|
Post by Mila on Aug 18, 2013 20:54:02 GMT 2
Tuulen Reissu" Ressu" Suomenhevonen, tamma Ikä: 5v Säkäkorkeus: 161cm Hoitaja: Riina (tammikuu 2014 ->) HoitajahistoriaAnita (elokuu 2013) Camilla (marras-joulukuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 19, 2013 18:26:31 GMT 2
19.8.2013 / Änkyrä on änkyräHipsin eteenpäin käytävällä tallilaisten tuodessa viimeisiä hevosia sisälle. Kumman tutunnäköisen kauramoottorin huomatessani pysähdyin kuin seinään, ja jäin karsinalle pällistelemään Milan tunnistaessani. Eilisiltana nainen oli hyväksynyt minut vastikään Vaahterapolkuun saapuneen Ressun hoitajaksi, josta olinkin nettisivuilta ehtinyt lukea paljon - ja tuo oli aivan varmasti juuri se tamman sivuilla olleen kuvan kopio... Minulla kesti hetken tajuta koko tilanne, mutta teki kyllä mieli lähteä hyppelehtimään voitontanssin tahdissa pitkin tallikäytäviä äkätessäni sen oven toisella puolella seisovan suomalaisen olevan Ressu. "Moi", hymyilin riimunvartta päitsistä irroittavalle Milalle. Nainen hätkähti ensin ovenpielessä kykkivää tyyppiä, mutta tunnisti minut eilisen kuvailuni ansiosta nopeasti. "No moi... Anita?" nainen nauroi ja mutisi perään jotain aikaisesta dementiasta. "Sä oot siis se Ressun uus hoitaja. Tervetuloa Vaahterapolkuun." "Jep, kiitosta", hymähdin. Puhkuin sen verran jännittynyttä innostusta, ettei ihme jos olisin räjähtänyt tuhansiksi ilonhiukkasiksi saman tien. Olin lukenut Vaahterapolun tiluksista sivujen kautta, ja paikat alkoivatkin hahmottumaan lähtiessäni hakemaan harjapakkia. Varustehuoneen hyllyltä äkkäsin lilan pakin ja lähdin saman tien kiikuttamaan sitä Ressun karsinalle. Mila oli lähtenyt toisaalle talliin vakuutettuani pärjääväni suomineidon kanssa. Nappasin harjapakin kanssa samaa sävyä olevan riimunnarun ovenpielestä ja sitten mentiin. "No moi Ressukka", hymyilin ängetessäni samaan koppiin tamman kanssa. Ressu otti ensin pari askelta taaksepäin, mutta päätti näköjään jo muutaman sekunnin kuluttua olevansa The Boss ja luimisti. Änkyrä vilautti hetkellisesti purukalustoaankin, mutta tajutessaan etten siitä hirmuisesti piitannut, tyytyi pelkkään irvistelyyn. Ressu oli päättänyt alusta lähtien olla oikea kiusankappale, ei se onneksi pahemmin uhitellut mutta pyörimisoperaatio oli suuri. Vaikka yritin sille esittää että tuollainen hyrrän leikkiminen ei hoitosessiota haitannut, loppujen lopuksi annoin sen idean olla ja aloin komentaa tammaa automaattisesti. Kyllähän se sievä takapuoli aina välillä yritti kääntyä reilustikin juuri sitä syytöntä hoitajaa päin kun Ressu ajatteli jatkuvan mäkämäkän riittävän, mutta ei kun uutta läksytystä ilmoille ja pylly takaisin omalle paikalleen. Pölyharja oli tehnyt Ressun karvalle oman taikatemppunsa, musta karva nimittäin kiilsi ihan mukavasti sukimisen jäljiltä. Päätin vielä tuplata senkin vetämällä viimeisen silauksen pehmeällä harjalla, jossa meni kyllä odotusten vastaisesti tovi jos toinenkin. Neiti Bossi alkoi taas omaksi huvikseen pyöriä kuin mikä aloittaessani pehmeällä harjalla sukimisen, ja jouduin kieltämättä pitämään riimusta kiinni kuin mikä toiselle puolelle pujahtaessani tämän vetäessä korvat niskaan. "Karvat kiillotettu ja jouhet selvitetty. Nyt enää... kaviot!" tokaisin ensin normaalisti mutta sitten aloin miettimään Milan mainintaa kavioiden putsaamisesta. Vaikka Ressua pitikin ensin vilkaista hieman väärällä naamalla tamman illistellessä takaisin, päätin olla reipas tyttö ja kaivoin kaviokoukun saman tien esiin. Topakasti astelin suomalaisen vierelle ja mittasin riimunnarun pituutta takapuoleni läheisyyteen. "Noo, sanon nyt vaan etten oo sun iltaruoka." Oikean puolen puhtaaksi saaminen oli työn ja tuskan takana, mutta sentään sekin tappeleminen jäi Ressun osalta vain jalan pois repimiseksi ja "minähän en jalkojani nosta"-showksi. Vasemman puolen etujalka nousi yllättävän hyvin, mutta takanenpa ei ensin noussut sitten