|
Post by Mila on Oct 26, 2013 16:48:39 GMT 2
K.B. HUHUPUHE"Huhu"suomenpienhevonen, tammaIkä: 7vSäkäkorkeus: 132cmHoitaja: Lipe (helmikuu 2015->)Hoitajahistoria Lispe (lokakuu 2013 - tammikuu 2015)
|
|
|
Post by Lispe on Oct 29, 2013 15:50:49 GMT 2
Maastoretki Istuin koneella ja Kape soitti minulle.
- Moikkelis moi! Kape sanoi - Moi! Vastasin. - Lähetäänks tallille? Hän kysyi. - Joo mennään vaan, vastasin. - Aattelin et mentäis maastoon, Kape selitti. - Mut enhän mä saa vielä ratsastaa Huhulla, keskeytin. - Joo, mut sä talutat Huhua ja mä ratsastan Annalla, Kape keksi. - No okei. Puolentunnin päästä tallilla? Vastasin - Joo, nähdään sitten, moi moi! Kape sanoi ja sulki puhelimen.
Suljin koneen ja hain keittiöstä banaanin. Rupesin syömään banaania. Kävelin huoneeseeni vaihtamaan tallivaatteet kunnes Kape soitti minulle.
- Nii? Kysyin. - Mennään sittenkin autolla, iskä voi viedä meidät, Kape sanoi. - Joo, milloin olette tässä? - Me ollaan jo pihassa!! Kape huudahti. - Okei, tuun ihan kohta, sanoin ja suljin puhelun. Laitoin puhelimeni taskuun ja juoksin keittiöön. Otin jääkaapista omenan. Menin eteiseen laittamaan kengät jalkaan ja sammutin valot. Kävelin ulos ja laitoin oven lukkoon. Menin autoon ja lähdimme ajamaan tallia kohti.
Ajoimme tallin pihaan ja nousimme ulos autosta. Pihalla Wienna ja Mico juoksivat Tohelon perässä. Kun paiskautin oven kiinni, koirat huomasivat meidät ja Tohelo juoksi puuhun. Wienna lähti juoksemaan meitä kohti, Mico perässä. Wienna hyppäsi syliini ja Mico Kapen syliin. Annoin taskustani Wiennalle pienen keksin palan, Wienna otti sen ilomielin vastaan. Nousimme ylös ja kävelimme talliin. Veimme kassit omien hoitohevosten karsinoiden eteen ja lähdimme kahemaan niitä tarhasta.
Talutin Huhun sisälle ja Kape tuli perässä Annan kanssa. Vein Huhun karsinaan ja hain sen harjat. Harjasin sen aika nopeasti. Laitoin Huhulle suitset ja otin ohjat pois. Kysyin Kapelta:
- Oletko jo valmis? - Laitan vielä suitset ja haen raipan, Kape vastasi. - Mä voin tuoda sen samalla kun kävelen jo Huhun kanssa kentälle, huusin. - Joo!
Hain varustehuoneesta raipan ja lähdin kävelemään Huhun kanssa ulos. Jätin raipan Kapelle, Annan karsinan oven eteen.
- Tuu kohta, huikkasin kun olin ovella. - Joo, ei mee kauaa! Kape vastasi.
Kävelin Huhun kanssa kenttää ympäri, kunnes kuulin kavion kopsetta. Mila oli taluttamassa Hillaa tarhaan. Sanoin Milalle:
- Ai moi! Me ollaan lähdössä Kapen kanssa maastoon. Mä talutan Huhua ja Kape ratsastaa Annalla. - Juu kyllä se käy! Mila vastasi ja jatkoi matkaa.
Lähdimme kävelemään Kapen kanssa maastoon. Kävelimme hitaasti polkua pitkin.
- Ravataanko kohta vähän? Kape kysäisi minulta. - Joo, jos tää vaan suostuu! Naurahdin.
Kape antoi Annalle pohkeita ja se lähti ravaamaan reippaasti. Rupesin itse juoksemaan ja maiskutin Huhulle. Kun se huomasi, että Annakin ravasi, tuli siihen vauhtia. Juoksimme vähän matkaa, kunnes en enää jaksanut juosta. Hiljensimme hevoset käyntiin, kunnes Anna pysähtyi kuin seinään. Vaikka Kape antoi sille pohkeita ja raippaa, se ei liikkunut.
- Se varmaan näkee taas mörköjä, Kape huokaisi. - Niin, käännytäänkö jo? Kävellään vaikka rannan kautta? Ehdotin. - Mennään vaan. Jos tämä suostuu liikkumaan, Kape sanoi kyllästyneenä Annan temppuiluun.
Käänsimme hevoset ja Anna käveli kiltisti. Kape kysyi:
- Jos mä ravaan vähän matkaa, ja laukkaan sitten takaisin? - Joo käy, kunhan tämä ei ihan hullaannu kun Anna lähtee, vastasin.
Kape lähti ravaamaan pois päin ja Huhu hörähti hiljaa, muuta se ei keksinyt. Kohta kuulin laukka-askelia ja näin Kapen ja Annan. Kape hidasti kohdallani ja käänti Annan. Kävelimme rannalle ja ravasimme siellä vähän.
Tallilla harjasin Huhun nopeasti ja vein sen ulos. Annoin sille vielä omenan laukustani ja lähdimme kävelemään kohti bussi pysäkkiä. Kape tulisi meille yöksi.
1HM
// Hei kyllä sä saat jo ratsastaa Huhulla kun "tiedän että osaat". Toi yhdellä tunnilla käynti on vain näille jotka ekaa kertaa täällä rupeavat jotakin hevosta hoitamaan
|
|
|
Post by Lispe on Oct 30, 2013 11:06:12 GMT 2
Eka kertaa Huhun selässä!
Hyppelin kohti tallia, saan nimittäin ratsastaa Huhulla! Vein laukkuni Huhun karsinan eteen ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Kun Huhu huomasi minut, se lähti kävelemään reippain askelin portille. - Hei neiti! Sanoin ja avasin portin. Laitoin Huhulle riimun päähän. Kaivoin taskustani porkkanan ja annoin sen Huhulle. Avasin portin, vein Huhun portista ulos, käännyin ja laitoin portin kiinni. Kun Vika huomasi, että Huhu lähti, se hörisi Huhulle ja Huhu vastasi siihen. Talutin Huhun karsinaan ja hain sen tavarat. Huomasin, kun joku talutti Rexonaa karsinaan. Kävelin Rexonan karsinalle ja vinkkasin: - Moi! Ootko lähössä ratsastamaan?` - Öö, moi. Kuka sä olet? Kuului kysymys. - Mä oon Lispe ja Hoidan Huhua, vastasin hymyillen. - Kiva, mun nimi on Inna ja hoidan tätä nirppanokka tässä, Inna vastasi ja molemmat naurahdimme. - Niin ootko lähdössä ratsastamaan? Kysyin uudestaan. - Joo, maastoon aattelin mennä, entäs sä? Inna vastasi. - Kentälle menen, ratsastan nimittäin eka kertaa Huhua, kun entinen hoitohevoseni Hilla myytiin. Kävin eilenkin tallilla, mutta en tiennyt että saan jo ratsastaa, kun luulin että minun pitää käydä ensin tunnilla, selitin. - Okei, Inna sanoi. - No, mä meen nyt harjaamaan Huhua, kun se tuolla niin kauheasti huuteleekin, moikka! sanoin. - Joo moikka, Inna vastasi. Kun olin harjaamassa Huhua, huomasin että kaksi nirppanokkaista tallityttöä kävelivät Huhun karsinan ohi mulkoillen minua. Juuri kun olin saanut uuden ystävän, kaksi inhosi minua. Vai olikohan niitä enemmän? Kuulin kun he supattelivat siitä, että olin pyytänyt hoitaa Hukkista vaikka olin juuri saanut hoitsukseni Huhun. Halasin Huhua oikein kovasti ja se laittoi päänsä olkapäälleni. Sanoin: - En mä sua olis halunnu vaihtaa, vaan halunnut kaksi hoitohevosta. Hukkista olisi kyllä ollut niin ihana hoitaa. No, ei kaikkea saa mitä toivoo. Jatkoin harjaamista, puhdistin kaviot ja selvitin harjan ja hännän. Tein Huhun otsatukkaan pienen retin. Voikun se näytti niin hupsulle! Nostin Huhulle ensin satulahuovan selkään, sitten satulan. Kiristin vyön, eikä Huhu näyttänyt yhtään hapanta naamaa, ihankuin se olisi tykännyt tästä! Laitoin vielä sille suitset päähän ja olen valmis! Kun lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, Inna ja Rexonakin kääntyvät käytävälle. Huhu luimistaa ja potkaisee maahan takasellaan. Moitin Huhua: - Tuhma! Ei noin saa tehdä! Inna huomasi meidät ja sanoi: - Sori, en mä olis saanu etuilla tällee. - Ei haittaa, mee vaan, vastasin. Kävelimme ulos, kun huhu ohitti Rexonaa, se luimi ja nosti vähän takastaan, onneksi Inna kerkesi kääntämään rexonaa ja minä Huhua. - Hups, olipas täpärällä! Inna sanoi. - Joo sori, en mä tienny että tää on tallanen hevosten inhoaja, vastasin painottaen sanaa hevosten. - Mä lähen nyt maastoon, moikka! Inna huikkasi samalla kun nousi rexonan selkään. - Moikka! Sanoin. Talutin Huhun kentälle ja otin jakkaran kentän laidalta. Kiristin satulavyötä, sekä laitoin jalustimet sopivan mittasiksi. Nousin jakkaralle ja ponnistin satulaan. Säädin vielä jalustimet sopivammiksi ja kiristin satulavyötä. Puristin vähän pohkeita ja Huhu lähti kävelemään oikeaan kierrokseen. kävelin n. 10 minuuttia. Rupesin ravaamaan pitkin ohjin ja tein pääty-ympyröitä ja loivaa kiemura uraa. Pikkuhiljaa rupesin ottamaan ohjia käteen, sekä asettamaan Huhua sisälle ja ulos. Hiljensin myös välillä tahtia ja välillä vähän reippaammin. Huomasin, että Huhu tottelee hyvin pohkeita, mutta hidastaa se ei haluaisi mielellään. Kun ravasimme metsän puoleista päätyä, kohti, Huhu säpsähti. Se nosti pään pystyyn ja korvat hörölle, hiljenti vähän vauhtia ja kohta se olikin jo pysähtynyt. Kuuntelin mikä siellä oli. Kohta kuului kavion kopsetta, ja Huomaan että joku ratsastaa kohti tallia mustalla sehtiksellä jolla on valkea häntä ja harja. Ajattelen ''Se on se, mikä se nyt oli... Eetu! Eetuhan se oli, se asuu pihatossa, mutta kuka sitä hoitaa?'' Huikkaan Eetun ratsastajalle kun he kävelevät kentän ohi: - Terve! - Terve, kuuluu vastaus. Annoin Huhulle pohkeita ja se lähti taas ravaamaan. Vaihdoin ravissa suuntaa, ja tein samat jutut tässäkin suunnassa. Tein vielä vähän avotaivutusta toiselle pitkälle sivulle. Annoin huhun kävellä hetken ja suunnittelin laukka tehtävää. Laitoin Huhun kävelemään reippaasti. Siirryin raviin C:stä. Sitten nostin laukan S:stä ja tein keskelle ison laukka ympyrän. Siirryin takaisin raviin S:ssä ja ravasin toiselle pitkälle sivulle, ja siellä nostin R:ästä laukan ja tein taas keskelle ison laukka ympyrän. siirryin taas raviin ja ravasin C päätyyn. Nostin laukan ja tein pääty-ympyrää laukassa, taivuttaen Huhun päätä sisälle. Ravasin vielä loppuraveja pitkin ohjin tehden ympyröitä ja voltteja. Kävin loppu käynneillä niin, että ohitin pienen leirituvan ja kobehallin. Tulin alas keskellä pihaa ja talutin Huhun karsinaan. Riisuin Huhulta varusteet ja vein ne varustehuoneeseen. Kuulin taukohuoneesta naurua. Milahan se siellä nauroi Petran ja muiden tallilaisten kanssa. Hain Huhun karsinasta ja vein sen takaisin tarhaan. Siellä Vika odottelikin kärsimättömänä. Kun päästin Huhun tarhaan, se käveli hirnuen Vikan luokse. ''Ai niin! Tallihommat pitää vielä tehdä'' Muistin ja juoksin tallille. Hain kottikärrit ja talikon ja rupesin siivoamaan Huhun karsinaa. Onneksi Huhu ei ollut kovin sottapytty, ja karsina oli helppo siivota. Vein karsinaan vielä vähän puhdasta purua. Kun olin lähdössä ulos, Inna ja Rexona tuli minua vastaan. - Olittepas pitkään maastossa! Sanoin. - Noh, parisen tuntia. Ei nyt kauhean kauan, kun enimmäkseen käveltiin, Inna vastasi hymyillen. - No joo, sanoin. - Mun pitää mennä, äiti oottaa, moikka! Lisäsin vielä. - Joo moikka, oo onnellinen kun pääset autolla, Inna vastasi ja iski silmää. Kävelin autolle ja istuin etupenkille. Selitin äidille mitä olin tänään tehnyt tallilla. Jätin kertomatta että kaksi tyttöä olivat supitelleet minulle, en enää jaksanut ajatella sitä, olihan minulla maailman paras hoitohevonen! 2HM
|
|
|
Post by Lispe on Oct 31, 2013 13:24:28 GMT 2
Esteitä kohti ja niiden yli! Äiti käänti auton Vaahterapolun pihalle ja hyppäsin ulos autosta. Hukkasin äidille heipat ja vilkutin perään, kun hän ajoi pois pihasta. Kävelin talliin. Mila oli lakaisemassa käytävää. - Moi! Huusin. - Moi Lispe. Tulitko ratsastamaan Huhulla? Mila kysyi. - Joo, ajattelin vähän hypätä. Kavaletteja sun muita sellaisia, sanoin naurahtaen. - Juu, hyppää vaan. Se saattaa olla vähän pirteänä, kun on niin viileä ilma, Mila varoitti. - Toivotaan etten tipu. Mä meen nyt siivoamaan karsinaa, moikka! Sanoin. - Joo moi, Mila vastasi. Wienna ja Mico juoksi haukkuen Milan luokse. ''Missäköhän Tohelo on?'' mietin. Jätin laukkuni Huhun karsinan eteen. hain kottikärryt ja talikon. Siivosin vihellellen Huhun karsinaa. Kape tuli talliin. - Moi Kape! Tervehdin häntä. - Ai moi, tulin vaan nopeesti siivoomaan karsinan. Lähetään kohta kaupoille ja iskä lupas että saan nopeesti käydä siivoamassa karsinan, kun se käy juttelee tossa naapurin Penan luona tai jotain, Kape selitti. - Mä meen hyppäämään kohta Huhulla. Katsotaan mitä siitäkin tulee, sanoin ja molemmat naurahdimme. Kape lähti siivoamaan Annan karsinaa. Kävin tyhjentämässä kottikärrit lantalassa ja lähdin hakemaan Huhua tarhasta. Huhu ja Vika leikkivät keskenään, tai siis Vika ajoi Huhua takaa ja välillä toisinpäin. Katselin hevosia hetken, kunnes huutelin Huhun nimeä ja hevoset lopettivat. Molemmat kävelivät portille ja Vika yritti tulla ulos. - Älähän nyt Vika, kyllä Tessa sut tulee vielä hoitamaan! höpöttelin hevoselle. Otin Huhun kiinni ja avasin portin. Ellen olisi nostanut jalkaani säikyttäneeksi Vikaa, se olisi karannut. Laitoin portin nopeasti kiinni ja lähdin kävelemään tallille. Käänsin Huhun karsinaan ja hain sen tavarat. Harjasin Huhun ja lähdin laittamaan esteet. Kun lähdin, alkoie kauhea huuto karsinassa. ''Hölömö hevonen'' ajattelin. Laitoin kolme ravipuomia S:sän kohdalle ja kaksi n. kolmen askeleen kavalettia toiselle pitkälle sivulle. Laitoin Vielä C päätyyn pääty-ympyrälle yhden kavaletin. Menin talliin ja nostin huhulle satulan selkään. Laitoin Huhulle suitset päähän ja suojat jalkaan. Olimme valmiit! Laitoin vielä kypärän päähän. Talutin Huhun kentälle. Nostin jalustimet yhden reiän ylöspäin ja kiristin vyötä. Yritin hypätä maasta selkään, ja kyllä se onnistuikin. Kiristin vielä selästä vyötä ja lähdimme kävelemään. Annoin huhun kävellä pari kierrosta ja aloin heti hommiin. Otin ohjat käteen ja siirryin raviin. todellakin, Huhu oli vähän säpsynä, se ravasi pää pystyssä korvat höröllä. Tein ympyröitä ja voltteja. Rupesin tulemaan ravipuomeja, silloin Huhu rauhoittui. Ensimmäisellä kerralla Huhu vähän kiemurteli puomien yli, mutta seuraavalla se sujui vähän paremmin. Tulimme puomit pari kertaa molemmista suunnista. Lähdin laukkailemaan niin, että laukkasin molempien kavalettejen ympärille voltit. Laukkasin myös niin, että C päätyyn tein pääty-ympyrän ja laukkasin puomin mikä oli maassa. Huhu laukkasi reippaasti, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti. Annoin sen kävellä. Vaihdoin suuntaa ja tulin samat jutut oikeaan kierrokseen. Kun rupesin tulemaan kahta kavalettia, Huhu reipastui ja yritti ryöstää. Parilla ensimmäisellä kerralla tein voltit kavalettejen keskelle, ettei huhu lähtisi ihan käsistä. Mutta pääsin kerran molempien yli ihan sopivalla vauhdilla ilman volttejakin tähän kierrokseen. Annoin Huhun kävellä ja vaihdoin suuntaa. Huomasin että tessa oli taluttamassa Vikaa sisälle ja Huhu hirnahti sille ja Vika hirnahti takaisin. Otin taas ohjat tuntumalle ja tulin samalla tavalla kavaletit kuin edelliseenkin kierrokseen, mutta nyt en tehny voltteja kavalettien välille. Lopussa tulin vielä ravipuomeja ja tein ympyröitä ja voltteja. ''menihän se ihan hyvin'' ajattelin mielessäni. Korjasin Huhun kanssa esteet pois kentältä, se onnistui ihan hyvin, mutta ensi kerralla kyllä teen sen ilman hevosta! Talutin Huhun karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Lähdin vielä taluttelemaan Huhua vähäksi aikaa maastoon. Vein Huhun takaisin tarhaan ja ajattelin mennä taukohuoneeseen. Petra ja Larissa juttelivat siellä. Kerkesin olla taukohuoneessa parisen minuuttia lukemassa hevoslehtiä, kun äiti soitti minulle. - Moi kulta! Tulen nyt hakemaan, oletko valmis? Äiti kysyi. - Joo olen, tulen ulos odottamaan, vastasin. - Hyvä, minulla menee n. kymmenen minuuttia. Nähdään kohta, heippa! Äiti sanoi ja sulki puhelimen. Kävelin ulos ja siellä paistoi aurinko. Odotin ulkona kunnes äiti tuli. Seuraavaksi menen kyllä Huhulla maastoon! 3HM
|
|
|
Post by Lispe on Nov 12, 2013 15:23:22 GMT 2
Pitkästä aikaa tallilla
Aurinko paistoi kauniisti puiden välistä, kun pyöräilin tallille. Parkkeerasin pyörän tallin seinustalle. Pieni tuulen puuskahdus kävi kasvoillani. ''Ihana päivä käydä maastossa!'' ajattelin. Kävelin taukohuoneesen. Tallitytöt naureskelivat ja söivät eväitään. Katselin tuntilistoja, ''Ei hitsi! Huhu on tänään poikatunnilla. No voin mä pienenlenkin käydä maastossa. Tuntihan on vasta...'' katsoin ilmoituksia uudelleen ja tajusin, poikaryhmän ratsastustunti alkaa puolentunnin päästä! Minua ärsytti kamalasti. Samassa Mila tuli huoneeseen. - Mila, oisinko mä voinut käydä maastossa poikatunnin jälkeen Huhulla? Sellanen rento lenkki vaan, kysyin jännittyneenä. - Noh, jos tosi rento lenkki. Vähän ravia ja yks laukkapätkä, Huhun omalla vauhdilla, Mila vastasi. - Oi kiitos, kiitos, kiitos! hypin riemusta. - Mutta, talutat huhua poikaryhmässä jos Huhun ratsastaja haluaa, Mila lisäsi. - Joo tietty, haen sen nyt! Pitääkö muitakin hevosia hakee? kysyin. - ÖÖmm... Sä voit hakee myös Napin, ja vähän autella sillä ratsastavaa poikaa, jos se tarvii apua, Mila sanoi. - Joo käy. Meen nyt! sain sanotuksi ja lähdin Huhun tarhaa kohti. Tamma hörisi minulle ja lähti kävelemään portille, vika perässä. Sujahdin lankojen välistä tarhaan ja nappasin Huhun päitsistä kiinni. Laitoin narun kiinni Huhun päitsiin. Talutin Huhun portista ulos, viime tipalla, sillä Vikakin olisi halunnut. - Ootahhan nyt Vika, pääset illemmalla tunnille, naurahdin hevoselle ja lähdin kävelemään tallia kohti. Kape tuli minua vastaan tallilla. - Moi! Ootko menossa ratsastamaan Annalla? Eikös sekin oo poikaryhmän tunnilla? kyäisin. - Ai kato terve! Joo, siis meinasin autella Annan laitossa ja taluttaa jos tarvii, Kape vastasi. - Hei kuule, oisitko halunnu lähtee mun kanssa maastoon tunnin jälkeen? Käytäis sellanen pikku lenkki vaan. Mila anto jo mulle luvan, selitin. - No jos se Milalle käy, niin voinhan mä tulla. Kysytään tallissa, Kape myöntyi - Ja jos Huhu ei syö Annaa! Kape lisäsi. - Joo käy! Talutin Huhun talliin. Tallissa olikin jo täys viuha päällä! Aika pitkä, ruskea tukkainen poika käveli luokseni ja sanoi: - Mä meen Huhulla, autatko sen laitossa? - Joo tietysti. Kuka menee Napilla? vastasin. - Kiva, mun kaveri Topias menee sillä, ja mä oon muuten Roope, poika esitteli itsensä. - Okei, mun pitää auttaa sitäkin. Mä oon Lispe, oon Huhun hoitaja, selitin. - Hae Huhun harjat ja suitset ja rupee harjaa sitä, mä käyn sen Topiaksen luona, jatkoin. Tallustelin Napin karsinan luo, jossa jo vaale tukkainen poika harjasi sitä reippain, kpein ottein. - Moi, tarviitko apua? kysyin. - Moi, en tarvii. Kiitti vaan kysymästä, poika vastasi. - Okei, tuu kysyy jos tarviit. Oon Huhun karsinan luona, tuolla nurkassa, sanoin ja lähdin kävelemään karsinalle. Roope harjasi Huhua hyvin. Hain satulan ja nostin sen Huhun selkään. Roope laittoi Huhulle suitset ja puhdisti vielä kaviot. ''Ihme ja kumma, Topias ei ollut tullut pyytämään apua'', mietiskelin. Olimme kaikki valmiita. - Tarviitko talutusta? kysyin nopeasti. - En tarvii. Mut tuutko auttamaan mua jalustinten säädössä ja vyön kiristyksessä? Roope vastasi. - Joo tuun, sanoin. Kävelimme kaartoon. Nostin Roopen selkään ja kiristimme satulavyön ja säädimme jalustimet sopiviksi. Kiipesin katsomoon Kapen viereen. Katselimme tuntia ja muistimme, karsinat pitää siivota! Kävelimme reippaasti talliin ja haimme kottikärryt. Siivosin karsinan tarkasti ja hain vielä lisää puruakin. Pesin myös ruoka- ja juoma kupit. Kerkesimme viimehetkellä maneesin, jossa ratsut olivat jo kaarrossa. - Ei tarvii nostaa jalustimia ylös, sanoin Roopelle. - Meen vielä maastoon nyt. - Okei, moikka! Roope vastasi ja lähti Topiaksen luokse. Pidensin jalustimia reiällä ja nousin selkään. Huhu oli aluksi vähän ihmeissään, mutta rauhoittui nopeasti. Lähdimme kävelemään maastoon. Huhu edellä, Anna perässä. Leveämmissä kohdissa kävelimme vähän vierekkäin. Ravasimme pienen pätkän. - Laukataan kohta toi ylämäki ylös, annetaan mennä sitä vauhtia mitä haluaa. ja yritä pysyä mun takana, selostin Kapelle. - Joo! Kape vastasi. Keräsin ohjia käteen ja Huhu taisi aavistaakkin mistä oli kyse, sillä se nosti päätä ylös. - Lähetään tosta kiveltä! huusin Kapelle, joka vain nyökytteli. Taisi vähän jännittää Nostimme tammat laukkaan. Huhu ampaisi laukkaan kuin karhu olisi jahdannut! - Trrrtshoooo.... rauhoittelin Huhua. Laukkasimme mäen ylös. Kapella oli täysi homma pidätellä Annaa, ettei se menisi meidän ohi. Hiljensimme mäen päällä. - Vou! Tää meni kyllä kovaa, kun alussa pidättelin sitä, se tajus että Huhun ohi ei saa mennä ja lopussa sitten rauhottu. - Joo, mä kävin kerran Hillan ja Lindan ja Tuulin kanssa täällä. Hilla meni kovempaa kuin Tuuli! Ajattele! Ravailimme vähän loppuraveja ja kävelimme tallille. Hyppäsimme alas tallin pihassa. Talutin Huhun karsinaan. Tallissa oli täysi vilinä, kun tuntilaiset, hoitajat ja ''ylimääräiset'' nuoret kävelivät edes takas. Purin Huhun ja laitoin sille fleece loimen päälle. Kaivoin taskustani vielä porkkanan ja annoin sen Huhulle. Lähdimme Kapen kanssa ulos odottamaan hänen kyytiään. Pyöräilisin kotiin ihanassa syysilmassa!
