänään!? vai? kysyin. -Joo, hyvä! Lyhennät mun töitä Mila virnisti. -Juu u, toki mä sillä ridaan! lupauduin ja häivyin talliin. Huomasin mustan tamman karsinassaan. -No hei tyttö, lässytin sille. katsoin ympärilleni, ja en ONNEKSI nähnyt muita! (saisin lässyttää Meridalle niin paljon kun haluan XD) -Hyyyvä, kehuin sitä, kun se nuuhki kättäni, kun astuin sen boxiin. Taputtelin tammaa Meridaa, joka lepuutti takastaan. Kävelin varustehuoneeseen, ja otin porkkanan. Kipitin takaisin Meridan karsinaan, ja ojensin porkkanan, joka oli oikein mehukas, ja Meridan herkkua;) Taputin taas Meridaa, ja silittelin sen päätä. Kävin hakemassa Meridan varuteet, ja suitsin, sekä satuloin tamman. Nostin ohjat kaulalta, ja talutin sen lumiselle kentälle. Vein Meridan penkin luo, ja ponnistin siitä tamman selkään. Maasta hevonen näytti suuremmalta, ei se itseasiassa ollutkaan kovin iso, ns. sopiva. Etenimme käynnissä, pitkinohjin. Kokosin ohjat käsiini kuitenkin pian, ja päätyihin tein kunnon isot ympyrät, joilla asetin tamman. Asetus, ja taivutukset olivatkin Meridalle haastava juttu, mutta kun muutaman kerran pääty-ympyröissä pyörin, alkoi tamman kaula kaartua sisälle. Pitkille sivuille otin harjoitusravia, ja ilokseni huomasin, että Meridan suurissa askelissa oli helppo istua:) Mukavan tasaista kyytiä Otin pian pääty-ympyrätkin ravissa, mutta niillä kevensin. Tulin pian kokorata leikkaan, jonka keskellä vaihdoin kevennyksen. Ratsastin ravissa vielä semmoisen viisi min.. Kunnes laskin käynnin. Aloin tulla lyhyet sivut pohkeenväistössä. Etenimme hitaasti, muttemme niinkään varmasti. Vaikka luulin olevani hyvä kouluratsastuksessa, Meridan kanssa sai kyllä haastetta! No, se oli hyvä vaan, Bawcassa oli kyllä haastetta, muttei se mikään huippu luokan kisuri ollut, ja olihan se aika pieni minulle. Merida oli kivan kokoinen ja mukava ratsastaa:) Aloin tulla kahdeksikkoa harjoitusravissa, ja koetin aina istua mahdollisimman rauhassa, kantaen käsiäni. Otin pian uralle ravia, ja tein huomattavia askeleen pidennyksiä! Lyhyille sivuille hidastin vauhtia. Aloin hidastelemaan Meridan vauhtia muutenkin, ihan rentoon hölkyttelyyn, ja laskinkin tamman pian käyntiin. Täyttä tuntia ei ollut vielä mennyt, mutta tämä saisi tällä kertaa riittää. Ensikerralla voisin mennä vaikka kokonaan ilman jalustimia, ja lopputunnista vaikka ilman satulaa:) Loppukäynneissä Merida liukastui, muttei käynyt pahasti. Toin tamman kaartoon, ja laskeuduin pois sen selästä. -Noh, millanen oli? kuulin tutun äänen kysyvän. -Ihan Kiva, tai siis tosi, tosi kiva! vastasin, ja käännyin katsomaan kysyjää, joka oli Mila. -Sehän kiva, katoin teidän tuntii semmosen kymppäminsan, koska pääsin sen verran luistamaan töistä Mila virnisti. -Aa, tää oli vähän kankee, noissa taivutuksissa, mut lopputunnista onnistu paremmin, kerroin. -Jooh, mä voisin ottaa sen nyt, koska liinatan sitä, Mila sanoi. -Ok, mä täst sit varmaan lähen kotia kohti, sanoin. -Joo, heippa. -Moikka, sanoin ja lähdin kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 4, 2013 16:12:09 GMT 2