millään konstilla - ja sitten kun nousi niin nousi vähän liiankin vauhdikkaasti. No, kyllähän se tanssijalka saatiin kuriin ja liat lähti vaikka siinä tovi kuluikin. Harjausoperaation jälkeen oli kyllä yksi jos toinekin hikikarpalo otsalla, mutta sekin oli nyt tehty. Kun päästin Ressun irti narusta, se yritti jo lähteä työntymään ulos ovesta. Hätistelin neidin pois karsinan ovelta pujahtaessani itse pois karsinasta. Jätin riimunnarun ovelle ja vein pikaisesti harjapakin pois, jonka jälkeen riensin lyhyeltä matkalta takaisin Ressun luo. Musta tamma otti taskusta kaivamani porkkananpalan suosiolla vastaan, mutta kun enempää ei näkynyt, painui Ressu taas omiin oloihinsa ja alkoi heti perään kiusata vieressä olevaa Lallaa naksuttelemalla hampaitaan kaltereiden välissä. Toinen ei hirmuisesti välittänyt, mutta varmaan ihmetteli kuka tuo uusi uhkailija mahtoi olla. Itse lähdin hymyillen kävelemään toisaalle, jospa saisin kiinni jotain toisia tallilaisia tai törmäisin vielä Milaan. Anita & Ressu #1// Sulla on kyllä aivan ihana kirjoitustyyli! Tykkäsin todella tästä tarinasta! Jään innolla odottelemaan uutta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 21, 2013 20:21:43 GMT 2
21.8.2013 / Lauluharkkaa ja steppivalkkaa
Iloisenpunainen tallirakennus helotti edessäni, kun harpoin viimeiset metrit ovelle ja nykäisin sen auki. Käytävä ei odotusteni vastaisesti kuhissut tallilaisia kuin muurahaisia keossa, vain pari hoitajaa puhelivat jotain suojattiensa kopeissa. Suurin osa, lukuunottaen Ressun karsina, oli tyhjä. Kävin nopeasti moikkaamassa koko taukohuoneen valloittaneita tallilaisia, jotka puhuivat kyllä toinen toistaan kovempaa.
Ryömin aidan ali ja lähdin kävelemään aavistuksen vastenmielisesti kohti tarhan nurkkaa. "Ainako pitää järjestää ittensä just sinne kauimmaiseen laitaan?" köhäisin nauraen. Jatkoin suht siistissä tarhassa tepastelemista, ja Raipen ohittaminen sujui ilman ihmeitä. Ressun lähelle päästyäni tamma kuitenkin veti jonkun potkuspurtin lajitoverinsa luokse, mutta vaikka läsipää painoikin kaverusten luo päästyäni korvat niskaan, sain riimunvarren napsautettua päitsiin.
Talutusmatka sujui päätä heilutellessa taivaanrajassa ja lauluesitystä kerratessa, jos Ressulta kysytään. Karsinaan tamma syöksyi puoliravissa, ja ehdinkin juuri ja juuri avata oven ennen kuin se koppiinsa rynni. Ennen harjapakin hakemista sidoin Ressun löysähköllä vetosolmulla kiinni.
Ressun lilan harjapakin etsiminen ei tällä kertaa ollut kuin parin silmäyksen päässä. Nappasin sen pikaisesti otteeseeni ja kiiruhdin taas suomineidon luo. Sain osakseni luimimista ja ah-niin-cuten-pepsodent-hymyn esittelyä, mutta jatkuvalla komennuksella se jäi pelkkien korvien vääntelyksi. Saatuani kumisuan esiin alkoi tanssiesitys - häntä viuhui ja jalat nousi, mutta onneksi Ressu tuntui sentään pitävän suan pyörittelystä mustalla karvapeitteellään.
Pölyharja ei paljoa enää kumi- ja piikkisuan jälkeen auttanut, joten siirryin vain sukaisemaan Ressun läpi pehmeällä harjalla. Sujahtaessani suokin kaulan ali se päätti napsauttaa purukalustonsa varoittavasti yhteen juuri muutaman sentin päässä selästäni, mutta järkevänä tammana jätti koko jutun siihen. Onnistuin harjaamaan Ressun läpikotaisin, vaikkakin jaloissa se alkoi hirveästi niitä nostelemaan. Heitin harjan pian takaisin pakkiin ja aloin miettimään jäljellä olevia tehtäviä. Kaviot putsaisin viimeisenä, mutta sitä ennen oli vielä pää. Hymähtäen kaivoin pääharjan pakista ja aloin hennosti sukia Ressun hedua.
"Hömppä", tirskahdin läsipään alkaessa maistelemaan poninhännällä olevia hiuksiani. "En oo heinästä tehty." Kumarruin toistamiseen Ressun vierelle ja liu'utin käteni sen jalkaa pitkin alas. Tamma piti kavionsa maassa kuin liimattuna, ei suostunut sitä nostamaan vaikka monta kertaa rutiinia kertasin. "Ressu", jaarittelin lähes selkokielellä, kun tamma tuntui alkavan jo kipakoitua.