4HM
// Onko muuten pitkästä aikaa yhteen?
// Nyt pitää ihan itekki miettiä et tuleeko... :DD
|
|
|
Post by Lispe on Nov 13, 2013 18:20:10 GMT 2
Varusteiden ostelua Kävin ostelemassa Equestrian PRO:lta vähän varusteita Huhulle: Ei oikein väritys onnistunut Eikä muutenkaan kauheen hyvin muutenkaan... Ja tuo on muutenkin ihan tosi nopeesti piirretty kuva 5HM
Ps. Miten ton kolmannen kuvan saa tosta pois? Attachments:
|
|
|
Post by Lispe on Nov 17, 2013 20:18:27 GMT 2
Maastoilua Käytiin taas pikku lenkki maastossa Ens kerralla sit varmaan tarinaa 6HM
|
|
|
Post by Lispe on Dec 5, 2013 13:54:02 GMT 2
Kaihorannan jouluvaellus 3.12 Herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli, ei hitto, mihin olinkaan taas ryhtynyt... Puin pikapikaa päälleni ja kaadoin itselleni kahvia. Matkasin tallille linja-autolla unisena palloraisena. Ratsuni odotteli minua ihmetellen, että mitenkäs jo nyt lähdetään reissuun? Laittaessani suitsia ratsulleni, se irvisteli happamasti. Ei yhtään Huhun tapaista! Tarkistaessani laukkuani huomasin, että olin unohtanut voileivät! Noustessamme selkään, Huhu ampaisi altani kohti muiden hevosten tarhoja. Yritin sitten siinä yhdellä jalalla pomppia mukana. Tänään ei kyllä ollut yhtään Huhun päivä. Ratsuni oli erittäin virkeä ja räjähdysaltis pommi. Se säikähti pientä hiirtäkin joka juoksi n. 10m päästä meistä. Kellon ollessa kahdeksan, pysähdyimme laavulle syömään Jennin tarjoilemia eväitä. Minua väsytti, vaikka olinkin juonut jo kolme mukillista kahvia. Läheisestä talosta karanneen koiran rynnistäessä tielle, Huhu hyppäsi vähän pystyyn ja yritti lähteä laukkamaan, mutta onneksi sain sen käännettyä. Syödessäni makkarakeittoa huomasin, että taskussani oli leivän palasia. Ratsuni yritti noukkia niitä taskustani. Kun Jenni tyrkytti minulle sämpylää, kieltäydyin ottamasta sitä, sillä olin ihan täynnä! Maatilalle päästyämme ajattelin, että ompas ollut reissu. Pikemminkin minä kyllä tänne tulin, kun oilisin lähtenyt sukulaisen synttäreille! Loppumatkasta Huhu ilostui, eikä ollut enää yhtä herkkä kuin alussa. Ottaessani varusteita ratsultani pois, se työnti pään syliini. Halusi varmaan ruokaa. Olin jäässä, ja minulla oli nälkä. Menin Jennin taloon ja haistoin suklaakakkua. Jes! Kun minulle tarjottiin suklaakakkua ja limsaa, minä otin ne ilomielin vastaan. Vaikka en erityisemmin tykännyt suklaakakusta, nyt maistui kaikki! Kello oli jo niin paljon, että päätin rojahtaa yläkertään nukkumaan. Seuraavana aamuna autoin aamutallissa. Kun äiti tuli hakemaan, menin vielä nukkumaan. Olin ihan poikki! Lispe&Huhu 7HM (Vai lasketaanko tää HM:äksi? )
|
|
|
Post by Lispe on Dec 11, 2013 21:16:55 GMT 2
Runoja
Täyttä laukkaa
Takkatuli lämmittää, joulun tulo jännittää. Jään päällä kimmeltää lumi, yönä kauniina se tuli. Kohta lumi pöllyää pois, kun meidän vuoro lähtee ois. Lispe ja Huhu ne pellolla laukkaa, Mila ihmeissään sämpylää haukkaa. Kyllä Huhu jaksaa, tosin minun pitää mennä lappamaan pskaa
//Hehe, olenpas runollisella tuulella ;D
Joulu tallilla
Milan tallilla kiire on, joulu tullut verraton. Hoitajat hyppelee innoissaan, hevoset sekoilevat tarhoissaan. Joulukinkku uunissa paistuu, piparit hyville maistuu. Joululaulut radiosta raikaa, pystytkö jo tuntemaan joulun taikaa?
?Huhu?
Ison läsin tarhasta nään, hetkeksi aikaa miettimään jään, olisiko se Huhun pään? Arvata oli helppo nakki, tarhassa on hevonen jolla on ruskea takki. Tietysti tuo Huhu on, hevonen, se verraton! Syöksyy se syliin, ei kauaa mene, on se niin rakas, vaikka vähän pelle, Löytyy minun taskusta porkkana, se on Huhun herkkua!
?Huhu&Lispe 8HM?
|
|
|
Post by Lispe on Dec 12, 2013 13:48:25 GMT 2
Pieniä hyppyjä
Hyi mikä ilma! Ei kiinnostaisi yhtään lähteä ratsastamaan. Varsinkaan, kun maneesissa on tunteja ja kenttä on kuin uima-allas. Pakotin itseni kuitenkin tallille, ja tässä sitä ollaan, likomärkänä taukohuoneessa juomassa mehua ja rupattelemassa kavereiden kanssa. Eikun hei! Tunnit alkavat vasta tunnin päästä. Jes! Juoksin tarhoille hakemaan tammaa. Tessa on näköjään hoitamassa Vikaa, joten Huhu tuli mieluusti luokseni. Otin hevosen kiinni ja lähdimme tallia kohti. Ei Wiennaa, Micoa tai todellakaan Toheloa näkynyt ulkona. Talutin neidin karsinaan ja hain sen varusteet. Harjasin Huhun ja nostin sille satulan selkään. Laitoin vielä suojat ja sitten suitset. Onneksi Kape käveli Huhun karsinan ohi. Sanoin hänelle: - Moi! Haluutko tulla katsomaan kun me vähän hypätään Huhun kanssa. Ja laittelemaan puomit. Ihan kavaletteja vaan. Tule vaikka Annan kanssa mukaan! - Moi! Voin mä tullakkin. En ota Annaa, kun sillä ei enää saa hypätä, Kape vastasi. - No hyvä. Miksi Annalla ei saa hypätä? Eihän se edes vanha ole! kysyin. - Ei ole ei, mutta sehän on kantavana! Kade huudahti. Suuni loksahti auki. - Eikä! Huijaat! Miksi mä en tiedä mistään mitään... sanoin. - On se! Mennään nyt maneesille, että keretään. Tunti alkaa kolmen vartin päästä, Kape hoputti. Lähdimme maneesille. Kape nosti puomit ja ''sokeripalat'' maneesiin. Kävelin alkukäyntejä pitkin ohjin. Lähdin ravaamaan keventäen. Tein pari volttia ja pääty-ympyrät, sitten lähdin ravissa kohti kavalettiä. - Ohjaa keskelle! Katso esteen yli! Kape huuti kentän laidalta. Huhu ravasi jalkojaan nostellen kavaletin yli. Hyvin meni. Tulin vielä toisen kerran saman kavaletin ja sitten aloitin laukkamaan. Hyppäsin pääty-ympyrällä pari kertaa kavaletin. Sitten annoin huhun kävellä ja vaihdoin suuntaa. Hyppäsin pari kavalettiä vielä ja sitten aloitin loppuverkat. Harmikseni tuntilaset tulivat jo maneesin, joten minun piti mennä kentälle loppuverkoille. Ravailin kenttää ympäri ja loska roiskui ympäriinsä. Huhu ei välittänyt säästä. Hyppäsin alas, löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet. - Enhän mä rasittanut sitä liikaa? kysyin harmissani Kapelta. - No et et! Sehän menee alkeistunnille ja tässä on vielä kaksi tuntia aikaa. Kape rauhoitteli. - Ai niin! Mun pitää varmaan taluttaa sillä tunnilla Huhua, muistin. Talutimme Huhun talliin ja otimme siltä varusteet pois. Menimme taukohuoneeseen juttelemaan ja rapsuttelemaan koiria. Söimme eväitä ja eilen tekemäämme mokkapalaa. Pari tuntia meni nopeasti ja aloittelijat tulivat katsomaan kellä menisivät. Vaaleatukkainen tyttö kävi viimeisenä katsomassa listaa. - Äiti, minä menen Huhulla! Se on tosi, tosi, TOSI söpö! tyttö iloitsi. - Sepä mukavaa. Tietääkös teistä kukaan, kuka on Huhun hoitaja? nainen kysyi ja hymyili meille. - Joo tiedetään. Se olen minä, nimeni on Lispe, vastasin ja hymyilin takaisin. - Sepä mukavaa. Auttaisitko meitä hevosen varustamisessa? Jaana osaa ratsastaa ilman taluttajaa ja opettelee vielä varustamaan, nainen sanoi. - Tietysti! Voin myös tulla maneesiin auttamaan, vastasin ja lähdimme Huhun karsinalle. Tamma katsoi meitä ihmeissään. Haimme Huhun varusteet ja opetin miten satula laitetaan hevosen selkään. Tytön äitikin katsoi tarkasti, jotta osaisi sitten varustaa hevosen jos tarvitsee. Jaana osasikin laittaa Huhulle suitset. - Noniin! Onko kaikki valmiina? Lähdetään! Helena huuteli tallin käytävällä. Jaana talutti Huhun maneesin. Näytin, miten kiristetään satulavyö ja punttasin hänet selkään. Säädimme jalustimet sopiviksi ja lapset lähtivät kävelemään. Menin talliin siivoamaan Huhun karsinaa. Tyttö tuli tunnin jälkeen takaisin äitinsä kanssa. Otimme Huhulta varusteet pois ja jätimme sen karsinaan. Äiti tuli hakemaan minua tallilta. Lipse and Huppeli 9HM!
|
|
|
Post by Lispe on Dec 24, 2013 23:24:37 GMT 2
Joulutunnelmia Kävin tallilla näyttämässä Huhua kummitädilleni. Samalla otimme kuvan, kun molemmilla neideillä on tonttulakit päässä. Tein Huhulle tuon tonttulakin itse joululahjaksi. Tammanen ei aluksi oikein pitänyt siitä, mutta mitä nyt porkkanoiden vuoksi ei tekisi? Huhu&Lispe 10HM! Ja lisää tulee HYVÄÄ JOULUA!
|
|
|
Post by Lispe on Dec 27, 2013 15:05:08 GMT 2
Hankilaukkakisat 19.12
Jipii! Tänään olisi hankilaukkakisat Vaahterapolussa. Pakkasin laukkuuni eväitä, Huhulle porkkanan, kaulahuivin ja ratsastus tavarat. Juoksin bussipysäkille ja siellä Kape seisoi odottamassa linja-autoa. Menin hiljaa hänen taakseen, puristin käteni Kapen kylkiin ja huusiin ''Böö!!'' Kape hyppäsi varmaan puoli metriä ilmaan! - Hui saameri Lispe! Olin saada sydärin, Kape raivostui. - Joo joo, mua jännittää ihan sikana! Ilmoittauduin sitten kolmeen sarjaan, sanoin. - Me kisataan vastakkain, kun sä ratsastat Fredillä! Me kyllä voitetaan sut annan kanssa, Kape sanoi vinkaten silmää. Bussi saapui jarrut kirskuen pysäkille. Kape meni edeltä ja minä perästä. Yllätys yllätys, minulta puuttui euro. - Kapee! Lainaatko euron? huusin ja katsoin koiranpentu ilmeelläni. - No ää.. Maksatkin sitten takaisin! Kape vastasi. - Joo joo, sanoin. Kape antoi euron ja menimme istumaan taakse. Olin oikeasti Kapelle velkaa varmaan kymmenen euroa! JUttelimme kisoista ja vastustajista. - Wia Lacteastakin tulee kilpailioita! Kape sanoi. - Niin, tiedän. Mä muuten lopetin siellä käymisen. Kun kouluun pitää panostaa, harrastuksiin ja Vaahtiksessakin käyn, sanoin hieman allapäin. - Höh, se Emil oli kyllä ihana! Mutta onneks sulla on Huhu, Kape lohdutti. Painoin katossa olevaa stop nappia ja bussi rupesi hiljentämään. Hyppäsimme ulos bussista ja kiitimme kuskia. Lähdimme kävelemään Vaahterapolkuun. Menimme talliin ja sieltä taukohuoneeseen. - Moi kaikki! Jännittääkö teitä? huusin taukohuoneen ovella. - No moi! Jännittää ihan sikana! Tohveli lähtee varmaan kauheaa pukkilaukkaa väärään suntaan ja tipun selästä, Luna kuvitteli. - No ei kai nyt sentään! Minua jännittää eniten, kun ilmoitin itseni myös Ressun ja Fredin kanssa, sanoin. - Mua ei jännitä paljoa. Anna on kuitenkin jo niin tuttu kauramoottori, että tiedän sen menevän pellolla lujaa! Kape selvensi. - Hei Kape, mennään siivoamaan karsinat ja sitten haetaan Huhu ja Anna. Haimme kottikärryt ja talikot ja siivosimme karsinat. Muitakin hoitajia alkoi tulla talliin. Kun lähdimme hakemaan hevosia, huomasin trailerin tulevan kohti Vaahterapolkua. Jäimme Kapen kanssa katsomaan ketä sieltä tulee. Autosta nousi vaalean ruskeat hiukset omistava tyttö. Sehän oli Emmi! Moikkasin hänelle ja hän moikkasi takaisin. Emmi avasi trailerin takaluukun ja näin täplikkään takapuolen. Samassa tajusin, sehän oli Emil! Tajusin myös, että he kilpailivat meitä vastaan. Jatkoimme matkaa tarhoille. Hain Huhun tarhasta. Huomasin, että sillä oli paljon energiaa, hyvä, tavallaan... Talutin Huhun karsinaan ja laitoin sen kiinni. Hain tamman varusteet ja harjat. Harjasin Huhua, ja tunsin, kuinka sydän pomppi rinnassani. Harjasin Huhua vielä jonkin aikaa. Nostin Huhulle satulan selkään ja laitoin sille suitset. Tajusin myös, että minun pitäisi ratsastaa Ressullakkin! Ja Fredillä! Mihin olinkaan itseni tunkenut... Ajattelin tehdä näin: Ensin verkkaan Huhun. Sitten tuon sen karsinaan ja haen Ressun. Jonka Kape on varustanut. Käyn lämmittelemässä Ressun. Tuon sen karsinaan ja lähden kisaamaan Huhulla. Kape purkaa sillä aikaa Huhun, kun kisaan Ressulla. Sitten tuon sen karsinaan, puran Ressun ja otan Fredin. Menin kertomaan suunnitelmastani Kapelle. - No kai se käy, mutta mun pitää laittaa Annakin, Kape vastasi. - Joo, mutta laitat sen kato sitten, kun mä otan Fredin, sanoin. - Niin. Mene nyt vähän ratsastamaan Huhulla. Mä menen varustamaan Ressun! Kape huuti ja lähti Ressun karsinalle. Hain Huhun ja talutin sen kentälle. Siellä oli myös Emmi Emilin kanssa ja toinen ratsukko, jota en tuntenut. - Moi! Mehän kilpaillaan vastakkain, Emmi sanoi Emilin selästä. - Joo... Onnea matkaan! vastasin. Nousin Huhun selkään ja kiristin vyön. Lähdin kävelemään. Kävelin pari kierrosta ja siirryin raviin. Ravasin molempiin suuntiin. Kävelin hetken ja otin yhden pitkän sivun laukkaa. Huhu oli innoissaan, hyvä! Laukkasin myös toiseen kierrokseen yhden sivun. Vein Huhun karsinaan ja hain Ressun. Ratsastin Ressulla samalla tavalla kun Huhullakin. Alussa Ressu oli laiska. Mutta onneksi laukassa se piristyi. Pääasia että pääsemme maaliin. Samassa pellolta tuli poneja. Nyt on minun ja Huhun vuoro! Kävelin tallille jossa Kape odotti meitä. - Hae Huhu! Mä vien Ressun karsinaan! Kape ehdotti. Hain Huhun ja nousin selkään. Kiristin vielä vyötä ja lähdin Emilin ja jonkun muun hevosen perässä kävelemään pellolle. - Seuraavaksi isojen ponien lähtö! Ensimmäisenä tulee Emmi, jonka ratsuna on Emmanuel SWE, heidän peräsään tulee... kuulin Milan huutavan megafoniin. Asetuimme riviin lähtöviivalle. - Kolme! Kaksi! Yksi! NYT! Mila kailotti ja kaikki ampaisivat lähtöön. Olin kolmantena, kunnes huomasin jonkun tulevan ohitseni. Puristin jaloillani Huhun kylkiä ja neiti kiihdytti vauhtia. Saavutimme kärki kaksikkoa. Huhu laukkasi täysiä, minä kevyessä istunnassa. ''Unohdin nostaa jalustimia parilla rei'ällä! Äh..'' muistin. Huhu laukkasi toisena olevan ponin ohi. Enää oli jäljellä Emil ja Emmi! Vielä enemmän Huhu kiihdytti, kun annoin sille pidemmät ohjat. Olimme Emilin ja Emmin kohdalla. Enää kymmenen metriä maaliin! Emmi painoi pohkeensa Emilin kylkiin ja poni lisäsi vauhtia. En kehdannut enää painostaa Huhua kovempaan vauhtiin. Jatkoimme samalla vauhdilla ja Emmi ja Emil ylitti ensimmäisenä maaliviivan. Tulimme toisena ja meidän perässä vielä kolme ratsukkoa. Näin Emmin tuulettavan ja Emil pärskähti kovasti. - Ensimmöisenä maaliin tulivat Emmi ja Emmanuel SWE! Kakkosena oli Lispe ja K.B. Huhupuhe! Kolmantena Satu ja Meine Traum... Mila kuulutti tulokset. Olin tyytyväinen kakkos sijaan. Pääasia että tämä oli hauskaa! Kävelin Emmin luo ja onnittelin häntä ykös sijasta. - Te olitte hyviä kakkosia! Onnea, Emmi sanoi minulle. Lähdimme kävelemään tallia kohti. Huomasin että Kape juoksi vierelleni. - Onnea! Oli tosi tiukka kisa. Menitte tosi kovaa! hän hihkui. - Kiitti. Haen äkkiä Ressun. Ota sinä Huhu. Kävelytä sitä vähän aikaa. Laita sille sitten loimi... selitin kunnes Kape keskeytti minut: - Joo joo kyllä mä osaan! Mene nyt hakemaan Ressu! Hyppäsin alas selästä ja annoin ohjat Kapelle. Juoksin Ressun karsinalle. Ressu ei pitänyt yllättävistä vieraista. - Kiltti Ressu! Nyt et rupea pelleilemään! Anelin melkein polvillani tamman karsinan edessä. Huomasin, että taskussani oli leivän pala. Rapistelin sitä ja Ressun takapuoli kääntyi seinään päin. Annoin neidille leivän ja nappasin sen ohjista kiinni. Melkein juoksin sen kanssa ulos ja hyppäsin selkään. Kiristin vyön ja nostin jalustimia samalla kun kävelimme pellolle. Muut olivat jo rivissä, kun pääsimme pellolle. - Tuleehan ne Matti Myöhäsetkin sieltä! Menkääpäs tuohon lähtöviivalle, Mila jutteli megafoniin. Asetuimme viivalle ja kaikki huusivat: - Kolme! Kaksi! Yksi! NYT! Heilautin pohkeeni Ressun kylkiin, ja tamma lähti ravaamaan. Ei mikään paras lähtö. Annoin neidille laukka pohkeet ja kyllä tuli liikettä! Laukasimme viimeisenä muiden perässä. Onneksi muistin nostaa jalustimia! Ohitimme yhden hevosen ja huomasin mustan orin laukkaavan edellämme. Sehän on Hukkis! Painoin pohkeeni Ressun kylkiin ja saavutimme Hukkista. Emme kuitenkaan tarpeeksi ajoissa, sillä Petra ja Hukkis ylittivät jo maaliviivan. Olimme toiseksi viimeisiä. Mila kuulutti tulokset ja lähdimme tallille. Kape tuli taas luoksemme. Hän kysyi: - Miten alku meni? Näin vaan lopun. - Huonosti. Ressu lähti vaan ravaamaan. Ohitimme yhden ratsukon ja melkein Hukkiksen ja Petran, selitin. - Mennään nyt varustamaan Anna ja Fredi! Kape muistutti. Laskeuduin tallin pihassa alas Ressun selästä ja vein sen karsinaan. Onneksi Ressun hoitaja tuli juuri karsinalle ja sanoi, että voi vielä kävelyttää Ressua. Kiitin häntä ja menin hakemaan Fredin varusteet. Aukaisin oven ja Fredi säikähti niin, että hyppäsi vähän takajaloilleen. - Anteeksi poika. Ei ollut tarkoitus säikäyttää, sanoin rauhallisesti. Sidoin Fredin kiinni ja aloin harjaamaan. Ruuna tepasteli paikallaan kun harjasin sitä vähän kiireellä. Sain harjattua Fredin ja nostin sille satulan. Laioin vielä suitset ja olimme valmiita. Lähdimme yhdessä Annan ja Kapen kanssa kentälle. Pellolta juoksi joku tallityttö ja sanoi: - Viimeinen lähtö viivästyy hieman. Jonkun hevonen lähti pukkilaukkaa kun he olivat tulleet maaliin, ja tyttö tippui. Ei käynyt pahasti, mutta hevosta ei saada kiinni. Kauhistelimme kuka se voisi olla, mutta eniten meitä jännitti jos meille sattuisi samalla tavalla! Nousin kentällä selkään ja kiristin vyön. Nostin nyt jo jalustimia kahdella rei'ällä. Kävelimme kierroksen ja lähdimme ravaamaan. Tein samalla tavalla kun Huhun ja Ressun kanssa. Mutta laukkasin kolme kertaa, sillä Fredi ei ollut hereillä aluksi. Lähdimme kävelemään peltoa kohti ja Petra ja Larissa tuli hevostensa kanssa meitä vastaan. - Kuka siellä tippui!? kysyin Petralta. - Julia. Ei sille käynyt pahasti. Ilmat pihalle ja säikähti. Hevonenkin saatiin loppujen lopuksi kiini, hän vastasi. Kävelimme lähtöviivalle odottamaan muita. Kun muut tulivat, Mila kuulutti taas kaikkien nimet ja: - Kolme! Kaksi! Yksi! NYT! Ampaisimme Fredin kanssa ensimmäisiksi. Pidättelin herraa vähän. Fredi ei kuitenkaan totellut ja lähti vaan kovempaa. ''Ei Fredi jaksa enää lopussa!'' mietin. Olimme ensimmäisiä, mutta viime metreillä Petra laukkasi jonkun hevosen kanssa meidän ohi. Huomasin että Kape ja Anna tulivat meidän jälkeen. Tuulettelimme ja Mila julisti taas kisan tulokset. Lähdimme kävelemään Kapen ja Annan kanssa tallia kohti. - Hyvä kisa! sanoin. - Joo! Onnea kakkos sijasta, Kape onnitteli, - Kiitti. Kävelytetään näitä vielä hetki, ehdotin. - Juu, Kape vastasi. Kävelimme tallin pihassa vielä hetken ja menimme sitten purkamaan hevoset. Mila tuli sanomaan, että Fredi täytyy sitoa käytävälle. Tein niin, ja herra oli paljon rauhallisempi kun karsinassa. Kun olin purkanut Fredin ja laittanut sen karsinaan. Menimme Kapen kanssa taukohuoneeseen. Siellä söimme eväitä ja vaihdoimme kisa tunnelmia muiden kanssa. Kävin antamassa Huhulle vielä halauksen ja porkkanan. - Olet maailman ihanin hevonen! Lispe&Huppelipuppeli 11HM