Kolmas kerta toden sanoo, myös hoitomerkinnöissä! Meridan näkökulmasta:Olin tarhassani ravaamassa pää korkealla kuin kuningattarella. Yksi tosi söpö musta ruuna käveli tarhani ohi! Ilmeisesti Rino. Se katseli minun "esitystäni" mutta häipyi pian sitten toiseen tarhaan. Olin yksin tällä hetkellä tarhassani! -moi Rino! kuulin jonkun lepertelevän Rinolle. -Kuka toi on? mietin. Se oli aika paksu musta tamma, joka ei ollut yhtään niin siro ja nätti kuin minä! Olihan tuo nyt monen pikku tytön suosikki, mutta ei se kauneus kilpailussa minua voittaisi!!! -Ai.. Moi Anna, Rino hörähti muttei hirveästi välittänyt. Minua ruuna kyllä tarkkaili. -Kuka sä oot? se kysyi viimein. Olin odottanut tuota kauan. -Arvaapas! sanoin viehättävästi. -Öh.. E- en mä vaan tiiä Rino hirnahti. -Esperance Mérida, vastasin somasti. -O- okei... nätti nimi, Rino hörähti, ja alkoi rouskuttaa heiniään. -Tuo pahan ilman lintu! kuulin Annan luimistelevan. No ei voi mitään että söpöt tytöt vie söpöt pojat! Pian hoitajani Mira (muistikuvani mukaan) ilmaantui portille. Se huusi nimeäni, ja kehui minua kauniiksi kun ravasin sen luo. -Hyvä tyttö! se sanoi ja otti minut kiinni. Lähdin sen kanssa talliin, ja se harjasi ja putsasi kaviotkin tarkasti! -Kiitos kiitos! hörisin sille kun se rapsutti minua harjan alta! Se vei minut tallipihaan, ja antoi minun tutkia löytyisikö maasta vielä kenties ruohon rippeitä? Kyllähän minä innokkaasti etsin, mutten kyllä löytänyt:( Pian se vei minut taas talliin, ja sitten se ei enää tullut pörräämään ympärilleni!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 30, 2014 16:41:51 GMT 2
Ensikertaa <3
Äiti vei minut Vaahterapolkuun. Olin siis saanut tältä tallilta hoitsuksi Merida nimisen tamman. Minua jännitti, minkälainen se olisi. Mielessäni oli jo kaikenlaiset kivat maastolenkit Meridan kanssa...
Ensiksi hain Meridan tarhasta. Musta tamma oli todella kaunis ja ihana! Laitoin sille riimun päähän. Samassa huomasin että joku toinenkin tyttö oli hakemassa hoitsuaan tarhasta. -Moi, hän sanoo. -Moi! Mikä sinun nimesi on? Minä olen Kate ja hoidan Meridaa, sanoin. Samalla Merida hinkkasi päätään minuun. -Olen Cami, Zanzan hoitaja, tyttö esittäytyi reippaasti. Nyökkäsin ja lähdin Meridan kanssa talliin.
Laitoin Meridan vetosolmulla kiinni ja aloin harjaamaan. Harjasin sen oikein perinpohjaisesti. Merida seisoskeli kiltisti paikallaan. Samassa karsinan ovelle tuli joku noin nelikymppinen nainen. -Onko tää Merida? Hän kysyi. -Joo, sanoin. -Ratsastan sillä tunnilla, joten laita se valmiiksi, nainen sanoi hieman tylysti. Nyökkäsin ja jatkoin harjaamista. Harjasin Meridaa vielä vähän ja sitten puhdistin kaviot. Nainen oli kadonnut jonnekin. Taitaa olla niitä tätiryhmän tätiratsastajia...
Varustin Meridan melko nopeasti. Päätin mennä katsomaan, näkyykö naista missään. Kävelin ensin taukotupaan, jossa sitä ei ollut. Mutta etsintäoperaationi aikana nainen olikin jo menossa maneesiin Meridan kanssa. Aika nopeaa toimintaa.