Kavoiden puhdistaminen tuntui kestävän kaiken kaikkiaan... hmm, tunnin. Oikeastaan siinä meni vain tovi, mutta samanlaista tappelemista se oli kuin viimeksikin. Huokaisin helpotuksesta voidessani nakata kaviokoukun takaisin harjapakkiin. Avasin pikaisesti karsinan oven ja siirsin pakin ulkopuolelle. Vetäisin saman tien solmun auki ja lähdin hieman pidättäen taluttamaan Ressua ulos. Tamma yritti pariin kertaan aloittaa lauluharkkojen lisäksi steppiesitystään, mutta napakalla komennuksella tyytyi vain ensimmäiseen.
Huomasin alkaneen jo hämärtää, kun saavuimme tilavalle tallipihalle. Ressu piti päätään yläilmoissa ilman enempiä neuvotteluja, siinä seisoskeli pörtsäkkänä kuin mikä ja nuuhki ilmaa. Neiti oli selkeästi halukas lähtemään tarhoille päin, mutta päätin vain tällä kertaa hieman talutella sitä pihapiirissä. Emmehän me kauaa siellä ehtineet hillua, kun tuli jo aika hakea loput hevoset sisään. Hipsin Ressun kanssa tämän karsinaan juuri hevosryöpyn alta ja jäin odottamaan tunnelman tasaantumista sekaisentunteisen suomijuntin seurana.
Anita & Ressu #2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 24, 2013 15:04:20 GMT 2
24.8.2013 / Juoksuaskeleita, vinoja satuloita ja pinkkejä toppeja
Siinä se nyt seisoi. Kiiltäväksi puunattuna, varusteet niskassa ja söpönlilat suojat jaloissa. Olin päättänyt varustaa Ressun viimeisen päälle, koska tamma on tunnetusti aika sählä - eikä sitä ikinä tiedä, mitä suomijuntti keksii. Kun olin saanut kaiken mukaan juoksutusraippaa myöten, lähdin riimunnaru kuolainrenkaassa kiinni taluttamaan Ressua käytävän halki. Pari vierasta kasvoa ravailivat kentällä, ja vierelläni sipsuttava neiti oli heti lähtemässä ratsukoita kohti. Käänsin sen kuitenkin maneesille päin. "Tänään me kuules varastetaan maneesi kun Milaki anto tilaisuuden."
"Pääset tänään vähä juoksemaan", hymähdin Ressulle vaihtaessani riimunnarun liinaan. Suomineito luimisti ja näytti hieman epäluuloiselta, mutta päätin kuitenkin pysyä sen kanssa varmana enkä antanut loputtoman irvistelyn häiritä. Tarkistin sivuohjien olevan sopivan mittaiset, jonka jälkeen ohjasin tamman suurelle ympyrälle. Ressu kulki alkuun hyvin laiskanpulskeasti, mutta jätin siitäkin huolimatta turhat raipalla huitomiset pois ja käytin enimmäkseen ääniapuja ja liinan välitystä. Annoin sen kävellä aikansa, kunnes liike alkoi näyttää yhä paremmalta ja vetreämmältä. Pian Ressu ei paljoa ohjailua reippauden kanssa enää tarvinnutkaan, vaan alkoi kulkea pitkälti omalla moottorillaan. Asenne ainakin oli mallillaan, mutta siinä samalla se siisteys unohtui ja ympyrä muuttui pikemminkin neliön kautta kolmioksi ja niin edelleen.
Raippaa tultiin sittenkin tarvitsemaan, koska silloin kun moottori toimi, muoto hävisi ja toisinpäin. Ravissa Ressu laiskotteli mieluummin kuin yritti parhaansa, mutta päästessään laukkaamaan irtosi komeita pukkejakin. Hieman rauhoittuessaan siitä irtosi hyvää liikettä myös kolmitahtisessa. Teimme monia suunnanvaihdoksia nähdäkseni oliko meno puhdasta kumpaankin suuntaan, eikä ongelmia ilmennyt. Kun puoli tuntia oli kulunut ja Ressukin alkoi osoittaa kyllästymisen merkkejä, annoin sen kävellä riittävän kauan ennen talliin lähtemistä.
Vasta Ressun karsinaan kääntyessäni ehdin kiinnittää huomiota kirkkaanpinkkiin toppiin varustautuneeseen naiseen, joka ei ainakaan pukeutumisensa perusteella kovin järkevältä tallilaiselta vaikuttanut. Tulee nyt joissain bling bling-asussa tallille, sylkäisin mielessäni. Käännettyäni Ressun otin tammalta varusteet pikaisesti pois ja vein ne omille paikoilleen. Kuolaimet huuhtaisin tallin perällä olevassa vesisangossa. Vietyäni suitset varustehuoneeseen ja otettuani harjapakin matkaan vilkaisin käytävällä Fredin ympärillä hääräävää punatukkaa toistamiseen ja saapastelin Ressun karsinalle hieman hämmentyneenä. Päätin kuitenkin olla välittämättä tyypistä pahemmin, vaikka mielessäni kävikin useaan otteeseen Ilona. Mitä jos tuo olikin se niinkutsuttu muotipelle, josta kaikki muut tallilaiset kertoivat yksi toisensa jälkeen kaikenlaista huonoa? Varmaan syystä.