|
|
|
Post by Lispe on Jan 4, 2014 0:06:36 GMT 2
HuhuJuoksimme Vikan kanssa ympäri tarhaa. Olihan nyt lunta ja vähän pakkasta! Pakkanen nipisteli kivasti naamaani ja selkääni. Leikki loppui pian, nimittäin hoitajani Lispe, tuli hakemaan minut. - Huhuu! Tule tännee! hän huuti. Olisinko kiltti hevonen, vai ilkeä hevonen. Pysähdyin miettimään ja höristin korviani Lispeä päin. Hoitajani hymyili minulle. Olen siis kiltti pieni poni... Ravaan portille siinä toivossa, että saisin herkkuja. Turhaan. Tämän takia ei ihmisiin voi luottaa.. Hmph! Lispe ottaa riimustani kiinni ja napsautti siihen narun kiinni. Hän aukaisi portin. Hirnun veljelleni. Vika vastaa minulle, tosin hieman ilkkuen. Toivottavasti hänenkin hoitaja tulisi pian... Kävelen Lispen perässä karsinalleni, katsellen hieman ympärilleni. Pari yötä sitten, oli kauhea mekastus ulkona! Kaikkialla paukkui ja valot välkkyi. Onneksi Vika oli vieressäni. Kävi Mila ja muut kaksijalkaisetkin luonani. Lispe irroitti minut karsinassa ja antoi minulle porkkanan. Ei ehkä ihan turha reissu. Mutta, mitä nyt? Talliin tulee pieni tyttö. Ehkä yhdeksän vuotias, sanoisinko. Kurkkaan käytävälle ja tyttö juoksee luokseni. Olin tottunut siihen. - Karkki! Ei tallissa saa juosta! Lispe ärähtää. Mitä? Oliko tytön nimi Karkki!? Hihhihhiii... On niilläkin nimet. Tyttö on nolostuneen näköinen, joten päätän pukata turpani hänen syliinsä. - Hihi, kutittaa! tyttö nauraa. - Älä säikähdä. Se haluaa herkkuja. Tuletko auttamaan esteiden kanssa? Saat ehkä palkkioksi ratsastaa vähän, Lispe sanoo tytölle ja vinkkaa silmää. Esteitä? Sanoiko hän esteitä? Jipii! Päätän olla oikein kiltti heppa. Tytöt hakevat harjani ja varusteeni. Lispe tulee tuttuun tapaan harjaamaan minua karsinaan. - En minä taida uskaltaa, tyttö, tai siis ''Karkki'' sanoo ujostellen. Katson häntä pää vinossa kuin kutsuen häntä. - Ei ole mitään hätää. Voin tosin ottaa Huhun käytävällekkin. Kun ei täällä kauheasti ihmisiä ole, Lispe lohduttaa. Hän irroittaa minut narusta ja ottaa käytävälle. En tykkää olla kahdelta puolelta kiinni, mutta teen tämän tytön takia. - Meidän pitää ratsastuksen jälkeen siivota vielä karsina, Lispe muistuttaa. Mila tulee talliin. - Kukas se on joutunut lasten ratsuksi? hän nauraa. - Moi Mila! Tässä on Karoliina, Karkiksi kutsutaan, Lispe esittelee. Vai että Karoliina? Okei, ei se Karkki kuulostakkaan niin tyhmältä nimeltä. - Kiva! Kerkeättekö käydä taluttamassa Sallaa? Sallan hoitaja ei pääse. Voi Karoliina, tai siis Karkki, ratsastaakkin jos haluaa. Ilman satulaa siis, talutat vaikka, Mila selittää. En tosin jaksanut ajatella asiaa, Karkki harjasi minua niin ihanasti, että nukuttaa... - Kyllä me varmaan keretään. Tullaan sitten ilmoittamaan jos ei keretä, Lispe vastaa, ja jatkaa harjaamistani - Me mennään muuten hyppäämään. Tai siis minä hyppään, hän jatkaa. - Hyvä! Kyllä se käy. Ei siellä muita taida olla. Pari tyttöä lähti maastoon ja muut on taukohuoneessa, Mila sanoo. Mila jatkaa matkaansa ja tytöt harjaavat minua vielä hetken. Lispe nostaa satulan selkääni. En pidä siitä. Karkki saa laittaa minulle suitset. Pidän suutani auki, ja meinaan hermostua kun tyttö ei saa suitsia kunnolla päähäni. Viime hetkellä Lispe tulee apuun ja olen kiltisti. Tytöt käy etsimässä Karkille kypärän ja taluttavat minut maneesiin. - Taluta Huhua tätä uraa ympäri, sillä aikaa kun kannan esteet. Ei se mitään tee. Ja jos lähtee, niin päästä vaan irti. Ei se minnekkään karkaa, Lispe sanoo. Ei huolta! En ole lähdössä minnekkään. Kävelen tytön perässä ympäri maneesia. Hän pysähtyy välillä, ja peruutamme. Sitten saan taputuksia. Lispe kantaa esteitä hiki niskassa. Hyppäämme näköjään rataa. Siinä on viisi estettä. Yksi kahden pysty esteen sarja, okseri, lankku ja vesimatto este. Karoliina taluttaa minut parikertaa vesimaton yli. Käymme myös haistamassa lankkua. Muut esteet ovat minulle tuttuja. Lispe nousee selkääni ja kiristää satulavyön. Pullistelen, mutta hän sanoo Karoliinalle, että kutittaa minua mahasta. Kävelemme vielä yhden kierroksen ja sitten lähdemme ravaamaan. Aloitamme rennosti, mutta en kerkeä ravata kun yhden sivun, niin Lispe ottaa ohjat tuntumalle. Innostun esteistä ja Lispe huomaa sen. Karoliina istuu tuolilla kentän keskellä. Laukkaamme vähän, sitten Lispe kääntääkin minut jo sarjalle. Hyppään innokkaana esteiden yli. Lispe kiskaisi toisella esteellä minua vähän suusta. Sain paljon taputuksia kun menin niin hienosti. Tulemme vielä kerran sarjan. Hyppäämme myös vesiesteen ja lankun kerran. Karoliina nostaa sarjan toista estettä ja lankkua. Lähdemme laukkaamaan. Hyppäämme sarjan. Lispe pidättelee minua paljon, mutta en tahdo keksittyä. Hidastan vähän vauhtia, ja pidättely loppui. Seuraavaksi hyppäämme okserin. Vesieste pelottaa minua. Hidastan, mutta Lispe myötää ja antaa pohkeita. Hyppään pienen hidastumisen jälkeen, ja Lispe horjahtaa, mutta ei tipu. Viimeisenä on lankku. Se on korkeampi kuin edellisellä kerralla. Hyppään sen silti. Hidastamme ravin kautta käyntiin. Saan paljon kehuja ja taputuksia. Karoliina nostaa okseria ja vesiestettä. Aloitamme saman radan uudelleen. Sarja menee mielestäni täydellisesti. Okseri kohtalaisesti. Vesieste taas pelottaa minua, joten hidastan. Lispe tekee samlla tavalla kun äsken. Hidastan esteen eteen, mutta hyppään silti. Laskeudun ja jatkan laukkaa. Mutta mitä ihmettä? Missä ratsastaja? Siirryn käyntiin ja katson taakseni. Lispe makaa maassa! Karoliina juoksee hänen luokse ja kysyy mikä vointi. Lispe ei vastaa mitään. Kävelen heidän luokse ja puhallan Lispen naamaan. Ei mitään, pieni tuhahdus vain. Karoliina löytää Lispen taskusta puhelimen ja soittaa jonnekkin. Olen surullinen. Ei minun ollut tarkoitus satuttaa... - Haloo. Onko Mila? L-lispe tippui ja... hän sanoo. - Kyllä hän hengittää, mutta silmät on kiinni... Joo, otan Huhun kiinni. Okei, hyvä... Karoliina jatkaa ja sulkee puhelimen. Hän laittaa Lispen pään alle jotain pehmeää ja tulee ottamaan minut kiinni. - Noniin, ei mitään hätää. Karoliina rapsuttaa minua päästä. Mila, Inna ja Oskari juoksevat maneesiin. - Mitä tapahtui!? Mila kysyy. - Lispe hyppäsi rataa ja vesimatolla hän tippui selälleen. Kaikki esteet eivät ole kun 50cm. Paitsi okseri 60cm ja lankku 70cm! Karoliina selittää. - Joo. Ei esteet ole korkeita. Veikkaan että hän horjahti, Inna sanoo. - Oskari? Osaatko elvyttää? Mila kysyy. - Joo kyllä osaan. Ai ihan suusta suuhun? Oskari varmistaa. - No sillä lailla että tyttö herää ja saa paremmin happea!! Mila huutaa. Oskari polvistuu Lispen luo ja painelee häntä mahasta. Hän on juuri antamassa tekohengitystä tai jotain, kun kuuluu: - Köh köh! Hyi juma! Mitä sä oot tekemässä! Ai... Selkään sattuu, Lispe sanoo ja yrittää nousta istumaan. - No en mä mitään kun... Oskari selittää, mutta Mila keskeyttää: - Mihin sattuu? Saatko henkeä? Tipuit selällesi aika korkealta ja et saanut kunnolla happea. - Selkään... Ja käteen, Lispe vastaa. - Lähdetäänkö käymään lääkärissä? Soitetaan äidillesi ja selvitetään tilanne, Mila sanoo. - Äiti on töissä ja isä työmatkalla Ruotsissa. Mitenkäs Karoliina? Lispe kysyy. - Soitan silti äidillesi ja lähden käyttämään sinua sairaalassa. Inna, voitko huolehtia Huhusta ja Karoliinasta sillä aikaa? Mila selittää. - Kyllä se käy! Tule, mennään Karoliina. Kävelytetään Huhua ja hoidetaan sitten muita hevosia. Minkäs ikäinen olet?... Inna kyselee ja me lähdemme kävelemään tallia kohti. Katson haikeana Lispen perään ja hörisen. Toivottavasti hän antaa tämän minulle anteeksi LispeMila soitti äidilleni. Äiti oli sanonut, että hyvä, kun minusta pidetään huolta ja ilmoittakaa heti kun jotain ilmenee. Lähdimme ajamaan kohti sairaalaa. Selkääni ja käteeni koski. Onneksi minulla oli ollut turvaliivi ja kypärä. Söin leivän ja join pillimehun. Vihdoin oli meidän vuoro. Mila selitti lääkärille mitä tapahtui, ja minä täydensin. Minut kuvattiin. selvisi, että käteni oli murtunut ja selkä vain venähtänyt. Lääkäri sanoi, että jos minulla ei olisi ollut utvaliiviä, selkäni olivi voinut vaikka murtua. Sain kipsin käteen ja kuusi viikkoa liikunta kieltoa. Äitini tuli paikalle, ja lääkäri kirjoitti lapun opettajalle. Kiitimme Milaa avusta ja lähdimme tallille hakemaan Karoliinaa. - Täällä on tosi kivaa! Sain ratsastaa Sallalla ja harjata Innan Ulla hevosta! Saanhan tulla uudellen, saanhan! Karoliina inisi. - Tietysti! Lispe ottaa sinut varmasti mukaansa toisen kerran! äiti sanoi ja jäi juttelemaan Milan kanssa. Hiivin Huhun karsinan luo. Neiti pyöri karsinassaan kuin odottaen millon minä tulen. Tosin, tämä oli vain erikoinen haave. Eihän eläimet ymmärtäneet mistään mitään... HuhuPyörin karsinassani ja odotin milloin Lispe tulee. Kuulin ovelta äänen ja katsoin sinne. Ei mitään. Kohta kuitenkin kuulin tutun puheen. - Hei kulta. Mikä sinulla on? Lispe sanoi. Hän tuli! Käännyin ovelle ja työnsin pääni hänen syliinsä. Huomasin, että hänellä on jokin valkoinen pidike kädessään. - Sain kipsin, ja minulla on kuusi viikkoa liikunta kieltoa. Käyn kuitenkin hoitamassa sinua täällä. Ja laitan vaikka jonkun kaverin selkääsi jos ei muuta! hän nauroi. Hyvä, hän ei ollut vihainen. Sain porkkanan ja rapsutuksia. Sitten Lispen äiti tuli ja sanoi, että heidän pitää lähteä. - Heippa Huhuseni! Älä huoli, en ole vihainen! Pärjäile! Sitten he lähtivät tallista. Mila toi vielä loput hevoset sisälle ja saimme ilta ruuat ja heinät. //Tuli ehkä vähän sekava, mutta ei voi mitään Toi kuusi viikkoa saatta vähän ''lyhentyä'' Tai siis ilmotan sitten kun olen saanut ''kipsin pois''
Huhu & Lispe 12Hm
|
|
|
Post by Lispe on Jan 5, 2014 22:40:45 GMT 2
Tallainen tuli Toi ''kahvitahra'' häiritsee mua kauheesti Elikkäs lisäätkö kanneksi? Lispe&Huppelipuppeli 13HM (Jos tästä nyt tulee, mutta muutkin on aina laittanu:D)
|
|
|
Post by Lispe on Jan 9, 2014 16:31:34 GMT 2
Tallilla karvaisen kaverin ja vähän vähemmän karvaisen kaverin kanssa
Jaa-a... Yhdeksäs tammikuuta. Kinkunsulatuskisat tuli ja meni, tunnit alkoivat ja pienet tallitytöt pyörivät pitkin tallia. Tulet loimuavat takassa, kaakaota pöydällä ja koira nukkuu jalkopäässä. Mikä ihana ilta. Pitäisikö hilata itseni tallille? Käsi kipsissä en kyllä voi ratsastaa. Mutta juoksuttaa voisin. Saakohan sinne edes mennä näin myöhään? Katson tallin nettisivulta. 18.00: Hevoset sisälle. 21.00: Iltaruoat hevosille. Voisin mennä. Soitin äidille ja kysyin voinko mennä. Sain luvan, ja äiti sanoi, että hakee minut tallilta kun tulee töistä. Laitan takin päälle ja pipon päähän. Saksanpaimenkoiramme Relle katsoo minua eteisen ovelta. - Pitäisikö minut ottaa sinut mukaan? No tule! lässytän koiralle. Otan hyllyltä valjaat ja sujautan ne Rallen päälle. Heijastinliivinkin laitan. Vielä hihna naulakosta ja olemme valmiit! Kello näyttää kahtakymmentä vaille seitsemän. Jos juoksisimme yhden pätkän. Olisimme vähän yli seitsemän tallilla. Ulkona oli pimeää. Lunta satoi vähän taivaalta. Laskin heijastimen taskustani. lähdimme kävelemään tallille päin. Vastaamme tuli pari lenkkeilijää ja naapuri koiransa kanssa. Käännyimme vähän syrjäisemmälle tielle, josta pääsisi kävellen nopeammin Vaahterapolkuun. - Juostaanko vähän? Lähdin hölkkäämään, Relle vierelläni. Otimme pari spurttia. En olisi jaksanut enää askeltakaa, Ralle kyllä olisi! Vaahterapolun risteys näkyi jo. Kello näytti vähän yli seitsemää, kun avasin tallin oven. Näytti hassulta, kun yli kaksikymmentä päätä katsoi minua. Yhden karsinan luona oli harjapakki. Muuten talli oli tyhjä, taukohuoneesta kuului puhetta ja ääniä. Tajusin, että harjapakki oli tyhjän karsinan luona. Tai siis karsinan piti olla tyhjä... Kävelin kyseisen karsinan luo. Karsinassa oli hevonen! Pilkukas hevonen! Ja… jonkun… takapuoli? - Öö… Hei, sanoin. - Terve! sain vastauksen. Puhujan pää kääntyi. Sehän on mies! - Ai hei Lispe! Mitenkäs käsi jakselee? Oletkin jo tavannut uuden tallilaisen. Tässä on Jesse ja hänen hevonen Brenda. Mutta kukas sinulla on mukana? Mila kyseli. - Moi! Noh, tuossahan tuo paikoillaan pysynyt. Kiva, saadaan lisää päitä joita voidaan sekoittaa, naureskelin - Niin, tämä tässä on Ralle. Meidän saksanpaimenkoira. - Eipä tuon ukonkaan pää ihan terve taida olla. Jesse muuten asuu meillä pari vikkoa, sen aikaa, että saa etsittyä itselleen asunnon. Onpa kiltin näköinen tapaus! Ja komia myös! Mila sanoi.. Asuu tuolla? Herran jestas! Onkohan tämä samalla tavalla homofobiasta kärsivä tapaus, kun se Erkki. Olin kuullut parhaat palat tallitytöiltä. Mies oli kuulema boksereilla käppäillyt ulos talosta! Ja asuukohan vaan sen kaksiviikkoa? Milasta näki jo kaukaa, että pientä ihastusta oli mukana. - Ralle tuli meille heti pentuna ja on tosi kiltti. Se sai parhaat pisteet jostain käyttäytymis testistä. Ukki sen koulutti. En minä niiden testien päälle ymmärrä, mutta sen tiedän, että maailman ihanin koira se on! kerroin samalla kun kyykistyin rapsuttamaan Rallea. - Kiva juttu! Minun täytyy nyt mennä tekemään paperi hommia, Mila sanoi ja lähti kävelemään kohti taukohuonetta. - Mila! Voinko juoksuttaa Huhua maneesissa? huikkasin vielä Milalle. - Tietysti! Ei siellä enää ketään ole, mene vaan, Mila vastasi. Menin Huhun luo. Sidoin Rallen karsinan oveen kiinni ja hain nopeasti harjat. Avasin karsinan oven. Harjasin Huhua ja lässytin sille kaikenlaista. Selvitin myös Huhun harjan ja hännän. Letitin Huhun harjan ja tein häntään kalanruotoletin. Ei kumpikaan niistä onnistunut, mutta en kehdannut purkaakkaan niitä. Ralle oli käynyt makuulleen lattialle. Käväisenpä vielä taukohuoneessa. Otin Rallen mukaani ja lähdin taukohuoneeseen. Taukohuoneessa istuivat Rebekka, Kape, Petra, Inna ja Mila. Pyysin Kapen mukaani ja hän tuli mielellään. Jos saisi pitää Rollea. Mulle kävi! Rebekka olisi muuten tullut, mutta hänen piti lähteä. Haime Huhun ja lähdimme maneesiin. - Kannatko pari tolppaa tuonne? Ei tarttee kujaa. Hyppää jos hyppää, kysyin Kapelta. - Joo, otatko sä Rallen? Kape vastasi. Otin Rallen ja päästin Huhun vapaaksi. Tarkistin myös, että ovi oli kunnolla kiinni. Käskin Kapen nostaa esteen neljänkymmenen senttimetrin korkuiseksi pystyksi. Annoin Rollen Kapelle ja otin pitkän juoksutusraipan käteen niin, että naru ei heilunut. Huhu haisteli ja kuopi maata. Piehtaroisikohan se kohta? Kyllä, arvasin oikein. Tamma laskeutui polvilleen ja siitä maahan. Huhu piehtaroi molemmilla kyljillään, ja kun se nousi, alkoi aikamoinen pukkilaukka! Taisi neidillä olla virtaa? Annoin Huhun juosta ympäri maneesia. Aina kiertäen esteen. Kävin ottamassa Huhun kiinni ja laskin sen esteelle. Huhu hyppäsi tarpeeksi hyvin. Hypyytin sen vielä toisen kerran ja sitten nostin estettä kymmenen senttiä. Esteen nostamisessa meni hetki, sillä yhdellä kädellä se on hyvin hankalaa! Huhu kierti esteen ensimmäisen kerran, mutta toisella kerralla hyppäsi. Päätin lopettaa kun joku edes kerran onnistuu. Kape purki esteet. Minä pidin sillä aikaa Rallea ja kävelytin Huhua. Kun Kape oli saanut puomit ja tolpat pois, lähdimme talliin. Kello oli kahdeksan, joten jätimme Huhun vaan karsinaan. Menimme taukohuoneeseen odottamaan äitiä. Taukohuoneessa ei ollut ketään. Kaikki olivat jo lähteneet. Milan talossa oli valot, ja ikkunasta näimme, että Inna ja Jesse kittasivat kaljaa yhdessä sohvalla. Äiti oli sanonut, että tulee puoli yhdeksän. Juttelimme niitä näitä ja opetimme temppuja Rallelle. Kun äiti tuli hakemaan meidät, Mila ja Jesse olivat tulossa tallille. Jääköhän Jesse vaan kahdeksi viikoksi?