Sillä välin kun Merida oli tunnilla, puhdistin sen karsinan ja pesin ruoka- ja juomakipot. Laitoin myös uudet purut karsinaan. Sitten menin satulahuoneeseen ja päätin putsailla vähän Meridan loimia. Loimien puhdistuksen jälkeen menin lukemaan kokeeseen taukohuoneeseen.
Tunnin jälkeen otin Meridalta varusteet ja vein paikoilleen. Nainen oli taas häipynyt! Varmaan lähti jo kotiin. No sain Meridan itsekin hoidettua ja kun se oli hoidettu, lähdin kotiin.
Kate <3 Merida - 1HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 2, 2014 16:43:34 GMT 2
Minä ja hän, tiedän sen, meillä on elämä ikuinen ~Kaunotar jarrutti tarhassaan, heilautti siron päänsä korkeuksiin ja hyppäsi sitten uudelleen laukkaan. Näky oli kuin hevoshullun unelmien postikortista. Ja nimi myös. Esperance Mérida... mm... - Huhuu?! joku huusi suoraan korvani juuresta ja hypähdin säikähtäneenä sivummalle huitaisten toista kevyesti ranteeseen. - Oi! Anteeksi, anteeksi, en kai mä satuttanut sua! hössötin ja katsoin toista säikähtäneenä silmiin. Tarvitsisin sen kuulolaitteen, enhän minä nyt sataprosenttisesti kuuro voinut olla! Äh... faktat täytyy vaan myöntää. Ei teknologia voi mua enää pelastaa, tai ainakaan vasemman korvani kuutoutta poistaa. - Hei, mä olen Inna. Sä? tyttö kysyi hymyillen. Hän oli vanhempi kuin minä, sen kyllä huomasi jo aikuisen auktoriteetista. Tai no nuoren aikuisen. - Pakkanen. Silla. Sano Silla! häsläsin nopeasti ja nypräsin riimunnarua kädessäni. - Oletko sä Meridan uusi hoitaja? Inna kysyi. - Joo... tämä on varmaan Merida. Ajattelin hakea sen ja alkajaisiksi puhdistaa tamman kunnolla, meneekö se tunnille? höpötin. - Merida? Kyllä se on. En kyllä tiedä, mutta jos tamma menee tunnille, ota vain kevyesti että ratsastajakin saa tehtävää, Inna kertoi. Olin kysymässä vielä jotakin, mutta hän luki ajatukseni: - Mä omistan Ullan ja Ymmin. Tuu joskus vapaina tunteina katsomaan jos mä olisin maneesissa jollakin hevosistani. - Joo... tietty, sanoin vielä kun Inna kääntyi ja lähti. Kutsuin Meridaa portilta ja neiti ravasi kaula kaarella luokseni. - Heippa tyttöseni. Mä olen kuules nyt sinun hoitajasi, mutta kutsu Sillaksi, höpötin kun kiinnitin riimunnarun ja tamma tarpoi tarhasta jolloin suljin portin. Meridan karsina löytyi helposti, jolloin vein tamman sinne ja jätin odottamaan, kun tarkastin tuntilistat. Ilmoitustaulun tullessa näkyviin puristin sormeni ristiin ja... keskiviikko... vapaapäivä! Miten Inna ei muistanut? No... en kyllä minäkään, vaikka Mila taisi mainita siitä puhelimessa... no, hommiin sitten vaan! // Jatkan tarinaa kunhan oon vähän siivoillut, en halua kirjoittaa tarinaa tässä huoneessa mikä näyttää tsunamin tuhoamalta. \\ // Ei mielellään näitä jatkuu-tarinoita. Kannattaa tallentaa vaikka sähköpostin luonnoksiin keskeneräinen ja sitten laittaa valmis tarina tänne En vielä merkkaa tätä hoitomerkinnäksi. Jatkathan tarinaa ennen tuota 10.päivää - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 10, 2014 20:47:55 GMT 2