Harjasin Ressun huvin vuoksi läpikotaisin, vaikka oikeastaan noin lyhyen liikutuksen jälkeen riittäisikin vain hikisten paikkojen sukiminen. Vaikka olin puhdistanut tamman kaviot jo aiemmin, päätin vielä tarkistaa ne kivien sun muiden varalta. Kaivoin kaviokoukun harjapakin pohjalta ja siirryin suomenhevosen vierelle, jonka jälkeen hivutin käteni etujalkaa pitkin alas ja lähdin nostamaan. Ressu nosti jalkansa ensin liioitellun ylös, mutta sain siitä otteen. Sitten tamma repäisi etusensa kauemmas, mutta pidin sinnikkäästi kiinni ja ärähdin. Hömppä napsutteli hampaitaankin jo varoittavan lähellä, mutta kiitos suht tiukan riimunnarun se kyllästyi pikaisesti ja antautui. Loputkin kaviot saatiin ihme ja kumma kunnialla nostettua, mutta eipä niissä paljoa muuta kaavittavaa ollutkaan kuin ne välikköihin ahtautuneet hiekanjyvät ja pari kiveä.
Ressu veti melonin nenään kun en antanut sen spurtata tuhatta ja sataa lajitoverinsa luo, ja alkoi steppailla minkä ehti porttia avatessani. Raipe ei tänään ollut menossa tunnille, joten neiti Duracel-pupu saisi kiusata kaveriaan pitkän tovin. "Ihme miten sulla riittää energiaa vaikka just olit juoksutuksessa", hymyilin Ressulle ennen kuin irrotin narun riimusta. Tamma lähti hörähdellen ravaamaan hieman kauempana olevan Raipen luo, mutta tämän lähelle päästessään lähtikin karauttamaan takaisinpäin aidanviertä seuraten. Sain kunnon naurut katsellessani ympäriinsä loikkivaa, mustaa laikkua, joka pysähtyi pian kuin seinään connemaran vierelle ja alkoi hölmön näköisenä mussuttaa ruohoa.
Talliin palatessani näin Ilonaksi varmistamani henkilön seisoskelevan kärsimättömänä punaruunikon ratsunsa vieressä, luultavasti olisi kohta lähdössä yksityistunnilleen. Fredillä oli satula huomattavan vinosti selässä ja naikkonen piti ohjista löysästi kiinni puhelintaan näpräten. "Jos et haluu tänään tippua niin salli mun vähän korjata", köhäisin ja siirsin ruunan satulan enempiä kyselemättä oikeaan asentoon. Kiristin satulavyötä muutamalla reiällä jottei penkki enää kääntyisi, vaikka olisikin ollut ihan oikein että olisin jättänyt sen löysäksi. "Mä kyllä osaan itekki!" Ilona tiuskaisi ja otti tiukasti kiinni ohjista kuin olisin varastamassa tämän uljasta ratsua. Aloin käkättämään kuin maailman järjettömimmän vitsin kuulleena ja lähdin päätäni pudistellen taukohuoneelle päin.
Anita & Ressu #3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 25, 2013 20:24:40 GMT 2
EKA HOITOPÄIVÄ Lähdin tallille uupuneena. Koulupäivä oli ollut raskas ja nyt viimmein se oli loppunut. Hyppäsin pyörän selkään ja ajoin tallia kohti. Tien reunoissa näkyi paljon likaista lunta,joka oli aurattu tieltä. Ajaminenkin oli helpompaa. Ajattelin,että tallilla olo antaisi taas puhtia päivään raskaan koulupäivän jälkeen. Pian kauniin punertava talli alkoi tulla esiin. Ajattelin tänään hoitaa Ressun todella kiiltäväksi,jos se nyt vain onnistuisi. Otin riimunvarren käteeni ja kävelin Ressun ja Raipen tarhaa kohti. Ilma oli upea,vaikka olikin 10 astetta pakkasta. Ressu ravaili ympäri tarhaa,mutta rauhoittui pian. Kesti aika kauan kunnes sain Ressun kiinni,mutta sain kuin sainkin riimunvarren niksautettua Ressun riimuun. Taluttaessa se katseli välillä pilviin ja hirnui. Se otti muutamat steppi askeleetkin jossain välissä. Päästin sen karsinaansa ja sidoin sen aluksi löysähkölle kiinni,jotta se voisi syödä vähän heinää,jota kävin paalista hakemaan. Samalla kun vein vähän heinää etsin kaatseellani Ressun violettia harjapakkia. Tallissa oli paljon hoitajia hoitamassa hevosiaan ja en tuntenut heistä paljoakaan ketään. Harjatessani Ressu hyöri ja pyöri kokoajan,mutta ei se kauaa jaksanut. Seuraavksi oli vuorossa kavioden putsaus. Ressu piti kavionsa kuin naulittuna laittiaan. Kesti toooodeeellaaakauuuaaan kunnes se suostui olla paikoillaan ja nostaa jalkansa.
