|
Post by Mila on Aug 24, 2013 13:40:47 GMT 2
Hurman omistaa Evie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 25, 2013 20:53:17 GMT 2
Evie & the pienisuurisankari Hurma - 1
"Tuliks se sun uus heppa nyt?" utelias hoitajaparvi kysyi, kun hyppäsin autosta. "Joo" kerroin, ja sitä säesti kimakka hirnahdus. Hyppäsin koppiin ja nappasin suomiputen narun irti, sekä valmistauduin taluttamaan miniHukkiksen ulos. Kun ramppi aukesi, tulimme kopista rauhassa alas. Varsuli pällisteli ympärilleen, ja kipitti sitten rinkiä hirnahdellen. Hurma oli Vaahterapolun Hillan ja Petran Hukkiksen varsa, mutta vieroituksen jälkeen se oli seikkaillut jossain, ennenkuin tuli taas vaahtikseen, ollessaan nyt yksitoista kuukautta vanha. "Soosoo pikkumies, raaaauhassa Hurma" mutisin ja rapsuttelin minioria. "Ihan niinkuin isänsä!" Petra hihkaisi. Nyökkäsin, muistuttihan Hurma aikalailla Hukkista. Milakin kömpi ihastelemaan pikkuoriita, ja kehui sen ulkomuotoa. Nyökkäilin vastaukseksi hoitajien kommentteihin, ja raahasin sitten nopeasti Larissan mukaani viemään pikku miniHukkista tarhaan uljaan Edin kanssa. Larissan ori hirnuikin Hurmalle tervehdyksen, ja uljas pikkuori loikkasi lähemmäs. Vihreä riimunnaru irti riimusta, ja sitten poju kirmasikin leukojaan louskutellen tekemään tuttavuutta. "Oii, söpöö!" joku nuoremmista hoitajista hihkaisi. Hymyilin, ja tarkkailin tilannetta. Onneksi Edi oli fiksu ja minun miniori tajusi olla kiusaamatta, joten herrat tutustuivat nopeasti, ja jäivät mutustamaan ruohoa.
Kannoin Hurman kamat, joita ei tosin paljoa ollut, satulahuoneeseen. Harjapakki, harjat, nahkariimu ja toinen riimunnaru, linimentti, rehut, loimet.. Siinä ne kai olikin. Satulahuoneen ovella törmäsin Jonahiin, joka katsoi minuun hämmästyneenä ja väisti sitten. V*tun pelle sekin, taas uutta naista iskemässä. Eikä mitä tahansa naista, vaan Ilonaa! Jupisin itsekseni ja käppäilin tallin pihalle. Siinä paha missä mainitaan. Neiti muoti-ilmiö kaarsi pihalle ja parkkeerasi autonsa mustan avoauton vierelle. Mulkoilin naista myrkyllisesti, kun tämä tepsutteli talliin. Mila käppäili juuri pihan toisella laidalla, ja katsoi minuun myötätuntoisesti. "Moi Evie!" kuulin takaani. "Moi.." mutisin Rosannalle. "Taasko toi?" tyttö kysyi nyökäten kohti tummahiuksista poikaa. "Se, ja Ilona" totesin, ja samassa neiti kipittikin Jonahin perässä tämän autolle. Kaksikko näytti käyvän kiivasta sanaharkkaa, mutta halasi sitten. Jonah nousi autoonsa, ja jätti Ilonan vilkuttelemaan peräänsä. Rosanna vilkaisi avoauton perään. "Heii, mennään kattoon Hurmaa!" hän hihkaisi. Nyökkäsin hymyillen, ja suuntasimme tarhoille.