Ensimmäinen päiväni vaahterapolussa alkoi karsinoiden siivouksella. Tosin ei Meridan karsinan, sillä tamma vietti tällä hetkellä lomaa. Lupauduin auttamaan Milaa ja Eljasta karsinoiden siivoamisessa. Kuumahan siinä hommassa tuli... Joten 5 karsinaa siivottuani lähdin ulos ja istahdin kentän laidalle seuraamaan meneillään olevaa estetuntia. Hienostihan tuota näytti kaikilla menevän. Hetken siinä "levähdettyäni" lähdin kohti laitumia, tervehtimään hoidokkiani. Muutama polle malttoi nostaa päänsä ruohikosta tuijottamaan minua. Pujahdin sähkölankojen ali ja etsin katseellani Meridaa. Tamma olikin aika kaukana, joten ei se auttanut kuin kävellä pellon poikki tervehtimään sitä. Samalla vilkuilin vähän muita hevosia ja ne kaikki näyttivät tyytyväisiltä, eikä niitä näyttänyt vaivaavan mikään... Paitsi ötökät. Merida laidunsi turpa kiinni maassa, niin kuin muutkin hevoset. Sen musta karva kiilsi auringon osuessa siihen. Mahtoi olla tammalla kuuma, musta kun oli. Merida nosti päätään ja höristi korviaan, minut huomatessaan. Ojensin käteni kohti Meridaa. Se puhalsi käteeni lämmintä ilmaa sieraimistaan ja jatkoi sitten ruohon nyhtämistä. Huitaisin paarmoja pois tamman kaulasta ja mahan alta. Tarkistin Meridan jalat varmuuden varalta ja totesin sen olevan täysin kunnossa. Paarmoja pörräili Meridan ympärillä ja yritin parhaani mukaan hätistellä niitä pois, mutta pian ne pörräsivät minunkin ympärillä. " Perhanan ötökät... " murisin. Päätin jättää Meridan rauhassa laiduntamaan ja lähdin itse tallille päin. Siinä laitumen poikki kävellessäni tarkistin vielä, että hevosilla oli vettä saatavilla. Sitten lähdin tallille ja sitä kautta kotiin. Tää ois niinku huomisesta kirjotettu, mutta en ois ehtiny tarinaa huomenna julkaisemaan..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 17, 2014 18:56:07 GMT 2
Kävin moikkaamassa Meridaa laitumella. Siellä se tyytyväisenä laidunsi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 7, 2014 15:37:21 GMT 2
En tainnut ajatella asiaa pidemmälle, kun ilmoitin itseni ja Meridan maastoestekisoihin...! Enhän ollut tammalla vielä ratsastanutkaan. Mutta se asia korjaantuisi tänään. Kiskoin ylleni ruudulliset ratsastushousut ja mustan t-paidan. Pakkasin vielä nopeasti ratsastusvarusteeni muovipussiin ja lähdin sitten ajelemaan pyörällä Vaahterapolkuun. Hain virkeän tamman tarhasta ja vein sen talliin. Helena oli tällähetkellä lomalla, joten oletin että hoitohevosella sai ratsastuksenopettajan loman aikana ratsastaa. Kiinnitin Meridan käytävälle molemmilta puolilta ja hain tamman harjalaatikon varustehuoneesta. Aloin sukimaan Meridan mustaa karvaa kumisualla, jotta tarhan pohjasta tullut pöly lähtisi. Vaikka pöly oli kuivaa ja helposti irtoavaa, kaikista helpoin (minun mielestä ) enimmät oli ottaa kumisualla. Vaihdoin kumisuan pölyharjaan ja vetäisin sillä loput pölyt pois ja harjasin muutenkin hoidokkini perusteellisesti. Muutaman kerran harjauksen aikana Merida liikahteli levottomasti, mutta muuten tamma oli nätisti. Tiputin pölyharjan harjalaatikkoon ja kaivoin laatikon pohjalta vihreän kaviokoukun. Puhdistin tamman kaviot nopeasti ja laitoin suojat jalkoihin. Laitoin