Puhelimeni tärisi taskussani tekstiviestin merkiksi:"Tulen puelentunnin päästä hakemaan sinut.." Se oli äiti ja minulla oli vielä hyvin aikaa viettää aikaa Ressun kanssa.Olin saanut puunattua Ressun todella kauniin ja Ressu näytti hauskan pepsodent hymynsä. -Hömppä,sanoin naurahtaen. Lopuksi Ressu hamusi hiuksian,joka tuntui hauskalta ja hieroi päätänsä takkiini. Olin kiintynyt todella paljon ensinäkemästäkin tähän kauniin mustaan läsipäähän. Ajattelin vielä talutella sitä ulkona,kun en halunnut sitä sisälläkään seisottaa kovan vilskeen keskellä. Seuraavalla kerralla on varmaankin rauhallisempaa. Säilytin taskussa porkkanan palaa ja ajettelin käyttää sen niin,että tekisin parit venyttelyt Ressulle namin avulla. Kaivoin taskustani makupalan. Ressu katsoi korvat hörössä minua kohti ja hamusi kättäni. Tein ekan venytyksen niin,että Ressun kaula venyisi. Kokeilin myös toisellepuolelle ja sitten jalkojen välissä annoin herkun. Ressu katseli taas taivaisiin ja hörähteli ohi meneville hevosille. Päästin Ressun vapaaksi tarhaan Raipen luo ja tepastelin takaisin talliin. Törmäsin Milaan matkanvarrella. -Hei! Miten eka hoitokerta sujui? -Ihan hyvin,vaikka se välillä ei halunnut nostaa jalkojansa. -Sellainen se vähän on,Mila naurahti. -Kylläse taitaa tottua kun sitä samaa monet kerrat toistetaan,Mila vakuutti. Äidin auto ajoi juuri pihaan. -Joo,mun täytyy nyt lähtee moido! -Heippahei!
Camilla ja Ressu #1
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 29, 2013 17:32:57 GMT 2
Saakos huomenna eli lauantaina käydä talvimaastossa Ressun kanssa. Ajattelin vähä ku en tii koska saa ja koska ei saa ratsastaa. Paitsi tietysti keskiviikkona:) KYSYMYS:Voinko silloinku rasastan nii tehä iha mitä vaan esim mennä maastoon,hypätä esteitä tai koulua?
|
|
|
Post by Mila on Nov 29, 2013 17:44:21 GMT 2
Kunhan olet maksanut yhden tunnin mille olet osallistunut niin saat ratsasta... Ja sitten kun saat ratsastaa, niin voit tehdä mitähaluat
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 29, 2013 20:22:18 GMT 2
Ok,kiitti
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 9, 2013 21:15:30 GMT 2
MAASTOREISSU Tänään ajattelin viimmeinkin mennä maastoon kun kerran sitä aikaakin tänään on. Nappasin riimunnarun ja lähdin kohti Ressun ja Raipen tarhaa. Sain taas jahdata Ressua pitkin tarhaa,mutta sain sen kuin sainkin riimunnaruun nipsautettua Ressun riimun kiinni. Astellessamme kohti tallia tallikoira Mico hölkkäsi vastaan. Rapsuttelin sitä vähäsen ennenkuin menin talliin. Sidoin Ressun kiinni ja riisuin sen liilan loimen. Sitten aloin harjaamaan Ressua pitkin vedoin. Ressu ei ollut tottunut minuun vielä kunnolla,mutta kohta olisimme oikein hyvät kaverit. Ajattelin,että ottaisin Micon mukaan maastoretkellemme niin ei tarvitsisi olla yksin. Harjasin hännän ja harjan takut selviksi ja viimmeistelin Ressun vielä pölyharjalla. Sitten se kurjin osuus jolta se ei tältä neidiltä kävisi kuin tanssi,nimittäin kavioidenpuhdistus! Ressu oli kuin naulittuna maassa,eikä nostanut ollenkaa jalkojaan. Onneksi Ressu luovutti pian ja sain puhdistettua kaviot perusteellisesti. Kun hain satulan Ressun maha oli yhtäkkiä kuin pallo. Ressun hoitaminenkin oli kovaa työtä. Pidän siitä silti vaikka se onkin vähän höpppänä joskus:) Viimmeiseksi laitoin suitsia. Ressun pää oli yläilmoissa ja suu tiukasti kiinni. Ei siitä selvitty kuin tappelulla. Viimmein kun itsekin olin valmis lähdimme ulos.