Huhu&Lispe 13HM
// Eiii se Jesse vielä meille oo muuttanut. Mutta ei se mitn... 1piste tuli! // Aijaa hups
|
|
|
Post by Lispe on Jan 10, 2014 20:42:18 GMT 2
Päätön tarina Lunta! Vihdoin lunta! Olin odottanut tätä päivää! Lunta, pakkasta, nyt se talvi vasta alkaa. Tosin, vielä minun täytyy pitää tätä perskatin kipsiä kädessä! Lumi paiskautui vasten kasvojani, kun kävelin tallia kohti. Jouduin laittamaan hupun suojakseni. Noh, parempi paljon lunta kun ei ollenkaan. Mitäköhän sitä tänään tekisi? Huhulla on muistaakseni tunti tänään... Käynpä vielä tarkistamassa. Astelin talliin ja siellä oli täys vilske päällä. Olihan nyt tunnit alkaneet. Kävelin taukohuoneeseen ilmoutustaulujen luo. Huhu, Huhu, Huhu, mumis hiljaa ja liikutin sormea paperilla. Aa, tuolla! Kello kuuden tunnilla, alkeisryhmä. Katsoin puhelimestani kelloa, se oli puoli kuusi. Toivottavasti Huhun ratsastaja tulisi varustamaan ratsunsa, yhdellä kädellä se on hieman hankalaa... Istuin taukohuoneen sohvalle ja selailin hevoshulluja. Voisin lähteä etsimään tuttuja. Käväisin varustehuoneessa. Ratsastajat etsivät ratsuilleen varusteita. Ei ihmeellisenpää. Eikun, Tessankin löysin huoneesta juttelemassa blondille naiselle. Uusi tyyppi varmaan. Lähdin tallustelemaan tuntihevosten käytävälle. Hoitajat yrittivät pelastaa hoitsujaan hermoromahduksilta ja vanhemmat yrittivät pelastaa itsensä. Voin kuvitella, kuinka joku pieni tyttö kimeällä äänellään kuusi päivää viikosta huutaa ja kinuaa haluavansa tallille. Voi raukkoja. Enkä tarkoita pelkästään lapsia, vaan myös vanhempia ja lemmikkieläimiä. Huhun karsinalla ei näkynyt vielä ketään. No, odotan viisi minuuttia ja jos ratsastajaa ei ilmesty, yritän varustaa Huhun. Annan karsina oli tyhjä. Eikun niin, sehän varsoo tässä kuussa! Jesse oli hoitamassa Brendaa. Toivottavasti tamma on tottunut tähän mekastukseen. Päätin mennä varustamaan Huhun. Avasin karsinan oven ja Huhun pylly kääntyi ovelle. Mitä? Oliko neiti kipeä vai mikä oli? Kutsuin Huhupuppelia, mutta pää vain kääntyi. Pakko siis mennä hakemaan. Li'uin seinää pitkin kuin James Pöntinen konsanaan. Kaappasin Huhun päästä kiinni ja käänsin ärripurrin. Sidoin kalteriin narun kiinni ja napsautin Huhun siihen mököttämään. Hain harjat ja suitset mukaani, onneksi sain Tessan kantamaan satulan karsinalle. Harjasin Huhua pitkin ja kevyin ottein. Silti neiti vain mulkoi minua. Ei ole kyllä Huhun tapaista, mutta jos tätä ei jatku seuraavaan päivään, niin on se ihan okei. Kavioita en voinut puhdistaa, joten satula pitää nostaa selkään. Kutsuin taas Tessan paikalle ja hän nosti satulan. Kiitin avusta ja aloin laittamaan Huhulle suitsia. Heitin päitset pois. Nostin ohjat kaulalle. Yritin toisella kädellä nostaa suitsia Huhun päähän, ja toisella aukaista suuta. Ei ollut helppoa! Kiitin herraa, kun näin Milan kävelevän karsinan ohi. Karjaisin ''MILA!'' ja nainen hyppäsi varmaan puoli metriä ilmaan! mila kuitenkin oli hyvällä tuulella, ja vastasi sammalla tavalla karjuen takaisin ''MITÄ!?'' - Tuutko laittaa nää suitset tälle kamelille päähän? Kun yksikäsisenä se on vähän hankalaa, kysyin. - Joo joo. Huomasin minä jo kaukaa, ettei sinulla hyvin mene, mutta päätin sitten piruilla hieman, Mila sanoi - Eikö ratsastaja ole vielä tullut? Mila jatkoi. - Eipä oo näkyny ei. Tai mistäs minä tiedän istuuko se tuolla taukohuoneen sohvalla. Mutta karsinan luona ei ole käynyt, selitin. Mila sai laitettua suitset Huhulle, monien yrityksien jälkeen. Kovasti nainenkin kummasteli Huhun mökötystä. Muistin kysyä myös kavioiden puhdistuksesta ja Mila teki senkin. Kiitin naista avusta. Huomasin blondin tytön tulevan taukohuoneesta Huhun karsinalle. - Ai kiitti kun varustit mulle ton kaakin, kelta hiuksinen, varmaan viides luokkalainen tyttö sanoi. - Olitko sä koko ajan tuolla taukohuoneessa!? ärähdin tytölle. - Joo, kuinka niin? En mä tota hullua ois voinu hoitaa, tyttö vastasi. - No oisit vaikka kysyny jotain avuks! Arvaa oliko hankalaa varustaa Huhu yhdellä kädellä!? huusin ja heilutin kipsissä olevaa kättäni. - Sori nyt vaan, tunti alkaa, mun pitää mennä, blondi tyttö vastasi, heilautti hiuksiaan ja lähti kävelemään Huhun kanssa ulos. Ei näyttänyt tytön perheeltä rahaa puuttuvan, kun valkoiset ratsastushousut ja uusi ratsastustakki. Ja tuo on sitä paitsi kisatakki! Lähdin suutuspäissäni katsomaan tytön nimen listasta. ''Huhu - Tuulikki'' Hahhahha! Mikä nimi! Vähän iloisimmissa merkeissä lähdin katsomaan yksäripuolen asukkaita. Innan valkoinen suokki, Ulla, katseli kaltereiden välistä tallissa liikkujoita. Innan toinen hevonen, Seppo söi tyytyväisenä heiniään. Julian uusi tulokas Sessi katseli hätääntyneenä ympärilleen. Oli kuulema aika kuuma pakkaus, hehe... Sessin vieressä oli... Anna! Tännehhän se tuleva äiti oli muuttanut! Zombin jalka oli vieläkin paketissa, voi parkaa. Jäin ihastelemaan Hukkista orin karsinalle. Oli se kyllä niiiiiiin kommee! Lähdin takaisin taukohuoneeseen, kun huomasin Petran tulevan hoitamaan Hukkista. Lähdin maneesiin katsomaan tuntia. Kapusin hiljaa katsomoon, jossa istui ratsastajien vanhempia. Tarkkailin huhua ja Huhun ratsastajaa. Huhu mennä viiletti ympäri maneesia. Ratsastajat tekivät pysähdyksiä ravista joka sivun keskelle. Huhu ei suostunut pysähtymään kunnolla, joten Tuulikki veti sitä suusta! Olisi tehnyt puolipidätteitä, idiootti! Huhu nosti hieman peräänsä, ja Tuulikki otti vielä tiukemman otteen ohjista. Huhu melkein katsoi tyttöä silmiin ylä kautta! Onneksi Helena vähän läksytti tyttöä. Lopputunnista Huhu oli hidas. Huomasin tytön pari kertaa näpäyttävän Huhua raipalla. Eikä kyllä pelkästää näpäyttävän, vaan lyövän! En tosin ole varma, kuvittelinko suutuspäissäni vaan niin... Tunnin jälkeen pakotin tytön hoitamaan Huhun. Valvoin silmä tarkkana neidin työtä. Tuulikki valitti koko ajan, että hänellä oli kiire ja että isä olisi todella vihainen, kun on joutunut odottamaan autossa niin kauan. Eipä kyllä tallissa isää näkynyt, että tokkopa autossakaan. Jäin vielä kurkkimaan ikkunasta, millä neiti lähtee kotiin. Kävellen linja-auto pysäkille tuo meni, ja linja-autoon nousi. Mikä valehtelija! Annoin Huhulle porkkanan. En kehdannut tammaa enempää häiritä. Menin taukohuoneeseen juttelemaan muiden kanssa. Autoimme - minulle tuntemattoman - Dinan kanssa Milaa jakamaan hevosille iltaruoat. Äiti tuli sen jälkeen hakemaan minua. On se kyllä toisaalta hyvä, että äiti tulee aina myöhään töistä. //Tällä tarinalla ei oikein ollut päätä eikä häntää, mutta teki mieli kirjoittaa, niin kirjoitinpa sitten Ärripurri Huhu&Lispe 14HM
|
|
|
Post by Lispe on Jan 15, 2014 18:43:53 GMT 2
Ilman satulaa hurjastelua
Hyppäsin linja-autosta ulos. Jes! Eilen olin vihdoin saanut kipsin pois! Hyrr... Ulkona oli kylmä. Nostin kaulahuiviani ylemmäs. Kävelin nopein askelin kohti tallia. Selässäni oli reppu, jossa oli eväitä. Olin nimittäin tullut suoraan koulusta. Tai no, vienyt repun kotiin ja vaihtanut vaatteet. Talvinen aurinko paistoi puiden välistä. Kävin tervehtimässä Huhua karsinalla. Se oli otettu jo sisälle, koska oli yli -20 astetta pakkasta. Vein reppuni taukohuoneeseen. Siellä ei ollut ketään. Lähdin katsomaan oliko Huhun karsina siivottu, olihan se. Mira oli varustamassa Meridaa. Hän höpisi jotain neloskarsinassa olleesta uudesta hevosesta. Astelin karsinalle, ja siellä musta hevonen söi tyytyväisenä heiniä. - Kenen se on? Tai siis milloin se tuli? kyselin Miralta. - Milanhan se on. Jesseltä se kai sen osti, Mira vastasi. - Mutta eikös sillä ollut joku tammakin? kysyin. - Joo, tänään nuo molemmat tuli. Tamma on yksäripuolella, Mira sanoi. Ampaisin yksäripuolelle katsoen, onko siellä ketään. Rebekka oli Zombia hoitamassa, ei muita. Katselin kaikki karsinat läpi. Ja kyllä, nurkka karsinasta löysin todella, siis tooodella kauniin tamman! Karsinan ovesta luin '' Danielas Stjärna ''Daniela'' Neiti ei tainnut olla hyvällä tuulelle, tai luonteessa ei ollut kehumista, koska tervehdykseksi sain luimuun painetut korvat ja takapuolen. Lähdin takaisin hoitamaan Huhua. Ajattelin mennä ilman satulaa. Otin Huhun käytävälle, koska se olisi helpompi siinä hoitaa. Hain suitset ja harjat. Harjasin ensin juuriharjan, ja seuraavaksi käteeni osui pölyharja. Selvitin myös harjan ja hännän. Laskin Huhun päitset kaulalle ja laitoin suitset Huhulle. Huhu haukotteli ennen kuin laitoin sille suitset. Se oli joko todella väsynyt, tai rentoutunut. Otin Huhun kaulalta päitset pois. Nostin kypärän päähäni ja lähdimme kävelemään maneesiin. Maneesissa oli muitakin. Inna ja Seppo, sekä Kiara ja Amy. - Voinko tulla? Onko teillä jotain erityistä...? huusin ovelta. - Sekaan vaan! Minä lopettelen kohta, niin hyvin mahtuu, Inna vastasi. - Joo tuu vaan. Mä alottelin just, mutta kyllä tänne mahtuu, Amy sanoi. Talutin Huhun maneesiin, suljin oven ja vein Huhun kaartoon. Otin harjasta tukevan otteen, peruutin Huhun pään luo ja juostessani heilautin itseni selkään. Opettelin nousemaan hevosen selkään tuolla tavalla jo pienenä setäni maatilalla. Käyn siellä vieläkin kesällä, mutta se on vähän jäänyt, koska muutimme kauemmas. Lähdin kävelemään oikeaan kierrokseen. Varoitin Amya Huhun takapuolesta. Saattaa nimittäin potkua tulla. Kävelin uran sisäpuolella, jotta Amy voi ravailla Kiaran kanssa. Inna lähti ja Mira ja Merida tuli maneesiin. Varoitin häntäkin. Aloitin ravaamaan. En todellakaan tiennyt mitä tekisin. Menisin vaikka kunnon koulua. Ravasin hetken pitkin ohjin, mutta sitten otin ohjat käteen ja rupesin asettamaan Huhua. Menin isolle pääty-ympyrälle ja tein vasta- ja myötä asetuksia. Vaihdoin suuntaa ja ympyrää. Tein siinäkin vasta- ja myötä asetuksia. Huhu tuntui vähän kankealta, mutta silti hyvältä. Otin vähän välikäyntejä, ja Amy ilmoitti lähtevänsä. Menin pari kertaa käynnissä pohkeenväistöä. Ensin keskihalkaisijalta M:än ja sitten H:on. Se onnistui hyvin, joten en kehdannut yrittää ravissa. Kävelin taas välikäyntejä ja suunnittelin laukkatehtävää. En keksinyt mitään kovin järkevää, joten nostin vain laukan ja Huhu innostui. Pidättelin sitä, mutta se ei onnistunut. Käteeni vähän koski. Käännyin voltille. Huhu hidasti vähän ja sain sen kuulolle. Laukkasin yhden kierroksen tehden molempiin päätyihin voltit. Vaihdoin vielä suuntaa ja laukkasin siihenkin suuntaan. Mira sanoi menevänsä loppukävelyille maastoon, joten olin yksin maneesissa. - Nyt tiedän mitä tehdään Huhuseni, sepitin neidin korvaan. Siirsin ensin raviin. Nostin kulmasta laukan ja nojauduin vähän eteen. Huhu kiihdytti hieman, muttei niin kovasti että minun piti hidastaa. Nostin käteni ilmaan ja päästin ohjat pois. Tämä se vasta oli elämää! Laukkasimme reippaasti pari kierrosta. Huhu laukkasi korvat hörössä. Kerran minun piti sanoa ''prr...'' mutta muuten tamma laukkasi nätisti. Ravasin vielä pitkillä ohjilla ympäri maneesia. Sain vaihdettua suuntaakin pelkän pohkeen avulla. Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa. Talutin Huhun talliin. Petra ja Hukkis menivät maneesiin. Heidän perässä Julia ja Sessi. Purin Huhun karsinassa. Harjasilin sitä ja hyräilin jotain, kunnes Mila säikäytti minut. - Hei oikeesti! Sain melkein sydärin! karjuin. - Hihhihhi... Mila nauroi. - Mitä sä hyräilit? Mila kysyi. - En mä muista sen nimee, mutta setä opetti sen mulle joskus pienenä, vastasin. - Mä oon joskus kuullut ton. Ootkos jo nähnyt sen uuden hevosen? Mila sanoi. - Joo oon. Se on hieno! Myös se Jessen tamma on kaunis, kehuin. - Ne molemmat on. Nyt pitää mennä, heissan! Mila vastasi ja lähti (samaa laulua) hyräillen pois. Huhu oli vähän hikinen, joten laitoin sille fleece-loimen päälle. Menin taukohuoneeseen syömään eväitä ja vaihtamaan kuulumisia muiden kanssa. Huhu&Lispe 15HM
|
|
|
Post by Lispe on Jan 18, 2014 15:11:02 GMT 2
Pulkkaratsastusta ja maastoilua ''Tykkään susta niin että halkeen..'' radio huuti olohuoneessa. Mikä ihana aamu! Aurinko paistoi, äiti kaupungilla, isä työmatkalla, isosisko kaverin luona ja koira nukkuu. Keitin itselleni kaakaon joululahjaksi saadulla cupsolo kahvinkeittimellä. Hyräilin tuota samaista kappaletta, kunnes puhelimeni alkoi soida. Ryntäsin leipä kädessä sammuttamaan radion ja vastasin puhelimeen. - Mmm.. Haloom... sanoin, samalla kun mutustin leipääni. - No hallotta halloo! Lähetäänkö humnamnam maastoon? Kape nauroi. - Noku mä syön leipää! Ja joo, mennään vaan. Otetaanko Veera mukaan? Sehän haki Tuulin hoitajaks, mut se myydään, ehdotin. - Joo otetaan vaan! ja joo, kyllä mä sen tiesin. Mä tuun eka teille, soita sä Veeralle, Kape käski. - Joo moih! Söin ensin leipäni ja join kaakaon. Etsin puhelimestani Veeran numeron ja pirautin hänelle. - Huomenta munkki! sanoin iloisesti puhelimeen. - No huomenta Skunkki! Mitäs mitäs? Veera vastasi. - Lähetkö mun ja Kapen kanssa tallille? Mennään maastoon! kysyin. - No en mä nyt tiiä... Kun enhän mä voi ratsastaa? Veera muisti. - Tuu nyt. No kysytään tallilta vaikka lainaan jotain hevosta, ehdotin ja käännyin katsomaan ulos. Näin meidän punaisen pulkan rappusilla... - EIKUN HEI! Huhu on ajokoulutettu! huusin. - Nii-in? Veera mutisi. - NO OTETAAN MEIDÄN PULKKA MUKAAN! SÄ ISTUT SIINÄ! kailotin tayttä kurkkua - Oikeesti!? Saako sillee tehä?! Veera innostui. - No en kyllä tiiä... Mä otan ton pulkan mukaan ja kysytään tallilla Milalta. Jos ei saa, niin sitten lainaat jotain muuta hevosta tai ei lähetä ollenkaan maastoon. Ratsastat vaikka Huhulla. Mutta tulet mukaan! selitin. - Noh, ei kai mulla muutakaan tekemistä oo. Tuun teille ja lähetään siitä, neiti vihdoin suostui. - Joo! Kapekin tulee tähän mo! Juoksin huoneeseeni aamutakki hulmuten. Vaihdoin tallivaatteet ja laitoin laukkuun kaikkea mahdollista, jota en oikeasti edes tarvitse... Menin alakertaan harjaamaan hiukset. Oveen koputettiin, ja kaksi punaposkista tyttöä käveli sisään. - Moi, oon ihan kohta valmis! Voitteko käyttää Relleä nopeesti ulkona? Ihan vaan tuon talon kohalla, kysyin ja osoitin keltaista taloa. - Noh, pakkohan se on, kun Lispe käskee, Veera sanoi ja irvisti. Molemmat lähtivät mutisten ulos. Vaihdoin koiralle veden ja laitoin kuppiin raksuja. Heitin takin niskaani, pipon päähäni, hanskat käteeni ja laukku olalle. Odotin tyttöjä ja Relleä. Kun he tulivat, laitoin oven lukkoon. - Sanoitko sä Veera jo Kapelle meidän ideasta? kysyin samalla, kun nappasin pulkan mukaani. - En oo, Veera vastasi. - Miks sä otit pulkan? Kape ihmetteli. Kerroin Kapelle suunnitelmastamme ja hän vaan nauroi ja sanoi, että ''olette te kyllä yksi sekopää kaksikko'' - Niin, mutta me ollaan sekopää kolmikko! vinkkasin. Repesimme kaikki kovaan nauruun. Hyppäsimme linja-autosta pois, ja käskin Veeran istumaan pulkkaan kaikkien laukkujen kanssa. Minä vedin ja Kape työnti. Vastaan tulleessa autossa, isä ja kaksi pikku tyttöä katsoivat meitä hieman kummaksuen. Vihdoin olimme perillä. Wienna ja Mico juoksivat ympäri pihaa hakien keppiä, jota Jesse heille heitti. Moikkasimme ja kysyimme missä Mila on. - Tuolla sisällä se ryyppää kahvia, Jesse nauroi. Juoksimme talolle. Koputimme oveen, ja raotimme sitä. - Milaaaa? huhuilimme. - Mitä? Ketä siellä? saimme vastauksen. Otin pulkan Kapelta ja astelin keittiöön. - Voidaanko me laittaa Huhun perään pulkka? Kun me lähettäis maastoon ja Veera istuu pulkassa! kysyin innostuneena. - Siis ketkä te? Mila kysyi heilutellen päätään. - Minä, Kape ja Veera. Veera haki siis Tuulin hoitajaksi, selitin. - Milläs Kape ratsastaa, Mila iski. - Ainiin.. No vaikka Vikalla? ehdotin. - Antaa mennä vaan! Kunhan siivoatte sitten molempien karsinat, Mila kiristi meitä ja iski silmää. Näytin kieltäni vain vastaukseksi ja ryntäsimme ulos talosta, keksit suussamme, jotka olimme napanneet pöydältä. Veimme pulkan taukohuoneeseen. - Siivotaan eka karsinat, Kape ehdotti. Haimme kottarit ja kaikille talikot. Patistin Veeran ja Kapen siivoamaan Vikan karsinaa, sillä luulin olevani yhtä nopea. Toisin kävi, ja molemmat tulivat auttamaan minua. - Miten me viritetään se pulkka Huhun perään? Veera kysyi. - Öö.. No rintaremmillä ja satulaan vielä kiinni? Ja sillee, että sä pidät siitä narusta kiinni, selitin. - Joo, no testataan sillee, Veera sanoi. Seuraavaksi haimme hevoset. Vika laitettiin karsinaan ja Huhu käytävälle, jotta voimme siinä kokeilla pulkkaviritystä. Minä ja Veera harjasimme Huhun ja Kape hoiti Vikan. Sillä aikaa, kun varustin Huhua, Veera etsi itselleen kypärän. - En mä saa tätä satulavyötä edes KIINNI! Tää pullistelee ihan sikana! Kape valitti. - Kutita sitä mahan alta, mä tuun vetää sitä vyötä. Ei kai se nyt noin lihava voi olla? sanoin. Kape rapsutti Vikaa mahan alta ja minä kiskoin vyötä kaikin voimin. Vihdoin ja viimein saimme herralle vyön kiinni. Suitsiminenkaan ei oikein onnistunut. Vika ei millään olisi halunnut aukaista suuta. Lisäksi se nosti päätään ylös. Kun Vika oli varustettu, piti Huhulle laittaa suitset ja pulkka. Kolusimme varustehuoneen etsien rintaremmiä. - Mila! Voidaanko me lainata vaikka Celinen ohjia? Että laitetaan ne tohon rintaremmiin kiinni, sitten satulan renksuista ja Veera pitää siitä kiinni, Kape kysyi Milalta. - Joo, ottakaa vaan. Muistakaa sitten laittaa ne oikealle paikalle, Mila suostui. Löysimme jostakin nurkasta rintaremmin ja Celinen varusteita pitkät piiiitkät ohjat. Virittelimme ohjat Huhulle. Kypärät päähän ja olimme valmiit! - Testataan eka kentällä, miten Huhu reagoi pulkkaan, ehdotin. Veera otti pulkan kainaloon ja minä molemmat ohjat käteen. - Istu siihen pulkkaan ja ota nämä ohjat käteen. Mä talutan Huhua tässä, opastin Veeraa. Onneksi ohjat olivat pitkät, että vaikka Huhu potkaisisi, ravaisi tai vaikka laukkaisi. Ei jalat osu pulkkaan. Alussa Huhu mulkoili pulkkaa, mutta kyllä tamma siitä rauhoittui. Kiristin vyötä ja hyppäsin selkään. Kape oli jo noussut Vikan selkään. Olimme lukeneet, että Vikalle ei saa missään nimessä ottaa raippaa tai kannuksia. - Lähdetään! Lähdimme kävelemään kohti maastoja. nauroimme sille, että miltä näytämmekään vastaantulevien mielestä. Veera huuteli koko ajan, että hiljempaa ja ei saa ruveta ravaamaan. Tie oli niin leveä, että pystyimme kävelemään siinä vierekkäin. Onneksi olimme ottaneet Vikan. Huhu ei olisi päästänyt muuta hevosta lähelle itseään. - Voidaanko ravata? kysyin Veeralta. - No jos heti hiljennät, kun mä sanon! Okei? Veera toivoi. - Joo joo Siirsimme hitaasti raviin. Vika edellä, Huhu perässä. Veera kiljui perässä. Kohta kiljuminen muuttui nauruksi. Katsoin taakse, ja siellä se meidän pikku-Veera nauraa räkätti. Ravasimme jonkin matkaa, kunnes siirsimme käyntiin. - Se oli kivaa! Olisitte vaan menneet kovempaa! Veera sanoi. - Ei nyt vielä mennä kovasti. Onhan sulla tarpeeks päällä? Tehään vaikka tunnin lenkki, Kape muistutti. - Joo joo, Veera mutisi. - Tuolla parin kilsan päässä on hyvä suora. Siinä voidaan ottaa vaikka laukka! ehdotin. Lauleskelimme ja nauroimme. Otimme vielä pari ravi pätkää ennen laukkasuoraa. Aurinko paistoi kauniisti puiden välistä. - Otetaan eka ravia, ja sitten laukka. Huuda heti ''SEEIISSS'' Jos on liian kova vauhti. Yritä pitää koko ajan kiinni, ettei ohjat sotkeennu. Mutta jos on ihan pakko päästää irti, niin sittenhän se on. Ja jos päästät irti, käännä pulkka ojaan. Tajusitko? selitin. - Joo joo, hanaa hanaa! Veera sanoi. Tuhahdin vain ja päästin Vikan edelle. Siirryimme raviin. Kun Vika oli nostanut laukan, Huhukin nosti. Hiljennin vähän ja katsoin taakseni. veera oli vielä kyydissä ja huuti. Yhtäkkiä pulkka kellahti ympäri ja ote lipesi. - KAPEE! SIIRRY KÄYNTIIN! huusin ja hiljensin itsekin. Hyppäsin alas selästä. Otin molemmat ohjat käteeni ja menin Veeran luo. Ensin hän ei liikkunut. Kohta alkoi kuulua naurua. - Sattuko suhun!? hätäännyin. - No ei! Se oli hauskaa, uudestaan! Itsekin rupesin nauramaan ja Kapekin tuli paikalle. - Sattuko siihen? - Ei sattunu, otetaan uudestaan ja vähän hiljemmalla vauhdilla! komensin. Kun Veera oli saatu ojasta ylös ja pulkka mukaan. Lähdimme yrittämään uudelleen. Oli onni matkassa, ettei ohjat sekoittunut Huhun jalkoihin. Teimme samalla tavalla. Vika lähti ensin, sitten me. Huhu nosti jo automaattisesti laukan. Hiljentelin tammaa ja katselin taakseni. Kun Veera pysyi hyvin kyydissä, kovensin vauhtia. Nauroimme ja kiljuimme kun mitkäkin intiaanit. Laukkasimme pitkin tietä. Rupesimme hiljentelemään ennen mutkaa. - Se oli tooosi kivaa! Tätä kokeillaan kyllä ehdottomasti uudelleen! Veera sanoi. Ravailimme vielä pari pätkää. Tallin pihassa Milakin halusi ehdottomasti kokeilla istua pulkassa. Kävelimme pitkin pihaa. Ja pakkohan meidän oli ottaa yksi ravi pätkä! Molemmat sisarukset olivat hikisiä, joten ne saivat jäädä talliin fleece-loimet päälle. Menimme maneesiin katsomaan, kun Ilona ratsasti Harrilla. Ei olisi tehnyt mieli olla selässä. Taukohuoneessa kerroimme muille maastoreissustamme ja Veeran ''onnettomuudesta'' Äiti tuli hakemaan meidät ja molemmat tytöt tulivat meille yöksi. Hyvä tallipäivä! Huhu and Lispe 16HM// MINÄKIN TAHTOA PULKAN KYYTIIN!