sitten kaviokoukun harjalaatikkoon ja vein laatikon takaisin varustehuoneeseen. Otin samalla mukaani Meridan satulan ja suitset. Suitset laitoin roikkumaan viereisen karsinan ovessa olevaan koukkuun ja satulan nostin Meridan selkään. Tamma mulkaisi minua, kun laitoin satulavyön kiinni, mutta ei järjestänyt siitä mitään suurempaa numeroa. Laitoin sitten päitset Meridan kaulalle roikkumaan ja otin suitset koukusta. Suitsetkin menivät helposti tamman päähän ja jätin Meridan odottelemaan käytävälle siksi aikaa, kun kävin itse laittamassa ratsastussaappaat jalkaani ja kypärän päähän. Palasin Meridan luo ja otin päitset pois sen kaulalta. Ennen kuin menimme Meridan kanssa ulos tallin ovesta, laitoin tamman päitset sen karsinan oven koukkuun roikkumaan. Talutin sitten heppasen kentälle. Meridan selkään kavuttuani ja jalustimet oikan mittaisiksi säädettyäni käskin tamman uralle kävelemään. Merida käveli yllättävän reippaasti eteenpäin. Muutama kierros käyntiä pitkin ohjin ja keräsin ohjat tuntumalle. Aloitin taivuttelemaan tammaa oikeassa kierroksessa volteilla. Ihan hyvältä tamma tuntui, ei ainakaan hirveästi painanut kädelle.Tein muutamille volteille myös pysähdyksen. Merida kuunteli kaikki avut hyvin, joten vaihdoin suuntaa. Sen verran tiesin tammasta, että se oli ratsastaessa energinen, eikä se taipunut vasemmassa kierroksessa kovinkaan hyvin. Hmmm… Käänsin Meridan isolle voltille pitkän sivun keskeltä ja kyllä… huomasin heti miten tamman kaulasta tuli kuin rautatanko, joka ei taipunut yhtään. Ymyrästä tuli pikemminkin neliö, vaikka kuinka yritin Meridan kaulaa taivuttaa ja saada sitä edes vähän mukautumaan ympyrän muotoon. No, uusi yritys toisella pitkällä sivulla. Merida taipui nyt vähän enemmän, mutta ei siltikään riittävästi. Taivuttelin tamman kaulaa aika pitkään, kunnes sain vasempaan kierrokseen yhden jo ihan ympyrää muistuttavan ympyrän. ” Hieno, ” sanoin ja taputin Meridan kaulaa. Annoin Meridan kävellä hetken hieman löysemmällä ohjalla ja vaihdoin suunnan. Nostin kulmasta ravin ja aloitin ravi työskentelyn. Voi kuinka nätisti tamma taipui kuitenkin oikeaan kierrokseen. Istuin muutamilla volteilla satulaan ja Merida tuntui kyllä aika tasaiselta, mutta energiaa sillä riitti. Tein puolipidätteitä, jotta Merida ei lähtisi ravaamaan ravurin ravia. ” Prrrr… Joo, hyyvä, ” lässyttelin Meridalle ja hidastin sen käyntiin. Vaihdoin suunnan vasempaan kierrokseen. Nostin ravin ja tein ensin vähän liioitellun ison pääty ympyrän. Merida alkoi jotenkuten mukautumaan ympyrän muotoon, joten tulin pois ympyrältä ja jarruttelin tamman käyntiin ja annoin pitkät ohjat. ” Hmmm… Vois tulla laukassa muutaman puomin, ” mutisin itsekseni. Saisinpa edes jotain tuntumaa tammaan esteille, kun kerran niihin kisoihinkin olin ilmoittautunut. Pysäytin Meridan ja tulin alas selästä. Raahasin puomin aika vaivalloisesti hieman uran sisäpuolelle ja kapusin takaisin Meridan selkään. Kävelin Meridan kanssa vielä kierroksen ja keräsin sitten ohjat käsiini. Tein puolipidätteen ja laukka-avut. Merida nosti energisen, eteenpäin pyrkivän