Ponnistin satulaan ja suunnistimme kohti metsäpolkua Mico seuranamme. Ihailin maisemia kävellessämme polulla. Annoin Ressulle pohkeita ravin merkiksi ja se lähti kyllä ravaamaan...hitaasti:D Hetken ajan päästä sain Ressun hyvään tempoon. Nautin täysin siamauksin maastoilusta ja niin taitaa Ressu ja Micokin nauttia. Aloin nähdä kaukana edessämme pellon. Otin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kun pelto oli vielä lähempänä yritin laukata. Aluksi ei onnistunut kun Ressusta yhtääkkiä tuli niin laiskakhko,mutta kun se tajusi,että se saisi kohta laukata lujaa niin laukasimme pian rauhallisessa laukassa kohti peltoa. Pidätin Ressua vähän ja sitte annoin sen mennä niin lujaa kuin se jaloistaan pääsi. Laukkasimme pellon päähän ja rauhoitin Ressua sitä käyntiin. Mico oli jäänyt paljon jälkeen,joten pysähdyimme odottamaan. Ajattelin kiertää vielä lenkkeilypolun kautta järvelle ihastelemaan maisemia ja sieltä sitten tallille. Annoin Ressun kävellä pitkin ohjin polulla,niin sai myös Micokin levätä. Minua kyllä pelotti ajatus moottoripyörä pojista,malttamattomuuttaan kiertäisivät jonnekkin lenkkeilypolun kautta. Vastaan tuli yksi lenkkeilijä,mutta se ei vaaraa aiheittanut. Kuulin korvissa moottoripyötän ääntelyä. Minua alkoi hermostuttaa,mutta yritin olla rauhallinen,ettei hermostumiseni tarttuisi Ressuun. Pysäytin Ressun ja kuuntelin tarkemmin. Ne olivat jo lähellä ja huomasin Ressunkin hermostuvan. Menin vähän sivummalle jos ne eivät tajua hiljentää tai väistää. Moottoripyöräpojat kaahasivat ohitse lujaa ja Ressu ampaisi pillastuneena laukkaan. Kiljaisin ja huusin mielessäni "IDIOOTIT!". Onneksi sain Ressun hallintaani,eikä vaara ollut suurempi. Mico oli jäänyt haukkumaan motskaripojille,mutta vislasin Micon takaisin. Kaikki oli jälleen hyvin. "Seuraavalla kerralla kierrän jotain toista reittiä" sanoin mielessäni. Näkymät olivat lumoavat järvellä. Lähdin kuitenkin ravaamaan loppuraveja tallia kohti. Ressu oli aluksi vähän vireä äskeisen jälkeen,mutta rauhoittui nähdessään tallin ja hevoset edessämme. Otin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Mico juoksi talliin ja Ressu pärkähteli väsyneenä. Ratsastus oli ollut mahtava lukuunottamatta niitä poikia,jotka pillastuttivat Ressun. Kun talutin Ressun talliin huomasin Milan. -Hei! -No moi! Oliko kiva reissu? -Mahtava reissu,paitsi että Ressu pillastui niitä ajattelemattomia mopopoikia. Onneksi ei käynyt kuinkaan. -Kannattaa kiertää toista reittiä. Ei sitä tiedä mitä sieltä tulee vastaan. -Juuu...
Ressu oli vähän hikinen,joten päätin laittaa sille hikiloimen hetkeksi kun olin ottanut varusteet pois. Kun Ressu oli suht kuiva niin vaihdoin loimen ja vein sen ulos. Annoin sille vielä lopuksi suukon ja lähdin tallin parkkipaikkaa kohti. hyppäsin audon kyytiin ja lähdin kotio iloisin mielin.
Camilla ja Ressu #2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 16, 2013 20:38:55 GMT 2
EI ANNETA PERIKSI!
Tänään taas tallille. Ajattelin huoneessani kirjaa lukessani. Ressu on varmaankin mahan alustaan myöten ravassa. Lumia oli sulanut ja sen tilalle oli tunnut luikas jää ja mutaiset tarhat. Sanoin äidilleni,että nyt pitäisi lähteä tallille. Autossa istuessani ajattelin hevosia. Ajattelin kuinka mukavaa meille tulisi ehkä olemaan Ressun kanssa. Työnsin ikävät ajatukset mielestäni,sillä halusin vain nauttia niin kauan kuin vain voin hoitaessani Ressua. Kun vihdoin astuin ulos autosta ja kävelin kohti autoa meinasin liukastua,sillä tie oli todella luikas. Tallissa oli myös muita hoitajia hoitamassa hoidokkeitaan. Saan olla iloinen kun pääsin hoitajan asemaan. Harppoin pitkin askelin Ressun ja Raipen tarhalle liila riimunvarsi kädessäni. Tällä kertaa Ressu tuli kohti,mutta hampaat näkyvillä. Se yritti näyttää siltä kuin olisi purenut ja pelästyinkin sitä aluksi. Ei Ressu kuitenkaan purrut vaikka siltä se näyttikin. Talutin Ressun varovasti Talliin,koska tie oli jäässä. Ressukun ei katsonut mihin asteli vain oli pää yläilmoissa. Kyllä siinä liukasteltiikin,mutta ei kaaduttu. Sidoin Ressun kiinni ja riisuin sen loimen. Vaikka Ressu yritti näykkiä epäluuloisena en antanut sen silti häiritä. Aloitin harjauksen juuriharjalla. Sitten otin enimmät lian pois sukalla. Harjasin vielä lyhytharjaisella juuriharjalla,myös jalat. Viimmeistelin pölyharjalla pään ja muut paikat paitsi jalat. Sitten selvitin harjan ja hännän kiiltäviksi. Lopuksi putsaisisin kaviot. Tällä kertaa en antaisi sen hoitotoiminpiteen viedä niin paljon aikaa. Jälleen Ressu ei nostellut jaljokajaan,mutta olin silti varma,koska en halunnut,että se olisi aina niin aikaa vievää ja raskasta. Eikä