|
|
|
Post by Lispe on Jan 22, 2014 15:05:53 GMT 2
Kuva tuosta pulkkaratsastuksesta! Tuli nyt tallanen lyijykynä töherrys, kun en jaksanut rueta värittämään... Hehe...
|
|
|
Post by Lispe on Feb 6, 2014 21:12:50 GMT 2
Tylsää talleilua...
Olin pyörinyt tallilla pitkin iltoja, mutta en ollut saanut tehtyä mitään Huhun kanssa. Olin kuitenkin ilmoittanut meidät este- ja kouluratsastuskisoihin. Hyvä Lispe, milloinkahan meinasit harjoitella? Tänään en voisi, sillä Huhulla on tunti. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä hoitamaan Huhun. Puin tallivaatteet ylleni, nappasin potkurin oven pielestä ja suuntasin kohti tallia. Ystävänpäiväkin lähestyy kohta, miksi sellainen pitää edes olla!? Onhan se ihan kiva, mutta kauhea ''stressi'' tulee (samalla tavalla kun joulunakin). Onneksi saan rentoutua ystävänpäivänä tallilla mukavan maastoretken myötä. Potkin kelkkaan lisää vauhtia. Kohta talli jo näkyisikin. Kaarsin tallin pihaan, jätin potkurin seinän viereen ja menin suoraan taukohuoneeseen kopisteltua kenkäni. Rojahdin sohvalle Tessan viereen. - Terppa! Kerro mitä mä voisin tehdä Huhun kanssa, kun sillä on tunti tänään, tervehdin. - En kyllä tosiaan tiedä. Vikallakin on tunti tänään. En kyllä varmaan edes olisi jaksanut ratsastaa, Tessa nauroi. - Taidan vaan puunata sen. Ja jos jaksan ja viitsin, niin päästän sen kentälle. Voinko ottaa Vikankin? kysyin. - Ant' men' vaa! Tessa sanoi. Oliko tyttö popsinut ilopillereitä vai mikä oli? Minä kun olin niin masentunut. Tahtoo kesän! Nostin takapuoleni sohvalta ylös ja suuntasin tarhoille. Saisinkohan molemmat pollet yhtä aikaa sisälle? Se on tyhmä joka pelkää... Eikun, miten se meni? Nappasin tarhan pieleltä kaksi narua, vihelsin, ja Huhu lähti porttia kohti. Vikakin jaksoi vaivaantua. Otin ensin tammaseni kiinni, sitten Vikan. Molemmat vähän ihmettelivät systeemiä, mutta päättivät silti kävellä kiltisti perässäni talliin. Päästin Vikan karsinaan ja Huhun otin käytävälle. Kiinnitin neidin molemmilta puolin. Oho? Eikö Huhu raaskikkaan huutaa kun veli on vieressä. Kipaisin varustehuoneeseen hakemaan Huhun harjat. Sieltä löysin myös Innan ja Rebekan. - Inna, sulleko tuli se uusi hevonen? kysyin nopeasti naiselta. - Joo, Ymmi. Seppo lähti muualle, Inna vastasi. - Saako sitä käydä katsomassa, vai maksaako se? nauroin. - Tietysti saa! Tuolla se käytävällä möllöttää, Inna sanoi. Kurkkasin yksityisten käytävälle, ja siellä seisoi ehkä maailman kaunein hevonen! Sain sanotuksi vain ''ooh...'' Kehuin Innalle hevosen kauneutta ja tallustelin takaisin Huhun luo. Harjasin tamman nopeasti. Yllätyksekseni häntä oli selvitetty! Siirsin tavarani sivuun ja otin molemmat sisarukset narunpäihin. Lähdimme kävelemään kohti kenttää. Päästin ensin Vikan irti, sitten Huhun. Tarkistin että portti on kiinni ja hyppäsin aidalle istumaan. Huhu tuli etsimään makupaloja, mutta hyppäsikin ympäri niin, että tipuin selälleni lumikasaan. Nauraen nousin lumikasasta ja näin Camin. Huidoin hänet luokseni. - Katso nyt kuinka iloisesti nuo juoksee! Onnen pekat, sanoin. - No on niillä hauskaa! Cami vastasi. Katsoimme hetken sisaruksia, kunnes pyysin, että Cami ottaisi Vikan talutukseen. Ei varmaan tuon jälkeen kannata taluttaa kahta vierekkäin. Onnekseni Cami suostui ja otimme molemmat kiinni. Talutimme hevoset talliin, jossa olikin täysi hulina päällä. Kiitin Camia ja suuntasin taukohuoneeseen. Kello näyttikin jo niin paljoa, että oli aika mennä varustamaan Huhu. Harjasin sen vielä kertaaleen. Nostin satulan selkään ja suitset naamalle. Missä ratsastaja viipyi? Viime tinkaan kerkesin kaviotkin vielä puhdistaa. Edelliset tuntilaiset kerkesivät jo tulla talliin, eikä tyttöä vieläkään näkynyt. Missä hän viipyy? Lähdin taluttamaan Huhua maneesiin. Seisoskelin keskellä maneesia, kun vielä viimeinen ratsastaja hyppäsi selkään. Vihdoin ja viimein noin yksitoista vuotias tyttö putkahti maneesiin. - Anteeksi että olen myöhässä... hän sanoi. Mutisin vain jotain ei se haittaa vastaukseksi ja punttasin tytön selkään. Säädimme hänelle jalustimet sopiviksi ja sain luvan lähteä talliin. Siivosin Huhun karsinan ja puhdisti ruoka- ja juoma kupit. Olin niin innokas, että lähdin puhdistamaan tarhaakin. Nostelin kakkakikkareita kärryyn ja harjasin juomakupin. Tyhjensin kärryt ja vein harjan talliin. Menin varustehuoneeseen. Rupesin puhdistamaan Huhun varusteita, kunnes älysin, että ne on Huhulla päällä! Kiertelin ympäri tallia katsellen niin uusia, kun vanhojakin hevosia. Äiti soitti ja käski minun tulla kotiin. Huikkasin taukohuoneeseen Milalle heipat ja lähdin potkimaan kotia kohti.
Sorry tylsyys :/ Huhu and Lispe 17HM!
|
|
|
Post by Lispe on Feb 11, 2014 14:29:13 GMT 2
Hikitreeniä ja teho päivä! Vihdoin, vihdoin! Huhulla ei ole tuntia tänään, joten kerkeän harjoitella. Aloitetaan kouluratsastuksella. Nappaan Huhun harjapakin ja tallustelen käytävälle, jossa neiti seisoo. Harjaan Huhun reippaasti, puhdistan kaviot ja heitän penkin selkään. Laitan päitset ja ohjat kaulalle, rauta kanikat suuhun ja remmit kiinni. Irroitan Huhun käytävältä. Lähdemme kävelemään kentälle päin. Tallilla ei ole ketään, paitsi tietysti taukohuoneen sohvalla kuorsaava Mila... Sainpahan olla rauhassa. Kiristän satulavyön. Huhu näpräilee takin taskujani. - Lopeta pölvästi! karjaisen, kuitenkin lempeällä äänellä. Säädän vielä jalustimia ja hyppään selkään. Lähden kävelemään pitkin ohjin kenttää ympäri venytellen. - Nyt tehdään kunnon hikitreeni, kuiskaan Huhulle. Parin kierroksen jälkeen asetan pitkän kouluraipan reidelleni, otan ohjat tuntumalle ja alan ratsastamaan. Ravailen ja pyörin kentällä. Teen myötä- ja vasta-asetuksia. Kolmikaarista kiemurauraakin teen jossain vaiheessa. Hei, tämähän alkaa sujua! Mutta selvästikkään kouluratsastus ei ole lajini... Yritän pitää katseen edessä, kantapäät alhaalla ja nyrkit pystyssä. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman opettajaa. Onnekseni Mila on juuri menossa lantalan taakse ''tarkistamaan jotain''. - Mila! Tuu vähäks aikaa huutelee tonne kentän reunalle, hihkaisen hänelle. - No saanko mä palkkaa siitä? Mila virnuilee kävellen kentän reunalle. - Blööh... Puolet mun Arnoldsin munkista? ehdotan. - Sovittu! Mila hyppää aidalle ja alkaa jakelemaan ohjeita. - Kädet kylkiin! Katse eteen, muuten hevosesta tulee etupainoinen. Kantapäät alas. Olitko sä muka helppo B tasoinen!? Puolen tunnin rääkkäämisen jälkeen Mila lähtee jatkamaan tallihommia. Huokaisen helpotuksesta ja annan Huhun kävellä hetken. Ravailen vielä loppuravit. Päätän lähteä loppukäynneiksi maastoon, pois vakioryhmän tieltä. Kävelemme pitkin ohjin metsäpolkuja pitkin. Rusakkokin päättää juosta tien yli, mutta Huhu ei sitä säikähdä. Minun luotto polle. Vartin kävelemisen jälkeen, päätän kääntyä tallille. Tallilla otan Huhulta varusteet pois. Tamma on hikinen, joten päätän pestä sen. Talutan Huhun pesupaikalle arastellen. Käännän ja napsauttelen Huhun molemmilta puolilta kiinni. Käännän hanan lämpimälle. Huhu vain seisoo paikoillaan ja katselee minua. Tämä on ensimmäinen kerta kun pesen Huhua, ei se näytä pelkäävän. Aloitan jaloista ja suihkuttelen tammaa lämpimällä vedellä. Huhu näyttää pitävän siitä. Se myös tykkää juoda suoraan letkusta. Kun olen suihkutellut tarpeeksi, kuivaan Huhun ja heitän sille fleece loimen. Jätän Huhun karsinaan vähän kuivattelemaan. Kerään käytävältä Huhun varusteet pois ja vien ne varustehuoneeseen. Menen taukohuoneeseen antamaan Milalle lupaamani palkan. Leikkaan veitsellä berliininmunkin kahtia. Annan Milalle toisen puolen ja hän ottaa sen mielihyvin vastaan. Tungen naamaani loput munkista ja lähden viemään Huhua ulos. - Jätänkö mä ton loimen sille selkään, se on ehkä vähän märkä? kysyn Milalta. - No ei se tarttee, Mila vastaa. Otan karsinassa Huhulta loimen pois. Vien sen kuivumaan varustehuoneeseen, jonka jälkeen lähden viemään tammaa ulos. Kello on vasta kolme. Ainiin, karsina pitää siivota! Haen kottikärryt ja talikon. Siivoan ensin Huhun karsinan, jonka jälkeen siivoilen Huhun lähellä olevien hevosten karsinoita. Eli Vikan, Moonan, Ritan ja Napin. - Sinähän olet ollut ahkera! Mila säikyttää minut. - Noh, mulla oli vähä tylsää, vastaan hymyillen. - Jaksaisitko sä ratsastaa vielä Nukilla? Joku puolisen tuntia, vaikka ilman satulaa, Mila kysyy. - Tietty! Mä meen hakemaan sen, sanon ja lähden pinkomaan pihatolle. Otan erikoisen värisen ruunan narun päähän ja lähden kävelemään talliin. Käännän Nukin käytävälle kiinni. Haen sen harjapakin, suitset ja suojat. Harjaan Nukia mahdollisimman rauhallisesti, silti herra vain astelee sivulle ja höslää koko ajan jotain. Parin karjumisen jälkeen Nuk onneksi rauhoittuu ja saan laitettua sille suitset ja suojat. Lähdemme maneesiin. Vihellellen aukaisen maneesin oven ja löydän sieltä Lunan ja Tohvelin! - Voiko tulla? kysyn ystävällisesti. - Tule vaan. Alotin just, mutta kyllähän tänne mahtuu, Luna vastaa. Huomaan, että katsomossa istuu tyttö, jolla on kamera kädessä. - Niin, ystäväni ottaa kuvia, ei kai haittaa jos näyt jossain siellä taustalla? Luna sanoo. - Ei haittaa, vastaan. Laitan maneesin oven kiinni. Talutan Nukin keskelle ja hyppään herran selkään. Nuk ei selvästikkään pidä siitä ja potkaisee. - Noh! Lähden kävelemään heiluen selässä. Täällä onkin aika hankala pysyä... En jaksa ratsastaa kovin erityisesti, joten ravailen ja laukkailen vähän. Pyörin tietysti myös ympyröillä ja pohkeenväistöäkin kokeilen. Loppukäynnit kävelen kentällä, sillä ratsastustunnit alkoivat maneesissa. Luna ja Tohveli kerkesi jo lähteä, ja Nuk rupesi vähän hermoilemaan. Päätän lopettaa, ohjaan Nukin keskelle ja hyppään alas. Taputan Nukia. Talutan Nukin talliin. Riisun ruunalta suitset ja suojat. Huomaan kuitenkin, että toinen suoja on tippunut. Voihan pylly... Kun saan harjattua Nukin lähden viemään sitä takaisin pihattoon. Jätän ponin pihattoon ja lähden etsimään toista suojaa maneesista. - Helena, ootkohan nähny täällä yhtä takasuojaa? kysyn hiljaa Helenalta. - Ai tätäkö tarkoitat? Helena sanoo ja nostaa maasta suojan. - Joo, kiitti! huikkaan ja lähden häiritsemästä tuntia. Vien Nukin varusteet takaisin varustehuoneeseen. Menen taukohuoneeseen ja rojahdan sohvalle. Ehkäpä tehokkain päivä minkä tallilla olen viettänyt? Eikä se loppunut tähän... - Lispe, kehtaisisitko hakea ja varustaa Brendan? Mila kysyy. - Joo... vastaan, vaikka todellisuudessa olisin halunnut vetää hirsiä. Haemme Brendan ja Ressun Iiriksen kanssa. Onneksi Brenda on suhteellisen helppo varustaa. Kiinnitän tamman karsinassa kiinni. Harjaan sen nopeasti. Onneksi ratsastaja tulee ja varustaa Brendan loppuun. Pyörin tallilla auttaen ratsastajia vielä siihen asti, että loput hevoset piti hakea sisälle. Talutin Huhun ja Annan, sekä tietysti Katan sisälle. - Kiitos Lispe avusta tänään! Ja siitä munkista, Mila sanoo irvistäen. Huhu&rättiväsynyt Lispe 18HM <3
|
|
|
Post by Lispe on Feb 12, 2014 16:42:31 GMT 2
Este reenejä
Kannoin este tarvikkeita maneesiin. Laskin mielessäni laukkojen etäisyydet. Olin saanut värvättyä Karoliinan tallille avukseni, hän tulisi kohta. Kun olin saanut radan valmiiksi, lähdin tarhoille hakemaan Huhun. Avasin portin ja kutsuin Huhua. Tamma juoksi luokseni, joten napsautin narun päitsiin kiinni. Vika sai jäädä vielä tarhaan, onneksi se oli jo vähän tottuneempi olemaan yksin tarhassa... Talutin Huhun karsinaan, sillä tallissa oli muitakin. Sidoin Huhun kiinni kalteriin ja lähdin hakemaan sen varusteita. Vaihdoin satulaan pestyn, syksyllä ostamani huovan. Otin tarvittavat varusteet ja lähdin hoitamaan Huhun. Harjasin - kuten tavallisestikkin - Huhun. Puhdistin siltä kaviot ja nostin satulan selkään. Suitsien ja suojien laiton jälkeen, Karoliina jo saapuikin tallille. - Moi, tein jo maneesiin radan valmiiksi, sä saat sitten nostella esteitä, sanoin Karkille. - Juu. Voinko mä ratsastaa loppukäynnit? Karoliina kysyi. - Käyhän se. Lähdimme kävelemään maneesiin. Yllätyksekseni maneesissa ei ollut ketään. Vai olikohan joku puhunut yhteisestä maastoretkestä? Kiristin vyön ja säädin jalustimet estejalustimiksi. Aina teen nämä samat jutut, voisiko elämässä olla jotain vaihtelua? Lähdin kävelemään uraa pitkin. Yhden kierroksen jälkeen otin jo ohjat käteen ja aloin ravaamaan. Ravasin muuten, mutta voltit tein laukassa esteiden ympärille pitkillä sivuilla. Esteet Parin kierroksen jälkeen otin välikäynnit ja suunnittelin seuraavaa tehtävää. Seuraavaksi laukkaan pääty-ympyrällä kavalettejen yli. Tämä onnistui hyvin, molempiin suuntiin. Huhu oli silti vähän laiska ja epävarma, joten hypyt tulivat kaukaa. Harjoittelin myös siniseltä esteeltä kaartoa vihreälle. Yksi tiputus tuli, mutta se oli ihan omaa syytäni, sillä en ohjannut Huhua kunnolla esteelle. Viimeiseksi otin pari kertaa radan. Karoliina nosti esteet sopivan kokoisiksi. Rata, jos saat jotain selvää... Ensimmäisellä radalla vihreälle esteelle tuli kielto, joten otin koko kaarron uudelleen. Uudella yrityksellä puomi tippui. Toinen rata meni super hyvin! Laukat oli oikein, ei tiputuksia eikä kieltoja. Siihen oli hyvä lopettaa siltä erää. Hyppäsin vielä muutaman loppuverkka hypyn, laukkailin, ravailin ja sitten oli Karoliinan vuoro hypätä selkään. - Ratsasta ensin tässä, kun kannan esteitä pois. Voit vähän ravata, jos haluat, sanoin. Kannoin esteitä hikihatussa pois, kun karoliina ratsasti Huhulla. Hän ravasi pari sivua, mielestäni hän ratsasti hyvin ikäisekseen. Kun olin vihdoin ja viimein saanut esteet pois, sanoin Karkille: - Käydään nopeasti vielä maastossa kävelemässä. Minä kävelen vieressäsi, ei Huhu säiky tai mitään, se on lastenratsu! - No okei... Käveletkin koko ajan vieressäni! Karkki myöntyy. Kävelemme maastossa, ihanassa iltaisen talviauringon paisteessa. Viisi minuuttia suuntaansa riitti meille. Tallilla otimme Huhulta varusteet pois, laitoimme sille loimen ja jätimme sen mutustelemaan heiniään karsinaan. Sori taas tylsyys, lyhyys ja tönkköys, mutta oli pakko (tai pakko ja pakko...) kirjoittaa meidän estetreeneistä Huhu <3 Lispe 19HM!
|
|
|
Post by Lispe on Feb 17, 2014 17:06:26 GMT 2
Huhun kaverit
Vika Tietysti maailman paras veli on se ykkönen! Vika mahdollistaa mukavat rapsuttelu hetket karsinan ovella tai vaaralliset nahistelut tarhassa. Yhteisiin harrastuksiin kuuluu myös maratooni juoksu ja ihmisten jekuttaminen. Erossa ei maltettaisi pysyä millään. Tämän pitkän matkan alusta loppuun oleva paras kaveri <3
Hukkis Ja kukaanko tallin tammoistako ei tähän herraan ole/ole ollut ihastunut? Sen hulmuava harja, ylväs rakenne ja nallekarhun luonne on niiin ihana! Joka kerta, kun Hukkis kävelee ohi, on pakko ryhdistäytyä, seisoa suorassa ja hirnua orille. Ehkäpä Huhu pienessä mielessään ajattelee, että kuinka hieno siitä varsasta tulisi?