laukan. Vaihdoin suunnan lävistäjällä ja vaihdoin ravin kautta laukan. Laukkasin sitten päätyyn ja käänsin Meridan puomille. Tein muutaman puolipidätteen ennen puomia ja ”hypyssä” nousin esteistuntaan ja myötäsin hieman. ” Hyvä! ” kehuin Meridaa. Laukkasin kierroksen ja tulin puomin vielä uudestaan. Jarruttelin sitten mustan tamman raviin ja annoin sille vähän löysempää ohjaa. Ravailimme rennosti kierroksen tai pari ja sitten hiljennin Meridan käyntiin ja annoin pitkät ohjat. ” Joo, olet sinä kyllä hieno tamma, ” puhuin Meridalle. Tamma pärskähteli tyytyväisen oloisena ja taputin sitä kaulalle. Otin jalkani pois jalustimista ja venyttelin niitä sivulle. Käppäilimme neidin kanssa vielä kolmisen kierrosta ja käänsin sen sitten kaartoon. Tulin alas Meridan selästä ja löysäsin vähän tamman vyötä, ennen kuin vein sen talliin. Otin satulan, suitset ja suojat pois Meridalta ja laitoin sen karsinaan. Kävin viemässä Meridan varusteet omille paikoilleen. Menin sitten pesupaikalle muovisankon ja sienen kanssa. Valutin sankkoon kädenlämpöistä vettä ja tallustelin sitten Meridan karsinalle, samalla läikyttäen tietenkin vettä housuilleni. Kastelin sienen ja pyyhin sillä Meridan mahan alta, satulavyön kohdalta ja kaikkialta mistä se oli hionnut. Kaadoin vielä lopuksi vähän vettä tamman sä´än kohdalle. Kaadoin ylimääräiset vedet pesarille ja rutistelin sienestä vedet pois. Vein sankon ja sienen sinne mistä olin ne ottanutkin. Vaihdoin varustehuoneessa ratsastussaappaani tennareihin ja laitoin kypärän varustekassiini. Tallustelin Merida-tamman karinalle ja koppasin sen riimun-narun roikkumasta karsinan ovessa. Napautin lukon kiinni päitsiin ja avasin karsinan oven taluttaakseni Meridan ulos. Vein heppasen tarhaan, tarhakaverinsa seuraksi ja hipsin sitten takaisin talliin. Raahasin kottarit Meridan karinaan ja aloin lapioimaan p*skaa kottareihin. Meridan karsina ei kyllä ollut likainen, tamma ei ollut varmaankaan sisällä ollut kuin vähän aikaa. Nopeasti sain karsinan siivottua ja kippasin kottareiden sisällön lantalaan. Vein sitten kottarit ja talikon takaisin omille paikoilleen. Huh, olipa kuuma. Vetäisin hiukset poninhännälle ja suunnittelin lähteväni kotia kohti. 3HM Sanat: 828 // Ööh… Oletan, että nyt Helenan loman aikana sai ratsatsaa hoitohevosellaan…(?) En ehtinyt eilen nimittäin tarinaa julkaisemaan ja olen muutenkin nyt vähän sekaisin, kun kisojenkin tulokset tuli jo.. // Joo, Helenan lomien aikana saa ratsastaa hoitohevosellaan ihan niin paljon kuin haluaa Kisoista arvoin tulokset siksi etukäteen, koska olin lähdössä sukujuhliin viikonlopuksi, joten en olisi niitä tuloksia pystynyt arpomaan kisapäivänä. Ja jos olisin jättänyt arpomisen esim. täksi päiväksi, niin olis saattanut "tulla sanomista", kun viipyy tulokset... Mutta teillähän meni hyvin ne kisat Ja eka ratsastuskertakin! Hyvä! - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 17, 2014 19:28:56 GMT 2
" En olis kyllä uskonut, että Meridan kanssa voitamme kisat! Enhän ollut edes treenannut tamman kanssa ollenkaan, " ajattelin palkintojen jaossa.