se saisi muutenkaan jäädä niin tavaksi. Ressu totteli muutaman minuutin taistelun jälkeen. Nyt en enää anna periksi! Kun kerran minulla muutakaa tekemistäkään ollut päätin puhdistaa ressun harjat+harjapakin. Tyhjensin harjapakin ja käänsin sen ylös alaisin että sieltä tippuisi enimmät liat lattialle. Sitten harjasin pakin sisä-ja ulkopuolen puhtaaksi. Seuraavaski pesin harjat. Niistä tuli ihanan puhtaita. Kun kaikki oli puhdasta päätin siistiä vielä Ressun riimun. Hasrjasin riimun sisä-ja ulkopuolet. Riimustakin tuli aika puhdas. Laitoin Ressulle vielä loimen ja vein sen takaisin tarhaan tuulettumaan. Nyt vielä karsinan puhdistus ja kotiin. Otin tallin seinältä talikon ja kottikärryt. Aloitin uutteran karsinan siivouksen. Yksi tietty nyrkka oli kikkareita täynnä. Se oli helpompaa kun oli yhdessä läjässä kikkarekasa,mutta oli siellä täälläkin kikkareita. Se teki siivouksesta vielä raskaampaa.Kun olin viimmein valmis ja kottikärrut olivat täynnä,kärräsin kakat lantalaan. Ei hevosenhoitajana oleminen mitään paratiisiakaan aina ollut. Kun kaikki oli valmista soitin vanhemmilleni,että saisi tulla hakemaan. kohta olisi jouluaatto! Pitää kysyä lupa saisinko antaa Ressulle pienen joulukakun,jossa olisi sen herkkua. Se olisi varmasti mieluinen joululahja Ressulle.
Camilla ja Ressu #3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 29, 2014 17:03:30 GMT 2
Äiti ajaa autollaan Vaahterapolun tallin pihaan ja pysäyttää auton. "Kiitos kyydistä", sanon ja otan tallilaukun mukaan. "Pidähän hauskaa hoitsusi kanssa!", äiti sanoo perään. Läimäisen oven kiinni ja hölkkään talliin. Pakkasta on n. 15 astetta. Hrrrrr...
Tallissa vien ensiksi laukun kaappiini. Kaapeilla on joku tyttö vetämässä ratsastussaappaita jalkaan. "Moi", hän sanoo saatuaan saappaat jalkaan. "Terve!", vastaan pirteästi heittäen laukun kaappiin. "Tiedätkö muuten missä Mila on?", kysyn. "Toimistossa, kai", tyttö sanoo. "Kiitti!", kiitän tyttöä ja kipitän toimistolle päin.
Siellähän se tallin omistaja istuukin tietokoneensa sekä paperipinojensa ääressä. "Hei", sanon. "Olen Riina, Ressun uusi hoitaja", jatkan. Mila katsoo hetken aikaa minua hämmästyneenä. "Tulit näin nopeasti?", hän ihmettelee. Nyökkään tomerana. Pakkohan sitä on heti tulla hoitsuaan katsomaan! "Jep", sanon. "Hyvä, Ressu on tosin vielä ulkona", Mila sanoo. "Voit hakea sen sieltä." Nyökkään taas ja lähden toimistosta. Sitten vain Ressun hakuun!
Ressu tarhailee rauhallisen näköisenä tarhassaan. Avaan portin ja menen rohkeasti sisään. Ressu luimistaa, kun huomaa että sitä tultiin hakemaan, joten päättää lähteä karkuun. Voi hitsinpimpulat... Tiedän kuitenkin, että kyllä se kohta rauhottuu. Seisoskelen riimu olallani ja riimunnaru käsissäni ja odotan että Ressu pysähtyy. Kun se pysähtyy, otan porkkanan palasen ja tarjoan sitä tammalle. "Ressuuuu...", maanittelen. Tamma ei helpolla tule, mutta tulee kumminkin (pienen hippaleikin jälkeen...). Laitan sille riimun ja lähden taluttamaan. Ressu nostaa heti pään korkeuksiin ja alkaa hirnua kovalla äänellä muille hevosille. Saan kuitenkin raahattua sen talliin.
Aika alkaa harjaamaan! Laitan ensin Ressun huolellisella vetosolmulla kiinni. Sitten lähden hakemaan tammuliinin harjoja. Missähän ne ovat... "Etsitkö jotain?", vaaleatukkainen tyttö kysyy. "Ressun harjoja...", vastaan. Tyttö löytää ne melkein heti ja antaa ne minulle. "Kiitti", sanon. "Eipä kestä. Olen muuten Kape ja hoidan Annaa", tyttö esittäytyy. "Okei, mun nimi on Riina ja sain just Ressun hoitsuksi", sanon. Lähdemme kumpikin omien hoitsujemme luo. Ressu vetää naamalleen tympeän ilmeen. "Älä nyt...", sanon ja otan pölyharjan esiin. Harjaan Ressua reippain vedoin pölyharjalla. Ressu seisoskelee korvat luimussa paikallaan ja mulkoilee murhaavasti minua. En välitä tamman touhuista vaan harjaan sitä hyvin. Vaihdan välillä harjaa. Sitten, kun Ressu on harjattu, otan kaviokoukun esiin. Ressu päättää liimata kavionsa maahan. Saan ne ylös vasta pitkän tappelun päätteeksi. "Olipa rankkaa", huokaisen, kun saan vihdoin kavioitkin puhtaiksi. Irrotan Ressun ja lähden karsinasta. Sanon tammalle heipat. "Heippa, tuun taas pian hoitamaan sua!", sanon ja lähden parkkipaikalle odottamaan kyytiäni.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 1, 2014 8:46:32 GMT 2
Pamautan taukohuoneen oven selälleen ja hyppään istumaan sohvalle. Sohvalla istuuu ainakin Cami, sekä joku toinen tyttö. "Hellurei!", hihkaisen ylipositiivisesti. "Mikäs sulla nyt on?", Cami ihmettelee. "No lauantai! Maailman paras päivä", selitän. Cami nyökkää vähän ihmeissään, mutta vähätkö minä tuosta. Nyt vain karsinan siivoukseen!