"Huhuuu, Hurmaaaaa!" huutelin portilla. Orikaksikko käyskenteli laiskasti esiin tarhan perältä, ja pujahdimme Rosannan kanssa laitumeen. Pikkuori vilkaisi tyttöä epäilevästi, mutta nappasin sen nopsasti kiinni riimusta, ennenkuin nuoriherra karkaisi. "Täähän on niiiiin pikkunen, voiettä!" Rosanna lässytti varsulille. "Njoo, melkeen vuoden!" naurahdin. "Mitäs jätkä, onks Edi-setä ollu kiltti mamman mussulle niin?" kyselin varsalta. Hurmä pärskähti, ja seisoskeli rapsuteltavana. Edi änkesi väliin, ja Rosanna rapsutti nauraen Larin oria. Jätimme sitten poitsut keskenään. "Hei muuten, haluutsä tulla mun synttäreille? Ensviikon lauantain?" Rosanna kysyi. " Ömm, jooh, eiköhän käy!" sanoin. "Mut tota..Jonahki tulee" Rosanna mutisi. "Njaah, kai meiän täytyy senkans vaa taas sopii tääkin riita!" naurahdin. Rosanna nyökkäsi, ja suuntasimme sitten tallille. Päätin alkaa putsaamaan Simon varusteita, kun en muutakaan tekemistä keksinyt.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 29, 2013 20:14:01 GMT 2
Evie - ja kauhukakara - 2 // 28.8.-13
Palautettuani Edin tarhaan pyydystin pikkumiehen ja rapsuttelin sitä vähän, ennenkuin naksautin narun riimuun ja läksin viemään jätkää tallia kohti. Hurma tepasteli tärkeänä narun päässä, mutta tyytyi ainakin vielä olemaan esittämättä omia sooloilujaan. Laitoin sen karsinaan kiinni, ja otin harjan käteeni. Hurma pureskeli karsinan seinää, kun harjasin sen pölyistä karvaa. "Hurma älä!" totesin sen siirtyessä paitaani. "Älä pure!" komensin kun se näykkäisi kättäni. Hurma pärskähti ja jätti minut rauhaan. Pikkumies seisoi kiltisti loppuharjauksen, mutta tassut ei ihan viitsineet nousta putsattaviksi, mutta sain ne kuitenkin lopulta puhtaaksi. Harjasin vielä vauvan pään ja naksautin sitten narun sen riimuun. Pikkuherra saisi vähän katsella maneesia ja kenttää.
"Tui kun se on söpö!" Annika huokaisi. Hymyilin, ja jarruttelin varsan menoa. Se köpötteli eteenpäin 'hurjaa' vauhtia, mutta muutaman pysähdyksen jälkeen olimme yhtä mieltä vauhdista. Maneesissa oli muutama hoitaja ratsastamassa, mutta me jumituimmekin jo ovelle, joten se ei haitannut. Annoin Hurman katsella sisään niin kauan, kuin se halusi, ja kohta se kävelikin tutustumaan Annaan. Tumma tamma hörisi pikkumiehelle, ja annoin sen haistella sitä. Sen jälkeen talutin pikkumiestä pari kierrosta, ennenkuin lähdin käymään vielä kentällä.
"Moi!" Mila huikkasi kentän reunalta. Nyökkäsin naiselle ja varmistin, että kentän portti oli kiinni. Sitten päästin miniorin vapaaksi, ja Hurma jäi töllöttämään minua, kun kävelin kauemmas. Sitten se kääntyi pukittaen ja ryntäili ympäri kenttää hetkisen, ennenkuin otin sen kiinni ja vein talliin. Kiinnitin Hurman karsinaan ja harjasin sitä vähän, ennenkuin irrotin narun karsinasta ja kävelytin varsan tarhaan. Jäin hetkeksi katselemaan orien touhuja, ennenkuin suuntasin takaisin tallille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 3, 2013 12:34:12 GMT 2
Hurman sivut muuttui, kun weebly sekos ja poisti ne edelliset : tossa uudet --> Hurman uudet sivut
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 4, 2013 11:36:30 GMT 2
Evie ja rohkea Hurma - 3