Anna Tutummaksi tullut hoitajien kaveruuden takia. Mukavat maastoretket tai hikiset tuupailureenit, ne koetaan yleensä tämän tyypin kanssa. Ehkäpä tämä hevonen ei ole vaaraksi ihmiselle niin, että pitäisi alkaa tapella?
Mila Ai siis kuka? Niin, se vanha kääkkä joka antaa ruokaa. Mitäs muuta siitä… Vaikuttaa mukavalle, eipä tuo minun kanssa muuta tee, kun antaa ruokaa ja taluttaa. Harjauskin kyllä onnistuu mutkitta. Pääsisinkö minäkin joskus niihin viikonlopun bileisiin?
Lispe Hoitajana hän on hyvä. Ei pikkutarkka, muttei myöskään liian humputtelija. Harjaus hetket karsinassa on parhaita, sekä tietysti ilman satulaa kaahaaminen! Varusteet on moitteettomassa kunnossa ja palvelu pelaa. Mutta jotta ei liian paljon kehuta, hän antaa liian vähän herkkuja… Parempaa hoitajaa olisi kyllä saanut hakea! <3
Muut Vaahterapolkulaiset Tietysti kaikki Vaahterapolkulaiset ovat rakkaita. Niin ihmiset, kun hevoset, unohtamatta Wiennaa, Toheloa ja Micoa!
Tallasen minä väsäsin. Tuleeko tästä pistettä...? Hihi
Huhu&Lispe 20HM! <3 My lovetus Huhu <3
// Nooo, jos minä puolikkaan pisteen annan
|
|
|
Post by Lispe on Feb 21, 2014 22:41:04 GMT 2
Shoppailua ja väsymystä
Oven kellot kilisee astuessamme Equestrian PRO myymälään. Olin houkutellut Kapen koulunjälkeen tuhlaamaan joulupukilta saaneita rahojani. Ajattelin ostaa itselleni, sekä Huhulle jotain. Minä ainakin tarvitsen housut ja hupparin. Uusi kypäräkään ei olisi pahitteeksi... Myymälä on tilava ja siisti. Tavarat löytää helposti nimikylttien avulla. Kuljeskelen Kape perässä pitkin käytäviä. Koskettelen hyllyissä olevia loimia ja satulahuopia. - Mitä mä oikeesti ostan? kyselen Kapelta. - En todellakaan tiedä. Mä ehkä vaan ostan pintelit tai jotain, Kape vastaa. Jatkamme vielä kiertelyä. Ystävällisen näköinen naismyyjä huomaa pohdiskelumme. - Hei, tarvitsetteko apua? myyjä, nopeasti lapusta luettuna Elisa kysyy. - Öö... No mä ainakin haluaisin hupparin, housut ja kypärän. Lisäksi jos löytyy hyvät hanskat, luettelen Elisalle. - Selvä. Tässä meillä on paitoja ja huppareita. Housut löytyvät tuolta, kypärät myös. Hanskat on tässä, Elisa esittelee ja osoittaa millon mitäkin suuntaa. - Okei, kiitos. Me tullaan sitten kysymään jos tarvitaan vielä apua, sanon. Elisa nyökkää ja lähtee taas kassan taakse. Jäämme katselemaan huppareita. - Tuo ruskea näyttää kivalle. Annas kun kokeilen, sanon Kapelle. Kape ottaa rekiltä ruskean hupparin. Otan ulkotakkini pois ja vedän hupparin ylleni. Ihanan pehmeä. - Ihan kiva, Kape sanoo. - Tämä sopii hyvin myös Huhun väreihin, otan tämän, vastaan. Törkkään hupparin Kapen syliin. Lähden tallustelemaan housujen luokse. Silmääni osuu heti harmaat, farkku tyyliset ratsastushousut. Nappaan ne hyllystä ja juoksen sovituskoppiin. Käsken Kapen tuoda yhden koon isommat housut. Onneksi ne käyvät. Muuten en tykkää shoppailusta, mutta hevos' tarvikkeita ostaa aina! Kypärän ostossa mietin, haluanko perus kypärän vai hienon suomi kypärän. Kun ajattelee koomisella puolella, että minulla on suomipolle allani, onhan se pakko suomi kypärä ostaa! Mukana tällä hetkellä on siis huppari, housut, kypärä ja kouluraippa. Mitäs minä Huhulle? Kävelemme hevosille tarkoitettujen tavaroiden luokse. Ihastelen satulahuopia ja otsapantoja. - No, nyt kun on tänne tultukkin, niin on lupa törsätä! sanon. Vedän hyllystä ruskean ratsastusloimen ja enkku viltin. Tungen nekin Kapen syliin, joka pyörittelee jo silmiään. - Tarvitsetko sä IHAN varmasti näitä kaikkia? Kape kysyy. - En. Mutta otetaan nyt kun... No jonkun takia vaan, vastaan ja virnistän Kapelle. Pyörimme kaupassa varmaan tunnin, mietiskellen otanko kaikki löytämäni vai en. - Hyvä on, en ota tuota enkku vilttiä. Nyt mennään! myönnyn. Sillä aikaa, kun myyjä piippailee tavaroita, katselen pöydällä olevia tavaroita. Käteeni osuu sydämmen muotoinen pehmuste. - Mikä tämä on? Kysyn Elisalta. - Meksikolaisten suitsien turpahihnan pehmuste, hän vastaa. - Oih! Huhulla on sellaiset, otetaan tämäkin! iloitsen. Hinnaksi tuli niin iso summa, etten kehtaa edes ääneen lausua. Kiitämme Elisaa ja lähdemme bussi pysäkille. Bussin saapuessa Kape maksaa molempien maksut, sillä minun molemmissa käsissä on suuret muovipussit. Bussissa ei ollut juuri ketään, joten sain laitettua pussit viereeni. Istumme koko bussi matkan hiljaa. Ei oikein jaksanut jutella. Raskas kouluviikko takana... Tallilla ryntään taukohuoneeseen irrottamaan hintalappuja. Sieltä löydän myös Rebekan ja Tessan. Läjäytän ostokseni sohvlle. - No oho! Miksi...? Rebekka hämmästyy. - Hihi... Sain vähä joulupukilta rahaa, ja ne piti törsätä, virnuilen. - Noh, toimit sitten sen mukaisesti... Tessa sanoo. Nyökkään ja revin hintalappuja irti. Parin lapun jälkeen käteni on tomaatin punaiset. Muut virnuilivat koko ajan. - No!? kysyn. - Tuolla on sakset, Kape sanoo ja osoittaa pöytää. Tietysti... Muristen lähden hakemaan saksia. Lappujen irti oton jälkeen menen varustehuoneeseen. Jätän tavarat omaan hyllyyni. Tietysti ne, jotka olin ostanut itseäni varten, otin mukaani. Seuraavaksi lähden siivoamaan Huhun karsinaa. Siinä ei mene kauaa. Nosteren kikkareita kärryyn ripeää vauhtia. Pian karsina onkin siivottu. Kape käy nopeasti huikkaamassa minulle, että lähtee. Sanon heipat hänelle ja lähden itse taukohuoneeseen. Sinne oli ilmestynyt myös Petra ja Julia. jaksoi Innakin paikalle raahautua. Pari tuntia siellä meni jutellessa. Sitten pitikin jo lähteä hakemaan Huhua sisälle. Talutan Huhua karsinaan, Tessa ja Vika perässä. Kerkeän jo kiinnittää Huhun karsinaan, kunnes kuulen askelia ja ne päätyvät luoksemme. - Moi! Olen Miia. Osaan kyllä varustaa Huhun itse, mutta seura ei olisi pahitteeksi, Miiaksi esittäytynyt tyttö sanoo. Hän on varmaan 190cm pitkä! Tosi asiassa olin väsynyt, enkä olisi jaksanut jutella. Mumisen vaan aina jotain vastaukseksi, kun tyttö selittää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pian Huhu on valmis ja he lähtevät maneesiin. Minua ei siellä kuulemma tarvittu. Päätän lähteä tallilta jo vähän aikaisemmin mitä olin suunnitellut. Haen itselleni ostamat tavarat taukohuoneesta. Huikkaan kaikille heipat ja lähden tallustelemaan bussi pysäkille.
Lispelle
Huhulle
Pyydän jo heti anteeksi kirjoitusvirheitä, en kerkeä tarkastamaan Nuo Huhun tavarat on silleen, että lisäsin ne siihen edelliseen kuvaan. Eli pitää lisätä vaan tuo kuva, tajusit?
Huhu&Lispe 21HM
|
|
|
Post by Lispe on Feb 28, 2014 15:42:08 GMT 2
Keskiviikko 26.2.2014 Innan ja Ullan kanssa maastossaAurinko paistaa silmääni kävellessäni Vaahterapolkua päin. On se kyllä kumma, kun täällä päin bussit aina hajoaa ja joutuu kävelemään! Ellei halua odottaa tuntia, jotta pääse kymmenen minuutin ajomatkan päähän. Kivaa, eikö? Onneksi on sen verran lämmin, ettei jää puikkona tarvinnut tallille mennä. Sää on oikeastaan muutenkin mukava. Kevät aurinko paistoi, vaikka oli vasta helmikuu! Ensin ajattelin, että en ratsasta ollenkaan, mutta hyvällä säällä voisin sittenkin ratsastaa. Kenttä on varmaan aika huonossa kunnossa, ja maneesiin en haluaisi mennä. Valitsen siis maaston. Ilman satulaa, niin tulee vielä lämpimämpi. Kyllä! Pian huomaankin olevani tallilla. Inna ja Petra kävelevät kohti tallia, tietysti koko eläin poppoo mukana. Mico, Wienna, Launo ja Iines, Tohelo on näköjään päättänyt jäädä nukkumaan. Onnen pekka... - Moi! Ajattelitteko lähteä ratsastamaan? kysyn naisilta. - Minä en ainakaan kerkeä, Petra vastaa. - Minä kyllä Ullalla voisin mennä. Ajattelitko itse? Inna sanoo. - Joo, maastoon menen. On niin ihana keli. Tuletko mukaan? ehdotan Innalle. - Mikä ettei... Ulla saattaa olla hieman säpsy, kun tuulee, mutta ehkä me selvitään, Inna myöntyy. - Kiva! Mun pitää vielä siivota Huhun karsina. puolen tunnin päästä tässä? vastaan. - Selvä! Inna ja Petra menevät yksityisten puolelle, minä jatkan matkaani tuntsareiden puolelle. Haen heti kottikärryt ja talikon. Karsina puhdistuu hetkessä, maastoretkeä ajatellen. Lisään vähän puruja karsinan pohjalle. Lakaisen tallin käytävän, jonka jälkeen lähden hakemaan Huhua. Kun pääsen tarhoille, Vikalla ja Huhulla on juuri halailu hetki meneillään, kuinka söpöä... Katselen sisaruksia hetken. Voi kumpa Huhu saisit joskus oikean sulhasen... Aukaisen tarhan portin ja Huhu tulee luokseni. Vikan jätän tarhaan, onhan nyt hyvä sää. Kyllä se pärjää. Sisarukset hirnuvat sydäntä särkevästi. Innakin on samalla menossa hakemaan Ullaa. Hyvinhän tässä on vielä aikaa, kun Inna laittaa vielä satulankin. Humaan Moonan karsinan oven olevan auki ja kuulen sieltä kolinaa. Kurkkaan karsinaan, ja huomaan pienen tytön hoitamassa Moonaa. - Moi! säikytän tytön. - Hei... hiljainen tyttö vastaa. - Haittaako jos laitan Huhun kiinni tähän? kysyn, nyt kuitenkin hieman epäröiden. Ehkä hänestä ei juttu kaveria tule... - Ei haittaa, laita vaan, hän vastaa. - Mikä sun nimi on? sanon yrittäen samalla hymyillä. - Annika, entä sinun? Annikaksi esittäytynyt tyttö vastaa jo hieman rohkeammin. - Lispe. Olemme lähdössä Innan kanssa maastoon, tuletko mukaan? kysyn häneltä. - En mä nyt, Annika vastaa. - No, joku toinen kerta sitten! sanon ja hymyilen. Kiinnitän Huhun käytävälle ja lähden hakemaan harjoja ja suitsia. Nappaan juuriharjan laatikosta. Aloitan harjaamalla kaulan, jonka jälkeen siirryn kylkiin. Mahan alta en harjaa paljoa, koska Huhu ei pidä siitä. Pölyharjalla heiluttelen irto roskat. Huhun selästä ja pepun päältä pois. Selvittelen Huhun silkkisen harjan sekä hännän. Lähden katsomaan onko Inna jo valmis. Pujahdan varustehuoneen kautta yksityisten puolelle. - No, lähdetäänkö? Inna kysyy. - Joo! laitan vaan nopeesti suitset Huhulle, sanon ja menen takaisin Huhun luokse. Pujotan päitset kaulalle. Ohjat pään yli ja kuolaimet suuhun. Laitan suitsien remmit kiinni, aukaisen päitset ja raivaan jaloillani tien ulos. Kypärä! Käännyn siten, ettei Huhu käänny. Nappaan uuden kypäräni lattialta, jonka sisällä on hanskat. Talutan Huhun reippaasti ulos, samalla laittaen kypärää päähäni ja hanskoja käsiin. - Sori kun kesti, sanon Innalle. - Ei mitään. Eihän meillä minnekään kiire ole, Inna muistuttaa. Hyppään Huhun selkään, Innan taistellessa satulavyön kanssa. Kun Innakin oli päässyt selkään ja minä istuin hyvin, matkamme alkoi. Ulla ja Inna edellä, minä ja Huhu perässä. - Onko sulla mitään tietoo, minne mennään? kysyn Innalta. - Käydäänkö vaikka järvellä? Ja siinähän on pelto lähellä. Käydään ottamassa pieni laukka pätkä siinä, jos hevoset osaavat olla kunnolla, Inna kertoo. - Juu, käy mulle. Kävelemme hiljaisina tietä pitkin. Huhu on onneksi kiltisti, kuin myös Ulla. Kävelyn jälkeen ravasimme vähän. Huhu ravasi reippaasti, muttei liian kovasti. Hiekka lensi hevosten kavioista, lumi oli jo vähän sulanut. Tulisipa jo kevät ja kesä! Aurinko paistaa vieläkin, vaikka kello on jo kolme. Näemme taas lenkkeilijä pariskunnan. Taitaa olla sama kun viime kerralla. He tervehtivät meitä ystävällisesti hymyillen. Otamme vielä toisen ravi pätkän, kunnes pääsemme järvelle. Jäällä on jo vähän vettä, joten emme uskalla mennä sinne. - Lähdetään tuota tietä pitkin, niin päästään sinne pellolle, Inna sanoo. Käännymme oikealle pelto tietä pitkin. Pian huomaammekin ison pellon. - Mene sinä edeltä, me tullaan perästä, Inna ehdottaa. - Joo. Odotan sua tuolla päässä, vastaan. Kiristän ohjia ja annan Huhulle laukkapohkeita. Ilopukin saattelemana lähdemme vauhtiin. Nojaan eteen ja nousen kevyeen istuntaan. Pellon lopussa hidastan. Istun satulaan ja alan kääntämään Huhua voltille. Käännyn, ja nään Innan ja Ullan laukkaavan meitä kohti. Ulla kuitenkin pukittaa ja inna tippuu satulan eteen. Nauran maha kippurassa, näky on huvittava. Ulla onneksi tajuaa hidastaa, eikä Innakaan tippunut. - Otetaanko kilpailu takaisin? Tuon kiven ensimmäisenä ohittanut voittaa, ehdotan. - Selvä. Varo vaan, me voitetaan teidät helposti! Inna imartelee. - No joo-oh… Valmiina, paikoillanne… HEP! huudan. Lähdemme laukkaamaan pellon toiseen päähän. Huhu laukkaa kaula pitkänä. Ulla ja Inna ovat edellä, ja passitan Huhun kovempaan vauhtiin. Pian saavutamme heidät. Hevoset laukkaavat rinta rinnan. Huhulla korvat luimussa valmiina puraisemaan vierailijaa, joten ohjaan Huhun kauemmas ja vauhti hidastuu. Inna ja Ulla ohittavat kiven. Inna killjuu innostuksesta. - Mähän sanoin että me voitetaan teidät! hän huutaa. - No me oltais voitettu, jos en olis pelastanu Ullaa palan irtoamiselta. Huhu meinas purasta nimittäin sitä, puolustelen. - No joo joo… Lähdetään nyt. Ravataan hiukan ja annetaan sitten hevosten kävellä, Inna sanoo. Lähdemme kuitenkin kävellen tallia kohden. vasta hiekka tiellä uskallamme ravata. Huhun ravi on pomputtavaa, sillä neidillä on jonnekkin kiire. Kun olemme saaneet hevoset kunnolla kuriin, siirrymme käyntiin. Huhulla on vieläkin kiire, mutta saan pidäteltyä sitä. Tallin pihassa laskeudumme alas selästä. - Kiitos kivasta reissusta. Tämä piristi päivääni roimasti! Inna kiittelee. - Kiitos sinulle, että lähdit. Olisi ollut aika yksinäistä ilman seuraa, vastaan ja lähdemme kummatkin omille käytäville. Käännän Huhun käytävälle, samalla kun katson kelloa. Puoli neljä! Olimme yli tunnin maastossa. Otan Huhulta suitset pois ja yritän laittaa sille päitsiä. Vika oli kuitenkin haettu jo sisälle ja Huhu tajuaa olevansa vapaa, joten se yrittää lähteä veljensä luokse. Vetäisen kuitenkin tammaa harjasta karjaisten samalla. Huhu lopettaa ‘’pelleilyn’’ ja saan laitettua tomppelille paitset. Kiinnitän päitset toiseltakin puolelta. Harjaan Huhun vielä nopeasti läpi ja tarkistan Huhun jalat. Toinen takajalka on vähän lämmin. Haen taukohuoneen pakastimesta kylmän ja varustehuoneesta vara pintelin. Kieputan kylmän päälle pintelin. Huhu yrittää nostaa jalkaansa, ei näytä tykkäävän. - Sooh… Annan kylmän hetken olla jalassa. Kerään ylimääräiset tavarat käytävältä pois ja vien ne varustehuoneeseen. Takaisin kävellessäni, huomaan Milan. - Tere. Mikäs pikkuselle on sattunut? Mila lässyttää ja kumartuu jalan luokse. - Ei sille pahasti, vähän oli jalka lämmin, vastaan. - Niin. Tämä jalka kyllä välillä reistailee. Muttei paljoa, hyvä vaan, että tajusit laittaa kylmää. Kannattaa jättää nyt karsinaan hetkeksi, Mila kertoo. - Okei. Voinko muuten pestä pyykit? Kun Huhunkin satulahuopa pitäisi pestä, kysyn. - Tietysti! Mila sanoo ja jatkaa matkaansa. Annika oli näköjään lähtenyt ratsastamaan Moonalla, sillä harjapakki oli karsinan ovella. Otan Huhun jalasta pintelin ja kylmän pois. Vien pintelin takaisin paikalleen, samoin myös kylmän. Jätän Huhun karsinaan ja viskaan sinne vähän heinää. Seuraavaksi siis pesukoneen kimppuun. Tungen saman väriset, eli vaaleat, pyykit koneeseen, laitan pesuaineen ja pistän pyörimään. Tallustelen taukohuoneeseen hakemaan tavaroitani. - Voiko joku tunnin päästä ottaa pyykit koneesta ja laittaa kuivumaan? huikkaan, ennen kuin lähden. - Minä voin! Petra sanoo. - Kiitti. Moikka! vastaan ja lähden. Samalla huomaan ilmoitustaululla, että Hukkikselle etsitään hoitajaa. Pitäisikö vai eikö pitäisi? Jään kuitenkin miettimään vielä. Lähden Huhun karsinan kautta pysäkille. Huhu ja Vika tarhassa <3 Sori, tuli pari päivää myöhässä Huhu & Lispe 22HM!
|
|
|
Post by Lispe on Mar 3, 2014 17:56:24 GMT 2
3.3.2014 Kouluratsastusta kavereiden kanssa
Hiihtoloma, siis hiiihtoloma! Ei koulua, ei stressiä, ei aikaisia herätyksiä! Pääsin tallille jo hyvissä ajoin. Yhden maissa istuin varustehuoneen penkillä putsaamassa Huhun varusteita. Varusteiden puhdistuksen jälkeen liuotin Huhun harjat lämpimässä vedessä jossa oli pesuainetta. Harjapakin pyyhin märällä rätillä. Järjestelin harjat harjalaatikkoon. Järjestelin Huhun varusteet ja tavarat vielä varustehuoneeseen. Vaihdoin myös satulahuovan satulaan. Kerkesin myös metsästää Wiennaa, joka oli napannut yhden pintelin. Kun sain Wiennan kiinni, annoin koiran kuulla kunniansa ja häädin raukan pois tallista. - Lähteekö kukaan ratsastamaan? huutelin taukohuoneen ovelta. - Mitäs sä meinasit tehdä? Luna kysyi. - Koulua pyörin, vastasin. - No mä voin tulla. Vähän kurinpalautusta Tohvelille, Luna vastasi. - Tuleeko muita? varmistin. - Minä voisin Ymmin kanssa tulla, Inna sanoi ryypätessään kahvinsa loppuun. - Okei. Jos ei kerta muut tule, niin puolen tunnin päästä kentällä? ehdotin.