Haen kottarit ja talikon ja kiikutan ne Ressun karsinalle. Vilkaisen kelloa. Puoli yksi. Ressu on ulkona, joten karsinan voi hyvin siivota. Lantakikkareita ei karsinassa paljoa ole, mutta silti halusin jotenkin saada aikani kulumaan tallilla. Sitten voisin vaikka puhdistaa Ressun varusteet...
Kipitän satulahuoneeseen, joka on yhtä autio kuin Sahara. Hiekka vain puuttuu... Etsin käsiini Ressun varusteet ja vien ne puhdistuspaikalleni (eli penkille, jonka satuin löytämään). Haen vielä ämpärin, johon lasken lämmintä vettä ja sekoitan saippuaa. Sitten alkaa armoton jynssäys! Ja kyllä satula ja suitset ovatkin nyt kuin uudet!
Aika vilkaista tuntilistoja. Jaa, Ressu on näköjään lähdössä maastoon. Voi, kun minäkin haluaisin! No, ponimaastoon on enää viikko aikaa;) Talsin tarhoille ja nappaan suokkitamman mukaani varustettavaksi.
Ressu on taas ah-niin-ihana itsensä, sain pari kertaa sen hampaat persaukseeni... Mutta semmoista se on. Heitän sille vielä varusteet niskaan, tamman vastusteluista huolimatta. Kun olen saanut sen valmiiksi, odotan ratsastajan saapumista. Taas joku aikuinen, mutta tällä kertaa kiltimmän oloinen. "Ressu, oletan?", nainen kysyy. "Jeps, ja mun hoitsu", sanon. Nainen hymyilee ja ottaa Ressun ohjat. Katson, kuinka Ressu katoaa nurkan taa...
Tallipäivä alkaa pikkuhiljaa olla paketissa, joten haen laukkuni kaapista ja lähden talsimaan kotiin päin. Hakisin ensin kunnon mässyt Siwasta ja pystyttäisin oikein kunnon Putous-kisakatsomon!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 1, 2014 18:37:39 GMT 2
Parin kuukauden jälkeen suvaitsen viimein palata tallille. On ollut vähän kaikenlaista, onneksi minua ei silti ole potkittu ulos Vaahterapolun hoitajakaartista, vaikka toki syytä olisi ollut...
Ressu mutustelee päiväheiniään autuaan tietämättömänä hoitajansa paluusta. Avaan portin ja hevosen riimu selkäni taa piilotettuna harpon tamman luo. Kuten arvata sopii, Ressu pinkaisee suunapäänä pakoon heti minut nähdessään. "Huoh, Ressu..." Mutisen ja odotan hevosen rauhoittuvan. Kun tamma viimein viitsii sen tehdä, houkuttelen sen luokse porkkanan voimin. Hymähdän, kun Ressu menee taas kerran samaan lankaan. Riimu on yhdessä sujauksessa tamman päässä ja virnistellen talutan sen talliin.
Näin aprillipäivänä tallissa kaikki juksuttavat vuoron perään toisiaan, ja vanha kunnon Aprillia, syö silliä! -riimi raikuu tallissa kiinnittäessäni Ressun kaksin puolin käytävälle kiinni. Moikkaan paria tuttua hoitajakasvoa ja käväisen satulahuoneessa nappaamassa Ressun harjapakin.
Ressu onkin saanut mukavasti liattua itsensä tarhassa, joka on jo sulanut mutavellimäiseksi. Pyörittelen Ressun kumisualla läpi, kuivuneet mutakohdat käyden vielä huolellisemmin läpi. Ressu suhtautuu hoitamiseen tavalliseen tapaansa mulkoillen ja tylsistyneenä päätään viskellen. Harjaan tamman sen mulkoiluista ja uhkailuista huolimatta ja rapsuttelen harjantyvestä harjaamisen lopetettuani. Sitten putsaan kaviot, jotka Ressu nostaa ilman sen suurempia tappeluita.
Kiikutan Ressun takaisin tarhaan ja sen hyvästeltyäni haen kottarit ja talikon ja alan siivota karsinaa. Karsinassa onkin aika kohtalaisesti likainen, heitän lannat pois ja vaihdan purut. Sitten käyn kippaamassa "lastin" lantalaan ja lähden tallustelemaan kotiin päin.
|
|