Vihdoin sain uuden piirtopöydän niin sain kuvan tehtyä loppuun!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 16, 2014 18:08:19 GMT 2
Pää ylhäällä, korkein askelin Merida ravasi tarhassa. Zanza Meridan tarhakaveri seurasi Meridaa rauhallisesti kävellen. Laila jäi tarhan toiseen nurkkaan seisoskelemaan. Nojasin tarhan aitaan ja katselin hevosten puuhia. Merida oli kyllä niin upea... Zanza ja Merida pysähtyivät rapsuttamaan toisiaan. Huokaisin syvään. Kuinka olinkaan kaivannut kaikkea tätä! Tallilla en ollut ehtinyt pitkään aikaan käymään koulun takia... Jätin hevoset rauhassa tarhailemaan. Vedin tallin oven auki. Käytävällä oli ihmisiä hoitsuineen ja kaikki puuhastelivat jotakin. Tervehdin muutamia ihmisiä ja suunnistin taukohuoneeseen. Sielläkin oli jonkin verran porukkaa. Kaikkien katseet osuivat minuun ja tunsin oloni vaivaantuneeksi. " Moi..." Väänsin kasvoilleni väkinäisen hymyn. Sieltä täältä kuului vastauksia ja istuin pöydän ääreen. Pöydässä ei minun lisäkseni istunut ketään ( kaikki olivat änkäytyneet sohvalle ) otin puhelimen taskustani ja selasin facen, instagramin sun muut läpi. Vietin aikaa taukohuoneessa ehkä puolituntia, kunnes lähdin hakemaan Meridaa tarhasta. Kannoin ensin Meridan harjat puomille ulos, sillä halusin hoitaa tamman ulkona. Riimun naru kädessä menin tarhan aidan ali hakemaan Meridaa. " No hei Merida, " Laitoin riimun narun kiinni päitsiin. Talutin Meridan portille, eikä Zanzaa tai Lailaa tuntunut kiinnostavan minne kaverinsa oli matkalla ja ne pysyttelivät poissa portilta. Suljin portin perässäni ja vein Meridan puomille. päitset puuttuu... Harjasin pölisevää karvaa millon pölyharjalla ja milloin milläkin harjalla. Merida siirteli välillä painoa jalalta toiselle ja nuokkui silmät puoliummessa. Istahdin puomin päälle ja rapsutin Meridaa otsasta. " Mennäänkö vähän kävelemään maastoon...? " kysyin hoitohevoseltani. Hiljaisuus on myöntymisen merkki, joten vein Meridan hetkeksi karsinaansa, vein tamman harjat takaisin varustehuoneeseen ja itse kävin taukohuoneessa juomassa vettä. Kävelimme kahdestaan maastopolulla. Pidin kokoajan narusta hyvin kiinni, jos kävisikin niin, että hevonen narun päässä saisi " kohtauksen ". Ja niinhän siinä melkein kävikin ja itsekkin säikähdin niin, että meinasin saada sydärin! Wienna juoksi täysiä ohi, meidän kävellessämme kaikessa rauhassa. " Hui..." huokaisin ja kutsuin koiran luokseni. Rapsuttelin sitä ja Merida käytti tilaisuuden hyväkseen ja napsi muutamia heinänkorsia penkalta. " Noniin, eiköhän jatketa matkaa, " totesin ja lähdimme taas kävelemään. Wienna juoksi edessämme ja välillä katosi metsän uumeniin. Käännyimme hiekkatien alkaessa tallille päin ja jouduin vähän aikaa huutelemaan Wiennaa, ennen kuin se tuli jostain metsän uumenista. Tallille päin kävellessämme mietin... Enimmäkseen sitä mihin oman ponini tyrkkäisin. Se asui tällä hetkellä liian kaukana sijaitsevassa ja erittäin kalliissa tallissa... No jospa sille löytäisin jonkun laisen (paljon paremman ) paikan. Wienna juoksi edellä tallin pihalle ja katosi omille teilleen. Pian kuulin tallin omistajan karjumassa koiran nimeä.. Mitäköhän lie Wienna oli mennyt tekemään. Vein Meridan suoraan maastolenkiltä tarhailemaan. Vilkaisin kännykkääni, johon oli saapunut miljoona viestiä äidiltäni. " Missä oot? Joko tuun hakemaan? Sun pitäs tulla jo kotiin! " Olin sanonut äidille, että laittaisin 5-7 välillä viestin milloin tulla hakemaan ja nyt kello oli jo kahdeksan... Hups!
|
|