Harjailin Hurmaa karsinassa, kun Larissa laittoi Edille satulaa. Olin pakottanut kaverini mukaan metsäkävelylle, en ollut siellä Hurman kanssa vielä käynyt, mutta odotin että saisin sopivan uhrin seurakseni. Laria tosin jännitti maastot, olihan häntä jahdannut se salaperäinen saatananpalvoja. Itse kun en kyseistä heppua nähnyt, en uskonut sen niin pelottava olevankaan. Pian olimmekin jo käppäilemässä tietä pitkin, Hurman steppaillessa innoissaan ympärilläni. Muutama ärähdys ja narun nykäisy saivat varsulin käyttäytymään, ja juttelimme lLarin kanssa kaikenlaista kaikesta. Nappasin metsästä timotein huulteni väliin ja olin onnellinen. Hurma mussutti ruohoa ja Larissa nauroi jutuilleni. Käppäilimme metsäkoneiden tekemää polkua pitkin. "Mitä sä meinaat tehä huomenna?" kysäisin. "Jaa, saa nähdä." Lari vastasi. Nyökkäsin ja jatkoin: "Mä käyn varmaan Simon ja Aatun ratsastaa." Larissa hymyili, ja nojasi taaksepäin kun laskeuduimme mäkeä alas. Tulimme sitten tallia kohti vievälle tielle, ja jutustelin iloisesti suunnitelmistani Hurman kanssa. Lari vastaili, mutta kohta nainen hiljentyi ja jäi tuijottamaan eteensä, pysäyttäen Edin. Vilkaisin eteenpäin, ja näin puskassa kyykyssä olevan mustan hahmon. "Ei mennä tonne!" Lari sihahti pelokkaasti. "Hei, mennää vaa tosta, ei kai se ny mitää meille tee!" nauroin ja kannustin Hurmaa kävelemään. Larissakin tuli perässä, ja hiipparin kohdalla huomasin edin huitovan etujaloillaan jossain kahden metrin korkeudessa. Ori kuitenkin tömisteli jalkojaan hiipparin vierellä, ja tämä perääntyi vähän säikähtäneenä. Roikuin hurman narussa, kun varsa veti taaksepäin minkä kerkesi. Edi oli laukannut jo kauas, kun vihdoin sain varsan pysäytettyä. "Sooh, ei mitään hät.." mumisin. Suulleni painautui multainen, haiseva kämmen. Rimpuilin vihaisesti ja näin Larin nyökkäävän minulle ja laukkaavan tallia kohti. Potkin taaksepäin ja huomasin hiipparin lukinneen käteni selän taakse. Yritin puraista poikaa kädestä, mutta en osunut. Hurma tempoili kauhuissaan kauemmas, ja päästinkin varsan irti narun polttaessa kättäni. Ilma alkoi loppua, koska käsi peitti myös nenäni. "Sinä,minä,paholainen...Uhri,veitsi,veri..." poika mumisi korvaani. Aloin itkemään kauhuissani, kun kuulin mutinan.Haukoin henkeä ja silmissä pimeni. Samassa huomasin jonkun juoksevan keppi kädessä lähemmäs.
"Irrota!" Joonas huusi. Hiippari raahasi minua kauemmas metsää kohti, ja katsoin Joonasta kyyneleet poskilla. Mies juoksi lähemmäs, ja hiippari kääntyi ympäri, raahaten minua puolijuoksua kauemmas. Päässä pyöri ja käsiin sattui. Yhtäkkiä pysähdyimme kuin seinään, joonaksen kääntäessä pojan ympäri ja pamauttaessaan nyrkkinsä tämän naamaan. Hiippari kaatui ja pökertyi maahan. Juoksin kauemmas itkien ja Joonas lähti äkkiä perääni. Mies tarrasi olkapäähäni ja käännyin hakkaamaan häntä. Joonas painoi minut rintaansa vasten, etten enää saisi lyötyä. "Shh...Rauhassa" mies mumisi. Nyyhkytin peloissani ja rojahdin maahan. Mies kyykistyi vierelleni ja laittoi kätensä olkapäälle. Nojasin Joonaksen kylkeen ja pyyhin silmiäni. Kohta hiipparin suunnalta kuului muminaa, ja Joonas nappasi miehen äkkiä käsistä kiinni. Nousin hitaasti ja noudin puuhun kiinni jääneen Hurman, jonka sieraimet ja silmät oli lautasen kokoiset. Rapsuttelin pelokasta varsaa, ja lähdin taluttamaan sitä Joonaksen ja hiipparin perässä. Tulimme nopeasti tallille, jonka pihalla Mila leikki Wiennan kanssa. Nainen viskasi kepin kädestään ja juoksi luoksemme.