Kun kaikille kävi, lähdin hakemaan Huhua tarhasta. Talutin iloista ja pirteää Huhua talliin. Vaikka Huhu oli yleensä kiltti, tällä kertaa tamma hyppi ja heitteli päätään. Rauhoittelin Huhua ja annoin sille pidempää narua. Talliin päästessämme, Luna oli kerennyt hakea Tohvelin jo pihatosta tallin käytävälle. Jouduimme säätämään käytävällä hetken, ennen kuin pääsimme turvallisesti toistemme ohi. Jätin Huhun huutelemaan karsinaan, kun lähdin hakemaan varusteita. Harjasin Huhun nopeasti. Nostin ostamani uuden satulahuovan ja satulan Huhun selkään. Suitsiin vaihdoin nopeasti sydän pehmusteen, ennen kuin laitoin ne Huhulle. Kävin hakemassa taukohuoneesta kypärän ja raipan. Nostin suomi-kypärän päähäni. Hanskat laitoin vielä taskuun ja raipan otin mukaani.
Kentällä minun piti säätää jalustimet ja kiristää vyö. Hyppäsin selkään ja lähdin kävelemään kenttää ympäri. Odottelimme Lunan kanssa vielä Innaa ja Ymmiä. Pian hekin saapuivat ja pääsimme aloittamaan. Päätimme tehdä ihan rennon, mutta tehokkaan treenin. Aloitimme ravista pysäytyksillä jokaisessa kirjaimessa, jotta saisimme hevoset heti kuulolle. Tämä ei onnistunut Huhulta hyvin. Tamma oli niin innoissaan, mutta samalla varuillaan, muista hevosista, ettei jaksanut keskittyä. Jo parin kierroksen jälkeen käteni olivat muussia. Vaihdoimme itsenäisesti suuntia, kun mielestämme pysähdykset onnistuivat hyvin. Minun piti mennä varmaan kymmenisen kierrosta, ennen kuin sain Huhun kuuntelemaan. Toinen suunta olikin ihan eri juttu. Huhu ei olisi halunnut ravata! Tämän takia minun piti käyttää raippaa välillä vähän voimakkaammin.
Tänään halusimme kaikki kuitenkin mennä laukka tehtäviä, joten teimme vastalaukka harjoituksia. Menimme peräkanaa laukassa kenttää ympäri, vaihtaen S:ästä R:ään kentän poikki suuntaa ja samalla vaihdoimme laukat. Tulimme tätä pari kertaa molempiin suuntiin, jonka jälkeen annoimme hevosten kävellä. Väli-käyntien jälkeen Luna halusi vielä tulla kerran Tohvelin kanssa laukka tehtävän, jotta voisimme katsoa onnistuuko se. Ja koska Tohveli ei ole mikään maailman paras kouluponi, Luna teki vaihdon ravin kautta. Mielestäni he suoriutuivat vallan mainiosti, mutta Inna rupesi vielä selittelemään ja antamaan vinkkejä.
Ravasimme vielä molempiin suuntiin kaiken maailman kaarteita ja ympyröitä, ennen kuin lopetimme. Kiitin molempia vielä ratsastus-seurasta, jonka jälkeen lähdimme talliin. Tallissa otin Huhulta varusteet pois ja harjasin sen. Huhu ei ollut hikinen, joten vein sen vielä tarhaan, olihan kello vasta kolme. Tarhauksen jälkeen menin tarkistamaan, oliko Huhun karsina jo siivottu. Onnekseni se oli, joten säästyisin siltä tuskalta. - Hei Lispe! Voitko tulla auttamaan, Tohveli karkasi enkä löydä sitä mistään! Luna huuti. Lähdin metsästämään pientä ponia. Kävin hakemassa varustehuoneesta narun, jonka jälkeen lähdin pyydystämään karkulaista. Tohveli kävi juoksemassa tarhoilla ja hevoset villiintyivät. Oli lähellä, ettei Herra Säpsy Jimmykin karannut. Tohveli juoksi Milan talon ympäri, jonka jälkeen palasi kauroja kolisuttavan Lunan luo. - Kiitos kuitenkin avusta, Luna nauroi ja lähti taluttamaan karkulaista pihatolle. Kävin vielä rauhoittelemassa Jimmyä ja sitten tallustelin takaisin talliin. Kun pääsin taukohuoneeseen, koira rynnäkkö hyppäsi syliini. Wienna, Mico, Launo ja Iines olivat todella siis TODELLA leikkisällä päällä. - Lähdetäänkö ulos leikkimään? sanoin ja katsoin kysyvästi Innaa. - Ota pois vaan! Inna nauroi.
Kutsuin sakin ulos ja nappasin pusikosta löytyneen paksun kepin. Heitin sen niin kovasti kuin pystyin kohti parkkipaikkoja. Koirat lähtivät räkyttäen kepin perään. Pian kaikki kääntyivät ja kinastelivat siitä, kuka sai sen. Wiennalla ja Launolla oli kova kiista siitä, kumpi saisi sen minulle palauttaa. Koirat päätyivät kuitenkin kompromissiin ja toivat sen minulle yhdessä. Nappasin kepin koirien suusta ja mukamas heitin sen taas samaan suuntaan. Mico tajusi idean, ja pysähtyi. Käännyin nopeasti ja heitinkin kepin kohti Milan taloa. Mico oli ensimmäinen tällä kertaa, mutta Wienna tuli ja nappasi sen pikkuisen suusta. Heittelin vielä vähän aikaa keppiä ja lumipalloja, ennen kuin päätin lähteä kotiin. Komensin koirat Innan mukana talolle. Hain vielä nopeasti tavarani taukohuoneesta ja sitten lähdin.
Huhu&Lispe 23HM!
|
|
|
Post by Lispe on Mar 14, 2014 21:09:05 GMT 2
14.3.2014 Tuulisen päivän kuvailujaPyöräilin aurinkoisena ja tuulisena aamuna tallille. Tänään ei ollut koulua, koska opettajamme oli lähtenyt koulutukseen. Tuuli viskeli hiuksiani, joten painoin pääni matalaksi. Lämpimät kelit oli sulattaneet tiet, joten pyörän pystyi jo kaivamaan esille. Pian olinkin jo tallilla. Jätin pyörän nojaamaan tallin seinustaa vasten. Puhelimeni kello näytti puoli kymmentä. Kaikki hevoset olivat jo ulkona, joten hain heti Huhun sisälle. Nappasin tarhojen edestä narun ja pujottelin tarhaan. Vika ja Huhu juoksentelivat ympäri tarhaa. Taisi olla sisaruksilla kevättä rinnassa? Vähän aikaa sain vihellellä ja napsutella, kunnes Huhu tuli luokseni. Vika ei jäänyt mielellään yksin tarhaan, joten sain sitä hetken hätistellä. Huhu hyppeli innoissaan ympärilläni. Tuuli heilutti sen hajaa, ja kimeä hirnunta kajahti koko tallin pihaan. Talutin Huhun talliin, jossa ei ollut ketään. Ei ristin sielua. Kiinnitin Huhun käytävälle. Markus oli näköjään jo siivonnut Huhun karsinan. Lähdin taukohuoneeseen, josta löysinkin Milan. - Huomenia! tervehdin. - No huomenia! Sallapa pyöräytti tuossa illan aikana pienen oripojan! Mila kertoi innoissaan. - Oi! Saako sitä käydä katsomassa, kysyin. - No, jos menet hiljaa ja rauhallisesti. Karsinaan sitten ei mennä! Mila myöntyi. - Joo joo, sanoin ja pujahdin yksityisten puolelle. Kurkistin karsinaan ja näin kaksi makaavaa shettistä. Oi kun söpöjä! Salla oli yltäpäätä puruissa. Varsuli nukkui sikeästi emänsä vierellä. Jätin ponit rauhaan ja lähdin takaisin Huhun luokse. Otin varustehuoneesta Huhun harjat, ennen kuin pääsin tamman luokse. Harjasin mutalammikossa pyörineen Huhun perusteellisesti. Tein ranskanletin tamman harjaan ja hännän jätin vapaaksi. Kun mikään kiire ei ollut, pyöräytin ruskeat pintelit neidin jalkoihin. - Jaa-a. Minnekkäs sitä noin nättinä ollaan menossa? Mila kysyi taukohuoneen ovelta. - No käydään vähän maastossa kävelemässä, kun Huhullahan on tänään tunti. Kaveri lupasi tulla ottamaan kuvia, vastasin. Mila vain naurahti ja lähti omiin puuhiinsa. Hain vielä nopeasti suitset varustehuoneesta. Tunkaisin kuolaimet Huhun suuhun, remmit kiinni ja sitten ulos! Raivasin tavaroitamme vähän sivulle, kun lähdimme kävelemään ulos. Huhu katseli innokkaana, kun näpläsin - Petran mukaan - älyluuriani. Onneksi olin saanut kuivatettua föönillä puhelimeni, kun se tippui lätäkköön. Laitoin Joonalle viestiä, että onko hän tulossa. En saanut vastausta, mutta pian näinkin hänet kävelemässä tallille. - Moi! Otithan sä sen kameran mukaan? kysyin. - No tietysti! Otetaanko tuolla pellolla niitä kuvia? Joona ehdotti. - Joo käy. Tuolla metsässäkin voidaan ottaa, sanoin. Lähdimme kohti peltoa. Joona valmisteli kameraansa, kun taas minä asettelin Huhun jalkoja hyvin. Pian molemmat olimme valmiita ja aloimme näpsiä kuvia. Otimme Huhusta pari rakenne kuvaa ja minusta ja Huhusta yhteiskuvia. Huhu piti koko ajan hyvin korvia höröllä, kun se ihmetteli tuulen heittelemää pressua. Kun olimme pellolla saaneet tarpeeksi kuvia, lähdimme kohti maastoja. Aurinko paistoi nätisti puiden välistä, eikä kuvissakaan lunta näkynyt. Otimme hiekkatiellä kuvia, jossa minä olin kyykyssä. Ai että niistä tuli ihania! - Voitko sä nousta selkään? Joona kysyi. - No, mulla ei ole kypärää… Ja tuuleekin näin kovasti, harmittelin. - Haetaan sulle kypärä ja otetaan susta yksi kuva ilman kypärää maasta. Mä muokkaan ne kuvat sitten silleen hienosti, Joona selitti. Nyökkäilin innokkaana ja tyrkkäsin Huhun ohjat hänelle. Lähdin juoksemaan kohti tallia, kyllä sieltä vara kypärä löytyy! Juoksin tallista varustehuoneeseen ja takaisin. Löysin varustehuoneesta ruskeän kypärän, joka oli ehkä koon minulle iso, mutta ei se haitannut. Mila katsoi minua ihmetellen, kun vain nauroin. Onneksi Huhu oli ollut kiltisti, eikä tamma ollut karannut. - No niin, ota se kuva! kiirehdin. Mila kuitenkin tuli väliimme ihmetellen. - Mitä!? Otatteko te kuvia? Kypärä päässä? Mihin tämä maailma oikein on mennyt… Mila karjaisi. Nainen repäisi potan päästäni ja punttasi minut selkään. Hämmästyksissäni aloin kuitenkin ‘’poseraamaan’’ ja saimme ihan hyviä kuvia. Mila katsoi Joonan vierestä touhujamme. Pian kaikki oli valmista, ja tulin alas. - Tästä ei sitten kerrota kellekkään, tai muuten kaikki rupeavat ratsastamaan ilman kypäriä! Mila komensi. - Joo joo… vastasin. Lähdimme, vieläkin hämillämme, talliin. Joona ilmoitti lähtevänsä ja muokkaavansa kuvat huomiseen mennessä. Oikea kuvaaja velho! Otin Huhulta nopeasti pintelit pois, ennen kuin viskasin sen tarhaan. Sinne se jäi tyytyväisenä mutustelemaan heiniään. Keräsin vielä tavarat varustehuoneeseen. Puhelimeni tärisi taskussani, kun olin nousemassa pyöräni selkään. ‘’Joona soittaa’’ vastasin puhelimeen jännittyneenä. - Moi! Olisitko sä sittenkin halunnut tulla mun kanssa muokkaamaan ne kuvat? Yksin on vähän tylsää… Joona sanoi. - Öö… Joo, tietty! Tuun heti kun oon käyny kotona. Asuttehan te siinä uudessa kerrostalossa? vastasin. - Hyvä! Kyllä asutaan. nähään sitten, moikka! Joona iloitsi ja sulki luurin. Hymyssä suin lähdin polkemaan kotia kohti. //En siis piirtänyt mitään, jos sitä luulet Huhu&Lispe 24HM!
|
|
|
Post by Lispe on Apr 7, 2014 15:30:15 GMT 2
Kompurointia Milan orjana Alkeistunti? Jaa, no mikä ettei. Taluttamaan? Ei todellakaan! Mila kuitenkin sai minut ympäri puhumalla mukaan taluttamaan, kun ei muita näkynyt. Niinpä minä, Mila, Jesse, ja Inna pääsemme taluttamaan seuraavalle tunnille. Mitäköhän siitäkin tulee... Yksi taluttaja vielä uupui, joten toivotaan, että Petra ei olisi jäänyt jälki-istuntoon. Aikuisten jäädessä juttelemaan, minä lähden hakemaan Huhua. Sisarukset löhöilevät lämpimässä kevät säässä heinien keskellä. Vika on keksinyt kätevän tyylin, jolla saa napattua hieman heinää suuhunsa. Vaikka astelen tarhaan, eivät hevoset siitä hievahda. Kävelen Huhun luokse ja silitän tammaa. Ei mitään liikettä. Testaan hengittääkö Huhu. Silmäkulmasta näkyy liikkuva silmä, jonka jälkeen pää nousee ylös. - Nouse nouse nyt, kehotan Huhua. Maiskuttelen hetken, ennen kuin tamma jaksaa kömpiä ylös. Hermostuneena Vikakin nousee, kun Huhua vien portille päin. Kerkeän juuri ja juuri pujahtaa portista Huhun kanssa, ettei Vika tule samalla kertaa. Ruuna jää huutelemaan peräämme. Milan uusin - tai no nyt toiseksi uusin - hankinta herätti pientä pelkoa Huhussa, ja ehkä minussakin, kun kävelemme koiran ohi. Se katsoo meitä pelottavilla silmillään ja vilautti keltaisia hampaitaan, tosin nuolaisemalla vain suupieliään. Ehkä se halusi jomman kumman meistä välipalaksi? Ken tietää... Mila ja Nuk kiilaavat eteemme, kun menemme talliin. Käytävällä tulee pieni ruuhka. Mila kääntää Nukin käytävälle, meidän pitäisi päästä heidän ohitseen ja Inna tulee Zanzan kanssa peräämme, jolloin Huhu nostaa takastaan. Tämän lisäksi Crowley tulee haukkumaan talliin, luultavasti sen takia että pidämme niin kovaa meteliä. - Crowley nyt se turpa tukkoon niin kuin olis jo! Mila karjaisee. Selviämme tilanteesta onneksi naarmuitta. Jätän Huhun vähäksi aikaa huutelemaan karsinaan. Ei sitä vielä tarvitse varustaa. - Tiesitkö Lispe muuten, että Susi on Huhun puolisisko? Mila kysyy. - Niin kuka? hämmennyin. - No minun uusin ostokseni! K.B. Susitanssi, Mila sanoo. - Onko sen nimi Susi!? räjähdän nauramaan. Milan totisen naaman nähdessäni kuitenkin tajusin, ettei se ollut hauskaa. - Sama emä niillä on. ja tietysti myös Vikan sisko, Mila muisti. Humaan Petran hiipivän kohti taloa, joten hyppään seisomaan osoittaen ikkunaa. - Petra tuli! huusin. - Missä? Tänne se neiti ja heti! Pääsee heti töihin, Mila käskee. Juoksen ulos Petran perään ovelle saakka. Koputan oveen, mutta vastausta ei kuulu. Portaiden narina kuuluu ulos asti, joten livahdan sisään. Huhuilen hetken, muttei ketään tai mitään kuulunut. Päätän jatkaa matkaa ylös asti. Koputan oveen joka on kiinni, toivoen, että se on Petran huoneen ovi. Tämä ovi ei kuitenkaan avaudu, vaan takanani ollut ovi. - Lispe? Öö... Innaako etsit? Taitaa olla ulkona, Petra hämmästyy. - En, kun sinua! Milan käsky kävi, että kaikki tallilla olevat tulevat taluttamaan alkeistunnille, selitän. - Ääh, onko pakko? Sano etten oo täällä! Petra huikaisee. - Paljastin jo sut kun hiivit tänne, nauran. - Tuun... Kohta, Petra sanoo. - Okei! Juoksen rappuset alas tallille saakka. Käytävällä on vilinä ja huiske. Koirat oli lukittu vessaan, sen kuuli. Huhun karsinan edessä seisoo pieni oranssihiuksinen tyttö. - Menetkö sinä Huhulla? kysyn tytöltä. - Joo, tyttö vastaa ujosti. - Minä olen Lispe, Huhun hoitaja. Autan sinua varustamaan Huhun, kerron. Haemme yhdessä Huhun varusteet ja harjat. Opastan tyttöä, kuinka hevosta harjataan. Pienen tutustumisen jälkeen, tyttö esittelee itsensä Liljaksi. Jatkamme varustusta nopeasti, sillä tunti alkaa kohta. Huhu nauttii pienen tytön silittelystä, kun minä kannan varusteita tamman niskaan. Lilja laittaa kypärän päähänsä väärinpäin, jpten judun opastamaan siinäkin. Se ei suinkaan ole paha asia, vaan ihan hauska. Lähdemme viimeisinä Moonan perään kohti maneesia. Edellinen tunti on juuri lopettamassa ja pääsemme heti kaartoon. Autan Liljan selkään, joka jo heti ottaa oikean istunnan. Kiristämme vyön, ja kun kaikkion valmiina, lähdemme liikkeelle. - Tämän tunnin aiheena on voltit... Helena selostaa. Uppoudun täysin muistelemaan ensimmäisiä tuntejani. Kuinka ''iso'' se poni oli ja ravi oli kammottavaa. Nyt, neljän vuoden päästä menee metrin esteet ja kouluratsastuksen perus jutut. Havahdun, kun Helena passittaa kaikki raviin. Seuraan mitä mut tekevät, jotta tiedän mitä meidän pitää tehdä. Voltit päätyihin, ei sen kummempaa. Lilja tekee kaiken jo niin itsenäisesti, että minun tarvitsee vain pitää narunpäästä kiinni. Seuraan hetken aikaa läähättävää Milaa, joka puolestaan katsoo lumoutuneena edellä hölkkäävää Jesseä. Petra opastaa poikaa ja Innalla on täysi työ pidellä pirteää Ninniä. Käännymme voltille Huhun kanssa. Hiekassa on pieni töyssy, jonka avulla kompastun ja lennän pärställeni. Huhu jatkaa matkaa, mutta Lilja vetäisee ohjasta. Helena kävelee luokeni ihmetellen. - Sattuiko, mitä kävi? hän sanoo. - En todellakaan tiedä, vastaan. Kun Mila näkee minut nenälläni maassa, hän vuorostaan räjähtää nauramaan. Kömmin ylös ja luon Milaan katseeni. Pian kuitenkin itsekin purskahdan nauramaan. Hekottelumme jälkeen jatkamme tuntia samalla lailla kun se alkoikin. Tunnin jälkeen olemme kaikki aivan ryytyneitä. - Kiitos kun talutit Liljaa. Meidän pitää harmillisesti nyt lähteä. läksytkin on tekemättä, Liljan isä kiittää. - Ei mitään, hoitajan velvollisuus. Heippa! sanon ja vilkutan heille. Vedän hitaasti suitset pois Huhun suusta ja asetan ne koukkuun. Aukaisen vyön ja liu'utan satulan pois selästä. Jätän varusteet hetkeksi karsinan ulkopuolelle. Harjaan tamman pitkin ja hitain vedoin. Huhu raaputtaa päätänsä olkapäähäni, josta joudun vähän kieltämään tammaa. Jätän Huhun karsinaan ihmettelemään maailman menoa. Vien varusteet varustehuoneeseen paikoilleen. Joku on jättänyt oven auki, joten Wienna on tuhoamassa hassunhauskoja pinteleitä. Häädän piskin ulos ja vien todisteet Milalle. - Minä vielä katkaisen sen niskat joku päivä! nainen päättää. Petra kurkistaa taukohuoneen ovelta. - Lispe, Hukkiksen karsina on siivoamatta. Minä menen tekemään läksyt, joten onnea! Petra sanoo. - Tämä tästä vielä puuttuikin... ?Huhu&Lispe? 25HM!
|
|
|
Post by Lispe on Apr 17, 2014 13:39:51 GMT 2
Keskiviikko 16.4.2014 Hikireeniä! Viheltelin iloisesti samalla, kun talutin pyörääni tallin pihaan. Kurvasin sen seinää vasten ja lähdin suoraan tarhoille. Huhu pörräsi hätääntyneenä portilla. Vikan naru oli poissa, kuin myös koko ruuna. Tessa varmaan lähtenyt ratsastamaan... Pujahdin riimunnaru kädessäni tarhaan. Tamma pyörähti luokseni ja puhalti korvaani. Naurahdin ja kiinnitin narun Huhun päitsiin. Aukaisin portin, ja samassa Mico pöllähti luokseni. Koira oli kasvanut jonkin verran, joten ei tarvinnut enää kyykistyä maahan. Silitin Micoa kerran, ihan vain säälin vuoksi. Huhu käveli reippaasti vierelläni talliin saakka. Jätin tamman hetkeksi karsinaan, kun itse kävin taukohuoneessa tarkastamassa, ketkä olivat paikalla. Mutta väärin meni, taukohuone oli yhtä tyhjä kuin ravintolan terassi talvella. Tohelokaan ei päivystänyt sen lempipaikassaan, kaapinpäällä. Palasin Huhun luokse varustehuoneen kautta, josta hain sille varusteet. - Tänään on koulureenin aika, Huppeli! naureskelin tammalle, joka katsoi minua kuin hullua.
Leimautin harjapakin kannen auki ja kaivoin sieltä pölyharjan. Totesin kuitenkin heti, että karvanlähtöaika oli alkanut, joten siirryin vähän järeimpiin aseisiin, rautaiseen hikiviilaan. Vetelin hikiviilalla kaulasta takamukseen karvat pois. Mahan alle uskalsin mennä myös, vaikka hieman nyreämpää naamaa tamma näyttikin. Löysin pakin pohjalta mustat kynsisakset, joita ajattelin käyttää vähän hyödykseni. Nappasin hännän päästä sentin pari pois, jotta se olisi vähän siistimmän näköinen. Mila ei varmastikaan huomaisi sitä. Harjaan en uskaltaisi koskea, Mila oli niin tarkka kuka oli tallin tukkajumala ja kuka ei. Heitin satulan Huhun selkään. Vyön jätin löysälle ja jalustimet laitoin sopivan mittaisiksi, mutta nostin ne vielä ristiin satulan päälle. Nakkasin suitset tammalle, joka otti ne ilman vastusteluja. Hiippailin varustehuoneeseen hakemaan eilen jääneen kypäräni, ja järkytyin pahanpäiväisesti. Markus ja Sari suutelivat, tai pikemminkin muhinoivat keskellä huonetta. Ilman mitään ajatteluita, heitin vierestäni löytyneellä juuriharjalla miestä päähän. - Mitä he*vettiä!? mies karjaisi ja irroittautui naisen otteesta raapimaan takaraivoaan. - Öööh... mumisin, - Sori, tulin vaan hakemaan kypäräni, änkytin. Nappasin Markuksen jalkojenjuuresta pottani ja juoksin viivana Huhun luokse, pamauttaen samalla varustehuoneen oven kiinni. Repäisin Huhun mukaani ja nostin maasta pitkän kouluraipan. Melkein ravuutin tamman ulos kohti kenttää.