"Joonas kuka toi on? Evie mitä on käyny? Onks Hurma kunnossa?" Mila huudahti vauhkosti. Nyökkäsin ja nielaisin. Kyynel valui poskelleni, ja hautasin kasvoni hurman kaulaan. Mila tuli luokseni ja halasi minua, vilkaisten Joonasta. "Tää on se hiippari. oli käynyt tytön kimppuun tuolla, Larissa kertoi" Joonas mutisi. Mila hätkähti ja hymyili minulle pahoittelevasti, rynnäten sitten talliin näyttäen olevan räjähdyspisteessä. Annoin Hurman mutustaa ruohoa tallin pihalta, ja nojasin orin säkään hengittäen hitaasti silmät kiinni. "Äläs riuhdo!" Joonas ärähti vihaisesti hiipparin yrittäessä paeta. Poika jatkoi mutinaansa, ja laitoin kiljaisten kädet korville. Eieieiei ole hiljaa! Joonas vaiensi pojan ja huomasin Larissan,Markuksen ja Milan tulevan tallista. Mila pyysi minua selostamaan tapahtumien kulun, ja aloitin nielaisten. käveli lähemmäs "..ja sit Edi lähti käsistä ja laukkas tallille päi, ja toi laitto käden mun naamalle ni en voinu huutaa. Lari hälytti kai Joonaksen ja toi mutis jostain uhraamisesta ja veitsestä ja verestä.. Ja sit Joonas irrotti sen musta ja sit..." nyyhkäisin. Mila nyökkäsi, ja kuunteli Larissan ja Joonaksen näkemykset asiasta. "Jaaha.." Mila mutisi mietteliäänä. Välttelin sen saatananpalvojan katsetta. Jonahin musta avoauto kaarsi pihalle ja poika käppäili tallia kohti meidät huomaten. Hänen naamansa vaihteli väriä tiheämpään tahtiin kuin kameleontti ja samassa poika ryntäsi luoksemme.
"S*atana kostaa sulle!" hiippari rääkäisi Jonahin motatessa häntä olkapäähän. "Nyt v*ttu hiljaa!" Jonah vastasi ja kierähti hiipparin alta tämän päälle kädet pojan kaulalla. "Nyt RIITTÄÄ!" Markus ärähti tarttuen Jonahia hartioista. "Anna mun kostaa sille!" Jonah huusi ja yritti rynniä Markuksen ohi, näyttäen onnistuvan siinä. "Nyt te lopetatte heti!" Mila huudahti kipakasti. Jätkät mulkoilivat toisiaan, ja Jonah marssi kiroillen viereeni. Tarrasin nopeasti poikaa kädestä, ennenkuin hän hakkaisi jonkun. Kaikki tuijottivat Jonahia, joka tuijotti maahan. "Tuo tuossa on Joel, veljeni, joka on viimeiset kolme vuotta majaillut hullujen huoneella, joka karkasi kuukausi sitten sieltä ja hänellä ei ole ihan kaikki muumit laaksossa." Jonah ärähti. Joel mulkaisi Jonahia silmät viiruina, mutta Joonas piteli häntä olkapäästä. Mila kysyi Joelilta, mitä ihmettä hän täällä teki. "Vanha lato tuossa... Taivaspaikka ja h*lvetti.." Joel mumisi hymyillen. Kavahdin silmät pyöreänä kauemmas. Tuossa tyypissä oli jotain vialla ja pahasti. Jonah puristi minua itseään vasten, hekäisten hiuksiini. Mila ilmoitti menevänsä soittamaan poliisille, ja Jonah soitti äidilleen. "Nyt hiljaa v*ttu tuut hakee ton täältä! Kävi Evienki kimppuun.. Iha kuule v*tun sama mitä se täällä tekee, tuut tänne ja heti!" Jonah ärjäisi puhelimeen ja lopetti puhelun. Kohta paikalle kaarsikin hopeinen mersu, jonka ratista nousi lyhythiuksinen, pitkänhuiskea nainen, jolla oli päällä merkkitakki ja jalassa kymmenensenttiset korot. Hän sipsutti Jonahin luokse ja yritti halata poikaa, joka sysäsi naisen kauemmas. Hurma nyki naruaan, mutta en halunnut häipyä paikalta. Jonahin äiti, Mervi, pahoitteli minulle hetken toisen poikansa käytöstä ja meni sitten lääppimään Joelia, joka mumisi itsekseen ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Kun poliisit kaarsivat paikalle, Hurma nousi takajaloilleen ja peruutti kauemmas. Onneksi poliisit tajusivat sammuttaa sireenin, kun lähimmissä tarhoissa olevat hevosetkin ravasivat häntä tötteröllä vilkuillen sinivalkoista autoa. Nuori miespoliisi puhui hetken Milan kanssa, kun vanhempi konstaapeli jututti Joelia ja merviä. Jonah hiippaili takavasemmalle, ja katosi sitten talliin. Kohta poliisi minultakin kyselemään tapahtuneesta. Kerroin vain mitä tiesin, ja lähdin sitten viemään Hurman tarhaan. Rapsuttelin pikkuoria hetken, se oli jo rauhoittunut. Kelasin tapahtunutta mielessäni. Mitä jos olisin ollut yksin, mitä jos Larissa ei olisi nähnyt minua, mitä jos Joonas ei olisi ehtinyt ajoissa, mitä jos Joelilla olisi ollut veitsi valmiina minun uhraamiseen? Hurma palasi tarhan portille ja puhalteli ruohontuoksuista ilmaa naamaani. Rapsutin varsaa, ja jäin siihen seisomaan hetkeksi. Jossittelu ei auttanut, onneksi kaikki oli aika hyvin päättynyt kuitenkin.