Huhu taisi huomata hevosen kentällä ennen minua, ja tunnisti sen heti. Vikan selässä ei kuitenkaan istunut Tessa, vaan... Mila? - Minnekkäs teillä on noin kova kiire? Mila uteli. - Voisitko VIELÄ kerrata Markukselle tallin säännöt!? karjaisin. - Mitä se nyt on mennyt tekemään? Mila hämmästyi. - No arvaa! inisin samalla, kun kiristin satulavyötä - Ei lapsia saa järkyttää tuolla lailla! - Minä kuristan sen ukon! Sarin kanssakko se? Mila raivostui. - No Sarin Sarin! Keskellä varustehuoneen käytävää. Heitin sitä harjalla päähän... sanoin ja heilautin itseni selkään. - Harjalla!? Olet sinä aika fiksu! Mila nauroi. - Juuriharjalla. Toivottavasti siihen ei sattunut... sanoin jo rauhoittuneemmalla äänellä. - Paskat siihen mitään sattunu! Minäpä taidankin ottaa tuon taksiikan käyttöön seuraavalla kerralla, Mila keksi ja molemmat räjähdimme nauruun.
Kävelimme Huhun kanssa pari kierrosta, sillä nyt olisi luvassa hikitreeniä. Kiristin heti ohjia, kun siirryimme raviin. Taivuttelin Huhun alkuun hyvin, ilman voltteja. Pari volttia kuitenkin piti tehdä, kun Mila ja Vika lopettelivat juuri. Vaihdoin nopeasti suuntaa ja taivuttelin tähänkin suuntaan. Otin pari laukkaympyrää, jonka jälkeen istuin satulan pohjalle harjoitusraviin. Tulin keskihalkaisijalla avotaivutusta siihen suuntaan, mistä tulin ja vaihdoin jokaisella kierroksella suuntaa. Ensimmäisillä kerroilla minun piti tehdä voltit kulmaan, jotta Huhu asettui paremmin. Pienen taistelun jälkeen saimme molempiin kierroksiin hyvät avot, joten annoin tamman kävellä hetken. Kuulin haukuntaa tarhojen suunnalta. Käänsin katseeni ja Mico ajoi tarhassa hermoilevaa Jimmyä. Mila riuhtaisi tallin oven auki ja huuti suoraa kurkkua Micolle. Koira ei ottanut kuuleviin korviinkaan, joten naisen piti lähteä metsästämään Micoa. Jimmy oli juuri laukkaamassa aidasta läpi, kun Mila kerkesi orin luo. Mila kutsui ensin rauhallisesti koiraa, joka tuli iloisesti paikalle. Seuraavaksi nainen tarttui koiraa niskasta kiinni ja käänti sen maahan. - Prkeleen rakki kun sinä et yhtään osaa käyttäytyä! Mila karjui ja päästi vikisevän koiran vapaaksi.
Mico juoksi häntä koipien välissä talolle, josta juuri koulusta tullut Inna nappasi sen sisälle. Naureskellen jatkoin ratsastusta. Aloin nostamaan laukkaa loivalla kiemurauralla. Huhu ei oikein tajunnut, ettei sitä laukkaa tarvitse vaihdella koko ajan. Taas, hetken taistelun jälkeen tamma jaksoi laukata ilman vaihtoa. Sitten otin vaihdon mukaan ja tehtävä onnistui paremmin. Kokeilin tamman kaulaa, joka oli vähän hiessä, ei paljoa. Huomasin Tessan tähyilemässä asiaa x, joten huikkasin tytön paikalle. - Jaa, mitä mun pitää tehä? Tessa huokaisi. - Kanna neljä puomia uran sisäpuolelle ja neljä sokeripalaa, käskin Tessaa.
Tessa kantoi puomeja kentälle. Petra hyppelehti talolta kentän reunalle huutelemaan ohjeita. Tulin laukassa ensin kaksi maapuomia ja sitten kaksi kavalettia yhdellä laukalla. - Pidätä, pidätä, pidätä, myötää! Petra huuteli. Tessa oli jo karannut näkyvistä, joten tyydyin kohtalooni. Petra huuti ja kiljui varmaan puolituntia istuen muovisessa tuolissa. Hikisenä ja puolikuolleena hyppäsin ratsailta alas ja otin kypärän pois päästä. - Noh, tulenko toistekki pitämään sulle tuntia? Petra hymyili, ihan ilman mitään irvailuja. - Tuotaah… Katsotaan joskus, huokaisin.
Petra katosi omille teilleen ja minä lähdin hoitamaan Huhun. Päätin hoitaa Huhun puomilla, koska aurinko paistoi yllättävän lämpimästi. Hain nopeasti Huhun suitset, narun ja harjapakin ulos tamma perässäni. Kiinnitin Huhun puomiin ja irroitin samalla suitset. Satulan laskin puomin päälle. Aloitin harjaamaan taas rautaisella hikiviilalla Huhun. Karvaa lähti ihan reilusti. Puhdistin tamman kaviot ja siistin muuten vaan. Heitin Huhun suoraan tarhaan, pari tuntia se vielä kerkesi olla ulkona. Haalin kaikki tavarat syliini ja vein ne varustehuoneeseen. Matkalla huomasin, että Huhun karsina oli onneksi jo siivottu. Istuuduin varusteuoneen tuolille hinkkaamaan Huhun satulaa. Nahkasaippua oli jo lopussa, pitäisi muistuttaa Milaa ostamaan lisää. Pesin jalustimet kurasta ja hinkkasin nekin kiiltäviksi. Jätin satulan kuivumaan paikalleen ja rupesin suitsien kimppuun. Ajan kulukseni irroitin kaikki osat. Pesin myös kuolaimet vedellä. Tyhjensin harjapakin lattialle. Pohjalta löytyi kaikkea epämääräistä: kumilenkkejä, homehtuneita heppanameja ja purkka. Yäk… Huuhtelin harjapakin pölystä. Laitoin harjat liukenemaan sankoon, jossa oli saippuaa. Siivosin muut jälkeni ja jätin sangon nurkkaan. Rojahdin taukohuoneen sohvalle Tessan viereen. - Kävitkö jo ratsastamassa Vikalla? kysyin. - En, kun se perskutin Mila kerkesi! Tessa nauroi. - Eikun niin joo! muistin.
Rupattelimme vielä hetken, kunnes Tessa selitti jotain sukulaisen syntymäpäivistä ja lähti. Minäkin kävin katsomassa oliko harjat jo puhtaat. Olihan ne, joten levittelin ne kuivaushuoneeseen. Kaadoin sangon veden ulos ja huuhtelin sen vielä juoksevalla vedellä. - Mila! Huhun harjat on kuivaushuoneessa kuivumassa, voitko illalla laittaa ne harjapakkiin? huusin Hukkista taluttavalle naiselle. - Joo voin, Mila vastasi. Jäin vielä hetkeksi jutustelemaan Petran kanssa tulevista kisoista, jonne menen Hukkiksella. Myös Inna tulla tupsahti taukohuoneeseen. - Mie lähdin Jimmyn kanssa vähän maastoon säikkyilemään, Petra sanoi. - Minä tulen mukaan Ullan kanssa! Inna jatkoi ja he lähtivät hevostensa luokse. Minäkin astelin pyörälleni ja kello näytti puoli kuutta, kun lähdin pyöräilemään kohti kotia.
Huhu&Lispe 26HM
|
|
|
Post by Lispe on May 11, 2014 16:20:44 GMT 2
Sunnuntai 11.5.2014 Sunnuntaisiivous Petran orjana
Tennarini upposi märkään lammikkoon kävellessäni reipasta tahtia kohti tallia. Perhanan perhana… ajattelin. Toinen kenkä läpimärkänä kiiruhdin talliin ja paukautin oven kiinni. Ketään ei näkynyt, ainoastaan Petran laulu kuului käytävään. Seurasin ääntä ja löysinkin naisen harjan varressa tanssahtelemassa pitkin varustehuonetta silmät kiinni. ‘’Juliaksiko sitä luulet?’’ virnistin. Petra seisahtui niihin sijoilleen ja aukaisi silmänsä. ‘’Mistä sinä siihen tupsahdit?’’, nainen ihmetteli. ‘’Ihan äsken tulin. On Milalla hyvä vahtikoira. Nukkuu tuolla nurkassa’’, nauroin ja osoitin taukohuonetta kohti. ‘’Hmph’’, Petra mutisi ‘’mutta hyvä kun tulit, saat auttaa minua sunnuntain siivouksessa! Ensitöiksesi puhdistat yksityisten karsinat. Kerkesin jo siivota tuntihevosten boksit. Kelmin, Kiaran, Ullan, Hukkiksen, Ninnin ja Maran karsinat pitää ainoastaan siivota. Muut hoitaavat hevostensa tarpeet itse ja minä siivoan Jimmyn karsinan. Ja niin! Villan ja varsan karsina myös tietysti. Tule sanomaan kun olet valmis!’’ Petra selitti. Huokaillen lähdin hakemaan kottikärryjä…
Ensimmäiset kolme karsinaa meni reippaasti. Neljännellä karsinalla rupesi tökkimään, olihan se kuitenkin terroristi-Kelmin asunto. Paskat olivat hujan hajan pitkin karsinaa ja heinänkorsia löytyi useammastakin paikasta. Hiki valui jo niskassani kun kärräsin vihdoin ja viimein seuraavalle karsinalle. Totesin kuitenkin, että kärryihin ei mahdu enempää, joten tyhjensin ne. Ulkona oli märkää ja taivas oli täysin pilvinen. Kaadoin paskat lantalaan. Kuulin rakennuksen takaa yskintää ja kävin tarkistamassa tilanteen. ‘’Haha, tuota se tupakka teettää!’’ nauroin kun huomasin Milan punaisen naaman. Mila yski kuin viimeistä päivää. ‘’Ei tämä tästä johdu. Kurkkua vain kutittaa’’, Mila sanoi. Ehdotin että nainen kävisi hörppäämässä vettä ja lopettaisi tupakanpolton. Ensimmäinen kävi, toiselle tuli kieltävästi ei.
Vihdoin ja viimein karsinat oli siivottu. Tai ainakin yritetty… Seuraavaksi vain uudestaan Petran käskytettäväksi. Löysin naisen tällä kertaa juomassa teetä taukohuoneessa. Oli hänellä tosin edessä myös tietokone. ‘’Mitä mä seuraavaksi?’’ kysyin. ‘’Hmm… Karsinat on siivottu, juoma-automaatit tarkistettu… Käyppä järjestelemässä varustehuone’’, Petra sanoi. Taas kerran mutisten lähdin siivoamaan varustehuonetta…
Onnekseni varustehuonetta pidettiin aika siistinä. Tietenkään pienet lapset ja aloittelevat hoitajat eivät aina tienneet mitä minnekkin laitetaan, joten niitä tavaroita sitten sai järjestellä. Pinteleitä sai kieritellä uudestaan ja loimia viikata. Myös kuivaushuone oli siistissä kunnossa. Ainoastaan pesukoneen päällä oleva pyykkikasa ei ollut kaunis näky, joten tuuppasin tummat pyykit koneeseen. Petra tulikin sopivasti varustehuoneeseen, joten sain häneltä taas lisää töitä. ‘’Lähdetään täyttämään vesiastiat tarhoihin. Minä haen mönkijän niin täytä sinä noita valkoisia sankoja viileällä vedellä’’, Petra ohjeisti ja lähti sitten ulos.
Löysin taukohuoneesta noin miljoona valkeaa sankoa. Tai ehkä niitä oli vain parisenkymmentä… Täytin vessan letkulla kaikki sangot täyteen ja laitoin kaikkiin kannet. Petra peruutti mönkijällä ja peräkärryllä ensin tallin seinään, mutta toisella kerralla peruutus onnistui. Tosin ovi vähän kärsi, mutta siitä ei kerota kellekkään… Sitten nostimme sangot kyytiin. Viime kerrasta oppineena, tällä kertaa en ottanut Petrasta kiinni, sillä vauhti ei ollut hurja.
Kaadoimme vuoronperää tarhoiden vesiastioihin vettä. Kaikki sangot riittivät tällä kertaa. ‘’Voinko ottaa suoraan Huhun mukaan, kun ajattelin harjata sen’’, kysyin Petralta. ‘’Joo, ei mulla hirveästi sulle olisi enää ollutkaan tehtävää’’, Petra myöntyi ja huristeli sitten pois punaisella mönkijällä. Kävelin Huhun ja Vikan tarhalle, jossa kaksoset rapsuttelivat toisiaan. Minut huomatessaan Huhu ravasi portille ja hörisi sitten pehmeästi. ‘’Hei kaunokainen’’, lässytin tammalle. Vika ei edes vaivautunut paikalle, taisi tietää ettei pääse mukaan. Napsautin riimunnarun oransseihin päitsiin kiinni ja otin sitten tamman mukaani. Vika hirnui Huhulle, mutta neiti ei vastannut siihen, joka oli kyllä kumma.
Käänsin Huhun käytävälle kohti ovea. Kiinnitin narut molemmilta puolilta tammaan ja lähdin sitten hakemaan harjoja. Huhu huuti perääni, mutta lopetti heti kun tulin takaisin. Nappasin pakista enimmäiseksi kumisuan, jolla pyörittelin Huhun läpikotaisin. Huhu tiputti vielä viimeisiä talvikarvojansa. Kun karva ei enää näyttänyt harakanpesältä, aloin harjaamaan juuriharjalla. Huhu seisoi hievahtamatta paikallaan eikä välittänyt vaikka harjasin mahasta. Siirryin toiselle puolelle ja aloitin taas kumisualla. Tein samat jutut tälläkin puolella. Kun Huhu oli harjattu, selvitin tamman harjan ja hännän. Huvikseni yritin tehdä häntään jonkunnäköistä lettiä, mutta siitä ei tullut mitään. Kävin hakemassa taukohuoneesta sakset ja leikkasin pari senttiä Huhun hännästä. Viimeiseksi puhdistin tamman kaviot. Hoitamisen jälkeen kävin etsimässä Huhun hyllystä pari kuivaa leipää, jotka syötin neidille. Huhu otti leivät iloisin mielin vastaan ja mutusti ne hetkessä. Tämän jälkeen heitin Huhun tarhaan ja palasin takaisin talliin.
Taukohuoneessa oli jo vähän porukkaa. Tessa, Inna ja Satu juttelivat pöydän ääressä. ‘’Eikö Petra ole passittanut teitä mihinkään puuhiin?’’ kysyin. ‘’Ei onneksi!’’ Tessa nauroi. ‘’No just joo. Olin sen orjana täällä koko aamupäivän’’, sanoin. Samassa Mila tuli huoneeseen. ‘’Anna noillekkin nyt joku tehtävä, kun Petra on passittanut mua koko aamupäivän!’’ käskin Milaa. ‘’No hyvä että teitä on nyt näin monta. Käykääpäs siivoamassa pihatot!’’ Mila sanoi. ‘’Noni! Onne vaan!’’ lällätin. ‘’Lispe, sinä myös...’’ Mila komensi. Tessa, Inna ja Satu nauroivat ja mutisten lähdimme hakemaan kottikärryjä.
Otimme mukaan kahdet kottikärryt ja kaikille talikot. Mina ja Tessa lapoimme paskaa samaan kärryyn ja inna ja Satu samaan. Pieni pihatto oli helposti siivottu. Tosin Kakru ja Vinski vaikeuttivat työtämme. Oripojat olisivat halunneet leikkiä. Rapsuttelimme ja lässytimme varsoille hekten, ennen kuin jatkoimme matkaa isolle pihatolle. Eetu juoksutti Tohvelia ja Sallaa ympäri tarhaa. Nuk seistä nökötti vain paikoillaan. Ponit hiljentivät kun huomasivat meidät ja Eetu tuli luoksemme. Hätistimme ponin pois. Tässä olikin sitten enemmän siivoamista…. Saimme siivota pihattoa melkein tunnin, ennen kuin se näytti edes jotenkin siedettävältä. Inna lupautui viemään kottikärryt. Tai ei oikeastaan luvannut, vaan naisen huono epäonni seurasi vainosi häntä ja Inna hävisi kivi, paperi, sakset-pelin. Inna työnsi lautoja pitkin kottikärryt ylös. Epäonni oli myös tässä kohdassa mukana. Inna sekosi jaloissaan ja tupsahti mahalleen lantakasaan. nauroimme mahat kippurassa kun Inna ei meinannut päästä edes ylös. Satu oli ainoa joka pystyi lopettamaan nauramisen ja menemään auttamaan Innaa. Inna nousi naama punaisena ja kertoi sitten lähtevänsä vaihtamaan vaatteet ja peseytymään.
Satu lähti liikuttamaan poninsa ja me Tessan kanssa kävmme kysymässä Milalta, olisimmeko voineet käydä maastakäsin maastossa Huhun ja vikan kanssa. ‘’Njaa… Ehkäpä tuo käy, mutta älkää olko pitkään!’’ nainen myöntyi. Kävimme hakemassa hevoset ja tallustelimme sitten kohti maastoja.
‘’Vähänkö kivaa kun tulee kesä!’’ Tessa iloitsi. ‘’No niinpä! Pääsee uimaan ja on lämmin. Olitko sä ilmoittautunut sille leirille kesäksi?’’ vastasin. ‘’En mä jaksanut ilmoittautua’’, Tessa nauroi. Huhu ja Vika kulkivat vierekkäin perässämme. Tiellä juoksi rusakko, jota Vika pelästyi ja hyppäsi sivulle. Ruuna veti Tessan mukanaan ojaan ja pääsi irti. Hetken Vika riehui tiellä, mutta antoi sitten ottaa kiinni. ‘’Sattuko?’’ kysyin Tessalta joka kömpi jo ylös. ‘’Saakelin kaakki tuo!’’ Tessa murisi ‘’ja ei sattunut’’, Tessa jatkoi. Juttelimme loppumatkan eilisistä kisoista ja tulevasta kesästä.
Kävimme vain viisitoista minuuttia kävelemässä ja palasimme sitten tallille. Heitimme sisarukset takaisin tarhaan jossa Petra olikin juuri jakamassa iltaheiniä. ‘’Tulkaapas neidit auttamaan!’’ Petra komensi. Heittelimme aitojen yli hevosille heinää jotka höristen ottivat ne vastaan. Tessa karkasi jo talliin kun Petra jäi vielä juttelemaan kanssani. “Sie oot ollu nii paljo mulla apuna, ni haluutko jotain palkaks? Aattelin vaa et kyl minun pitää sut jotenki palkita, ku kuitenki oot nii ahkerasti Hukkista hoitanu ja autoit mua tänään niin paljon, ni jos kelpaa joku valkku tai melkee mikä vaa ni sano sitte?” Petra sanoi. Mieleeni juolahti ensimmäisenä ajatus, jota Petra ei ikinä toteuttaisi. Päätin kuitenkin kysyä asiaa. ‘’Voitko pitää mulle ja Jimmylle länkkärivalkan?’’ ehdotin. Petra suostui naureskellen ja käski sitten käydä vielä maastakäsin taluttelemassa Hukkista.
‘’Tein työtä käskettyä ja hain orin mukaani. Hukkis ravasi ympyrää pää ylhäällä. Naureskellen taluin hupsun orin talliin.
Ori jäi huutamaan perääni kun kiinnitin sen käytävälle. Otin mukaani harjapakin ja suitset. Vetelin Hukkiksen vain nopeasti siistiksi mudasta ja hiekasta. Tällä kertaa Antonio yllätti minut läimäyttäen minua pesuksille. ‘’Herranjumala kun sä säikyttelet mua aina!’’, nauroin ja annoin pojalle pienen suukon. ‘’Minne oot menossa?’’ Anton kysyi. ‘’Taluttelen Hukkista vähän maastossa’’, kerroin. Petra asteli taas kerran sopivasti luoksemme. ‘’Voiko Anton ottaa Jimmyn kun käydään vähän kävelemässä?’’ ehdotin Petralle. ‘’Hmm… Älä sitten katkaise sen jalkoja!’’ Petra myöntyi. Vaihdoin nopeasti Hukkikselle suitset ja lähdimme sitten metsästämään Jimmyä.
Ori löntysteli kiltisti Antonion luokse, mutta päätti sitten säikähtää puhelintani jonka kaivoin taskustani. Anton rauhoittteli Jimmyä ja laittoi tällekin suitset. Löntystellen lähdimme uudestaan maastoon.
Jimmy säikähti jokaista pienintäkin liikettä. Hukkis taas vain kiusasi pikkuista. Ilta alkoi jo hämärtää, sillä pilvet olivat edelleen auringon edessä. ‘’Lähdetkö joku päivä maastoon Huhulla? Kunhan saan ratsastaa’’, Anton kysyi. Aluksi jähmetyin vain paikoilleni ja mutisin jotain, mutta sitten sain suustani myöntyvän vastauksen ja naamalleni pienen hymyn. Tämä lenkki kesti vähän pidempään, ehkäpä siitä syystä että jäimme yhdessä kohtaa vähän suustamme kiinni. Kirjaimellisesti.
Naureskellen tulimme takaisin tallille jossa Petra meitä odottelikin ‘’Jaahas, mitäs siellä tehtiin kun noin hymyilyttää?’’ Petra virnisteli. Näytin naiselle keskaria ja parkkeerasimme sitten orit karsinoihin, olihan kello jo vaille kuusi. ‘’Tulkaapa minun kanssa hakemaan muutkin hevoset’’, Petra käski.
Kuljetimme kaikki kaksi hevosta kerrallaan, joten kaakit oli nopeasti sisällä. Yksityisiä emme uskaltaneet ottaa monta kerrallaan. Sain taluttaa järkyttävän kauniin Maran karsinaan. Kun hevoset olivat sisällä, menimme marttakerhoilemaan taukohuoneeseen.
Valtasimme Antonin kanssa sohvan joka yllätyksellisesti oli vapaa. Poika nosti kätensä ylitseni. Mila selitti krapulaisesta aamustaan Petralle, Julialle, Innalle ja Juusolle pöydän ääressä. huoneeseen tulivat myös Tessa ja Satu, jotka tunkivat kanssamme sohvalle. Juttelimme taukohuoneessa välillä vähän kaikkien kanssa ja nauraen kerroimme Tessan ja Sadun kanssa kuinka Inna oli uponnut lantalaan. ‘’Lähdetkö yhtä matkaa pysäkille?’’ Anton kuiskasi korvaani. Nyökkäsin vastaukseksi. Käsi kädessä nousimme sohvalta ja sanoimme kaikille heipat. Innan ilme oli näkemisen arvoinen kun nainen huomasi että seisoimme käsi kädessä. Kävellen lähdimme bussipysäkille josta hyppäsimme samaan bussiin ja ajoimme kohti kaupunkia.
Huhu&Lispe 27HM
|
|