|
|
|
Post by Mila on Sept 16, 2013 15:00:58 GMT 2
Hurma irtohypyytyksessä (Elokuun tallilainen-palkinto Evielle! )
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 13, 2013 15:46:07 GMT 2
//Yritän tällä viikolla jonkun tarinankin väsätä.. Ja piirustustaidot taas huipussaan Evie ja Hurma - 4
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 4, 2013 16:55:31 GMT 2
Evie ja Hurmavaavi - 5 //jospa nyt ryhdistäytyis ja kirjottais kunnolla tän jälkee... Hurma on minun heponen, musta vauva kera valkoisten merkkien. Sitä ei pysty huijata, monet sitä yrittää toki puijata. Hurma on fiksu ja nopea oppimaan, vaikka joskus saan väistellä potkujaan. Onneksi on ponini kiltti, nyt sen selässä on loimi tai no viltti. //ha ha ole luova
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 1, 2013 11:35:45 GMT 2
"Hyvää joulukuunalkua, pikkuponi!" sanahdin hymyillen. Hurma pärskähti ja tönäisi minua turvallaan. Vaaville oli kasvanut tuuhea talvikarva, koska en sitä halunnut loimittaa vielä. Nappasin nuoren mukaani ja hätistelin Bawcan portilta. Hurma hirnahti kaverilleen ja seurasi minua nopsasti talliin. Kiinnitin poitsun yksäripuolenkäytävälle ja nappasin kovan harjan käteeni. Ulkona satoi hiljalleen lunta, ja se olikin jäänyt Hurman selälle ja kaulalle. Harjailin viitisen minuuttia varsuliinia, ja putsasin sitten kaviot. Pyysin Milan vahtimaan Hurmaa ja kipaisin orin suitset satulahuoneesta. Tultuani takaisin Mila suuntasi taukohuoneeseen ja minä jäin Hurman luokse. Laitoin suitset nuorelle ja naksautin riimunnarun kuolaimeen ja talutin herran ulos. "Me käydään tos metässä!" huikkasin Milalle, joka nyökkäsi. Vaahtiksen hevoset pälyilivät tarhoissa vapaapäiväänsä vietellen, kun kuljetin varsaani metsää kohti. Hurma nyt ei varsinaisia vapaapäiviä viettänyt, sen kanssa kun ei muuten touhuiltu kuin talutellen ja harjaillen, sekä välillä ohjasajaen tai irtohypytellen. "Soo soo.." mumisin Hurmalle. Muutama peura seisoi metsäaukiolla valppaana. hurma vilkuili niitä ja hörähteli hiljaa. Rapsutin oripoikaa niskasta, ja katselimme metsäneläimiä hetken. Kun lähdimme eteenpäin, peurat hyppäsivät puiden lävitse syvemmälle metsään. Hurma vilkauisi niiden perään, mutta tyytyi sitten seuraamaan mukanani kauemmas. Taputellen poitsua käännyin polunhaarasta kohti tallia. Lumisade alkoi voimistua, mutta ehdimme tallille ennenkuin kastuimme kunnolla. Muutaman asteen pakkanen tosin piti lumen vielä pakkaslumena, eikä se sulanut Hurman selkään. Moikkasin muutamaa hoitajaa ja kävin vaihtamassa Hurmalle riimun. Päästin nuoren tarhaan, ja se kirmaili ympäriinsä, rauhoittuen sitten Bawcan kanssa heinäkasalle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 27, 2014 21:20:04 GMT 2
Tämän voi siis poistaa, kun en virtuaalimaailmassa paljoa enää pyöri ja Hurmakin on myynnissä.
|
|
|
Post by Mila on Jan 27, 2014 21:37:08 GMT 2
tiedän. On vaan unohtunu
|
|